Hyvä suhde vs hilitön vapuden kaipuu

Tunnistan tekstistä paljolti naiseni joka oli myös nuori suhteen alkessa 19v ja bilevaihde päällä. Nainen nautti miesten antamasta huomiosta ja mikäs ihme kun oli hyvä vartalo ja viehättävä muutenkin ja osasi flirtin. Flirtillä nainen minutkin iski yökerhosta ja se oli menoa sen jälkeen. Naisen bilevaihde kuitenkin pysyi päällä, raskaus sitten keskeytti normaalin menon. Kun nainen sai taas itseään kuntoon alkoi biletys uudestaan, pieni lapsi ei juuri menokenkää hidastanut. Taisi tapahtua jotakin joillakin keroilla josta nainen on vaiennut, muutama yö pois kotoa, kavereilla kuulemma yötä bile illan jälkeen. Nainen on sanonut kaipaavansa vapautta, perhe ei ole este mutta nainen haluaa nauttia omasta ajasta paljolti.

Eikö ihmiset ymmärrä kuinka vakava asia parisuhde on ja jos on lapsia niin vielä vakavampaa.

Ei natsaa kohdilleen sun "faktat".
Sanot olevasi reilusti päälle 30v, sehän tarkoittaa vähintään 33-36 vuotiasta.
Reilu 10 vuotta saman kaverin kanssa, lukion nuoruusvuosista... siis häh.....lukiovuodet ajoittuvat 98%:lla ikäryhmästä vuosille 16-19. Koeta olla täsmällisempi ensi kerralla juttuja keskiessäsi.

Olet kaunis, olet suosittu miesten keskuudessa, saat kenet haluat, aina, joten otat kapakan komeimman miehen joka kerran. Nyt ystävät eivät halua enää bilettää, yhyy.
Sun mies, hänkin varmasti reilusti päälle 30 vuotias, turvallinen ja mukava, haluaa lapsia, sinä et. Voi kauheeta, mikä ristiriita, voi kyynel, mitä tehdä.
Tässä vastaus; herää päiväunilta, ei tarvitse tehdä mitään, tämä on tuhannes samanlainen provo.

Aikuistuminen on vaikeaa nyky-yhteiskunnassa, jossa hedonismi, itsekeskeisyys sekä kaikenlainen yltiöitsekkyys ovat hallitsevia ajatusvaltoja ja ihanteita, jopa ns. päättäjien keskuudessa.

Aikuistumisella tarkoitan henkisen ja hengellisen elämän (aivoelämän) suurempaa eli hallitsevaa osuutta elämässä, suhteessa ns. vietti-ja tunne-elämään, josta nuo biletystarpeet ja muut riippuvuudet myös kumpuavat.

Näiden kaikkien pitää olla tasapainossa.

Valitettavasti elämässä ei voi saada kaikkea. Erityisen vaikea se on hyväksyä, kun se on omasta moraalista kiinni. Ruman naisen ei tarvitse tutkistella itseään, kun luonto pitää kiusaukset loitolla.

Tärkein pohdittava on lapsen hankinta. Lapsi on elämän numero yksi, ja vanhempien on kuoletettava himonsa, halunsa ja haaveensa, jos ne tulevat lapsen onnen tielle (yleensä tulevat). Varaudu siis siihen, että lapset tulevat romahduttamaan elämänlaatunne joka tapauksessa, ellet ole valmis romahduttamaan lapsesi elämänlaatua.

Kun miehenä eläydyn miehesi tilanteeseen, tärkeintä minulle olisi sinun onnesi. En haluaisi, että joutuisit rajoittamaan elämääsi minun takiani. Jos miestäsi ei suuremmin haittaa harrastuksesi, mitäpä siihen on muilla sanomista. Jos taas haittaa, punnitse tarkkaan, mitä haluat eniten. Mitä haluat nyt ja mitä haluat viisi-kuusikymppisenä? Haluatko olla lastesi rakastama äiti ja mummo vai elähtänyt pubiraakki? Vain sinä voit vastata. Mikään vastaus ei ole väärä tai pinnallinen, ja joka tapauksessa loppuelämäsi taustalle jää nakertamaan epäily, että valinta oli väärä.

Puolet kansasta lähtee petoksen tielle, koska silloin valintaa ei tarvitse tehdä. Se on kuitenkin halpamaista, koska silloin tulee tärvelleeksi puolison elämän. Mitä teetkin, älä huijaa miestäsi.

Toivottavasti miehesi pidättäytyy tekemästä lapsia kanssasi, koska 100% varmuudella päätyy sitten vain elareita maksamaan.
Aloittajalla oli liian kova kiire parisuhteeseen aikoinaan, niin siitä se juontaa haaveileminen. Itse olen elänyt koko elämäni sinkkuna, niin periaatteessa sitä osaisi jo olla parisuhteessakin kun on nähnyt elämää ihan riittävästi sen ulkopuolelta.

Minä olen päälle 60-vuotias nainen, ollut naimisissa saman miehen kanssa 40 vuotta. Ei minullakaan juhlimishalu ole hävinnyt minnekään ja yhä edelleen osallistun että järjestän juhlia. Mitään tarvetta ei tosin koskaan ole ollut niiden harvojen eksien kanssa haikailemiseen tai pohtimiseen "mitä jos..". Myöskään miesten baari-imartelut tai vastaavat eivät ole koskaan iskeneet eikä niillä ole käytännössä mitään merkitystä - niitä saa jokainen nainen jossain vaiheessa tai joltain, on aivan sama pitääkö itseään kauniina tai ei.
Ihmissuhteet, ne toimivat ja merkitykselliset, tuovat minulle onnen tunteen, erityisesti parisuhteeni ja se, että tunnen olevani rakastettu ja voin rakastaa. Perhe on ykkönen, tosin lapset ovat jo aikuisia eli voimme mieheni kanssa keskittyä toisiimme ja toki työhömme myös. Ja juhlimiseen ja ystävien kanssa hauskan pitoon sekä elämyksiin.

