Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta. Nautin enemmän melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen kuuntelemisesta.
Suomalaiset viulukonsertot
Anonyymi
96
610
Vastaukset
- Anonyymi
Aarre merikannon 2. viulukonsertto on myös nautittava teos. Ärsyttää kuitenkin aarre merikannon tuotannon laaja alainen yliedustus tuubissa kun muistetaan että vain kourallinen hänen teoksistaan edustaa modernismissaan radikaalin kauden tuotantoa joilla on yleispätevää merkitystä suomen musiikin eräinä kulmakivinä mutta joista hän tuhosi muutamia itsekritiikin puuskassaan ja loput tonaaliset teokset keskinkertaista postromantiikkaa tai uusklassismia.
- Anonyymi
Eräänä vakavana heikkoutena sibeliuksen viulukonsertossa on sen avausosaan sisältyvä taiturillinen rihkama joka rikkoo konserton yhtenäisyyden vaikutelman.
- Anonyymi
"Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta."
Heh,heh. Miljoonat CD:tä ostavat ovat väärässä, samoin kaikki ne maineikkaammat viuluniekat jotka ovat sitä levylle soittaneet. Ettei vaan olisi että jos muodostamme jonkin Top 50 listan mailman parhaista viulumaakareista niin vain harva heistä ei ole Sibeliuksen viulukonserttoa levylle kihnuttanut.
Kumman paljon sitä Sibeliuksen viulukonserttoa sekä soitetaan konserteissa että levyille ihan mailman viulusti kärkikaartin toimesta, mutta Tuukkasen ja Melartinin ja Karjalaisen viulukonsertot eivät näy eikä kuulosta kiinnostavan ketään.
Ja se on outoa sinänsä, sillä se loppujen lopuksi on aika pieni määrä konserttoja joita levytetään yhä uudestaan ja uudestaan, luulisi että ihan mielellään jo vaihtelun vuoksi siihen Sibeliuksen tai Beethovenin tai Brahmsin tai Tsaikovskin tai Medelhsonin konserton rinnalle samalle CD:lle pantaisiin tyrkyn jokin vähän tuntemattomampi konsertto siinä toivossa että jospa siitä toisestakin konsertosta tulisi ikään kuin hitti.
Olihan esim Lisa Bathiavilin soittaman Sibeliuksen konserton parina Linbergin konsertto, Ja oletikin aika moni varmaan osti sen CD:n koska halusi kuulla nimenomaan Sibeliuksen konsertoon, ja epäilen että aika moni heistä kuultuaan Lindbergin konserton toivoi että se Sibeliuksen konsertto olisi paritettu jonkin muun vähemmän tunnetun kuten vaikkapa Nielsenin konserton kanssa sensijaan että siinä oli se Lindbergin konsertto.
Mutta oli miten oli, vaan entäpä jos ja kun sitten kun Tuukkasen ja Melartinin ja Karjalaisen viulukonsertot jonain päivänä varmaan ihan ansiostaan tulevat mailman eniten sekä levytetyiksi että myydyiksi viulukonsertoiksi, niin ketähän me snobit sitten kehumme samaan hengenvetoon kun haukumme Tuukkasen ja Melartinin ja Karjalaisen viulukonserttoja vaikkapa siten että ne ovat kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäisiä, hajanaisten kadenssien katkomia jaksottaisia teoksia jotka flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostavat kuin päättymättömältä karulta musikilliselta erämaalta ?- Anonyymi
Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta.
"Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta."
Niin on se niin synkkää kun suomalaisen säveltäjän teos on lajityyppinsä suosituin teos mailmassa. Miten kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija jaksaa sitä kestää? Ettei vain että oleskelemalla enimmän aikaa pimeässä huoneessa, johon ainoan valon tuo sen kotialttarillaTuukkasen ja Melartinin kuvien edessä aina palava kynttilä, mutta josta huoneesta tämän tästä kuuluu lohduton itku.
Mutta eihän vielä kaikki toivo ole mennyt. Tulee hienostuneella sointiaistilla varustetun kuulijan tarttua asiaan ja aloittaa kirje- ja sähköpostikampanja kohteenaan kaikki mailman huippuviulistit, joille tulee kertoa palavasta rakkaudestaan Tuukkasen ja Malartinin ja Karjalaisen viulukonserttoihin, ja kertoa siitä kuinka mukavaa se olisi kun edes kerran eläissään saada kuulla ne, eikä vain lukea niistä jostain kirjasta.
Kukaties he mailman huippuviulistit tartuisivat vilpittömään pyyntöösi ja levyttäisivät ne konsertot ja tekisivät niistä kaikista hirmuhitit, jolloin peräti 4 suosituinta konserttoa olisivat suomalaisten säveltäjien tekemiä. Se olisi onnea se, tosin tietysti hiukka kivenä kengässä olisi se että Sibeliuskin yhä olisi sillä suosituimmat konsertot listalla sijalla 4. Mutta kaipa sen voisi kestää.
Ajattele nyt ite, moinen kampanja se voisi tehdä sinusta hienostuneella sointiaistilla varustetusta kuulijasta eräänlaisen Axel Carpelan X:nen, pääsisit siten musikin historiaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta."
Niin on se niin synkkää kun suomalaisen säveltäjän teos on lajityyppinsä suosituin teos mailmassa. Miten kukaan hienostuneella sointiaistilla varustettu kuulija jaksaa sitä kestää? Ettei vain että oleskelemalla enimmän aikaa pimeässä huoneessa, johon ainoan valon tuo sen kotialttarillaTuukkasen ja Melartinin kuvien edessä aina palava kynttilä, mutta josta huoneesta tämän tästä kuuluu lohduton itku.
Mutta eihän vielä kaikki toivo ole mennyt. Tulee hienostuneella sointiaistilla varustetun kuulijan tarttua asiaan ja aloittaa kirje- ja sähköpostikampanja kohteenaan kaikki mailman huippuviulistit, joille tulee kertoa palavasta rakkaudestaan Tuukkasen ja Malartinin ja Karjalaisen viulukonserttoihin, ja kertoa siitä kuinka mukavaa se olisi kun edes kerran eläissään saada kuulla ne, eikä vain lukea niistä jostain kirjasta.
Kukaties he mailman huippuviulistit tartuisivat vilpittömään pyyntöösi ja levyttäisivät ne konsertot ja tekisivät niistä kaikista hirmuhitit, jolloin peräti 4 suosituinta konserttoa olisivat suomalaisten säveltäjien tekemiä. Se olisi onnea se, tosin tietysti hiukka kivenä kengässä olisi se että Sibeliuskin yhä olisi sillä suosituimmat konsertot listalla sijalla 4. Mutta kaipa sen voisi kestää.
Ajattele nyt ite, moinen kampanja se voisi tehdä sinusta hienostuneella sointiaistilla varustetusta kuulijasta eräänlaisen Axel Carpelan X:nen, pääsisit siten musikin historiaan.Selvää on että prokofjevin, bartokin, stravinskyn, deliuksen, ligetin ym. viulukonsertot ovat sibeliuksen kolkon ja jäyhän metsäläistä konserttoa onnistuneempia ja nautittavampia sävellyksiä. Suurista sinfonisista konsertoista ehkä beethovenilla on voitokkain ja suosituin sekä levytetyin viulukonsertto.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Selvää on että prokofjevin, bartokin, stravinskyn, deliuksen, ligetin ym. viulukonsertot ovat sibeliuksen kolkon ja jäyhän metsäläistä konserttoa onnistuneempia ja nautittavampia sävellyksiä. Suurista sinfonisista konsertoista ehkä beethovenilla on voitokkain ja suosituin sekä levytetyin viulukonsertto.
"Selvää on että prokofjevin, bartokin, stravinskyn, deliuksen, ligetin ym. viulukonsertot ovat sibeliuksen kolkon ja jäyhän metsäläistä konserttoa onnistuneempia ja nautittavampia sävellyksiä. "
Kenestä on kenestä ei, ihan sattumoisin kuuntelin aiemmin tänään Prokofjevin Viulukonserton no1 - D-duuri - Op 19, Esittäjänään I.Perlman ja BBC SO ja G.Rozhdestvensky tikussa. ja ei vedä Jannen konsertolle läheskään vertaa se konsertto. Mutta se tietysti on makuasia se. - Anonyymi
Tuukkasen ja Melartinin viulukonsertot kannattaa "nauttia" mono-levytyksinä, silloin niiden musiikki joka on laadultaan sellaista joka menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta korvasta ulos on helpoimmin kuunneltavissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuukkasen ja Melartinin viulukonsertot kannattaa "nauttia" mono-levytyksinä, silloin niiden musiikki joka on laadultaan sellaista joka menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta korvasta ulos on helpoimmin kuunneltavissa.
Sibeliuksen laadultaan heikkoa viulukonserttoa ei kannata kuunnella lainkaan koska sekundaa..
- Anonyymi
Jospa musiikin kuluttajat tykkää juuri em. syistä, eikä se merkitse heille karua musiikillista erämaata. Osasihan Sibelius orkestroida oikeaoppisesti mutta laati tämän kuitenkin näin. Ei pidä tulkita toisten puolesta. Beethovenkin on jo tietysti lentänyt roskakoriin snobeilta, ja Mozart. Snobit kuuntelee omalla tavallaan ja se on köyhä tapa.
- Anonyymi
"Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta."
noinhan saattaa olla, varsinkin jos löydämme jonkin selityksen sille että miksi vaikkapa Vengerovin ja Barenboim kaltaiset varsin ansioituneet ja arvostetut muusikot sitä konserttoa kumminkin esittävät? Ei heillä ole mitään pakkoa tehdä niin, kun rahaa on pankissa ja paljon, ja statuksensa klasari-musiikki bisneksessä on jo kauan ollut se että voi ja saa esittää juuri sitä mitä haluaakin esittää.
https://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4
"Suurista sinfonisista konsertoista ehkä beethovenilla on voitokkain ja suosituin sekä levytetyin viulukonsertto."
Sekä myytyjen levyjen määräällä että viulustien tekemien levytysten määrällä mitaten Beethovenin viulukonsertto on suositummuisasemaltaan korkeintaan viukukonserttojen numero 2. Seliseli sille voisi olla se että Beethoven ei itse ollut viulusti joten ehkä jotain perin tärkeää jäi kumminkin uupumaan sen konsertonsa solistin osuuksista.
Vaikkapa jotain sellaista kohtaa joka soidessaan värähdyttää kuulijan sisimmäistä ripseä, mutta jota sellaista kohtaa ei Beethovenin konserosta solistin soitettavaksi ehkä ei taida löytyä. mutta erittäin toisin on Jannen konserton laita, ja jospa nimenomaa siksi Jannen konsertto on vakiintunut mailman suosituimmaksi konsertoksi sekä sarjassa konsertot yleensä että sarjassa viulukonsertot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta."
noinhan saattaa olla, varsinkin jos löydämme jonkin selityksen sille että miksi vaikkapa Vengerovin ja Barenboim kaltaiset varsin ansioituneet ja arvostetut muusikot sitä konserttoa kumminkin esittävät? Ei heillä ole mitään pakkoa tehdä niin, kun rahaa on pankissa ja paljon, ja statuksensa klasari-musiikki bisneksessä on jo kauan ollut se että voi ja saa esittää juuri sitä mitä haluaakin esittää.
https://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4
"Suurista sinfonisista konsertoista ehkä beethovenilla on voitokkain ja suosituin sekä levytetyin viulukonsertto."
