Poikaystäväni sairastaa kaksituuntaista mielialahäiriötä, ollaan seurusteltu nyt kaksi vuotta ja mielialat on kyllä hänellä vaihdellut aika usein. Uskon että yksi syy on ettei hän ota lääkkeitään säännöllisesti, vaikka kuinka tolkutan hänelle, että ne auttaa! Hänellä on ollut vakavia masennuskausia jolloin ei halua puhua minulle ja jos puhuu niin väittää olevansa rasite ja että minulla olisi parempi olla ilman häntä, joskus hän heittäytyy marttyyriksi.
Asumme töiden vuoksi eri paikkakunnilla ja emme ole nähneet kuukauteen. Olemme jutelleet vain minun aloitteestani, hän ei ole laittanut omaaloitteisesti yhtään viestiä ja siitä huomasin että hänellä on ilmeisesti masennuskausi menossa. Koska yleensä hän laittaa heti aamusta hyvät huomenet ja kyselee kuulumisia yms. Hän on tuntunut olevan hyvin tunteeton,kylmä ja ihan kuin hän puhuisi vieraalle. Yleensä hän on hyvin rakastava, iloinen ja lempeä. Nyt hän ignooraa minut täysin. Ei ole vastannut viikkoon viestiin jonka hänelle laitoin whatsapissa, vaikka hän on ollut siellä paikalla. En halua tungetella ja pommittaa häntä viesteillä tai soitella turhaan koska hän ei kuitenkaan vastaa. Olen huolissani hänestä ja olen auttanut häntä aina, tukenut ja kuunnellut kun hänellä on vaikeaa. Itselläni on nyt hyvin vaikea tilanne menossa, josta en halua nyt täällä avautua enempää, mutta poikaystäväni tietää tilanteeni. SIlti hän ei halua millään tavalla tukea minua, kun minulla on vaikeaa. Rakastan häntä hyvin paljon ja tiedän että hän rakastaa minua, mutta on henkisesti raskasta kun toinen ei näytä minkäänlaisia tunteita välillä. Voiko tilanne helpottaa vai onko elämä aina tällaista tämän sairaiden vuoksi? Olen lukenut täällä muiden kokemuksia ja joskus sairastunut voi jopa jättää puolisonsa monen vuoden jälkeen ilman mitään hyvää syytä. Onko suhteellamme mitään tulevaisuutta ja voisiko joku sairautta sairastava kertoa miksi tulee tällaisia kausia, että sairas haluaa työntää kaikki läheiset pois?
Mitä teen poikaystävän suhteen?
32
904
Vastaukset
- Anonyymi
Sairauden/sairastavan kanssa pystyy elämään mutta se on oikeasti aika heilahtelevaa ja epätasaista.
On hyvä itsekseen miettiä mitä elämältä ja parisuhteelta haluaa, monet ovat yhdessä vuosikymmeniä huolimatta toisen sairaudesta. Joissain tapauksissa parisuhteessa ovat molemmat psyykkisesti sairaita.
Sekään ei ole hyvä jos jatkuvasti joutuu elämään esim. pelossa että loppuuko suhde jossain vaiheessa sairauden takia vai ei. Ei ole mukavaa olla epätietoisuudessa, se kalvaa henkisesti molempia.
Silloin kun masennusvaihe iskee päälle niin ihmistä ei kiinnosta paljon mikään eikä jaksa pahemmin keskittyä muihin ihmisiin, oli sitten puoliso tai kuka vaan.
Masennusjaksot ovatkin raskaampia myös puolisolle juuri sen takia kun toista ei kiinnosta mikään eikä jaksa mitään.
Kukaan ei voi kuitenkaan ketään neuvoa tällaisessa asiassa, sen voi vain itse tietää ja itse päättää mitä haluaa.
Ihmisillä on tosi paljon erilaisia kokemuksia ja joskus voi saada jopa väärän mielikuvan kun joku kertoo vaikka omakohtaisesta kokemuksesta.
Mun uskoakseni toki saattaa onnistua mutta voi myös olla ettei.
