Lumateperone

Ihmiset, jtka eivät tiedä kemiasta yhtään mitään, eivät myöskään ymmärrä sitä, että kemiallisia sidoksia ei voida loputtomiin muodostaa.

Sitä moni menee hyväuskoisena koeihmiseksi jollekin lääkkeelle ja huomaa sitten että mitäs nyt? Mistä nämä tällaiset karmeat vaivat oikeen johtuvat????!!!! Koeihminen maksaa itse kaikki lääkekulut ja siitä seuraavat haitat ja muut lääkkeestä tulevat sairaudet ja niiden hoidot-. Lääketehdas saa tällä tavalla miljoonia.

Se johtuu siitä ihmisen älystä ettei ryntää jonkin uuden lääkkeen kimppuun heti, kun lääke kuitenkin on samoja kemioita mitä ne vanhanaikaisetkin. Jokin pikku uudistus kemian sidksissa, niin älykäs ihminen ei lähde avaamaan lompakkoaan uudelle buisnekselle, jonka lopputuloksesta ei toistaiseksi olla varmoja. Lääketehtaat hehkuttavat jollakin pikku jutulla uutta valmistettaan ja saavat tyhmimmät ostamaan .

Kokeilin Reagilaa ja siitä tuli paha unettomuus, joka korjaantui vaihtamalla takaisin vanhaan lääkkeeseen. Rxulti toimii vähän paremmin.

Placeo ryhmän kanssa kikkailua. Ei olettaisi FDA n olevan kovin helposti vedätettävissä.

Kiinnostava juttu kieltämättä. Jos ei siis ole 17 vuotta neuroleptejä vetänyt kroonikkoskitsofreenikko, joka sietää poikkeavan hyvin neuroleptejä ja joka vieroitetaan mahdollisimman nopeasti edelliseltä lääkitykseltä, niin tuosta tutkimusnäytöstä ei voi tehdä mitään tulkintaa suuntaan tai toiseen. Jos olet koko elämäsi vuosikaudet lääkkeitä vetänyt skitsofreenikko ja kärsit mahdollisesti vaikeista vieroistusoireista, saattaa silti edellisen lääkkeen lopettaminen vähentää skitsofrenian oireitasi yli 12 pistettä PANSS-skaalalla, tämä lumateperone parantaa vastetta peräti kolme pistettä riittävän suurella annostuksella. Voit ehkä kysyä itseltäsi, kannattaako uuden vaarallisen lääkkeen aloittaminen noin olemattoman eron takia, kun sokeripillerikin toimii melkein yhtä hyvin? Onko se kolme pistettä ääniharhojesi koetussa tai tulkitussa volyymissa tai yhteistyökyvyn asteessa oikeasti kaiken kärsimyksen ansiota, kun skitsofrenian monipuolista oirekirjoa mitataan kuitenkin 210 pisteen skaalalla? Kliinisesti merkityksellinen vaste on 15 pistettä suhteessa plaseboon, nyt saatiin peräti kolme, aikasmoista. Ja tämä peräti kahdessa kokeessa kuudesta! Ero on viidesosa kliinisestä merkitsevyydestä tilastollisesti merkitsevän eron tuottavissa kokeissa suhteessa plaesboon, siis viidesosa! Tämähän on mullistavaa kerta kaikkiaan, oletettu vaikutusmekanismikin on kuin pyörän keksisi uudelleen. Jos haluat lihoa kuin syöttöporsas ja saada sokeripillerin vaste toiveajattelulla, niin kannattaa odottaa kieli pitkällä tätäkin uutta lääkettä joka aivan varmasti parantaa sinut kaikesta mahdollisesta mitä PANSS-skaalalle on keksitty laittaa, oli sitten kyse latteasta tunne-elämästä ja masiksesta, innostuneisuudesta ja kiihtyneisyydestä, yhteistyökyvyttömyydestä ja sterotyyppisesta pohdiskelusta.

