Miksi peliriippuvuus palstalle saa laittaa linkkejä, jotka eivät liity millään tavalla

Moni on velkaantunut sortuessaan uhkapeleihin. Rahapelit eivät ole mikään uusi ilmiö, mutta tänä päivänä se on tullut helpoksi Internetin ansiosta.

Jo pienenä olin tekemisissä rahapelien kanssa. Pelasimme sököä rahasta; vanhemmat miehet omissa porukoissaan ja me nuoret omissamme. Yleensä pyhäpäivisin kokoonnuimme heinälatoihin pelaamaan. Usein me veljeni kanssa menetimme kaikki rahamme.
Saattaa olla, että meillä oli enemmänkin rahaa, koska kävimme kylässämme sijaitsevalla sahalla töissä. Myös marjojen ja käpyjen poiminnasta saimme mukavasti lisätienestejä.

Kerran äitini tuli paikalle juuri silloin, kun rahattomina katselimme sivusta muiden poikien peluuta ringissä. Äitini hätisteli meidät kepin kanssa kotiin. Hän piti tavanomaisen saarnansa ja asia jäi siten unohduksiin.

Minulla on Parkinsonin tauti. Diagnoosi tehtiin vuonna 2005. Tauti on etenevä, eikä siihen ole löydetty selvää syytä. Onneksi tautini on edennyt hitaasti.
Parkinsonin tauti johtuu aivojen matalasta dopamiinipitoisuudesta. Levodopa lisää dopamiinin määrää ja vähentää siten Parkinsonin taudin oireita.

Yksi dopamiinivalmiste, tuotenimeltään Sifrol, on yleinen Parkinson-potilaiden käytössä. Sen käyttö ei ole aivan ongelmatonta. Se voi aiheuttaa esimerkiksi voimakkaana haluna tai tarpeena käyttäytyä tavalla, joka on epätavallista sinulle. Et pysty vastustamaan mielihaluja ja se johtaa sinut toimimaan tavalla, mikä vahingoittaa sinua. Se voi ilmetä peliriippuvuutena ja tuhlaamisena.
"Rahavarani hupenivat kiihtyvällä vauhdilla. Kuvioihin tuli myös pikavipit. Myin omaisuuttani pois selvittääkseni rahasotkujani."

Minua varoitettiin usealta taholta pelaamiseen liittyvistä ongelmista. Uhkapelit ovat hyvin houkuttelevia ja koukuttavat. Aluksi sain suuria voittoja, parhaimmillaan 21 000 euroa. Mutta nopeasti hävisin ne. Pelithän on suunniteltu niin, että ne houkuttelevat pelaamaan yhä udelleen ja yhä suuremmilla panoksilla. Mielessäni kuvittelin, että saan häviämäni rahat takaisin. Se osoittautui harhakuvitelmaksi.

Minua hävettää.
Olin liian hyväuskoinen. Kävin usein Tallinnassa ruokaostoksilla. Toimin lähinnä autonkuljettajana. En aluksi kiinnittänyt huomiota matkatoverieni pelaamiseen. Itse en pelannut. Vasta viime vuosina aloin pelaamaan myös laivareissuilla.

Rahavarani hupenivat kiihtyvällä vauhdilla. Kuvioihin tuli myös pikavipit. Myin omaisuuttani pois selvittääkseni rahasotkujani. Minun oli kuitenkin tunnustettava, etten kykene selvittämään niitä sotkuja itse. Ihmettelin, miten olin joutunut tällaiseen umpikujaan.

Pyrin aluksi salaamaan tilanteeni, mutta eihän se onnistunut. Pelkäsin, että omaiseni syyttävät minua tuhlaamisesta; olinhan tuhlannut jo suuren osan saamastani perinnöstä. He olivat jo aavistelleet, että jokin on pahasti pielessä.
Minulle oli yllätys, että he tukivatkin minua. He olivat huolissaan minusta ja yrittivät nyt auttaa minua kuka milläkin tavalla. Yksi sisaruksistani vakuutteli etteivät he hylkää minua, vaikka olenkin toiminut tyhmästi. Kaikki me teemme virheitä. Kukaan meistä ei tule toimeen yksin. Tarvitsemme toinen toisiamme. Sain edunvalvojan selvittämään rahasotkujani, josta olen kiitollinen.

Kaiken kaikkiaan pelaamisessa on kyse ihmisten ahneudesta. Meidän tulee karttaa kaikenlaista ahneutta.
Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.
Meidän on hyvä muistaa ”kaikkihan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu”! Tämänkö muistaisi.