Voimia sulle ja koita saada tehtyä päätös, ja on se sitten mikä tahansa niin koita jaksaa itsesi kanssa myös. Tunteet voivat heitellä päätti mitä tahansa ja tulee erilaisia ajatuksia jälkeenpäin mutta niiden kanssa on tultava toimeen.- Anonyymi
Kiitos vastauksesta. Kyllä oman jaksamisen kanssa on ongelmia kun täytyy toisenkin huolia kantaa monin verroin enemmän kuin "normaalissa" suhteessa. En haluaisi luovuttaa hänen suhteen sillä on hyvin paljon hyviä muistoja ja hetkiä. Mutta täytyy nyt miettiä tilannetta omankin jaksamisen kannalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Kyllä oman jaksamisen kanssa on ongelmia kun täytyy toisenkin huolia kantaa monin verroin enemmän kuin "normaalissa" suhteessa. En haluaisi luovuttaa hänen suhteen sillä on hyvin paljon hyviä muistoja ja hetkiä. Mutta täytyy nyt miettiä tilannetta omankin jaksamisen kannalta.
Miksi sinä kannat toisen huolia, vaikka hän ei sinusta välitä tippaakaan kuin korkeintaan pieniä hetkiä? Miksi uhraat elämäsi?
Hyvät muistot eivät katoa, säilytä ne! Mutta valitse itsellesi parempi elämä ilman taakkaa, joka vie sinutkin perikatoon. Et jaksa enää.
- Anonyymi
Varmaan poikaystävässäsi on jotain hyvää, muuten et hänen kanssaan olisi alkanut olla.
Mutta teillä on hyvin vaikeita kausia, jäät aina yksin. Tilanne ei helpotu ajan mittaan, vaan pahenee. Mieti, mitä haluat elämältä! Jatkuvaa epävarmuutta ja sairauden kynsissä taistelua?
Vai haluaisitko sittenkin kumppanin, jonka kanssa on yhteiset tavoitteet ja yhteinen tulevaisuus, ehkä perhe lapsineen?
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielisairaus. Sinä et voi siinä toista paljoa auttaa. Itseäsi voit auttaa ottamalla etäisyyttä. Sairaan kanssa ei ole hyvää tulevaisuutta.- Anonyymi
Kiitos vastauksesta. Kyllä hänessä on paljonkin hyvää :) ja hän on ihana ihminen, joka saa minut nauramaan ja hymyilemään. Mutta nämä masennuskaudet on niin vastakohta sille iloiselle ihmiselle joka välittää minusta, että joskus miettii olenko kuvitellut kaikki hyvät hetket vain mielessäni. Tulevaisuutta olemme hänen kanssaan suunnitelleet ja hänkin haluaa minun kanssani olla. Mutta tuo viesteihin vastaamattomuus hämmentää hyvin paljon, koska jos hän kerta Whatsappissakin käy juttelemassa muille niin miksi ei voi vastata minulle?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. Kyllä hänessä on paljonkin hyvää :) ja hän on ihana ihminen, joka saa minut nauramaan ja hymyilemään. Mutta nämä masennuskaudet on niin vastakohta sille iloiselle ihmiselle joka välittää minusta, että joskus miettii olenko kuvitellut kaikki hyvät hetket vain mielessäni. Tulevaisuutta olemme hänen kanssaan suunnitelleet ja hänkin haluaa minun kanssani olla. Mutta tuo viesteihin vastaamattomuus hämmentää hyvin paljon, koska jos hän kerta Whatsappissakin käy juttelemassa muille niin miksi ei voi vastata minulle?
Tämä nettimaailma on muuttanut myöskin parisuhteita. Pidä se mielessäsi niin netissä on muitakin naisia kuin sinä ja tämä on tosiasia.
Kaksisuuntaista mielialasairautta sairastavilla on yleisesti muita suhteita. Kun he ovat maniassa heille ei oma avio/parisuhde merkkaa niin paljon kuin terveellä. Sen manian aikana sairaalla on netin kautta muita pikasuhteita, joiden kanssa hän viestittelee ja myöskin varmasti maniassa tapailee nopeasti heitä.
Täytyy muistaa niin maniassa mieli kulkee todella nopeasti ja silloin sairas ehtii jo yhden päivän aikana tekemään aivan mahdottoman paljon asioita ja ehtii tapaamaan muita naisia/miehiä useita, mikään ei estä maniassa olevaa ihmistä.
Ja toisekseen, koska asutte eri paikkakunnilla sairaan on helppo olla kertomatta sinulle, onko hän toipunut depressiosta, toipuminen voi tapahtua nopeasti ja uudet tuulet puhaltavat.
