Elämän tarkoitus

Onneksi olet sentään syntymäsi jälkeen joutunut ihan itse tekemään tuhansia valintoja.

maissii kirjoitti:

Onneksi olet sentään syntymäsi jälkeen joutunut ihan itse tekemään tuhansia valintoja.

Eiköhän jokainen joudu niitä elämänsä aikana tekemään.

m.t.

"Onko elämällä tavoite ja mitä sitten?"

Mehän ollaan niin pieniä hyttysen pissin kymmenenmiljoonas osa potenssiin tuhat miljoona tässä maailmankaikkeudessa.
Onneksi ei tarvitse pohdiskella niin pieniä asioita, voi vain
vedellä suuria linjoja ja pohtia oman tärkeän elämänsä tarkoitusta.

Onhan se toisaalta ehkä vähän lohdutonta ajatella, että seitsemän kymmentä vuotta on voinut kerätä ja kehittää niitä lahjoja, ja sitten lopputuloksena on lopulta vain pussillinen tuhkaa. ja jälkeenjäävien kyyneleitä.

Elämä on kuitenkin ollut se tärkein lahja, eikä sitä tarvitse mitenkään hengellisesti tai uskonnollisesti ajatella, voihan sen lahjan ajatella vaikka mahdollisuutena. jonka aikana on sitten niitä omia kykyjä ja taitojaan voinut parantaa ja petrata.
Onhan jokaisella elämässä ollut oma tavoite, useinkin se miten hyvin on tavoitteissaan onnistunut kantaa sitten seuraaville ja seuraaville sukupolville, jos on kantaakseen tai sitten ei. .

maissii kirjoitti:

"Onko elämällä tavoite ja mitä sitten?"

Mehän ollaan niin pieniä hyttysen pissin kymmenenmiljoonas osa potenssiin tuhat miljoona tässä maailmankaikkeudessa.
Onneksi ei tarvitse pohdiskella niin pieniä asioita, voi vain
vedellä suuria linjoja ja pohtia oman tärkeän elämänsä tarkoitusta.

Onhan se toisaalta ehkä vähän lohdutonta ajatella, että seitsemän kymmentä vuotta on voinut kerätä ja kehittää niitä lahjoja, ja sitten lopputuloksena on lopulta vain pussillinen tuhkaa. ja jälkeenjäävien kyyneleitä.

Elämä on kuitenkin ollut se tärkein lahja, eikä sitä tarvitse mitenkään hengellisesti tai uskonnollisesti ajatella, voihan sen lahjan ajatella vaikka mahdollisuutena. jonka aikana on sitten niitä omia kykyjä ja taitojaan voinut parantaa ja petrata.
Onhan jokaisella elämässä ollut oma tavoite, useinkin se miten hyvin on tavoitteissaan onnistunut kantaa sitten seuraaville ja seuraaville sukupolville, jos on kantaakseen tai sitten ei. .

Lue lisää

Muista kuitenkin.
Henki ei pysy maassa, Henki ei pala, se lentää ilmassa.
Minne?
Sinne missä on elämän tarkoitus.
Toistan:
Joko uskonnolla tai kuvaelmalla.

H.

Onnekseni ei tarvitse näin pienen ihmisen miettiä evoluution tarkoitusta,
kun miettii oman elämänsä tarkoitusta.

Kyllä ne geenit ja perinnöllisyys vaikuttaa yksityisen ihmisenkin elämään,
joka päivän olen kantanut perimässäni vanhemmiltani saamiani riskejä.
Se miten heikot sortuu ja hyvät vain porskuttaa nähdään vasta vuosi satojen päästä,
jos asiaa pohtii evoluution kautta.
Lääketiede yrittää jatkuvasti tökkiä evoluutiota, ettei heikot sortuisi niin elontiellä.

Asian voi käsittää myös toisin, meillä jokaisella on lahjoja,
joiden avulla olemme selvinneet läpi vuosien.

Opiskella ammatti, tavata aviopuoliso,perustaa perhe.

Anonyymi kirjoitti:

Opiskella ammatti, tavata aviopuoliso,perustaa perhe.

No ei todellakaan

Anonyymi kirjoitti:

Opiskella ammatti, tavata aviopuoliso,perustaa perhe.

Miksi niin paljon erotaan, kun se puoliso on löydetty ja lapsetkin tehty ? Tuleeko elämästä sitten ei-tarkoituksellista ?

En osaa kuvitella kuolemaa elämän tarkoitukseksi,
Miksi meillä sitten on eripituisia elämänjaksoja syntymän ja kuoleman välissä.