Ei ole olemassa ihmelääkkeitä, mutta Caplyta vaikuttaa huomattavasti tarkemmin pelkkiin dopamiinireseptoreihin eikä todella moneen eri tyyppiseen reseptoriin kuten käytännössä kaikki muut neuroleptit. Eli Caplyta on erilainen kuten ns. "likaiset lääkkeet". Siksi uskon että tämä lääke vaikuttaa vähemmän kielteisesti mm. mielialaan tai ruokahalun kasvamiseen. Aika näyttää onko Caplyta parempi kuin esim. Peratsin, jota itse käytän nykyään.

Mulle on määrätty uutena lääkkeenä se Reagila- neurolepti. On mennyt se nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää annoksella 1,5mg/pv.
Ensin alkoi verenpaineet nousta korkeiksi aiemmin toimivista verenpaine lääkityksestä huolimatta sekä kohosi myös pulssi.
Lisäsin pitkiä kävelylenkkejä niin verenpaine laski hyvin, mutta päänsärky on vaihteleva, mutta jatkuva ja epämääräinen "puutumisen" tunne päässä.
Viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta alkoivat myös heräilyt öisin varhain sekä nukahtaminen uudestaan on käynyt vaikeaksi ja voinut uni sitten käväistä vasta monen tunnin valvomisen jälkeen.
Olen silti noussut aamuisin ylös ja aloittanut päivät kuten ennenkin.
Alkaa kuitenkin tuntua jaksamisen nopeana heikentymisenä yli kahden viikon lääkityksen kanssa, jos tätä lääkettä vielä voidaan jatkaa minulla ja vain edelleen seurataan sen vaikutuksia.
Onko jollain lukijoista tietoa, miten lääkityksen kokeilu voisi olla kohtuudessaan joidenkin rajojen kanssa oleva asia?
Minulle on laitettu skitsofrenia diagnoosi n. 23 vuotta sitten. Tämän diagnoosin yleisten sairauskuvailujen perusteella en voi oikein tuntea sairaudentuntoa tai pystynyt tuntea ennenkään erityistä hoidon tarvetta neurolepteilla ja muillakaan mielentoimintoihin vaikuttavilla lääkkeillä.
Yleensä mieliala on paradoksaalisesti tai ilman aiheellista tarkoitusta hoidon
seurauksena laskenut, aiheuttanut itkuisuutta, aivosumua, huonoja ajatuksia esim. itsetuhoisuudesta sekä toimintakyvyn rajun laskun. Persoonallisuus myös on muuttunut aika täysin ja se myös tuntunut minusta kamalalta. Sekä ystävät huomanneet muutokset lääkityksen aikoina.
Teillä muilla onko kokemuksia selviytymisestä neuroleptilääkityksistä ja miten olette ilman lääkkeitä jaksanut sekä onko vointi voinutkin parantua?
Odotan, jos muilla on mielipiteitä tai kommentteja!

Anonyymi kirjoitti:

Mulle on määrätty uutena lääkkeenä se Reagila- neurolepti. On mennyt se nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää annoksella 1,5mg/pv.
Ensin alkoi verenpaineet nousta korkeiksi aiemmin toimivista verenpaine lääkityksestä huolimatta sekä kohosi myös pulssi.
Lisäsin pitkiä kävelylenkkejä niin verenpaine laski hyvin, mutta päänsärky on vaihteleva, mutta jatkuva ja epämääräinen "puutumisen" tunne päässä.
Viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta alkoivat myös heräilyt öisin varhain sekä nukahtaminen uudestaan on käynyt vaikeaksi ja voinut uni sitten käväistä vasta monen tunnin valvomisen jälkeen.
Olen silti noussut aamuisin ylös ja aloittanut päivät kuten ennenkin.
Alkaa kuitenkin tuntua jaksamisen nopeana heikentymisenä yli kahden viikon lääkityksen kanssa, jos tätä lääkettä vielä voidaan jatkaa minulla ja vain edelleen seurataan sen vaikutuksia.
Onko jollain lukijoista tietoa, miten lääkityksen kokeilu voisi olla kohtuudessaan joidenkin rajojen kanssa oleva asia?
Minulle on laitettu skitsofrenia diagnoosi n. 23 vuotta sitten. Tämän diagnoosin yleisten sairauskuvailujen perusteella en voi oikein tuntea sairaudentuntoa tai pystynyt tuntea ennenkään erityistä hoidon tarvetta neurolepteilla ja muillakaan mielentoimintoihin vaikuttavilla lääkkeillä.
Yleensä mieliala on paradoksaalisesti tai ilman aiheellista tarkoitusta hoidon
seurauksena laskenut, aiheuttanut itkuisuutta, aivosumua, huonoja ajatuksia esim. itsetuhoisuudesta sekä toimintakyvyn rajun laskun. Persoonallisuus myös on muuttunut aika täysin ja se myös tuntunut minusta kamalalta. Sekä ystävät huomanneet muutokset lääkityksen aikoina.
Teillä muilla onko kokemuksia selviytymisestä neuroleptilääkityksistä ja miten olette ilman lääkkeitä jaksanut sekä onko vointi voinutkin parantua?
Odotan, jos muilla on mielipiteitä tai kommentteja!

Lue lisää

Nämä linkit olen itse kokenut hyödyllisiksi.

https://madinfinland.org/3828-2/

Tarina onnistuneesta neuroleptivieroituksesta

https://madinfinland.org/kirjoitukset/minun-tarinani/

https://madinfinland.org/toiminta/taho-tampere/vieroitusryhma/

https://madinfinland.org/toiminta/taho-helsinki/ssri-ryhma/

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeita-kayttavien-ihmisten-kokemuksia-mia/

https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/

Anonyymi kirjoitti:

Mulle on määrätty uutena lääkkeenä se Reagila- neurolepti. On mennyt se nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää annoksella 1,5mg/pv.
Ensin alkoi verenpaineet nousta korkeiksi aiemmin toimivista verenpaine lääkityksestä huolimatta sekä kohosi myös pulssi.
Lisäsin pitkiä kävelylenkkejä niin verenpaine laski hyvin, mutta päänsärky on vaihteleva, mutta jatkuva ja epämääräinen "puutumisen" tunne päässä.
Viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta alkoivat myös heräilyt öisin varhain sekä nukahtaminen uudestaan on käynyt vaikeaksi ja voinut uni sitten käväistä vasta monen tunnin valvomisen jälkeen.
Olen silti noussut aamuisin ylös ja aloittanut päivät kuten ennenkin.
Alkaa kuitenkin tuntua jaksamisen nopeana heikentymisenä yli kahden viikon lääkityksen kanssa, jos tätä lääkettä vielä voidaan jatkaa minulla ja vain edelleen seurataan sen vaikutuksia.
Onko jollain lukijoista tietoa, miten lääkityksen kokeilu voisi olla kohtuudessaan joidenkin rajojen kanssa oleva asia?
Minulle on laitettu skitsofrenia diagnoosi n. 23 vuotta sitten. Tämän diagnoosin yleisten sairauskuvailujen perusteella en voi oikein tuntea sairaudentuntoa tai pystynyt tuntea ennenkään erityistä hoidon tarvetta neurolepteilla ja muillakaan mielentoimintoihin vaikuttavilla lääkkeillä.
Yleensä mieliala on paradoksaalisesti tai ilman aiheellista tarkoitusta hoidon
seurauksena laskenut, aiheuttanut itkuisuutta, aivosumua, huonoja ajatuksia esim. itsetuhoisuudesta sekä toimintakyvyn rajun laskun. Persoonallisuus myös on muuttunut aika täysin ja se myös tuntunut minusta kamalalta. Sekä ystävät huomanneet muutokset lääkityksen aikoina.
Teillä muilla onko kokemuksia selviytymisestä neuroleptilääkityksistä ja miten olette ilman lääkkeitä jaksanut sekä onko vointi voinutkin parantua?
Odotan, jos muilla on mielipiteitä tai kommentteja!