Sekä myytyjen levyjen määräällä että viulustien tekemien levytysten määrällä mitaten Beethovenin viulukonsertto on suositummuisasemaltaan korkeintaan viukukonserttojen numero 2. Seliseli sille voisi olla se että Beethoven ei itse ollut viulusti joten ehkä jotain perin tärkeää jäi kumminkin uupumaan sen konsertonsa solistin osuuksista.
Vaikkapa jotain sellaista kohtaa joka soidessaan värähdyttää kuulijan sisimmäistä ripseä, mutta jota sellaista kohtaa ei Beethovenin konserosta solistin soitettavaksi ehkä ei taida löytyä. mutta erittäin toisin on Jannen konserton laita, ja jospa nimenomaa siksi Jannen konsertto on vakiintunut mailman suosituimmaksi konsertoksi sekä sarjassa konsertot yleensä että sarjassa viulukonsertot.Jannen kömpelö konsertto on vain 1900-luvun konsertoista esitetyin muttei 1800 tai 1700 luvut mukaan luettuna. Bachinkin jotakin a molli konserttoa taidetaan levyttää enemmän tai mozartin 3. ja 5. konserttoa saati beethovenin joka ei ehkä ole niin virtuoosinen kuin jannen konsertto kadensseissaan. kuitenkin jannen konsertto on jo syntyessään vanhentunut jäänne i8oo luvun konserttomallista josta puuttuu emotionaalista syvyyttä jota edellisissä mestarikonsertoissa on. en näe mitään syytä esittää jannen sange epäyhtenäistä ja sentimentaalista konserttoa siinä mittakaavassa kuin nykyään tehdäään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa musiikin kuluttajat tykkää juuri em. syistä, eikä se merkitse heille karua musiikillista erämaata. Osasihan Sibelius orkestroida oikeaoppisesti mutta laati tämän kuitenkin näin. Ei pidä tulkita toisten puolesta. Beethovenkin on jo tietysti lentänyt roskakoriin snobeilta, ja Mozart. Snobit kuuntelee omalla tavallaan ja se on köyhä tapa.
Sibeliuksen konsertto on vain niin sekava teos täynnä hänelle tyypillisiä maneereja, matalien soittimien epämäämäistä murinaa, vaskien kuin tyhjyydestä kasvavia mahtipontisia töräyksiä ja yhä toistuvia lyhyiden aiheiden katkelmia. Silmiinpistävän huonosti orkestroitu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jospa musiikin kuluttajat tykkää juuri em. syistä, eikä se merkitse heille karua musiikillista erämaata. Osasihan Sibelius orkestroida oikeaoppisesti mutta laati tämän kuitenkin näin. Ei pidä tulkita toisten puolesta. Beethovenkin on jo tietysti lentänyt roskakoriin snobeilta, ja Mozart. Snobit kuuntelee omalla tavallaan ja se on köyhä tapa.
Minusta sibeliuksen soitinnus on ylikuormitettua ja täynnä maneetreja
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta.
"Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta."
Olisit ostanut CD:n eikä c-kasetti version. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Aivan, minäkin olin silloin väärässä kun hankin sen vietävän sibeliuksen konserton jota en sen koommin ole voinut kuunnella kuin hammasta purren ja tyrmistyneenä sen heikosta laadusta."
Olisit ostanut CD:n eikä c-kasetti version.CD:n juuri hankin enkä sitä enää kommin halua kuunnella kun Melartinin konsertosta saa suuremman emotionaalisen kokemuksen kuin Sibeliuksen nyyhkysentimentosta.
- Anonyymi
Sibeliuksen viulukonserton ensisijainen ongelma ja tärkein puute on siinä että siitä puuttuu emotionaalinen syvyys joka on läsnä niin mozartilla, beethovenilla, tsaikovskilla kuin melartinillakin viulukonsertoissaan. Siksi sibeliuksen konsertto on aivan liian yliarvostettu toisen luokan säveltäjän tekeleenä ja ollessaan aikamoista sekundaa. Mutta tulkoot kukin uskollaan autuaaksi.
- Anonyymi
Nähdäkseni sibeliuksen konsertosta puuttuu myös laulavaa linjaa mikä vasta tekee todellisen viulukonserton. Listasta unohtuivat mm. Brahmsin ja dvorakin konsertot jotka ovat ehdottomasti asetettava sibeliuksen yläpuolelle.
- Anonyymi
Myös mm. Waltonilla ja elgarilla on mielenkiintoisemmat viulokonsertot kuin sibeliuksella ja tosin paljon laajamittaisemmat myös.
- Anonyymi
Bergin ja konventionaalisemman dodekafonisen opin mukaan sävelletty schönbergin viulukonsertto ylittävät kevyesti sibeliuksen saavutukset viulukonserton saralla.
- Anonyymi
Musti.Hintikka kirjoitti:
Paskaa. Rappiometeli on rappiometeliä vaikka voissa paistais.
Vielä mitä. Se on juuri sitä kohuttua uutta modernismia jota Adornokin ylistää.
- Anonyymi
Älä unohda Nielsenin konserttoa ja Bruchin ja ... noista listoistasi johon vuosien mittaan pääsee varmaan kaikki muutkin mailmassa sävelletyt viulukonsertot.
Mikä on vahinko sinänsä jos niin käy, on kunnia olla mailman parhaan tai suosituimman viulukonserton säveltäjä, mutta tavallaanhan se on maineteko sekin että onnistui säveltämään mailman huonoimman viulukonserton.
Nielsenin viulukonsertto on mielenkiintoinen, hän kuulemma sävelsi sen Mies ja Alaston ase 1:sen kuvaustauoilla, sillä kuten tiedämme Nielsen oli elokuvanäyttelijä sen lisäksi että sävelsi musiikkia jonka tunnetuin seuraus oli että ilmaantui sanonta:"jotain mätää on Tanskan maalla."
- Anonyymi
Sibeliuksen viulukonsertto on surkea tekele sentimentossaan
- Anonyymi
"Nautin enemmän melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen kuuntelemisesta."
Marttisen viulukonsertto minnes se unohtui. Siitähän on levytyskin vuodelta 1994, ja kun toista levytystä ei ole 25 vuoteen ilmaantunut se merkinnee että viulustit ovat äänestäneet sen konserton suhteen niinsanotusti jaloillaan.
Mutta samaan aikaan Janne S:n konsertosta julkaistaan yhä uusia levytyksiä mutta Melartinin, Tuukkasen ja Karjalaisen konserttojen yllä häilyy unohduksen yö.
Ja mitä Janne S:n viulukonserttoon tulee, niin harva siitä ei pitävä kai on käyttänyt niin paljon aikaa ja vaivaa sen huonouden todistamiseen kuin eräs tällä palstalla, Mikä loputon vaivannäkö sen konserton suhteen vain ilmaisee sitä että kunhan lääkitys joskus saadaan kohdilleen niin alkaa hänellekin Jannen konsertto maistua.
Mutta oli miten oli, tärkein kysymys niin viulu- kuin muidenkin konserttojen suhteen on, että vaikka niitä yhä lisää sävellellään niin ne uudet konsertot eivät juurikaan kiinnosta ketään, ei levyjä ostelevaa tai striimavaa kuuntelijakunta eikä nähtävästi edes levyttäviä viulusteja. Miksi?
Oisko syy että klasarisäveltäjät ovat joko kyvyttömiä tai eivät uskalla kirjoitella kuunneltavia melodioita koska popparit ovat viimeisimmän 70 vuoden aikana jo löytäneet niistä melodioista jokseenkin kaikki löytämisen arvoiset?
Se kun olisi sandaali se kun sinun suuren klasarisäveltäjäneron uusimman uupperasi hittiaaria tai konserton tai sinfuunian se paras teema osoittautuisi kopioksi vaikkapa Elviksen jonkin vuoden 1959 singlen B-puolen melodiasta, vaikka sinä ihan vilpittömästi oletit sitä sävellelläsi että se olisi ollut ihka oma melodiasi se.
Joten niinpä saamme sitten kuunnella sinfoniaorkesterien parhaansa mukaan imitoimia konepajateollisuuden työnääniä ja kaikenmailman musikillisteoreettisia umpikujia kuten sointuklustereita ynnä muuta epäsointuista kirskettä korvaa miellyttävien melodioitten sijaan.- Anonyymi
Se on sanottava ettet ole kuten en minäkän kuullut murto osaakaan kakkien suomalaistenkaan klasarisäveltäjien tuotoksista koskapa niitä ei ole levytetty. tuskinpa klasarisäveltäjä elvistä lainailisi. Unohdin minä klaminkin viulukonserton tai en pidä sitä juuri kummoisenakaan tekeleenä. Aluksihan minä nuorena koltiaisena kun en vielä ymmärtänyt musiikkia syvällisemmin ihastuin sibeliuksen konserttoon kuten nmoni muukin kunnes huomasin miten epäonnistunut ja pinnallinen teos se kaikin puolin on varsinkin avausosassaan juuri niine synteineen ja heikkouksineen joista olen maininnutkin mutta joita en viitsi tässä nyt taas toistaa. Nykyäänhän sävellettään paljon ns. spatiaalista spektraalimusiikkia. Harvat pitävät ns uudesta musiikista ja siksi se ei kiinnosta ketään. Osa yleisöstäkin marssii ulos jonkun nykysäveltäjän luomuksille omistetusta konsertistakin koska musiikki on sellaista kuvaamasi kaltaista epäsointuista korvien piinaa.
- Anonyymi
Minulle sibelius on yliarvostettu toisen luokan säveltäjä.
- Anonyymi
Kriitikko karl flodinin mielestä sibeliuksen viulukonsertto on "harmaata harmaassa, rapsodinen venytetystä muodostaan huolimatta"
Anonyymi kirjoitti:
Minulle sibelius on yliarvostettu toisen luokan säveltäjä.
Haista vittu punikki.
Anonyymi kirjoitti:
Se on sanottava ettet ole kuten en minäkän kuullut murto osaakaan kakkien suomalaistenkaan klasarisäveltäjien tuotoksista koskapa niitä ei ole levytetty. tuskinpa klasarisäveltäjä elvistä lainailisi. Unohdin minä klaminkin viulukonserton tai en pidä sitä juuri kummoisenakaan tekeleenä. Aluksihan minä nuorena koltiaisena kun en vielä ymmärtänyt musiikkia syvällisemmin ihastuin sibeliuksen konserttoon kuten nmoni muukin kunnes huomasin miten epäonnistunut ja pinnallinen teos se kaikin puolin on varsinkin avausosassaan juuri niine synteineen ja heikkouksineen joista olen maininnutkin mutta joita en viitsi tässä nyt taas toistaa. Nykyäänhän sävellettään paljon ns. spatiaalista spektraalimusiikkia. Harvat pitävät ns uudesta musiikista ja siksi se ei kiinnosta ketään. Osa yleisöstäkin marssii ulos jonkun nykysäveltäjän luomuksille omistetusta konsertistakin koska musiikki on sellaista kuvaamasi kaltaista epäsointuista korvien piinaa.
En minäkään kuullut murto osaakaan kakkien suomalaisten kasarisäveltäjien tuotoksista...
- Anonyymi
Musti.Hintikka kirjoitti:
En minäkään kuullut murto osaakaan kakkien suomalaisten kasarisäveltäjien tuotoksista...
Ei niitä voikaan kuulla kun koko ajan levytetään vain sitä pöhköä sibeliusta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei niitä voikaan kuulla kun koko ajan levytetään vain sitä pöhköä sibeliusta
"Ei niitä voikaan kuulla kun koko ajan levytetään vain sitä pöhköä sibeliusta"
Siinä se tuli se perimmäinen syy tuohon loputtomaan älämölöön sibelius sitä sibelius tätä ja aina jotain negatiivista. Se pitää Sibeliusta syyllisenä siihen mitä nykyään tapahtuu orkesteriden ohjelmistovalinnoissa tai kokouksissa joissa päätetään että mitäs levytettäisiin.
