Olen kolmekymppinen fyysikko. Raitis ja urheilen kolmesti viikossa. Koskaan en ole seurustellut ja päätellyt, että tuskin sitä tulee tapahtumaankaan.
Usein olen jotenkin pysynyt pystyssä tämän asian kanssa, mutta viime aikoina mieleni on vallannut tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne. Aivan kaikki tuntuu turhalta, harmaalta.
Totta kai ilman parisuhdetta voi elää, mutta se on entistä vaikeampaa jos ei ole ikinä sitä edes kokenut. Tuntuu siltä, ettei minua ole koskaan hyväksytty vastakkaisen sukupuolen toimesta. En ole normaali.
Pahinta on kuitenkin se, ettei minulla ole minkäänlaista sosiaalista ympäristöä. En ole työelämässä, eikä minulla ole lainkaan ystäviä. Elän siis täysin ihmisyhteisön ulkopuolella ja se saa oloni tuntumaan niin kamalalta. Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä joka ei nauti yksinäisyydestä, joten tämä on pahinta mitä tiedän. Ravaan kirjastoissa, kuntosaleilla, harrastusryhmissä jne. mutta niistä ei löydy mitään moikkaamista syvempää.
Olen rakastunut kahdesti elämässäni, ja sain pakit molemmilla kerroilla. Huolestuttavinta tässä on se, että viimeisen 15 vuoden aikana olen siis löytänyt vain kaksi naista joita kohtaan tunsin jotakin.
On siis harvinaista että pidän kenestäkään, ja vielä harvinaisempaa että minusta pidetään takaisin. Todennäköisyydet sille että parisuhteen ihme tapahtuisi minun tilanteessani ovat olemattomat. Merkityksetön seksi jonkun Tinderistä löydetyn yksinhuoltajan kanssa ei korjaisi mitään elämässäni.
Koska rippeillä eläminen ei ole minun juttuni, todennäköisesti tulen elämään koko elämäni yksin tietokoneella istuen, huokaillen, ilman minkäänlaista tarkoitusta elämälle. Täysin hukattu elämä.
Tinder ja baarit on nuorempana kokeiltu, ei napannut.
Moni suosittelee hoitoon menemistä, mutta vähän outoa olisi nappailla masennukseen pillereitä kun tiedän täsmälleen mistä kärsimykseni johtuu. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin ja on täysin normaali reaktio voida huonosti, kun kontakti omaan lajiinsa puuttuu. Oma ekologinen lokero puuttuu. Jostain syystä tätä ei voida myöntää ääneen. Ilmeisesti kun pillereillä tehdään paremmin rahaa.
Yksinäisyyden pimeys
84
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Sympatiseerasin sua, oisin yrittänyt jotain lohduttaa, mutta oon yksinhuoltaja, niin jätän väliin. Mulkku.
- Anonyymi
No miksi mun pitäisi jotenkin pystyä samaistumaan yksinhuoltajaan jos oon melkein 40 vuotta elänyt enkä ikinä saanut edes suudella naista?
Teit jonkun rikosrekisterin omaavan lihaskimpun kanssa lapsen parikymppisenä ja varmaan annoit minulle silloin pakit kun en ollut tarpeeksi jännittävä. Pahismies katoaa ja 10-20 vuotta myöhemmin yhtäkkiä minä kelpaankin, elättäjäksi. Jos en tähän suostu, olen mulkku. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No miksi mun pitäisi jotenkin pystyä samaistumaan yksinhuoltajaan jos oon melkein 40 vuotta elänyt enkä ikinä saanut edes suudella naista?
Teit jonkun rikosrekisterin omaavan lihaskimpun kanssa lapsen parikymppisenä ja varmaan annoit minulle silloin pakit kun en ollut tarpeeksi jännittävä. Pahismies katoaa ja 10-20 vuotta myöhemmin yhtäkkiä minä kelpaankin, elättäjäksi. Jos en tähän suostu, olen mulkku.Ymmärrän täysin miksei sulla ole ystäviä eikä naista. Oot niin väärässä kuin väärässä voi olla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän täysin miksei sulla ole ystäviä eikä naista. Oot niin väärässä kuin väärässä voi olla.
No sit varmaan osaat sanoa mikä tossa oli jotenkin epäloogista tai ei vastaa todellista elämää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sit varmaan osaat sanoa mikä tossa oli jotenkin epäloogista tai ei vastaa todellista elämää.
Mitäpä sinä todellisesta elämästä tietäisit?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän täysin miksei sulla ole ystäviä eikä naista. Oot niin väärässä kuin väärässä voi olla.
Niin minäkin. On se jännää! Normiäijälle kyllä käy hyvin vähän pyöreämpi yh, mutta näille friikeille ei. Sitten kuollaan palstalla itsesääliin. On se elämä tyhjää, jos sinne ei ketään päästä.
- Anonyymi
Vaikka aloittajalla onkin paha asennevika ja sen vuoksi sympatiseeraan sinua YH, niin kommentoin myös.
Yhäri tai edes yhteishuoltaja ei ole monelle miehelle (tai naiselle) hyvä vaihtoehto koska:
- menneisyydestä tulee paljon painolastia Omalla kohdallani esimerkiksi kontrollifriikki alkoholiongelmainen ex vaimo, joka pystyy tekemään elämääni välillä hankalaksi.
- lapset tulevat yhtäkkiä. Ei siis hidasta kasvamista äitiyteen tai isyyteen, vaan joku muu on jo muokannut lasten perusluonteen.
- Et ole hetkeäkään sille toiselle se kaikkein tärkein, vaan lapset ovat
- Raskauksien runtelema vartalo naisella - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No miksi mun pitäisi jotenkin pystyä samaistumaan yksinhuoltajaan jos oon melkein 40 vuotta elänyt enkä ikinä saanut edes suudella naista?
Teit jonkun rikosrekisterin omaavan lihaskimpun kanssa lapsen parikymppisenä ja varmaan annoit minulle silloin pakit kun en ollut tarpeeksi jännittävä. Pahismies katoaa ja 10-20 vuotta myöhemmin yhtäkkiä minä kelpaankin, elättäjäksi. Jos en tähän suostu, olen mulkku.Juu, meinasin minäkin tarjota muutaman rohkaisevan sanan, mutta tämä kommentti kertoo paljon. Aloin ymmärtää, miksi olet omillasi. Todella ikävä asenne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka aloittajalla onkin paha asennevika ja sen vuoksi sympatiseeraan sinua YH, niin kommentoin myös.
Yhäri tai edes yhteishuoltaja ei ole monelle miehelle (tai naiselle) hyvä vaihtoehto koska:
- menneisyydestä tulee paljon painolastia Omalla kohdallani esimerkiksi kontrollifriikki alkoholiongelmainen ex vaimo, joka pystyy tekemään elämääni välillä hankalaksi.
- lapset tulevat yhtäkkiä. Ei siis hidasta kasvamista äitiyteen tai isyyteen, vaan joku muu on jo muokannut lasten perusluonteen.
- Et ole hetkeäkään sille toiselle se kaikkein tärkein, vaan lapset ovat
- Raskauksien runtelema vartalo naisellaAi. Kyllä me ollaan ihan onnistuttu. Lienee sit astetta kypsempi mies. Ja tykkää jopa mun "runnellusta" vartalosta. (Josta ulkopuolinen ei ees osaa sanoa, oonko saanut lapsen vai en.)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai. Kyllä me ollaan ihan onnistuttu. Lienee sit astetta kypsempi mies. Ja tykkää jopa mun "runnellusta" vartalosta. (Josta ulkopuolinen ei ees osaa sanoa, oonko saanut lapsen vai en.)