Kuuntelin juuri Aki Sirkesaloa ja muistin hänen, lastensa ja koko perheen kuoleman nuorena, ei nekään elämät olleet silti turhia.

Mikä mahtaa olla se suuri lopputulos, jonka kuolemalla saavuttaa.
Kuolemalla päädytään vain siihen pikkuiseen tuhkapussiin, joka sitten palautetaan luonnon kiertokulkuun, mutta sillä elämällä on voinut olla suurikin tarkoitus,
suuri merkitys, jos ei sille ihmiselle itselleen, kuitenkin hänen lähellään eläneille ihmisille.

Jos kokee elämänsä turhaksi, kertoo se enemmänkin vain katkeroitumisesta ja pettymyksestä elettyyn elämään.

Mikä oli naistoimittajilla vuosia sitten, kun hki-turku välin bussissa päättivät puolivälissä kakkia housuun. Toinen arvon naisista joutui vääntään pökälettä liki tunnin, mutta sai vihdoin työvoiton sonnasta.
Juttu on lainaus IS v. -13
Jk. On Suomessa ollut tosin teatteritasolla noita paskanheittäjiä 80-luvulla Oulussa.
Niin, elämä on ihanaa, kun sen oivaltaa, vai onko?

Kuka kirjoittakaan elämästään kirjaa ja kertoo omasta elämästään,
ehkä siihen jokin selitys ja peruste löytyy,
miksi kukaan kirjoittaa kirjaa elämästään,
jos ei ole siinä eletyssä elämässä ollut jotain tarkoitusta.
Eikö tyhjästä ja tarkoituksettomasta elämästä kirjoittaminen
ole ajan hukkaa ja paperin tuhlausta.
Onkohan se kirjoittaminenkin pelkkää sofismia.

No tämä kommentti nyt kuitenkin on viisastelua ja vääristelyä.

maissii kirjoitti:

Kuka kirjoittakaan elämästään kirjaa ja kertoo omasta elämästään,
ehkä siihen jokin selitys ja peruste löytyy,
miksi kukaan kirjoittaa kirjaa elämästään,
jos ei ole siinä eletyssä elämässä ollut jotain tarkoitusta.
Eikö tyhjästä ja tarkoituksettomasta elämästä kirjoittaminen
ole ajan hukkaa ja paperin tuhlausta.
Onkohan se kirjoittaminenkin pelkkää sofismia.

No tämä kommentti nyt kuitenkin on viisastelua ja vääristelyä.

Lue lisää

En tiedä, maissii, oliko tämä tarkoitettu minulle, mutta vastaan puolestani.
Minun kirjallani, joka on siis osa-elämänkerta, on selkeä tarkoitus ja se ei ole etsiä elämän tarkoitusta, koska en usko elämällä olevan mitään sen ihmeellisempää tarkoitusta, ainoastaan biologinen jatkuvuus; me annamme sille sisällön ja tarkoituksen ja voimme valita joko elää elämää joka tyydyttää omat tarpeemme, sekä psyykiset että fyysiset; elää itsellemme ja lähimmillemme ja tyytyä siihen. Osalle ihmisiä ei tällainen omaan pieneen piiriin keskittyvä olemassaolo riitä ja he haluavat tehdä jotain "suurempaa", vaikuttaa johonkin, olla osana jotain laajempaa ja jättää jonkinnäköisen jäljen siitä että "tästä kuljin minä, joskus kerran, kauan sitten"
Palatakseni kirjaani, sehän kertoo selkeästi enemmän maasta jossa asuin, jossa tulin aikuiseksi, perustin perheen, oman koulun. Kirjoitinhan että päähenkilö en ole edes minä, vaan se maa, se kaupunki joita opin rakastamaan nuorena naisena. Kirja on tarkoitettu myös tietoiskuksi siitä millaista siellä oli 70-luvulle, ennen kartelleja, kuvaus ajasta ja paikasta joka nyt kuuluu menneisyyteen, mutta joka jäänee todistukseksi lapsenlapsilleni minne heidän juurensa osittain johtavat ja miksi.
Tämähän ei kuulu asiaan, ei elämän tarkoitukseen, vaan osuuteen siitä, miten tarkoitus syntyy elämän varrella, suuren espanjalaisen Machadon sanoin "Caminante, no hay camino, el camino se hace al andar" elikkä omin sanoin käännettynä: Kulkija, polkua ei ole. Polun teemme kulkiessamme.