Jokainen murehtii mitä murehtii mutta pitää muistaa, että jokainen itse päättää murehtimisensa aiheet, eli sinä itse tuotat mielipahaa itsellesi. Toinen asia joka olisi hyvä ymmärtää on, etteivät nuo baari-illat tai juhlimiset ole kuin pieni murto-osa elämää, ellei nyt sitten ole todellinen baarikärpänen tai alkoholisti tmv. Se on sitä elämän pintaliitoa, josta ei sisältöä elämään löydy, vaihtelua kylläkin. Ja onhan mukavaa joskus irrotella hyvässä porukassa, jaksaa tavallista arkeakin paremmin, jos se muuten tuntuu tylsältä.

Sinun ikäisenäsi mieheni ja minä olimme kovia niin sanotustai menemään, yhdessä juhlittiin aamun koittoon ja osallistuttiin, matkusteltiin ja nautittiin elämästä toisella tavalla. Ei se kuitenkaan isossa kuvassa ole oikeastaan yhtään mitään vaan tärkeimmät asiat löytyvät minulle tavallisesta toimivasta arjesta, siitä, että puoliso pussaa aamulla, tai soittaa kesken työpäivän tai että käydään yhdessä päivällisellä tai aamulenkillä. Ne asiat tuntuvat ja ne muistaa. On aivan sama vaikka sata "baarin komeinta miestä" sanoisi minua kauniiksi, sillä ei ole mitään merkitystä toimivan ja merkityksellisen arjen rinnalla

Ei taida olla suhdematematiikka hallussa niillä jotka puhuu miesten vieraissa käynnistä.
Se on nimittäin niin että joka kerta kun mies käy vieraissa niin hän tekee sen naisen kanssa joka silloin myös on vieraissa,.
Käyvätkö siis kaikki kiehet paneskelemassa vain muutamaa harvaa naista jotka hoitavat kaikki vieraissa käynnit vai olisiko sittenkin niin että naiset käyvät vieraissa yhtä paljon tai aionakin lähes yhtä paljon kuin miehet
vieras

Kasva aikuiseksi. Mene naimisiin. Hanki lapsia. Itse tapasin oman mieheni 22 vuotiaana. Kä sitten vaikka vieraissa 10 tai 20 vuoden kuluttua, mutta yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että bileiden aika on nyt ohi.

Jos nainen elää sen takia että saisi kehuja komeilta miehiltä niin toivottavasti et koskaan saa parisuhdetta. Et pysty koskaan olemaan uskollinen jos tolta pohjalta mietit otatko parisuhteen vai sinkkuelämän. Monta tuollaista naista olen jättänyt ja vähän ajan päästä itkevät takaisin pääsyä kun ovat huomanneet että ne kehuja miehet halusi vaan pillua kerran. Sitten ne komeat miehet on vieneet naisen rahat, olleet narsisteja joten nainen käy terapiassa josta ei ole mitään hyötyä kuitenkaan. Tuollaisia naisia mahtuu 99 sataan.

Eksäni lähti komean miehen matkaan joka olikin juoppo, Se joi naiseni rahat, hommasi sen ulosottoon ja kaikkea. Eksälläni hyvä vakityö 4000 euron kk palkalla, joutu eroamaan ja elää nyt työttömyystuella. Ei hyvää suhdetta kannata pilata että voi juopotella baareissa että saa kehuja komealta mieheltä.

Älä missään nimessä hankkiudu raskaaksi. Et kuulosta olevan siinä vaiheessa.

Veikkaan että olet vain itsekeskeinen, huomionkipeä ja luulet itsestäsi liikoja. On olemassa naisia jotka kiinnostavia vain sen yhden asian takia. Halvalla tavaralla on aina kysyntää. Illan päättyessä sinkku miestä kiinnostaa joilla tavara ei oo homeessa tai tulpattu.

Kiitos aloituksesta!

Itse samankaltaisessa tilanteessa joiltakin osin, tosin ikää vasta ensimmäinen kvartaali tässä. Jossain kohtaa pitäisi ihmisen osata se päätös tehdä heittäytyykö vai lähteekö, kunhan ei jämähdä ilman kunnon päätöstä. Kumppani on aivan mahtava ja hänestä saa loisto vaimon, mutta en millään osaa sitoutua kunnolla, päättäväisesti, lopullisesti vaan päässä pyörii ajatus vapaudesta johon vielä olisi mahdollisuus.

Mitähän myö tässä keksitään?

Aloituksen otsikko voisi olla: Minulla on heikko itsetunto.

Määrittelen itseni vahvuutesi, joksi koen kauneuden kautta. Aavistat, että tämä valtti hiipuu pian pois. Muuta et ole keksinyt tilalle, joten nyt on kiire. Et ehdi enää tekemään lapsia. Haluan kokea ne kehut vielä mutaman kerran.

Sitten elämä on ohi. Voit keskittyä sinkkuuteesi ja lapsettomuuteesi. Baarissakin ne vähemmän komeat, mutta enemmän humalaiset vielä lähestyvät. Ja saahan heiltä hetken helpotusta. Sinulla ei kuitenkaan ole oikeastaan enää mitään. Ei edes lapsia, jotka pyyteettömästi hyväksyisivät sinut aivan sellaisena kuin olet. Ja sitä rakkautta riittäisi vuosikymmeneksi, eikä vain vartiksi baaritiskillä tarkoitushakuisesti annosteltuna.