Sibelius on jo pitkään ollut Tuonelassa, ja ei ole näyttöä siitä että Sibeliuksen henki olisi noissa tilanteissa missä ohjelmistoista päätetään ohjailemassa päätöksiä omien teostensa hyväksi ja siten tuukkasen ynnä muiden unohdettujen sankarien tappioksi.
Sibelius sävelsi aikanaan niin hyvää musiikia kuin osasi, ei hän voinut tietää että se oli jokin synti ja että olis pitänyt tehdä huonompia teoksia jotta jotku jälkeensä tulevat pääsisivät tököstyksillään esille ja levyille.
Ei ole Sibeliuksen syy jos jälkeensä tulleet säveltäjät eivät osaa tehdä musiikkia joka olisi jopa sitä Sibeliuksen aikoinaan tekemään musiikkin verrattuna ainakin yhtä hyvää tai jopa parempaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ei niitä voikaan kuulla kun koko ajan levytetään vain sitä pöhköä sibeliusta"
Siinä se tuli se perimmäinen syy tuohon loputtomaan älämölöön sibelius sitä sibelius tätä ja aina jotain negatiivista. Se pitää Sibeliusta syyllisenä siihen mitä nykyään tapahtuu orkesteriden ohjelmistovalinnoissa tai kokouksissa joissa päätetään että mitäs levytettäisiin.
Sibelius on jo pitkään ollut Tuonelassa, ja ei ole näyttöä siitä että Sibeliuksen henki olisi noissa tilanteissa missä ohjelmistoista päätetään ohjailemassa päätöksiä omien teostensa hyväksi ja siten tuukkasen ynnä muiden unohdettujen sankarien tappioksi.
Sibelius sävelsi aikanaan niin hyvää musiikia kuin osasi, ei hän voinut tietää että se oli jokin synti ja että olis pitänyt tehdä huonompia teoksia jotta jotku jälkeensä tulevat pääsisivät tököstyksillään esille ja levyille.
Ei ole Sibeliuksen syy jos jälkeensä tulleet säveltäjät eivät osaa tehdä musiikkia joka olisi jopa sitä Sibeliuksen aikoinaan tekemään musiikkin verrattuna ainakin yhtä hyvää tai jopa parempaa.Minusta esim. rannan modetrni ja uusklassinen sinfoniamusiikki onkin parempaa kuin sibeliuksen muinaisjäännettä muistuttava duuri molli tonaalinen sävelkieli eikä sitä pitäisikään esittää ja levyttää niin paljon ja yksipuolisesti kuin jatkuvasti tehdään vaan tasapuolisemmin kaikkien muidenkin säveltäjien musiikkia sillä olihan tuukkanenkin klami traditioon kytkeytyessään sibeliusta jonkin verran uudenaikaisempi.
- Anonyymi
Se sanottakoon ettei minua viulukonsertto sävellysmuotona juuri kiinnosta mozartia lukuunottamatta se kun on poikkeuksetta lähinnä toisen luokan tavaraa kun taas sinfoniat edustavat länsimaisen taiteen korkeinta muotoilmentymää kuten on sanottu ja absoluuttisen musikin korkeinta muotoa.
- Anonyymi
Suomessa jotkut muistavat Adornon parhaiten hänen Sibeliuksen musiikkiin kohdistamastaan arvostelusta. Theodor Adornon kriittisyys Sibeliusta kohtaan juontuu siitä, ettei Sibelius edustanut aikansa taidemusiikin kehityksen uusimpia tyylejä, vaan oli viimeinen kansallisromantikko.
- Anonyymi
On olemassa Sibelius-seura, joka tekee hänen nimeään tunnetuksi ja huolehtii siitä, että hänen tuotantoaan on gramofoniäänityksinä saatavana.Ulkopuolinen tarkkailija tulee uteliaaksi ja kuuntelee muutaman pääteoksen, vaikkapa neljännen ja viidennen sinfonian. Sitä ennen hän tutkii partituureja. Ne näyttävät viheliäisiltä ja rahvaanomaisilta, ja mieleen tulee, että salaisuus ehkä pal-jastuu vasta kun niitä kuuntelee elävinä esityksinä. Mutta sointikuva ei tuo kuvaan mitään uutta.Se näyttää tällaiselta: ”teemoina” esitellään kaikenkarvaisia aivan puisevia ja tri-viaaleja sävelkulkuja, joita enimmäkseen ei ole edes soinnutettu vaan jotka yksiää-nisinä nojaavat urkupisteisiin, paikallaan pysyviin sointuihin tai mihin ikinä mitä viidelle nuottiviivalle voidaan piirtää loogisen sointukulun välttämiseksi. Näille sä-velkuluille käy hyvin pian hullusti, vähän niin kuin imeväiselle, joka putoaa pöy-dältä ja satuttaa selkärankansa. Ne eivät pysty kunnolla liikkumaan. Ne juuttuvat paikoilleen. Odottamattomalla hetkellä rytminen liike katkeaa: jatkosta tulee kä-sittämätön. Sitten nämä yksinkertaiset sävelkulut palaavat, vääntyneinä j
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On olemassa Sibelius-seura, joka tekee hänen nimeään tunnetuksi ja huolehtii siitä, että hänen tuotantoaan on gramofoniäänityksinä saatavana.Ulkopuolinen tarkkailija tulee uteliaaksi ja kuuntelee muutaman pääteoksen, vaikkapa neljännen ja viidennen sinfonian. Sitä ennen hän tutkii partituureja. Ne näyttävät viheliäisiltä ja rahvaanomaisilta, ja mieleen tulee, että salaisuus ehkä pal-jastuu vasta kun niitä kuuntelee elävinä esityksinä. Mutta sointikuva ei tuo kuvaan mitään uutta.Se näyttää tällaiselta: ”teemoina” esitellään kaikenkarvaisia aivan puisevia ja tri-viaaleja sävelkulkuja, joita enimmäkseen ei ole edes soinnutettu vaan jotka yksiää-nisinä nojaavat urkupisteisiin, paikallaan pysyviin sointuihin tai mihin ikinä mitä viidelle nuottiviivalle voidaan piirtää loogisen sointukulun välttämiseksi. Näille sä-velkuluille käy hyvin pian hullusti, vähän niin kuin imeväiselle, joka putoaa pöy-dältä ja satuttaa selkärankansa. Ne eivät pysty kunnolla liikkumaan. Ne juuttuvat paikoilleen. Odottamattomalla hetkellä rytminen liike katkeaa: jatkosta tulee kä-sittämätön. Sitten nämä yksinkertaiset sävelkulut palaavat, vääntyneinä j
ja raiteiltaan suistuneina, pääsemättä kuitenkaan aloiltaan. Nämä jaksot ovat puolustajien mielestä beethovenmaisia: merkityksettömästä, mitättömästä luodaan kokonainen maailma. Mutta tämä maailma on sen maailman arvoinen, jossa me elämme: raaka ja samalla arvoituksellinen, nuhjuinen ja ristiriitainen, vanhastaan tuttu ja läpinäky-mätön. Jälleen puolustajat sanovat, että muotoa luovan mestarin ainutlaatuisuuden osoittaa juuri se, etteivät hänelle kelpaa mitkään kaavat. Mutta hänen ainutlaatuiset muotonsa eivät ole uskottavia, koska hän ei ilmeisestikään osaa laatia neliäänistä sat-sia; hänen ylivertaisuutensa koulussa opittuun nähden ei ole uskottavaa, koska hän operoi oppilasmaisella aineistolla osaamatta käsitellä sitä sääntöjen mukaan. Tämä on avuttomuuden omaperäisyyttä, sellaisten harrastelijoiden tapaista, jotka pelkää-vät ottaa sävellystunteja, etteivät menettäisi ominaislaatuaan, joka tosiasiassa on vain hajanaisia jäämiä siitä mitä oli ollut heitä ennen.Sibeliukseen säveltäjänä kannattaisi tuhlata yhtä vähän sanoja kuin tuollaisiin harrastelijoihin. Hänellä on varmaankin ollut merkittäviä ansioita kotimaansa val-taamisessamusiikkikulttuurin piiriin. Voi hyvin kuvitella, että hän palasi sinne sak-salaisten sävellysopintojensa jälkeen aiheellisten alemmuudentunteiden vallassa, hyvin tietoisena siitä tosiasiasta, ettei hänen ollut suotu sommitella koraalia oikein eikä kirjoittaa kunnollista kontrapunktia; että hän kätkeytyi tuhansien järvien maa-han ollakseen piilossa opettajiensa kriittisiltä katseilta. Todennäköisesti hän yllättyi itse eniten huomatessaan, että hänen epäonnistumisensa tulkittiin onnistumiseksi ja ei-osaamisensa täytymiseksi. Lopulta hän kai uskoi sen itsekin ja hautoo nyt vuosi toisensa jälkeen kahdeksatta sinfoniaa aivan kuin se olisi Yhdeksäs.Kiinnostavaa on vaikutus. Miten on mahdollista, että tekijä saavuttaa maailman-maineen ja vaikka vain manipuloidunkin klassikon aseman, kun hän ei ainoastaan ole jäänyt tyystin jälkeen ajan teknisestä standardista – sillä juuri se luetaan hänen ansiokseen – vaan osoittaa ettei hän ollenkaan ole sisäistänyt omaakaan standar-diaan, ja kun hän käyttää perinteisiä keinoja rakennusmateriaalista kokonaisra-kenteeseen asti epävarmasti, suorastaan epäpätevästi? Sibeliuksen menestys on oire musiikillisen tietoisuuden häiriintymisestä. Maanjäristys, joka sai voimansa suuren uuden musiikin dissonansseista, ei ole säästänyt vanhanaikaista pientä. Siitä on tul-lut säröinen ja vino. Mutta samalla kun dissonansseja pakoillaan, turvaa on haettu vääristä kolmisoinnuista. Väärät kolmisoinnut: Stravinsky on säveltänyt ne loppuun. Lisäämällä niihin vääriä nuotteja hän osoittanut, miten vääriä oikeista on tullut. Sibeliuksen musiikissa oikeatkin soivat väärin. Hän on kuin joku Stravinsky vasten tahtoaan. Lahjoja hänellä vain on vähemmä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On olemassa Sibelius-seura, joka tekee hänen nimeään tunnetuksi ja huolehtii siitä, että hänen tuotantoaan on gramofoniäänityksinä saatavana.Ulkopuolinen tarkkailija tulee uteliaaksi ja kuuntelee muutaman pääteoksen, vaikkapa neljännen ja viidennen sinfonian. Sitä ennen hän tutkii partituureja. Ne näyttävät viheliäisiltä ja rahvaanomaisilta, ja mieleen tulee, että salaisuus ehkä pal-jastuu vasta kun niitä kuuntelee elävinä esityksinä. Mutta sointikuva ei tuo kuvaan mitään uutta.Se näyttää tällaiselta: ”teemoina” esitellään kaikenkarvaisia aivan puisevia ja tri-viaaleja sävelkulkuja, joita enimmäkseen ei ole edes soinnutettu vaan jotka yksiää-nisinä nojaavat urkupisteisiin, paikallaan pysyviin sointuihin tai mihin ikinä mitä viidelle nuottiviivalle voidaan piirtää loogisen sointukulun välttämiseksi. Näille sä-velkuluille käy hyvin pian hullusti, vähän niin kuin imeväiselle, joka putoaa pöy-dältä ja satuttaa selkärankansa. Ne eivät pysty kunnolla liikkumaan. Ne juuttuvat paikoilleen. Odottamattomalla hetkellä rytminen liike katkeaa: jatkosta tulee kä-sittämätön. Sitten nämä yksinkertaiset sävelkulut palaavat, vääntyneinä j
Ulkopuolinen tarkkailija on skitsofreenikko, jonka todellisuuden taju on hämärtynyt tai sitä ei ole ollenkaan.
