Riippuu tietysti musiikillisten mielikuvien, metaforien ja estetiikan kliseemäisyydestä fasinoiko kuulijaa tuukkasen meri-sinfonian 3. osan myrskyävän meren kiehuvassa hornankattilassa ilkkuvat trumpettien aksentit ja hyökyaaltojen intohimoiset mainingit vai tuttipullo,-tutti ja rintaruokintafantasioihin kehdossa keinuvalle vauvalle ja flegmaatiseen maalaiselämän kuvailuun kukon kieuntaan ja kanojen kaakatuksen assosioituva sibeliaaninen nouseva kolmisävelaihe sibeliuksen 5. sinfoniassa keinutuolissa piiputtelevan papan aamuaskareissa ennen jousien ewige tremoloksi luonnehdittua maneeria jossa sisäinen intensiteetti ja dramalline jännite eivät ole keskeisiä kantavia dramaturgisia voimia sinfonisen kaaren loppuun asti mutta miellyttävät konservatiivista harmonista aistia.
karjalaisen ahdilla olisi tuukkasen ohella impressionismiin ekspansoituneen tonaalisuuden, klassillisen ja kansallisen myöhäisromanttisen tyylin yksinkertaisuuden ideaalista paljon sanottavaa mutta jyväskylän orkesterin perustajan, pitkäaikaisen kapellimestarin ja sibiksen pasuunan-ja viulunsoitonopettajan 100 vuotismuistojuhlakonsertti vietettiin jo 4 vuotta sitten ohjelmassa mm. 4-osainen orkesterikuvaelma talvikuvia.
saksalainen modernin musiikin esitaistelija heinrich strobel kuuli sibeliuksen viulukonsertossa pitkäveteisen päättymättömän erämaan ja piti käsittämättömänä että füsrtwängler otti ohjelmistoonsa tämän verettömän konserton kun einstein luonnehti finaalia salmenhaaran tavoin sovinnaiseksi. strobel oli useiden maanmiestensä tavoin kuuro sibeliuksen estetiikalle jolle hän ummisti korvansa eikä halunnut ymmärtää sen syntaksia.
On muuten merkillistä että siinä missä kaikki valtiot kansakuntina pitävät itsrenäisyyttä ensiarvoisen tärkeänä tekijänä ja päämääränä kansallisen identiteetin ohella ovat pohjoiset kansakunnat joutuneet antautumaan ja luopumaan itsenäisyydestään markkinavoimille ja raja-naapureidensa sekä tietysti germaaniselle ja anglosaksiselle musiikilliselle ylivallalle oman identiteettinsä ja kulttuuriset saavutuksensa ja taiteen tuotteensa ja traditionsa täysin unohtaen säveltaiteen saralla kun tässä suhteessa suurvalta-aseman poliittisella ja militaristisella näyttämöllä ja areenalle jo varhain saavuttaneet sivistysvaltiot ovat paljon edullisemmassa asemassa. radion yöklassisen kyllä kertoo kenen saappaan alla sitä tässäkin maassa ollaan.
eläköön vapaus, ja vapaa suomi myös musiikissa. meillä on pohjolan parhaat oopperasäveltäjätkin launis, pylkkänen , mattinen, raitio mitä muuta tarvitaan jotta itsenäisyysjulistuksesta tulee legitiimi?
kansallisromantiikka käytännön havaintoon pohjaavan tyylianalyysin perspektiivistä merkitsee klassisen sopusuhtaisuuden idean ja myöhäis-tai täysromanttisen harmonisen muotokielen sulautumaa, synteesiä mikä ilmenee pitkitettyjen muotojen karttamisena ja typistymisenä tai supistumisena kompaktiin klassisten muotorakenteiden ekonomisia mittasuhteita palvelevaan sinfoniaformaattiin.
Myrskyävää merta vai kukon kieuntaa?
