Onkohan niin että sotaveteraaneista puhuttaessa on jätetty kertomatta se että suurimmalla osalla sotahommat eivät olleet ollenkaan vaarallisia ja mahdollisuus joutua tapetuksi oli lähes olematonta. Siis ketkä vetivät ns kuolemanarpaa?
Rykmenttien sotilaita merkitty menehtyneeksi kesäkuun alusta 1944 jatkosodan päättymiseen 8 514. Heistä
- 5 555 kiväärikomppanioiden sotilaita
- 1 260 kk-komppanioiden
- 116 krh-komppanioiden
- 227 tykkikomppanioiden
- 255 krh-joukkueiden
- muut (esikunnat, jääkärijoukkueet, huolto, täydennysmiehet joista useimmat kiväärikomppanioiden) 1 101.
7 jääkäripataljoonan (runsaat 6 000) sotilaista menehtyi 952. Tämä indikoi hyvin miten painopistesuuntien jv-pataljoonat kärsivät tappioita.
Vertailun vuoksi kymmenien tuhansien sotilaiden ilmatorjuntayksiköiden sotilaita kuoli taistelutehtävissä vain 83. Viestipataljooniin ja prikaatien viestikomppanioihin kuului kaikkiaan noin 8 500 sotilasta mutta heitä kuoli taisteluissa vain 63. Divisioonien autokomppanioiden sotilaita menehtyi sotatoimissa vain 19.
Kuoleman arpaa vedettäessä: ketkä kaatuivat sodassa?
110
2062
Vastaukset
- Anonyymi
Tarkkojen tilastojen selvittämistä vaikeuttaa tietojen puuttuminen minkä aselajien sotilaita kuolleiden HTK:n (henkilötäydennyskeskus) ja täydennyspataljoonien sotilaat olivat. Todennäköisemmin 95%:sti olivat kiväärikomppanioiden, kk-komppanioiden, krh,tykkikomppanioiden tai pioneerikomppanioiden/joukkueiden miehiä.
- Anonyymi
Jääkärikomppanian sotilaan todennäköisyys kuolla taisteluissa oli 150-kertainen verrattuna autokomppanian sotilaaseen kesällä 1944.
Sodan jälkeen taistelujoukoissa palvelleilla oli mm sepelvaltimotaudit yleisempiä kuin takalinjojen käkäilijöillä. Veteraanit kuuluivat kahteen kastiin. Tätä juhlapuhujat eivät aina muistaneet.- Anonyymi
niin,, ja esim. ruotsinkielistä vähemmistö siementä suojeltiin aktiivisesti, talvisodassa ja jatkosodassa. Uhrattiin mieluummin suomenkielistä väkeä...
Sekä jo 1918 suoritti folktinget rkp aktiivista etnistä puhdistusta, tammisaari, helsinki , tampere.. lahti jne jne.. mm se bideen isoisä.. - Anonyymi
"Jääkärikomppanian sotilaan todennäköisyys kuolla taisteluissa oli 150-kertainen verrattuna autokomppanian sotilaaseen kesällä 1944."
Tuskin ehkä 150-kertainen mutta mahdollisesti 50-kertainen. Autokomppanioita oli kai parikymmentä ja niissä noin 3000-4000 sotilasta. Jääkäripataljoonien sotilaita oli tuplasti enemmän. Heitä kaatui lähes tuhat kun autokomppanioiden parikymmentä. Eikös tuosta tule 20-30 kertainen todennäköisyys, ei 150-kertainen? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
niin,, ja esim. ruotsinkielistä vähemmistö siementä suojeltiin aktiivisesti, talvisodassa ja jatkosodassa. Uhrattiin mieluummin suomenkielistä väkeä...
Sekä jo 1918 suoritti folktinget rkp aktiivista etnistä puhdistusta, tammisaari, helsinki , tampere.. lahti jne jne.. mm se bideen isoisä..Pötyä.
Ruotsinkieliset eivät saaneet mitään erityiskohtelua.
Talvisodassa he taistelivat mm- Kannaksella ja Viipurinlahdella.
Jatkosodassa 17.D eteni Syvärille ja ehti Kannaksen lopputaisteluihin. - Anonyymi
"Käkäilijöistä", on mustettava, että palveluskelpoisuuden laskemisesta, esim. haavoittumisen seurauksena seurasi siirto juuri huoltoon ja muihin ei etulinja hommiin ! Sama mies saattoi olla taistelija, myöhemmin "käkäilijä". Itse kunnioitan kaikkia veteraaneja, monta olen tuntenutkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Käkäilijöistä", on mustettava, että palveluskelpoisuuden laskemisesta, esim. haavoittumisen seurauksena seurasi siirto juuri huoltoon ja muihin ei etulinja hommiin ! Sama mies saattoi olla taistelija, myöhemmin "käkäilijä". Itse kunnioitan kaikkia veteraaneja, monta olen tuntenutkin.
Suurin osa taistelujoukkojen haavoittuneista sotilaista palasi taistelujoukkoihin. Suomessa 1941-44 haavoittuneista 8% menehtyi, saman verran vapautettiin asepalveluksesta kokonaan (invalidisoitui) ja tuplasti enemmän siirrettiin muihin kuin taistelutehtäviin.
Eri asia on sitten tiettyjen ikäluokkien siirrot muihin tehtäviin. Koko sodan ajan 1939-44 kehitys oli se että menehtyneiden mediaani-ikä laski lähes 28 vuodesta noin 24 vuoteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pötyä.
Ruotsinkieliset eivät saaneet mitään erityiskohtelua.
Talvisodassa he taistelivat mm- Kannaksella ja Viipurinlahdella.
Jatkosodassa 17.D eteni Syvärille ja ehti Kannaksen lopputaisteluihin.Ruotsalaiset vapaehtoiset ihmettelivät Talvisodan aikan suomalaisten eli suomenruotsalaisten pakoonjuoksu herkkyyttä. Suomenruotsalaiset oli kielisyistä sijoitettu samaan kokoonpanoon ruotsalaisten vapaaehtoisten kanssa. Tiedossa on myös kaiketi häveliäisyyden vuoksi kirjaamatta jääneitä tarinoita kuinka suomenruotsalaisia asevelvollisia pakeni yönpimeydessä ennen sotien alkua ja sotien aikana Pohjanlahden yli Ruotsiin. Ennen Talvisodan syttymistä suomenruotsalainen karvalakkilähetystö kävi anomassa Mannerheimilta vapautusta asepalveluksesta. Ruotslaisen perimän suojelemiseksi. Ruotsinsuomalaisella rannikolla kerrotaan olleen ainakin Neuvostoliiton hajoamiseen asti venevajoissa päiväyksillä varustettuin tynnyreihin varastoituna löpöä Pohjanlahden ylitystä varten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pötyä.
Ruotsinkieliset eivät saaneet mitään erityiskohtelua.
Talvisodassa he taistelivat mm- Kannaksella ja Viipurinlahdella.
Jatkosodassa 17.D eteni Syvärille ja ehti Kannaksen lopputaisteluihin.Ja paskat. Ahvenanmaalaisia ei maaliskuussa 1940 ja kesällä 1944 etulinjoissa juuri näkynyt.
- Anonyymi
Vuonna 1944 ei ollut 7 jääkäripataljoonaa taisteluissa vaan 6. Niistä JP 1 kuului Ratsuväkiprikaatiin kun taas JP 2,3,4,5 Panssaridivisioonan Jääkäriprikaatiin. JP 6 taisteli Laatokan pohjoispuolella osallistuen mm Ilomantsin taisteluun.
Näin ollen näihin jääkäripataljooniin lienee kuulunut hieman yli 5 000 sotilasta.- Anonyymi
Kesän 1944 Ilomantsin torjuntataisteluihin osallistui myös JP 1, johon isäni kuului.
https://jput.fi/Ilomantsin_torjuntavoitto_1944.htm
- Anonyymi
Puolustusvoimien kokonaisvahvuudesta noin 1% oli jääkäripataljoonia. Näiden pataljoonien osuus tappioista oli kuitenkin noin 6%. Rykmenttien kokonaisvahvuus oli noin 90 000 miestä eli 18% puolustusvoimien henkilöstöstä, niiden osuus tappioista 52%.
Jääkäripataljoonien ja rykmenttien kiväärikomppaniat sekä kk-komppaniat kärsivät yli puolet kaikista tappioista vaikka näissä on ollut maksimissaan 55 000 sotilasta (n.360 kivääri-tai kk-komppaniaa), siis reilu 10% puolustusvoimien koko miesmäärästä.
Lopuista tappioista suurin osa kohdistui prikaatien ja erillispataljoonien kivääri- ja kk-komppanioihin. Kokonaistappiot siis keskittyivät joukko-osastoihin jotka olivat vain n.15% puolustusvoimien henkilöstöstä. Tykistöjoukkojen osuus tappioista oli n. 5% keskittyen tulenjohtojoukkoihin.
Jopa rykmenteissä oli sotilaita joilla oli pieni todennäköisyys joutua taisteluun. Hitler väitti olleensa I maailmansodassa etulinjan taistelijana yli 4 vuotta. Todellisuudessa hän paria vuoden 1914 päivää lukuunottamatta oli vain pelkkä "takalinjojen sika", sillä hän oli rykmenttilähetti eikä sukkuloinut etulinjan välittömässä läheisyydessä.
2000-luvun veteraanijuhlissa oli hyvin harvoin ketään "viisi vuotta etulinjassa ollutta".- Anonyymi
Eiks etummsaisessa linjassa olijoilla ollut kiertävä posti 6t kerrallaan ja taas taemmas lepäileen. - muistelen jonku veteraanin kertoneen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiks etummsaisessa linjassa olijoilla ollut kiertävä posti 6t kerrallaan ja taas taemmas lepäileen. - muistelen jonku veteraanin kertoneen.
Ei vaikuta kovin uskottavalta jo yksin siksi, että miehityksen vaihto oli etulinjassa jo itsessään riskaabeli operaatio ja tottuminen vaarapaikkoihin linjassa vei aikansa!
Vuorot kyllä kiersivät, mutta uskoisin miehityksen vaihtuneen 1-2 viikon jaksoissa eikä suinkaan neljä kertaa vuorokaudessa! - Anonyymi
” 2000-luvun veteraanijuhlissa oli hyvin harvoin ketään "viisi vuotta etulinjassa ollutta".
No,mahdotonta se olisi ollutkin, koska Suomen sodat eivät kestäneet yhtäjaksoisesti eikä viittä vuotta putkeen! Esim. Talvi- ja Jatkosodan välissä oli n. 15 kuukauden Välirauhan jakso! Joukkoja myös siirrettiin sodan kestäessä lepoon takalinjoille täydennyksiä varten jne. - Anonyymi
Taas noita juutalaisten valeita! Mistähän syystä täysin tuntematon itävaltalainen Hitler sai II-luokan rautaristin jo 1914? Ei varmasti jaettu noita silloin ilman ansioita. Hitler sai myös I-luojan rautaristin sodan lopulla, mutta tätä on vähätelty sodan lopun 'inflaatiolla' suhteessa kunniamerkkeihin. Todellisuudessa monet Hitlerin lähettitovereista kaatuivat ja hän itse haavoittui.
Anonyymi kirjoitti:
Taas noita juutalaisten valeita! Mistähän syystä täysin tuntematon itävaltalainen Hitler sai II-luokan rautaristin jo 1914? Ei varmasti jaettu noita silloin ilman ansioita. Hitler sai myös I-luojan rautaristin sodan lopulla, mutta tätä on vähätelty sodan lopun 'inflaatiolla' suhteessa kunniamerkkeihin. Todellisuudessa monet Hitlerin lähettitovereista kaatuivat ja hän itse haavoittui.
Aatu paskoi housuunsa kokoajan ja kuitennii tienasi näitä raata ristiä eli sakujen joulu kuusen koristeita. Muuten Hitler oli paska, kuten oikea veteraani Päätalokin on todennut. Juutalaiset ovat rehellisiä, natsit valehtelijoita.
- Anonyymi
Musti.Hintikka kirjoitti:
Aatu paskoi housuunsa kokoajan ja kuitennii tienasi näitä raata ristiä eli sakujen joulu kuusen koristeita. Muuten Hitler oli paska, kuten oikea veteraani Päätalokin on todennut. Juutalaiset ovat rehellisiä, natsit valehtelijoita.
” Muuten Hitler oli paska, kuten oikea veteraani Päätalokin on todennut. ”
Pojat olivat varmaan saunakamuja vai mihin mahtoi Kallen arvio perustua! Olen lukenut Kallen tuotannon läpi ja hän puhuu kyllä saksalaisista sotilaista, mutta ei Aatusta. Anonyymi kirjoitti:
” Muuten Hitler oli paska, kuten oikea veteraani Päätalokin on todennut. ”
Pojat olivat varmaan saunakamuja vai mihin mahtoi Kallen arvio perustua! Olen lukenut Kallen tuotannon läpi ja hän puhuu kyllä saksalaisista sotilaista, mutta ei Aatusta.Siinä kohdassa Iijoki-sarjassa, kun natsien keskitysleiri tuli Taivalkoskelle, niin entinen Hitlerin ihailija Kalle Päätalo totesi, että Hitler on paska, kun omia kansalaisiaan panee keskitysleirille... Olen minäkin lukenut kaikki Kallen kirjoittamat kirjat ja sarjat. Hyviä olivat. Lukeminen loppui vähän kesken... Pitäisiköhän aloittaa alusta taas...?