Hauskaa, että puutuit tuohon viimeiseen, vaikka siinä oli monta muutakin pointtia.
Niin mekin ollaan onnistuttu, minun hullusta ex-vaimosta huolimatta, mutta ei se ole ollut uudelle kumppanilleni helppoa. Olen kuitenkin pitänyt häntä erossa asioista niin pitkälle kuin mahdollista.
Olet onnekas, jos vartalosi on pysynyt muuttumattomana vaikka suurimmalla osalla muuttuu.. Ja vaikka ei pysyisikään, ei se välttämättä ole este, vaan yksi asia muiden joukossa, eikä ulkonäkö ole kaikki kaikessa.
Väitän kuitenkin, että aika harva mies tai nainen on etsinyt ensisijaisesti kumppania jolla on lapsia edellisestä parisuhteesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hauskaa, että puutuit tuohon viimeiseen, vaikka siinä oli monta muutakin pointtia.
Niin mekin ollaan onnistuttu, minun hullusta ex-vaimosta huolimatta, mutta ei se ole ollut uudelle kumppanilleni helppoa. Olen kuitenkin pitänyt häntä erossa asioista niin pitkälle kuin mahdollista.
Olet onnekas, jos vartalosi on pysynyt muuttumattomana vaikka suurimmalla osalla muuttuu.. Ja vaikka ei pysyisikään, ei se välttämättä ole este, vaan yksi asia muiden joukossa, eikä ulkonäkö ole kaikki kaikessa.
Väitän kuitenkin, että aika harva mies tai nainen on etsinyt ensisijaisesti kumppania jolla on lapsia edellisestä parisuhteesta.No voin mä noita muitakin kommata. En ole koskaan etsinyt kumppania jotkut ominaisuudet tai kriteerit edellä, jos kolahtaa niin kolahtaa.
Oon siitä onnellisessa asemassa että välit exään on hyvät (eikä vähiten mun ansiosta). Ei nyt ylimpiä ystäviä olla, mutta perhettä, niin että lapsi tietää, että perhettä ollaan. Uudet kumppanit on esitelty puolin ja toisin.
Lapsen perusluonne on mikä on, eikä sitä mun mielestä aikuinen voi muokata. Yhteneväiset kasvatuslinjat on toki syytä olla, selkeät roolit ja kaikkien osapuolien välinen kunnioitus.
Ikinä en ole ymmärtänyt miten joku kokee lapsen kilpailuasetelmaksi,että "En voi olla tärkein, koska lapsi." Kypsymätöntä minusta. Lapsi ja aikuinen ei taistele samasta paikasta, ja tottakai lapsen on oltava tärkein. Kumppani on ihan toisella tavalla tärkein.
Noin,ole hyvä! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No voin mä noita muitakin kommata. En ole koskaan etsinyt kumppania jotkut ominaisuudet tai kriteerit edellä, jos kolahtaa niin kolahtaa.
Oon siitä onnellisessa asemassa että välit exään on hyvät (eikä vähiten mun ansiosta). Ei nyt ylimpiä ystäviä olla, mutta perhettä, niin että lapsi tietää, että perhettä ollaan. Uudet kumppanit on esitelty puolin ja toisin.
Lapsen perusluonne on mikä on, eikä sitä mun mielestä aikuinen voi muokata. Yhteneväiset kasvatuslinjat on toki syytä olla, selkeät roolit ja kaikkien osapuolien välinen kunnioitus.
Ikinä en ole ymmärtänyt miten joku kokee lapsen kilpailuasetelmaksi,että "En voi olla tärkein, koska lapsi." Kypsymätöntä minusta. Lapsi ja aikuinen ei taistele samasta paikasta, ja tottakai lapsen on oltava tärkein. Kumppani on ihan toisella tavalla tärkein.
Noin,ole hyvä!Sivusta kommentoin... Lapsettomana naisena ymmärrän kyllä myös kaikkia jotka sanovat, että toivovat lapsetonta kumppania koska haluavat olla toiselle se tärkein. On luonnollista haluta kokea se tunne edes kerran, hetken ajan elämässään.
Lapsen kuuluukin tottakai olla vanhempiensa elämän tärkein asia. Jos ei olisi, huolestuisin ihmisen arvomaailmasta. Mutta lapsen saanut on todennäköisesti ollut lapsensa toisen vanhemman kanssa ensin suhteessa, jossa ovat olleet toisilleen tärkeimpiä. Se on se fiilis mitä moni lapseton haluaa kumppaninsa kanssa kokea.
Toki se millä tavalla lapsi on tärkein on täysin erilaista, kuin millä tavalla se kumppani on tärkein. Mutta lapsettomalla ei ole vertailukohtaa siihen, ja vaikka ymmärtäisikin lapsen tehneen ajatusmaailmaa, niin se ei poista sitä toivetta että olisi itse jollekin se ykkönen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sivusta kommentoin... Lapsettomana naisena ymmärrän kyllä myös kaikkia jotka sanovat, että toivovat lapsetonta kumppania koska haluavat olla toiselle se tärkein. On luonnollista haluta kokea se tunne edes kerran, hetken ajan elämässään.
Lapsen kuuluukin tottakai olla vanhempiensa elämän tärkein asia. Jos ei olisi, huolestuisin ihmisen arvomaailmasta. Mutta lapsen saanut on todennäköisesti ollut lapsensa toisen vanhemman kanssa ensin suhteessa, jossa ovat olleet toisilleen tärkeimpiä. Se on se fiilis mitä moni lapseton haluaa kumppaninsa kanssa kokea.
Toki se millä tavalla lapsi on tärkein on täysin erilaista, kuin millä tavalla se kumppani on tärkein. Mutta lapsettomalla ei ole vertailukohtaa siihen, ja vaikka ymmärtäisikin lapsen tehneen ajatusmaailmaa, niin se ei poista sitä toivetta että olisi itse jollekin se ykkönen.Ok,sä oot tota mieltä ja rehellinen sen suhteen, hyvä. Itse en asiaa näe ollenkaan noin. Oon myös ollut lapsettomana lapsellisen miehen kanssa, enkä kokenut kuvaamiasi tunteita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok,sä oot tota mieltä ja rehellinen sen suhteen, hyvä. Itse en asiaa näe ollenkaan noin. Oon myös ollut lapsettomana lapsellisen miehen kanssa, enkä kokenut kuvaamiasi tunteita.
Se vaan todistaa että meitä naisiakin on moneen eri junaan! Ei tässä yhtä ja samanlaista harmaata massaa onneksi olla :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se vaan todistaa että meitä naisiakin on moneen eri junaan! Ei tässä yhtä ja samanlaista harmaata massaa onneksi olla :)
Jep! Aurinkoista päivää!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No miksi mun pitäisi jotenkin pystyä samaistumaan yksinhuoltajaan jos oon melkein 40 vuotta elänyt enkä ikinä saanut edes suudella naista?
