Miksi hankitte lemmikiksi juuri koiran?

Koirasta on seuraa lapsille, kun tulevat kotiin koulusta.
Koira kulkee mukana kylissä, ja uimareissuilla kesäisin.
Koira lähtee aina mukaan lenkille, lenkkeilen päivittäin n. 6-12 km.
Koira ilmoittaa vieraista.
Meillä on suvussa, ja tuttavaperheissä koiria.Käydään yhdessä kävelyillä, ja koirat leikkii keskenään.
Harrastetaan myös metsästystä, ja ilman koiraa se olisi huomattavasti hankalampaa.
Mikään muu lemmikkieläin, ei voi olla mukana samoissa touhuissa kun meidän koira nyt.
Mikään muu lemmikki ei kykene niihin asioihin, lenkkeily, metsästys, kyläily, uintireissuilla jne.mukanaoloon.Koira, on paras vaihtoehto, siksi meillä on koira.Rodut on vuosien varrella vaihtunut, ja vaihtuu jatkossakin.Aina sen hetkisen tilanteen mukaan.Ne elää aina helpostikkin yli 10 vuotta, niin siinä voi miettiä minkä ittaa seuraavaksi, tai lisäksi.

Mitäpä se sinulle kuuluu miksi joku hommaa juuri koiran?
Mutta vastataans nyt sitten.
Vaimon kuoltua syöpään ihan liian nuorena elämästä katosi kaikki ilo. Perhettä oltiin suunniteltu mutta ne haaveet piti syövän takia jättää joten lapsia ei ole. Koti oli tyhjä ja iloton.
Muutaman mutkan kautta tuli hankittua koira. Koira auttoi pois masennuksesta ja elämässä on taas jotain järkeä. Nyt tuo on jo 8 vuotias ja yhtäkään vuotta en pois vaihtaisi pelottaa ajatuskin mihin olisin päätynyt jollen koiraa olisi hankkinut.

Pitäisikö sitten hommaa kissa? PUUAAHHHH HEH HEH HEH ...

Koira on sentään oikea kaveri.

Koira on ainut lemmikki joka suojelee ihmistä hyökkääjiltä/ varkailta ulkoillessa ja kotona.

Onko muka joitakin muita lemmikkejä, jotka siihen pystyy?

Kissa, kultakala ja hamsteri eivät pysy juiksuvauhdissani, saatika vahdi kotia😉👍

Alkujaan olin täysiverinen koiraihminen, mutta sittemmin kissatkin veivät sydämeni ja isosti veivätkin.

Kasvoin pitkäkarvaisen collien kanssa joka oli tottelevainen, älykäs, suojeleva ja äärimmäisen hyvä ystävä. Erinomainen kokemus koirasta aiheutti tietenkin sen, että tuli parikin omaa koiraa eli toinen pk collie ja dobermanni joiden kanssa harrastin vähän sitä sun tätä, erilaisia palveluskoiralajeja, mutta tärkeintä kaikessa oli yhdessä luonnossa liikkuminen ja ystävyys. Kyllä, koira on ystävä jos olet sen arvoinen

Vuodet vierivät ja kissaeläimet tulivat elämääni, ja huomasin kuinka älykkäitä, mukavia ja rakastettavia ne ah itsepäisyydessään ovat, mutta oppivaisia kyllä. Sattuman saneleva juttu ja kissamaiseen perheeseeni tuli yllättäen rescuerakki Espanjasta, entinen kulkukoira jonka missiona oli syödä kissoja. Hankala tapaus, mutta jokainen kissa jäi henkiin ja yhdessä taluttimessa (!!) ulkoiltiin.

Sitten tuli taas yksi koira vähän kuin vahingossa kun sukulaiseni karjalankarhukoira muutti pentuna meille ja joutui sopeutumaan kissalaumaan kuin myös ärhäkkään espanjalaiseen. Upea koira, hyvä vahti, paras mahdollinen ystävä ja äärettömän hyvähermoinen kaveri. Metsästysrotu kyllä, mutta ihan vaan kotikoira hänestä tuli ja todella mukava ja fiksu sellainen. Ei lähtenyt karkuteille vapaanakaan ollessaan.

Nykyisin, arvattavaa varmaan, eli elämässäni on tietenkin koira rotua Maremma ja parikin kissaa jotka luonanin sijaiskodissa. Suunnitelmissa on toisen koiran hankkiminen, mutta rotu on vielä hakusessa ja epäilemättä oman kissankin vielä aio n ottaa. Ehkä toinen noista sijaiskotilaisista muuttaa lopullisesti meille, ehkä molemmat.

Muita lemmikkejä on aikoinaan ollut lintuja ja jyrsijöitä. Eläinystäviä, lähipiirin omistamia on sitten kaneja, kanoja, kukko, hevosia ja nautoa. Heitäkin lähes päivittäin tapaan ja rapsuttelen. Minkä ihmeen takia? Eläimet ovat rakkaus!

Hankin tollerin ettei sorsametsällä ollessa tarvitse itse noutaa lintua kaislikosta tai vedestä. Seuraavaksi joku hirvikoira, arvaatko miksi?