Hän halusi tehdä virheitä,
kasvaa ihmisenä,
kokeilla rajoja,
nauraa, tehdä vähän pahaa
löytää ne osat itsestään, joista rakentaa
se, jota aikuisuudeksi kutsutaan.
Mutta ainoat palaset hänellä olivat
raunioita,
joita potkittiin ulottumattomiin kuin
roskia.
Ainoa raja, joka hänelle piirrettiin oli
elämän ja kuoleman välillä.
Haluaako olla elossa vai kuolla,
olla olematta vai olla.
Tummia varjoja piirtyi arjen reunoilta,
pimentäen hänet sen keskellä
jäljelle jääden ontto kuori,
joka ohjelmoitiin hengittämään,
liikkumaan
ja vääntämään kasvoille elämää,
ettei tarvitsisi vastata kysymyksiin.
Mutta keho puhuu,
keho puhui hänen hihojensa alla,
käsivarsien salaisuus huusi vasten
neuleita, huppareita,
ja jokaista kangasta,
jonka alle hän yritti tukahduttaa olonsa.
Keho puhui alaraajojen laskoksissa,
housujen saumojen alla
reisien salaisuus näytti mihin hänen
nyrkkinsä pystyivät,
kuinka syvälle terät pääsivät ihon alle,
kertoivat, kuinka hän ei hallinnut
itseään,
vihaansa
tai mitään siitä,
joka muutti hänen sisälleen sen
pimeyden mukana.
Sillä ei ollut vielä nimeä,
mutta hitaasti ja varmasti
se myrkytti sisuksia,
rakensi kotia jäädäkseen
ja kasvatti pihamaalle kukkia,
jotka ahdistuksen, itseinhon
ja surun lajeina tunnetaan.
Ei vieläkään nimeä,
mutta hän tiesi mistä se oli tullut;
se astui reviirille jo perintötekiöissä,
epäreilussa geenilotossa,
jossa numerot valitaan puolesta.
Mutta niistä huolimatta,
se täytyi ensin herättää;
Se kuuli kun hänen äitinsä avasi korkin,
vapautti tölkin ja käytti pullonavaajaa,
näki kuinka keräillä lapsen roolissa,
sen aikuisen rippeitä, raunioita,
joka laittoi väliin liian monen,
vei perusturvallisuuden.
Se kuuli kuinka hänen isänsä kertoi
asioita,
tappoi luottamuksen, haavoitti sanoilla,
eikä lopulta edes syntymäpäivänä
onnitteluja.
Se heristi korviaan myös käytävillä,
kuuli kuiskinnan, naurun ja ne huudot,
joita hänen vastakohtansa eivät saa osakseen.
Ja näki kuinka se heleän naurun omaava,
ei halunnut nähdä, auttaa,
nauroi vain päälle,
hyppäsi aallon ylle,
jonka toisen mitättömyys kasvatti
hänen alleen,
nostatti korkealle,
antaen valan, mahdollisuuden
satuttaa, hajottaa, hallita,
ottaa omakseen,
ja niin teki se pimeyskin kotinsa hänen
sisälleen
Se jolla ei ollut nimeä
4
97
Vastaukset
- Anonyymi
Kuvataanko tässä runossa suonensisäistä addiktiota?
- Anonyymi
Nyt sinun Aivel-vammainen on vuorosi loistaa.
Jokainen saa itse tulkita runoa haluamansa mukaan, ja pohtia sen sanomaa.
- Anonyymi
Ethän panikoi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?874698- 1344223
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai362795Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu2131835Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el371367Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko251339Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121316Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?671278Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611243Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."
Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li21222