Teit jonkun rikosrekisterin omaavan lihaskimpun kanssa lapsen parikymppisenä ja varmaan annoit minulle silloin pakit kun en ollut tarpeeksi jännittävä. Pahismies katoaa ja 10-20 vuotta myöhemmin yhtäkkiä minä kelpaankin, elättäjäksi. Jos en tähän suostu, olen mulkku.Olet aivan oikeassa. YH on biojätettä, johon itseään kunnioittavan miehen ei pidä koskea.
- Anonyymi
Kokeile vaikka maksullista. Jos se siitä avautuisi, siis se elämän kirja...
- Anonyymi
Miten salilla käynti? Kunnon lihakset saattaisivat auttaa sen Naisen löytymisessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten salilla käynti? Kunnon lihakset saattaisivat auttaa sen Naisen löytymisessä.
Käyn salilla eikä se oikeasti auta mitään. Ulkonäkö on yleensä yksinäisyydessä pikkutekijä. Oikea juttu on se miten saadaan sosiaalisia siteitä muodostumaan vähän kuin luonnostaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käyn salilla eikä se oikeasti auta mitään. Ulkonäkö on yleensä yksinäisyydessä pikkutekijä. Oikea juttu on se miten saadaan sosiaalisia siteitä muodostumaan vähän kuin luonnostaan.
Tuollaisia ongelmia on varmaan aika monella. Et varmasti ole yksin asian kanssa. Fyysikon homma on vielä aika teoreettista ja yksinäistä puuhaa. Luulisi kuitenkin, että teidänkin alalla on keskustelupalstoja, retkiä yms. toimintaa? Fyysikot on yleensä älykästä porukkaa. Oletko ajatellut Mensaa tai testiä? Siellä on ainakin tapaamisia jne.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Käyn salilla eikä se oikeasti auta mitään. Ulkonäkö on yleensä yksinäisyydessä pikkutekijä. Oikea juttu on se miten saadaan sosiaalisia siteitä muodostumaan vähän kuin luonnostaan.
Tuo on täysin totta.
Jotta pelkillä lihaksilla saa naista, silloin niiden lihasten täytyy olla tyyliä Arnold.
Kiinteän ja hyväryhtisen kropan päälle tarvitaan tyylikkäät vaatteet.
Mutta ne vaatteetkaan eivät auta, ellei osaa kantaa itseään.
Itsensä kantamiseen tarvitaan rentoutta ja hyvää fiilistä.
Ja tämä on se ongelma mikä tulee eteen ja pilaa kaiken. Ellei osaa luoda minkäänlaisia ihmissuhteita, silloin rentoutta ei tule ja hyvä fiiliskin on kaukana kun vähäiset kokemukset ihmisistä ovat pelkän työn tai opiskelun kautta saatuja tai pelkkää negatiivista kohtelua ihastuksen kohteilta.
Minä olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Minulla tosin on työ ja työkavereita, mutta ongelma on lähtenyt jo peruskouluajoilta. Minulla oli toisia poikia kavereina, mutta vaikka he saivat tyttöjä kavereiksi, kukaan tyttö ei koskaan halunnut olla minun kaveri. Tämä sama tilanne jatkui teini-ikään saakka ja sen jälkeenkin. Aina tytöt löysivät ystäväni, vaan eivät koskaan minua.
Työkavereilla ja nykyään harventuneilla kavereilla on lisäksi naisystäviä joita he ovat tavanneet mm. vaimojensa tai tyttöystäviensä kautta. He viestittelevät ja soittelevat heille ja hakevat tai vievät heitä milloin mihinkin aivan ystävinä, eivät ihastuksen kohteina. Minulla ei ole puhelimessa muiden kuin työkavereiden tai miespuolisten kavereiden numeroita. Omat peruskoulukaverit ovat jo kaikonneet maailmalle joten yhteyttä ei käytännössä pidetä vaikka fasebookin kautta näkee jotain. Eli taisin heillekin olla vain se joka seurasi mukana, mutta jota ei tapailtu kuin ainoastaan silloin kun olin jollakin tavalla hyödyksi?
Jos joskus töissä jään kahden naisen kanssa. Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään. Sen sijaan kuulen kyllä kuinka naiset juttelevat työkavereilleni. Ikäänkuin minussa olisi jokin epämiellyttävä näkymätön aura joka ei sovi kenellekään. Se olisikin jos paikalle tullessani kaikki hiljenisivät, koska se kertoisi jotain, mutta kun sitäkään ei tapahdu. Töissä tulee tietenkin puhuttua työasioista, mutta kuulen sen kuinka työkaverit sukupuolesta huolimatta puhuvat muistakin asioista keskenään, paitsi minulle.
Olen yrittänyt seistä peilin edessä ja katsoa itseäni kriittisesti, vertaillen vartalotyyppiäni ja tyyliäni muihin miehiin ja olen ottanut jopa itsestäni ja käytöksestäni videokuvaa kameralla jotta voisin verrata että mikä minussa on oikein vikana etteivät ihmiset ole koskaan halunneet minuun tutustua. Mutta mitään vikaa en löydä. Ulkonäkö on ihan okei. Ei ole viirusilmiä, ei isoja korvia, ei kaksoisleukaa, tai hampaatonta suuta. Ikää on alkanut jo tulla, joten ohimoilta on alkanut hiukset harveta ja naamassakin on ryppyjä. Parta on siististi ajeltu ja säännöllisesti vaihdan sen tyyliä tai ajan kokonaan pois. Silmälasit on optikolla valittu ihan padin kanssa. Vaatteet ovat mielestäni tyylikkäät ja niissä on jopa hieman väriä ja vaaleutta muiden mustiin kamppeisiin verrattuna. Ja vaikka osa vaatteista voikin olla jostain halpakaupasta, suurin osa on laatua. Kotini on siivo ja kodikas ja auto samaten.
Tästä tekstistäkin voi päätellä että osaan keskustella ja kommunoikoida. Työssä olen silloin tällöin joutunut pitämään esitelmää eri asioista ja kaikki tuntuvat sen ymmärtävän, aivan samoin kun olen joutunut delegoimaan joitakin tehtäviä toisille ja kaikki vaikuttavat ymmärtävän viestieni sisällön.
Mutta siitä huolimatta olen täysin yksin! Miksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on täysin totta.
Jotta pelkillä lihaksilla saa naista, silloin niiden lihasten täytyy olla tyyliä Arnold.
Kiinteän ja hyväryhtisen kropan päälle tarvitaan tyylikkäät vaatteet.
Mutta ne vaatteetkaan eivät auta, ellei osaa kantaa itseään.
Itsensä kantamiseen tarvitaan rentoutta ja hyvää fiilistä.
Ja tämä on se ongelma mikä tulee eteen ja pilaa kaiken. Ellei osaa luoda minkäänlaisia ihmissuhteita, silloin rentoutta ei tule ja hyvä fiiliskin on kaukana kun vähäiset kokemukset ihmisistä ovat pelkän työn tai opiskelun kautta saatuja tai pelkkää negatiivista kohtelua ihastuksen kohteilta.
Minä olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Minulla tosin on työ ja työkavereita, mutta ongelma on lähtenyt jo peruskouluajoilta. Minulla oli toisia poikia kavereina, mutta vaikka he saivat tyttöjä kavereiksi, kukaan tyttö ei koskaan halunnut olla minun kaveri. Tämä sama tilanne jatkui teini-ikään saakka ja sen jälkeenkin. Aina tytöt löysivät ystäväni, vaan eivät koskaan minua.