On kai kaikille selvää ettei hienostuneella sointiaistilla varustettu ulkopuolinen tarkkailija pidä Sibeliuksen musiikista enää, vaikka hän joskus ennenmuinoin tuntui muusikoiden netissä arvostavan sitä todella paljon.
Eikä siinä että ei Sibeliuksen musiikista pidä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä Sibeliuksen musiikki hänen loputtoman jäkätyksensä kestää, mutta se ihmetyttää että miksi tässä ketjussa jonka otsikko on "Suomalaiset viulukonsertot" eikä ketjun otsikko siis ole "Sibeliuksen musiikin nauttima suosio on syyllinen kaikkiin mailman ongelmiin" ei mainita vaikkapa Jaakko Kuusiston viulukonserttoa vaan vain keskitytään ulkopuolisen tarkailijan ja ainakin yhden samaisen henkilön sivupersoonan toimesta haukkumaan Sibeliuksen musiikkia? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ulkopuolinen tarkkailija on skitsofreenikko, jonka todellisuuden taju on hämärtynyt tai sitä ei ole ollenkaan.
On kai kaikille selvää ettei hienostuneella sointiaistilla varustettu ulkopuolinen tarkkailija pidä Sibeliuksen musiikista enää, vaikka hän joskus ennenmuinoin tuntui muusikoiden netissä arvostavan sitä todella paljon.
Eikä siinä että ei Sibeliuksen musiikista pidä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä Sibeliuksen musiikki hänen loputtoman jäkätyksensä kestää, mutta se ihmetyttää että miksi tässä ketjussa jonka otsikko on "Suomalaiset viulukonsertot" eikä ketjun otsikko siis ole "Sibeliuksen musiikin nauttima suosio on syyllinen kaikkiin mailman ongelmiin" ei mainita vaikkapa Jaakko Kuusiston viulukonserttoa vaan vain keskitytään ulkopuolisen tarkailijan ja ainakin yhden samaisen henkilön sivupersoonan toimesta haukkumaan Sibeliuksen musiikkia?Sehän tietysti kuuluu oleellisesti asiaan koska sibeliuskin on säveltänyt yliarvostetun viulukonserton josta juuri olemme myös keskustelleet. En vain löytänyt sopivampaakaan ketjua adornon ja leibowitzin mehukkaalle sibelius kritiikille joka osuu naulan kantaan ja on edelleen varsin pätevää vaikkei sitä yleisesti myönnetäkään. Sitä paitsi en pode skitsofreniaa vaan pakkko oireista häiriötä kuten kuvasta näkyy pakkomieltesenä sibeliuksen kritisoimisena. Taidat ulkopuolisena tarkkailijana itse potea skitsofreniaa kun et kestä oikeaan osunutta kritiikkiä..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ulkopuolinen tarkkailija on skitsofreenikko, jonka todellisuuden taju on hämärtynyt tai sitä ei ole ollenkaan.
On kai kaikille selvää ettei hienostuneella sointiaistilla varustettu ulkopuolinen tarkkailija pidä Sibeliuksen musiikista enää, vaikka hän joskus ennenmuinoin tuntui muusikoiden netissä arvostavan sitä todella paljon.
Eikä siinä että ei Sibeliuksen musiikista pidä sinänsä ole mitään pahaa, kyllä Sibeliuksen musiikki hänen loputtoman jäkätyksensä kestää, mutta se ihmetyttää että miksi tässä ketjussa jonka otsikko on "Suomalaiset viulukonsertot" eikä ketjun otsikko siis ole "Sibeliuksen musiikin nauttima suosio on syyllinen kaikkiin mailman ongelmiin" ei mainita vaikkapa Jaakko Kuusiston viulukonserttoa vaan vain keskitytään ulkopuolisen tarkailijan ja ainakin yhden samaisen henkilön sivupersoonan toimesta haukkumaan Sibeliuksen musiikkia?Eikös ne sekavat ufo jutut ole niiden skitsojen heiniä eikä tällainen teräväkatseinen polemiikki?
Anonyymi kirjoitti:
Sehän tietysti kuuluu oleellisesti asiaan koska sibeliuskin on säveltänyt yliarvostetun viulukonserton josta juuri olemme myös keskustelleet. En vain löytänyt sopivampaakaan ketjua adornon ja leibowitzin mehukkaalle sibelius kritiikille joka osuu naulan kantaan ja on edelleen varsin pätevää vaikkei sitä yleisesti myönnetäkään. Sitä paitsi en pode skitsofreniaa vaan pakkko oireista häiriötä kuten kuvasta näkyy pakkomieltesenä sibeliuksen kritisoimisena. Taidat ulkopuolisena tarkkailijana itse potea skitsofreniaa kun et kestä oikeaan osunutta kritiikkiä..
Sibeliuksen haukkujat olisi pitänyt kaasuttaa...
- Anonyymi
Musti.Hintikka kirjoitti:
Rappiokommunisti Adorno ymmärsi musiikista yhtä vähän kuin sika satellliitista...
Sibelius oli natsijohtajien suosiossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sibelius oli natsijohtajien suosiossa.
"Sibelius oli natsijohtajien suosiossa."
No ei Sibeliuksella ollut mitään mahdollisuutta fanejaan valikoida.
Asiaa sivuten Woody Allenhan on joskus sanonut Wagnerista jotain sen kaltaista että ei kuuntele tämän muusiikkia siksi koska jos sitä kuuntelee alkaa tehdä mieli valloittaa Puola. Mutta se että Puolan valloittaja Hitler oli tunnettu Wagner fani ei sinänsä tee Wagnerista roistoa.
Eikä se että Himlerin kaltainen sarjamurhaaja ilmeisesti oli Kalevala fani siltikään Kalevalan arvoa vähennä.
Stalin piti Shostakovin musiikista, varsinkin siitä musiikista mitä tämä sävelsi silloisiin neuvostoelokuviin, mutta ei silti ole mitään syytä laskea Stalinin teettämiä miljoonia murhia siksi myös Shostakovin harteille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sibelius oli natsijohtajien suosiossa."
No ei Sibeliuksella ollut mitään mahdollisuutta fanejaan valikoida.
Asiaa sivuten Woody Allenhan on joskus sanonut Wagnerista jotain sen kaltaista että ei kuuntele tämän muusiikkia siksi koska jos sitä kuuntelee alkaa tehdä mieli valloittaa Puola. Mutta se että Puolan valloittaja Hitler oli tunnettu Wagner fani ei sinänsä tee Wagnerista roistoa.
Eikä se että Himlerin kaltainen sarjamurhaaja ilmeisesti oli Kalevala fani siltikään Kalevalan arvoa vähennä.
Stalin piti Shostakovin musiikista, varsinkin siitä musiikista mitä tämä sävelsi silloisiin neuvostoelokuviin, mutta ei silti ole mitään syytä laskea Stalinin teettämiä miljoonia murhia siksi myös Shostakovin harteille.Kyllähän stalin piti mozartistakin eikä se mozartista tee roistoa.
- Anonyymi
Jos taantumukselliset kuvitte-levat, että uusi musiikki saa kiittää olemassaolostaan vanhan musiikin materiaalin puutetta, niin pätee tämä vain Sibeliukseen, joka pitää kiinni vanhasta. Hänen mu-siikkinsa on tietyssä mielessä ainoaa ”hajottavaa” näiltä ajoilta. Mutta ei siinä mie-lessä että se hävittäisi olemassa olevaa huonoa, vaan siinä, että se Calibanin tavoin tuhoaa kaikki luonnonhallinnan musiikilliset saavutukset, jotka ihmiskunta on niin kalliisti lunastanut opetellessaan hallitsemaan tasavireisen sävelasteikon. Jos Sibelius on hyvä, silloin kaikki Bachista Schönbergiin voimassa olleet musiikillisen laadun mittapuut, kuten suhderikkaus, artikulaatio, ykseys moneudessa, moneus ykseydessä, ovat pätemättömiä. Kaiken tämän Sibelius on pettänyt vetoamalla luontoon, joka ei ole luontoa, vaan kauhtunut valokuva lapsuudenkodista. Omalta osaltaan hän edis-tää taidemusiikin suurta rappiota, missä teollistunut kevyt musiikki hänet kuitenkin leikiten ylittää. Mutta tällainen hävitys pukeutuu hänen sinfonioissaan luomisen valepukuun. Niiden vaikutus on vaarallin
- Anonyymi
4849THEOdOR W. AdORNOAlaviite Sibeliukseen ja Hamsuniin (1937)Fußnote zu Sibelius und Hamsun. Gesammelte Schriften 0. (Vermischte Schriften II). Hrsg. von Rolf Tiedemann. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, 998, 804. Suomentanut Ilkka Oramo.Saman tendenssin voi ankaran teknisesti panna merkille Jan Sibeliuksen sinfoniois-sa, jotka sekä olemukseltaan että vaikutukseltaan ovat samaa maata kuin Hamsun. Tämä ei koske vain epämääräistä ja samalla koloristisilta keinoiltaan jälkeen jäänyt-tä ”paanista” luonnontunnetta, vaan itse säveltämisen menetelmiä. Tämänkaltainen sinfoninen musiikki ei tunne musiikillista kehittelyä. Se kerrostuu sinänsä triviaalin motiiviaineiston valikoimattomista ja satunnaisista toistoista. Sen aiheuttama oma-peräisyyden harhakuva johtuu pelkästään siitä järjettömästä tavasta, jolla motiivit liittyvät toisiinsa niin ettei niiden yhteenkuuluvuudesta ole muita takeita kuin abst-rakti peräkkäisyys. Teknistä taitamattomuudesta aiheutuva pimeys antaa harhaan-johtavan vaikutelma syvällisyydestä, jota ei ole. Rakenteen näkökulmasta selittämät-tömät toistot ovat olevinaan luonnon ikuista rytmiä, jota myös sinfonisen ajantajun puute ilmentää; melodisen monadin mitättömyys, joka siirretään jäsentymättömään soimiseen, vastaa ihmishalveksuntaa, joka jättää Hamsunin henkilöt suuren luonnon armoille. Näin sekä Sibelius että Hamsun erottuvat impressionistisista tendensseistä siinä suhteessa, että suuri luonto tehdään perinteisen porvarillisen taiteen kivetty-neistä jäänteistä sen sijaan että sitä katseltaisiin aidosti protestoivan subjektiivisuu-den silmin.