Kannattaa ajatella sillai omahyväisesti ettei lähde parisuhteeseen kaksisuuntaisen kanssa, sillä aivan varmaa on, niin joudut kärsimään tosi paljon ja menetät oman mielenterveytesi. Ja nythän sen jo olet huomannutkin, kun et saa vastausta, vaikka haluaisit, toinen ei piittaa sinusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä nettimaailma on muuttanut myöskin parisuhteita. Pidä se mielessäsi niin netissä on muitakin naisia kuin sinä ja tämä on tosiasia.
Kaksisuuntaista mielialasairautta sairastavilla on yleisesti muita suhteita. Kun he ovat maniassa heille ei oma avio/parisuhde merkkaa niin paljon kuin terveellä. Sen manian aikana sairaalla on netin kautta muita pikasuhteita, joiden kanssa hän viestittelee ja myöskin varmasti maniassa tapailee nopeasti heitä.
Täytyy muistaa niin maniassa mieli kulkee todella nopeasti ja silloin sairas ehtii jo yhden päivän aikana tekemään aivan mahdottoman paljon asioita ja ehtii tapaamaan muita naisia/miehiä useita, mikään ei estä maniassa olevaa ihmistä.
Ja toisekseen, koska asutte eri paikkakunnilla sairaan on helppo olla kertomatta sinulle, onko hän toipunut depressiosta, toipuminen voi tapahtua nopeasti ja uudet tuulet puhaltavat.
Kannattaa ajatella sillai omahyväisesti ettei lähde parisuhteeseen kaksisuuntaisen kanssa, sillä aivan varmaa on, niin joudut kärsimään tosi paljon ja menetät oman mielenterveytesi. Ja nythän sen jo olet huomannutkin, kun et saa vastausta, vaikka haluaisit, toinen ei piittaa sinusta.Olen tietoinen että monesti tällainen henkilö voi pettää puolisoaan herkemmin kuin "normaali". Poikaystäväni tapauksessa netti on hänelle inhottava ja ahdistava asia. Me tapasimme instagramissa, aloimme siellä juttelemaan ja huomasin heti että hän ei ollut paljon instaansa päivitellyt ja seurasi vain omia kavereitaan. Sitten hän jossain vaiheessa minulle kertoikin, että nykypäivän some ahdistaa häntä. Hänelle ei ole facebookia, twitteriä, snapchattia ja itseasiassa whatsappinkin latasi vain sen vuoksi, että me pystyimme keskustelemaan siellä. Hän on yhden kerran instansakin poistanut kun hänellä oli mania vaihe ja yleensä silloin kun hänellä hyvä kausi menossa hän tykittää minua viesteillä ja soittelee todella paljon ja on muutenkin super aktiivinen pitämään yhteyttä.
Ja tällä hetkellä poikaystäväni asuu lapsuudenkodissaan, jossa asuu myös hänen äiti ja sisaruksia. En usko, että hän ainakaan sinne voi ketään toista naista raahata ja poikaystävälläni ei ole ajokorttia, joten hänen liikkumisensa on hieman hankalaa nyt kun hän ei asuu enää kaupungissa. Töissä hän käy kimppakyydillä, mutta koronan vuoksi on nyt lomautettu.
Joskus hänen oireensa ei edes vaikuta kaksisuuntaiselta, että olen monesti miettinyt onko tehty väärä diagnoosi, kun mitä olen lukenut niin monissa persoonallisuushäiriöissä on samankaltaisia oireita, mutta lievempinä.
Ja siis silloin kun aloimme seurustelemaan en tiennyt hänen sairaudestaan, hän kertoi siitä myöhemmin kun ihmettelin hänen käyttäytymistään. Muuten olisin ehkä miettinyt hieman ennen kuin suhteeseen olisin lähtenyt, sillä silloin ei tunteet olleet vielä niin syviä.
