Mitä olet oppinut monikulttuurisessa suhteesta?

Kun etsii puolisoa, ei pidä ensisijaisesti ajatella ja toivoa, että hän olisi ulkomaalainen tai jotakin tiettyä kieli- tai kulttuuriryhmää edustava. Kyllä monikulttuurisissa suhteissakin se tärkein asia on, että löytää ihmisen, joka ymmärtää sinua monella tasolla ja että sinä ymmärrät häntä. Tämä on siis se kaikkein tärkein. Jos se ihminen on suomalainen tai ulkomaalainen, on vasta toissijainen asia.

Monikulttuurisessa suhteessa sen itselleen parhaan mahdollisen puolison lisäksi saa toisen kielen ja kulttuurin tai ainakin syvällisen perehtymisen siihen, vaikka se kieli- ja kulttuuritausta, josta toinen tulee olisi ennestään tuttu. Arkipäiväisten asioiden, omien tunteiden ja muun tärkeän sanottamiseksi on hyvä, jos ulkomaalaisen puolison kanssa pystyy kommunikoimaan mahdollisemman hyvin. On pariskuntia, joissa yhteinen kieli voi olla kieli, joka ei ole kummankaan äidinkieli, silloin kommunikointi on vaikeampaa. Ideaalitapauksessahan pariskunnalla on yhteinen kieli tai kieli, joka on toisen äidinkieli. Toki toinen voi aina opetella toisen kielen, vaikka se ennestää ei olisikaan tuttu tai vahva.

HÖH! Minulla on saksalainen vaimo. Kulttuureissa ei ole muuta eroa kuin se, että saksalaiset ovat jäykkiä ja muodollisia. 80 miljoonan kansalaisen kulttuurissa erikoistutaan älyttömän pitkälle, kun taas suomalaiset ovat enemmän yleismiehiä.

Jos vaimo suuttuu, niin vaihdan kieleksi englannin, sillä saksaksi vihainen vaimo on häijympi. Muuten puhumme saksaa tai suomea.

Lapset puhuvat sitä kieltä mitä ensimmäiseksi suunsa avannut on käyttänyt. Kieli vaihtuu lennossa mutta lauseet ovat aina samaa kieltä. Sanoja ei sotketa.

Monikulttuurisuus on ylimainostettu juttu. Se on nyt ihan sama asuuko Helsingissä vai Berliinissä tai Hampurissa. Kaikissa on Lidl.

Olen oppinut sen, että minuakin voi arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Edes oma perheeni ei ole osoittanut yhtä suurta kunnioitusta ja rakkautta minua kohtaan. Tiedän, ettei hän koskaan jätä minua pulaan eikä hylkää sairaana, vanhana, rumana. On muslimi. Uskonto ei meillä ole ollut ongelma mitenkään. Jaamme samanlaiset arvot elämässä. En ole baareissa viihtyvä, en juo, polta kuten ei hänkään. Kohtasin ensimmäistä kertaa miehen, jonka kanssa saan olla oma itseni. Hän nyt sattui olemaan eri kulttuurista. En lokeroi koskaan ihmisiä meihin ja muihin, jokainen on oma yksilö. Minua ei kiinnosta mistä ihminen tulee, jos kohtelee itseään, minua ja muita ihmisiä arvostavasti.

Itse olen muutaman vuoden asunut vietnamilaisen kanssa yhdessä. Mitään suurempia kulttuurieroja ei ole ollut, luultavasti sen takia, että hän on asunut ulkomailla pidempää kuin Vietnamissa ja Suomessakin monta vuotta ennen kuin tapasimme. Perheen tärkeys vaikuttaisi olevan ehkä hieman suurempi kuin suomalaisessa kulttuurissa, mutta ei vaikuta varsinaisesti elämäämme. Ruokailutottumukset olivat hieman erilaiset alussa, mutta olemme pystyneet yhdistämään ne hyvin.

