Putoamisen pelko

Ensimmäiseksi tulee mieleen, jos saisit jonkun taluttamaan hevosta? Ei kannata harrastusta kokonaan pois heittää tippumisen takia :). Mielellään kannattaa heti nousta hevosen selkään takaisin, niin ei tule jännitystä seuraavasta kerrasta. Ainakin niin itse huomasin. Minusta myös tuntuu ettei se hevonen tehnyt sitä ilkeyttään.

Seuraavaa kohtaa ei siis tarvitse lukea:
Oma elämän lisä, koska se on aina pakko lisätä xD. Itse olen tippunut varmaan kolmesti. Joista mikään ei niin vakava ollut. Yhdessä venähti ranne ja toisessa hevonen kaatui minä selässä, mutta kummallekkaan ei käynyt mitään. Pahin oli ehkä se kun lensin hevosen selästä sellaisessa kulmassa että pyörryin matkalla, eli en edes tuntenut tippumista. Paitsi aivotärähdys, pieni muistinmenetys ja seuraavat viikot lihassärkyä. Tilanne meni siis näin: nostin pikkusena n. 10 vuotiaana laukkaa kun hevonen päätti tehdä nopean käännöksen vasemmalle. No en siitä tippunut mutta tasapaino järkkyi niin paljon että kun teki n. 2 laukka-askeleen jälkeen toisen jyrkkä käännöksen, tippui pikku minä sieltä alas. Kaikki siis pimeni ennen kuin koskin maata. Seuraavaksi kerron vanhempani näkökulmasta: olin siis lentänyt maahan enkä liikkunut hetkeen. No tietenkin vanhempani hieman siinä panikoi, mutta nousin kuullemma ylös ja sanoin paikalle tulleelle opettajalle, että olen okei. Sitten nousin hevosen selkään ja jatkoin tuntia nyt taluttajan kanssa. Ajattele sitä hämmennyksen määrää kun ”heräsin” viitisen minuuttia myöhemmin hevosen selästä, enkä hetkeen edes muistanut missä olin ja miksi olin siellä enkä sängyssä nukkumassa. Lähdin lopulta tunnilta pois ajoissa.

Tulipa taas draama kirjoitettua xD. Voin sanoa että sen hieman pahemman tippumisen jälkeen pelotti nousta hevosen selkään, mutta ainakin opin siitä jotain uutta. Nimittäin pysymään hevosen selässä paremmin. Toivottavasti saat jonkun taluttamaan ja etene hitaasti. Onnea! :)