Itsestään kertominen

Uskon, että ketään ei tule tämä kuitenkaan kiinnostamaan, mutta laitan tämän nyt jonnekin, koska olen kyllästynyt olemaan puhumatta itsestäni!

Meikäläisen elämä ei ole koskaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Synnyin sairaana vähätuloiseen perheeseen. Sairaus on onneksi nyt hoidettu joten minulla on yksi ongelma vähemmän.
Vanhempani eivät ole ikinä sopineet toisilleen, joilloin heillä oli paljon riitoja ja tietenkin minä olin niitä todistamassa. Ne ovat jääneet syvälle mieleeni enkä tiedä mahdanko ikinä saada niitä pois sieltä.
Koskaan en ole saanut mitään sanoa perheestäni, en edes kavereilleni. Aina kun kysyin syytä vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään. Ja jos menin kertomaan sain siitä huutia ja paljon. En koskaan ymmärtänyt miksi vanhempani pelkäsivät niin paljon minun puhuvani perheestäni, jos kerran muutkin kaveri saivat puhua?
Minä pelkään myös sosiaalisia tilanteita ja joudun ahdistus- ja pelkokohtausten takia käymään nuorten psykiatrisella puolella. Suurin osa näistä peloista johtuu meikäläisen ensimmäisestä hoitopaikasta, jossa minua kohdeltiin huonosti.

Tämä on meikäläisen tarina.

Saa laittaa omiakin elämänkertomuksia.