- Anonyymi
"Viisi vuotta etulinjassa" on hokema joka turhan kritiikittömästi on kanonisoitu mediassa ja jälkipolven ajatuksenjuoksussa. Kysymykseen kuinka usein esim vajaan tuhannen miehen pataljoona joutui kovaan taisteluun voi etsiä vastausta arvioimalla että KOVA TAISTELU aiheutti usein noin 10% tappiot. Heinä-joulukuussa 1941 Suomen armeija kärsi noin 83500 miehen tappiot joka oli 835 kovaa pataljoonan taistelupäivää. Kun pataljoonia oli noin 150 kävi keskivertopataljoona sinä vuonna 5-6 kovaa taistelua. Tosiasiassa vähemmän sillä tappioita tuli pienin erin ja jopa muille kuin taistelujoukoille.
- Anonyymi
Etenkin ruotsinkielisillä oli tarve sitä hokea ahvenanmaalaisten tilanteen takia.
- Anonyymi
Täytyy ihmetellä miten ylipäätänsä taistelujoukot eteenkin kivääri- ja konekiväärikomppaniat kykenivät jatkamaan taisteluja kun tappiot yleensä keskittyivät 80-90%:sti juuri näihin yksikköihin. Luulisi tuon vaihtuvuuden rikkoneen koheesion muutamassa viikossa kun suurin osa päällystöä ja jopa miehistöä kaatunut tai haavoittunut. Tietokannat yleensä kertovat myös siitä miten rykmenttien I pataljoona yleensä kärsi vielä suurimmat tappiot ja divisioonan tiettyä usein asevelvollisista alokkaista koottua rykmenttiä käytettiin eniten painopistesuunnilla.
Wehrmachtin raportit itärintamalla esim 1943-44 tuon tuostakin toivat esimerkkejä siitä kuinka alunperin 12,000 miehen divisioonan vahvuus oli usein lepoon vedettäessä jotain 3 000-4 000 miestä, siis taistelujoukkoja tuskin on ollut jäljellä kuin hyvin pienet rippeet.
Tietenkin on muistettava myös että haavoittuneista esim. saksalaisten dokumenttien mukaan keskimäärin 63% palasi suurinpiirtein entisiin tehtäviin. Toisaalta ehjänä palanneista osa kuluneista saatettiin siirtää muihin tehtäviin. Toisaalta harva haavoittunut joka palasi yksikköön oli entisen veroinen vaan kerran haavoittunut sotilas enemmän tai vähemmän taantui. Peruuttamaton tappio pitemmän päälle oli suurempi kuin 2 x kaatuneiten määrä ( kadonneet).- Anonyymi
"Wehrmachtin raportit itärintamalla esim 1943-44 tuon tuostakin toivat esimerkkejä siitä kuinka alunperin 12,000 miehen divisioonan vahvuus oli usein lepoon vedettäessä jotain 3 000-4 000 miestä, siis taistelujoukkoja tuskin on ollut jäljellä kuin hyvin pienet rippeet."
No, sen ei pitäisi olla yllättävää, tavatonta tai poikkeavaa muutenkaan, koska juuri se oli Saksan asevoimien modus operandi; divisioona poltettiin loppuun etulinjassa, minkä jälkeen se siirrettiin selustaan täydentämistä ja uutta koulutusjaksoa varten. Vasta sotatilanteen käytyä toivottomaksi etulinjat alkoivat täyttyä sateenvarjoesikunnista, joiden läpi vain virtasi sekalaisia hälytysosastoja ja täydennyspataljoonia, kunnes esikuntakin hävisi jossain mottitaistelussa.
///MeAgaln
- Anonyymi
Pioneerien osuus kaatuneista oli 1944 noin 2.5%. Heidät laskettiin taistelujoukkoihin. Kenttätykistön osuus noin 5%. Muiden ei-taistelujoukkoihin kuuluneiden osuus vain noin 1%. Kivääri-, kk- ja pst-joukkojen osuus kaatuneista yli 90%.
- Anonyymi
Divisioonassa oli n.140 miehen kiväärikomppanioita kesällä 1941 kaikkiaan 27 mutta kolme vuotta myöhemmin enää 21. Jos divisioona kärsi 2000 miehen tappiot käytännössä kiväärikomppanioiden taisteluvahvuus putosi puoleen. Jos divisioona menetti 4 000 miestä ei sillä ollut mitään jalkaväkeä joilla enää käydä taistelua ilman täydennyksiä.
- Anonyymi
Talvi- js jatkosodan yli 700,000 asevoimissa palvelleesta huomattava osa, lähes puolet palveli taistelujoukoissa. Mutta niistä jotka selvisivät sodasta hengissä ja haavoittumatta huomattavasti vähemmän oli enää taistelujoukkojen sotilas. Kun taistelujoukoissa palvelleilla oli pahemmat fyysiset ja psyykkiset rasitteet heitä rauhan aikana myös menehtyi nopeammin ja suhteessa enemmän kuin muita. Niinpä vuosi vuodelta tämä veteraaniporukka muuttui yhä enemmän "takaportaan jehuiksi". Joukossa oli silmiinpistävän paljon automiehiä, viestimiehiä, tykkiasemien miehiä, ilmavalvonta ym henkilöstöä, esikuntien ja koulutuskeskusten väkeä, divisioonien ja prikaatien huoltotehtävissä olleita.
Koko kuva viime sodista siten automaattisesti sievistyi. Sama koski muiden maiden asevoimia, ehkä jopa Suomea enemmän. Neuvostoliittolaiset sotaveteraanit olivat suurella todennäköisyydellä jotain paksuniskaisia linjojen takana turvassa omien puolella ryypänneitä ja rellestäneitä tyyppejä. Taistelijat joutuivat tapetuiksi tai pahasti haavoiduttaan mätänivät jonkin viheliäisen pikkukylän kurjassa mökissä kaukana Kremlin parrasvaloista. Voi voitettuja! Voi voittajia!- Anonyymi
"...automiehiä, viestimiehiä, tykkiasemien miehiä, ilmavalvonta ym henkilöstöä, esikuntien ja koulutuskeskusten väkeä... huoltotehtävissä olleita."
Reinin rintaman luhistuessa ja Saksan Täydennysarmeijan lopullisessa liikekannallepanossa iso osa "etulinjan" väestä oli juuri noita, mutta se ei kestänyt kovin pitkään.
Jutun vitsi onkin nimenomaan siinä, että armeijan komentajana sinä nimenomaan siis haluaisit välttää antamasta kaikille miehistöportaille tasa-arvoista osuutta taistelutehtävistä, koska se on jo aika voimakas indikaattori melko merkittävän strategisen epäonnistumisen suuntaan ;)
///MeAgaln
- Anonyymi
Myös taistejoukkojen sisällä oli organisaatioon kuuluvia jotka eivät yleensä olleet etulinjassa vaikkakin sen lähellä. Esim konekiväärikomppanian huoltojoukkueeseen kuului määrävahvuuksien perusteella 43 miestä kun taas kk-joukkueessa (4 konekivääriä) oli 29. Huollossa oli peräri 24 miestä varattuna patruunoiden kantoon. Jos jätetään pois sodan loppuvaiheessa KK-komppaniaan vielä lisätty pst-lähitorjuntajoukkue (39 miestä) niin huoltojoukkue ja komentoryhmä (14 miestä) yhdessä käsittivät 57 miestä ja varsinaiset kk-joukkueet siis 97 miestä. Lähes 40% kk-komppanian miehistä ei ollut taisteluihin välittömästi osallistuvia.
Mikähän idea oli liittää panssarien lähitorjuntajoukkue konekiväärikomppaniaan? No tässä kai ajatus kulki niin että raskaita konekiväärejä kantavat saavat luvan raahata myös nyrkkejä ja ps-kauhuja.- Anonyymi
” Huollossa oli peräri 24 miestä varattuna patruunoiden kantoon.”
Kai ne patruunat joutui kantamaan etulinjaan, jos ne kk:t oli käytössä?
” Mikähän idea oli liittää panssarien lähitorjuntajoukkue konekiväärikomppaniaan? No tässä kai ajatus kulki niin että raskaita konekiväärejä kantavat saavat luvan raahata myös nyrkkejä ja ps-kauhuja.”
Eiköhän se pst-joukkue ITSE kantanut kalustonsa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Huollossa oli peräri 24 miestä varattuna patruunoiden kantoon.”
Kai ne patruunat joutui kantamaan etulinjaan, jos ne kk:t oli käytössä?
” Mikähän idea oli liittää panssarien lähitorjuntajoukkue konekiväärikomppaniaan? No tässä kai ajatus kulki niin että raskaita konekiväärejä kantavat saavat luvan raahata myös nyrkkejä ja ps-kauhuja.”
Eiköhän se pst-joukkue ITSE kantanut kalustonsa?Kiväärikomppaniassa oli panssaritorjunnan (lähitorjunta) ryhmä.
- Anonyymi
Oliko kiväärikomppanioilla oma huolto vai hoitiko jv-pataljoona kaikkien kolmen kiväärikomppaniansa muonituksen ja muun materiaalihuollon?
- Anonyymi
"Oliko kiväärikomppanioilla oma huolto "
Ainakin jääkäripataljoonien kiväärikomppanioilla oli oma huoltojoukkue joten kai se vastaava oli myös jalkaväkipataljoonien kiväärikomppanioilla. Jääkäripataljoonien oman huolto-, esikunta-,viesti- ym joukkojen kokonaisvahvuus ilma jääkärikomppanioita, krh-joukkuetta (vajaat 60 miestä) ja KK-komppaniaa oli erään sivuston mukaan v.1943-45 kaikkiaan 95 miestä. Jääkärikomppanian ja jääkärikonekiväärikomppanian määrävahvuus kun huoltojoukkue lisättiin niihin nousi yli 170 miehen. Näin ollen noiden tietojen perusteella jääkäripataljoonien määrävahvuudet olisivat olleet (jos komppaniat kolmijoukkueisia) noin 850, ei yli 1000 kuten usein esitetään. Ero johtuu pääasiassa juuri siitä että kiväärikomppaniat todellisuudessa lähes aina olivat kolmijoukkueisia.
- Anonyymi
..niinpä, ei sodassa takuulla oltu tasa-arvoisia. "Kuole sää tänään, ku mää olen jo ollut rintamalla." Kekkonen ooli takalinjojen sankari, kun Koivisto taas oli sankareiden joukossa. Toisaalta kaikkia tarvittiin, myös niitä takalinjojen lintsareita...
- Anonyymi
Mauno Koivisto palveli 1.divisioonassa joka ei esim 1944 joutunut kovinkaan moneen kovaan ja veriseen taisteluun. Esim Ilomantsin taistelujen kovinta osaa esittivät 21.prikaati, rakuunat, JR33, JP 6. Koiviston porukka pääsi suurinpiirtein yhtä vähällä kuin tämä kuuluisa "Linnan rykmentti", JR 8.
Tuntemattoman Sotilaan kuvaus JR8:sta ei vastaa kesän 1944 todellisuutta, ei ainakaan JR8:n osalta. Kesä 1941 oli sille tuplasti verisempi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mauno Koivisto palveli 1.divisioonassa joka ei esim 1944 joutunut kovinkaan moneen kovaan ja veriseen taisteluun. Esim Ilomantsin taistelujen kovinta osaa esittivät 21.prikaati, rakuunat, JR33, JP 6. Koiviston porukka pääsi suurinpiirtein yhtä vähällä kuin tämä kuuluisa "Linnan rykmentti", JR 8.
Tuntemattoman Sotilaan kuvaus JR8:sta ei vastaa kesän 1944 todellisuutta, ei ainakaan JR8:n osalta. Kesä 1941 oli sille tuplasti verisempi.Se on Linnan oma kokemus asiasta. Se ainakin oli siellä paskassa rämpimässä. Miten monta Linnan kotiseudun Furuhjelmia oli edes lähellä 'Tuntemattoman rykmentin' toimikenttää hyökkäysvaiheen aikana.
- Anonyymi
Jonkinlaisen käsityksen ainakin rykmentin miestappioiden jakautumasta saa kun käy läpi JR 44:n menehtyneiden sotilaiden jakaumaa kesältä 1944. Listatuista 391 sotilaasta vain 5 oli rykmentin esikunnan ja 10 sen kolmen pataljoonan esikunnan sotilaita. Lopuista 335 oli kivääri-, kk-, pst- tai krh-komppanioiden sotilaita sekä 8 krh-joukkueiden. Kuolleista vain yksi oli autojoukkueen. Lopuista 5:lle oli ilmoitettu vain rykmentin nimi, ei komppaniaa tai joukkuetta ja vajaat 30 oli merkitty johonkin kolmesta pataljoonasta kuuluneeksi sen tarkemmin erittelemättä, ehkä huomattava osa jääkärijoukkueisiin kuuluneita. Rykmentin tai pataljoonien esikuntaan kuuluneiden osuus kuolleista oli alle 4%. Yli 80% menehtyneistä kuului joko kivääri- tai kk-komppanioihin.