Tuu tänne niin saat kunnolla!

Mitä kylvää, sitä saa niittää, edestäsi kaiken vielä löydät, kun ikää karttuu.
Terveisin; nuorena villi 58 v, ukkomies / vaari.

Avioliiton olisin halunnut, koskaan en saanut. MUTTA kakaroita en oo ikinä voinu sietää.

Mahtoi olla pienenä ankeaa kun et itseäsi sietänyt.

Juuri äsken eräs äiti kertoi mikä on naisen tehtävä. Hänen äitinsä oli kertonut hänelle: ... Tulla äidiksi on tärkein suurimmalle osalle naisia. Omasta puolestani: lapset eivät ole itsestään selvä asia, vaan ovat lahja (olen keskenmenoja kokenut). Lapset rikastuttavat elämää heidän kauttaan huomaa elämän arvon, kunnioituksen , monipuolisuuden. Sekä kuinka avuttomia olemme jos ei ole omia läheisiä - ainoastaan irrallista elämää. Rakastava mies rinnallasi - sinuna ottaisin riskin elää aikuisen naisen elämää valitun miehen vaimona ja äitinä, sikäli kun saatte lapsia. Toivon elämääsi vastuullista rakkautta, joka tarkoittaa: ei miltä tuntuu vaan olen sitoutunut tähän/näihin rakkaisiin ihmisiin. Onnea ja siunausta valitsemallesi tielle.

Vaiheesi kuulostaa kolmenkympin kriisiltä, kaipaat jotain uutta elämääsi, mutta et vielä tiedä mitä. Kun kerrot, että parisuhteesi on hyvä, mutta silti haikailet vapautta, tulee mieleen puuttuuko suhteesta jotain? Intohimo ehkä? Tunnetko itsesi naiseksi, rakastetuksi ja arvostetuksi? Jos kumppanisi on fiksu ja sinä osaat kertoa omat tarpeesi avoimesti, voisit ehkä saada nykyisestä suhteesta sen mitä olet vaille. Kipinänkin voi löytää uudestaan, jos kummatkin siihen pyrkii. Yksi tärkeä kysymys on rakastatko puolisoasi? Ihan kiva ei riitä elämänkumppaniksi, vaikka yhteiset vuodet olisi ollut hyviä.

Joskus ikäkriisissä yleinen tyytymättömyys voi heijastua parisuhteeseen, vaikka oikeasti olisi tyytymätön omiin valintoihin. Mieti myös tätä mahdollisuutta omalla kohdallasi.

Suosittelisin, että HETI palautatte ehkäisyn ja puhut rehellisesti puolison kanssa siitä ettet ehkä sittenkään ole valmis. Jos nyt tulet raskaaksi, siitä ei hyvää seuraa kenellekään teistä. Mieti han rauhassa mitä tahdot ITSE, eikä vain sitä mitä sinulta ulkopuolelta odotetaan. Jos haluat elää vielä nuoruutta ja biletysvaihetta, sitten et ehkä ole yksinkertaisesti vielä valmis äidiksi. Voi olla parempi bilettää muutama vuosi ja jaksaa sen jälkeen olla parempi puoliso ja äiti. Äitiys vaatii parin vuoden raittiuden, jos imettää. Vartalosi muuttuu oleellisesti. Et tule pääsemään enää ulos noin vaan, ja voi olla ettei vauva suostu syömään kuin rinnasta tai huutaa kuin syötävä, jos äiti katoaa näkyvistä (tai sitten vauva on helppo, ei tiedä etukäteen). Äitiys on kovaa homma, vaikka antaa myös paljon.

Oletko ajatellut, jos otatte miehesi kanssa tuumaustauon vaikka 3kk tai 6kk. Kumpikin saa mennä miten haluaa, ette ole ollenkaan yhteydessä ja tauon jälkeen tapaatte ja mietitte yhdessä mitä teette? Jos jompi kumpi pystyy lähtemään ulkomaille töihin, käytännön järjestelyt onnnistuu helpoimmin. Joskus etäisyyttä tarvitsee nähdäkseen lähelle.

Oisko joku burleski/tankotanssiharrastus jotain? Varsinkin siinä burleskissa saisit flirttailla ja paljon huomiota?

Jätä ihmeessä se kunnollinen mies, äläkä enää käytä hänen elämäänsä omana pelimerkkinäsi. Ota isismies. Olisitte samanarvoisia rottia.

Jotkut naiset vain kertakaikkiaan ovat ”iloluonteisia”. Mun mielestä on väärin että aloittaja ei ole rehellinen miehelleen. Nyt molemmat hukkaavat elämäänsä, mies odottaa tottakai perhettä, lapsia ja ei-bilettävää vaimoa. Hän tulee pettymään raskaasti ja 10 vuotta on mennyt hukkaan. Nainen taas kärsii koko ajan tästä ristiriidasta eikä pääse elämään täysillä. Naisen viehätysvoima baarissa hiipuu koko ajan kun ikää tulee lisää. Sitten kun miesten kiinnostus hiipuu tai itse kyllästyy bilettämiseen, käteen ei ole jäänyt mitään.
Mun mielestä pitäisi avoimesti sanoa miehelle totuus. Naisella on selvästi vielä bilettämiskiintiö vajaa. Eli naisen pitäisi bilettää kunnolla, harrastaa seksiä eri miesten kanssa ja seurustella muiden kanssa. Sitten ehkä selviää haluaako sitoutua alkuperäiseen mieheen vai ei, kenties toiseen mieheen, tai jäädä bilettäväksi ikisinkuksi. Mutta miestä ei voi pitää valheellisessa suhteessa!

