Olen naimisissa mutta silti tunnen olevani ihan hirveän yksinäinen. Vihjasin ja yritän kertoa ystäville kuinka yksinäinen olen mutta huomaan ettei kukaan välitä. Pelkään että pian masennun olen tänäänkin vain itkenyt. Toisaalta olen kokenut molemmat masennuksen ja yksinäisyyden ja yksinäisyys kauheampaa mielestäni.
Olen vain ihan hirveän yksinäinen
Anonyymi
25
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Jos olet naimisissa niin eikö puolisosi ole sinulle myös ystävä.
- Anonyymi
Onhan hän mutta olen silti yksinäinen. Emme oikein puhu samoin kuin ystäviäni kanssa ja todella paljon joudun olemaan itsekseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onhan hän mutta olen silti yksinäinen. Emme oikein puhu samoin kuin ystäviäni kanssa ja todella paljon joudun olemaan itsekseen.
Ymmärrän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Itsellä samanlainen ongelma. Puolison kanssa voi jotain puhua, mutta ongelmana on se, että puolisolla on itsellään paljon kavereita ja on vapaa lähtemään milloin mihinkin. Jatkuvasti kavereiden kanssa puhelimessa vaikka olen pyytänyt ettei sitä vähää aikaa, joka ollaan yhdessä, tuhlattaisi puhelimella ololla.
Itse jumitan kotona, en pääse mihinkään vaikka haluaisin. Kaverit asuu toisilla paikkakunnilla. Monet ovat jääneet ex-kavereiksi, kun olen huomannut heidän ”puukottavan selkään”. Tuntuu hirveältä kun kertoo luottamuksella asioita toiselle ja saakin sitten tietää heidän levitelleen minusta valheita tai muuta ilkeää. Siinä menee luottamus toisiin ihmisiin ja uusia kavereita on vaikea saada, koska koko ajan saa olla varuillaan mitä suustaan päästää.
Mutta yksi ystävä on enemmän kuin monta kaveria! Onneksi minulla on sellainen, mutta yhteyttä ei oikein tule pidettyä kuin tekstaamalla tai joskus soitellaan.
Jos pystyt käymään edes jossain oman huushollin ulkopuolella, niin olet jo voittaja.
Terveisin mökkiintynyt tyyppi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Itsellä samanlainen ongelma. Puolison kanssa voi jotain puhua, mutta ongelmana on se, että puolisolla on itsellään paljon kavereita ja on vapaa lähtemään milloin mihinkin. Jatkuvasti kavereiden kanssa puhelimessa vaikka olen pyytänyt ettei sitä vähää aikaa, joka ollaan yhdessä, tuhlattaisi puhelimella ololla.
Itse jumitan kotona, en pääse mihinkään vaikka haluaisin. Kaverit asuu toisilla paikkakunnilla. Monet ovat jääneet ex-kavereiksi, kun olen huomannut heidän ”puukottavan selkään”. Tuntuu hirveältä kun kertoo luottamuksella asioita toiselle ja saakin sitten tietää heidän levitelleen minusta valheita tai muuta ilkeää. Siinä menee luottamus toisiin ihmisiin ja uusia kavereita on vaikea saada, koska koko ajan saa olla varuillaan mitä suustaan päästää.
Mutta yksi ystävä on enemmän kuin monta kaveria! Onneksi minulla on sellainen, mutta yhteyttä ei oikein tule pidettyä kuin tekstaamalla tai joskus soitellaan.
Jos pystyt käymään edes jossain oman huushollin ulkopuolella, niin olet jo voittaja.
Terveisin mökkiintynyt tyyppi.Kiitos. Tämäkin aamu lähti itkulla käytiin. Mutta ei kait se auta kun mennä eteenpäin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Tämäkin aamu lähti itkulla käytiin. Mutta ei kait se auta kun mennä eteenpäin.
Huom. Pitää mennä eteenpäni, sillä kesähän sieltä on tulossa ja kohta luonto alkaa elämään sekä vihertämään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huom. Pitää mennä eteenpäni, sillä kesähän sieltä on tulossa ja kohta luonto alkaa elämään sekä vihertämään.