Mutta katson nyt mihin tilanne etenee, vai eteneekö ollenkaan. Haluan kasvotusten puhua hänen kanssaan,koska viestillä en halua häntä jättää jos sen päätän tehdä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen tietoinen että monesti tällainen henkilö voi pettää puolisoaan herkemmin kuin "normaali". Poikaystäväni tapauksessa netti on hänelle inhottava ja ahdistava asia. Me tapasimme instagramissa, aloimme siellä juttelemaan ja huomasin heti että hän ei ollut paljon instaansa päivitellyt ja seurasi vain omia kavereitaan. Sitten hän jossain vaiheessa minulle kertoikin, että nykypäivän some ahdistaa häntä. Hänelle ei ole facebookia, twitteriä, snapchattia ja itseasiassa whatsappinkin latasi vain sen vuoksi, että me pystyimme keskustelemaan siellä. Hän on yhden kerran instansakin poistanut kun hänellä oli mania vaihe ja yleensä silloin kun hänellä hyvä kausi menossa hän tykittää minua viesteillä ja soittelee todella paljon ja on muutenkin super aktiivinen pitämään yhteyttä.
Ja tällä hetkellä poikaystäväni asuu lapsuudenkodissaan, jossa asuu myös hänen äiti ja sisaruksia. En usko, että hän ainakaan sinne voi ketään toista naista raahata ja poikaystävälläni ei ole ajokorttia, joten hänen liikkumisensa on hieman hankalaa nyt kun hän ei asuu enää kaupungissa. Töissä hän käy kimppakyydillä, mutta koronan vuoksi on nyt lomautettu.
Joskus hänen oireensa ei edes vaikuta kaksisuuntaiselta, että olen monesti miettinyt onko tehty väärä diagnoosi, kun mitä olen lukenut niin monissa persoonallisuushäiriöissä on samankaltaisia oireita, mutta lievempinä.
Ja siis silloin kun aloimme seurustelemaan en tiennyt hänen sairaudestaan, hän kertoi siitä myöhemmin kun ihmettelin hänen käyttäytymistään. Muuten olisin ehkä miettinyt hieman ennen kuin suhteeseen olisin lähtenyt, sillä silloin ei tunteet olleet vielä niin syviä.
Mutta katson nyt mihin tilanne etenee, vai eteneekö ollenkaan. Haluan kasvotusten puhua hänen kanssaan,koska viestillä en halua häntä jättää jos sen päätän tehdä.No jos haluaa olla masokisti ja menettää elämänsä, niin sillon kannattaa jatkaa parisuhdetta.
Sen voin sanoa, että tulet todella paljon kärsimään.
- Anonyymi
Lähe menee.
Olen ollut alaisena tuommoisen kanssa.
Pahenee vuosien saatossa.
Oma elämä tärkeämpi........- Anonyymi
Kiitos suorasta vastauksesta. Olisi varmasti helpoin vaihtoehto vain nostaa kytkintä, mutta en haluaisi luovuttaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos suorasta vastauksesta. Olisi varmasti helpoin vaihtoehto vain nostaa kytkintä, mutta en haluaisi luovuttaa.
Mä yritin neljä vuotta, koska en myöskään halunnut luovuttaa. Alusta lähtien oli tiedossa, että miehellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä siihen myös lääkitys. Uskoin, että yhdessä selvitään ja tilanne paranee. Muutin jatkuvasti omaa käyttäytymistäni toisen mielenliikkeiden tahtiin ja annoin kohdella itseäni täysin mielivaltaisesti. Ohjasin miesystäväni kuntoutukseen ja uskoin, että kaikesta selvitään. Jaksoin odottaa silloin, kun hän tarvitsi omaa tilaa eikä jaksanut olla yhteydessä.
Hänen tilanteensa meni huonompaan vuosi vuodelta ja lopputuloksena hän katkaisi kaiken yhteydenpidon. Täysin tunnekylmä ihminen, joka sanaakaan sanomatta jätti joskus muka rakastamansa ihmisen taakseen katsomatta. Ethän sinä uhraa arvokasta elämääsi.. muuta neuvoa en voi antaa. - Anonyymi
Joo,sama ku narsistien kans. Oot toisen egon jatke. Menetät oman elämän. Nuorena himot jylläs niin sen takia jaksoi. Nyt aikuisena naisena en enää alistu !
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos suorasta vastauksesta. Olisi varmasti helpoin vaihtoehto vain nostaa kytkintä, mutta en haluaisi luovuttaa.