Elämäsi lienee samanlaista putkea eli tuubia kuin kommenttisikin. Jaksota, tee kappalejakoja molempiin, niin alkaa helpottamaan, kun ehdit ajatella - välillä. - Nm. Jos mahdollista

Ymmärrän tilanteesi ja kuulostaa tutulta, vaikka olenkin mies. Vaihtoehtoinen tulevaisuutesi menisi aikalailla tähän malliin:
Eroaisit nykyisestä miehestäsi ja heittäytyisit vapaalle. Alku olisi täyttä huumaa ja hauskanpitoa. Ekan kesän aikana ehtii hyvin panna 10-20 eri miehen kanssa riippuen siitä haluaako uusintaa kuinka monen kanssa. Yllättävän nopeasti päädyt kuitenkin uuteen suhteeseen, viimeistään 1-2 vuoden kuluttua ja suurella todennäköisyydellä huomaat että tämä uusi äijä ei loppujen lopuksi ole yhtään parempi kuin nykyinen, luultavasti jopa huonompi pidemmän päälle. Monikaan mies ei ensinnäkään halua tuossa vaiheessa enää lapsia vaikka niitä itse myöhemmin haikailisit. Vuoden, parin ryyppääminen ja juhliminen alkaa myös käymään kunnon päälle alkuhuuman jälkeen ja maistumaan puulta. Peilistä huomaat myös rupsahtaneesi yllättävän nopeasti. Ne hyvät vaihtoehdot uuteen vakavaan suhteeseen ovatkin yllättävän vaikeita löytää. Jos olet onnekas tämä uusi mies ei ole pelimies joka tulee myöhemmin jättämään tai pettämään sinut. Kunnolliset vapaana olevat miehet tuossa iässä ovat harvassa, lievästi vinksahtaneita pervoja ja juoppoja riittää kyllä. Mutta hauskaa ehti kuitenkin olla sen 1-2vuoden ajan. On ihan säkästä kiinni tulisitko itse onnelliseksi, mutta oddsit eivät kyllä ole puolellasi.

Ymmärrän kun haaroväliä kuumottaa. Tee tunnustus miehellesi ja mene jakamaan niin kauan kun vielä on kysyntää.

Aloittaja vois harkita kasvamista aikuisuuteen pikku hiljaa juttusi on niin lapsellista että ei viitsi edes nauraa moiselle ropaskalle.

Kyl kai useimmat vaan tekee niin että hankkivat sen lapsen periaatteessa sen nyt kauemman sulla olleen miehen kanssa ja bilettää sitte taas täysillä kun vekara vuoden tai pari,varsinkin miehet monet tekee niin ja kun sulla on noita miehisiä piirteitä että pidät biletyksestå ja vastakkaisesta sukupuolesta niin pidä molemmat asiat,perhe ja biletys..Ei se sun mies sitten välitä vaikka vähän vehtaat muidenkin kanssa ei sitä tarvitse vaan kertoa niin ei toinen niin loukkaannu.Sellaihan miehet nyt monetkin hyvän näköiset vaan tekee niin siitä vaan samaa naisetkin tekemään eli tasa-arvo tuossakin asiassa sitten!

Mies haluaa naimisiin ja lapsia, sinä et. Suosittelen pitäytymistä tässä tiedossa eli ei kannata perhettä tässä tilanteessa perustaa. Monesti parisuhteeseen ajauduttuaan sitä havahtuu miettimään että pitäis sitoutua, avioitua, tehdä lapset mutta ei kaikkien tarvi lisääntyä. Olennaista on myös tuo vapauden kaipuu: se on oire jostain olennaisesta. Ei niinkään siitä että pitäis erota ja bilettää sielunsa kyllyydestä vaan jostain syvemmästä. Jostain joka liittyy siihen että niin valtavasti janoat huomiota muilta miehiltä. Kuulostaa ihmiseltä joka on hukassa itseltään. Vastauksia ei välttämättä löydy laisinkaan sieltä että heittäytyy vapauteen ja bilettämisen jännitykseen. Itse ottaisin tuossa kohtaa aikalisän: etäisyyttä parisuhteeseen ja etäisyyttä biletykseen ja ihailun saamiseen. Katse sisälle itseen: mitä haluat, jopa tekisi mieli kysyä mikä on hätänä?

Itse olen kutakuinkin samanikäinen, en edes mikään missikroppainen mutta tämmöinen aika naisellinen tapaus ja on aina vientiä ollut. Nyt kuitenkin 10v saman ihanan miehen kanssa nainisissa eikä tulis mieleenkään että vaihtaisin hänet tunteettomaan sinkkuelämään. Se on eri jos on aina viihtynyt sinkkuna esim. oman tilan tarpeen ja vaikka urakeskeisyyden takia (sekä on muuta sisältöä elämässä kuten samanhenkisiä ystäviä ja rakkaita harrastuksia) mutta jos syy siihen on yhden illan jutut ja kehut kapakassa, lopputuloksena on nainen joka keski-ikäisenä huomaa olevansa pubiruusu joka saa enää kehuja ja huonoa seksiä vain vastaavilta miehiltä. Toki on mukava kuulla kehuja yms, sehän nostattaa itsetuntoa joka vaikuttaa positiivisesti parisuhteeseenkin, mutta koskaan ei ole itselläni tullut mieleenkään että ne innostais johonkin muuhun. Tykätään kyllä juhlia mieheni kanssa enimmäkseen muutenkin yhdessä mutta tyttöjen iltoinakaan ei ole kyllä kiusausta vieraisiin tullut. Sinuna miettisinkin nyt tarkkaan millaista haluat elämäsi olevan 10-20v päästä? Tärkeintä on ettet ala pidemmälle testailla rajojasi ja halujasi miehesi ja etenkään mahdollisten tulevien lastesi kustannuksella.