- Anonyymi
6869RENé LEIBOWITzSibelius, maailman huonoin säveltäjä (1955)Sibelius, le plus mauvais compositeur du monde. Liège: Aux Editions Dynamo. P. Aelberts, éditeur. Suomentanut Ilkka Oramo.Tämä asianmukainen reunahuomautus on julkaistu suomalaisen säveltäjän 90-vuotispäivän joh-dosta, ja siitä on otettu 40 kappaletta valkoiselle silopaperille ja kappaletta hollande antique -paperille, ja kustantaja on numeroinut ne –5. Painotyö on tehty 8. joulukuuta 955 kansallisessa invalidien kirjapainossa Liègessä.Ranskassa kasvatuksensa saanut musiikinharrastaja tai muusikko ei tiedä paljoa-kaan Sibeliuksesta. Eivät liioin käynnit tietyissä ulkomaisissa musiikkikeskuksissa (Saksassa, Itävallassa, Belgiassa, Hollannissa, Italiassa) olisi opettaneet hänelle mi-tään huomionarvoista tästä muusikosta. On mahdollista, että hänen nimensä on tuttu, että tiedetään hänen olevan suomalainen ja saman tien Valse tristen säveltäjä, ja voihan olla että tämä harmiton salonkimusiikkikappale on jopa tullut kuulluk-si. Mutta jos seuraa englantilaista tai amerikkalaista musiikkielämää, saa huomata että Sibeliuksen nimi, jota meillä tuskin mainitaan, esiintyy suunnilleen yhtä usein kuin tunnetut auto-, savuke- ja hammastahnamerkit. Kriitikot ylistävät häntä kil-van. Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”, ja on jopa olemassa ”Sibelius-seura”, joka on ottanut tehtäväkseen levyttää ja mainostaa hänen teoksiaan.Hämmästys ja uteliaisuus valtaavat mielen ja panevat miettimään, onko ehkä tullut sivuutettua yksi meidän aikamme musiikin keskeisistä ilmiöistä. On pakko katsoa jotakin partituuria hänen tärkeimpien teostensa joukosta (esimerkiksi Vii-dettä sinfoniaa). Hämmästys kasvaa, uteliaisuus vähenee: partituurista avautuu lähes käsittämätön köyhyys ja surkeus. Mutta Sibeliuksen ihailijat kiirehtivät vakuutta-maan: ”Odottakaahan kun kuulette, sitten näette...” Mutta voi, kuuntelu ei mitätöi sitä minkä silmä on nähnyt.Kuva näyttää suunnilleen seuraavalta: ”teemojen” roolin saavat muutamat epä-määräiset sävelkuviot, jotka ovat epäyhtenäisiä, banaaleja ja rahvaanomaisia. Luon-teeltaan ne ovat kömpelöitä, ja ne on soinnutettu väärin, köyhästi ja kaavamaisesti. Yhtäkkiä niiden liike katkeaa säveltäjän yrittämättäkään tehdä niistä minkäänlaisia johtopäätöksiä, joihin ne – kaikesta huolimatta – olisivat taipuneet. Ja sitten nämä SäTEiTä2009: Sibelius, maailman huonoin säveltäjä
6869teemat ilmaantuvat uudelleen, ilman päätä ja häntää, ilman siteitä siihen mikä edel-tää ja mitä seuraa; mureniksi jauhaantuneina, vääntyneinä, vieläkin kömpelömpinä ja piinallisempina kuin ensi kerran esiintyessään.Rytminen monotonisuus, todellisen polyfonian täydellinen puuttuminen, ete-nemisen yksivakaisuus, lyhyesti sanottuna kaikesta tästä huokuva tylsyys saa äkkiä vaipumaan horrokseen, kunnes yhtäkkiä herää siihen että kappale on päättynyt, osaamatta kuitenkaan sanoa miten ja minkä tähden näin on käynyt. Se oli vasta ensimmäinen osa, mutta muut ovat sen kaltaisia, että tarvitsee vain lukea jo aikai-semmin lukemansa uudelleen saadakseen niistä käsityksen- Anonyymi
Musti.Hintikka kirjoitti:
Kaameaa pötköä...
Tyyppi kopioi kaiken jostain, eikä copy/paste ole oikein hallussa:)))
http://www5.siba.fi/documents/10157/407462/Sateita_2009.pdf - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tyyppi kopioi kaiken jostain, eikä copy/paste ole oikein hallussa:)))
http://www5.siba.fi/documents/10157/407462/Sateita_2009.pdfNe olivatkin sieltä täältä poimittuja palasia jotka asettavat sibeliuksen mielenkiintoiseen valoon maailman huonoimpana säveltäjänä.
- Anonyymi
Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”
Ja Toscanini oli lausunnossaan aivan oikeassa, Sibelius on sinfonikkona ainakin yhtä hyvä kuin Beethoven ja jos huomioi hänen orkesterisarjansa ja muun orkesterimusiikin niin Sibelius oli ja on sinfonisen musiikin The Man eli suurin säveltäjä.
Myös musiikin kuningaslaji eli laulut sujuivat Sibeliukselta loistavasti, jos tehdään hänen lauluistaan Best of albumi niin ehkä vain Beatles ja Abba ja Mozart yltävät suurinpiirtein vastaavaan hittipläjähdykseen.
Ateenalaisten laulu, Sydämeni laulu, illalle, Ristilukki ja monia monia muita silkkaa A-luokan tavaraa löytyy Jannen laulutuotannosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”
Ja Toscanini oli lausunnossaan aivan oikeassa, Sibelius on sinfonikkona ainakin yhtä hyvä kuin Beethoven ja jos huomioi hänen orkesterisarjansa ja muun orkesterimusiikin niin Sibelius oli ja on sinfonisen musiikin The Man eli suurin säveltäjä.
Myös musiikin kuningaslaji eli laulut sujuivat Sibeliukselta loistavasti, jos tehdään hänen lauluistaan Best of albumi niin ehkä vain Beatles ja Abba ja Mozart yltävät suurinpiirtein vastaavaan hittipläjähdykseen.
Ateenalaisten laulu, Sydämeni laulu, illalle, Ristilukki ja monia monia muita silkkaa A-luokan tavaraa löytyy Jannen laulutuotannosta.Sibelius kuuluu sinfonikkona alimpaan ö luokkaan triviaaleine ja rahvaanomaisine teemoineen jotka on vieläpä väärin ja kaavamaisesti soinnutettuja. Melartin ja kilpinenkin on suurempia liedsäveltäjiä kuin sibelius kitchinomaisine ja sentimentaalisine lauluineen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”
Ja Toscanini oli lausunnossaan aivan oikeassa, Sibelius on sinfonikkona ainakin yhtä hyvä kuin Beethoven ja jos huomioi hänen orkesterisarjansa ja muun orkesterimusiikin niin Sibelius oli ja on sinfonisen musiikin The Man eli suurin säveltäjä.
Myös musiikin kuningaslaji eli laulut sujuivat Sibeliukselta loistavasti, jos tehdään hänen lauluistaan Best of albumi niin ehkä vain Beatles ja Abba ja Mozart yltävät suurinpiirtein vastaavaan hittipläjähdykseen.
Ateenalaisten laulu, Sydämeni laulu, illalle, Ristilukki ja monia monia muita silkkaa A-luokan tavaraa löytyy Jannen laulutuotannosta.505teen käsitettä ei pitäisi edes todellisuudessa kyselemättä hyväksyä, niin ei sitten ai-nakaan taideteoksissa. Sinfoniat eivät ole tuhansia järviä: eivät vaikka niissä on tuhat reikää.Luonnontunnelmien kuvaamiseksi musiikissa on muodostunut tekninen kaa-non: impressionismi. 9. vuosisadan ranskalaisen maalaustaiteen vanavedessä De-bussy on kehittänyt keinoja vangita ääniin näkyvän maailman ilme ja ilmeettömyys, valo ja varjo, monivärinen ja hämärään verhoutuva tavalla, jota runous ei tavoita. Nämä keinot ovat Sibeliukselle vieraita. Car nous voulons la Nuance encor – tämä on kuin pilkantekoa sameasta, jäykästä ja satunnaisesta orkesterivärityksestä. Se ei ole mitään ulkoilmamusiikkia. Se soi epäsiistissä koululuokassa, jossa keskenkasvui-set osoittavat välitunnilla nerokkuutensa tuhrimalla mustetta ympäriinsä. Ei mitään palettia: kaikki vain mustetta.Tämäkin luetaan hänelle ansioksi. Pohjoisen syvällisyyden on tosin yhtäältä an-tauduttava intiimiin kanssakäymiseen tajuttoman luonnon kanssa, mutta toisaalta pidättäydyttävä kevytmielisesti nauttimasta sen suloista. Se on väkinäistä haureuden harjoitusta pimeässä. Impotenssin askeesia ylistetään luovan ihmisen itsekuriksi. Jos hänellä on suhde luontoon, niin sitten vain sisimmässään. Hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta. Se on tunteiden valtakunta. Jos kerran on joutunut niiden pau-loihin, niin silloin ei enää tarvitse tehdä tiliä mistään. Jos tunteiden sisältöä ei voida määritellä enempää kuin niiden syytä itse musiikillisissa tapahtumissa, niin se on merkki niiden syvyydestä.Hän ei sitä ole. Tunteet voidaan määritellä. Ei kuitenkaan, kuten niille voisi sopia, niiden metafyysisen ja eksistentiaalisen sisällön mukaan – sitä niissä on yhtä vähän kuin Sibeliuksen partituureissa – vaan sen mukaan, mikä partituureissa laukaisee ne. Se on banaalin ja absurdin yhteisvaikutus. Kaikki yksityiskohdat kuulostavat arki-päiväisiltä ja tutuilta. Motiivit ovat tavanomaisen tonaalisen materiaalin katkelmia. Ne on kuultu jo niin usein, että niitä luulee ymmärtävänsä. Mutta niiden yhdistel-mistä on tehty mielettömiä: aivan kuin sanat huoltoasema, lounas, Greta ja auran vannas olisi kytketty umpimähkään toisiinsa verbein ja partikkelein. Lat-teimmista yksityiskohdista muodostuva käsittämätön kokonaisuus luo syvällisyyden illuusion. Voi iloita hyvällä omallatunnolla, kun huomaa, ettei oikeastaan ymmärrä mitään. Tai: nykyiseen musiikilliseen tietoisuuteen leimansa painaneen täydellisen ei-ymmärtämisen ideologinen perusta on näennäinen ymmärrettävyys, jonka Sibe-liuksen sanasto herättää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toscanini selittää, että kyseessä on ”suurin sinfonikko sitten Beethovenin”
Ja Toscanini oli lausunnossaan aivan oikeassa, Sibelius on sinfonikkona ainakin yhtä hyvä kuin Beethoven ja jos huomioi hänen orkesterisarjansa ja muun orkesterimusiikin niin Sibelius oli ja on sinfonisen musiikin The Man eli suurin säveltäjä.
Myös musiikin kuningaslaji eli laulut sujuivat Sibeliukselta loistavasti, jos tehdään hänen lauluistaan Best of albumi niin ehkä vain Beatles ja Abba ja Mozart yltävät suurinpiirtein vastaavaan hittipläjähdykseen.
Ateenalaisten laulu, Sydämeni laulu, illalle, Ristilukki ja monia monia muita silkkaa A-luokan tavaraa löytyy Jannen laulutuotannosta.Sibelius jää kauaksi beethovenin kaltaisesta loogisesta äärimmäisyysajattelijasta metafyysisine syvyyksineen joka hallitsi niin hyvin allegro voimavaransa.
- Anonyymi
Wikipedia kertoo:
"René Leibowitz (17. helmikuuta 1913 Varsova, Puola – 29. elokuuta 1972 Pariisi, Ranska) oli puolalais-ranskalainen musiikinteoreetikko, taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Hän käytti 12-säveljärjestelmää yhtenä ensimmäisistä ja oli tunnetuimpia sen käyttäjistä.
Säveltäjänä hänen tyylilajinsa oli sarjallisuus, ja hän sai vaikutteita Arnold Schoenbergin musiikillisesta estetiikasta. Hänet nähdään toisen Wienin koulukunnan edustajana. Kapellimestarina hänen repertuaariinsa kuului teoksia eri säveltäjiltä, joihin kuuluivat muun muassa Christoph Willibald Gluck, Ludwig van Beethoven, Johannes Brahms, Jacques Offenbach, Maurice Ravel, George Gershwin, Giacomo Puccini, Arthur Sullivan ja Johann Strauss II."