- Anonyymi
" ketkä vetivät ns kuolemanarpaa?"
Mitäpä luulet? Henkilöstön sijoittamisesta joukkoihin vastaa esikunta. Esim. ikäluokalla on tässä sijoittumisessa suuri merkitys. Isoisäni, joka oli talvisodan syttyessä 40 v, osallistui sotaan tod.näk. huollossa tai vastaavissa takalinjan joukoissa. Hän ei koskaan edes haavoittunut, vaikka osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan, kunnes kotiutettiin v. 1942.
Setäni, joka oli kutsunnoissa v. 1943, taisteli etulinjassa ja kaatui heinäkuussa 1944. Hän oli silloin 19 v.- Anonyymi
Vuonna 1918 syntynyt isäni soti JP 1:n riveissä talvisodasta kesän 1944 Ilomantsin torjuntataisteluihin asti, ja sai viiltohaavoja ja pahoja henkisiä traumoja, kuten kaikki sodassa olleet.
- Anonyymi
Kummallisuus Suomen armeijassa oli tietyn paikkakunnan tietty aselajikeskeisyys. Karkkila taisi olla pioneeripaikkakunta. Längelmäen kuuluisa korkea suhteellinen kuolinprosentti johtui siitä että kunnan miehet lähtivät suurin joukoin jalkaväkeen, kivääri- ja kk-miehiksi. Usein naapurikunnan matala kaatuneitten määrä selittyi sillä että kyseiseltä paikkakunnalta mentiin tykistöön.
- Anonyymi
Viestipataljoonien miehiä kuoli jatkosodan viimeisen 3,5 kuukauden aikana lopulta vain 39. Monissa pataljoonissa kuten Ihantalan suunnan VP 35:ssä ei yhtään.
- Anonyymi
33 pioneeripataljoonan menetykset kesä-syyskuu 1944: 331 taisteluiden takia menehtynyttä eli 10 per pataljoona. Pataljoonan määrävahvuus oli 582 miestä joten kuolleita reilun 3 kuukauden ajalta 1.7%. Vastaavasti 6 jääkäripataljoonan kuolleita 952 eli keskiarvo 159 per pataljoona, noin 17%.
Jääkäripataljoonassa menehtyminen suhteessa pioneereihin taistelujen kiihdyttyä noin kymmenkertainen. Vastaavasti pioneerien todennäköisyys kuolla sotatehtävissä lähes kymmenkertainen viestipataljoonan miehiin verrattuna.- Anonyymi
Tehtävät myös vaihtuivat. Esimerkkinä Väinö Linna kk-ryhmänjohtajasta koulutusryhmyriksi, mikä sinänsä oli erittäin järkevää pv:n kannalta. Kun olen lukenut kotipaikkakunnan veteraanimuistelmia, niin sotien aikana tehtäväkiertoa tapahtui muutenkin. Osasyy oli haavoittumisilla ja sairastumisilla, mutta myös teknisempiin hommiin kuten viesti saattoi siirtyä miehiä jalkaväestä. Upseerikurssilla saattoi aselaji vaihtua.
Yksi sedistäni oli tykistössä ja kun kalusto jäi -44 naapurille (sen Laatokan pohjoisrannan maihinnousun takia) niin tykkimiehet laitettiin kiväärimiehiksi sodan loppuajaksi. Oliko tuolla kaatuneet sitten merkattu jv- vai tykkimiehiksi? Talvisodassa ainakin yksi sotapoliisikomppania laitettiin etulinjaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tehtävät myös vaihtuivat. Esimerkkinä Väinö Linna kk-ryhmänjohtajasta koulutusryhmyriksi, mikä sinänsä oli erittäin järkevää pv:n kannalta. Kun olen lukenut kotipaikkakunnan veteraanimuistelmia, niin sotien aikana tehtäväkiertoa tapahtui muutenkin. Osasyy oli haavoittumisilla ja sairastumisilla, mutta myös teknisempiin hommiin kuten viesti saattoi siirtyä miehiä jalkaväestä. Upseerikurssilla saattoi aselaji vaihtua.
Yksi sedistäni oli tykistössä ja kun kalusto jäi -44 naapurille (sen Laatokan pohjoisrannan maihinnousun takia) niin tykkimiehet laitettiin kiväärimiehiksi sodan loppuajaksi. Oliko tuolla kaatuneet sitten merkattu jv- vai tykkimiehiksi? Talvisodassa ainakin yksi sotapoliisikomppania laitettiin etulinjaan."Osasyy oli haavoittumisilla ja sairastumisilla..."
Saksalaisten tilastojen mukaan 63% haavoittuneista palasi entiseen joukko-osastoonsa mutta lähes viidesosa palasi asepalvelukseen muttei enää entiseen tehtäväänsä varsinkin jos se oli taistelujoukkojen tehtävä. Tätä kautta huolto- ym takaporras sai miehistötäydennystä, samoin koulutuskeskukset. Noin 8% haavoittuneista menehtyi ja jokseenkin saman verran vapautettiin kokonaan asepalveluksesta eli kotiutettiin (kyseessä ns. invalidisoituneet).
Näistä lukemista voidaan päätellä että esim kesä-joulukuun 1941 haavoittuneista noin 130 000 on poistunut rintamapalveluksesta vaikka ovatkin palanneet asevoimiin. Jos Suomen asevoimilla on ollut samanlainen jakauma niin hyökkäysvuosi 1941 merkitsi noin 12-13 000 sotilaan siirtymistä haavoittumisten takia taistelujoukoista muihin tehtäviin eli noin 15 pataljoonan verran taistelujoukkojen vajausta. Menehtymisten ja invalidisoitumisten takia puolustusvoimien vahvuudesta lopullisesti poistui noin 28 000 - 29 000 sotilasta. Määrä vastaa yli 30 pataljoonaa.
Talvisota poisti asevoimien riveistä menehtymisten ja invalidisoitumisten takia samoin noin 30 pataljoonaa ja noin 10 pataljoonan verran miehiä oli pakko siirtää taistelujoukoista muihin takalinjojen tehtäviin. Niinpä vuoden 1942 alussa Suomen sotilaallisella ja poliittisella johdolla oli pähkäiltävää kun noin 85 pataljoonan verran taistelujoukkojen sotilaista oli poissa pelistä. Koska vanhempia ikäluokkia oli kotiutettava jo taloudellisten syiden takia asevoimat todella tarvitsivat asemasotaa, taistelujen hiljenemistä sekä rekrytoida ikäluokat 1921, 1922, 1923, 1924 ja lopulta vielä 1925.
Lienee uskottava se kertomus että Mannerheim oli ollut järkyttynyt kuultuaan elokuun 1941 tappiotilastot. Syyskuussa 1941 Suomen Yleisradion nauhoittamassa lähetyksessä kenraali Paavo Talvela kaikelle kansalle julisti kuinka Suomi asettuu puolustusasemiin Syvärille. Syytä olikin, koska paukut olivat kertakaikkisen lopussa. Jopa saksalaiset tämän tajusivat.
- Anonyymi
Aloittajan ajatusten tarkoitusta en vaan oikein ymmärrä? Kai useimmat käsittävät että kaikki sotiin osallistuneet eivät olleet kaikkein vaarallisimmissa paikoissa, yhtä tärkeätä kuin on etulinjassa sotilaiden taistella, on heidän huoltonsa yms toimiminen. Mutta haluaisiko aloittaja että jälkikäteen alettaisiin ikään kuin luokitella sotaveteraaneja sen mukaan missä tehtävissä ja paikoissa yms. he palvelivat? Yllättäen huomattaisiin että eiväthän nuo 200000 miestä mitään oikeita sotaveteraaneja olekaan, tätäkö aloittaja haluaa?
Sodissa kuolleissakin on todennäköisesti monia, jotka kuolivat paetessaan ( esim. ns. suurhyökkäyksen aikaan ), aloittaja ei varmaan haluaisi moisille pelkureille suoda sotaveteraanin statusta ensinkään...- Anonyymi
Ehkä olisi hyödyllistä välillä muistaa se että monien, ehkä useimpien veteraanien sota saattoi olla kuolemanvaaran sijasta pelkkää puuduttavaa lorvailua, ryyppäämistä ja joutavaa puuhastelua.
Usan asevoimien sotilaita oli Vietnamissa maksimissaan 540,000. Heistä kuitenkin vain maksimissaan 70,000 oli taistelujoukkojen ja niistäkin 1/3 ei koskaan pystytty lähettämään taisteluun jossa kuolemanvaara oli suuri. Siis vain 1/10 amerikkalaisista henkilökohtaisesti oli sotimassa henkensä kaupalla. Tätä taustaa vasten tappiot: yli 200,000 taisteluissa kaatunutta, kadonnutta tai haavoittunutta kun ne keskittyivät näihin taistelujoukkoihin (sekä lentävään henkilöstöön). Usan helikoptereita tai lentokoneita tuhoutui Vietnamin sodassa lähes 10,000, puolet vihollisen tuhoamina. - Anonyymi
"Mutta haluaisiko aloittaja että jälkikäteen alettaisiin ikään kuin luokitella sotaveteraaneja sen mukaan missä tehtävissä ja paikoissa yms. he palvelivat? "
Ei vaan kyse on siitä että suuri yleisö lopultakin käsittäisi että monille veteraaneille sodan "traumat" olivat tuntematon käsite sillä mitään todellista hengenvaaraa ei ollut tai käsitystä sodan brutaalisuudesta ei edes pystynyt muodostumaan. Niinpä kuin luonnostaan suurimmalle osalle sodasta jäi "kaunisteltu versio". Tämä tietysti kaikkien maiden sotaveteraaneja.
Siviilien elämän ankeudesta on vasta nyt alettu keskustelemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mutta haluaisiko aloittaja että jälkikäteen alettaisiin ikään kuin luokitella sotaveteraaneja sen mukaan missä tehtävissä ja paikoissa yms. he palvelivat? "
Ei vaan kyse on siitä että suuri yleisö lopultakin käsittäisi että monille veteraaneille sodan "traumat" olivat tuntematon käsite sillä mitään todellista hengenvaaraa ei ollut tai käsitystä sodan brutaalisuudesta ei edes pystynyt muodostumaan. Niinpä kuin luonnostaan suurimmalle osalle sodasta jäi "kaunisteltu versio". Tämä tietysti kaikkien maiden sotaveteraaneja.
Siviilien elämän ankeudesta on vasta nyt alettu keskustelemaan."Ei vaan kyse on siitä että suuri yleisö lopultakin käsittäisi että monille veteraaneille sodan "traumat" olivat tuntematon käsite..."
Perustuuko tämä käsitys sinulla:
1) Henkilökohtaiseen sotakokemukseen?
2) Jonkinlaiseen psykologian tohtoritason työhön?
3) Vaiko ihan vain "musta tuntuu"-periaatteelle?
///MeAgaln - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mutta haluaisiko aloittaja että jälkikäteen alettaisiin ikään kuin luokitella sotaveteraaneja sen mukaan missä tehtävissä ja paikoissa yms. he palvelivat? "
Ei vaan kyse on siitä että suuri yleisö lopultakin käsittäisi että monille veteraaneille sodan "traumat" olivat tuntematon käsite sillä mitään todellista hengenvaaraa ei ollut tai käsitystä sodan brutaalisuudesta ei edes pystynyt muodostumaan. Niinpä kuin luonnostaan suurimmalle osalle sodasta jäi "kaunisteltu versio". Tämä tietysti kaikkien maiden sotaveteraaneja.
Siviilien elämän ankeudesta on vasta nyt alettu keskustelemaan.Anteeksi, mutta nyt vaan en tajua ajatuksenjuoksuasi. Kyllä sota toi kurjuutta ja kärsimystä myös kotirintamalle, sota näkyi ja vaikutti kaikkialla. Kun vahvimmat ja toimintakykyisimmät miehet pääosin olivat rintamalla, iso osa naisistakin lottina poissa kotoa, pelkästään desanttien yms. pelko oli alituisesti läsnä. Samoin epävarmuus tulevaisuudesta, eli ollaanko hetken kuluttua ryssän palvelijoita. Lähes joka pitäjä, kylä ja asukkaansa sai uutisia tutuistakin kaatuneista. traumoja syntyi kun oli syntyäkseen eikä siihen aina suinkaan kuolemaakaan tarvittu.
Sotia on muisteltu ja muistellaan kiitettävästi mutta ei niistä pidä aivan älytöntä mölyämisen aihetta tehdä.