Kasva aikuiseksi. On säälittävää että yli 30v nainen vielä haluaa olla miesten ihailun kohteena oleva baariprinsessa. Ei tossa ole naiselle mitään ihmeellistä. Huomiota saa jokainen baarissa oleva nainen joka on vähänkin tyrkyllä. En itsekin yli 30v enää jaksa nähdä kauhean jännittävänä juhlimassa käymistä. Se on niin sanoakseni jo aika nähty.

Kysymyshän on pohjimmiltaan siitä, että sinulla on heikko itsetunto. Heikko itsetunto on sinulla varmaan ollut syntymästä saakka eikä se vuosien myötä paljoakaan parane.
Saat tyydytystä siitä, että sinua ihaillaan ja sehän nostaa itsetuntoa hetkellisesti. Mutta sitä itsetunnon nostatusta on saatava aina vaan uudestaan ja uudestaan ja taas uudestaan..... Et tule heikosta itsetunnosta pääsemään koskaan eroon, sen kanssa on vain opeteltava elämään. Biletys on lääkettä itsetunto-ongelmaan.
Olet varmaan huomannut, että aina kun saat positiivista palautetta työstäsi tai vastaavasta, on sinun itsetuntosi hetkellisesti korkealla, mutta palaa taas entiselleen melko pian.
Etsi tyydytystä omasta sisäisestä elämästäsi. Sieltä löytyy varmasti mielihyvää tuottavia asioista vaikkapa vain ajattelun kautta. Tiesitkö, että heikon itsetunnon omaavat henkilöt ovat kaikkein herkimpiä ja loppujen lopuksi erittäin älykkäitä...

Minäkin voin huonosti suhteessani entisen vaimon kanssa ja lääkitsin sitä ihastumalla erääseen tuttavaani. Siitä muodostui salasuhde joka kuivui pois ja jonka aikana olin tehnyt päätökseni erota. Ennen eroa vaimon kanssa oli seksiä ja mutta pidin pääni kun ei se pelkkä seksin puute ollut syy eroomme. No tapasin sitten nykyiseni ja hän on kokolailla erilainen. Hän on kaunis (no oli exäkin) halukas ja huomioi minut tavalla joka on tuntunut aluksi ihan oudolta kun tottui jonkunlaiseen välinpitämöttömyyteen. Jollakin asteella kaipasin niitä exän kanssa vietettyjä harvoja kiimaisia hetkiä ja tajusin että etenen nykyisessä suhteessa vain puolivaloilla kunnes sain tietää asioita exästäni vuosien jälkeen. Sain tietää hänellä olleen säätöä tietämättäni nykyisensä kanssa. Melkomoinen depis pyrki pintaan vaikka aikaa oli jo kulunut. Nyksä on kestänyt kipuiluni ja on kyllä maailman paras vaimo. Olenkin ajatellut jälkeen päin että se ketä haikailee ei ole välttämättä se jonka kanssa synkkaa pitkän päälle.

anna torttua kun se vielä kelpaa..tulee päivä ettei kauppa enää käy niin hyvin...mieskin voi löytää paremman naisen...miksi kiusaat itseäsi ja miestäsi...elämä on arkea suurimmaksi osaksi...tekipä mitä tahansa...

Oksettava ajatusmaailma, ota ero ja jatka sitten.

Juttu on pitkä ja tyhjä Katsotaan ensin ulkoa päin
Seiskalehden vakioasiakkaat tissineidit 1000 prosentin onnessaan thai tulimaassa 10 tonnin lomalla hiekassa kieriskelevät eivät elinkumppanina kiinnosta mm koska

Niillä on tonnin tai alle kuuksusitulot mikä viittaa oppimattomuuteen

Niillä on huono suomen kirjoittelutyyli eivätkä pysty keryomaan mitään edes suhteistaan mielenkiintoisesti mikä viittaa tylsään tyyppiin

Niillä ei näytä olevan mitään resurssia joka viittaisi myönteiseen kehitykseen ajan kanssa ja ulkonäkö nuorella on ns. melkein aina nätti

Ei siis kiinnosta elämänkumppanina

Bilettää voisi jos on aikaa

No tässä se sitten on
Flirtti riittää bilettämiseen selvä
Arjessa vaaditaan järeitä kaluja naiselta

Hmmnn.kai olet osannut tuotteistas "harrastusesi" sillä mies kotona on sinulle vain kotieläin joka odottaa milloin suvaitset saapua kotiin

Eroa. Tee se palvelus miehellesi, jonka olet hänelle velkaa. Vaikuttaa siltä, ettet ole kokenut elämässä vielä mitään tarpeeksi musertavaa, jotta osaisit arvostaa perheen tuomaa tukea ja turvaa.

