Mitä tarkoittaa kun jostain ihmisestä sanotaan että hän on hyvää aviomies tai -vaimoainesta?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Kuka voi sanoa itse itsestään, olen ollut hyvä aviomies tai aviovaimo?
Joku tyhmä voi sanoa itsestään niin, kun ei ymmärrä, että on jäävi arvostelemaan itseään.
En ajatellutkaan olla hyvä aviovaimo. Sanaparikin jo kauhistuttaa!
Jäävi arvostelemaan itseään, huhuhuh. JO alaluokilla opetetaan arvioimaan omaa käytöstä ja omaa oppimista ja esim. itseä oppilaana. Mitä pahaa tuossa on?
Härreguud sentää, että on taas negatiivista jos ajatellaan, että itsetutkiskelu ja vaikkapa se arviointi, millainen on puolisona, olisi tyhmää!!!!!!!!!
Itsearviointi ja se mitä kukainenkin pitää hyvän puolison merkkeinä lienevät kuitenkin eri asioita.
Ei itse---osaatteko lukea? Taas apinat kaikessa:
Da---- Putin matkassa.
Jokaisella noin sanojalla on ehkä oma t kriteerit hyvälle aviovaimolle ja miehelle,
mutta pikkasen karrikoiden voisi tokaista noin miehestä,
joka haluaa sen rivitalonpätkän, kauniin vaimon, kaksi lasta , ja kaksi autoa ja
vielä sen kultaisen noutajan, ja joka ei loju ravintoloissa, eikä tvittereissä.
on vielä erittäin asiallinen ja huomaavainen ja lapsirakas, harrastaa korkeintaan lenkkeilyä, tennistä ja omaa vielä kaiken lisäksi täydelliset remonttitaidot ja tykkää ruuanlaitosta
No hankinnoista pudottaisin pois kultaisen noutajan, saa käydä ravintolassa, ei kuitenkaan saa lojua siellä jos rahansa riittää, asiallisuus - no en tiedä, harrastaa saa vaikka mitä kunhan kuskaa lapsia ja vähän kotitöitäkin tekee, ei tartte ruoanlaittoa, kun mulle kelpaa vaan omat laitot, kyllä jotain remppataitoja on hyvä osata vaikka sitten opetellaan yhdessä. Tulee elämä kalliiksi jos joka taulunlaiton tai seinänmaalauksen pitää teettää muilla.
Minä voin sanoa että olen ollut aika hyvä vaimo.
Mikä tekee sinusta hyvän vaimon?
Virheettömyys, muuten tavallinen. Puoliksi maksanut hankinnat, ei ole tarvinnut elättää. Hoitanut käytännössä kotia isomman osuuden. Ulkonäkö niin ettei mikään huomiota herättävä rumuus työnny esille. Jälkikasvukin virheetöntä, puoliksi kummaltakin perittyä.
Jos joku eläin olisin niin lehmä, eli hyödyllinen, tarpeellinen ja helppo pitää.
Kuka haluaa rivitalonpätkän ? Se on karmein asumismuoto. Mistään ei saa itse päättää, kyylätään toisten grillaamisia ja koiria, lapsia , istutuksia jne. Riitaa tulee lumitöistä ja muista pihatöistä. Pieni postimerkin kokoinen oma takapihan pläntti ja huoneet ikävästi kahdessa kerroksessa. Muutin kerrostaloon kun ei ollut varaa omakotitaloon.
Olen asunut neljässä rivitaloasunnossa, kaikki yhdessä tasossa. Piha ei suinkaan ole postimerkki, johtunee ettei asu taajamissa, harvaan asutulla on hinnatkin kohtuulliset. On jopa kasvimaa, raparperin, sipulien, nurmikon. pensaiden ja kukkien lisäksi. Aidatulla takapihalla saa kuljeskella vaikka perspaljassa, joten oma rauha on.
Rivitalo- ja kerrostaloyhtiössä on jokseenkin samat säännöt. Lumi- ja pihatyöt maksetaan huoltoyhtiölle ihan kuin kerrostalossa. Meilä tehdään isoin osa kesän pihatöistä talkoilla, syödään lopuksi, ne tulevat jotka tahtovat, meillä on mukavaa. Minullekin omakotitalo on liian kallis ja työtä vaativa, ei tässä iässä jaksa. En myöskään haluaisi asua kaksikerroksisessa, se on vaarallinen kun sukkasillaan rapuissa kuljeksii.
Enpä ole ajatellut noin ulkokohtaisesti.
Rivari on koettu. Yksi asumismuoto.
Ensirakastuneen kahdenkymmenen neliön yksiö on onnen satumaa.