No teet miten parhaaksi koet. Vuosien päästä mietit mikset lähtenyt aiemmin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä yritin neljä vuotta, koska en myöskään halunnut luovuttaa. Alusta lähtien oli tiedossa, että miehellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä siihen myös lääkitys. Uskoin, että yhdessä selvitään ja tilanne paranee. Muutin jatkuvasti omaa käyttäytymistäni toisen mielenliikkeiden tahtiin ja annoin kohdella itseäni täysin mielivaltaisesti. Ohjasin miesystäväni kuntoutukseen ja uskoin, että kaikesta selvitään. Jaksoin odottaa silloin, kun hän tarvitsi omaa tilaa eikä jaksanut olla yhteydessä.
Hänen tilanteensa meni huonompaan vuosi vuodelta ja lopputuloksena hän katkaisi kaiken yhteydenpidon. Täysin tunnekylmä ihminen, joka sanaakaan sanomatta jätti joskus muka rakastamansa ihmisen taakseen katsomatta. Ethän sinä uhraa arvokasta elämääsi.. muuta neuvoa en voi antaa.Mulla on tämä miesyatävä todella ailahteleva,ei väkivaltaa,mutta henkisesti rankkaa..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä yritin neljä vuotta, koska en myöskään halunnut luovuttaa. Alusta lähtien oli tiedossa, että miehellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä siihen myös lääkitys. Uskoin, että yhdessä selvitään ja tilanne paranee. Muutin jatkuvasti omaa käyttäytymistäni toisen mielenliikkeiden tahtiin ja annoin kohdella itseäni täysin mielivaltaisesti. Ohjasin miesystäväni kuntoutukseen ja uskoin, että kaikesta selvitään. Jaksoin odottaa silloin, kun hän tarvitsi omaa tilaa eikä jaksanut olla yhteydessä.
Hänen tilanteensa meni huonompaan vuosi vuodelta ja lopputuloksena hän katkaisi kaiken yhteydenpidon. Täysin tunnekylmä ihminen, joka sanaakaan sanomatta jätti joskus muka rakastamansa ihmisen taakseen katsomatta. Ethän sinä uhraa arvokasta elämääsi.. muuta neuvoa en voi antaa.Pahoittelut, että olet joutunut kokemaan tuollaista :( joo kyllä mietin nyt tarkkaan haluanko viettää tällaista elämää, jossa on melkein koko ajan epätietoisuuden vallassa, että mitä hänen päänsä sisällä liikkuu. Kamalinta on tämä hiljaisuus, kun toinen ei ilmoita itsestään mitään. Voimia sinulle ja toivottavasti voit jo paremmin!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pahoittelut, että olet joutunut kokemaan tuollaista :( joo kyllä mietin nyt tarkkaan haluanko viettää tällaista elämää, jossa on melkein koko ajan epätietoisuuden vallassa, että mitä hänen päänsä sisällä liikkuu. Kamalinta on tämä hiljaisuus, kun toinen ei ilmoita itsestään mitään. Voimia sinulle ja toivottavasti voit jo paremmin!
Seurustelusuhde monesti on sellanen, että ne tunteet vetää ja JÄRKI PUUTTUU. Se on sitä hullaantumisen aikaa. Sillon vaan mennään ja pannaan ja muu jää sivuun. Suosittelen ajattelemaan tarkemmin ja laittamaan ne asiat pöydälle. Tiedätkö muuten niin maailmassa, Suomessakin on 5,5 miljoonaa ihmistä. Luulisi sieltä löytyvän muitakin kuin tämä yksi kaksisuuntainen sinun elämäsi pilaaja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä yritin neljä vuotta, koska en myöskään halunnut luovuttaa. Alusta lähtien oli tiedossa, että miehellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hänellä siihen myös lääkitys. Uskoin, että yhdessä selvitään ja tilanne paranee. Muutin jatkuvasti omaa käyttäytymistäni toisen mielenliikkeiden tahtiin ja annoin kohdella itseäni täysin mielivaltaisesti. Ohjasin miesystäväni kuntoutukseen ja uskoin, että kaikesta selvitään. Jaksoin odottaa silloin, kun hän tarvitsi omaa tilaa eikä jaksanut olla yhteydessä.
Hänen tilanteensa meni huonompaan vuosi vuodelta ja lopputuloksena hän katkaisi kaiken yhteydenpidon. Täysin tunnekylmä ihminen, joka sanaakaan sanomatta jätti joskus muka rakastamansa ihmisen taakseen katsomatta. Ethän sinä uhraa arvokasta elämääsi.. muuta neuvoa en voi antaa.Aivan näin. Hän veti välit poikki salamana. Täysin muuttui rakastavasta täysin tunnekylmäksi.