Kiitos ajatuksistanne. Luin ne huolella läpi ja peilasin alkuperäiseen kirjoitukseeni. Molemmille kannoille on puolesta ja vastaan, kuten omassa päässänikin. Muutama väärintulkintakin ymmärrettävästi joukkoon mahtuu, täällä kun nyt ihan kaikkea ei viitsi kertoa eikä tilakaan riitä. Ongelma on siinä, että olen pohtinut tätä samaa rassaavaa asiaa heti suhteemme alusta lähtien. Se ei ole mieheni vika, koska sama ongelma oli myös muiden miesten kanssa, heistä vain oli paaaljon helpompi irtaantua. Ymmärrän sen, että kaikilla hyvännäköisillä ihmisillä on samaa ongelmaa - tarjouksia ja mahdollisuuksia tulee yksinkertaisesti liikaa. (Enkä todella puhu nyt mistään kännikalojen örinästä, vaan ihan asiallisista poikaystäväehdokkaista. Jokainen exäni on jälkikäteen tullut kertomaan, miten spesiaali olin ja halunnut tietää, jos eroan. Eikä sillä, en ottaisi yhtäkään heistä takaisin. Myös exieni ystävät ovat tulleet kertomaan, kuinka ihastuneita ovat olleet minuun ja monet muut tuttavat. Tätä on ehkä todella vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut. Ja harva varmasti on.) Jo silloin teinivuosina ymmärsin, että saatan sitouta liian aikaisin tähän nykyiseeni, mutta en vaan voinut hyvästä irtikään päästää. Muutaman kerran yritin avata keskustelua ja olin päättänyt, että otamme tuon tuumaustauon, josta joku mainitsikin. Olin kuukauisia muissa maisemissa, mutta ikävä oli kova ja sen jälkeen olin täysin varma, että haluan mieheni kanssa seurustella. Näin tässä nyt sitten on mennyt se 10 vuotta. Olen järkeillyt itselleni, ettei bilettämisinto kauas kanna, ja että riittää, jos sitä voi tehdä muutaman kerran vuodessa. Näin se säilyy hauskana, eikä menetä makuaan. Olen odottanut, että halu siihen loppuisi, aikuistuisin ja alkaisin haluta avioliittoa ja lapsia. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Nyt alkaa olla aika kortilla ja ymmärrän, että mieheni vuoksi päätös on tehtävä. Varmasti tämä johtuu siitä, että nuoruuteni villit vuodet jäivät sitten kuitenkin liian vähiin. Tätä juuri niin pelkäsinkin silloin! Voi että! Olisi pitänyt silloin jo jättää suhde ja nauttia vaan omasta elämästä. Olisimmehan tässä ehtineet jo vaikka palata yhteenkin ja aloittaa eri pohjalta aikuisempina.
Kyse ei tietenkään pelkästään ole bilettämisestä. Jos mietin elämääni, se ei vain ole ehkä sellaista, mitä haluaisin tai mitä olin suunnitellut. Nyt pysähdyn kysymään, tätäkö se sitten tulee olemaan, koko elämäni? Koko elämänikö vietän saman miehen kanssa, samoissa ympyröissä? Kaikkeen ei tietysti pysty vaikuttamaankaan eikä kaikkea voi saada, mutta nyt tuntuu, etten ole päässyt toteuttamaan mitään haaveitani. Olen hylännyt ne, mutten tiedä, haluanko niitäkään enää. Elämä on kuitenkin muovannut motiiveja ja minua ihmisenä...
Nuo muutamien kommentit lapsien hankinnasta ja sen tuomasta elämän merkityksetä ärsyttävät. Ihan kuin elämässä ei olisi mitään muuta kuin lasten saanti ja oman elämänsä uhraaminen lapsien elämän takia. Ei se nyt jumalauta niinkään ole. Täysin naurettavaa ja vanhanaikaista, yksioikoista ajattelua. Olen seurannut vierestä, kuinka valitettavasti niin kyllä käy monelle reppanalle aikuiselle. Lasten saannin jälkeen elämässä ei ole mitään muuta kuin lapset. Oma elämä ja parisuhde unohdetaan. Siinä vasta ollaankin itseltä hukassa, jos halutaan alkaa elämään lapsuutta uudelleen omien lasten kautta. Ja se näkyy sitten 50v-kriiseinä varmasti tulevaisuudessa. Täällä te olette silloin purkamassa elämäänne. Kaikille äitinä olo ei ole kutsumus ja hyväksytään se. Kuulun todennäköisesti tähän porukkaan ja olen sen miehelleni sanonutkin. Olen koko seurustelumme ajan sanonut hänelle, etten halua lapsia, ja hänen on turha odottaa, että mieleni muuttuu. Luulen, että hän on silti odottanut. Se ei kuitenkaan ole minun syyni.
Aion nyt ottaa asian puheeksi hänen kanssaan. Voi Luoja, että pelottaa. Yritän kuvata ja selittää asioita hänen näkökulmastaan. Pelkään, ettei hän ole elämäänsä ja valintojaan kelannut yhtään. Ei varmasti ole ja osaako sitä tehdäkään...

Kyllä se niin on, että kun lapsia tekee niin sen jälkeen on vakavoiduttava. Illat täyttää laaten melskaus, pitsinnypläys ja hengellisen tekstin lukeminen. Elämä on mustavalkoista, eiks joo. Miks ihmiset ei tee lapsia? Ja miks ihmiset mielummin harjoittaa nykypäivänä itsetyydytystä kuin yhdyntöjä, mitä kuitenkin haluttais enemmän?

