Uskon, että ketään ei tule tämä kuitenkaan kiinnostamaan, mutta laitan tämän nyt jonnekin, koska olen kyllästynyt olemaan puhumatta itsestäni!
Meikäläisen elämä ei ole koskaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Synnyin sairaana vähätuloiseen perheeseen. Sairaus on onneksi nyt hoidettu joten minulla on yksi ongelma vähemmän.
Vanhempani eivät ole ikinä sopineet toisilleen, joilloin heillä oli paljon riitoja ja tietenkin minä olin niitä todistamassa. Ne ovat jääneet syvälle mieleeni enkä tiedä mahdanko ikinä saada niitä pois sieltä.
Koskaan en ole saanut mitään sanoa perheestäni, en edes kavereilleni. Aina kun kysyin syytä vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään. Ja jos menin kertomaan sain siitä huutia ja paljon. En koskaan ymmärtänyt miksi vanhempani pelkäsivät niin paljon minun puhuvani perheestäni, jos kerran muutkin kaveri saivat puhua?
Minä pelkään myös sosiaalisia tilanteita ja joudun ahdistus- ja pelkokohtausten takia käymään nuorten psykiatrisella puolella. Suurin osa näistä peloista johtuu meikäläisen ensimmäisestä hoitopaikasta, jossa minua kohdeltiin huonosti.
Tämä on meikäläisen tarina.
Saa laittaa omiakin elämänkertomuksia.
Itsestään kertominen
Anonyymi
0
64
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904756
- 293394
- 2013192
- 513037
- 242965
Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez3212826Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl442717Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen2352508Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v252286- 532276