Hiljaiset omaan napaan toljottavat Lohjalaiset

Kopio jutusta.
"Ilo pintaan, vaikka sydän märkänis" – Uutisvuoksi kysyi, millainen on imatralainen: Näin lukijat vastasivat

Imatralla pitkään vaikuttaneiden Pia Rantasen ja Liisa Marsion mukaan karjalainen kateus on klisee, jota he eivät kotikaupunkinsa asukkaista tunnista. Imatralaisuuteen vahvasti kuuluviksi ominaisuuksiksi he nostavat puheliaisuuden ja avuliaisuuden.

Mistä tunnistaa imatralaisen?

Ainakin karjalaisesta mentaliteetista ja huumorin pilkkeestä silmäkulmassa. Kun kulmilla järjestetään torikokous tai ilmaistapahtuma, saapuvat imatralaiset aina sankoin joukoin paikalle. Viime kädessä Ketterän ja IPV:n värejä tunnustavan imatralaisen paljastaa kaakkoismurteen nuotilla soiva puhe, jossa n-kirjaimet tipahtelevat sanojen lopusta pois.

Näin vastasivat Uutisvuoksen lukijat kysymykseen, mikä erottaa imatralaiset muista Suomen heimokansoista. Uutisvuoksen verkkosivuilla julkaistuun kyselyyn tuli kaikkiaan hieman yli sata vastausta.

Lukijoiden kommenteissa toistuu imatralaisuutta leimaavina asioina ennen kaikkea juuri puhetapa sekä hyväntuulinen ja maanläheinen maailmankatsomus.

"Kyllä imatralaisen tuntee siitä, että ilo pintaan vaikka sydän märkänis", kirjoittaa eräs vastaajista.

Useissa kommenteissa toistuu tunnusmerkkeinä myös avoimuus, uteliaisuus sekä auttavaisuus ja ystävällisyys. Kuten eräässä vastauksessa todetaan: "Imatralainen juttelee tuntemattomille, eikä silti ole hullu tai humalassa."

Vastauksia on koottu lisää tämän jutun loppuun.
Puheliaita, kantaaottavia ja vinkkejä löytyy aina

Imatran Inkeriksi aikanaan valittu, monessa mukana ollut Pia Rantanen nostaa puheliaisuuden ja sosiaalisuuden vahvasti paikkakuntalaisia yhdistäviksi tekijöiksi. Juttuseuraa löytyy takuuvarmasti aina, oltiin sitten taksijonossa, kaupan kassalla tai bussipysäkillä.

– Äskettäin helsinkiläinen tuttavani ihmetteli, miten herkästi Imatralla otetaan kontaktia toiseen. Ravintolassa käydessämme alettiin pian viereisestä pöydästä kommentoida ja tarttua mukaan juttuun. Junassakin puheensorina kasvaa, mitä lähemmäs Imatraa saavutaan, Rantanen kertoo.

Imatran kaupunkikeskusta -yhdistys Imitsin toiminnanjohtajan tehtävää takavuosina hoitaneen Liisa Marsion mukaan imatralaisuutta leimaavia ominaisuuksia ovat etenkin murre, välittömyys ja puheliaisuus.

Jos kaveripiiristä joku on muuttopuuhissa, niin heti on kymmenen kättä pystyssä, että me tullaa jeesaamaan. — Pia Rantanen

– Imatralaiset tykkäävät myös liikkua. Kun kaupungissa tapahtuu jotain, niin silloin tullaan mielellään paikalle.

Marsio toteaa imatralaisten olevan myös hanakoita ottamaan kantaa. Kaupunkia kohtaavista negatiivisista uutisista käydään kiivastakin keskustelua.

– Kantaaottamisen tarve kertoo, että asiat ovat tärkeitä, ja yhteisön sekä kaupungin tulevaisuudesta välitetään.

Imatralaisten kotiseuturakkauden Marsio on myös huomannut nostavan päätään ulkopaikkakuntalaisten seurassa.

– Muualta tulleille on aina tarjolla täysilaidallinen vinkkejä. Silloin tuodaan esiin koskea, Saimaata, Valtsua ja tapahtumia. Vaikka omien kesken välillä nuristaankin, niin loppupeleissä Imatralla ollaan ylpeitä omasta kaupungista.
Kateutta on kaikkialla

Lukijoiden vastauksissa imatralaisia kuvaillaan myös sisäänpäin lämpiäväksi ja kateelliseksi joukoksi, joka vastaa uudistuksiin usein muutosvastarinnalla.