Älä hvetissä ota puheeksi keskeneräistä

Lasten hankkiminen ei ole tärkeää
Älä sotke sitä tähän
20 vuotta kasvatusta etkä saa edes joulukorttia
Nauratti kun koulukaverit valehtelivat kuinka kivaa on lastenlasten kanssa
Vanhat äijät ei muista edes niiden nimiä
Eräs rouva kertoi ettei se edes tule ellei saa karkkirahaa vaikka 5- vuotiaana opetti sille kaiken käsityöt sun muut

Sinulla on addiktio bilettämiseen
Ei lähde helpolla
Ei poistu iän kanssa
Hollywood- tähdillä on sama
Marilyn esimerkkinä pelkäsi vanhenemista olisi tänään 93

Jos et ole valmis addiktiosi kanssa älä levitä asiaa
En tiedä voiko nainen suunnata himoaan esim. opiskeluun käy maisteriksi tai väittele jos olet jo

Tai opiskele ranskaa 5 vuotta minimi

Tissineidit ja flirtit Seiskalehti- malliin eivät vetoa mieheen lehti on hyvä pelkkää asiaa

tällä kokemuksella mikä mulla on .. 4 naisen kans ollu . pisin liitto kesti n.7 vuotta mistä tuli kaksi lasta.. muut suhteet eivät kestäneet niin pitkään...kyl ihan tavallinen - näköinen nainen kelpaa..on aina kelvannut.. kuka jaksaa jotain biletystä usein..jollei molemmat biletä...aika pinta liito elämää...ehkä sopii joillekkin...

sinun kaltaisesi naisen ei pidä ikinä tehdä lapsia

sääliksi käy miestäsi, toivottavasti hän löytää itselleen arvoisensa naisen, jonka kanssa tehdä lapsia

aloita heti ehkäisyn käyttö

lähde kiitämään, sitähän sinä haluat

Avoimen suhteen ja avoimen elämän eli pettämisen, voi voi, kun noin panettaa ja vierasta haluttaa, niin pane miehiä ja elä nuoruuttasi nyt, koska huomenna olet vanha.
Anna myös miehellesi oikeus ja vapaus elämiseen, äläkä pidä häntä varalla kotona.
Miehelläsi on oikeus kuulla sinulta itseltäsi nämä ajatukset, jotka kirjoitit tänne - ne olisi kuuluneet puhuttavaksi suoraan miehesi kanssa - nyt avaudut vieraille ihmisille miehesi selän takana.
Päästä vapaaksi tämä kiltti varalla oleva miehesi, et ansaitse häntä.

tämä on vain provo
älkää vaivautuko vastaamaan

Minä ilen ollu naimisissa kahdesti ja nyt avoliitossa. Eka avioliitto oli juuri Ap:n kaltainen. Tai sillä erotuksella ettö opin rakastamaan häntä. Mutta sekään riittänyt kun tuli henkisiä ongelmia. Toinen oli sellainen rakkausavioliitto, mutta sitten alkoi ongelmat kun entinen sinkkuneiti ei millään ymmärtänyt että olimme kuin kaksi eri ihmistä tapoineen ja harrastuksineen, ei pari. Sitten tietysti haikaili entisen sinkkuajoilta olevan kaverin perään ja se siinä. Nyksän kanssa on alkanut varoen ei leimahtamalla. Mutta elämä hänen kanssaan toimii. Myös seksi toimii. Silti alussa kiemurtelin kun olisin varmaan halunnut suurempaa tunnetta alussa. Mutta senkin jo kokeneena tiedän ettei se välttämättä ole oysyvän onnen tae.

Mulla (oon 23v) ei oo lapsia koska en oo tavannut ketään sellaista miestä johon olisin vielä rakastunut. En oo kaivannu omia lapsia, ei tikitä kellot ei mitkään, mutta jouduin nyt just aika ikävään tilanteeseen jossa mä toimin omasta mielestä väärin ja nimenomaan jonkun toisen lasta ajatellen väärin. Mun olis pitäny osata tehdä siinä tilanteessa jotain muuta kuin kääntää selkä ja mennä pois.

Mun naapurustossa asuu mua vanhempi, päälle nelikymppinen nainen jolla on 2 lasta, vanhin on teini, nuorin eskarissa. Yritän vältellä naista kun se on aika usein tuiskeessa eikä siitä pääse eroon. Viimeks nyt vuoden vaihteessa olin juoksulenkillä ja naapurin nainen ulkoilutti niiden koiraa sen nuorimmaisensa kanssa. Naisella oli puolen litran siideritölkki kädessä, siitä se joi kävellessään.
Tieteski se pysäytti minut ja oli pakko jutella.
Jos oikein ymmärsin naisen mongeruksesta niin hän oli tullut juuri vuorokauden kestäneeltä laivaristeilyltä. Kello oli about 15.00 ja se oli sellasessa tuiskeessa että kusi housuihinsa siinä kadulla. Sen kotiin oli vajaat 100m matkaa. Sen verran tajusin myös, että lapsen isä ei ollut hakenut lasta eikä tyyppi vastannut soittoihinkaan. En tiedä oliko toi alle kouluikäinen kersa ollut siis yksin kotona yön kun nainen oli sillä risteilyllä vai mitä. Kersa roikku äitinsä hihassa ja hoki että mennään äiti kotiin, mennään äiti kotiin. Nainen kyseli voisko ne tulla mun luo. Minä olin että ei, ei nyt sovi ja katoin sen kusisii housuja ja aattelin, että toi mun sohvalle istuun, ei ikinä, joten saattelin ne niiden kotiovelle ja sanoin, että pääsettehän te varmasti sisään ja juoksin kiireesti pois.
Mulla pyöri päässä vain, että minne helvettiin mä soitan, lastensuojeluun, hätäkeskukseen, poliisille, minne. En soittanut minnekään, jätin ne siihen, mutta yhä mun päässä pyörii mitä mun olisi pitänyt tehdä, mähän jätin sen lapsen umpijurrisen kaa kaksin.
Yritän sanoo ittelleni, et mistä mä tiedän oliko niillä ketään muita himassa vai ei. Ja oliko se mun vastuulla se kersa siinä tilaneessa vai juopon äitinsä tai isän joka ei ollu lastaan hakenu joskus vaikka oli luvannu. Mulla meni yöunet ja yhä mietin mitä tollasessa tilanteessa voi täysin vieras ulkopuolinen tehdä. Mun kävi niin sääliks sitä lasta ettei tosikaan, vieläki itkettää kun mietin tätä.