Työkavereilla ja nykyään harventuneilla kavereilla on lisäksi naisystäviä joita he ovat tavanneet mm. vaimojensa tai tyttöystäviensä kautta. He viestittelevät ja soittelevat heille ja hakevat tai vievät heitä milloin mihinkin aivan ystävinä, eivät ihastuksen kohteina. Minulla ei ole puhelimessa muiden kuin työkavereiden tai miespuolisten kavereiden numeroita. Omat peruskoulukaverit ovat jo kaikonneet maailmalle joten yhteyttä ei käytännössä pidetä vaikka fasebookin kautta näkee jotain. Eli taisin heillekin olla vain se joka seurasi mukana, mutta jota ei tapailtu kuin ainoastaan silloin kun olin jollakin tavalla hyödyksi?
Jos joskus töissä jään kahden naisen kanssa. Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään. Sen sijaan kuulen kyllä kuinka naiset juttelevat työkavereilleni. Ikäänkuin minussa olisi jokin epämiellyttävä näkymätön aura joka ei sovi kenellekään. Se olisikin jos paikalle tullessani kaikki hiljenisivät, koska se kertoisi jotain, mutta kun sitäkään ei tapahdu. Töissä tulee tietenkin puhuttua työasioista, mutta kuulen sen kuinka työkaverit sukupuolesta huolimatta puhuvat muistakin asioista keskenään, paitsi minulle.
Olen yrittänyt seistä peilin edessä ja katsoa itseäni kriittisesti, vertaillen vartalotyyppiäni ja tyyliäni muihin miehiin ja olen ottanut jopa itsestäni ja käytöksestäni videokuvaa kameralla jotta voisin verrata että mikä minussa on oikein vikana etteivät ihmiset ole koskaan halunneet minuun tutustua. Mutta mitään vikaa en löydä. Ulkonäkö on ihan okei. Ei ole viirusilmiä, ei isoja korvia, ei kaksoisleukaa, tai hampaatonta suuta. Ikää on alkanut jo tulla, joten ohimoilta on alkanut hiukset harveta ja naamassakin on ryppyjä. Parta on siististi ajeltu ja säännöllisesti vaihdan sen tyyliä tai ajan kokonaan pois. Silmälasit on optikolla valittu ihan padin kanssa. Vaatteet ovat mielestäni tyylikkäät ja niissä on jopa hieman väriä ja vaaleutta muiden mustiin kamppeisiin verrattuna. Ja vaikka osa vaatteista voikin olla jostain halpakaupasta, suurin osa on laatua. Kotini on siivo ja kodikas ja auto samaten.
Tästä tekstistäkin voi päätellä että osaan keskustella ja kommunoikoida. Työssä olen silloin tällöin joutunut pitämään esitelmää eri asioista ja kaikki tuntuvat sen ymmärtävän, aivan samoin kun olen joutunut delegoimaan joitakin tehtäviä toisille ja kaikki vaikuttavat ymmärtävän viestieni sisällön.
Mutta siitä huolimatta olen täysin yksin! Miksi?Mitä sinä puhut ihmisille?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on täysin totta.
Jotta pelkillä lihaksilla saa naista, silloin niiden lihasten täytyy olla tyyliä Arnold.
Kiinteän ja hyväryhtisen kropan päälle tarvitaan tyylikkäät vaatteet.
Mutta ne vaatteetkaan eivät auta, ellei osaa kantaa itseään.
Itsensä kantamiseen tarvitaan rentoutta ja hyvää fiilistä.
Ja tämä on se ongelma mikä tulee eteen ja pilaa kaiken. Ellei osaa luoda minkäänlaisia ihmissuhteita, silloin rentoutta ei tule ja hyvä fiiliskin on kaukana kun vähäiset kokemukset ihmisistä ovat pelkän työn tai opiskelun kautta saatuja tai pelkkää negatiivista kohtelua ihastuksen kohteilta.
Minä olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Minulla tosin on työ ja työkavereita, mutta ongelma on lähtenyt jo peruskouluajoilta. Minulla oli toisia poikia kavereina, mutta vaikka he saivat tyttöjä kavereiksi, kukaan tyttö ei koskaan halunnut olla minun kaveri. Tämä sama tilanne jatkui teini-ikään saakka ja sen jälkeenkin. Aina tytöt löysivät ystäväni, vaan eivät koskaan minua.
Työkavereilla ja nykyään harventuneilla kavereilla on lisäksi naisystäviä joita he ovat tavanneet mm. vaimojensa tai tyttöystäviensä kautta. He viestittelevät ja soittelevat heille ja hakevat tai vievät heitä milloin mihinkin aivan ystävinä, eivät ihastuksen kohteina. Minulla ei ole puhelimessa muiden kuin työkavereiden tai miespuolisten kavereiden numeroita. Omat peruskoulukaverit ovat jo kaikonneet maailmalle joten yhteyttä ei käytännössä pidetä vaikka fasebookin kautta näkee jotain. Eli taisin heillekin olla vain se joka seurasi mukana, mutta jota ei tapailtu kuin ainoastaan silloin kun olin jollakin tavalla hyödyksi?
Jos joskus töissä jään kahden naisen kanssa. Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään. Sen sijaan kuulen kyllä kuinka naiset juttelevat työkavereilleni. Ikäänkuin minussa olisi jokin epämiellyttävä näkymätön aura joka ei sovi kenellekään. Se olisikin jos paikalle tullessani kaikki hiljenisivät, koska se kertoisi jotain, mutta kun sitäkään ei tapahdu. Töissä tulee tietenkin puhuttua työasioista, mutta kuulen sen kuinka työkaverit sukupuolesta huolimatta puhuvat muistakin asioista keskenään, paitsi minulle.
Olen yrittänyt seistä peilin edessä ja katsoa itseäni kriittisesti, vertaillen vartalotyyppiäni ja tyyliäni muihin miehiin ja olen ottanut jopa itsestäni ja käytöksestäni videokuvaa kameralla jotta voisin verrata että mikä minussa on oikein vikana etteivät ihmiset ole koskaan halunneet minuun tutustua. Mutta mitään vikaa en löydä. Ulkonäkö on ihan okei. Ei ole viirusilmiä, ei isoja korvia, ei kaksoisleukaa, tai hampaatonta suuta. Ikää on alkanut jo tulla, joten ohimoilta on alkanut hiukset harveta ja naamassakin on ryppyjä. Parta on siististi ajeltu ja säännöllisesti vaihdan sen tyyliä tai ajan kokonaan pois. Silmälasit on optikolla valittu ihan padin kanssa. Vaatteet ovat mielestäni tyylikkäät ja niissä on jopa hieman väriä ja vaaleutta muiden mustiin kamppeisiin verrattuna. Ja vaikka osa vaatteista voikin olla jostain halpakaupasta, suurin osa on laatua. Kotini on siivo ja kodikas ja auto samaten.
Tästä tekstistäkin voi päätellä että osaan keskustella ja kommunoikoida. Työssä olen silloin tällöin joutunut pitämään esitelmää eri asioista ja kaikki tuntuvat sen ymmärtävän, aivan samoin kun olen joutunut delegoimaan joitakin tehtäviä toisille ja kaikki vaikuttavat ymmärtävän viestieni sisällön.
Mutta siitä huolimatta olen täysin yksin! Miksi?"Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään."