Erään vastaajan mukaan imatralaisen tunnistaa parhaiten "Jyrmystä asenteesta, alaspäin suunnatusta, mutta salaa kulmien alta kuikuilevasta katseesta ja tuhahteluista."

Rantasen ja Marsion mukaan karjalainen kateus on eteläkarjalaisiin liitetty klisee, jota he eivät juuri omasta kaupungistaan ja sen asukkaista tunnista.

– Kateus on inhimillinen piirre, ja sitä löytyy kaikkialta. Imatralla päinvastoin ollaan auttavaisia. Jos kaveripiiristä joku on muuttopuuhissa, niin heti on kymmenen kättä pystyssä, että me tullaa jeesaamaan, Rantanen kertoo.

Samaa sanoo myös Marsio.

– Kateutta on ihan joka paikassa. Ehkä sitä kannattaa miettiä, miten mahdollisen kateuden voisi täällä kääntää positiivisen kautta vaikka voitontahdoksi ja haluksi pärjätä paremmin.

Vaikka omien kesken välillä nuristaankin, niin loppupeleissä Imatralla ollaan ylpeitä omasta kaupungista. — Liisa Marsio

Perspektiivi auttaa näkemään lähelle

Sekä Marsio että Rantanen kertovat oman kotiseuturakkautensa syventyneen ja kypsyneen vuosien aikana. Käänteentekevinä kokemuksina ovat olleet muulla vietetyt ajanjaksot.

Puolitoista vuotta Lahden kaupungin elinkeinopäällikkönä sai Rantasen näkemään erot hämäläisten kanssa, ja samalla jakso voimisti Rantasen imatralaista identiteettiä.

– Kerran Lahdessa bussimatkustajat soittivat poliisin puhalluttamaan kuljettajan, joka käyttäytyi matkustajien mielestä poikkeavan ystävällisesti. Kuljettaja taisi olla siirtokarjalainen, Rantanen kertoo nauraen.

Jatkuu..
Marsiolla silmiä avaava kokemus oli aikanaan Malesiassa vietetyt kuukaudet vaihto-oppilaana.

– Silloin tuli hillitön kotiseutukaipuu. Ajattelin vain, miten hitsin hieno paikka Imatra on: Kuinka luonto täällä on kaunis ja puhdas. Suosittelen kyllä käymistä muualla, jotta voi tulla takasin.
Yhdessä tekeminen kasvattaa me-henkeä

Imatralaisten paikallisidentiteetin Rantanen ja Marsio arvioivat varsin vahvaksi. Kun kuntalaisten vaihtuvuus on pientä, myös juurettomuutta on vähän. Toisaalta löytyy myös erilaisia yhdistäviä ja yhteenkuuluvuutta lisääviä tekijöitä ja arvoja.

Marsio näkisi mielellään paikallisidentiteetin kehittyvän entisestään yhteiseksi voimavaraksi.

– Toivoisin me-henkeä olevan vielä enemmän kuin vastakkainasettelua. Some-möykkäämisen sijaan voitaisiin tuoda enemmän hyviä asioita esille. Esimerkkinä tällaisesta on hiljattain Facebookiin perustettu Positiivista Imatralla -ryhmä.

Rantanen näkee vahvan paikallisidentiteetin ja kotiseuturakkauden kumpuavan ennen kaikkea osallistumisen kautta. Yhteisen hyvän eteen tekeminen on tärkeää, oli lopputuloksena sitten kiva Imatra-päivä, urheiluseuran menestys tai mikä tahansa, Rantanen kertoo.

– Yhteisöllisyydellä on valtavan iso merkitys. Jos kaupunkia kohtaa vaikeat ajat tai suuri suru, niin silloin se korostuu entisestään.

Jatkuu...
Mistä tunnistaa imatralaisen?
Mie-sie –kieli

"Loppumattomasta höpötyksestä! Oli hirvittävä kulttuurishokki muuttaa Imatralle, kun jo kaksi ensimmäistä vastaantulijaa alkoivat jutella niitä näitä, ja vain toinen heistä oli hiprakassa. Kaupastakaan ei meinannut pois päästä, kun jokainen jutteli vuorollaan myyjälle kuulumisensa ja mitä hää teki ja mitä hyö sit teki. Onneksi tuli pikakassat. Ja yritä nyt siinä tehdä töitä, kun joku seisoo vieressä selittämässä ummet ja lammet elämästään. Ei sillä, on tämä vähän mukavampaa, mitä kotopuolen murahtelevat vänkyrät."

