Jos sattumalta joudut korkeassa asemassa olevan henkilön seuraan tilaisuudesssa, esim. ministeri, kansanedustaja, piispa, kirkkoherra , ja jos olet itse häntä vähän vanhempi, teititteletkö vai sinutteletko.
En halua kertoa kenestä nais-julkkiksesta oli kyse, mutta jouduin ja sinuttelin. Vähän tuntuu että töppäsin, mutta hänen ilmeensä ei värähtänytkään. En sitä yhtään murehdi, mutta mielenkiinnosta tämä kysely. Juteltiin niitä näitä. Mietin, mikä olisi ollut etikettien mukaan oikein. Pitääkö teititellä, jos toinen on huomattavasti korkeammassa asemassa kuin itse. Kukaan ei pöydässä tiennyt minun "arvoani, koulutustani", että vaikka olisin herra tai narri, tilanne olisi ollut minun asemani kannalta sama. Olen myös nainen.
Nyt tapakoulutuksesta tietävät, miten on?
En halua kertoa kenestä nais-julkkiksesta oli kyse, mutta jouduin ja sinuttelin. Vähän tuntuu että töppäsin, mutta hänen ilmeensä ei värähtänytkään. En sitä yhtään murehdi, mutta mielenkiinnosta tämä kysely. Juteltiin niitä näitä. Mietin, mikä olisi ollut etikettien mukaan oikein. Pitääkö teititellä, jos toinen on huomattavasti korkeammassa asemassa kuin itse. Kukaan ei pöydässä tiennyt minun "arvoani, koulutustani", että vaikka olisin herra tai narri, tilanne olisi ollut minun asemani kannalta sama. Olen myös nainen.
Nyt tapakoulutuksesta tietävät, miten on?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuuntelen häntä hetken ja katson silmiin.
Sen jälkeen päätös on luonteva, joko sinuttelen tai teitittelen
Aina on turvallinen ja korrekti tapa teititellä. Jos toinen osapuoli sitten sinuttelee, vaihdan itsekin sitten sinutteluun. Näin on opetettu, ja hyväksi havaittu.
Oisko noin epämääräinen toiminta etiketin mukainen, sitä perään, en sitä miten te teette käytännössä.
Miten niin epämääräinen toiminta? Kerroin juuri, että teitittely on aina korrektia. Minut on useita kertoja plaseerattu organisaatiossa paljon ylempänä olevan henkilön pöytädaamiksi. Jos ko. henkilö sinuttelee minua, tietenkin sinuttelen häntä.
Ikä ei aina ratkaise, vaan virka-asema. Tervehtiminen (kättely), ja esittäytyminen on hyvä avaus, siinä jo yleensä selviää, mitä puhuttelumuotoa käytetään.
Mutta kun rupattelussamme tuli ensimmäistä kertaa tilanne, jossa minun piti valita sinuttelu tai teitittely ja valitsin sinuttelun tälle minua nuoremmalle, korkeassa asemassa olevalle naiselle. Ei tullut lainkaan, ei jatkossakaan, sellaista tilannetta, että hänen olisi pitänyt valita, sinutteleeko tai teititteleekö hän minua. Ihan aluksi hän ojensi kätensä ja sanoi päivää tai hei, kättelimme ja minä sanoin koko nimeni. Ja sitten rupesimme juttelemaan niitä näitä.
On se meikäläisellä entisellä työmiehellä helppoo. Ei tarvi "teititellä" ketään, sinuttelu nykysin luontevaa. No jos sattuis Viitasaaren sahuri, niin kyllä teitittelisin, mutta jos Ohisalo niin sylkäisisin kadulle.
Alussa teititellään.
Aina. Noin virallisemmissa tilanteissa mieluummin teitittely, aina. Sinuttelu vähän vaarallista, turvallisempaa teititellä. Eikö se, jos itseä sinutellaan, ole mikään perustelu välttämättä alkaa itse sinuttelemaan. Aika pian kuitenkin hokaa, milloin voi sinutella.
Vaatii niinkuin tilannetajua.
Ite joskus vittuillessani sinuttelen, jos joku alasarjan pikkupomo äkseeraa ja on paskantärkeä. Jotkut on sellasia, ne ottaa siitä nokkiinsa :D
=DW=
Kulkeeko se raja karkeesti opistoinsinöörin ja dipl. insinöörin välissä? Nykyisin nuo opistotyypit taitavat olla ammattikorkeasta.
