Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että on deittailumaailmassa tavallaan väliinputoaja? Näen ympärilläni vain hirveästi hyvin nuoria (noin alle 25 v.) naisia jotka ovat olemukseltaan, no, hyvin nuoria, ja sitten joitakin reippaasti itseäni vanhempia naisia. En oikein tiedä miten asiaan suhtautuisi. Pitäisikö joko kääntää katse kypsempiin naisiin tai kalastella näitä epävakaita hyperaktiivisia kaksikymppisiä? En oikein tiedä ketä lähestyä enää, ennen ei tällaista ongelmaa ollut.
Te noin 30 v. queernaiset
Anonyymi
24138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kyllä tuntuu, ei hajuakaan missä oman ikäiset kolmekymppiset pyörii. Onko kaikki fiksut tyypit jo pariutuneet , en tiedä...
Itsekin bongaan lähinnä parikymppisiä ja sitten yli nelikymppisiä. Parikymppisiä en halua deittailla, ja vieraalta tuntuu myös selvästi kypsempien naisten huomio.
Ihanaa että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Viimeksi minua ovat lähestyneet plus nelikymppiset naiset, eikä siinä sinänsä mitään vikaa mutta haluaisin kuitenkin tapailla oman ikäisiä ihmisiä. Ja näitä todella nuoria tyyppejä tuntuu taas pursuavan joka paikassa mutta minä en ole kiinnostunut heistä eivätkä he minusta - Ap.
Tutulta kuulostaa, vanhemmat naiset kyllä uskaltavat lähestyä ja flirttailla minulle, sinänsä ihan okei, mutta mietityttää se elämäntilanteen erilaisuus. Parikymppiset noteeraavat kans, varmaan kun naamani menee alle 25v:stä, ilmeisesti :)
No, se on sun oma valinta. Jos asetat liian tiukalle kriteerit niin sitten et välttämättä saa ketään.
Olen 26 v ja palavan ihastunut 10 vuotta vanhempaan.. Itse todennäköisesti vaikutan usein vanhemmalta ikääni. Ihastukseni kohdetta taas luulin nuoremmaksi, noin 30 vuotiaaksi.
Näinkin voi toki käydä :) - ap
Tuntuu kyllä väliinputoajalta. Itse 30 ja eronnut miehestä. Pieniä lapsia löytyy ja olen ns. myöhään herännyt. Saman ikäisiä pienten lasten äitejä harvoin tulee vastaan baareissa tai missään, kun ollaan luonnollisesti paljon kotona, kuten minäkin. Ruuhkavuosien syövereissä ei jää aikaa parisuhteen etsimiseen ja oletusarvoisesti olen hetero, kun elämääni tarkastelee ulkopuolisen silmin. Ehkä siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo isoja ja minä 40 , on helpompi lähestyä naisia. Tämä on harmillista. Unelmissa näkisin toisen naisen kumppanina arkea jakamassa. Tukena ja seurana. Sellaisena jolle saan antaa hellyyttä ja vastaanottaa sitä. Keskustella pitkään, kun lapset ovat nukkumassa. Nyt olen yksinäinen ja kaipaan enemmän kuin koskaan vierelleni toista aikuista. Kyllä meitä asuu penissä kylissä, kaupungeissa ja maalla. Toivottavasti köydämme toisemme. Avoimin mielin😊.
Niin olisihan se jotain, jos vierellä olisi rakastava ihminen. Nainen jonka kanssa puhua ja kokea läheisyyttä sekä hellyyttä. Ei ole helpompaa olla 40v yksinhuoltaja. Arki vie suurimman osan ajasta. ..
Kyllä, tuttua on. Luulisin, että johtuu siitä, että useimmat kolmekymppiset elävät parisuhteessa ja perhe-elämää ja vaikka perhettä ei olisi, monet ovat työuran ja harrastuksien kannalta ruuhkavuosissa. Parikymppiset eivät ole vielä vakavasti pariutuneet ja nelikymppiset ovat monet jo eronneet. En tiedä kumpi on parempi, olisko kypsä parikymppinen ja sellainen nelikymppinen, joka ei ole liikaa kyynistynyt?
Vastauksiin liittyen, ei kaikki 30kymppiset ole suhteissa ja tai on lapsia.
Jotkut eivät halua lapsia, ovat sinkkuja, menevät olemattomalla urallaan vain pakollisen työn, kaupan ja kodin väliä.
Vapaat menee huiliessa. Se niistä sosiaalisista kuvioista.
Välillä tuntuu menevänsä hukkaan mutta sitä on turha murehtia jos ei jaksa tehdä asialle mitään.
Kehtaako sitä muuten lähestyä esim ruokakaupas jos bongaa jonku kiinnostavan sattumalt? :) mitä ajatuksia herättää sellanen lähestyminen?
Ei siitä haittaakaan olisi, jos joku lähestyisi ruokakaupassa tai kahvilassa ollessa. Tyypillinen varautuminen on aina mukana siinä mutta piristäähän sellanen juttelu, jos lähestyjä vaikuttaa vilpittömältä ja mukavalta naiselta.
Älä, älkää antako periksi. Luulen, että kaikilla meillä on joskus tunne, ettei ikinä tapaa upeaa juuri sopivaa naista. Tärkeää minusta on olla esillä deittipalstoilla. Jos on kiinni kotona, voi kutsua naisia kylään. Rohkeasti.
Missään tapauksessa ei pidä suin päin kutsua vierasta henkilöä kotiinsa tai mennä hänen kotiinsa. Aluksi kannattaa tavata julkisella paikalla ihan turvallisuussyistä.
Esim. kun järjestän pelinaiste pelitapahtuman kotonani, ei koskaan ole ollut vaaratilanteita ensikertalaisten kanssa.
Yleisen tason neuvo, ei kohdistunut kehenkään.
Eli millainen pelitapahtuma on kyseessä ja miksi juuri sinun kotona? Oletko nainen? Onko tosta tapahtumailmoitusta ja minkälainen ikäraja?
T. Kuulustelija
Lesbot kokoontuvat toistensa kotona pelaamaan korttia ja joskus lautapelejä. Niistä tiedotetaan facessa pelinaiset-ryhmässä.
no kyllä, olen nainen. Ikärajaa ei ole, tosin täysi-ikäinen on oltava.
Harmi ettei sellainen toistaiseksi toimi. Ei kannata kokoontua missään.
Olikohan Mikrobitissä tai jossain jossa testasivat kuinka lautapelit toimisi netin välityksellä.
Luki että toimiihan se, mutta en ehtinyt lukea yksityiskohtaisemmin kuinka käytännössä toimisi.
Itse 31-vuotias nainen ja etsinyt itseni ikäistä tai vähän vanhempää näistä vaikka vain aluksi juttukaveriksi. Ei ole vielä löytynyt.
Ihan kuin 30 olisi vanhakin, vaikka nuoria aikuisia täs vielä ollaan.
Voisin ihan hyvin tapailla niitä 20. Kypsiä sellaisia.
Sepä, kolmekymppinen on vielä varsin nuori. Haluan deittailla noin samanikäisiä tai jokin verran vanhempia ihmisiä, mielestäni ei ole kohtuuton toive.
Pidän vapaudestani enkä haaveile perinteisestä perheestä lapsineen.
Kannataa vaan kohdata katse parikymppisiin naisiin :-) Olen parikymppinen nainen ja olen kiinnostunut vanhemmista naisista.
Ikä- ja huoh, mies- rasismi vaivaa.