Ja toki Leibowitzilla oli oikeus olla Sibeliuksen musiikista mitä mieltä sitten olikin, mutta ne mielipiteet kumminkin olivat vain LEIBOWITzin mielipiteitä, eivätkä suinkaan jotain teologisesti yleispätevää koko ihmiskunnalle opiksi tarkoitettua.
LEIBOWITz Sibeliuksen ohella moitiskeli Bartokia siitä että tämä tekee liian helposti lähestyttävää musiikkia. Kun Sibelius ja Bartok olivat kaksi johtavaa säveltäjää 1900-luvun alkupuolella, ja kun klasari säveltaiteena otti ja käytännössä kuoli 1950-luvulla, kuoli sillä sitten West side storyn yhtään todellista klasarihittisävellystä ei ole ilmaantunut. niin eipä ihme että onneksi sentään liverpoolin suunnalta kajahti niin levy-yhtiöiden kassat silti täyttyivät rahasta, ja niin sen myötä saatiin tämä nykyinen pönäkkä klasaritaidesysteemi jossa palkkiot säveltelemisestä ovat suuria mutta niiden myötä saadut teokset (suosioltaan) pääsääntöisesti pieniä, ja ovat sitä silti vaikka turhan usein ne ovat LEIBOWITzin iloksi todella vaikeasti lähestyttäviä. Ja ovat vaikeasti lähestyttäviä koska niiden sävellysten erottaminen nimenomaan musiikiksi vaikkapa raskaan konepajateollisuuden työn äänistä on hyvin hyvin vaikeaa ellei joskus jopa mahdotonta.
Mutta älkäämme olko moisesta musiikin kehityksestä katkeria lainkaan, sillä kurjinkin nykysäveltäjän teos on kumminkin saanut aikaan juuri sen mihin sen säveltäjä sillä teoksella kaiken aikaa tähtäsikin, siis että siistit sisätyöt eli "säveltäminen" yhä jatkuu sen sijaan että arvoisa "säveltäjä" joutuisi hakeutumaan oikeisiin töihin kuten postinkantajaksi tahi menemään kotikuntansa vaivaistalolle mummuja ulkoiluttamaan 9 euron päiväkorvauksella kelan maksama työttömyyskorvaus palkalla tietenkin.
Mutta palatakseni LEIBOWITziin, jos lukee tuota Sibelius-akatemian julkaisua eteenpäin aina Oramon sitä koskevaan seliseliin eli alaviitteeseen asti niin siellä seisoo että LEIBOWITz itse kertoi että hän kirjoitti mitä kirjoitti lähinnä vitsiksi. Mikä tietenkin oli hätävalhe koska herra mielipiteineen oli oikea malliesimerkki musiikki-snobistista jotka eivät voi sietää mitään musiikkia mistä vähänkään yleisemmin pidetään.
tai sitten Leipowitz oli tajunnut että Sibelius oli oikeassa kun tämä viittaili kintaalla vaan 12-säveljärjestelmälle, mikä tarkoittaa että hän itse oli erittäin väärässä sotkeutuessaan siihen järjestelmään korviaan myöten, sillä kaikki sittemmin tapahtunut on käytännössä osoittanut että 12-säveljärjestelmä jonkinlaisena säveltämisen yleis-teologiana on lähinnä taiteellinen umpikuja. Vaikkakin tarjoaahan se eräänlaisen näkymättömyysviitan melodiatajuttomuuden suhteen nykysäveltäjille jotka eivät joko osaa tai uskalla kirjoittaa melodioita.
http://www5.siba.fi/documents/10157/407462/Sateita_2009.pdf - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wikipedia kertoo:
"René Leibowitz (17. helmikuuta 1913 Varsova, Puola – 29. elokuuta 1972 Pariisi, Ranska) oli puolalais-ranskalainen musiikinteoreetikko, taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Hän käytti 12-säveljärjestelmää yhtenä ensimmäisistä ja oli tunnetuimpia sen käyttäjistä.
Säveltäjänä hänen tyylilajinsa oli sarjallisuus, ja hän sai vaikutteita Arnold Schoenbergin musiikillisesta estetiikasta. Hänet nähdään toisen Wienin koulukunnan edustajana. Kapellimestarina hänen repertuaariinsa kuului teoksia eri säveltäjiltä, joihin kuuluivat muun muassa Christoph Willibald Gluck, Ludwig van Beethoven, Johannes Brahms, Jacques Offenbach, Maurice Ravel, George Gershwin, Giacomo Puccini, Arthur Sullivan ja Johann Strauss II."
Ja toki Leibowitzilla oli oikeus olla Sibeliuksen musiikista mitä mieltä sitten olikin, mutta ne mielipiteet kumminkin olivat vain LEIBOWITzin mielipiteitä, eivätkä suinkaan jotain teologisesti yleispätevää koko ihmiskunnalle opiksi tarkoitettua.
LEIBOWITz Sibeliuksen ohella moitiskeli Bartokia siitä että tämä tekee liian helposti lähestyttävää musiikkia. Kun Sibelius ja Bartok olivat kaksi johtavaa säveltäjää 1900-luvun alkupuolella, ja kun klasari säveltaiteena otti ja käytännössä kuoli 1950-luvulla, kuoli sillä sitten West side storyn yhtään todellista klasarihittisävellystä ei ole ilmaantunut. niin eipä ihme että onneksi sentään liverpoolin suunnalta kajahti niin levy-yhtiöiden kassat silti täyttyivät rahasta, ja niin sen myötä saatiin tämä nykyinen pönäkkä klasaritaidesysteemi jossa palkkiot säveltelemisestä ovat suuria mutta niiden myötä saadut teokset (suosioltaan) pääsääntöisesti pieniä, ja ovat sitä silti vaikka turhan usein ne ovat LEIBOWITzin iloksi todella vaikeasti lähestyttäviä. Ja ovat vaikeasti lähestyttäviä koska niiden sävellysten erottaminen nimenomaan musiikiksi vaikkapa raskaan konepajateollisuuden työn äänistä on hyvin hyvin vaikeaa ellei joskus jopa mahdotonta.
Mutta älkäämme olko moisesta musiikin kehityksestä katkeria lainkaan, sillä kurjinkin nykysäveltäjän teos on kumminkin saanut aikaan juuri sen mihin sen säveltäjä sillä teoksella kaiken aikaa tähtäsikin, siis että siistit sisätyöt eli "säveltäminen" yhä jatkuu sen sijaan että arvoisa "säveltäjä" joutuisi hakeutumaan oikeisiin töihin kuten postinkantajaksi tahi menemään kotikuntansa vaivaistalolle mummuja ulkoiluttamaan 9 euron päiväkorvauksella kelan maksama työttömyyskorvaus palkalla tietenkin.
Mutta palatakseni LEIBOWITziin, jos lukee tuota Sibelius-akatemian julkaisua eteenpäin aina Oramon sitä koskevaan seliseliin eli alaviitteeseen asti niin siellä seisoo että LEIBOWITz itse kertoi että hän kirjoitti mitä kirjoitti lähinnä vitsiksi. Mikä tietenkin oli hätävalhe koska herra mielipiteineen oli oikea malliesimerkki musiikki-snobistista jotka eivät voi sietää mitään musiikkia mistä vähänkään yleisemmin pidetään.
tai sitten Leipowitz oli tajunnut että Sibelius oli oikeassa kun tämä viittaili kintaalla vaan 12-säveljärjestelmälle, mikä tarkoittaa että hän itse oli erittäin väärässä sotkeutuessaan siihen järjestelmään korviaan myöten, sillä kaikki sittemmin tapahtunut on käytännössä osoittanut että 12-säveljärjestelmä jonkinlaisena säveltämisen yleis-teologiana on lähinnä taiteellinen umpikuja. Vaikkakin tarjoaahan se eräänlaisen näkymättömyysviitan melodiatajuttomuuden suhteen nykysäveltäjille jotka eivät joko osaa tai uskalla kirjoittaa melodioita.
http://www5.siba.fi/documents/10157/407462/Sateita_2009.pdfJakke Joriseva kirjoitti:
"Mutta älkäämme olko moisesta musiikin kehityksestä katkeria lainkaan..."
kun hänen olisi pitänyt kirjoittaa:
Mutta älkäämme olko moisesta musiikin "kehityksestä" katkeria lainkaan..."
Moiset pikkuhuolimattomuudet ne sitten aikanaan selittävät miksi jäi kirjallisuuden nobel haaveksi Jakke Jorisevalta.
Mutta siis jospa otamme jonkin kirskettä kilinää ja kolinaa sisältävän nykyteoksen kuten vaikka Ylen areenasta löytyvän Veli-Matti Puumala: Tear ja otamme siihen vertailtavaksi vaikkapa Beethovenin 9 sinfonian ja toki joudumme toteamaan että: "Onpa musiikki kehittynyt sitten Beethovenin päivien." vaan jatkammeko samaan hengen vetoon vielä että: "vaan mihin suuntaan?" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jakke Joriseva kirjoitti:
"Mutta älkäämme olko moisesta musiikin kehityksestä katkeria lainkaan..."
kun hänen olisi pitänyt kirjoittaa:
Mutta älkäämme olko moisesta musiikin "kehityksestä" katkeria lainkaan..."
Moiset pikkuhuolimattomuudet ne sitten aikanaan selittävät miksi jäi kirjallisuuden nobel haaveksi Jakke Jorisevalta.
Mutta siis jospa otamme jonkin kirskettä kilinää ja kolinaa sisältävän nykyteoksen kuten vaikka Ylen areenasta löytyvän Veli-Matti Puumala: Tear ja otamme siihen vertailtavaksi vaikkapa Beethovenin 9 sinfonian ja toki joudumme toteamaan että: "Onpa musiikki kehittynyt sitten Beethovenin päivien." vaan jatkammeko samaan hengen vetoon vielä että: "vaan mihin suuntaan?"Niin on totta että nykyäänkin musiikissa on vallalla Beethovenin jälkeen alkanut alamäki.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wikipedia kertoo:
"René Leibowitz (17. helmikuuta 1913 Varsova, Puola – 29. elokuuta 1972 Pariisi, Ranska) oli puolalais-ranskalainen musiikinteoreetikko, taidemusiikin säveltäjä ja kapellimestari. Hän käytti 12-säveljärjestelmää yhtenä ensimmäisistä ja oli tunnetuimpia sen käyttäjistä.
Säveltäjänä hänen tyylilajinsa oli sarjallisuus, ja hän sai vaikutteita Arnold Schoenbergin musiikillisesta estetiikasta. Hänet nähdään toisen Wienin koulukunnan edustajana. Kapellimestarina hänen repertuaariinsa kuului teoksia eri säveltäjiltä, joihin kuuluivat muun muassa Christoph Willibald Gluck, Ludwig van Beethoven, Johannes Brahms, Jacques Offenbach, Maurice Ravel, George Gershwin, Giacomo Puccini, Arthur Sullivan ja Johann Strauss II."
Ja toki Leibowitzilla oli oikeus olla Sibeliuksen musiikista mitä mieltä sitten olikin, mutta ne mielipiteet kumminkin olivat vain LEIBOWITzin mielipiteitä, eivätkä suinkaan jotain teologisesti yleispätevää koko ihmiskunnalle opiksi tarkoitettua.