Mutta muuten elämme perinteistä parisuhde-elämää: käymme elokuvissa, museoissa, harrastamme erilaisia juttuja, tapaamme ystäviämme jne. Tämä on ehdottomasti paras suhteeni, mutta ei niinkään hänen etnisyytensä takia (olen tavannut myös muita vietnamilaisia, mutta eivät ole mitään hänen rinnallansa), vaan hänen itsensä takia. Kumpikin tukee toisiansa ja on paljon läheisyyttä, mutta silti kummallakin on oma elämä myös parisuhteen ulkopuolella ja saa tarpeeksi omaa tilaa halutessaan.

Missään muussa suhteessa en ole ollut vuosienkin jälkeen näin rakastunut.

Itse en ole ulkomaalaisen kanssa varsinaisesti seurustellut, koska jänistin lähinnä yhteisen kielen puutteen vuoksi ja ulkomaille muuttamiseenkin liittyi silloisesta työnantajastani johtuvia epärealistisia odotuksia, joten liukenin takaisin kotimaahan ja nainen jäi Saksaan.

Olen seurannut muutaman monikansallisen parin elämää ja juuri tuo kommunikointi tuntuu olevan vaikeaa sekä kulttuurieroista että yhteisen kielen puutteesta johtuen.

Hienoa kuulla, että monet ovat pystyneet selättämään nämä ongelmat.

Taitaapi suhteessamme olla vähemmän ongelmia kuin monella muulla. Alusta lähtien olemme puhuneet kaikesta ja avoimesti. Vaikka kulttuurimme on hyvinkin erilainen ulkoa katsoen, ei se kohdallamme juurikaan arvoiltaan eroa, vmo kiina. Suurin ero lienee ruoka joka on kiinalaisille pakkomielle, katso vaikka joku australian rajalla tulliohjelma niin saat ihmetellä miksi ruokaa pitää kuljettaa maasta toiseen, en käsitä. Yleinen ahkeruus sitä luokkaa että pelottaa länsimaiden puolesta jäämmekö jyrän alle, vai oppivatko he viettämään vapaa aikaa ja rentoutumaan. Päättäväisyys vain on jos jotakin mieltä ovat, junnaa vaan eteenpäin. Läheisen kuolema kova pala, samoin hautausmaalle ei halua tulla. Mitään erikoista en koe oppineeni mutta tuota ahkeruutta ihmettelen, saisi välillä ottaa rennommin mutta kun ei. Pitää muustaa, ihmiset ovat yksilöitä ja maan sisällä suuria eroja , aivan kuten suomessa. Välttäisin kertomasta jonkunmaalaisten olevan sitä ja tätä.

Mun mies on toisesta Euroopan maasta, tosin hyvinkin erilaisesta kulttuurista. Olen oppinut, että olemme perhetaustoiltamme yllättävän yhteensopivia eri maista huolimatta ja että meillä on samat arvot.
On ollut tärkeää, että meillä on kummallakin ollut arvostus toisen kieltä ja kulttuuria kohtaan alusta lähtien ja että olemme nähneet paljon vaivaa sen eteen, että lapset oppivat hyvin kummankin kielen.
Olen oppinut arvostamaan Suomea entistäkin enemmän nähdessäni sen kumppanini silmin. Hän on ollut ehkä ihmeissään siitä miksi suomalaiset eivät ole tyytyväisempiä elämäänsä kun täällä on kuitenkin näinkin korkea elämänlaatu ja asiat aika hyvin. Mä olen ollut ihmeissäni miten hänen maassaan niin monet asiat ovat päin mäntyä, mutta kuitenkin ihmiset ovat suhteellisen elämäniloisia. Win-win.
Tärkeintä on, että olen juuri tämän ihmisen kanssa. Siinä ei lopulta kulttuuri paljon paina; en mennyt toisen kulttuurin kanssa naimisiin vaan ihmisen. Olemme samanikäisiä, joka on tuonut yllättävän paljon yhteistä taustoihimme, eri maista ja kulttuureista huolimatta. Pitkä yhteinen aika on myös muokannut meidän suhteen ja perheen omanlaisekseen sekoitukseksi molempia kulttuureja. Pääasiassa ihan samojen ruuhkavuosipulmien kanssa me painitaan kuin kaikki suomalaisetkin parit.