Meidän pihakin on rempan jäljiltä mutavelliä. Sekin vielä. Eli kauheasti kesääkään odota. Mutta onpahan tekemistä kun joutuu "pihanrakennus"puuhiin .Ei tää tunne nyt helpota tämäkin aamupäivä meni itkiessä . Tein vielä senkin että vetäydyin vieläkin kauemmas ystävistä lähdin pois somesta yms. En jaksa enää yrittää jos kukaan ei välitä niin olkoot. Mutta pitää yrittää pitää itsensä kiireisenä niin ei ehdi ajatella elämäänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meidän pihakin on rempan jäljiltä mutavelliä. Sekin vielä. Eli kauheasti kesääkään odota. Mutta onpahan tekemistä kun joutuu "pihanrakennus"puuhiin .Ei tää tunne nyt helpota tämäkin aamupäivä meni itkiessä . Tein vielä senkin että vetäydyin vieläkin kauemmas ystävistä lähdin pois somesta yms. En jaksa enää yrittää jos kukaan ei välitä niin olkoot. Mutta pitää yrittää pitää itsensä kiireisenä niin ei ehdi ajatella elämäänsä.
Jos ystävyys on yksipuolista, niin onko se silloin ystävyyttä vai kaveruutta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ystävyys on yksipuolista, niin onko se silloin ystävyyttä vai kaveruutta?
Kyllä koen sen ystävyydeksi ei se aina ole ollut näin. Kuitenkin yli 20 vuotta tunnettu osan kanssa ja puhuttu kaikkea maataivaan väliltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä koen sen ystävyydeksi ei se aina ole ollut näin. Kuitenkin yli 20 vuotta tunnettu osan kanssa ja puhuttu kaikkea maataivaan väliltä.
Siis maan ja taivaan piti laittaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ystävyys on yksipuolista, niin onko se silloin ystävyyttä vai kaveruutta?
Mutta jos lähtökohtaisesti on yksipuolista niin silloin kaveruutta jos sitäkään.
- Anonyymi
Kyllä sinulla pitää olla myös ystäviä.
- Anonyymi
On niitä ne ovat kaukana eikä niitä tunnu kiinnostavan miten minulla menee. Suoraan ilmaisin somessa että olen yksinäinen niin ei edes kukaan viestiä laittanut. Jos en itse ensin kysele kuulumisia niin ei kukaan muukaan sitä tee. Eikä oikein ole nyt voimia ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Pitää taas yrittää kuhan pahemman olin yli pääsee niin ottaa yhteyttä niin ystäviin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On niitä ne ovat kaukana eikä niitä tunnu kiinnostavan miten minulla menee. Suoraan ilmaisin somessa että olen yksinäinen niin ei edes kukaan viestiä laittanut. Jos en itse ensin kysele kuulumisia niin ei kukaan muukaan sitä tee. Eikä oikein ole nyt voimia ruveta tutustumaan uusiin ihmisiin. Pitää taas yrittää kuhan pahemman olin yli pääsee niin ottaa yhteyttä niin ystäviin.
*Olon eli olin
- Anonyymi
Tuo tunne tulee,kun toinen puoliso
rupeaa elämään omaa elämää.Perhe
tarkoittaa ,että eletään yhdessä,iloitaan yhdessä,lomaillaan yhdessä,urheillaan yhdessä,iloitaan
ja surraan yhdessä.Muut ulkopuoliset
saa painua jonnekkin kauas.- Anonyymi
Ei meidän elämämme ollut kokoajan tälläistä. Puoliso tietää kyllä on puhuttu siitä. Mietitty jopa muuttoa välillä lähemmäksi läheisiä ja ystäviä mutta työt täällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei meidän elämämme ollut kokoajan tälläistä. Puoliso tietää kyllä on puhuttu siitä. Mietitty jopa muuttoa välillä lähemmäksi läheisiä ja ystäviä mutta työt täällä.
Siis miehen työt. Itse olen äitiyslomalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis miehen työt. Itse olen äitiyslomalla.
Sinulla on siis lapsi(a). Keskity hyvä ihminen lapsistasi huolehtimiseen! Miten siinä ehtii itkeä? Ja ystäviä kaivata? Minä en ainakaan ehdi. Sama varmaan kaikissa lapsiperheissä. Kädet täynnä työtä, ei voi hirveästi kiinnostaa jonkun etäisen ystävän huolet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla on siis lapsi(a). Keskity hyvä ihminen lapsistasi huolehtimiseen! Miten siinä ehtii itkeä? Ja ystäviä kaivata? Minä en ainakaan ehdi. Sama varmaan kaikissa lapsiperheissä. Kädet täynnä työtä, ei voi hirveästi kiinnostaa jonkun etäisen ystävän huolet.