3
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Lähinnä syy tuukkasen musiikin vähäiseen esillepanoon on siinä ettei se ollut enää syntyajankohtanaan muodikasta vaan tyyliaikakausien väliinputoajana epäajanmukaista modernin atonaalisen musiikin valtavirran keskellä ja siksi se unohdettiin melko nopeasti vaikka suomessa oltiinkin manner eurooppaa konservatiivisempia musiikillisen maun suhteen ja siinä missä muualla suosittiin sarjallisuutta täällä olivat uusklassikot ja postromantikot näkyvämmin vallassa kilvoittelemassa yleisön suosiosta ja tuukkasen kymmenen vuoden sinfonisen hiljaisuuden jälkeen 70 luvulla syntyneen 6. sinfoniankin kantaesitys oli suuri tapaus. olen aivan tosissani kun sanon nauttivani tuukkasen sinfonioista sibeliuksen konservatismia enemmän. Niissä on sentään jotakin uutta sibeliuksen patavanhoilliseen tonaalisuuteen verrattuna. Tai olisi mutta sekin uudentyylistä tuukkasta käsittävä meri sinfonian avaus osa lähes impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan loistaa poissaolollaan tuubista sillä pitkän 17 minuuttisen osan lopusta on vain pari sekuntia on päässyt mukaan largo-allegro I, intermezzo osaan.
- Anonyymi
Mutta oletko siis oikeasti kuullut Erkki Aaltosen sinfonioita? Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että hän on Sibeliusta suurempi sinfonikko - siis ihan aikuisen oikeasti?
Kuten sanoin, joitakin tahteja alusta, puolivälistä ja lopusta, mutta niin menestyneitä kuin ne ja varsinkin numero 2 olivatkin kaikissa itä-euroopan maissa jossa aaltonen miellettiin vasemmistolaiseksi säveltäjäksi ajaessaan musiikillaan aktiivisesti rauhan aatetta josta varsinkin hiroshima sinfonia on konkreettisin todiste, populaarisuutta tavoitteleva, merikantolaisesta tanhullisuudesta, wagnerin orkeasterimassoista ja beethovenin pastoraalisinfoniasta vaikutteita saanut 3. ns. kansansinfonia karakteristisine väliotsikoineen on hyvin koossa pysyvä ja muodoltaan ehyt teos jossa siis hänen esim. hämeenlinna orkesterirunoelmastaan ilmenevät sibelius-vaikutteet ovat jo hyvästelty aaltosen lähtiessä omille teilleen taiteilijana vaikka , sinfonian kromaattinen myrsky scherzossa, matalien jousien mollisävyt, finlandiaan assosioituvat hymniainekset vielä sibeliukseen hiukan 2. sinfoniassa viittaavatkin jos kohta myös shostakovitsille tyypilliset groteskit marssirytmit ja fanfaarit tai anakronistisesti reinikulta-alkusoitossa ilmenevä eräänlainen minimalismi sekä itsenäisten äänten polyfonia monissa fuugissa ja fugatoissa jotka ovat 20-vuoden työn tuloksena saavutetun osaamisen summa vielä esikuvistaan kertovatkin kypsyneet kuitenkin jo hyvin persoonalliseksi synteesiksi yhä eteenpäin ja uusia ilmenemismuotoja saavavana korkeimmasta absoluuttisesta sävellysmuodosta sinfoniasta täydellisimpänä muotoilmentymänä joksi sitä on luonnehdittu länsimaisen taiteen historiassa sinänsä aaltosen erkin tehokkaissa sinfonisissa jaksoissa jotka jäävät salmenharan mielestä muodoltaan vain hiukan hajanaisiksi mutta tässäkin voimme selvästi havaita kuinka sinfonian kehityskaari jatkoi kulkuaan paljon yli sibeliuksen luoman horisontin tulevien säveltäjien jalostaessa edelleen madetojalta ja sibeltä perittyjä vaikutteita orkesrointitaidon, ja orkestraalisten keinovarojen yhä kehittyessä siitä johon ainolan erakko ja oopperamestari madetojan sen jättivät toki melartinin mahlerianismin ohella. .säveltäjä wessman toivoi rasdio-ohjelmassa että kehittyneemmän orkesterisoiton myötä voisimme saada aaltosen sinfoniat uudelleen arvioitaviksi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta oletko siis oikeasti kuullut Erkki Aaltosen sinfonioita? Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että hän on Sibeliusta suurempi sinfonikko - siis ihan aikuisen oikeasti?
