Nimeäni huudetaan, ja aplodit raikuvat kovaa vielä puolen minuutinkin jälkeen. Olin varmaan hyvä. Seuraava keikkani olisi vankilassa, tiedän, ei mikään iso juttu, mutta saan siitä rahaa. Ajatus rikollisista miehistä kiihottaa, ja kosketan ajeltua pilluani. kuitenkin managerini saapuu sisään muttei ehdi nähdä mitään.
”Minni, bussimme lähtee kymmenen minuutin päästä.” hän sanoo ja nyökkään hymyillen sievää vaaleanpunaiseksi maalattua hymyäni. Vaihdan vaatteet ja katson itseäni peilistä. Rintani ovat pienet, mutta terhakat ja perseeni pyöreä. Pidän itsestäni, vaikka vatsani on ollut minulle suuri epävarmuus pitkään.
Istun bussissa matkalla pahamaineiseen vankilaan, jonne syystä jota en tiedä kutsuttiin minut esiintymään. Ehkä siellä on jonkun synttärit?
Korkeat aidat päällystettyinä piikkilangoilla jännittävät minua. Astun sisään vartijoiden johdolla ja saan paljon katseita. Olen pukeutunut verkkosukkahousuihin, liiloihin minishortseihin ja vaaleanpunaiseen crop toppiin. Tatuoituja lihaksikkaita miehiä katselevat minua kuin likaista huoraa, ja kiihotun. Astumme managerin ja kolmen vartijan kanssa autioon tilaan, jossa on lava.
”Vangit saavat aina joka kuun ensimmäisenä perjantaina lahjan” vartija selittää ja käyttää lainausmerkkejä sanan ”lahja” kohdalla. Hän kertoi laulajista, näytelmistä ja vankien omavalitsemista esiintyjistä. Olin tietääkseni yksi niistä. Kattoon ylettyvä tanko oli tuotu minua varten esille, ja hoidan valmistelut managerini kanssa.
Kello lähestyy puoli seitsemää, ja kolmen tunnin aikani alkaa pian. Kellon pirinä saa minut havahtumaan ja nousen ylös. Olen tehnyt tätä kaksi vuotta, niin kauan siis kun olen ollut täysi-ikäinen, mutta tämä keikka jännittää minua. Astun lavalle, ja kuulen vislausta, huokailua ja huutelua. Kävelen viekoittelevasti lavan keskelle ja tartun tankoon.
Tunnin päästä vartijan puhelin soi, ja hän jättää minut vankien kanssa keskenään. Vangit huomaavat tämän ja nousevat ylös tuoleiltaan. Heitä on noin 5 tai 6, muut ovat eristyksessä. Näin minulle kerrottiin. Lopetan työni ja katson säikähtäneenä minua lähestyviä korstoja. Astun taaksepäin ja törmään kolmeen mieheen. Kiljahdan. Yksi miehistä hyssyttelee minua.
”Ei älkää..” yritän estellä mutta yksi miehistä laittaa kätensä suuni eteen ja kaksi muuta pitää minusta kiinni jonkun repiessä shortsejani pois. Yritän rimpuilla mutta miehet puristavat käsivarsiani ja pyöreitä reisiäni lujaa.
”Minni, bussimme lähtee kymmenen minuutin päästä.” hän sanoo ja nyökkään hymyillen sievää vaaleanpunaiseksi maalattua hymyäni. Vaihdan vaatteet ja katson itseäni peilistä. Rintani ovat pienet, mutta terhakat ja perseeni pyöreä. Pidän itsestäni, vaikka vatsani on ollut minulle suuri epävarmuus pitkään.
Istun bussissa matkalla pahamaineiseen vankilaan, jonne syystä jota en tiedä kutsuttiin minut esiintymään. Ehkä siellä on jonkun synttärit?
Korkeat aidat päällystettyinä piikkilangoilla jännittävät minua. Astun sisään vartijoiden johdolla ja saan paljon katseita. Olen pukeutunut verkkosukkahousuihin, liiloihin minishortseihin ja vaaleanpunaiseen crop toppiin. Tatuoituja lihaksikkaita miehiä katselevat minua kuin likaista huoraa, ja kiihotun. Astumme managerin ja kolmen vartijan kanssa autioon tilaan, jossa on lava.
”Vangit saavat aina joka kuun ensimmäisenä perjantaina lahjan” vartija selittää ja käyttää lainausmerkkejä sanan ”lahja” kohdalla. Hän kertoi laulajista, näytelmistä ja vankien omavalitsemista esiintyjistä. Olin tietääkseni yksi niistä. Kattoon ylettyvä tanko oli tuotu minua varten esille, ja hoidan valmistelut managerini kanssa.
Kello lähestyy puoli seitsemää, ja kolmen tunnin aikani alkaa pian. Kellon pirinä saa minut havahtumaan ja nousen ylös. Olen tehnyt tätä kaksi vuotta, niin kauan siis kun olen ollut täysi-ikäinen, mutta tämä keikka jännittää minua. Astun lavalle, ja kuulen vislausta, huokailua ja huutelua. Kävelen viekoittelevasti lavan keskelle ja tartun tankoon.
Tunnin päästä vartijan puhelin soi, ja hän jättää minut vankien kanssa keskenään. Vangit huomaavat tämän ja nousevat ylös tuoleiltaan. Heitä on noin 5 tai 6, muut ovat eristyksessä. Näin minulle kerrottiin. Lopetan työni ja katson säikähtäneenä minua lähestyviä korstoja. Astun taaksepäin ja törmään kolmeen mieheen. Kiljahdan. Yksi miehistä hyssyttelee minua.
”Ei älkää..” yritän estellä mutta yksi miehistä laittaa kätensä suuni eteen ja kaksi muuta pitää minusta kiinni jonkun repiessä shortsejani pois. Yritän rimpuilla mutta miehet puristavat käsivarsiani ja pyöreitä reisiäni lujaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todella hyvä! Jatkoa!
Ja lopuksi heräsit äipän viekusta tissiposki 6
Kiinnostaisi lukea lisää.
Eihän kiinnostais. Sua ainakaan.
Kaikki on kuitenkin ohi nopeasti. Kaksi vangeista on tullut pikkupippeleineen housuihunsa ja pikku teltoista jäljellä on vain veltot nakit sekä kastuneet paskaiset kalsarit. Seuraavilla kahdella ei seiso lainkaan, liiallinen itsensä lääkitseminen on tainnut tehdä tehtävänsä. Viimeiset kaksi innostuvat toisistaan ja alkavat vuorotellen kairaamaan toisiaan perseeseen.
Olen oikeastaan tyytyväinen tilanteen saamaan käänteeseen ja poistun paikalta kireää peppuani pyörittäen jonkun salskean insinöörimiehen nussittavaksi. Siitä ehkä ensi kerralla ;)
Täällä Niko hei. Olen homppeli ja käyn osastolla kollegani parta-andyn huoneessa nauttimassa nestemäisen aamiaiseni lämpimästä letkusta, kuten arvolleni sopii.
Pyllyni pyörinnästä ja pikkusormeni terhakkuudesta ei voi erehtyä. Vaseliinipoikia sitä ollaan. Ja erikoistuneen paperitkin on.
Nikolaus Väittelijä.
Onko muita osia tässä?
Ei.