Älä missään nimessä jatka suhdetta, jos olet haaveillut sinkkuelämästä. Et tule koskaan olemaan tyytyväinen parisuhteessa, jos jatkat siinä. Minä olen ollut niin hölmö, että en antanut unelmien ja tunteiden viedä minua. Nyt on jo liian myöhäistä edes miettiä mitään sinkkuna olemista.
Usko unelmiisi ja elä täysillä, niin kauan että alat kyllästyä. Elämä on todella pitkä, siinä ehtii vaikka mitä.
Onnea tulevaan!

Saman vinkin annan kuin moni muu. Näytä tämä keskustelu miehellesi. Älä lupaile lapsia, jos et ole valmis kunnolliseen vanhemmuuteen ryhtymään.

Kun olet keskustelusi miehesi kanssa käynyt, ja joko luvan saanut tai olette eronneet. Niin sitten, biletä sydämesi kyllyydestä vaikka loppuelämäsi.
Mene, tanssi ja juo vaikka joka ilta. Katsele ja kokeile niitä muita miehiä.
Eipähän sitten vanhana kuolinvuoteella tarvitse katua, eikä muistella miten kaunis ja haluttu olit, miten miehiä olisi ollut joka sormelle ja varpaille, miten niitä tuli ovista ja ikkunoista sinua haluamaan. Mutta miksi sinun pitikään jäädä yksitoikkoisen ja tylsän miehen kanssa elämä pilaamaan. Ota se mitä haluat. Muista kuitenkin, että maailmasta löytyy aina joku toinen joka voi viedä sen mikä on sinun. Joskus sinun on myös pakko tehdä valinta, se on joko tai, ihan kaikkea et sinäkään voi saada mitä mielesi tekee. Aina tulee raja vastaan jossain kohtaa elämää sinullekin, jolloin tajuat, että teitpä niin tai näin, jotain jää aina puuttumaan.

Olen 50 v mies ja mennyt 18 vuotiaana parisuhteeseen ja oikeastaan koko ikäni potenut samaa kuin sinä. Enkä oikein osaa sanoa, että mikä siihen auttaisi.

Olin siis tuonne 44 vuoteen asti parisuhteessa, kunnes vaimo otti eron. Kaksi vuotta ns biletin jopa kolme kertaa viikossa, kunnes tapasin naisen, joka oli liian hyvä hukattavaksi.

Edelleen kuitekin kaipaan radalle ja menenkin jos siihen on tilaisuus.

Sinun tapaisia naisia on baarit pullollaan, joten et ole ainoa.

Onhan siinä lapsettomuudessa niitä hyviäkin puolia. Saa nukkua rauhassa milloin haluaa. Ottaa olutta milloin haluaa. Harrastaa, matkustaa, jotkin asiat on vain helpompia lapsettomana. Lapsista on iloa, mutta myös huolta.

Eihän sekään ole kiveen kirjoittettua, että vaikka kuinka olet hyvä vanhempi ja teet kaiken niin sanotusti oikein, lapsesta voi silti kasvaa kriminaali, narkki tai mitä tahansa.

Olettaen tämän olevan aito avautuminen ristiriidoistaan huolimatta, niin:

jos vain iloa ja jännitystä, jota kaipaat, tulee huomion saamisesta, niin mitä mahdollisen eron jälkeisessä elämässä tapahtuu?

On myös mahdollista, että ruoho onkin vihreämpää aidan takana ja saatkin jossain vaiheessa suhteen, jossa palikat ovatkin kasassa, vaikka lapsille. Tai sitten vain olet niitä ilman ja kaivat sisällön elämääsi muuten.

Näkisin sun hyötyvän jostain terapiaistunnosta aivan yksin.

Olet siis levotonsielu, joka ei tiedä mitä elämänlahjallasi tekisit. No, moniko sitä tietää. Väki vaan ajautuu kaavan mukaan.

Tietenkin jänskän ja muun ujuttaminen toisen vastuulle alkaa olemaan turhan paljon pyydetty. Jospa sulle sopisi näyttelijänammatti. Hae teatterikouluun ja/tai harrastelijapiireihin.

Miehen pitäminen varalla ei myöskään ole kovin mukavasti tehty häntä kohtaan.

Pystytkö katsomaan silmiin ja sanoa rakastavasi häntä?

Lähes kaikissa suhteissa ei säily rakastumisen tunne vuosien yhdessä asumisen jälkeen ja tätä uutta ja ihmeellistä moni viimeistään parin vuoden välein kaveria vaihtavat hakevat. Lienee kuitenkin kuluttavaa olla aina uudelleen rakastunut.

Jonkun mukaan voit rakastaa monia henkilöitä, mutta rakastunut voit olla vain yhteen kerrallaan.

Pohdinnan paikka mikä olisikaan sopiva sisältö elämässä..

Nimim. suhteen päättymisen jälkeen viimeinenkin pala loksahti paikalleen ja olin rakastunut.

Onnea mukaan ja hyviä mentoreita