Kuten sanoin, joitakin tahteja alusta, puolivälistä ja lopusta, mutta niin menestyneitä kuin ne ja varsinkin numero 2 olivatkin kaikissa itä-euroopan maissa jossa aaltonen miellettiin vasemmistolaiseksi säveltäjäksi ajaessaan musiikillaan aktiivisesti rauhan aatetta josta varsinkin hiroshima sinfonia on konkreettisin todiste, populaarisuutta tavoitteleva, merikantolaisesta tanhullisuudesta, wagnerin orkeasterimassoista ja beethovenin pastoraalisinfoniasta vaikutteita saanut 3. ns. kansansinfonia karakteristisine väliotsikoineen on hyvin koossa pysyvä ja muodoltaan ehyt teos jossa siis hänen esim. hämeenlinna orkesterirunoelmastaan ilmenevät sibelius-vaikutteet ovat jo hyvästelty aaltosen lähtiessä omille teilleen taiteilijana vaikka , sinfonian kromaattinen myrsky scherzossa, matalien jousien mollisävyt, finlandiaan assosioituvat hymniainekset vielä sibeliukseen hiukan 2. sinfoniassa viittaavatkin jos kohta myös shostakovitsille tyypilliset groteskit marssirytmit ja fanfaarit tai anakronistisesti reinikulta-alkusoitossa ilmenevä eräänlainen minimalismi sekä itsenäisten äänten polyfonia monissa fuugissa ja fugatoissa jotka ovat 20-vuoden työn tuloksena saavutetun osaamisen summa vielä esikuvistaan kertovatkin kypsyneet kuitenkin jo hyvin persoonalliseksi synteesiksi yhä eteenpäin ja uusia ilmenemismuotoja saavavana korkeimmasta absoluuttisesta sävellysmuodosta sinfoniasta täydellisimpänä muotoilmentymänä joksi sitä on luonnehdittu länsimaisen taiteen historiassa sinänsä aaltosen erkin tehokkaissa sinfonisissa jaksoissa jotka jäävät salmenharan mielestä muodoltaan vain hiukan hajanaisiksi mutta tässäkin voimme selvästi havaita kuinka sinfonian kehityskaari jatkoi kulkuaan paljon yli sibeliuksen luoman horisontin tulevien säveltäjien jalostaessa edelleen madetojalta ja sibeltä perittyjä vaikutteita orkesrointitaidon, ja orkestraalisten keinovarojen yhä kehittyessä siitä johon ainolan erakko ja oopperamestari madetojan sen jättivät toki melartinin mahlerianismin ohella. .säveltäjä wessman toivoi rasdio-ohjelmassa että kehittyneemmän orkesterisoiton myötä voisimme saada aaltosen sinfoniat uudelleen arvioitaviksiSuomen säveltäjät ry:n jäsenlehti Kompositiossa 3/2010 on Harri Wessmanin artikkeli ”Sata vuotta Erkki Aaltosen syntymästä”. Siinä mainitaan erityisesti kansainvälistäkin mainetta saanut, toisen maailmansodan jälkeen esitetty Hiroshima-sinfonia ja ihmetellään aikanaan usein esitettyjen ja hyviä arvosteluja saaneiden teosten, oikeastaan koko säveltuotannon vaipumista unholaan. ”On täysin absurdia ja käsittämätöntä,
miten jotkin sävellykset kulkeutuvat
joillekuille esittäjille, tai sitten
miten ne ehkä eivät kulkeudu oikein
minnekään” (Erkki Salmenhaara). Wessman kirjoittaa myös hankkeilla olevan Erkki Aaltonen –seuran perustamisesta, jonka tarkoitus olisi säveltäjän nuottien ja partituurien saattaminen saataville, musiikin äänittäminen ja saaminen konserttien ohjelmistoon. http://composers.fi/uploads/kompositio/2010/Kompositio_3_s.pdf
Ainakaan toistaiseksi hankkeen etenemisestä ei löydy tietoa.
Ihan yleisellä tasolla on syytä todeta, että ns. taidemusiikin piirissä säveltäjän laajamittainen päätyminen äänitteille tai edes nuottijulkaisuille on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Erkki Aaltonen ei ole tässä suhteessa valitettavasti siis mikään harvinaisuus. - Salmenhaaran sitaatissa näiden asioiden sattumanvaraisuus on aika hyvin ilmaistu, sillä mitään yhtä selitystä joidenkin säveltäjien suosiolle ja näkyvyydelle ei ole olemassa. - Eikä huono saatavuus koske vain ns. moderneja säveltäjiä. Satojen laululevytysten Oskar Merikannon kolmesta oopperasta yhtäkään ei ole julkaistu sen paremmin nuottina kuin äänitteenäkään, ei edes historian ensimmäistä suomenkielistä oopperaa "Pohjan neiti". Näin vain on, vaikka sitä on vaikea uskoa todeksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692247
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012073- 781678
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411500- 781496
- 101387
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521258Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621190Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179