Itse menen tilanteen mukaan, enempi sinuttelulinja.
Duunareita.
Normielossa typerää teititellä jotakuta ammattinsa takia. Virallisemmissa tilanteissa teitittely pääsääntöisesti lähtökohta. Jos tosi tuttu, voi tilanteesta riippuen sinutella.
Vaatii tilannetajua. Jos uusi tilanne, aina varminta teititellä. Tää asia aika sama, kuin kätteleminenkin. Joissain tilanteissa kätellään tututkin.
Noin mainiten, mutsi teititteli liki kaikkia. Jopa omaa äitiään. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta sellainen oli tapa. Ite koitan teititellä uudet ihmiset, jos tullaan tutuiksi, eri asia. Mutta sinuttelu oikeesti on hyvä keino piilovittuilla paskantärkeille heeboille. Kättelystä sen verran, jos pitkästä aikaa näkee jonkun vanhan tutun, melkein aina kätellään. Se toi fyysisen kontaktin ottaminen on kai luottamuksen osoituskin.
Tollasista asioista kerrotaan kyllä kaikenlaississa käytösoppaissa, protokollat voi olla hyvinkin tarkkoja.
=DW
Hunkszi on niin korkea-arvoinen upseeri, että sitä (häntä) pitää teititellä myös palstalla.
Muistakaa kehua hänen laitteitaan, mopojaan sekä sekavihannes pussejaan.
Presidenttiä teitittelisin, ainoa jonka asema vaikuttaa valintaan. Teitittelen myös selkeästi itseäni vanhempia ihmisiä, elleivät pyydä sinuttelemaan.
Mikähän olisi selkeästi vanhempi, haudasta noussut muumio kenties. Isäni jo miltei 100 v ei olisi pitänyt teitittelystä. Hän teititteli vain kenkkuillessaan .
Jos et sattunut huomaamaan, niin kirjoitin "Teitittelen myös selkeästi itseäni vanhempia ihmisiä, elleivät pyydä sinuttelemaan." Eli isääsikin olisin sinutellut hänen niin halutessaan.
Itse olen 62 ja yli seitsemänkymppistä pidän itseäni selkeästi vanhempana. Aika moni näistä vanhuksista antaa luvan sinutteluun.
Varminta olisi teititellä henkilöä jota ei entuudestaan tunne. Siihen ei saisi vaikuttaa koulutuspohja tai muukaan hömppäaihe.
Osattava alkeelliset tavat ilman kysymättäkin!
Minä teitittelen vain, jos on kysymyksessä monta ihmistä joille puhun samaan aikaan.
Äitini sanoin: "Mie oon mie ja sie oot sie. Se mikä tehhää, se on työ."
Selkeesti vaan teidän arvonne keisarinna, niin ottaahan itteemsä.
Aina on korrektia teititellä, ehkä mielipide on muodostunut työstäni jossa se oli käytäntö.
Kyllä se muodolisuus sitten nopeasti ratkeaa ym
Ihmettelen, miten nuo käytöstavat voivat olla niin hakusessa tänä päivänä. Kunnon vanhanajan ihan käytössäännöt ihan hukassa. Tynnyrissäkö olette kasvaneet? Tai jossain maalaistyhjiössä?
Ennen tällaista asiaa ei olisi tarvinnut edes kysellä.
Nuo TV:stä- tuttu-julkimot tai muut turhakkeet, heitä en kyllä lähtisi teitittelemään, ilmeisesti ei mitään asiaa heille. Poistuisin takavasemmalle, sanomatta sanaakaan.
Joo kyllä mä mokasin. Yritin etsiä e-meil-osoitetta, ei tietenkään löytynyt. Laitan organisaation yhteyshenkilön kautta anteeksipyynnön.
Ei ole mikään turhake-julkkis, kuten joku epäili. Yritin muistella tilannetta, jossa olisin teititellyt toista ihmistä, en muista, en varmaan vuosiin. Ei vain ole sattunut kohdalle. Itseä tympäisee kun kaupassa sinuttelevat. Matkatoimistossa ensin sinuteltiin, mutta kun valitin matkan yhdestä osiosta, alkoivat teititellä. Vinoilua sanon minä.