Toistan että olisi myös älytöntä ryhtyä sodista kärsineitä jotenkin luokittelemaan kuten aloittaja ilmeisesti haluaisi. Kuka tai mikä sen edes teoriassa kykenisi täysin oikeaan osuvasti tekemään, kuka tietäisi ja osaisi erotella sankarit pelkureista...Jokainen ymmärtää että kaikki eivät olleet akuuteimmissa kuolemanpaikoissa, eivät edes kaikki raavaat miehet, olihan niitä nimismiehiä, poliiseja, vanhempia miehiä jne. kymmenin tuhansin sotien ajan ihan kotipaikkakunnillaan. Mutta kaikki tämä on tiedossa, siis ihmettelen edelleen mitä asiaa aloittaja ajaa...
Ja selvyyden vuoksi, itselläni ei ole tarvetta erityiseen "helpommissa" paikoissa olleiden puolusteluun, isäni ja veljensä kävivät läpi mm. kannaksen tulihelvetin, linkuttivat toki sodan päätyttyä elossa mutta sirpaleisina kotiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mutta haluaisiko aloittaja että jälkikäteen alettaisiin ikään kuin luokitella sotaveteraaneja sen mukaan missä tehtävissä ja paikoissa yms. he palvelivat? "
Ei vaan kyse on siitä että suuri yleisö lopultakin käsittäisi että monille veteraaneille sodan "traumat" olivat tuntematon käsite sillä mitään todellista hengenvaaraa ei ollut tai käsitystä sodan brutaalisuudesta ei edes pystynyt muodostumaan. Niinpä kuin luonnostaan suurimmalle osalle sodasta jäi "kaunisteltu versio". Tämä tietysti kaikkien maiden sotaveteraaneja.
Siviilien elämän ankeudesta on vasta nyt alettu keskustelemaan.On sitä tutkittukin.
https://www.finna.fi/Record/blanka.45449
https://www.finna.fi/Record/arto.1418417
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002690695.html
- Anonyymi
Heinäkuun 6. 1944 kuolleista 362 sotilaasta kaikki muut paitsi 24 tykistöön (kenttä-,rannikko-, tai ilmatorjunta) kuulunutta ja 7 taistelujoukkoihin kuulunutta (2 täydennysyksikköjen) olivat rykmenttien, jääkäripataljoonien, erillispataljoonien tai pioneeriyksikköjen sotilaita.
Siis vähintäin 91% oli taistelujoukkoihin kuulunutta. - Anonyymi
Rannikkojoukkojen (RTR, sekä eteenkin niiden torjuntakomppanioiden rannikkopataljoonien) sotilaita kuoli kesän 1944 taisteluissa noin 350. Ne on syytä käsitellä taistelujoukkoina. Monilla torjuntakomppanioille kesä 1944 oli verisempi kuin joillekin JR 8:n kivääri- ja kk-kumppanille.
- Anonyymi
Wikipedian mukaan NL menetti kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina kesällä -44 Kannaksella 189.000 ukkoa. Määrä on käsittämätön ja tarkoittaa karkeasti 25 senaikaisen NL-divisioonan taisteluosien täydellistä katoamista kenttäsairaaloiden tai kenttähautausmaiden huomaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wikipedian mukaan NL menetti kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina kesällä -44 Kannaksella 189.000 ukkoa. Määrä on käsittämätön ja tarkoittaa karkeasti 25 senaikaisen NL-divisioonan taisteluosien täydellistä katoamista kenttäsairaaloiden tai kenttähautausmaiden huomaan.
Ilman Wikipediaakin (ja varsinkin tietolähteisiin muualta tukeutumalla ) tiedämme, että N- liitto menetti myös suomea vastaan käydyissä sodissa paljon ihmishenkiä. Tämän sivun (keskustelun) aloittaja ehkä kuitenkin haluaa keskittyä tapahtumiin ihan Suomen menetysten ja suomalaisten uhrautumisen osalta? Eli se , montako "ukkoa" N- liitto ko. aikana menetti, ei ole sivulla käsiteltävä aihe alkuunkaan, sille asialle löytyy kai tuhansia kommentteja aiemmin sotahistoriasivuilta ym.
Niin ja N-liitto menetti WW2:ssa ukkoja ja akkoja miljoonittain, käsittämättömästi... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wikipedian mukaan NL menetti kaatuneina, kadonneina tai haavoittuneina kesällä -44 Kannaksella 189.000 ukkoa. Määrä on käsittämätön ja tarkoittaa karkeasti 25 senaikaisen NL-divisioonan taisteluosien täydellistä katoamista kenttäsairaaloiden tai kenttähautausmaiden huomaan.
Vuonna 1944 puna-armeijan keskiverodivisioonassa oli noin 6 400-6 800 sotilasta ja niiden 9 jv-pataljoonassa noin 4500. Kun tappiot oletettavasti 90%:sti keskittyivät taistelujoukkoihin niin noin 2000-2500 miehen tappiot divisioonaa kohden puolittivat taistelijoiden määrän. Näin ollen - kuten Ohto Mannisenkin tutkimukset osoittivat - Viipurin valtaukseen mennessä Govorovin joukkojen hyökkäysvoima oli puolittunut vaikka hyökkääjä oli menettänyt 260 000 -270 000 sotilaastaan "vain" 60 000 sotilasta (heistä 8 000 täydennysmiehiä). Eteenkin kaartin divisioonien tappiot olivat suuret varsinkin Siiranmäen taisteluissa.
Monet puna-armeijan komppaniat eivät olleet paljoa suomalaista joukkuetta vahvempia. Monissa komppaniassa oli vain 2 joukkuetta ja joukkueista karsittiin tiettyjä osia pois. Monet huoltoportaat karsittiin divisioonista ja rykmenteistä pois ja siirrettiin ylijohdon alaisiksi.
- Anonyymi
Oli kahdenlaisia sotaveteraaneja: helvettiä silmästä silmään katsoneita ja sitten näitä "koiraslottia".
Veteraaneja ei siis missään tapauksessa pidä nitoa yhteen samaan nippuun kuten tämä presidenttimme ja media erheellisesti tekee. Monille, ehkä suurimmalle osalle (varsinkin henkiinjääneistä) sota ei ollut hengenvaarallista puuhaa. Vain tietty osa oli niitä joiden tehtävänä oli "ottaa paska vastaan".
Jos joku veteraani muisteli aikakautta kannattaisi ensiksi arvioida ja kysellä että missä tehtävässä, milloin ja missä alueella hän oli. Karjalan Kannaksella kesällä 1944 oli yksi prikaati (tai ainakin kolme ja sen neljästä pataljoonasta) joka ei lähes ollenkaan kokenut mitään todellista taistelua. Jokseenkin kaikki jääkäripataljoonat, JR1 sekä 2.D:n yksiköt taas kokivat saman kesän hyvin eri tavoin ja varsin verisenä.- Anonyymi
Asemasodan aikana toukokuun lopulta 1942 toukokuun loppuun 1944 ei käyty kuin lähinnä yhtä prikaatia kohdannut Krivin toinen taistelu ja muut tapahtumat liittyivät partiokahakointiin, tykistön häirintätuleen sekä tarkka-ampujien toimintaan. Tuon periodin taistetappiot olivat kaatuneina ja kadonneina n.5 200 ja haavoihinsa menehtyneinä (joista jotkin hyökkäysvaiheen perua) n. 7 900. Ts. kuukautta kohden kaatuneita hieman yli 100 ja kokonaistappioina noin 500. Tämä osoittaa miten pientä osaa tällainen satunnaistoiminta tappioissa näytteli kun hyökkäysvaiheen tappiot per kuukausi olivat noin 14 000 miestä, kesällä 1944 noin 20 000 ja talvisodassa (pienemmällä armeijalla) lähes 20 000. Kaikkein intensiivisimmät taistelukuukaudet toivat suomalaisille joukoille yli 30 000 miehen tappiot (talvisodan verisin kuukausi) eli 60 kertaa suuremmat kuin asemasotavaiheen keskitappiot kuukaudessa.
Tappioiden puolesta jatkosodan keskivertokuukaudeksi muodostuukin sellainen jossa menehtyi 1400-1500 sotilasta. Sellaisia kuukausia oli harvassa ja lähinnä sitä pääsivät elokuu 1944 (Ilomantsin taistelu, muuten asemasotaa) sekä huhtikuu 1942 (asemasotaa, kelirikkohyökkäys Syvärillä sekä osa Kiestinkiä vastaan tehtyä hyökkäystä).
Tilastot osoittivat ettei Suomella ollut voimavaroja käydä pitkää uuvuttavaa sotaa ja puheet jostain Viipurin takaisinvaltauksesta vastahyökkäyksellä elokuussa 1944 ovat vain heikkopäisten sel-made-historioitsijoiden horinoita. Syyskuun alussa 1944 Suomi hyppäsi kylmään veteen uppoavasta laivasta. Aikansa leirinuotion äärellä lämmiteltyään eräät valopäät alkoivat sönköttää jostain ihmeen torjuntavoitosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asemasodan aikana toukokuun lopulta 1942 toukokuun loppuun 1944 ei käyty kuin lähinnä yhtä prikaatia kohdannut Krivin toinen taistelu ja muut tapahtumat liittyivät partiokahakointiin, tykistön häirintätuleen sekä tarkka-ampujien toimintaan. Tuon periodin taistetappiot olivat kaatuneina ja kadonneina n.5 200 ja haavoihinsa menehtyneinä (joista jotkin hyökkäysvaiheen perua) n. 7 900. Ts. kuukautta kohden kaatuneita hieman yli 100 ja kokonaistappioina noin 500. Tämä osoittaa miten pientä osaa tällainen satunnaistoiminta tappioissa näytteli kun hyökkäysvaiheen tappiot per kuukausi olivat noin 14 000 miestä, kesällä 1944 noin 20 000 ja talvisodassa (pienemmällä armeijalla) lähes 20 000. Kaikkein intensiivisimmät taistelukuukaudet toivat suomalaisille joukoille yli 30 000 miehen tappiot (talvisodan verisin kuukausi) eli 60 kertaa suuremmat kuin asemasotavaiheen keskitappiot kuukaudessa.
Tappioiden puolesta jatkosodan keskivertokuukaudeksi muodostuukin sellainen jossa menehtyi 1400-1500 sotilasta. Sellaisia kuukausia oli harvassa ja lähinnä sitä pääsivät elokuu 1944 (Ilomantsin taistelu, muuten asemasotaa) sekä huhtikuu 1942 (asemasotaa, kelirikkohyökkäys Syvärillä sekä osa Kiestinkiä vastaan tehtyä hyökkäystä).
Tilastot osoittivat ettei Suomella ollut voimavaroja käydä pitkää uuvuttavaa sotaa ja puheet jostain Viipurin takaisinvaltauksesta vastahyökkäyksellä elokuussa 1944 ovat vain heikkopäisten sel-made-historioitsijoiden horinoita. Syyskuun alussa 1944 Suomi hyppäsi kylmään veteen uppoavasta laivasta. Aikansa leirinuotion äärellä lämmiteltyään eräät valopäät alkoivat sönköttää jostain ihmeen torjuntavoitosta.Olihan se siis torjuntavoitto, kun tässäkin keskustelussa on jo todistettu, että -44 Kannaksella hyökänneiden NL:n divisioonien taisteluosat oli tuhottu.
Lisäksi suomalaisilla oli tykistö ja pst-kalusto täysin valmiina tuhoamaan NL:n täydennyksetkin, jos niitä olisi Kannakselle raahattu.
- Anonyymi
Puna-armeija käytti Karjalan Kannaksen vuoden 1944 suurhyökkäyksessä kaikkiaan 27 jv-divisioonaa, 2-tykistödivisioonaa sekä pariakymmentä panssarirykmenttiä tai prikaatia. Niissä oli varsinaisia taistelujoukkoja noin 160 000 -180 000 täydennysjoukot. Koska tappiot keskittyivät yli 90%:sti juuri näihin joukkoihin on ymmärrettävä miksi niiltä oli heinäkuun kolmannella viikolla jo "vieteri lopussa". Ei ollut enää mitään ensiportaan joukkoja mitä vetää pois Baltian rintamalle kuten kulunut neuvostofraasi asian esitti. Nämä "ensiportaan joukot" olivat hyvin ikävällä tavalla joko saaneet surmansa tai haavoittuneet Viipurin viereisillä hetteiköillä, Viipurinlahdella ja Äyräpäässä.
- Anonyymi
Puna-armeijan tappiot Kannaksen suurhyökkäyksessä kesä-heinäkuussa 1944 olivat noin 6 000 miestä divisioonaa kohden. Divisioonien keskivahvuus oli reilusti alle 7 000 miestä ja niissä oli jalkaväen taistelijoita hieman yli 4 000 kussakin.
Viipuriin valtaukseen mennessä taistelujen 11 ensimmäisen päivän aikanakin tappiot olivat olleet jo noin 2 000 miestä divisioonaak kohden. Nykytutkimus (Ohto Manninen, Tapio Tiihonen) onkin päätynyt uskottavaan arvioon että Viipurin valtaukseen mennessä puna-armeijan hyökkäysvoimasta oli jo puolet menetetty. Täydennysjoukot olivat selvästi heikommin koulutettuja kuin ne joukot jotka hyökkäysen 10.6.44 aloittivat. Niillä valui paska lahkeesta kun suomalaisten tykkituli- ja krh-tuli alkoi tulla yhä tuhovoimaisemmaksi.- Anonyymi
Puna- armeijan tappiot eivät ole sivun keskustelunaihe. Siitä asiasta on keskusteltu ja asiasta löytyy kirjallista materiaalia yms. hyvin paljon.