Mies, joka on mielenkiintoinen, on kelpoinen. En tarkoita jännämiehiä, en.
Mutta mielenkiintoisen miehen kanssa on hyvä opiskella elämää.
Voi olla, että osaa käsitellä minuakin niin, että hyvät puolet pysyy pinnassa.
Huumormies. Ei siivestäjä.
Ja sama päinvastoin.
Ohikulkija
Taksin takapenkiltä mies kehui:" Kerran minua on jopa poliisi kehunut hyväksi mieheksi. Ollessani Kuopion torilla humalassa poliisi sanoi: Mene hyvä mies kotiisi täältä häiriköimästä.
Olen ollut ja olen edelleen. Naimisissa en ikinä. Siksi status on säilynyt. Avoliittoa pidemmälle ei kannata hakeutua.
Hyvin tienaava nynny on hyvää "aviomiesainesta".
Hyvä aviomies taas on toinen juttu.
Aviomiesainesta on sellaisessa joka on vapaa eikä kukaan ole siitä vielä miestä saanu. Siis tavoittelemisen arvoinen jos aviomiestä etsii :).
siis ei kuka tahansa vapaa mutta ainesrta voi olla vain vapaassa. Muitten kohdalla peli on jo menetetty.
Mies on jämäkkä isäntä ja nainen on hyvä työihminen. Joskus nuorena kuuntelin mummojen puhetta
Äijä sanoi aina ettei tuo mummo mikään hyvä työihminen ollut eikä se oikein mitään osannut, paitsi kaksi asiaa se keitti hyvän vehnävellin ja teki siistit napinlävet.
Tänään näyttää olevan Tuttu Juttu ohjelmassa ....häitä suunnittelevat Saara Aalto ja kumppaninsa Meri Sopanen ...katsotaan onko heissä "hyvää ainesta" ..
Jotenkin olen hyvillä mielin siitä että Saaran edellinen kumppani on löytänyt itselleen ...naisen ja nyt on pienen lapsen isä...
mimmimum-..mi
Sä olet tiedonvälittäjäainesta, noistakaan en tiennyt mitään.
Rakas ihminen, jota ikävöin!
Noh, vaikka sitä, että tulee hyvää jälkikasvua.
No sitähän ei voi etukäteen koksaan tietää.
Kiva huumorintajuinen ja tekevä naisihminen joka huolehtii miehensä kaikinpuolisedta hyvinvoinnista.
Joo ja odottaa sitten että homma toimii myös toisin päin. Ettei naisella ole yhtä lasta muiden jatkeena 😉.
Mulla oli; lapsi lapsien joukossa!
Tottakai, namuttelu on molemminpuolista toimintaa.
Mitä tarkoitat "namuttelulla"? Jos tarkoitat sitä mitä luulen tiedoksi sinulle että naisille se on paljon enemmän kuin namuttelu. Kumppanuutta, sitä että ottaa arjessa toisen huomioon, on kiinnostunut laten ja vaimon asioista, siis jolle perhe ja koti on tärkeät.
Tiijätkö siilivain, mitä on puolestaan tiperointi?
Puhekieltä itä-Suomesta.
En tiiä.
Toiset naiset olivat kateellisia hyvästä aviomiehestäni. Muutama ihan jopa ihastunut ja hakeutuivat hänen kanssaan yhteisiin hommiin. Kehuivat minulle, kuinka hyvä on ja saa hyvää palkkaa toimiessaan työpaikassaan johtotehtävissä. Osaa vielä hoitaa raha-asiansa hyvin, kun on paljon säästöjäkin.
Että sellainen on hyvä aviomies, jota toiset minulta kadehtivat. Eivät vain tienneet, että kaikki oli satua, jota hän jutteli sukulaiset mukaanlukien. Sisarensa vain ihmetteli, kun ei mitään omaisuutta kertynyt ja kyseli mieheltäni asunnon, auton, veneen ym. ostoista, joista mieheni oli puhunut. Ihmiset uskovat vaikka mitä, kun on hyvä sadunkertoja!
Mitähän liene kukakin tarkoittaa...itselle hyvä puolisomateriaali tarkoittaa luotettavuutta ja hyvin käytöstapoja,, tervettä itsetuntoa ja itseä miellyttävää ulkonäköä
Ei kai kukaan ole täydellisen hyvää puolisoainesta.
Ajan kanssa oppii pärjäämään keskenään, tai sitten ei.
Nyt olen aika hyvä kumppani vaikka itse sanonkin, parempi kuin nuorempana.