Paloma.se01 kirjoitti:

En tiedä, maissii, oliko tämä tarkoitettu minulle, mutta vastaan puolestani.
Minun kirjallani, joka on siis osa-elämänkerta, on selkeä tarkoitus ja se ei ole etsiä elämän tarkoitusta, koska en usko elämällä olevan mitään sen ihmeellisempää tarkoitusta, ainoastaan biologinen jatkuvuus; me annamme sille sisällön ja tarkoituksen ja voimme valita joko elää elämää joka tyydyttää omat tarpeemme, sekä psyykiset että fyysiset; elää itsellemme ja lähimmillemme ja tyytyä siihen. Osalle ihmisiä ei tällainen omaan pieneen piiriin keskittyvä olemassaolo riitä ja he haluavat tehdä jotain "suurempaa", vaikuttaa johonkin, olla osana jotain laajempaa ja jättää jonkinnäköisen jäljen siitä että "tästä kuljin minä, joskus kerran, kauan sitten"
Palatakseni kirjaani, sehän kertoo selkeästi enemmän maasta jossa asuin, jossa tulin aikuiseksi, perustin perheen, oman koulun. Kirjoitinhan että päähenkilö en ole edes minä, vaan se maa, se kaupunki joita opin rakastamaan nuorena naisena. Kirja on tarkoitettu myös tietoiskuksi siitä millaista siellä oli 70-luvulle, ennen kartelleja, kuvaus ajasta ja paikasta joka nyt kuuluu menneisyyteen, mutta joka jäänee todistukseksi lapsenlapsilleni minne heidän juurensa osittain johtavat ja miksi.
Tämähän ei kuulu asiaan, ei elämän tarkoitukseen, vaan osuuteen siitä, miten tarkoitus syntyy elämän varrella, suuren espanjalaisen Machadon sanoin "Caminante, no hay camino, el camino se hace al andar" elikkä omin sanoin käännettynä: Kulkija, polkua ei ole. Polun teemme kulkiessamme.

Lue lisää

Vai oikein koulun perustit ? Suomessa sellaisia sanotaan perhepäivähoitajiksi.
Ihmeen pieneen tilaan sait noin isoja asioita, jopa kokonaisesta maasta ja sen tilanteesta kertova kirja. Montako sivua ?

Anonyymi kirjoitti:

Vai oikein koulun perustit ? Suomessa sellaisia sanotaan perhepäivähoitajiksi.
Ihmeen pieneen tilaan sait noin isoja asioita, jopa kokonaisesta maasta ja sen tilanteesta kertova kirja. Montako sivua ?

Lue lisää

Niin. Ei se ollut mikään "perhepäivähoito", suurimmillaan 120 lasta ja 8 opettajaa, kaksikielinen ja siihen ei kuulunut mitään varsinaista hoitomomenttia. Kaksi minibussia hakivat lapset kotiovelta ja veivät takaisin kotiin neljän tunnin mittaisen koulupäivän päätyttyä.
Olet oikeassa, kirja on aivan liian tiivistetty ja kronikan muodossa, että olisin voinut saada mukaan enemmän faktaa. Mitähän siinä on? 270 sivua?

Paloma.se01 kirjoitti:

Niin. Ei se ollut mikään "perhepäivähoito", suurimmillaan 120 lasta ja 8 opettajaa, kaksikielinen ja siihen ei kuulunut mitään varsinaista hoitomomenttia. Kaksi minibussia hakivat lapset kotiovelta ja veivät takaisin kotiin neljän tunnin mittaisen koulupäivän päätyttyä.
Olet oikeassa, kirja on aivan liian tiivistetty ja kronikan muodossa, että olisin voinut saada mukaan enemmän faktaa. Mitähän siinä on? 270 sivua?

Lue lisää

Leikkikerho siis. Meillä esim. Seurakunnat järjestää. Omat kyydit kylläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Leikkikerho siis. Meillä esim. Seurakunnat järjestää. Omat kyydit kylläkin.

Höpö höpö. Voit omassa mielikuvituksessasi vähätellä sitä miten haluat. Kaksikielinen peruskoulun ala-astetta vastaava, johon kuului kaksivuotinen esikoulu (nursery and kindergarten). Elätti koko perheen melkein kymmenen vuotta ja antoi työtä muillekin, valmistuneille opettajille, kanslistille, autonkuljettajalle ja jopa nunnallekin joka opetti uskontoa ja valmisti lapsia ripille pääsyyn. Leikittiin välitunneilla ja esikoulun puolella leikkiminen oli osa opetusmetodiikkaa,
Mutta jos haluat tietää lisää, niin lue kirja!
(Älä kirjoita sitä uudelleen omassa päässäsi)