Kannattaa vaikka tosiaan jopa vähän Wikipediaa perusteellisemminkin perehtyä asioihin: Kenellä esim. Valkeasaaressa valui lahkeesta ja ketkä ryntäilivät silmittömästi pakoon? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puna- armeijan tappiot eivät ole sivun keskustelunaihe. Siitä asiasta on keskusteltu ja asiasta löytyy kirjallista materiaalia yms. hyvin paljon.
Kannattaa vaikka tosiaan jopa vähän Wikipediaa perusteellisemminkin perehtyä asioihin: Kenellä esim. Valkeasaaressa valui lahkeesta ja ketkä ryntäilivät silmittömästi pakoon?Puna-armeijan sotilaat psyykkisesti romahtivat Kannaksen taistelujen loppuvaiheessa. Myös neuvostoliittolaisissa sotilaissa ilmeni suurta halukkuutta haavoittaa itseään jotta he pääsisivät pois taisteluista. Ns. äänestäminen jossa sotilas nosti suojapaikastaan jalkaa tai kättä jotta suomalaiset olivat ampuneet siihen ilmeni.
Tämä itsensä silpominen ja äänestäminen oli asioita joista virallisessa neuvostoliittolaisessa sotahistoriassa visusti vaiettiin.
- Anonyymi
Jotain tarkkaa dokumenttia puuttuu myös siitä miten taistelutappiot aiheutuivat eteenkin siitä tappoiko luodit vai epäsuora tuli. Entä mikä oli ilmasodan osuus tappioista? Itse olen taipuvainen otaksumaan ilmapommitusten ja lentokoneiden tulituksen aiheuttaneen miehistötappioista vain korkeintaan 2% kun taas tykki- ja heitintuli aiheutti suomalaisten tappioista noin 70% ellei varsinkin vuonna 1944 jopa vielä suuremman osuuden. Myös puna-armeijan tappioista suomalainen epäsuora tuli lienee muodostanut yli puolet ja osuus kasvoi vuonna 1944.
- Anonyymi
Tämäkään ei ole sivun aloittajan keskustelunaihe, asiasta ja kaikesta sen ympäriltä on keskusteltu tuhansilla sivuilla ja kirjoitettu kymmeniä tuhansia sivuja kirjallisuutta yms.
Nim. "Suoraan epäsuorasti" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämäkään ei ole sivun aloittajan keskustelunaihe, asiasta ja kaikesta sen ympäriltä on keskusteltu tuhansilla sivuilla ja kirjoitettu kymmeniä tuhansia sivuja kirjallisuutta yms.
Nim. "Suoraan epäsuorasti"Aikasi kun vielä rajailet niin ’keskustelet’ yksinäsi:-D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aikasi kun vielä rajailet niin ’keskustelet’ yksinäsi:-D
Enpä usko, et malta sivulta poistua, varsinkaan kun vähän härnäillään, mikä ihme se on tuokin iso D tuossa kommentissasi?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Enpä usko, et malta sivulta poistua, varsinkaan kun vähän härnäillään, mikä ihme se on tuokin iso D tuossa kommentissasi?
Olen Danny-fani....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen Danny-fani....
Tuossa lienee osuttu historiapalstan pimeyden sydämeen ;)
///MeAgaln
- Anonyymi
"- 5 555 kiväärikomppanioiden sotilaita
- 1 260 kk-komppanioiden
- 116 krh-komppanioiden
- 227 tykkikomppanioiden
- 255 krh-joukkueiden
- muut (esikunnat, jääkärijoukkueet, huolto, täydennysmiehet joista useimmat kiväärikomppanioiden) 1 101."
28 rykmentissä oli yhteensä 4 x 28 = 112 jääkärijoukkuetta. Eli jokaisessa rykmentissä on ollut keskimäärin noin 160 jääkärisotilasta. Todennäköisesti nämä ovat kokeneet keskimäärin jopa suuremmat tappiot kuin keskimäärin yksi kiväärikomppania koska tehtävät olivat vaativia. 6 jääkäripataljoonaa (72 kivääri- ja kk-joukkueita) kärsi 950 miehen tappiot kuolleina joten nuo rykmenttien jääkärijoukkueet ovat todennäköisesti menettäneet yli 500 miestä kuolleina. - Anonyymi
Hyökkäysvaiheen 1941( 23.6-31.12.1941) tappiot Jääkäripataljoona 2:ssa:
- sotatoimien takia menehtyneitä 233, joista
- 57 1.kiväärikomppaniass
- 69 2. kiväärikomppaniassa
- 56 3. kiväärikomppaniassa
- 30 konekiväärikomppaniassa
- 11 krh-joukkueessa
- 10 muissa yksiköissä joista 4:lle mainittu vain nimeksi JP2.
Kuolleista siis 78% kiväärikomppaniossa, 13% KK-komppaniassa ja 4% krh-joukkueessa.
Pataljoonatasolla siis noin 95% kuolleista oli kivääri-, kk- tai khr miehiä. Rykmenttitasolla tuskin suurta muutosta. Kyllä uskottavaa on väite että kaatuneista ja menehtyneistä sotilaista noin 94% on ollut taistelujoukoissa sotineita. Lopuista suuri osa tykistön tulenjohtueen miehiä. Jostain syystä tykistörykmenttien tulenjohtojoukkojen sotilaita ei ole määritelty taistelujoukoiksi mutta taistelupioneerit kuten kaikki pioneeripataljoonan miehet kyllä. - Anonyymi
Hengissä selvinneet olivat suurelta osin "takaportaan jehuja" jotka sitten myöhemmin patsastelivat veteraanijuhlissa rinnat täynnä prenikoita. Kukaan toimittaja ei uskaltanut milloinkaan mainita että "sinähän nyt et edes siellä etulinjassa koskaan ollutkaan". Sehän olisi koettu pyhäinhäväistykseksi.
- Anonyymi
Taas tuttua stallarikamaa! Toki etulinja on vaarallisempi kuin takalinja, mutta ei täysin turvassa ei ollut kummassakaan! Vastoin kirjoitustasi niin etulinjassakin valtaosa henkensä säilytti ja tämä ilmenee mm. siitä, että esim Mannerheim-ristin saajista (jotka osallistuivat taisteluihin)valtaosa säilyi hengissä!
Kirjoituksesi todistaa vain stallarinilkkien alhaista mielenlaatua ja halua mustata sotaveteraaneja myös jälkikäteen! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas tuttua stallarikamaa! Toki etulinja on vaarallisempi kuin takalinja, mutta ei täysin turvassa ei ollut kummassakaan! Vastoin kirjoitustasi niin etulinjassakin valtaosa henkensä säilytti ja tämä ilmenee mm. siitä, että esim Mannerheim-ristin saajista (jotka osallistuivat taisteluihin)valtaosa säilyi hengissä!
Kirjoituksesi todistaa vain stallarinilkkien alhaista mielenlaatua ja halua mustata sotaveteraaneja myös jälkikäteen!"Toki etulinja on vaarallisempi kuin takalinja, mutta ei täysin turvassa ei ollut kummassakaan..."
Totta. Takalinjoilla saattoi kuolla alkoholimyrkytykseen tai kuppatautiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taas tuttua stallarikamaa! Toki etulinja on vaarallisempi kuin takalinja, mutta ei täysin turvassa ei ollut kummassakaan! Vastoin kirjoitustasi niin etulinjassakin valtaosa henkensä säilytti ja tämä ilmenee mm. siitä, että esim Mannerheim-ristin saajista (jotka osallistuivat taisteluihin)valtaosa säilyi hengissä!
Kirjoituksesi todistaa vain stallarinilkkien alhaista mielenlaatua ja halua mustata sotaveteraaneja myös jälkikäteen!"Mannerheim-ristin saajista (jotka osallistuivat taisteluihin)valtaosa säilyi hengissä!"
Niin. Kenraaleistahan kaatui etulinjassa vain Einar Vihma. Eversteistä taisi kuolla muutama. Korkea-arvoisten upseerien kaatuminen oli aika harvinaista mutta kapteenista lähtien vaara kasvoi. Taisi joku mainita että jääkärikomppanioiden miehistä hyökkäysvaiheessa kaatui tai haavoihinsa menehtyi 25-35%. Kun muistetaan että haavoittuneita oli yleensä 2 kertaa enemmän kuin menehtyneitä niin käytännössä hyökkäyksen kärjessä liikkuneiden komppanioiden kaikki miehet olivat jouluun 1941 mennessä jo poissa pelistä.
Sitä paitsi, Mannerheim-ristien jakaminen alkoi sodan myöhemmässä vaiheessa ja yleensä mitä tappiollisemmaksi sota käy sitä suuremmaksi kasvaa tarve yrittää pitää taisteluhenkeä yllä jakamalla kunniamerkkejä.
Mikäli mies palveli koko jatkosodan ajan jalkaväen kiväärikomppaniassa tai jääkärikomppaniassa melkein ainoa keinoa säilyä hengissä sodasta oli haavoittua riittävän vakavasti ettei enää joutunut sotapalvelukseen tai ainakaan takaisin etulinjaan. Tämä fakta lienee syytä tuoda kaikille esille. On näet sula mahdottomuus säilyä etulinjassa 3 vuotta edes haavoittumatta. Mikäli joku näin onnistui on hän palvellut suurimman osan tuosta ajasta varsin rauhallisella rintamanpätkällä tai hänellä on ollut erittäin hyvää tuuria matkassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Toki etulinja on vaarallisempi kuin takalinja, mutta ei täysin turvassa ei ollut kummassakaan..."
Totta. Takalinjoilla saattoi kuolla alkoholimyrkytykseen tai kuppatautiin.” Totta. Takalinjoilla saattoi kuolla alkoholimyrkytykseen tai kuppatautiin.”
Joista toiseen kuoli itse Lenin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Mannerheim-ristin saajista (jotka osallistuivat taisteluihin)valtaosa säilyi hengissä!"
Niin. Kenraaleistahan kaatui etulinjassa vain Einar Vihma. Eversteistä taisi kuolla muutama. Korkea-arvoisten upseerien kaatuminen oli aika harvinaista mutta kapteenista lähtien vaara kasvoi. Taisi joku mainita että jääkärikomppanioiden miehistä hyökkäysvaiheessa kaatui tai haavoihinsa menehtyi 25-35%. Kun muistetaan että haavoittuneita oli yleensä 2 kertaa enemmän kuin menehtyneitä niin käytännössä hyökkäyksen kärjessä liikkuneiden komppanioiden kaikki miehet olivat jouluun 1941 mennessä jo poissa pelistä.
Sitä paitsi, Mannerheim-ristien jakaminen alkoi sodan myöhemmässä vaiheessa ja yleensä mitä tappiollisemmaksi sota käy sitä suuremmaksi kasvaa tarve yrittää pitää taisteluhenkeä yllä jakamalla kunniamerkkejä.
Mikäli mies palveli koko jatkosodan ajan jalkaväen kiväärikomppaniassa tai jääkärikomppaniassa melkein ainoa keinoa säilyä hengissä sodasta oli haavoittua riittävän vakavasti ettei enää joutunut sotapalvelukseen tai ainakaan takaisin etulinjaan. Tämä fakta lienee syytä tuoda kaikille esille. On näet sula mahdottomuus säilyä etulinjassa 3 vuotta edes haavoittumatta. Mikäli joku näin onnistui on hän palvellut suurimman osan tuosta ajasta varsin rauhallisella rintamanpätkällä tai hänellä on ollut erittäin hyvää tuuria matkassa.” Niin. Kenraaleistahan kaatui etulinjassa vain Einar Vihma. Eversteistä taisi kuolla muutama. Korkea-arvoisten upseerien kaatuminen oli aika harvinaista mutta kapteenista lähtien vaara kasvoi. ”
Totta! Mutta komppaniatasosta yläspäin ei päällikön kuulunut olla etulinjassa! Sieltä käsin on johtaminen mahdotonta! Stallari on ennenkn yrittänyt myön mylkyttää tästä samasta asiasta!
”Taisi joku mainita että jääkärikomppanioiden miehistä hyökkäysvaiheessa kaatui tai haavoihinsa menehtyi 25-35%. Kun muistetaan että haavoittuneita oli yleensä 2 kertaa enemmän kuin menehtyneitä niin käytännössä hyökkäyksen kärjessä liikkuneiden komppanioiden kaikki miehet olivat jouluun 1941 mennessä jo poissa pelistä. ”
Mutta todellisuudessa näin kävi harvoin, koska joukkoja täydennettiin ja sama mies saattoi haavoittua useamman kerran! Lisäksi tämä sama asia koski kaikkia maailman armeijoita riippuen taistelun kiihkeydestä!
