155 mm tykki tappavampi kuin T-34/PzkwIV?

4-moottoriset pommittajat uusine ydinaseineen olivat strategisia aseita 1945, ei mikään tykin putki.

Sopivin kriteerein saa vaikka jalkajousen pansarivaunua tehokkaammaksi.

Muistaakseni olen jossakin nettikirjoituksessa lähes parikymmentä vuotta sitten kuullut tästä tutkimuksesta. Siinä mitattu TEOREETTINEN tuhopotentiaali ja kaikki esim logistiset tekijät eliminoitu pois. Sinänsä ei 155 mm tykkikään ollut halpa. Saksalainen 150 mm haupitsin hinta oli lähes 1/3 keskiraskaan panssarin hinnasta. Ja taisi saksalaisen 105 mm:n tykin hinta olla puolestaan 1/3 tuon 150 mm haupitsin hinnasta.

Tulinopeus oli 75 mm tykeillä usein 20 ls/minuutti, 105 mm tykeillä n. 10 ls/min ja 150 mm haupitseilla 3-4 ls/min. Kantama, tarkkuus, räjähdeteho ja räjähteiden määrä samassa ajassa kaavalla laskettu. Kohteet taas eivät suojassa. Kenttätykkien tuhovoima laski yli 90% jos kohde poterossa.

Strategisten pommitusten tuhovoima Saksan siviilien ja sotilaiden osalta oli n. 300 000 kuollutta siviiliä tai sotilasta uusienpien kriittisten tutkimusten mukaan 1939-45. Kenttätykistö ja krh aiheutti taas vihollisen henkilötappioista n. 60% Euroopan taistelukentillä vaikka useimmat tietenkin pyrkivät hakemaan suojaa. Kyse on ollut noin 12 miljoonasta kuolleesta ja noin 20 miljoonasta haavoittuneesta sotilaasta 1939-45.

Panssarivaunut ilman jalkaväen tukea olivat avuttomia pst-tykkien, miinojen, lähitorjunta-aseiden ja myös kenttätykkien epäsuoran tulen edessä.

II maailmansodan maataistelukoneiden tuhovoimaa madalsi epätarkkuus rajallinen asearsenaali sekä alttius matalalla lennättäessä tulla alasammutuksi. Teknisiä ongelmia tankeilla ja lentokoneilla enemmän kuin kenttätykeillä.

Ei ihme että amerikkalaiset sotahistorioitsijat ovat nostaneet Usan tykistön vähintäin yhtä merkittävään asemaan taistelukentillä kuin taistelukentän lentokoneet. Saksan armeija pelkäsi vuosina 1944-45 enemmän amerikkalaisten tykistöä kuin USAAF:ää. Strateginen pommitus esim synteettisen polttoainetuotannon romahduttajana on kuitenkin asia jolla oli giganttiset seuraukset.

Mitenkähän tuhovoimaa on laskettu esim.saman tykkikaliberin max etäisyyden pienentyessä vaikkapa 20 km:stä 18 km:ään? Liekö kertoin laitettu 0.9 lukemalle?

/// Penna Tervo

Oma näkemykseni saa siis tukea tästä tutkimuksesta: tykistö on taistelukentän kuningas kuolettavuudessa. II maailmansodassa ilmatorjuntatykistö jos sitä oli esim enemmän kuin patteri suojaamassa kenttätykistöpatteristoa vei maataistelukoneilta hampaat suusta. Tappiot hirveät lentokoneille.

Siis kenttätykistö joka sai riittävän ilmatorjuntatuen ja pst-suojan oli ääriäisen tuhoisa viholliselle. Usein vain ilmatorjuntatuki jäi alle it-patterin per kenttätykistöpatteristo.

Pitkin historiaa on kuljettu kohti kehitystä jossa puolustus syvenee ja jo 1970-luvulla tiheys oli sotilas 35 000 neliömetriä kohden. Taistelukenttä laajenee eli maaleja on yhä harvemmassa. Näin huolimatta aseiden tuhovoiman kasvamisesta sotien sotilasuhrimäärät ovat koko ajan laskeneet suhteessa sotilaiden määrään. 200 vuotta sitten sotilastappiot prosenteissa olivat selvästi suuremmat kuin 1939-45.

Montakohan sotilasta "legendaarinen" V-2 surmasi? Epätarkka ja epäluotettava keskipitkän kantaman ohjus, joka oli tarkoitettu terroriaseeksi siviiliejä vastaan, kun Saksalla ei strategisia ilmavoimia ollut.

V-2:n vaikutukset sotaan olivat Saksalle negatiivisia: valtavat resurssit ja huipputiedemiesten ja -insinöörien aivotyö tuhlattiin aseeseen, joka tappoi lähinnä vain siviilejä. Ja useamman kuin yhden V-2:n laukaisuissa mukana olleen. ; )

Yllätys että konekivääri oli vain 10 kertaa tuhovoimaisempi kuin vuoden 1903 Springfield-kivääri.

Ottaa nyt v2 referenssiksi ohjuksista ????