"Imatralaisilla on puheessa omanlaisensa nuotti. Mie, sie, hää, myö, työ, hyö. Tai meiksit, teiksit, heiksit, joita ei muualla kuule. Imatralainen on selkeästi karjalainen. Puheen voimakkuus ja nopeus kasvaa innostuksen mukana. Imatralaiset ovat nauravaisia, leppoisia ja vieraanvaraisia. Mutta kun joku ärsyttää, niin siitä tehdään haloo ja aina ei osata pitää suuta kiinni vaikka kannattaisi."

"Puhuu mie ja sie, ja käyttää sanaa hitoksee tosi usein."

"Iloisesta rupattelusta."

"Murteesta omalla nuotilla ja tarinan kerronnasta."

"Tääl romahetaa, käyää kulmil, akat sanoo "ai kamala"."
Ilone jyrmy

"Imatralaisen tunnistaa puhetyylistä ja huumorintajusta. Meissä on myös samaa kuin pohjalaisissa Klamydia-yhtyeen kappaleen sanoin: Ei välii, miestä taikka naista/vihataan kaikkee, kaikkee erilaista; mutta heimoani minä rakastan! Kaiken uuden erilaisen pelko ilmenee imatralaisissa vastustuksena. Mutta toisaalta imatralaiset rakastavat Imatraa ja haluavat säilyttää paikkakunnan erityispiirteet, eivätkä aina ymmärrä "viskaalien" suunnitelmia tai päätöksiä, oli kyseessä leirintäalue, jääpallohallisuunnitelmat tai uimahallin siirto."

"Ne on ihan hulluna ilmaisen hömpän perään."

"Hän tuntee kaikki. Ainakin hän on hyvin tuttavallinen! Jos häneltä kysytään tietä jonnekin, aloitus kuuluu:” No kato meet siitä risteyksestä vasemmalle, sit siitä eteenpäin, kyl sie ossaat. Se tietää kaikesta kaiken, imatralaisen mielestä kaikki karjalaisuus on täältä. Se kattoo pitkin nenänsä vartta, kun sanoo: ”Oon asunut täällä vasta 65 vuotta. Tullu Hämeestä.” Ahaa, se onkin vasta imatralainen, joka on syntynyt täällä. Ei mitään syrjähyppyjä, se on ”paljasjalkainen” oltava. Sitten on aito ja oikea imatralainen."

"Uskaltaa kysyy asiaa tuntemattomiltakin."

Jatkuu...
"Imatralaine on ilone, hää ossaa nauraa muille ja parraite itellee. Imatralaise kanss pittää olla koko aja herreill ko ei koskaa tiijä mite juttu kääntyy kuulijaa. Imaralaisell on hyvä mielikuvitus ja sana halluss. Imatralaine ko suuttuu ni se on suoraa, ei tarvihe kohteen tulkita. Imatralle on ain palattava, vaikk käymäseltää täält pikitien toisest pääst. Viel ainakii yks juttu: Imatrall on Virkkukoukkune ja sehä se on iha imatralaine, sielkii puhutaa imatraa iha täpöll. Imatralaine, nykyne sekä entine, on ihana!"

"Imatralainen on vaatimaton. Hän ei esitä mitään. Hän on. Imatralainen on maanläheinen ihminen, joka ei korosta itseään."

"Imatralainen on iloinen, rauhaa arvostava, auttavainen ja luontoa arvostava."

"Jalat maassa. Herttainen hyväsydämisyys ja nöyryys. Vastapainona ehdottomasti ahdasmielisyys vieraita asioita kohtaan."

"Kassajonossa tai kahvilassa luontuu jutustelu ventovieraiden kesken, usein pintaakin syvemmälti."

"Karjalainen kateus paistaa kaikkialla."

"Jyrmystä asenteesta, alaspäin suunnatusta, mutta salaa kulmien alta kuikuilevasta katseesta ja tuhahteluista."

"Kyllä Imatralainen on niin juro, että tunnistaa pitkän matkan päähän."