No mikähän sinussa on niin pelottavaa? Koko? Villi-ihmisen ilme silmissä? Kuulostaa oudolta, jos on normi "keskiluokkainen" elämä, normi työ, normiarvot ja normi kasvatus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään."
No mikähän sinussa on niin pelottavaa? Koko? Villi-ihmisen ilme silmissä? Kuulostaa oudolta, jos on normi "keskiluokkainen" elämä, normi työ, normiarvot ja normi kasvatus.Mulla on semmoinen aavistus, että tuo kaveri ei puhu itse koskaan mitään. Kukaan ei tiedä hänestä yhtään mitään. Vaikea siinä on tuntea mitään yhteenkuuluvaisuutta ja keksiä puheenaihetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on semmoinen aavistus, että tuo kaveri ei puhu itse koskaan mitään. Kukaan ei tiedä hänestä yhtään mitään. Vaikea siinä on tuntea mitään yhteenkuuluvaisuutta ja keksiä puheenaihetta.
Niin, odottaa vaan jäykkänä, että toinen aloittaa puhumisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on täysin totta.
Jotta pelkillä lihaksilla saa naista, silloin niiden lihasten täytyy olla tyyliä Arnold.
Kiinteän ja hyväryhtisen kropan päälle tarvitaan tyylikkäät vaatteet.
Mutta ne vaatteetkaan eivät auta, ellei osaa kantaa itseään.
Itsensä kantamiseen tarvitaan rentoutta ja hyvää fiilistä.
Ja tämä on se ongelma mikä tulee eteen ja pilaa kaiken. Ellei osaa luoda minkäänlaisia ihmissuhteita, silloin rentoutta ei tule ja hyvä fiiliskin on kaukana kun vähäiset kokemukset ihmisistä ovat pelkän työn tai opiskelun kautta saatuja tai pelkkää negatiivista kohtelua ihastuksen kohteilta.
Minä olen täsmälleen samanlaisessa tilanteessa kuin aloittaja. Minulla tosin on työ ja työkavereita, mutta ongelma on lähtenyt jo peruskouluajoilta. Minulla oli toisia poikia kavereina, mutta vaikka he saivat tyttöjä kavereiksi, kukaan tyttö ei koskaan halunnut olla minun kaveri. Tämä sama tilanne jatkui teini-ikään saakka ja sen jälkeenkin. Aina tytöt löysivät ystäväni, vaan eivät koskaan minua.
Työkavereilla ja nykyään harventuneilla kavereilla on lisäksi naisystäviä joita he ovat tavanneet mm. vaimojensa tai tyttöystäviensä kautta. He viestittelevät ja soittelevat heille ja hakevat tai vievät heitä milloin mihinkin aivan ystävinä, eivät ihastuksen kohteina. Minulla ei ole puhelimessa muiden kuin työkavereiden tai miespuolisten kavereiden numeroita. Omat peruskoulukaverit ovat jo kaikonneet maailmalle joten yhteyttä ei käytännössä pidetä vaikka fasebookin kautta näkee jotain. Eli taisin heillekin olla vain se joka seurasi mukana, mutta jota ei tapailtu kuin ainoastaan silloin kun olin jollakin tavalla hyödyksi?
Jos joskus töissä jään kahden naisen kanssa. Nainen menee väistämättä hiljaiseksi eikä uskalla puhua mitään. Sen sijaan kuulen kyllä kuinka naiset juttelevat työkavereilleni. Ikäänkuin minussa olisi jokin epämiellyttävä näkymätön aura joka ei sovi kenellekään. Se olisikin jos paikalle tullessani kaikki hiljenisivät, koska se kertoisi jotain, mutta kun sitäkään ei tapahdu. Töissä tulee tietenkin puhuttua työasioista, mutta kuulen sen kuinka työkaverit sukupuolesta huolimatta puhuvat muistakin asioista keskenään, paitsi minulle.
Olen yrittänyt seistä peilin edessä ja katsoa itseäni kriittisesti, vertaillen vartalotyyppiäni ja tyyliäni muihin miehiin ja olen ottanut jopa itsestäni ja käytöksestäni videokuvaa kameralla jotta voisin verrata että mikä minussa on oikein vikana etteivät ihmiset ole koskaan halunneet minuun tutustua. Mutta mitään vikaa en löydä. Ulkonäkö on ihan okei. Ei ole viirusilmiä, ei isoja korvia, ei kaksoisleukaa, tai hampaatonta suuta. Ikää on alkanut jo tulla, joten ohimoilta on alkanut hiukset harveta ja naamassakin on ryppyjä. Parta on siististi ajeltu ja säännöllisesti vaihdan sen tyyliä tai ajan kokonaan pois. Silmälasit on optikolla valittu ihan padin kanssa. Vaatteet ovat mielestäni tyylikkäät ja niissä on jopa hieman väriä ja vaaleutta muiden mustiin kamppeisiin verrattuna. Ja vaikka osa vaatteista voikin olla jostain halpakaupasta, suurin osa on laatua. Kotini on siivo ja kodikas ja auto samaten.
Tästä tekstistäkin voi päätellä että osaan keskustella ja kommunoikoida. Työssä olen silloin tällöin joutunut pitämään esitelmää eri asioista ja kaikki tuntuvat sen ymmärtävän, aivan samoin kun olen joutunut delegoimaan joitakin tehtäviä toisille ja kaikki vaikuttavat ymmärtävän viestieni sisällön.
Mutta siitä huolimatta olen täysin yksin! Miksi?Voi että mä tahtoisin lähteä sun kanssa kahville! Sydäntä särkee, kun lajitoveri on liian yksin ja epäilee itseään noin paljon. T:nainen
- Anonyymi
Suosittelen terapiaa. Nuppivika.
- Anonyymi
Jep, ja aika paha.
- Anonyymi
Jos löydät ihmisen jonka psyyke kestää 40 vuotta yksinoloa niin kerro mullekin.
Ite 28v ja kuuppa posahtamassa. Ei neljän seinän sisällä omien ajatustensa kanssa pysty olla.
Että turha arvostella siellä, et kestäisi itsekään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep, ja aika paha.
teillä kahdella taitaa viirata pahemminkin...
onko kenties geeneissä liikaa jotain tekijää. - Anonyymi
Sinun mielestäsi varmaan nälkää kärsivä ihminenkin, joka valittaa tilanteestaan, joutaa mielisairaalaan? Kylmää touhua. Mutta sellaista se on tässä välinpitämättömässä kuolevassa maailmassa.
IkisinkkuerakkoM42v - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinun mielestäsi varmaan nälkää kärsivä ihminenkin, joka valittaa tilanteestaan, joutaa mielisairaalaan? Kylmää touhua. Mutta sellaista se on tässä välinpitämättömässä kuolevassa maailmassa.
IkisinkkuerakkoM42vIhan avohoidossakin saa terapiaa. Ei sitä pidä pelätä.
Vsikka ap halveksuu myös mielenhuoltoa, niin se ei tarkoita sitä, että hän tietäisi mikä auttaa. Ajatukset ja käsitys omasta itsestä on väärillä urilla ihan selkeästi. Totaalinen yksinäisyys vaivaa, eikä asiaan löydetä mitään ratkaisua...
Sopiva terapia ihan oikeasti olisi ratkaisu, jolla parempaan elämään pääsisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos löydät ihmisen jonka psyyke kestää 40 vuotta yksinoloa niin kerro mullekin.