Suomen armeijalla on edelleen vahva tykistö. Tämä perustuu juurikin näihinin vaikuttavuusarvioihin. Raskaalla tykistöllä on vaikutusta myös kaikkiin ajoneuvotyyppeihin. Lisätehosteena meillä on maaliin (=ajoneuvot) hakeutuvia ammuksia.

Springfield 1903 kivääri oli muuten laskelmissa 4.9 kertaa tehokkaampi kuin 1850-1860-lukujen yleisimmät kiväärimallit.

I maailmansodan konekivääri (Maxim): tuhoarvo 3 463 kun II maailmansodan mallit laskettu siis arvolla 4 973, teholisä 44%. I maailmansodan hävittäjä-pommittaja vain 31 909 kun se II maailmansodassa laskettu peräti 39 kertaa.

34 636 on laskettu I maailmansodan loppupuolen panssarivaunujen tuhovoimaksi. Kuuluisa ranskalainen vuosisadan alun 75 mm:n kenttätykkikin laskettu 11 kertaa potentiaalisesti tehokkaammaksi.

Long Tom-tykin arvoa nostaa sen mobiilisuus eli suuri ansio kuului esim vuodesta 1943 käytetylle M4 traktorille. Itse tykillä oli pitkä kantama, hyvä tarkkuus mutta sen tulinopeus on ilmoitettu vain 40 laukaukseen tunnissa. Siitä ei siis olisi ollut mihinkään Nenosen suosimaan 1 minuutin tulimyrskyn. Saksalaisen 150 mm:n haupitsin (15 cm sFH 18) kantama oli 13.3 km ja tulinopeus 4 ls/min eli 6 kertaa enemmän kuin Long Tomilla.

Ilmeisesti kantavuudelle laskettu suuri painoarvo jos saksalainen 150 mm haupitsilla 6-kertainen tulinopeus. Miten lie liikkuvuus ja tulen tarkkuus?

Boforsin 105 mm kanuunoilla oli 16.3 kilometrin kantavuus ja tulinopeus 5-6 laukausta minuutissa. Vastaavan Boforsin haupitsiversion kantavuus oli 10.9 kilometriä mutta tulinopeus 10 laukausta minuutissa, Saksan 150 mm haupitsi 4 laukausta ja sen kantavuus asettuu Boforsin kanuunan ja haupitsin välimaastoon: 13.3 kilometriä.

Selvä juttu tietysti on se että Long Tomilla oli se tietty etu: ellei vihollisen ilmavoimalla ole saumoja siihen ei myöskään vastatulitoiminta pure. Boforsin haupitsi ampuu 150 kiloa kranaatteja minuutissa, kanuunaversio 82 kiloa, Saksan 150 mm haupitsi 174 kiloa mutta Long Tom vain keskimäärin 30 kiloa.

Ehkäpä tämä HERO laskelma laskee tuhovoimassa kantavuuden kasvun merkityksen suorastaan neliökertoimella: kantavuusmatkan tuplaantuminen saa HERO-kertoimeksi 4.

Long Tom (155 mm)pystyi keskimäärin minuuttia kohti lähettämään vain 30 kiloa ammuksia (2 kranaattia 3 minuutissa) kun melkein saman kaliberin (150 mm) saksalainen haupitsi ampui 170 kg ammuksia. Mutta pointti on se että Long Tom ampui lähes 10 km pitemmälle. Luultavasti iso kerroin laskettu sille että ampumaetäisyysmatka kasvoi esim kaksinkertaisesti, olisiko jopa enemmän kuin 4 eli pituudenkasvun neliö. Nimittäin 105 mm Boforsin haupitsi ampui minuutissa 150 kiloa ammuksia ja etäisyys 10.9 km. Suomi valmisti näitä lisenssilla kuten Boforsin vastaavaa kanunaversiotakin.

Puna-armeijan M1937 haupitsi, 152 mm pystyi ampumaan keskimäärin 150 kiloa ammuksia minuutissa mutta sen ampumaetäisyys oli 17.2km (saksalaisella 150 mm haupitsilla 13.3 km). Mutta tästä maksettiin hinta:sen matkapaino lähes 8 tonnia kun saksalaishaupitsilla 6.3 tonnia. Liikkuvuus heikkeni siten tuntuvasti.

Puna-armeijan tykit yleensä olivat hyviä mutta kuten niin usein NL:ssa ei arvostettu ergonomiaa ja mättämällä terästä mobiilisuus heikkeni. Miten lie tähtäimet ja yleinen laatu kestävyyden suhteen?

Kuuluisan ranskalaisen 1897 vuoden 75 mm kanuuna ampui miehistön koulutustasosta riippuen 15-30 laukausta minuutissa eli teoriassa se olisi voinut päästä jopa 170 kiloon minuutissa. Tehokas ampumaetäisyys jäi Boforsista (105 mm) kuitenkin jälkeen (9 km vs 10.9 ,km) ja sille annettu arvo 105 mm haupitsiin arvosta alle 60%.