Paloma.se01 kirjoitti:

En tiedä, maissii, oliko tämä tarkoitettu minulle, mutta vastaan puolestani.
Minun kirjallani, joka on siis osa-elämänkerta, on selkeä tarkoitus ja se ei ole etsiä elämän tarkoitusta, koska en usko elämällä olevan mitään sen ihmeellisempää tarkoitusta, ainoastaan biologinen jatkuvuus; me annamme sille sisällön ja tarkoituksen ja voimme valita joko elää elämää joka tyydyttää omat tarpeemme, sekä psyykiset että fyysiset; elää itsellemme ja lähimmillemme ja tyytyä siihen. Osalle ihmisiä ei tällainen omaan pieneen piiriin keskittyvä olemassaolo riitä ja he haluavat tehdä jotain "suurempaa", vaikuttaa johonkin, olla osana jotain laajempaa ja jättää jonkinnäköisen jäljen siitä että "tästä kuljin minä, joskus kerran, kauan sitten"
Palatakseni kirjaani, sehän kertoo selkeästi enemmän maasta jossa asuin, jossa tulin aikuiseksi, perustin perheen, oman koulun. Kirjoitinhan että päähenkilö en ole edes minä, vaan se maa, se kaupunki joita opin rakastamaan nuorena naisena. Kirja on tarkoitettu myös tietoiskuksi siitä millaista siellä oli 70-luvulle, ennen kartelleja, kuvaus ajasta ja paikasta joka nyt kuuluu menneisyyteen, mutta joka jäänee todistukseksi lapsenlapsilleni minne heidän juurensa osittain johtavat ja miksi.
Tämähän ei kuulu asiaan, ei elämän tarkoitukseen, vaan osuuteen siitä, miten tarkoitus syntyy elämän varrella, suuren espanjalaisen Machadon sanoin "Caminante, no hay camino, el camino se hace al andar" elikkä omin sanoin käännettynä: Kulkija, polkua ei ole. Polun teemme kulkiessamme.

Lue lisää

Hienosti kirjoitit. Piti kommentoida, kun näin tekstisi alla olevan kateellisen anonyymin kommentin. Kirjoittavat ihmiset kuuluvat minusta yleensä älymystöön, kuten selvästi sinäkin yhtenä heistä, ja sekös taviksia kadehdituttaa.

(Osuin tähän ketjuun, kun etsin tietoa kirjailija Teuvo Saavalaisesta googlesta.) Olen hieman "alaikäinen", kun tämä on yli 70 -vuotiaille, mutta vauhdilla olen tulossa siihen ikään, nyt jo 68.)

Vanhenemisessa on ikävä puoli se - ei ole entistä kokemusta. Asiat
pullahtava uusina, jopa ikävinä koettelemuksina yllättäin vuodesta
toiseen. Loppupuolella päivittäin ja loppumetreillä tunneittain uutta kidutustakin.

Nuorena sitä keksi elämälleen vaikka minkälaisia tarkoituksia. Tai ehkä ei keksinyt, mutta tarttui eri tarjouksiin. Milloin tahtoi pelastaa maailmaa, milloin "kasvaa ihmisenä", milloin löytää kuolemattomia totuuksia uskonnosta tai rajatiedosta ja julistaa niitä.

Nyt ei taida enää olla muuta tarkoitusta kuin yrittää elää ihmisiksi se aika mikä vielä jäljellä on ja jättää loppu "Herran huomaan" . Ennen olin taipuvainen uskomaan, että elämä jatkuu jossakin muodossa kuoleman jälkeen. Enää en olisi siitä ihan varma. Ehkä me jäämme vain muistijälkenä niiden mieliin, joita olemme rakastaneet, joita olemme jotenkin koskettaneet - ihan energian häviämätömyyden lain pohjalta..))

demeter1 kirjoitti:

Nuorena sitä keksi elämälleen vaikka minkälaisia tarkoituksia. Tai ehkä ei keksinyt, mutta tarttui eri tarjouksiin. Milloin tahtoi pelastaa maailmaa, milloin "kasvaa ihmisenä", milloin löytää kuolemattomia totuuksia uskonnosta tai rajatiedosta ja julistaa niitä.

Nyt ei taida enää olla muuta tarkoitusta kuin yrittää elää ihmisiksi se aika mikä vielä jäljellä on ja jättää loppu "Herran huomaan" . Ennen olin taipuvainen uskomaan, että elämä jatkuu jossakin muodossa kuoleman jälkeen. Enää en olisi siitä ihan varma. Ehkä me jäämme vain muistijälkenä niiden mieliin, joita olemme rakastaneet, joita olemme jotenkin koskettaneet - ihan energian häviämätömyyden lain pohjalta..))