LEIBOWITz Sibeliuksen ohella moitiskeli Bartokia siitä että tämä tekee liian helposti lähestyttävää musiikkia. Kun Sibelius ja Bartok olivat kaksi johtavaa säveltäjää 1900-luvun alkupuolella, ja kun klasari säveltaiteena otti ja käytännössä kuoli 1950-luvulla, kuoli sillä sitten West side storyn yhtään todellista klasarihittisävellystä ei ole ilmaantunut. niin eipä ihme että onneksi sentään liverpoolin suunnalta kajahti niin levy-yhtiöiden kassat silti täyttyivät rahasta, ja niin sen myötä saatiin tämä nykyinen pönäkkä klasaritaidesysteemi jossa palkkiot säveltelemisestä ovat suuria mutta niiden myötä saadut teokset (suosioltaan) pääsääntöisesti pieniä, ja ovat sitä silti vaikka turhan usein ne ovat LEIBOWITzin iloksi todella vaikeasti lähestyttäviä. Ja ovat vaikeasti lähestyttäviä koska niiden sävellysten erottaminen nimenomaan musiikiksi vaikkapa raskaan konepajateollisuuden työn äänistä on hyvin hyvin vaikeaa ellei joskus jopa mahdotonta.
Mutta älkäämme olko moisesta musiikin kehityksestä katkeria lainkaan, sillä kurjinkin nykysäveltäjän teos on kumminkin saanut aikaan juuri sen mihin sen säveltäjä sillä teoksella kaiken aikaa tähtäsikin, siis että siistit sisätyöt eli "säveltäminen" yhä jatkuu sen sijaan että arvoisa "säveltäjä" joutuisi hakeutumaan oikeisiin töihin kuten postinkantajaksi tahi menemään kotikuntansa vaivaistalolle mummuja ulkoiluttamaan 9 euron päiväkorvauksella kelan maksama työttömyyskorvaus palkalla tietenkin.
Mutta palatakseni LEIBOWITziin, jos lukee tuota Sibelius-akatemian julkaisua eteenpäin aina Oramon sitä koskevaan seliseliin eli alaviitteeseen asti niin siellä seisoo että LEIBOWITz itse kertoi että hän kirjoitti mitä kirjoitti lähinnä vitsiksi. Mikä tietenkin oli hätävalhe koska herra mielipiteineen oli oikea malliesimerkki musiikki-snobistista jotka eivät voi sietää mitään musiikkia mistä vähänkään yleisemmin pidetään.
tai sitten Leipowitz oli tajunnut että Sibelius oli oikeassa kun tämä viittaili kintaalla vaan 12-säveljärjestelmälle, mikä tarkoittaa että hän itse oli erittäin väärässä sotkeutuessaan siihen järjestelmään korviaan myöten, sillä kaikki sittemmin tapahtunut on käytännössä osoittanut että 12-säveljärjestelmä jonkinlaisena säveltämisen yleis-teologiana on lähinnä taiteellinen umpikuja. Vaikkakin tarjoaahan se eräänlaisen näkymättömyysviitan melodiatajuttomuuden suhteen nykysäveltäjille jotka eivät joko osaa tai uskalla kirjoittaa melodioita.
http://www5.siba.fi/documents/10157/407462/Sateita_2009.pdfOnhan sitä merkittävää sinfoniamusiikkia ja hittiteoksia sävelletty senkin jälkeen kuten esim. Aaltosen Hiroshima-ja kansansinfonia, Saikkolan Traaginen ja mm. Tuukkasen Luonnekuvia kolmesta muskettisoturista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan sitä merkittävää sinfoniamusiikkia ja hittiteoksia sävelletty senkin jälkeen kuten esim. Aaltosen Hiroshima-ja kansansinfonia, Saikkolan Traaginen ja mm. Tuukkasen Luonnekuvia kolmesta muskettisoturista.
Aaltosen hiroshima sinfonia. Eikös se esitetty siellä Hiroshimassa aikoinaan, ja esityksen jälkeen moni sen esityksen kuullut japanilainen oli ihan ääneen pohtinut että emmekö me muka kärsineet jo ihan tarpeeksi silloin kun se atomipommi pudotettiin tänne kaupunkiin.
- Anonyymi
Etkö voisi ilmaista itseäsi vähän selkeämmin? Huonostakin musiikista pitäisi voida kirjoittaa ilman koukeroista lauserakennetta.
- Anonyymi
Sehän on niin selkeästi kirjoitettu kuin olla ja voi
Uinti, puinti, nainti, viulunsoitto ja vitunkoitto.
- Anonyymi
Näin on!
Mikä teidän mielestä on Bachin paras bniisi?- Anonyymi
"Mikä teidän mielestä on Bachin paras bniisi?"
Procol Harumin A Whiter shade of pale. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mikä teidän mielestä on Bachin paras bniisi?"
Procol Harumin A Whiter shade of pale.Onko se todella Bachin musiikkia? Veikkaisin h-molli messua Bachin parhaaksi.
- Anonyymi
Saksalaisen tai itävaltalaisen musiikkikulttuurin alueella kasvaneelle Sibeliuksen nimi ei sano paljoa. Jos hän ei sekoita sitä maantieteellisesti Sindingiin tai foneetti-sesti Deliukseen, niin hän voi muistaa Sibeliuksen Valse tristen, harmittoman salon-kikappaleen tekijänä, tai sitten hän on voinut joskus konsertissa sattumoisin kohdata sellaisia täytenumeroita kuin Aallottaret ja Tuonelan joutsen – lyhyehköjä, ilmeeltään hieman epämääräisiä ohjelmamusiikkikappaleita, joita on vaikea palauttaa mieleen.
- Anonyymi
Bienes mielessä tuukkasen, rannan, aaltosen, saikkolan ym. sinfonioiden levyttäminen tuskin kannattaa mutta sitä en ymmärrä miksei sitä tehdä jonkun luovan säveltaiteen edistämissäätiön myöntämällä sponrorituella?
- Anonyymi
Kyllä siinä saa tehdä poikkeuksellisen paljon hommia että teos pysyy kasassa.
- Anonyymi
Tarkoitatko sibeliuksen viulukonserttoa?
- Anonyymi
Sitäpä juuri. Aivan liian paljon peltiä, rakas Mosse.
- Anonyymi
Eikä riittävästi hevosvoimia?
- Anonyymi
Säveltäminen on helppoa, ks Sibelius. Orkestrointi on vaikeaa, ks Sibelius.
- Anonyymi
Sibelius on surkea säveltäjä jolta puuttuu melartinille ominainen kontrapunktoinen taidokkuus. Lisäksiu häne typerät teemansa ts kolmisävelaiheesa ovat väärin soinnutettuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sibelius on surkea säveltäjä jolta puuttuu melartinille ominainen kontrapunktoinen taidokkuus. Lisäksiu häne typerät teemansa ts kolmisävelaiheesa ovat väärin soinnutettuja.
Tuukkasen toinen viulukonsertto on hänen 3. sinfoniaansa maanläheisempi, mutta gallialaiset vaikutteet ovat yhä hyvin vahvasti läsnä; musiikki on melodista, rytmit tanssillisia ja iskeviä ja koko konsertto on mukaansatempaava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuukkasen toinen viulukonsertto on hänen 3. sinfoniaansa maanläheisempi, mutta gallialaiset vaikutteet ovat yhä hyvin vahvasti läsnä; musiikki on melodista, rytmit tanssillisia ja iskeviä ja koko konsertto on mukaansatempaava.
CD:llä Jaakko kuusisto soittaa Tuukkasen melko kevyen viulukonserton ilmeisen sympaattisesti Rasilaisen tarjotessa kauniisti varjossa olevan notkean säestyksen.
- Anonyymi
"... [ja lässyn lässyn lää, eikun minä ja minun sivupersoonani me emme pidä Sibeliuksen musiikista ja koska meillä on niin valikoitu maku niin muittenkaan ei pitäisi siitä pitää... ] [siksi...köhän..] Nautin enemmän melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen kuuntelemisesta."
Ja jostain kumman syystä mailman konserttisaleissa tai levytys studioissa melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttoja ei soiteta mutta ihan toisin on Sibeliuksen viulukonserton laita.
Mutta koska noin on kyseessä täytyy olla mailman parhaiden viulustien salaliitosta, ja jonka salaliiton ainoa tarkoitus on pitää meidät musiikkia kuuntelevat tietämättöminä melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen olemassaolosta.
Ja he ne mailman parhaat viulustit ovat moisen inhan salaliiton solmineet ehkäpä jo noin vuosisata sitten ja yhä se pitää vaikka jo kolmas - kuudes huippuviulusti sukupolvi työkseen ja ammatikseen kihnuttaa viulujaan meidän musiikin ystävien iloksi niin konserttisaleissa kuin levystudioissakin.
Mutta miksi se salaliitto pitää? Mitä syitä heillä mailman huippuviulusteilla olisi pitää Sibeliuksen viulukonserttoa mukamas paljon parempia melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttoja pimennossa?
Tuohon jos tai kun vastaus löydetään niin hyvä, mutta jokin kertoo että sellaista vastausta ei ole, vaan vastaus on se että ne melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonsertot eivät olekaan ihan tai läheskään niin hyviä kuin mitä Sibeliuksen viulukonsertto mailman huippuviulistien mielestä on.
Siksipä eiku Ida Händell viuluun, (aivan, tämä Ida oli Katriina ja Jeremias Händelin vanhin tytär ja sen säveltäjä Händelin serkku) ja Paavo Berglund tikussa ja Bournemouthin SO soittaa ja teoksena on Sibeliuksen viulukonsertto. ja ihanata on kaikki se kun kuulla saamme.
https://www.youtube.com/watch?v=_SUP-SjQSw4- Anonyymi
Melartinin viulukonsertto on ehkä finaalia lukuunottamatta ihan oikeasti paljon kohottavampi ja kauniimpi kuin Sibeliuksen vastaava.
- Anonyymi
Nyyh, (niin anteeksi ihan oli alkaa itkettää tuo kun) se on niin kamalaa että noin muka huono viulukonsertto on niinkin suosittu kun on.
Esimerkkinä niistä outouksista mitä kyseiseen viulukonserttoon ja sen esillä oloon konserteissa maailmalla liittyy lienee kuvaavaa vaikka se outo tiedonmuru että tässä taannoin joitain vuosia sitten Moskovassa Venäjän pääkaupungissa oli jokin musiikkifestivaali meneillään ja siellä esiintyi eräs saksalainen sinfoniaorkesteri ranskalaisen kapellimestarin johdolla ja viulusolistina oli tanskalainen viulisti. Ja ohjelmassa seuraavat teokset:
1. Sibelius - Lemminkäinen Suite - symphonic legend
2. Sibelius - Violin Concerto (solisti: Nikolaj Znaider)
3. Bruckner - Symphony No.4 ('Romantic')
Eiks ole kamalaa ja kumma ettei ne muka viulukonsertoiksi paljon paremmat Melartinin tai Tuukkasen tai Karjalaisen viulukonsertot ole kelvanneet esitettäväksi tuollakaan vaikka ilmapiiri oli noinkin kansainvälinen kun esiintyjät ovat kolmesta eri maasta ja yleisöstä enin osa neljännestä ja musiikin säveltäjät 5. ja 6. maasta.
Niinpä, tavallaan sen ymmärtää että ehkäpä Sibeliuksen haamu piinaa täällä Suomessa esiintyjiä siinä määrin ettei ne uskalla muitten viulukonserttoihin koskea, mutta että suuri on pelko vielä Moskovassakin, se on yllättävää se.- Anonyymi
Sibelius - Lemminkäinen Suite on teoksena tavallaan jos ei ehkä aivan meri niin kumminkin vesistöä aiheeltaan sivuava teos, joten herää kysymys miksi valittiin tuo teos eikä Tuukkasen merisinfonia?