"Marmatuksesta, kun ei ole mitään. Ja sitten kun on, ei kiinnosta. Puhutaan vaan entisestä, siitä ja siitä."

"Imatralaisen tuntee siitä, että se purnaa, kun ei ole purnattavaa ja vaikenee, kun olisi oikeasti purnattavaa. Imatralaisen tuntee siitä, että se vaatii, että pitää rakentaa uutta, mutta valittaa, kun rakennetaan uutta. Imatralaisen tuntee siitä, että se valittaa päättäjistään ja päättäjiensä puolueista, mutta äänestää silti koko ikänsä aina samoja poliitikkoja kuin ennenkin on äänestänyt."

"Oikean imatralaisen mielestä Lappeenranta on kaukana. Eikä se osaa myöskään nähdä Vuoksen kaikkia hienouksia, kun se on liian lähellä. Vähän tyhmä, mutta periaatteessa kiltti. Aavistuksen epäluuloinen uutta ja muutosta kohtaan. Ei kuitenkaan liikaa. Elinkelpoinen."

"Imatralainen puhuu, murteella totta kai, paljon, mutta tekee vähän. Joku muu aina hoitaa ja sitten jos ei hoidakaan, se kyllä sanotaan äänekkäästi. Yrittämisen ja tekemisen meininki on harvoilla ja valituilla, muut odottavat valmista ja valittavat siitäkin. Sydämellisiä imatralaiset ovat kyllä kanssakäymisessä ja heti ensikohtaamisesta on tunnettu iät ja ajat, ja puhutaan kaikkien tuttujenkin asiat. Hyviä seuranpitäjiä, mainioita ystäviä, mutta sivistystä ei kummoisesti arvosteta. Imatralainen paranee hurjasti, jos käy muualla kääntymässä ja palaa takaisin. Omaa kaupunkia osaa arvostaa paremmin, kun katsoo välillä kaukaa."

Jatkuu...
Pipo päässä ja Toyota alla

"Juntteja, tuulipuvut ja tyylitön pukeutuminen, puhumassa pahaa selän takana, vaikka eivät edes tunne sinua ja valittavat kaikesta. Luulevat, että Toyota on paras auto."

"Crocsit jalassa ja vyölaukku."

"Ketterän piposta tai kaulaliinasta. Myös iloisesta Karjalan murteesta."

"Toppatakista ja piposta. Riisipiirakoita ja murre tietty. Runsas kymmenen vuotta vanha Toyota Corolla alla Svetossa."

"Reteä puhetyyli: meie isäntä ko sano / meie emäntä se sano. Lasiin ei syljetä: nuoriso oppii kallistamaan kuppia vanhempiensa mallista. Miehet vuosien saatossa pöhöttyneet vuorotyöstä ja oluesta, keski-ikäiset naiset pukeutuvat teinisti. Vahvasti värjätyt hiukset ja kova meikki sekä liuta tatuointeja kaulasta varpaisiin. Tupakkaa kuluu, mutta kovasti kuntoillaan: juoksua, hiihtoa, spinningiä, pyöräilyä, golfia. Urheilu on avain kaikkeen Imatralla: lapset laitetaan Ketterään ja IPS:iin taaperoina ja rähistään kentän laidalla. Kovia kiroilijoita vauvasta vaariin, itsetunto korkealla matalasta koulutustasosta huolimatta. Toyotalla ajellaan, varakkaammat citymaastureilla. Sellainen ikiteinimeininki: Seiskaa luetaan ja kehutaan, kun on kunnanvaltuutettu naapurina. Sivistys ja koulutus eivät ole arvojärjestyksessä korkealla. Kovasuista väkeä, joka Lappeenrannassa tuntee olevansa lähes länsimaassa. Henkisesti Sveto on lähempänä imatralaisten sielua kuin Lappenranta."

Jutut lainattu Uutis Vuoksi lehdestä.

Otan osaa. Mitä pahaa teit jotta Lohjalle jouduit? Mä olen itse syytön, synnyin Lohjalle mutta pääsin pois heti kun oli intti käyty. Lohja tunnetaan muualla suu auki toljottavista asukkaistaan. Vieras kun käy lähelle, saa joko turpaan tai sitä katsotaan suu auki. Muistan itsekin olleeni takaa-ajamassa stadilaisia jotka tuli tappelemista varten.