Ite 28v ja kuuppa posahtamassa. Ei neljän seinän sisällä omien ajatustensa kanssa pysty olla.
Että turha arvostella siellä, et kestäisi itsekään." Ei neljän seinän sisällä omien ajatustensa kanssa pysty olla."
Lähde pois sieltä neljän seinän sisältä.
- Anonyymi
Miehen pitää juoda viinaa ja mennä kaveriporukoihin jossa aina on naisia koska naiset tykkää kun porukassa juodaan ja ollaan sosiaalisia. Siten minäkin nuorena sain naisia että porukassa juotiin keskikaljaa aina jossain. Tyttöjä tuli sieltä täältä ja kohta jo seurustelin. Harrastuksistä löytyy kavereita, pelasin nuorena jalista ja vanhempana salibandya ja kaveriporukassa käytiin sitten myös baareissa juomassa viinaa ja iskemässä naisia.
T viinamies - Anonyymi
Miehen pitää juoda viinaa ja mennä kaveriporukoihin jossa aina on naisia koska naiset tykkää kun porukassa juodaan ja ollaan sosiaalisia. Siten minäkin nuorena sain naisia että porukassa juotiin keskikaljaa aina jossain. Tyttöjä tuli sieltä täältä ja kohta jo seurustelin. Harrastuksistä löytyy kavereita, pelasin nuorena jalista ja vanhempana salibandya ja kaveriporukassa käytiin sitten myös baareissa juomassa viinaa ja iskemässä naisia.
T viinamies - Anonyymi
"Olen rakastunut kahdesti elämässäni, ja sain pakit molemmilla kerroilla."
Siis olet kaksi kertaa seurustellut, rakastunut ja lopulta tullut kuitenkin jätetyksi?
Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?- Anonyymi
"Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?"
Kyllä. Minulle vaan aiemmin sanottiin että tän ikäinen äijä ei saa käyttää termiä "ihastua" koska se on teinityttöjen sana. Mene ja tiedä. En valitettavasti ymmärrä sosiaalielämästä mitään. Olen fyysikko. Pariutuminen on minulle yhtä vierasta kuin differentiaalilaskenta teille. Ehkä tämä valottaa asiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?"
Kyllä. Minulle vaan aiemmin sanottiin että tän ikäinen äijä ei saa käyttää termiä "ihastua" koska se on teinityttöjen sana. Mene ja tiedä. En valitettavasti ymmärrä sosiaalielämästä mitään. Olen fyysikko. Pariutuminen on minulle yhtä vierasta kuin differentiaalilaskenta teille. Ehkä tämä valottaa asiaa.Ihastunut, tykästynyt, kiinnostunut... Miten vain.
Rakkaus on kuitenkin vatsanpohjan perhosia suurempi fiilis, rakastuminen ei ihan hetkessä tapahdu.
Ei ammatinvalinta vielä kerro mitään siitä että ihminen olisi automaattisesti hyvä tai huono sosiaalisissa piireissä. Meitä on monenlaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?"
Kyllä. Minulle vaan aiemmin sanottiin että tän ikäinen äijä ei saa käyttää termiä "ihastua" koska se on teinityttöjen sana. Mene ja tiedä. En valitettavasti ymmärrä sosiaalielämästä mitään. Olen fyysikko. Pariutuminen on minulle yhtä vierasta kuin differentiaalilaskenta teille. Ehkä tämä valottaa asiaa.Taitaa olla fyysikolla vähän ylimielisyyden vikaakin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihastunut, tykästynyt, kiinnostunut... Miten vain.
Rakkaus on kuitenkin vatsanpohjan perhosia suurempi fiilis, rakastuminen ei ihan hetkessä tapahdu.
Ei ammatinvalinta vielä kerro mitään siitä että ihminen olisi automaattisesti hyvä tai huono sosiaalisissa piireissä. Meitä on monenlaisia.Keittiöpsykologiaa. Rakastua voi ensi silmäyksellä, se muuttuu seuraavassa vaiheessa rakkaudeksi, tai kuolee. Terapia ei auta kaikkia. Ei siellä neuvoja anneta. Monologin vetäminen ei tuota miestä auta. Hän tietää jo ongelmat.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keittiöpsykologiaa. Rakastua voi ensi silmäyksellä, se muuttuu seuraavassa vaiheessa rakkaudeksi, tai kuolee. Terapia ei auta kaikkia. Ei siellä neuvoja anneta. Monologin vetäminen ei tuota miestä auta. Hän tietää jo ongelmat.
Terapiaakin on monenlaista.
Tietään ongrlmat, mutta ei tiedä syitä, saatika ratkaisuja!
Jos sinä oletkin pettynyt nuppihoidon ammattilaisiin,, niin jollekin muulle se voi olla elämän pelastus. Satavarmaa on, että huonommakdi ei voi enää mennä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keittiöpsykologiaa. Rakastua voi ensi silmäyksellä, se muuttuu seuraavassa vaiheessa rakkaudeksi, tai kuolee. Terapia ei auta kaikkia. Ei siellä neuvoja anneta. Monologin vetäminen ei tuota miestä auta. Hän tietää jo ongelmat.
Ei voi rakastua ensisilmäyksellä, koska rakastuminen vaatii kiintymystä.
Anonyymi kirjoitti:
"Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?"
Kyllä. Minulle vaan aiemmin sanottiin että tän ikäinen äijä ei saa käyttää termiä "ihastua" koska se on teinityttöjen sana. Mene ja tiedä. En valitettavasti ymmärrä sosiaalielämästä mitään. Olen fyysikko. Pariutuminen on minulle yhtä vierasta kuin differentiaalilaskenta teille. Ehkä tämä valottaa asiaa.Valottaa. Tarvitset humanistin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Vai olet kaksi kertaa yksipuolisesti ihastunut, luullut sitä tunnetta rakkaudeksi ja tavoitellut näitä naisia ja sitten saanut pakit?"
Kyllä. Minulle vaan aiemmin sanottiin että tän ikäinen äijä ei saa käyttää termiä "ihastua" koska se on teinityttöjen sana. Mene ja tiedä. En valitettavasti ymmärrä sosiaalielämästä mitään. Olen fyysikko. Pariutuminen on minulle yhtä vierasta kuin differentiaalilaskenta teille. Ehkä tämä valottaa asiaa."differentiaalilaskenta teille.."
Paljastuit feikiksi. Differentiaaali laskenta ei ollut vaikeaa, olisit edes sanonut että matriisi algebra. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"differentiaalilaskenta teille.."
Paljastuit feikiksi. Differentiaaali laskenta ei ollut vaikeaa, olisit edes sanonut että matriisi algebra.Yhdyssanat ilmeisesti kuitenkin ovat vaikeita.
- Anonyymi
Naisilla ei voi olla mitään vastaavia kokemuksia, koska seurustelumarkkinat suosivat naista.
Toivoisin etteivät naiset vastaisi ketjuun ollenkaan. Jokainen nainen on seurustellut 30 ikävuoteen mennessä ellei ole sitten antanut satoja pakkeja.- Anonyymi
Kaikkea saa toivoa. Yleisellä keskustelupalstalla ei kuitenkaan juuri pääse vaikuttamaan siihen kuka mihinkin kommentoi.