Tuo kun on oikeastaan lähes mielenkiintoinen kysymys joten soitin Moskovaan yhdelle tutulle Natashalle ja kysyin että onko hänellä tietoa tuosta asiasta kun mainittu Natasha liikkuu siellä Moskovan musiikkipiirien ytimessä.
Itse hänelle arvelin että ehkä syynä on se että kun Moskova on sisämaan kaupunki joten siksi meriaiheinen sinfonia ei siellä niin innosta, mutta Natasha tiesi kertoa että Tuukkasen Merisinfoniaa oli kuin olikin harkittu mukaan konserttiin tuon Lemminkäis sarjan sijaan, mutta kansanterveydellisistä syistä sitä ei sitten kumminkaan ohjelmistoon uskallettu ottaa, oli nimittäin herännyt pelko että konsertti keskeytyy kun iso osa paikalla olevasta yleisöstä saa sen ihanan musiikin kuuntelun seurauksena katharsis kohtauksen. Ja nimenomaan samasta syystä mailmalla yleensäkään ei konserteissa Tuukkasta eikä Melartiniakaan soiteta osasi Natasha minua sieltä Moskovasta käsin valistaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sibelius - Lemminkäinen Suite on teoksena tavallaan jos ei ehkä aivan meri niin kumminkin vesistöä aiheeltaan sivuava teos, joten herää kysymys miksi valittiin tuo teos eikä Tuukkasen merisinfonia?
Tuo kun on oikeastaan lähes mielenkiintoinen kysymys joten soitin Moskovaan yhdelle tutulle Natashalle ja kysyin että onko hänellä tietoa tuosta asiasta kun mainittu Natasha liikkuu siellä Moskovan musiikkipiirien ytimessä.
Itse hänelle arvelin että ehkä syynä on se että kun Moskova on sisämaan kaupunki joten siksi meriaiheinen sinfonia ei siellä niin innosta, mutta Natasha tiesi kertoa että Tuukkasen Merisinfoniaa oli kuin olikin harkittu mukaan konserttiin tuon Lemminkäis sarjan sijaan, mutta kansanterveydellisistä syistä sitä ei sitten kumminkaan ohjelmistoon uskallettu ottaa, oli nimittäin herännyt pelko että konsertti keskeytyy kun iso osa paikalla olevasta yleisöstä saa sen ihanan musiikin kuuntelun seurauksena katharsis kohtauksen. Ja nimenomaan samasta syystä mailmalla yleensäkään ei konserteissa Tuukkasta eikä Melartiniakaan soiteta osasi Natasha minua sieltä Moskovasta käsin valistaa.Tuo saattaa hyvin pitää paikkansa sillä olen itsekin ollut rusentua rintakehästäni sängyn patjaa vasten Meri sinfonian 3. osassa mutta Sibeliuksen sinfoniat eivät ole saaneet aikaan minkäänlaisia musertavia emotionaalisia kokemuksia viileässä klassismissaan.
- Anonyymi
Tuukkasen Meri sinfonian 16 ja puoli minuuttista avausosaa tempossa Largo-Allegro, siitä huolimatta että sinfonia kokonaisuudessaan on levytetty, ei voi kuunnella jostakin sekaannuksesta johtuen sen enempää tuubista kuin Spotifystakaan vaan siellä sinfonia alkaa 3 ja puoli minuuttisella Intermezzo osalla.
- Anonyymi
Onko kenelläkään tietoa kuinka kauan tämä "Tuukkanen/Melartin" on riehunut täällä suoli24 foorumilla? Tyyppi lienee naurettu ulos muilta musiikkifoorumeilta nimittäin tuntuu kontrapunktit olevan aika umpisolmussa.
- Anonyymi
Melartin oli kyllä Sibeliusta etevämpi kontrapunktikko jos niikseen tulee ja suurempi emotionaalisten kokemusten lähde.
- Anonyymi
Eivät Tuukkanen ja Melartin ole suinkaan ainoita suurempaa huomiota ansaitsevia unohdettuja mestareita maamme musiikinhistoriassa vaan unohdettujen suuruuksien listaan kuuluvat sinfonioillaan monet muutkin historialliset säveltäjät joita tänä päivänä ei juuri esitetä. Kyllä esim. Muusikoiden netissä Sibelius kielteinen kantani tunnetaan hyvin vaikkei se naurun remakkaa ole koskaan aikaan saanutkaan vaan siellä ei yleensä tunnuta olevan aiheesta kovinkaan kiinnostuneita vaikka jotkut harvat nimimerkit saattavat edustaakin vastakkaista kantaa kun taas toiset puoltavat näkemyksiäni.
- Anonyymi
"Nautin enemmän melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen kuuntelemisesta."
No niinhän me melkein kaikki, katsokaamme dataa discogs.comista ja mitä sieltä selviäkään?
Tuukkasen viulukonsertto no 2 - 1 levytys. Vaan entäs viulukonsertto no 1?
Melartinin viulukonsertto 1 - levytys
Karjalainen viulukonsertto - 0 levytystä. Missä ja miten Karjalais-fani on sitä kuunnellut?
Vertailun vuoksi Sibelius viulukonsertto 1570 levytystä. Vaikuttaisi että Sibeliuksen viulukonsertto on ammattilaisten (=viulusolistit, kapellimestarit) parissa hitusen verran suositumpi levytysmateriaalina kuin dynaamisen duon (Melartin & Tuukkanen) sen yhden muun (Ahti Karjalainen)viulukonsertot.- Anonyymi
Melartinin viulukonsertto on valkavasti puhuen Sibeliuksen konserttoa paljon valovoimaisempi ja vaikuttavampi teos emotionaalisessa voimassaan mutta mainitsemani Karjalaisen melko rutiininomainen ja heikko teos ei kuulu hänen parhaimpiin teoksiinsa kuten vaikka Sääski sinfonia numero 3.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Melartinin viulukonsertto on valkavasti puhuen Sibeliuksen konserttoa paljon valovoimaisempi ja vaikuttavampi teos emotionaalisessa voimassaan mutta mainitsemani Karjalaisen melko rutiininomainen ja heikko teos ei kuulu hänen parhaimpiin teoksiinsa kuten vaikka Sääski sinfonia numero 3.
Se onkin suuri mysteeri miksi Sibeliuksen heikkolaatuinen, täynnä maneereja oleva kömpelösti orkestroitu ja melodisesti köyhä viulukonsertto on niin suosittu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se onkin suuri mysteeri miksi Sibeliuksen heikkolaatuinen, täynnä maneereja oleva kömpelösti orkestroitu ja melodisesti köyhä viulukonsertto on niin suosittu.
"Se onkin suuri mysteeri miksi Sibeliuksen heikkolaatuinen, täynnä maneereja oleva kömpelösti orkestroitu ja melodisesti köyhä viulukonsertto on niin suosittu."
Niin, ongelmana on se että kumpi pätee, sekö että joko minä olen oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä, tai sitten se että minun aivoiseni ovat heikkolaatuiset, täynnä maneereja oleva, kömpelösti toimiva ja älyllisesti ja/tai emotionaalisesti köyhä elin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Se onkin suuri mysteeri miksi Sibeliuksen heikkolaatuinen, täynnä maneereja oleva kömpelösti orkestroitu ja melodisesti köyhä viulukonsertto on niin suosittu."
Niin, ongelmana on se että kumpi pätee, sekö että joko minä olen oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä, tai sitten se että minun aivoiseni ovat heikkolaatuiset, täynnä maneereja oleva, kömpelösti toimiva ja älyllisesti ja/tai emotionaalisesti köyhä elin.Se emotionaalisen voiman ja syvyyden sekä pitkälinjaisten melodioiden puute epäyhtenäisyyden ja kömpelön orkestroinnin lisäksi onkin juuri Sibeliuksen sentimentaalisen konserton eräs suurimmista heikkouksista joita eivät näe sellaiset jotka ovat sokaistuneet vain populaarista säveltäjänimestä ja viehättyneet metsäläis-suomalaisesta eksotismista suuressa maailmassa.
- Anonyymi
"Sibeliuksen viulukonsertto on niin kömpelösti orkestroitu, epäyhtenäinen, hajanaisten kadenssien katkoma jaksottainen teos flegmaattisuuteen ja apaattisuuteen taipuvaisessa sävelkielessään kuulostaessaan kuin päättymättömältä karulta erämaalta. Nautin enemmän melartinin, tuukkasen ja karjalaisen viulukonserttojen kuuntelemisesta."
Niin, vaatii paljon hourulointia eikun uskallusta jotta voisi aina vaan olla uskossaan rohkea näinä aikoina kun asiantuntijatkin yhä ja aina vaan ovat tuosta asiasta juuri päinvastaista mieltä.
https://www.gramophone.co.uk/other/article/masterclass-sibelius-s-violin-concerto
Lainaamme tuon linkin takaa: "Sibelius's only concerto was both a passionate outburst and a farewell to romanticism."
hm... jostain syystä googlen kääntäjä ei näköjään käännä sanaa "passionate" flegmaattiseksi tai apaattiseksi. Mikähän niitä siellä googlessa oikein vaivaa kun eivät osaa kunnolla kääntää englannista suomeen.
Anti-Sibelius jihadisti kertoo nauttivansa Karjalaisen viulukonserton kuuntelemisesta, mutta missä miten milloin hän on sen kuullut? Emmekö jo toisaalla saaneet anti-Sibelius jihadistin omalla kädellä kirjoitetun viestin kautta tietää ettei anti-Sibelius jihadisti ole kyseistä teosta koskaan kuullut? Mutta silti nauttii sen kuulemisesta.
Tuo herättää epäilyksen että anti-Sibelius jihadisti on tässä(-kin) asiassa epäluotettava todistaja.- Anonyymi
En sanonut nauttivani Karjalaisen konserton kuuntelemisesta kun sen Yle klassisella kuulin vaan kyseessä on melko rutiininonmainen teos eikä kuulu Karjalaisen parhaimpiin kun sen sijaan Melartinin konsertto on Sibeliuksen konserttoa joka suhteessa huomattavasti vaikuttavampi ja merkittävämpi teos sielukkuudessaan ehkä sovinnaista finaalia lukuunottamatta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En sanonut nauttivani Karjalaisen konserton kuuntelemisesta kun sen Yle klassisella kuulin vaan kyseessä on melko rutiininonmainen teos eikä kuulu Karjalaisen parhaimpiin kun sen sijaan Melartinin konsertto on Sibeliuksen konserttoa joka suhteessa huomattavasti vaikuttavampi ja merkittävämpi teos sielukkuudessaan ehkä sovinnaista finaalia lukuunottamatta.
Päinvastoin kuin tuossa jutussa väitetään Sibeliuksen sinfonioista ei löydy todellista draamaa eikä laajaa tunnerekisteriä vaan ne ovat hyvin askeettisia ja frigidejä teoksia jonka voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vahvistaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päinvastoin kuin tuossa jutussa väitetään Sibeliuksen sinfonioista ei löydy todellista draamaa eikä laajaa tunnerekisteriä vaan ne ovat hyvin askeettisia ja frigidejä teoksia jonka voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vahvistaa.
Melartinin konserton avausosassa on laulavaa linjaa, taivaita tavoittelevia nousuja orkesterilla, solistista taituruutta mutta eleginen pohjavire.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän331445Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61301Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11225- 51222
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p411208Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11205Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01194Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11170Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21150Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11136