Jossain suomalaisessa metsämaastossa ero kasvaisi huomattavasti lisää sillä 75/76 mm kenttäkanuunoiden teho laski erityisen paljon metsäiseen kohteeseen ammuttaessa.

Mikähän lienee suomalaisen Krh 120/40 heittimen arvo. Sen ampumaetäisyys 5.3 km, ammuksen paino 12.5 kg, tulinopeus 20 ls/min eli ampuu 250 kg ammuksia minuutissa, luonteensa puolesta ei niin altis vastatulitukselle kuin kenttätykki ja tarvitsi siirtoon vähemmän aikaa ja vetovoimaa kuin 75 mm kanuuna. Enemmän kuin puolet ranskalaistykin arvosta. Suomalaisessa metsässä selvästi tehokkaampi teho vaikka lyhyt ampumamatka huomioidaan.

Kannattaa olla norjalaisten kanssa hyvää pataa.

https://www.defensenews.com/digital-show-dailies/eurosatory/2018/06/14/nammo-rolls-out-its-extreme-range-artillery/

No ainakin tuo tutkimus tukee näkemystä että itse taistelukentillä II maailmansodan maataistelukoneiden tuhovoima ei ollut niin valtava on väitetty. Niiden aseet ja ammukset olivat äärimmäisen epätarkkoja ja touhu kentän päällä oli shokki näillä "koiraslotille" seulustassa jotka olivat kuvitelleen olevansa koko ajan turvassa. Il-2 Stormovik joittenkin höpöttävien Helge Seppälän ajatuksenjuoksua seuraavien väitteistä huolimatta. Il-2 oli vieläkin epätarkempi ja eteenkin sen raketit olivat selvästi huonompia kuin mitä länsiliittoutuneilla oli. Ei ole yhtään selvyyttä siitä onnistuiko Il-2 koneet tuhoamaan yhtään saksalaista panssaria esim Kurskin taistelussa heinäkuun alkupuolella. En ihmettelisi jos saldo oli 1 tai pyöreä 0.

II maailmansodan uutisoinnissa tankit ja lentokoneet ovat mediaseksikkäitä. Kaikkien maiden sotapropaganda pyrki esiintymään teknosotavoimana vaikka tosiasiassa monetkin sotavoimat vetivät tykkejään hevosilla ja sotilaat besorkasivat ruokaa itselleen ryöstämällä siviilejä vaeltamaan kuin kulkukoirat. Tankit hajosivat tien poskeen, lentokoneita putosi taistelukentän ulkopuolella enemmän kuin taistelulennoilla ja aseita sekä ammuksia tuhlattiin.

I maailmansodassa Ranskan tykistö aiheutti omille joukoilleen kaikkiaan n. 75 000 miehen tappiot. Se enemmän kuin Suomen armeijan kokonaistappiot Talvisodassa ja Jatkosodan viimeisenä kesänä.

Kurskin taistelussa Voronezin Rintaman 1.Panssariarmeija kärsi 4-18.7.43 mittavat panssaritappiot. 648 panssarista 84 menetettiin neuvostoanalyytikkojen tutkimuksen lopputuloksena kenttätykistön takia ja vain 11 Luftwaffen ilmaiskussa tuhoutuneena tai vakavasti vaurioituneena. Ylivoimaisen enemmistön lopetti pst-tykki mutta myös 82 levisi kentälle etupäässä teknisistä syistä joskin miinan, pst-tykin, kenttätykistön, krh:n tai viereen pudonneen pommin vaikutusta ei voi sulkea pois. Luftwaffe ei päässyt edes 2%:n saldoon vaikka tälle eteläsektoreille oli keskitetty 240 Stukaa, 90 Jaboa, 80 Henscheliä takomaan tulosta. Von Mansteinin lohkolla oli yli 2/3 Luftwaffen itärintaman maataisteluvoimasta. Kenttätykistön paremman saldon sai aikaan tykistövoima joka oli pääasiasss XLVIII ps armeijakuntaa tukeva tykistö. Patteristoja tuskin juuri enempää kuin fennomaaneilla Tali-Ihantalassa.

Miettikää nyt itse miten muutama sata conquistadoria Espanjasta alisti kymmeniä.miljoonia intiaaneja. Paitsi taudit myös sotilaallinen tekninen ylivoima oli suuri. Portugalista merivalta suurelta osin kompassin ansiosta.

Tilastotietojesi mukaan koko armeija olisi tuhottu päivässä.

Taukoamaton rumputuli jatkui päivällä ja yöllä. Vihollistykistö ampui jopa 600 000 kranaattia vuorokaudessa. Suomalaisten tykistö venyi samaan aikaan 1 000 laukaukseen vuorokaudessa: kranaatteja ei ollut

Kaikkein hirvittävintä tulimyrskyssä on kuitenkin se, että kaikki tämä oli vasta harjoittelua. Luoteisen rintaman komentajan Semjon Timošenkon karttahuoneessa tehtiin suunnitelmia. Taukoamaton tykkituli ja panssari-iskut olivat vasta tiedon keräämistä suomalaisten asemista ja ryhmityksistä. Ratkaiseva isku oli tulossa.