- Anonyymi
yritä etsiä raa'alla menetelmällä: samanlaista fyysikkonaista.
Jos et löydä nyt, niin ehkä kesällä tai vuoden tai kahden päästä.
Sellaisen kanssa vois mieletkin synkata.
Jos etsit ketä vaan, tuhlaat aikaasi kuukauden suhteisiin ja voi olla että just se fyysikkonainen huomaa sut silloin: ahaa, toi on varattu. - Anonyymi
Ollaan tavallaan samassa veneessä. Huomasin toki jo 20 vuotiaana että akateemiset (yliopiston käyneet) ei saa naissuhteita. Ei järkeä tuhlata 20-30 ikävuosia yliopisto opiskeluun koska seurustelutaidot jää siinä suhteessa aika lailla nolliin. Akateemisissa piireissä ihmiset on aina ylianalyyttisiä, mielikuvituksettomia ja flekmaattisia. Näissä piireissä et koskaan kasva seurapiirien suosikeiksi.
Sulla on vain oma aseesi eli älykkyys, kehitä vaikka fysiikan avulla joku pommi joka tuhoaa kilpakumppanimiehiä jotka saa paljon pesää, kun naisia jää ylimääräisiksi niin niiden on lopulta pakko laskea rimaa ja hyväksyä kaltaisesi nörtti luuseri.- Anonyymi
"FleGmaattisia"
Se on jo moneen kertaan todettu että naiset ennemmin ovat yksin kuin laskisivat rimaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"FleGmaattisia"
Se on jo moneen kertaan todettu että naiset ennemmin ovat yksin kuin laskisivat rimaa.Toisaalta pommi miehenä oleminen voi nostaa miehen statusta ätmistä ketmiksi tai jopa ytmiksi jos pommien teho on tarpeeksi suuri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisaalta pommi miehenä oleminen voi nostaa miehen statusta ätmistä ketmiksi tai jopa ytmiksi jos pommien teho on tarpeeksi suuri.
Kyllähän noita sairaita ihmisiä löytyy jotka ihastelevat rikollisia ja lähettelevät niille rakkauskirjeitä vankilaan.
Ätmistä kuitenkaan ei koskaan tule ytmiä. Ätmistä huokuu ikuisesti se katkeruus ja säälittävyys, siihen ei auta kilpailijoiden eliminointikaan.
- Anonyymi
Tääkin on jo monta vuotta vanha juttu, mutta edelleen ajankohtainen:
"Tutkija: Yhä useampi sinkkumies ei löydä koskaan naista....Joka viides suomalainen asuu yksin.... Nopeimmin kasvaa lapsettomien sinkkunaisten määrä. EU:n tilastolaitos Eurostatin keväällä julkaiseman vertailun mukaan lapsettomien sinkkunaisten osuus on Suomessa suhteellisesti EU-maiden suurin: toissa vuonna jo lähes 23 prosentissa suomalaistalouksista asui lapseton nainen."https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/133050-tutkija-yha-useampi-sinkkumies-ei-loyda-koskaan-naista?page=6
Lapsettomia sinkkunaisia on siis kaikki paikat täynnä. Huhuu, täällä kaivataan nyt kolmekymppistä sinkkunaista.- Anonyymi
Kiinnostaisi tietää että kuinka moni noista lapsettomista sinkkunaisista ovat seurustelemattomia, eli sellaisia jotka eivät ole koskaan elämässään seurustelleet kenenkään kanssa.
Väittäisin että jos verrataan seurustelemattomia naisia ja miehiä, niin sinkkunaisissa heitä on todella vähän verrattuna miehiin. Yksinasuminen ei vielä kerro kaikkea siitä millaista elämää viettää. Jos nainen haluaa seuraa illaksi, hän sitä myös saa. Jos mies haluaa seuraa, silloin siitä on parasta alkaa maksamaan koska mies ei sitä valintaa tee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää että kuinka moni noista lapsettomista sinkkunaisista ovat seurustelemattomia, eli sellaisia jotka eivät ole koskaan elämässään seurustelleet kenenkään kanssa.
Väittäisin että jos verrataan seurustelemattomia naisia ja miehiä, niin sinkkunaisissa heitä on todella vähän verrattuna miehiin. Yksinasuminen ei vielä kerro kaikkea siitä millaista elämää viettää. Jos nainen haluaa seuraa illaksi, hän sitä myös saa. Jos mies haluaa seuraa, silloin siitä on parasta alkaa maksamaan koska mies ei sitä valintaa tee.Aikuisessa parisuhteessa on usein hyvä jos edes toisella on kokemusta yhteiselosta. Monesti pitkään yksin olleiden on haastavaa sovittaa erillisiä elämiään, toiveitaan ja rutiinejaan saumattomasti yhteen.
En toki väitä että ikänsä seurustelleet olisivat kaikki joustavia ja helppoja tyyppejä, näin ei tietenkään ole. Usein vain on niin että sitä on kokemusten kautta opittu kompromisseihin ja ongelmanratkaisuihin, saatetaan antaa vähän siimaa sen sijaan että järkähtämättä kaivaudutaan omiin poteroihin. - Anonyymi
Ei yksin asuminen tarkoita yksinäisyyttä. Tinderin takia ainakin nainen voi elää ikuista sinkkuelämää. Itsekin asun yksin, vaikka olen parisuhteessa. Järkevää pitää taloudet erillään. Ei tule koskaan rahasta riitaa, eikä suhde näivety arkeen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei yksin asuminen tarkoita yksinäisyyttä. Tinderin takia ainakin nainen voi elää ikuista sinkkuelämää. Itsekin asun yksin, vaikka olen parisuhteessa. Järkevää pitää taloudet erillään. Ei tule koskaan rahasta riitaa, eikä suhde näivety arkeen.
Tämä! En ole koskaan muuttanut kumppanin kanssa saman katon alle. Vierestä nähnyt riittävästi miten suhteelle pahimmillaan silloin voi käydä. Hyvin on toimineet kuviot joissa kumpikin säilyttää oman kodin. Yhteistä aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kun toisen pienet viat ei ota jatkuvasti kotioloissa ohimoon.
- Anonyymi
Jos todella pitää toisesta, niin joku oikein kirje ja sinettivahalla vielä sinetöity ja oma juttu sitten kirjeen sisällä, kallista mutta tyylikästä kai tuollainen jos on varaa tehdä, ja vaikka joku pikkurunokin sitten kirjeen sisällä.
- Anonyymi
Ilmeisesti ei fyysikko kuitenkaan pidä sitä mahdollisesti tinderistä löydettyä yksinhuoltajaa parisuhdekelpoisena? Ja missä harrastusryhmissä vain moikataan?
- Anonyymi
Joo, pitää kyllä itsekin saada suu auki.
- Anonyymi
Aika hauskalle voisi näyttää tai ei niinkään kovin hauskalle jos joku läheinen tähti menisi supernovaksi: valkoinen leimaus vain kuin salamavalo aluksi, sitten alkaa lähestymään valtava valkoinen joku fotonien massa joka tuhoaa kaiken :D
- Anonyymi
Eli ole tyhmä Elli kuin professori.
- Anonyymi
Näistä kahdesta seikasta voi arvata, ettei aloitus ole totta:
- Henkilö väittää pitävänsä sosiaalisia suhteita itselleen tärkeinä mutta sanoo, ettei hänellä ole minkäänlaista "sosiaalista ympäristöä".