Lue lisää

Elää kunnolla tässä maailmassa,tämä on minun näkemykseni.

Anonyymi kirjoitti:

Elää kunnolla tässä maailmassa,tämä on minun näkemykseni.

Ei elämällä ole tarkoitusta, kaikki on katoavaista.

Lapsen itsemurhasta on nyt löytynyt sellainen teos, että siinä ei kyllä jätetty yhtään kiveä kääntämättä Katriina Huttunen: Surun istukka. 350 sivua jäljitystä, syyllisten etsintää, itsesyyttelyä, loputtoman, syvän surun kuvausta.
Ainakin tuli lukijalle selväksi se, miten yksin ihminen lopulta on surunsa kanssa, miten vähän edes ammattiväki ja omat läheiset voivat surussa auttaa ja lohduttaa.
Toinen lapsen itsemurhaa kuvannut kirjailija on Teuvo Saavalainen, jonka molemmat lapset tekivät itsemurhan. "Tämä on raaka maa/ julmassa maailmassa/täällä poljetaan lempeät/lyödään hyvät sydämet" kirjoitti Teuvo poikansa muistosäkeeksi.

Lapsen menetys mistä tahansa syystä on varmasti sellainen suru, että siihen ei lohdun sanoja löydy. Jokin tarjottu, konkreettinen apu arkeen, tuntuisi olevan se, minkä sureva voi yleensä ottaa vastaan.
Taisi mennä vähän ohi aiheen, rituliinin suruista olen lukenut, mutta en ole osannut mitenkään ottaa osaa. Virtuaalihalit hänelle..))

demeter1 kirjoitti:

Lapsen itsemurhasta on nyt löytynyt sellainen teos, että siinä ei kyllä jätetty yhtään kiveä kääntämättä Katriina Huttunen: Surun istukka. 350 sivua jäljitystä, syyllisten etsintää, itsesyyttelyä, loputtoman, syvän surun kuvausta.
Ainakin tuli lukijalle selväksi se, miten yksin ihminen lopulta on surunsa kanssa, miten vähän edes ammattiväki ja omat läheiset voivat surussa auttaa ja lohduttaa.
Toinen lapsen itsemurhaa kuvannut kirjailija on Teuvo Saavalainen, jonka molemmat lapset tekivät itsemurhan. "Tämä on raaka maa/ julmassa maailmassa/täällä poljetaan lempeät/lyödään hyvät sydämet" kirjoitti Teuvo poikansa muistosäkeeksi.

Lapsen menetys mistä tahansa syystä on varmasti sellainen suru, että siihen ei lohdun sanoja löydy. Jokin tarjottu, konkreettinen apu arkeen, tuntuisi olevan se, minkä sureva voi yleensä ottaa vastaan.
Taisi mennä vähän ohi aiheen, rituliinin suruista olen lukenut, mutta en ole osannut mitenkään ottaa osaa. Virtuaalihalit hänelle..))

Lue lisää

Kiitos demeter1 !
No tavallaan minä en käpertynyt suruuni,olin töissä Valmetilla Tampereella joka päivä.
Ei silloin ollut sururyhmiä,mutta minä en padonnut sitä tuskaani ja viikonloppuna ajetiin 250km ja rakennettiin kesämökkiä.En jäänyt hetkeksikään paikoilleni.

No tietty se kostaantui.Sain täydellisen loppuunpalamisen ja psykiatrille ja masennuspilleitä.
Ajattelin,että näkeeköhän minusta päällepäin,että olen hullu,kun kävelin kadulla ja menin paikalliseen linjaautoon?
Olihan se rankkaa aikaa,luojankiitos minulla oli pomo joka antoi aikaa toipumiseen.

Nykyisin masennus on melkein frendiasia voi kertoa,että nyt on masis päällä.
Yleensä masennus ei iske sohvaperunoihin,vaan meihin tiukkapipoisiin,joilta mikään ei saa jäädä keskeneräiseksi.

Ei kai tässä nyt kuolemaan jouda!
Kevät tulossa leskenlehdet kohta kukkii.
No eipä silti mikähän siinä on,että keväällä kuolee vanhuksia eniten?
Mikä sen aiheuttaa onhan sitäkin asiaa tutkittu,mutta en enää muista niitä syitä?
Minä näin kyllä vainajia unessa,kaiketi haluasivat minut sinne ...