Lue lisää

http://akukopakkala.fi/hyva-tietaa-skitsofreniasta/

HYVÄ TIETÄÄ SKITSOFRENIASTA

"Neuroleptien pitkäaikaishyötyjen tutkimuksia

Asian ratkaisemiseksi NIMH rahoitti useita tutkimuksia 1970 luvulla.
Carpenter ja McGlashan havaitsivat, että ilman lääkkeitä hoidetut voitiin kotiuttaa sairaalasta nopeammin kuin lääkkeillä hoidetut. Lääkkeillä hoidetuista 45 prosentilla psykoosi uusiutui seuraavan vuoden aikana, ilman lääkkeitä hoidetuilla 35 prosentilla. Ilman lääkkeitä hoidetuilla oli vähemmän masennusta, tunteiden latistumista ja liikuntavaikeuksia kuin lääkityillä.

McGlashan ja Carpenterin mukaan lääkkeittä hoidettut potilaat kertoivat kokemuksen olleen paitsi ahdistava, myös palkitseva ja opettava. He elivät psykoosin läpi ilman tunteita lamaannuttavia lääkkeitä. McGlashan ja Carpenter päättelivät lääkkeittä hoidettujen oppineen kokemastaan ja olevan kyvykkäämpiä selviytymään elämänsä tulevista haasteista (19).

Rappaportin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus ja sen tulokset olivat vakuuttavat. Hän satunnaisti 80 ensimmäistä kertaa skitsofreniaa sairastavaksi diagnosoitua nuorta miestä kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää hoidettiin sairaalassa tavanmukaisella lääkityksellä, toista hoidettiin lumelääkkeillä.

Psykoosilääkkeillä hoidettujen huomattavimmat oireet vähenivät nopeammin. Silti molempien ryhmien potilaat toipuivat ja kotiutettiin keskimäärin kuudessa viikossa. Tässä vaiheessa kaksi ryhmää jakaantuivat. Molemmista ryhmistä puolta potilaista lääkittiin nyt ”uusiutumisen estämiseksi”. Rappaport seurasi potilaita kolme vuotta. Potilaista, jotka olivat päässeet ryhmään mitä ei lääkitty lainkaan, 8 % joutui sairaalaan tilan uusiutumisen takia. Koko ajan tehokkaasti lääkityistä potilaista päätyi seuranta-aikana sairaalaan tilan uusiutumisen vuoksi 73 prosenttia!

”Tulosten perusteella antipsykoottinen lääkitys ei ole suositeltava hoitomuoto, ainakaan osalle potilaista, mikäli olemme kiinnostuneitä potilaiden pitkäaikaisesta edistymisestä” totesi Rappaport (20)."

Anonyymi kirjoitti:

Mulle on määrätty uutena lääkkeenä se Reagila- neurolepti. On mennyt se nyt kaksi viikkoa ja kolme päivää annoksella 1,5mg/pv.
Ensin alkoi verenpaineet nousta korkeiksi aiemmin toimivista verenpaine lääkityksestä huolimatta sekä kohosi myös pulssi.
Lisäsin pitkiä kävelylenkkejä niin verenpaine laski hyvin, mutta päänsärky on vaihteleva, mutta jatkuva ja epämääräinen "puutumisen" tunne päässä.
Viikon kuluttua lääkkeen aloituksesta alkoivat myös heräilyt öisin varhain sekä nukahtaminen uudestaan on käynyt vaikeaksi ja voinut uni sitten käväistä vasta monen tunnin valvomisen jälkeen.
Olen silti noussut aamuisin ylös ja aloittanut päivät kuten ennenkin.
Alkaa kuitenkin tuntua jaksamisen nopeana heikentymisenä yli kahden viikon lääkityksen kanssa, jos tätä lääkettä vielä voidaan jatkaa minulla ja vain edelleen seurataan sen vaikutuksia.
Onko jollain lukijoista tietoa, miten lääkityksen kokeilu voisi olla kohtuudessaan joidenkin rajojen kanssa oleva asia?
Minulle on laitettu skitsofrenia diagnoosi n. 23 vuotta sitten. Tämän diagnoosin yleisten sairauskuvailujen perusteella en voi oikein tuntea sairaudentuntoa tai pystynyt tuntea ennenkään erityistä hoidon tarvetta neurolepteilla ja muillakaan mielentoimintoihin vaikuttavilla lääkkeillä.
Yleensä mieliala on paradoksaalisesti tai ilman aiheellista tarkoitusta hoidon
seurauksena laskenut, aiheuttanut itkuisuutta, aivosumua, huonoja ajatuksia esim. itsetuhoisuudesta sekä toimintakyvyn rajun laskun. Persoonallisuus myös on muuttunut aika täysin ja se myös tuntunut minusta kamalalta. Sekä ystävät huomanneet muutokset lääkityksen aikoina.
Teillä muilla onko kokemuksia selviytymisestä neuroleptilääkityksistä ja miten olette ilman lääkkeitä jaksanut sekä onko vointi voinutkin parantua?
Odotan, jos muilla on mielipiteitä tai kommentteja!

Lue lisää

Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf

Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin
psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
sitä enää voitu jatkaa.22
Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22

Anonyymi kirjoitti:

Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.

tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf

Psykoterapia skitsofrenian hoidossa
Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin
psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
sitä enää voitu jatkaa.22
Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.22 Monta vuotta myöhemmin
psykiatri John Bola analysoi Mosherin tutkimuksen seuranta-aineiston, joka
oli siihen asti vain kerännyt pölyä arkistossa, ja havaitsi tulosten olevan vielä
positiivisempia kuin mitä Mosher oli julkaissut.22

Lue lisää

Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
Kokeilut alkoivat vuonna 1969,
kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilai-
ta, jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä, mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon, he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään. Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät, ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
ajatuksia kuunnellaan enemmän.4
Kuten tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard kirjoitti 1800-luvulla, ihmiset on kohdattava heidän omalla alueellaan.
Se pätee myös psykiatriaan.
Tärkeä osa metodia on, että hoitotiimi järjestää tapaamisen vuorokauden
sisällä, jos psykoosi on tulollaan. Länsi-Lapissa ilmenee vuosittain vain 2–3
uutta skitsofreniatapausta, mikä on 90 % vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Syynä on se, että psykoottiset jaksot kestävät harvemmin pitempään kuin
puoli vuotta, mikä diagnoosiin vaaditaan. Myös psykiatristen palvelujen kulut
ovat pienentyneet.
Psykoterapia vaikuttaa taloudellisesti kannattavalta tavalta hoitaa skitsofreniaa. NICEn vuoden 2012 suositusten mukaan systemaattinen katsaus
taloudellisesta näytöstä osoitti, että kognitiivinen käyttäytymisterapia paransi
kliinisiä tuloksia ilman lisäkustannuksia, ja taloudellinen mallinnus viittasi
siihen, että siitä koituisi säästöjä, koska sairaalajaksoja olisi vähemmän.

Saa,kela maksaa loput.siis mikäli kyseinen lääke hyväksytään korvattavuuden piiriin.Jotkut uudet lääkkeet ovat niin ryöstöhinnoiteltuja, että niitä ei korvata.

Nyt on 2024! Onko kenelläkään tietoa? Kaikki huhut ja muut tiedot ovat kiinnostavia! Minulla on lääkkeen muutos edessä nyt koska nykyinen lääke nostaa maksa-arvoja liikaa.

Ei yleensä. Rxulti on toinen lääke mikä on samankaltainen kuin Reagila. Rxultin etuna on se että se ei yleensä aiheuta yhtä pahaa unettomuutta kuin Reagila.