Mutta opin tästä ja seuraavan kerran osaan. Aloittaja
Höpönpöpöt.
Ei kande muistuttaa omasta munauksestasi. Tilanne oli ja meni jo. Todellisuudessa kai et jäänyt mitenkään mieleen. Ehkä jokin hämärä muistikuva juntista, tahi käytöstavattomasta tolverosta.
Kun kirjoitit asiasta, se on käänteinenkin. Teitittelyä voidaan myös käyttää vittuilunakin. Itteä tympii kaupassa tämä "Terve" kassatytöiltä. Ei olle tuttuja, eikä asiakas ole, kuin asiakas. Pelkkä "Hei" kaikista luontevin. Mutta on sellaisiakin "asiakaspalvelijoita" jotka ihan tietoisesti herroittelevat jne, koska katsovat meitsiä jostain syystä alaspäin. Iteasiassa joissain tilanteissa tollanen on enenpi ärsyttävää, kuin sinuttelu.
Tää on sellaista tilannetaju-asiaa. Sitä voi käyttää myös hyödyksi, jos hokaa.
=DW=
Etiketeistä en tiedä, osaan kertoa vain miten itse toimin ja toimisin.
Yleensä sinuttelen, piirini ovat semmoisia, ei turhan tärkeitä.
Vanhojen ihmisten kanssa kun työssäni jouduin tekemisiin joskus kokeilin te sanaa ja kyllä nopeasti sain komennon sinuun.
Muutenkin kolmannen persoonan te maistuu suussani mauttomalta.
Jos todella tärkeitä tapaan silloin puhuttelen en pelkästään teitittele
vaan lisään myös tittelillä ja muuta.
Hyvää päivää Herra Tasavallan tai mitä mieltä Presidentti Niinistö on tästä lasten ja nuorten ylenpalttisesta pelottelusta ilmastomuutoksen yhteydessä, ken on siinä vastuu...
meidän kirkkoherraa en teitittele, oikaisen tavallaan, kun sanon, että Kirkkoherra on hyvä ja ottaa kahvia ja kakkua.
Ensimmäinen työpaikka jossa johtajaa puhuteltiin, " herra johtaja" teitittelyn kyllä ymmärtää.
Viestitin yhteyshenkilölle. Hän vastasi: Xxxx piti sinuttelua todella luontevana puhutteluna. Hän olisi varmasti vaivaantunut teitittelystä. Tässä tilaisuudessa sinuttelu oli juuri oikea puhuttelumuoto. Voi kyllä lähettää viestini Xxxxlle, jos erikseen vielä haluan. En ole vielä vastannut, haluanko.
Yleensä sinuttelen. Teitittelen myös joskus. Ihmistä myöten.
Muutamaa ihmistä työpaikalla teitittelin, koska olivat olemukseltaan englantilaisia herrasmiehiä.
Toisen kanssa tehtiin sinunkaupat,,mutta välillä vanhasta tottumuksesta lipsahti.
Olen jotenkin otettu, jos joku nuori teitittelee - vielä.
Televisiossakin itse ohjelmassa saatetaan tehdä sinunkaupat.
Beng
Titteleistä veetut. Vain itseä vanhempia teititellään jos kohde on tuntematon tai vain vähän tuttu.
Itse teitittelen about 75 - 100 ikäisiä jos ovat tuntemattomia. Tuttuja tuossa kuoleman ikäpolvessa ei olekaan.
Kaikkia muita sinuttelen arvoihin katsomatta. Pressaa teitittelisin koska hän on vanhempi. Mutta pääministeri joutuisi tyytymään sinut kohtaloon puheissani.
Jos nyt kansanedustajissa sattuisi olemaan yli seiskakymppinen, saattaisin teititellä.
Enkä halua että minuakaan teititellään kovinkaan yleisesti. Joskus on sattunut nuoressa ikäpolvessa, että joku teititellyt.
Se on ilahduttanut. Ei siksi, että hän teititellyt minua vaan siksi, että käytöstapoja on iskostunut nuoriinkin - vaikka ei uskoisi, ovat he niin räkäposki-itsekeskeisiä joiden kohdalla kotikasvatus on kuollut sukupuuttoon.
Sinä kaikessa ei 1800 luvulle....
hunksilla on arvo puheet siihen malliin.