- Anonyymi
Mulla on miesystävä,ei asuta yhdessä eikä tulla asumaan,mutta vuosia jo yhdessä. Vaihtelevaa. Joskus hän tuli käymään ja puhui kovaan ääneen ja asiasta toiseen, siis käsittämättömiä. Sen jälkeen otti litoja ja pidettiin taukoa yhteydenpidossa. Hänellä on raha asiat tosi sekaisin. Juo olutta usein,pelaa veikkauksia ym. Pornoriippuvuus. Eli melko rasittava.
- Anonyymi
Sehän se on niin peliriippuvuus melko tavallista kaksisuuntaisella ja raha-asiat vinksin vonksin. eivät oikeesti ymmärrä 100 000 euron ja 1000 euron eroa.
- Anonyymi
Juu ja Facebookin puolella jakavat avoimesti toisten asioita maniassa ja juovat olutta illalla, niin saa oikein ihmetellä. Ite poistin Facesta kaksi kappaletta tuollaisia bipoja, joiden sivut ihan avoimia kaikille.
- Anonyymi
Joskus kauan sitten, kun parisuhteet olivat avioliittoja, eräs viisas sanoi: "Avioliittoja on kolmenlaisia. Vaikeita, erittäin vaikeita ja mahdottomia."
- Anonyymi
Tulee kans muistaa niin lääkkeet tekevät biposta vielä sekopäisemmän. Ne lääkkeet nyt jollakin tavoin auttaa, mutta lääke mikä lääke ja psyykenlääke. Tunteettomuus niiden lääkkeiden mukana se pahin.
- Anonyymi
Muista, että sinulla on ihmisten maailmassa vain ja ainoastaan YKSI elämä.
Haluatko sinä käyttää sen sinulle mieluisten asioiden kanssa suunnitellen tulevaisuuttasi , elämääsi ja talouttasi lyhyellä sekä pitkällä tähtäimellä .
VAI
Haluatko sinä elää vuosikausia epävarmuudessa ja koettaa olla toisen elämän terapeutti ja omahoitaja vailla selkeää päämäärää tai tulevaisuutta.
Uskon, että löydät toisen henkilön, jolla on enemmän inkkareita kanootissa. - Anonyymi
Miehesi hoito ei kuullosta olevan tasapainossa. Kokeeko miehesi että tämän hetkinen lääke ei sovi hänelle? Kannustaisin psykiatrille ja sieltä mahd psykoterapiaan jotta saisi lääkityksen jne kuntoon. Nettiin kirjoittelun sijaan yrittäisin keskustella mieheni kanssa, enkä loukkaantuisi vastaamattomuudesta. Olo voi olla niin kauhea että ei yhteyden pitoon riitä voimavaroja. Mies voi myös kokea ettet osaa osoittaa ymmärrystä, kun hän voi huonosti.
Kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu ja kysy onko miehellä motivaatiota lähteä hakemaan lisää apua sairauteensa ja syödä lääkkeitä jotta parisuhteenne voisi paremmin.
Kaksisuuntaiseen on useita lääkkeitä joten muistakin lääkkeistä voi löytyä sopivia. Esim. litiumin kanssa annostus on tärkeä ja ei ole ihme että lääkityksestä huolimatta oireilua on jos ottaa lääkkeet miten sattuu. Eli ehdottomasti psykiatrille uudestaan jos lääkityksestä huolimatta masennuskausia esiintyy. Terapiakin olisi varmasti paikallaan mutta ainakin lääkitys ensin kuntoon on ehdoton.
Ei teidän parisuhde ole tuhoon tuomittu jos vaan miehelläsi on motivaatiota hakea apua. Rakastava kumppani voi vähän tönäistä toista avun piiriin jos hän on itse lamaantunut. Eikä hoitotasapainossa olevan ihmisen kanssa parisuhde eroa välttämättä "terveen" kanssa seurustelusta. Ei ole olemassa absoluuttisesti mieleltään stabiilia ihmistä :) - Anonyymi
Itse olen kårsinyt kaksisuuntaisesta 15 vuotta, eikä minulla ole siinä mitään valinnanvaraa. Aivan yhtäkkiä saattaa perhe unohtua kokonaan mielestä, kun innostuu hypomaniassa jostakin muusta suhteesta. Jos on helvettiä sairaalle, on se sitä varmaan myös perheelle. Voin todeta, että oma elämäni on täysin pilalla tämän sairauden vuoksi, enkä kehottaisi ketään ainakaan aloittamaan tällaisen kanssa suhdetta. Lyhyesti sanottuna kaksisuuntaisen elämä on melko lailla järjetöntä ilman mitään suuntaa ja suunnitelmaa, eikä sitä oikeastaan kukaan toinen voi edes tukea, vaikka kuinka haluaisi.