”Sitä paitsi, Mannerheim-ristien jakaminen alkoi sodan myöhemmässä vaiheessa ja yleensä mitä tappiollisemmaksi sota käy sitä suuremmaksi kasvaa tarve yrittää pitää taisteluhenkeä yllä jakamalla kunniamerkkejä. ”
Mannerheim-ristiä jaettiin jo Jatkosodan alusta lähtien eikä se koskaan ollut alennusmyynnissä!
Jos erilaiset mitalitt mielestäsi kannustaa niin puna-armeija oli siinä suhteessa edelläkävijä! Sodan lopussa jokaisella selvinneellä oli niitä kilon paperipussillinen!
”Mikäli mies palveli koko jatkosodan ajan jalkaväen kiväärikomppaniassa tai jääkärikomppaniassa melkein ainoa keinoa säilyä hengissä sodasta oli haavoittua riittävän vakavasti ettei enää joutunut sotapalvelukseen tai ainakaan takaisin etulinjaan. ”
Valehtelet ja liioittelet! Ei pidä paikkaansa!
”Tämä fakta lienee syytä tuoda kaikille esille. On näet sula mahdottomuus säilyä etulinjassa 3 vuotta edes haavoittumatta. ”
Ei kannata, koska se on valetta. Valtaosa säilyi. Puhut ikäänkuin joku sodan alun hyökkäysvaiheen jääkärien tappiot olisivat jatkuneet muuttumattomina ja jatkuvana seuraavat kolme vuotta!
- Anonyymi
Älkää nyt hitossa alkako jollain Mannerheim-ristin saajilla perustella sitä että yli 30-vuotiaat YLEISESTI olisivat olleet hyvää sotilasainesta kun faktatiedot puhuvat ihan jostain muusta.
Jos jätetään joukkueen johtajat, komppanian päälliköt ja isommat kihot ja keskitytään aliupseereihin ja miehistöön ei taistelujoukkoihin oikeastaan pitäisi laittaa ollenkaan yli 28-vuotiaita. Se paras miehistöaines on yleensä 20-27 vuotiaita. Kuten jatkosota ositti sodan pitkittyessä myös pataljoonien ja patteristojen komentajat nuorentuivat. Sodan lopussa keskiverto patteriston komentaja oli 35-vuotias ja pataljoonan komentaja 37-vuotias. Komppanian päälliköt olivat yleensä korkeintaan 35-vuotiaita ja usein 25-28 vuotiaita.
Tilastot osoittavat että suhteessa määriin menehtyi taistelujoukkojen upseereita enemmän kuin miehistöä joskin ei dramaattisen paljoa enempää, myös aliupseereiden kaatumisia oli keskimäärin hieman enemmän kuin miehistöön kuuluneiden.- Anonyymi
Sodan pitkittyessä sotilaiden keski- ikä laski, miksiköhän? Olisiko siihen voinut olla vaikuttamassa aika paljon sekin, että rintamalle alettiin pakon sanelemana raahata sekä harvenneiden rivien täytteeksi että muutenkin lisukkeeksi yhä aina vain nuorempia ja nuorempia miehiä, poikasia oikeastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta, tätä tehtiin koska enää juuri muita otettavia kotirintamalla ei ollut ja kato rintamajoukoissa vain kasvoi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sodan pitkittyessä sotilaiden keski- ikä laski, miksiköhän? Olisiko siihen voinut olla vaikuttamassa aika paljon sekin, että rintamalle alettiin pakon sanelemana raahata sekä harvenneiden rivien täytteeksi että muutenkin lisukkeeksi yhä aina vain nuorempia ja nuorempia miehiä, poikasia oikeastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta, tätä tehtiin koska enää juuri muita otettavia kotirintamalla ei ollut ja kato rintamajoukoissa vain kasvoi.
Tuskinpa isäntien poikia. Linna on mukavasti kuvannut sen 'Älä puhu skeidaa' pojan. Ahvenanmaalaisia ei etulinjoissa ollut ja kaikille ålandereille oli vauvasta vaariin varattu veronmaksajien rahoilla Suomen miehityksen varalta kalusto ja majoitus Ruotsiin evakuoimista varten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sodan pitkittyessä sotilaiden keski- ikä laski, miksiköhän? Olisiko siihen voinut olla vaikuttamassa aika paljon sekin, että rintamalle alettiin pakon sanelemana raahata sekä harvenneiden rivien täytteeksi että muutenkin lisukkeeksi yhä aina vain nuorempia ja nuorempia miehiä, poikasia oikeastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta, tätä tehtiin koska enää juuri muita otettavia kotirintamalla ei ollut ja kato rintamajoukoissa vain kasvoi.
"Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta..."
Nyt on vain niin että tutkimusmateriaalit vähän armeijasta kuin armeijasta osoittivat että nämä nuoret miehet olivat parasta sotilasainesta. Jostain syystä on tarve ylläpitää myyttiä että kovimman kaverit olivat näitä kolmikymppisiä.
Suomen armeijan nuorimmat sotilaat olivat vuonna 1925 syntyneitä. Kannaksen taisteluissa 1944 osallistuneista valtaosa oli syntynyt vuoden 1925 alkupuolella joten useimmat olivat ehtineet jo täyttää 19-vuotta. Sitä ei voi pitää erityisen matalana ikänä. Myös USA:n armeijassa oli tavattoman paljon 19-vuotiaista varsinkin Normandian maihinnousun jälkeisissä taisteluissa, siis syksystä 1944 lähtien. Erään amerikkalaisen divisioonan Euroopassa kaatuneista sotilaista peräti suurin osa oli iältään 19-21 vuotiaita, ei siis suinkaan mitään nelikymppisiä ramboja kuten Hollywood sodat esitti.
Jo jatkosodan alussa nähtiin miten heikosti nämä Suomen kolmikymppiset ukot pärjäsivät sotaoloissa ja miten psyykkisesti he väsyivät nuorempiin verrattuna. Myös talvisodassa tappioiden kasvaessa rintamalle raahatut usein noin 35-vuotiaat eivät pärjänneet. Useista näistä joukoista annettiinkin lakooninen hyytävä maininta: "eivät pärjänneet".
V.Linna loi roolihahmo Rokan. Tämä yli 30-vuotias fiktiivinen hahmo näyttää maagisella tavalla vanginneen monen suomalaisen sielun uskomaan tätä huuhaata näistä parrakkaista kovista yli kolmikymppisistä jermuista. Yleinen totuus on kuitenkin vähän ankeampi: "eivät kestäneet".
Hirveintä jatkosodassa oli todellakin se että sinne eräässä vaiheessa retuutettiin jopa 40-vuotiaita täysin hauraita ja valmiiksi traumatisoituneita ukkoja. On todellakin ollut heikot eväät pussissa kun lähdettiin rynnimään jos nyt ei ihan Uralille niin Muurmannin radalle asti kuitenkin. Talvisodan ankeaa viimeisen kuukauden satoahan siinä korjattiin. - Anonyymi
” Älkää nyt hitossa alkako jollain Mannerheim-ristin saajilla perustella sitä että yli 30-vuotiaat YLEISESTI olisivat olleet hyvää sotilasainesta kun faktatiedot puhuvat ihan jostain muusta”
Eihän tuollaista kukaan väittänyt eikä koko aiheesta edes puhuttu!? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sodan pitkittyessä sotilaiden keski- ikä laski, miksiköhän? Olisiko siihen voinut olla vaikuttamassa aika paljon sekin, että rintamalle alettiin pakon sanelemana raahata sekä harvenneiden rivien täytteeksi että muutenkin lisukkeeksi yhä aina vain nuorempia ja nuorempia miehiä, poikasia oikeastaan. Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta, tätä tehtiin koska enää juuri muita otettavia kotirintamalla ei ollut ja kato rintamajoukoissa vain kasvoi.
” Sodan pitkittyessä sotilaiden keski- ikä laski, miksiköhän? ”
Siksi, että kun asemasotavaihe alkoi niin muutama vanhimmista ikäluokista kotiutettiin!
”Olisiko siihen voinut olla vaikuttamassa aika paljon sekin, että rintamalle alettiin pakon sanelemana raahata sekä harvenneiden rivien täytteeksi että muutenkin lisukkeeksi yhä aina vain nuorempia ja nuorempia miehiä, poikasia oikeastaan. ”
Ei suinkaan vaan asemasodan aikana edullinen vesistölinja voitiin miehittää vähäisemmin joukoin:-D
”Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta, tätä tehtiin koska enää juuri muita otettavia kotirintamalla ei ollut ja kato rintamajoukoissa vain kasvoi.”
Todellisuudessa asemasota piti tappiot kurissa eikä kaikkea väkeä tarvittu. Kun kesän suurhyökkäys alkoi niin kutsuttiin osa ’vanhoista’ taas vitjaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Tätä ei kuitenkaan tehty siksi, että olisi huomattu nuorison olevan parasta sotilasainesta..."
Nyt on vain niin että tutkimusmateriaalit vähän armeijasta kuin armeijasta osoittivat että nämä nuoret miehet olivat parasta sotilasainesta. Jostain syystä on tarve ylläpitää myyttiä että kovimman kaverit olivat näitä kolmikymppisiä.
Suomen armeijan nuorimmat sotilaat olivat vuonna 1925 syntyneitä. Kannaksen taisteluissa 1944 osallistuneista valtaosa oli syntynyt vuoden 1925 alkupuolella joten useimmat olivat ehtineet jo täyttää 19-vuotta. Sitä ei voi pitää erityisen matalana ikänä. Myös USA:n armeijassa oli tavattoman paljon 19-vuotiaista varsinkin Normandian maihinnousun jälkeisissä taisteluissa, siis syksystä 1944 lähtien. Erään amerikkalaisen divisioonan Euroopassa kaatuneista sotilaista peräti suurin osa oli iältään 19-21 vuotiaita, ei siis suinkaan mitään nelikymppisiä ramboja kuten Hollywood sodat esitti.
Jo jatkosodan alussa nähtiin miten heikosti nämä Suomen kolmikymppiset ukot pärjäsivät sotaoloissa ja miten psyykkisesti he väsyivät nuorempiin verrattuna. Myös talvisodassa tappioiden kasvaessa rintamalle raahatut usein noin 35-vuotiaat eivät pärjänneet. Useista näistä joukoista annettiinkin lakooninen hyytävä maininta: "eivät pärjänneet".
V.Linna loi roolihahmo Rokan. Tämä yli 30-vuotias fiktiivinen hahmo näyttää maagisella tavalla vanginneen monen suomalaisen sielun uskomaan tätä huuhaata näistä parrakkaista kovista yli kolmikymppisistä jermuista. Yleinen totuus on kuitenkin vähän ankeampi: "eivät kestäneet".
Hirveintä jatkosodassa oli todellakin se että sinne eräässä vaiheessa retuutettiin jopa 40-vuotiaita täysin hauraita ja valmiiksi traumatisoituneita ukkoja. On todellakin ollut heikot eväät pussissa kun lähdettiin rynnimään jos nyt ei ihan Uralille niin Muurmannin radalle asti kuitenkin. Talvisodan ankeaa viimeisen kuukauden satoahan siinä korjattiin.Eikös Vanhala ja tiedemies Honkajoki eli tuleva 'piäperkele' nimenomaan kestä ja pistä vastaan. Kirjan tarkoitus oli mielestäni osoittaa ettei ukot ainakaan vittuilematta uskoneet 'kärsimys jalostaa' paskaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikös Vanhala ja tiedemies Honkajoki eli tuleva 'piäperkele' nimenomaan kestä ja pistä vastaan. Kirjan tarkoitus oli mielestäni osoittaa ettei ukot ainakaan vittuilematta uskoneet 'kärsimys jalostaa' paskaan.
Sekoitat taas henkilöt? Honkajoki oli pelle ja Asumaniemi se pääperkele. Eikä kirjassa kukaan väitä kärsimyksen jalostavan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekoitat taas henkilöt? Honkajoki oli pelle ja Asumaniemi se pääperkele. Eikä kirjassa kukaan väitä kärsimyksen jalostavan.
Tietenkin väittää. Lahtinen puhuu nälkähistorian pyhittämisestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin väittää. Lahtinen puhuu nälkähistorian pyhittämisestä.
Mikä ei ole sama asia...
- Anonyymi
Puna-armeijan sotilaat rekrytoitiin vuonna 1944 seuraavalla ikähaitarilla:
1891-1928 syntyneet. Siinä on vitsiä kerrakseen kun rintamatehtäviin on tuotu jopa 1891 syntyneitä, siis 53-vuotiaita tai 1928 syntyneitä eli 16-vuotiaita.
Kannaksen taisteluissa suomalaiset saivat vangiksi mm. Ihantalassa ja Viipurinlahdella joitakin yli 50-vuotiaita taistelijoita. Luitte aivan oikein: YLI 50-VUOTIAITA TAISTELIJOITA. Kaarin divisioonissa jäi vangiksi muutama rivimies joka oli lähellä 45-vuotta. Samoin silmäpuolia, moneen kertaan haavoittuneita, muslimeja, tärähtäneitä, vähemmistökansallisuuksia, Ukrainasta "vapautettuja". Ei ihme että kovan suomalaisen tykkitulen jälkeen monet näistä ukkeleista olivat perin halukkaita antautumaan. Monilla suusta valui vaahtoa ja silmän kiilsivät kuin Harjamäen hulluilla.- Anonyymi
Kyllä se vähän pakko oli yli puolen Ukrainan miehistä ollessa raatona tai keskitysleirillä sotavankeina.