- Henkilö etsii parisuhdetta kiivaasti mutta on ollut kiinnostunut elämänsä aikana vain kahdesta naisesta.
Kukaan fyysikko tai muukaan luonnontieteilijä, joka osaa ajatella syitä ja seurauksia, ei voisi elää noin epäloogisten periaatteiden mukaisesti. Joko tavoitteet eivät ole totta tai sitten keinot niiden saavuttamiseksi eivät ole totta. - Anonyymi
Vanha neuvo. Kun tuntuu pahalta, tee hyvää.
Elämän tyhjyydestä ja tarkoituksettomuuden tunteesta pääset eroon tekemällä vapaaehtoistyötä esim vanhusten, lasten, maahanmuuttajien yms parissa.- Anonyymi
Totta. Kannattaa ottaa vastuu omasta elämästään.
Erään self help kirjan tärkeitä ajatuksia oli, että elämän paskoissa tapahtumissa ( vaikkapa menetät jalkasi työtapaturman seurauksena, jossa syy on työnantajan) syy ei ole välttämättä sinun, mutta vastuu on.
Sinun vastuulla on päättää mitä teet elämällesi, kun uudet pelimerkit on jaettu.
Aloittaja on näköjään valinnut katkeroitua tietokoneensa ääreen. - Anonyymi
Tässä muuten oikeasti hyvä neuvo!
- Anonyymi
Miksi et ole työelämässä?
Kuka on puhunut mistään pillereistä?
Mitäänhän ei voi näin näkemättä ihmistä varmana sanoa, mutta minusta sinulla on paljon käsittelemätöntä sinun pään sisällä, joka vaikuttaa siihen, miten käyttäydyt muitten ihmisten kanssa.
Fysiikka on loogista ja rationaalista, mutta oman pään sidältökin on sitä...sitä vaan ei itse alkuun ainakaan näe tai huomaa. Sitä fakkiintuu johonkin olevinaan konkreettiseen... mutta ei näe metsää puilta.
Mene terapiaan tms. Ja kerro nuo huolesi sinne... ajan kanssa ala tutustumaan siihen omaan pääsi sisältöön. Sieltä löytyy monta syytä vaikka mihin, kun jaksaa vaan tutkailla. Slat jossainvaiheessa tykätä siitä tyypistä oikeasti...siis ittestäs.- Anonyymi
Fysiikassa, kuten myöskin "pään sisällössä" kuten aivokemiassa, vaikuttavat olosuhteet joiden vaikutusta ei välttämättä osata aina ennustaa.
Anonyymi kirjoitti:
Fysiikassa, kuten myöskin "pään sisällössä" kuten aivokemiassa, vaikuttavat olosuhteet joiden vaikutusta ei välttämättä osata aina ennustaa.
Niin... eipä sitä voikaan ihminen mitään absoluuttista suoritusta tehdä....jos saat pään kuntoon, ei tarvitse kuin kerran pumppu pettää ja olet "suorasäärinen".
Mutta tyhjänhän saa pyytämättäkin...- Anonyymi
Ei ihmisyydestä ole juuri mitään loogista tai rationaalista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmisyydestä ole juuri mitään loogista tai rationaalista.
Edit: ihmisyydessä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmisyydestä ole juuri mitään loogista tai rationaalista.
doh, sinet vaan ymmärrä sitä logiikkaa.
Ihmisellä kun ei ole vapaata tahtoa olemassakaan. Kaiken ihmisen tekemisen ja ajttelun ja tuntemisen voi ennustaa, kunhan tietää kaikki lähtötiedot. Mitään ei jää arvailujen varaan. Anonyymi kirjoitti:
Ei ihmisyydestä ole juuri mitään loogista tai rationaalista.
Eikö? Minusta on.
Ihmisistä vaan on erilaiset asiat tärkeämpiä.Anonyymi kirjoitti:
doh, sinet vaan ymmärrä sitä logiikkaa.
Ihmisellä kun ei ole vapaata tahtoa olemassakaan. Kaiken ihmisen tekemisen ja ajttelun ja tuntemisen voi ennustaa, kunhan tietää kaikki lähtötiedot. Mitään ei jää arvailujen varaan.No jonkun mielestä noinkin... minä taas uskon, että asioita voi punnita etukäteen, eikä kaikki olekaan enää niin ilmeistä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
doh, sinet vaan ymmärrä sitä logiikkaa.
Ihmisellä kun ei ole vapaata tahtoa olemassakaan. Kaiken ihmisen tekemisen ja ajttelun ja tuntemisen voi ennustaa, kunhan tietää kaikki lähtötiedot. Mitään ei jää arvailujen varaan.Aivan paskapuhetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
doh, sinet vaan ymmärrä sitä logiikkaa.
Ihmisellä kun ei ole vapaata tahtoa olemassakaan. Kaiken ihmisen tekemisen ja ajttelun ja tuntemisen voi ennustaa, kunhan tietää kaikki lähtötiedot. Mitään ei jää arvailujen varaan.Joopajoo
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
Eikö? Minusta on.
Ihmisistä vaan on erilaiset asiat tärkeämpiä.Kuten silmien ummistaminen
- Anonyymi
Kas kummaa, sosiaalisesti kyvytön ätmi joka on ylimielinen koska on kouluttautunut joksikin, ilmeisestikin työttömäksi.
- Anonyymi
Komea ja rikas pitää olla. Tavis naiset ei halua tavis miestä. Oon yrittänyt 20 vuotta ja tiedän ettei naisille kelpaa normimies
- Anonyymi
Mikä on mielestäsi normimies? Tai normi "tavis" nainen? Oleko itse normimies vai ruma, lihava ja tyhmä? Yleensä peiliin tai kuviin katsomalla se totuus löytyy. Ja kirjoittamastasi tekstistäkin voi päätellä aika paljon. Et osaa edes oikeinkirjoitusta. Se ei ainakaan ole normaalia vaan aikalailla alle normitason.
No ehkä poikkean tuosta joukosta siinä mielessä, että olen omasta halustani yksin. Parisuhteita on takana enemän kuin sormia, mutta mikään ei ole toiminut pdemmän päälle. Tiedän, että joku tyttö jöytyisi turuilta tai toreilta, jos haluaisin, mutta nähtävästi minua ei ole luotu parisuhdeihmiseksi. Alkuhuuma on aivan ihanaa, mutta sitten kun aletaan rakentaa jotain pysyvämpää, niin olen aivan lukossa. Siis olen ollut naimisissa ja myös pitkissä suhteissa ilman aviolittoa, mutta koen niiden suhteiden enemmän ottaneen kuin antaneen pidemmän päälle. Minä vaan rakastun tyhmästi, enkä ole ole lopulta onnellinen.
No mitä tästä parisuhde-elämästä oon oppinut... Se on kuin Lahden K90 hyppyrimäki Eddie Eedwardsille; tosi haastava. Vaikka kuinka yrittää hypätä, niin aina tömähtää kumpuun, kun ei vaan osaa lentää.
Jätän suosiolla nämä parisuhdekiemurat nuoremille miehille. Ehkä jonkun festariruusun kaappan vielä kainalooni ihostelemaan, mutta muuten tunnen olevani eläköitynyt parisuhdemarkkinoilta.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2685761Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill651909- 1801720
- 1191201
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä131151Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181551047Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71026Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j41931RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j49921Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288912