- Anonyymi
Kiitos rehellisestä kommentistasi!! Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!
- Anonyymi
Kaksisuuntainen kuten mikään muukaan mielenterveyden häiriö ei ole sairaus koska se ei viittaa mihinkään elimelliseen/fyysiseen vikaan.Kaksisuuntainen ei voi aiheuttaa mitään koska se on vain termi jota käytetään mielialojen vaihtelusta.Lääkkeissä on myös vakavien haittavaikutusten riski joihin on syytä tutustua lisäksi ne voivat aiheuttaa ja ylläpitää niitä oireita joita niiden olisi tarkoitus ehkäistä.
- Anonyymi
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00049
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään lääkkeinä mielialaa tasaavia lääkkeitä sekä lisääntyvässä määrin myös toisen polven psykoosilääkkeitä (ks. «Psykoosien hoidossa käytettävät lääkkeet»1). Mielialan tasaajiin kuuluvat litium sekä alunperin epilepsialääkkeiksi kehitetyt karbamatsepiini, okskarbatsepiini, valproiinihappo (valproaatti) ja lamotrigiini. Tavallisimmat lääkkeet on esitetty taulukossa 1.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00033
Lihasjäykkyys ja pakkoliikkeet
Hitaasti kehittyvät pakkoliikkeet
Väsymys
Suun kuivuminen, ummetus ja muut antikolinergiset haittavaikutukset
Seksuaalitoimintojen häiriöt
Painonnousu ja diabetes
Kuukautishäiriöt ja maidoneritys
Verenpaineen lasku ja huimaus
Verisolujen määrien muutokset
Sydänvaikutukset
Kouristuskynnyksen alentuminen
Syljen eritys
Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
Aivoverenkierron häiriöt
Lämmönsäätelyn häiriöt
Herkkyys auringonvalolle - Anonyymi
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00049
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa käytetään lääkkeinä mielialaa tasaavia lääkkeitä sekä lisääntyvässä määrin myös toisen polven psykoosilääkkeitä (ks. «Psykoosien hoidossa käytettävät lääkkeet»1). Mielialan tasaajiin kuuluvat litium sekä alunperin epilepsialääkkeiksi kehitetyt karbamatsepiini, okskarbatsepiini, valproiinihappo (valproaatti) ja lamotrigiini. Tavallisimmat lääkkeet on esitetty taulukossa 1.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00033
Lihasjäykkyys ja pakkoliikkeet
Hitaasti kehittyvät pakkoliikkeet
Väsymys
Suun kuivuminen, ummetus ja muut antikolinergiset haittavaikutukset
Seksuaalitoimintojen häiriöt
Painonnousu ja diabetes
Kuukautishäiriöt ja maidoneritys
Verenpaineen lasku ja huimaus
Verisolujen määrien muutokset
Sydänvaikutukset
Kouristuskynnyksen alentuminen
Syljen eritys
Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtymä
Aivoverenkierron häiriöt
Lämmönsäätelyn häiriöt
Herkkyys auringonvalolle - Anonyymi
Kokemuksesta sanon että sama on käyty läpi ja jos on tota välinpitämättömyyttä ja ei pidä yhteyksiä niin hajotat vaan itsesi jos jatkat suhdetta. Siellä on varmaankin muutakin sairautta taustalla kun usein liittyvät toinen toisiinsa. Raskasta oli meillä koko ajan. Epävarmuus ja jännitys siitä millon suhde loppuu ja milloin alkaa seuraava mielen heiluminen joita tuli todella useasti, ihan jopa päivittäin. Se epävarmuus ja valehtelu, sitoutumisen vaikeus ja luottamuksen menettäminen oli todellakin rankkaa ja putosi pohja koko suhteelta. Juuri samanlaista kun kuvailit.
- Anonyymi
Mulla on vähä sama tilanne, tyttöystävä bipo...