- Anonyymi
Kun esim. Valkeasaaressa oikea tykkituli alkoi, samoin kuin muillakin rintamanosilla, siinä sotakesän viimeisenä vuonna noin Kesäkuun 8- 9 päivinä, monilla suomalaisilla sotilailla valui suusta vaahtoa ja pyllystäkin jotakin kun he yrittivät silmittömästi pakoon juosta, lähes kaikki aseensakin taakseen jättäneinä. Ei kestänyt suomalainen sotilas kun vähän tuli kovemmat paikat. Monista hengissä säilyneistä tuli heistäkin loppuiäkseen puolihulluja alkoholisteja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun esim. Valkeasaaressa oikea tykkituli alkoi, samoin kuin muillakin rintamanosilla, siinä sotakesän viimeisenä vuonna noin Kesäkuun 8- 9 päivinä, monilla suomalaisilla sotilailla valui suusta vaahtoa ja pyllystäkin jotakin kun he yrittivät silmittömästi pakoon juosta, lähes kaikki aseensakin taakseen jättäneinä. Ei kestänyt suomalainen sotilas kun vähän tuli kovemmat paikat. Monista hengissä säilyneistä tuli heistäkin loppuiäkseen puolihulluja alkoholisteja.
Tuskinpa! Päälinja kesti pari päivää ja seuraavat kymmenen päivää vetäydyttiin viivyttäen Kannaksella Viipuriin, jonka puna-armeija valtasi 20.6.1944.
Siihen loppuikin puna-armeijan alkumenestys! Puolustus sitkistyi ja neukulle tuli stoppi etenemisessä Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa!
Suomalaiset saivat Tali-Ihantalassa kunnolla keskitettyä koko puolustuksen tykistön, jolloin Pyörökankaalla katosi kuusen oksille Stalinin nuorten iskudivisioonien puhti! Läpimurto jäi vain haaveeksi!
Tämä asia kyrsii katkeraa Tarkkispoikaa yhä vielä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun esim. Valkeasaaressa oikea tykkituli alkoi, samoin kuin muillakin rintamanosilla, siinä sotakesän viimeisenä vuonna noin Kesäkuun 8- 9 päivinä, monilla suomalaisilla sotilailla valui suusta vaahtoa ja pyllystäkin jotakin kun he yrittivät silmittömästi pakoon juosta, lähes kaikki aseensakin taakseen jättäneinä. Ei kestänyt suomalainen sotilas kun vähän tuli kovemmat paikat. Monista hengissä säilyneistä tuli heistäkin loppuiäkseen puolihulluja alkoholisteja.
Ja kuitenkin Puna-Armeijan suurhyökkäys harmiksesi pysähtyi Valkeasaaren jälkeisissä kovissa paikoissa. Puna-Armeija olisi ollut pelkkä ryysyläisten lauma ilman länsimaiden takapajuiseen maatalousmaahan toimittamia koneita ja muuta apua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskinpa! Päälinja kesti pari päivää ja seuraavat kymmenen päivää vetäydyttiin viivyttäen Kannaksella Viipuriin, jonka puna-armeija valtasi 20.6.1944.
Siihen loppuikin puna-armeijan alkumenestys! Puolustus sitkistyi ja neukulle tuli stoppi etenemisessä Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa!
Suomalaiset saivat Tali-Ihantalassa kunnolla keskitettyä koko puolustuksen tykistön, jolloin Pyörökankaalla katosi kuusen oksille Stalinin nuorten iskudivisioonien puhti! Läpimurto jäi vain haaveeksi!
Tämä asia kyrsii katkeraa Tarkkispoikaa yhä vielä!Just tätä ajoin takaa, ja aina pieni ärsyttäminen saa sen aikaan, tuottaa kuin automaatista sanan "tarkkispoika", enää sana "stallari" puuttuu...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Just tätä ajoin takaa, ja aina pieni ärsyttäminen saa sen aikaan, tuottaa kuin automaatista sanan "tarkkispoika", enää sana "stallari" puuttuu...
Mikä mättää? Tämä on keskustelupalsta ja kerro kantasi! Mitä Vastapuolen nimittelyihin tulee niin siinä sarjassa ei äärivasemmisto ainakaan ole jäänyt häviölle!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskinpa! Päälinja kesti pari päivää ja seuraavat kymmenen päivää vetäydyttiin viivyttäen Kannaksella Viipuriin, jonka puna-armeija valtasi 20.6.1944.
Siihen loppuikin puna-armeijan alkumenestys! Puolustus sitkistyi ja neukulle tuli stoppi etenemisessä Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa, Vuosalmella ja lopuksi täystyrmäys Ilomantsissa!
Suomalaiset saivat Tali-Ihantalassa kunnolla keskitettyä koko puolustuksen tykistön, jolloin Pyörökankaalla katosi kuusen oksille Stalinin nuorten iskudivisioonien puhti! Läpimurto jäi vain haaveeksi!
Tämä asia kyrsii katkeraa Tarkkispoikaa yhä vielä!Jos suomalaiset olisivat olleet Pyörökankaan kertojan kuvittelemalla tavalla voimissaan ja vahvoja, niin yhtä en vaan ymmärrä: Miksi Suomi suostui solmimaan rauhan vaikka se niin voimissaan oli, miksi Suomi suostui ajamaan asevoimin entisen aseveljen maasta, luovuttamaan ison osan pinta- alastaan ja miksi Suomi suostui kaiken kukkuraksi valtaviin sotakorvauksiin, miksi Suomi suostui jopa suorittamaan yksinään miinanraivauksen jne. Entä jos naapuri olisi sanellut vielä kovemmat rauhanehdot vaikkapa vain suurempien alueluovutusten suhteen, olisiko Suomi laittanut uudestaan rautaa rajalle ja näyttänyt mistä kurki kusee, olihan meillä kuulemma vahva armeija.
Jotain suloisen absurdia ristiriitaa on ja paljon onkin näissä Suomen voimien ihailijoiden aatoksissa.
Muistathan vastaukseesi liittää sanat "tarkkispoika" ja "stallari"! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos suomalaiset olisivat olleet Pyörökankaan kertojan kuvittelemalla tavalla voimissaan ja vahvoja, niin yhtä en vaan ymmärrä: Miksi Suomi suostui solmimaan rauhan vaikka se niin voimissaan oli, miksi Suomi suostui ajamaan asevoimin entisen aseveljen maasta, luovuttamaan ison osan pinta- alastaan ja miksi Suomi suostui kaiken kukkuraksi valtaviin sotakorvauksiin, miksi Suomi suostui jopa suorittamaan yksinään miinanraivauksen jne. Entä jos naapuri olisi sanellut vielä kovemmat rauhanehdot vaikkapa vain suurempien alueluovutusten suhteen, olisiko Suomi laittanut uudestaan rautaa rajalle ja näyttänyt mistä kurki kusee, olihan meillä kuulemma vahva armeija.
Jotain suloisen absurdia ristiriitaa on ja paljon onkin näissä Suomen voimien ihailijoiden aatoksissa.
Muistathan vastaukseesi liittää sanat "tarkkispoika" ja "stallari"!” Jos suomalaiset olisivat olleet Pyörökankaan kertojan kuvittelemalla tavalla voimissaan ja vahvoja, niin yhtä en vaan ymmärrä: Miksi Suomi suostui solmimaan rauhan vaikka se niin voimissaan oli, miksi Suomi suostui ajamaan asevoimin entisen aseveljen maasta, luovuttamaan ison osan pinta- alastaan ja miksi Suomi suostui kaiken kukkuraksi valtaviin sotakorvauksiin, miksi Suomi suostui jopa suorittamaan yksinään miinanraivauksen jne. ”
Etkö? Vaikka asia on kerrottu kymmeniä kertoja aiemmin? Suomi onnistui pysäyttämään suurhyökkäyksen ja rintamatilanne oli vakiintunut!
Se oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu! Suomi tiesi, ettäSaksa tulee itsekin häviämään sodan ja että viivyttelemällä meidän tilanteemme vain heikkenisi! Eli pelkistettynä: sota ei ollut enää voitettavissa ja viivyttely johtaisi aina vaan huonompaan lopputulokseen!
”Entä jos naapuri olisi sanellut vielä kovemmat rauhanehdot vaikkapa vain suurempien alueluovutusten suhteen, olisiko Suomi laittanut uudestaan rautaa rajalle ja näyttänyt mistä kurki kusee, olihan meillä kuulemma vahva armeija. ”
En ryhdy spekuloimaan vaihtoehtoista historiankulkua!
”Jotain suloisen absurdia ristiriitaa on ja paljon onkin näissä Suomen voimien ihailijoiden aatoksissa. ”
Onko? Sitten olet käsittänyt asian jälleen kerran väärin! Me torjuimme äärimmäisillä ponnistuksilla suurhyökkäyksen ja meidät pelasti Stalinin kiire Berliiniin. Sotaveteraanien panosta voi toki ihailla, mutta ei juuri muuta!
”Muistathan vastaukseesi liittää sanat "tarkkispoika" ja "stallari"!”
En liitä tällä kertaa kun olet kerrankin itse malttanut pitää kieliasusi siistinä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Jos suomalaiset olisivat olleet Pyörökankaan kertojan kuvittelemalla tavalla voimissaan ja vahvoja, niin yhtä en vaan ymmärrä: Miksi Suomi suostui solmimaan rauhan vaikka se niin voimissaan oli, miksi Suomi suostui ajamaan asevoimin entisen aseveljen maasta, luovuttamaan ison osan pinta- alastaan ja miksi Suomi suostui kaiken kukkuraksi valtaviin sotakorvauksiin, miksi Suomi suostui jopa suorittamaan yksinään miinanraivauksen jne. ”
Etkö? Vaikka asia on kerrottu kymmeniä kertoja aiemmin? Suomi onnistui pysäyttämään suurhyökkäyksen ja rintamatilanne oli vakiintunut!
Se oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu! Suomi tiesi, ettäSaksa tulee itsekin häviämään sodan ja että viivyttelemällä meidän tilanteemme vain heikkenisi! Eli pelkistettynä: sota ei ollut enää voitettavissa ja viivyttely johtaisi aina vaan huonompaan lopputulokseen!
”Entä jos naapuri olisi sanellut vielä kovemmat rauhanehdot vaikkapa vain suurempien alueluovutusten suhteen, olisiko Suomi laittanut uudestaan rautaa rajalle ja näyttänyt mistä kurki kusee, olihan meillä kuulemma vahva armeija. ”
En ryhdy spekuloimaan vaihtoehtoista historiankulkua!
”Jotain suloisen absurdia ristiriitaa on ja paljon onkin näissä Suomen voimien ihailijoiden aatoksissa. ”
Onko? Sitten olet käsittänyt asian jälleen kerran väärin! Me torjuimme äärimmäisillä ponnistuksilla suurhyökkäyksen ja meidät pelasti Stalinin kiire Berliiniin. Sotaveteraanien panosta voi toki ihailla, mutta ei juuri muuta!
”Muistathan vastaukseesi liittää sanat "tarkkispoika" ja "stallari"!”
En liitä tällä kertaa kun olet kerrankin itse malttanut pitää kieliasusi siistinä!Haista jo paska! Ahvenanmaalaiset eivät tehneet helvettiäkään tehneet Suomen pelastamiseksi ja muutenkin ovat paskoneet elossa selvinneiden veteraanien ja niiden jälkeläisten päälle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Haista jo paska! Ahvenanmaalaiset eivät tehneet helvettiäkään tehneet Suomen pelastamiseksi ja muutenkin ovat paskoneet elossa selvinneiden veteraanien ja niiden jälkeläisten päälle.
Ja mistä nämä Ahvenanmaalaiset tähän ilmestyivät, kuka heistä on mitään maininnut?
Kauniit haistattelu- ja kirosanasi niin sopivat sinulle, muista niitä harrastaa jatkossakin! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mistä nämä Ahvenanmaalaiset tähän ilmestyivät, kuka heistä on mitään maininnut?
Kauniit haistattelu- ja kirosanasi niin sopivat sinulle, muista niitä harrastaa jatkossakin!Sinähän se pöhveli hehkutit Suomen sotilaiden torjuneen 'äärimmaisillã ponnituksilla suurhyöykkäyksen'. Minä todistin kiistattomasti ettei eräs porukka osallistunut tähän 'torjumiseen' edes korsu-kustaina, vaikka nauttii nykypäivänä varustamotuista, yritystuista, maataloustuista, aluetuista ja muista avokätisistä meidän rehellisten ihmisten maksamista tulonsiirroista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinähän se pöhveli hehkutit Suomen sotilaiden torjuneen 'äärimmaisillã ponnituksilla suurhyöykkäyksen'. Minä todistin kiistattomasti ettei eräs porukka osallistunut tähän 'torjumiseen' edes korsu-kustaina, vaikka nauttii nykypäivänä varustamotuista, yritystuista, maataloustuista, aluetuista ja muista avokätisistä meidän rehellisten ihmisten maksamista tulonsiirroista.