Kyllä siinä ehtii. Ehkä sinun ei kannata vastata tämmöisiin viesteihin jo et itse ole kokenut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä siinä ehtii. Ehkä sinun ei kannata vastata tämmöisiin viesteihin jo et itse ole kokenut.
Ai niin, lapsethan ovat tietysti päiväkodissa, että äiti saa omaa aikaa ja ehtii itkeä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai niin, lapsethan ovat tietysti päiväkodissa, että äiti saa omaa aikaa ja ehtii itkeä.
Eivät ole. Mutta ehkä osaan hoitaa lapset ja kodin niin että minulla on myös aikaa muuhunkin. Enkä valita miten kiire on. Saatko jotain tyydytystä kiustaja jotain joka sanoo olevansa yksinäinen? Mene hoitamaan lapsiasi täältä kiusaamasta.
- Anonyymi
Ihmisten tuntuu nykyään olevan niin vaikea asettua toisen asemaan, varsinkin täällä netissä. Esim. ei voida ymmärtää, että joku voi olla yksinäinen, jos on puoliso ja lapsia. Tai että kaikille ne lapset eivät riitä elämän sisällöksi, vaan saatetaan kaivata aikuisia ystäviä. Itselläni ei ole perhettä, mutta ymmärrän silti hyvin tuon kaltaista yksinäisyyttä, mitä aloittaja kuvaat. Minulla on kyllä ns. ystäviä (tai kavereita, miten sen nyt haluaa nähdä), mutta olen siitä huolimatta henkisesti kamalan yksinäinen. Ystävyyssuhteissani on kyse aina vain kavereideni asioista, heidän ongelmistaan, ym. ym. Mulle on usein sanottu, että olen niin hyvä ystävä koska olen niin hyvä kuuntelija. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että se ilmaisena terapeuttina olo on kamalan kuormittavaa. Jos joskus haluaisin puhua jostain omista asioistani, niin se ei selvästikään ketään kiinnosta. Eipä minun elämässäni nyt juuri mitään kiinnostavaa tapahdukaan, kukapa nyt jaksaisi kiinnostua minun vaatimattomista asioistani, kun kavereideni elämä on yhtä ihmissuhdedraamaa! Mutta varmaan tähänkin joku nyt kommentoi, että enhän minä voi yksinäinen olla, kun on kerran kavereita.
- Anonyymi
Kiitos nuinhan se tahtoo olla. Samoja fiiliksiä monesti itselläkin. Kyllä jokaisella pitäisi olla joku jolle pystyy puhumaan. Itse olen ehkä vähän huonokin jakamaan omia tunteita tai asioita joita itse käyn läpi niin siksi varmaan monesti saan sen kuuntelijan roolin. Moni ystävistä käynyt samoja asioita läpi kuin itse niin helppoa samaistua. Mutta nyt kävi niin että itseäni onneksi helpotti kun lauantaina eräs pitkäaikainen ystäväni soitti ja juteltiin yli tunti puhelimessa ja saatiin sovittua tapaamisiakin. Muutenkin tuntuu että muutkin läheiset/ystävät /kaverit "heränneet" ja ruvenneet pitämään yhteyttä ja ehdottaneet tapaamisia.
Ihminen on kai aina loppujen lopuksi yksin kokemuksistaan? Unta nähdessä, luulet olevasi joskus joko hyvässä tai pahassa seurassa, vaikka oletkin yksin, sama juttu kun olet hereillä kai. Ehkä on toisinpäin, mutta silti, onko edes tietoisuuden ulkopuolella mitään ulkopuolista mailmaa? Yksinäisyys on ehkä olennainen osa jokaisen ihmisen elämää jos oletetaan että löytyy muita ns. todellisia ihmisiä. Ehkä ei ole väliä, he ovat todellisia toisella tai tavalla, hallusinaatioina tai unina esimerkiksi.
- Anonyymi
Yritä, ja mieti onko kuitenkin jotain hyvää.
- Anonyymi
Tuo 02.32 oli aloittajan kommentti. Eli kyllä asiat menossa parempaan suuntaan ja minä nukkumaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606294- 1003252
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252566- 212198
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3551788- 271696
- 251480
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2261413- 491392
- 321368