Tähän vuoden sisään on ollut kaks mania jaksoo eka kevät talvenä kesti 2kk. Ihan ku eri ihminen ja ei kiinnostanut vittuakaan olla mun kaa ja kaikki muu meni parisuhteen edelle. Nykynen kausi kääntyi jo kolmannelle kuukaudelle ja sama meno jatkuu. Siinä välissä tietenkin oli aivan ihanaa aikaa ja en varmaan ikinä oo tuntenut itteeni niin rakastetuks kuin sillon.
Nyt on kuitenkin ruvennut epäilyttää koko suhde. Ekan manian aikana ja sen jälkeen lupaili ehtiä oikean lääkityksen ja kuunnella mua siinä että meno ei mee yli. No nyt kuitenkin se kaikki on unohtunut.
Hän ei suostu nukkumaan juurikaan ja kiskoo energiajuomia ettei tarvii nukkuu. Ei oo minkään näköistä läheisyyden tai rakkauden osotuksia. Ei arvosta yhtään mitään mitä teen hänen eteen ja kaikesta kaivaa vaan riitaa esiin. Muita kohtaan on kuin herran enkeli ja esittää niin mukavaa ja reipasta, mut mulle on sit niinku hirviö.
Välillä tuntuu siltä ku asuis pikku lapsen kanssa, ihan sama mitä sanoo niin se on vaan rajottamista ja kontrolloimista. Mikään mitä tekee tai sanoo ei oo oikein hänen mielestään.
Ja siis oon koittanut olla välittämättä ja antaa vaan ajan kulua, mut on kyllä ihan perkeleen raskasta asua tommosen ihmisen kaa saman katon alla, joka ei välitä yhtään toisesta vaan omasta perseestään.
Vituttaa että pitikin mennä rakastuu tommoseen sekopäähän, ku haluaisin vaan ihmisen joka välittää ja pystyy tekee kompromisseja ja leskustelee asioista niinku aikuset ihmiset.
Hauskintahan tässä on se että olin vuoden erossa hänestä narsistin takia ja sit kun hän itki sen vuoden mun perään niin annoin vielä hänenkin sit sen jälkeen tulla hämmentää soppaa ja tässä sitä sit taas ollaan. - Anonyymi
tohon alottajan kysymykseen lyhyt vastaus sen kummemmin noita muita kommentteja lukematta: Jos haluat mielummin tasaisemman parisuhteen ja noi tunnetilojen jatkuvat heittelyt ottaa urakalla päähän niin AINOA ratkaisu on heittää tolla räpellyksellä vesilintua.
Mulla on itellä diagnosoimaton 2suuntanen, lekurit on sitä mieltä että kaikki kriteerit täyttyy mutta koska kunnallinen terveyspalvelu niin diagnoosin tekoa on nyt lykätty vuosi ja tuntuu mahdottomalta saada.
Ne lääkkeet on tosi yksilökohtasia. Mun kohalla ei toimi. Rauhottaa oloa ja tasottaa tunnepiikkejä mutta miinuspuolena, MIKÄÄN ei tunnu miltään. Viskon mielummin tuolit päin seiniä ja raivoan kun on laskuvaihe, kun kiskon mitään mömmöjä. Toinen vähän surullinen homma on se että mielenterveysongelmiin EI suomessa saa oikeaa apua. Lekurit kyllä haluaa hoitaa kaikki sivuoireet joita itse varsinainen persoonallisuus aiheuttaa, mutta itse ongelman hoitamista lykätään ja siirretään JO kartoittamisvaiheessa aina vaan seuraavalle lekurille. Lääkäreillä ei ole aikaa, intoa, resursseja eikä taitoa perehtyä potilaiden oikeisiin ongelma, se on tän niin kutsutun hyvinvointivaltion( paskan vitut mikään hyvinvointivaltio ole) yksi monista ongelmista joista ei voi virallisesti puhua ääneen.
Anyway. 2vaihtoehtoa. Joko oot tossa vuoristoradassa loppuun asti( se ei lopu ikinä) tai sitten hommaat tasapainosemman poikaystävän. Mä en itse tule koskaan seurustelemaan, sen tiedän jo, oon sen hyväksynyt. En halua viedä ketään muuta mukana pehmustettuun koppiin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3333739En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831689- 431510
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan571448En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271300Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej481270Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(571254Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1941211Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261157