Osaan laittaa hyvää ruokaa, en en hermostu enkä suutu joutavista asioista. Tykkään leipomisesta, leivon aina jos aika käy pitkäksi tai olen allapäin.
Pärjään omillani, en hyväksy siipeilyä kummaltakaan.
Leipomisen tilalle pitäisi keksiä jokin muu harrastus, niin leipomuksiaan tulee syötyä ja sitten pitää seurata mitä vaaka näyttää.
Miehessä arvostan näppäryyttä pienissä remonteissa ja auton kanssa saisi myös olla sinut.
Ei tarvitse pitää kuin kukkaa kämmenellä, arvostava läheisyys riittää.
Olen mielestäni ihan kiitettävää vaimoainesta, sopivalle miehelle. Todistus siitä on ollut se että liittoni ovat olleet kestäviä ja pitkäaikaisia.
En minä ole kuullut noita sanoja lausuttavan todella pitkään aikaan, olisikohan konsepti hieman pois muodista?
Viihdyn parisuhteessa ja olen sosiaalinen.
Minulle sopiva mies on avoin, älykäs, solidaarinen ja kiltti. Ottaa vastuuta ja hoitaa työnsä. Varallisuudella tai statuksella ei väliä. Pieniä remontteja saa osata, mutta jos ei osaa, niin teetetään vieraalla.
Luulenkin että jokainen tulkitsee nuo "ainekset" omalla tavallaan. Se mikä on käynyt äidille, ei passaakaan tyttärelle.
Kuulin nuo sanat ihan vasta yhdeltä nuorelta naiselta. Puhui tapaamastaan nuorukaisesta😁.
Ok.
Minä kuulin viimeiksi jotain ton tapasta kolmekymmentäviisi (? ota tai jätä pari vuoskymmentä) vuotta sitten, toisella puolella maapalloa. Silloin ja siellä ne tarkotti sillä että aviomieskandidaatilla oli varallisuutta ja että tytär pääsi hyviin naimisiin, ei väliä vaikka se aina välillä törmäili oviin tai kaatui rapuissa.
Tämä minkä minä kuulin syksyllä suomessa vuonna 2019 tarkoitii sitä että oli fiksu ja sosiaalinen, tuli kaikkien kanssa toimeen. Kunnollinen, itsestään ja kavereita huolta pitävä. Omillaan toimeentuleva mutta ei varakas.
Kaikesta saa haaveilla! Minä en ole onnistunut!
Kuka mitäkin pitää pitkäaikaisena liittona. Itse olen sitä mieltä, että jos tämän ikäiset ihmiset puhuvat monikossa liitoista, niin ei voida sanoa, että ne olisi pitkäaikaisia.
Itse olin parisuhteessa vain 20 vuotta ja toista suhdetta en ole halunnut. (tarkoitan suhteella sitä, että ollaan joko avo-tai avioliitossa)
Ajattelin aina, että pitkä liitto on silkkaa laiskuutta!
Nii, haaveita pitää olla :). Siis tarkoititko että et ole aviomiesainesta olevaa onnistunut löytämään ikinä koskaan milloinkaan?
En ole onnistunut löytämään milloinkaan!
Ootko koskaan miettinyt missä vika? Oletko liian ranttu, siis rimasi liian korkealla? Onko sosiaalisissa taoideóissa puutteista, siis et tiedä miten lähestyä vsatakkaista sukupuolta?
Ensimmäinen liittoni päättyi aviomieheni kuolemaan ja olimme ehtineet olla naimisissa vain kymmenen vuotta plus kaksivuotinen seurustelu.
Nyt olen avoliitossa ollut jo seitsemän vuotta ja näillä näkymillä ei tähän näytä mitään muutosta tulevan. Meillä on molemmilla hyvä näin. Jos ei satu että käydään vihillä vielä vanhoilla päivillämme
Enhän edes tiedä, missä miehiä kohdataan. Enkä todellakaan tiedä, miten lähestyä. Päinvastoin. Karttelen, kun en osaa/tiedä.
No oiskos tuossa sitten vastaus kun ei löydykkään. Vai ootatko että joku tulee ja vie, sie vain vikviset :DD
Kun en vain onnistu!
Miksei onnistu? Oot vissiin heittänyt jo kirveen kaivoon? Ootko ees kokkeillu? Kokkeileppa, se ei ota jos ei annakkaan. Jos ei tunnu omalta jutulta ni anna sitte olla. Jos on ollu aina yksin vaikea sitä on ekä sopeutua toisen tapoihin ja taas sen toisen sinun tapoihisi. Mutta näin kait se taiataa olla aina jos vanhemmuuten kumppania etsii.
Vai onko kyse siitä että et oikiasti haluakkaa?