” Minä todistin kiistattomasti ettei eräs porukka osallistunut tähän 'torjumiseen' edes korsu-kustaina, vaikka nauttii nykypäivänä varustamotuista, yritystuista, maataloustuista, aluetuista ja muista avokätisistä meidän rehellisten ihmisten maksamista tulonsiirroista.”
So what? Perustuslain mukaisesti ahvenanmaalaiset eivät käy armeijaa eivätkä osallistu siten maanpuolustukseen. Onko tämä asia sinulle uusi?
- Anonyymi
Eräs merkittävä syy miksi puna-armeijan suurhyökkäys Kannaksella tyssäsi heinäkuun alussa 1944 johtui siitä yksinkertaisesta syystä että joukkojen logistiset ongelmat pahenivat täysin luonnollisista syistä koska Viipurin suunnalla eteneminen oli ollut noin 150 kilometriä. Sen sijaan suomalaisten puolustajien logistinen ketju lyheni kun Imatra, Kotka ja Lappeenranta olivat nyt suhteellisen lähellä.
Mutta on toki muitakin tekijöitä. Ihantalan alue on panssarintorjuntaan maastollisesti parempi sillä se sulloo panssarikiilat kapeille väylille päinvastoin kuin Länsi-Kannaksella. Puna-armeijan tykistön heikkous valita parhaita mahdollisia maaleja ilmeni Ihantalassa. VVS:n lentojoukoille pidentynyt lentomatka merkitsi sitä että ne eivät pystyneet enää operoimaan rintama-alueella niin pitkiä aikoja kuin suomalaiset (ja saksalaiset).
Siis monet tekijät käänsivät asetelmia suomalaisten eduksi. Puna-armeijan joukot olivat myös kärsineet varsin pahoja tappioita Viipuriin mennessä: noin 60 000 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta sotilasta 11 päivässä ei ollut mikään pikkujuttu kun taistelujoukkoja oli sittenkin rajoitettu määrä: noin 150 000. Tappiot painottuivat niihin runsaaseen 10 divisioonaan jotka olivat taistelleet etulinjassa. Ohto Mannisen mukaan hyökkääjän hyökkäysvoima oli jo puolittunut ennen Ihantalan ratkaisevia taisteluja. - Anonyymi
Kenraali A.E. Martolan maininta siitä että yli 35-vuotiaiden sotilaiden taisteluarvo oli varsin heikko on relevantti komentajien näkemys talvi- ja jatkosodasta. Tämä fakta havaittiin jo talvisodassa mutta talvisodan suurten tappioiden takia iäkkäitä sotilaita oli suorastaan pakko kouluttaa ja ottaa lisää joukkoihin.
Suomi aloitti jatkosodan 16 divisioonalla mutta niistä kolme oli sellaisia että kaikki sen rykmentit olivat reserviläisiä. Ts. 48 rykmentistä peräti 35 oli reserviläisistä koostuvia. Vähintäin 1/3 näiden rykmenttien sotilaista oli aivan liian iäkkäitä sotahommiin. Siis mikäli tasokkuutta edes tältä osin olisi haluttu pitää yllä olisi armeijan koko pitänyt rajoittaa n.12 divisioonaan. - Anonyymi
No kun ne asetelmat olivat kääntyneet niin suomalaisia suosiviksi, logistiikkakin alkoi suosia meikäläisiä jne., niin miksi ihmeessä juuri siinä tilanteessa Suomi meni anelemaan rauhaa ja vastaanotti sen kaikilla niillä herkuilla höystettynä kuin mitä Stalin ja Molotov vain keksivät ehdottaa, kaikki alueluovutukset, raskaat sotakorvaukset ja kaikki sellaiset, miksi, miksi ja miksi?
Rintamalla pärjättiin, tilanne oli vakiintunut, ei ollut mitään hätää. Vastassamme oli pelkurimainen, henkisestikin romahtanut puna- armeija antautumishaluisine tutisevine sotilaineen, niinhän, ja mitä me teimme, menimme mankumaan sodan lopettamista kaikkine kammottavan kovine oheisehtoineen, tätä en vain edelleenkään jaksa ymmärtää, ehkä Manninen tulee ja kertoo miksi näin...- Anonyymi
"Vastassamme oli pelkurimainen, henkisestikin romahtanut puna- armeija antautumishaluisine tutisevine sotilaineen..."
Sinä onneton yrität vain kommunistijurnuttamisellasi provosoida muita ja sabotoida asiallisen keskustelun. - Anonyymi
” Suomi meni anelemaan rauhaa ja vastaanotti sen kaikilla niillä herkuilla höystettynä kuin mitä Stalin ja Molotov vain keksivät ehdottaa, kaikki alueluovutukset, raskaat sotakorvaukset ja kaikki sellaiset, miksi, miksi ja miksi? ”
No jokos taas kyselet täysin samaa asiaa?
Etkö? Vaikka asia on kerrottu kymmeniä kertoja aiemmin? Suomi onnistui pysäyttämään suurhyökkäyksen ja rintamatilanne oli vakiintunut!
Se oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu! Suomi tiesi, ettäSaksa tulee itsekin häviämään sodan ja että viivyttelemällä meidän tilanteemme vain heikkenisi! Eli pelkistettynä: sota ei ollut enää voitettavissa ja viivyttely johtaisi aina vaan huonompaan lopputulokseen!
Ja vielä kommentti: Suomi ei anellut mitään vaan tiedusteli rauhanehtoja! Ja niissä OLI keväällä hiertänyt sotakorvaus (600 miljoonaa) pudonnut puoleen!
On kyllä aika alkeellista samassakeskustelussa toistaatäysin samaa ja kertaalleen selostettua juttua! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Suomi meni anelemaan rauhaa ja vastaanotti sen kaikilla niillä herkuilla höystettynä kuin mitä Stalin ja Molotov vain keksivät ehdottaa, kaikki alueluovutukset, raskaat sotakorvaukset ja kaikki sellaiset, miksi, miksi ja miksi? ”
No jokos taas kyselet täysin samaa asiaa?
Etkö? Vaikka asia on kerrottu kymmeniä kertoja aiemmin? Suomi onnistui pysäyttämään suurhyökkäyksen ja rintamatilanne oli vakiintunut!
Se oli kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu! Suomi tiesi, ettäSaksa tulee itsekin häviämään sodan ja että viivyttelemällä meidän tilanteemme vain heikkenisi! Eli pelkistettynä: sota ei ollut enää voitettavissa ja viivyttely johtaisi aina vaan huonompaan lopputulokseen!
Ja vielä kommentti: Suomi ei anellut mitään vaan tiedusteli rauhanehtoja! Ja niissä OLI keväällä hiertänyt sotakorvaus (600 miljoonaa) pudonnut puoleen!
On kyllä aika alkeellista samassakeskustelussa toistaatäysin samaa ja kertaalleen selostettua juttua!02.01.2020 Klo 15:49 kommentoineelle kerron, että kun ja jos huomioidaan millaiset rauhanehdot olivat, suomen edustajat eivät menneet niitä "tiedustelemaan". He tiesivät jo mennessään että rauhanehdot ovat erityisen ankarat!
Mutta miksi rauhanehtoihin sitten niiden ankaruudesta huolimatta suostuttiin, ja oltaisiin suostuttu melkein vaikka mihin ehtoihin: Jos Stalin olisi ilmoittanut, että Neuvostoliitto sanelee suomen eduskunnan kokoonpanon ja siihen tulevat Neuvostoliiton edustajat ja se eduskunta noudattaa Neuvostoliiton johdon toiveita ja pyrkimyksiä ja käytännössä suomi on kuin Viro, Latvia ja Liettua, mitä rauhanehtojamme "tunnustelleet" henkilöt olisivat olleet ja miten he olisivat toimineet ja käyttäytyneet? Olisivatko he turvanneet ja uskoneet esim. asekätkennän antamaan mahtavaan salaisessa valmiudessa olevaan tulivoimaan ja ilmoittaneet että hei, ei että meille ei vain käy teidän ehdotuksenne, alamme palauttaa rautaa rajalle... mutta ehkä Manninen kertoo lisää...
- Anonyymi
Hyökkäysvuonna 1941 Jääkäripataljoona 2:n sotilaita kuoli sotatoimissa kaikkiaan 233 ja yhdessä haavoittuneiden ja kadonneiden kanssa tappiot nousivat lähelle 800. Pataljoonan määrävahvuus on ollut hieman yli 900 joten käytännössä kaikki pataljoonan komppaniat olivat tyhjentyneet miehistä joko sankarihautoihin tai sotasairaaloihin. Toipilaina takaisin lienee tullut kuitenkin parisataa.
Maaliskuun 1942 loppuun mennessä menehtyneiden määrä oli jo 286. - Anonyymi
Suomen puolustusvoimissa oli jatkosodan aikana esim kesällä 1941 ja kesällä 1944 yli 500,000 sotilasta mutta kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet keskittyivät joukko-osastoihin jotka käsittivät vain runsaat 100,000 miestä.
Hyvä indikaattori on vaikka Viestipataljoonien noin 8,000 miehen tappiot kesällä 1944: 39 sotatoimissa menehtynyttä, vain 0.5%. Viestipataljoonat operoivat sotatoimialueella mutteivat etulinjassa tai sen aivan välittömässä läheisyydessä.
Jääkäripataljoonissa menehtyneitä oli noin 17%. Kesällä 1941 jopa 23%. Rykmenttien tappiot menehtyneinä noin 7% ja pataljoonilla lähes 10%. Rykmenttien krh-joukkueiden tappiot lähes 5% kaatuneina. Krh-komppanioiden noin 3%.
Todenmäköisyys menehtyä taisteluissa johtui siis lähes täysin siitä miten lähellä vihollista operoitiin. Viestipataljoonien (ja ilmatorjunnan) tappioiden vähäisyys myös paljastaa miten pientä osaa ilmahyökkäykset näyttelivät tappioissa. Todennäköisesti vain muutama sata suomalaista maavoimien sotilasta menehtyi kesän 1944 vihollisen ilmahyökkäyksissä. Ilmahyökkäykset siis aiheuttivain 1-2% suomalaisten tappiosta kaikesta tästä Stormovik-hypestä huolimatta. - Anonyymi
Jostain on annettu tieto että ilmatorjuntayksiköissä olisi palvellut (maksimissaan) jopa 30 000 henkeä mutta esim. kesän 1944 tappiotilastoissa on vain 76 ilmatorjunnassa olleen taisteluissa menehtyneen nimet. Viestipataljoonien tappiot ovat olleet siis konsanaan suuremmat kuin ilmatorjunnan. Tosin ilmatorjunnasta valtaosa oli kotirintamalla. Ilmeisesti rintamalla mutta selustassa olleista sotilaista alle puoli prosenttia on kuollut viimeisenä sotakesänä. Jokaisessa divisioonassa oli oma autokomppaniansa. Oliko niitä prikaateissa ja armeijakunnilla, en nyt satu tietämään. Mutta ilmeisesti noin parikymmentä autokomppanaa menetti kaatuneina ja haavoihinsa menehtyneinä vain 19 miestä eli keskimäärin yhden sotilaan komppaniaa kohden. Samaa noin puolen prosentin luokkaa kuin viestipataljoonatkin.
- Anonyymi
Suomessa tapahtui keväällä 1944 sama kehitys kuin Saksassa. Suurten kaupunkien raskaat ilmatorjuntatykit hoidettiin vapaaehtoisten koulupoikien (15-18 v.) toimesta. Ampuma-arvot tulivat radiosta ja ammusten kantamisen, lataamisen ja laukaisun oppi nopeasti. Esim. Lasse Pöysti oli yksi näitä vapaaehtoisia Helsingin Taivaskalliolla!
Näin vakimiehet vapautuivat lähemmäksi rintamaa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomessa tapahtui keväällä 1944 sama kehitys kuin Saksassa. Suurten kaupunkien raskaat ilmatorjuntatykit hoidettiin vapaaehtoisten koulupoikien (15-18 v.) toimesta. Ampuma-arvot tulivat radiosta ja ammusten kantamisen, lataamisen ja laukaisun oppi nopeasti. Esim. Lasse Pöysti oli yksi näitä vapaaehtoisia Helsingin Taivaskalliolla!
Näin vakimiehet vapautuivat lähemmäksi rintamaa!Matti Ranin palveli 17-vuotiaana ilmatorjuntajoukoissa (1944). Taisi olla Kotkan seudulla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Matti Ranin palveli 17-vuotiaana ilmatorjuntajoukoissa (1944). Taisi olla Kotkan seudulla.
Tunsin hänet, miten liittyy aiheeseen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 449141
- 785652
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14790Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon384094- 573642
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543422Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme293297- 452500
- 342072
- 2131785