Vaimo halusi erota ja toi eropaperin täytettäväksi, sanoi että parisuhteemme on ollut pitkän aikaa huono. Näkee minut hyvänä lasten isänä, mutta ei puolisona.
Syyt vaihtelee, mutta useimmiten hän väittää että olen jättänyt hänet vuosia sitten liian yksin pikkulapsiarjessa. Enkä ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä, enkä ostanut yllätyksiä tarpeeksi usein. Eli täysin liioiteltuja väitteitä, varmasti olen yhteen hiileen puhaltanut.
Viimeisen reilu vuoden aikana vaimon kalenteri on täyttynyt niin, ettei olla nähty kuin harvakseltaan. Vapaa aikani olen ollut lähinnä lapsenlikkana, vaimoni juostessa harrastuksissaan ja kavereillaan. Toki minun ollessa vuorotöissä hän on ollut lasten kanssa silloin.
Nyt avioero on sitten vireillä. Riita ja suuttumus on jo hävinnyt, sen verran pitkään asiaa on vatvottu. Pariterapiassakin käyty muutama kerta, lähinnä syyttelemässä minua kuin murkkuikäinen, ja itse yrittänyt siinä sitten jotain rakentavaa keskustelua viritellä, jonka vaimoni sitten sabotoinut murkkutyyliin joka kerta. Ollaan siis 40v ikäisiä.
Nyt sitten iloisena hymistelee ja pitää ns hyviä välejä kanssani. Ja hehkuttaa miten ihana on erota ystävinä. Hän sanoi että voidaan autella toinen toisiamme, eli tarkoittaa käytännössä sitä, että minä toimisin edelleen lapsenlikkana hänen viikoillaan. Ja tulisin hänelle tapetoimaan seiniä yms tarvittavia miesten hommia. Toki hän tulisi vuorostan minua jeesaamaan, esim katsomaan lapsia hetkeksi, tai laittamaan verhoja.
Ei kai tämmöinen voi toimia. Erota muka ystävinä. Miksi sitten pitää ylipäätään erota? En ymmärrä. Eikä ole siis mukana kolmansia osapuolia, asia on senkin osalta puitu ja fine. Ei vaan ymmärrä. Vaimoa vaan ahdisti parisuhteemme, kokeiltiin vielä jatkaakin jossain vaiheessa, mutta vaimo sanoi että ahdistus tuntuu möykkynä rintakehässä. Jotain vanhoja loukkauksia ja pettymyksiä hänellä kumpuaa mieleen vuosien takaa. Siis ihan perus riitatilanteen v*ttuilu sanomisia. Tai ajankäytön eripuraa silloin tällöin.
Empi vielä tuossa pari päivää sitten, että tuliko tehtyä hätiköity eropäätös, kun olen niin mukava mies. Mutta kun hänellä on vielä niin syvällä asiat päässään, ja kiukuttaa välillä vanhat asiat, välillä suorastaan vihaa ja halveksii minua. Ja hetken päästä taas juttelee hymyssä suin kuin parhaalle yatävälle.
Onko vaimon päänuppi vain jotenkin sekaisin?
Ero ja aviomiespalvelut
18
655
Vastaukset
- Anonyymi
Tää on hassua, vaikka onkin trolli, sillä mietin aihettasi eilen ja itse asiassa vähän aikaa sitten. Asiantuntijat on oikeesti sitä mieltä, että ystävinä ei voi erota! Tai siis voi toki erota, mutta se ei ole hyväksi. Pitkä suhde jättää jälkensä ja jotta uusiakin voi tavata on hyvä ottaa irtiotto vanhasta kumppanista.
kai sentään persettä vielä antaa?
- Anonyymi
"Ei kai tämmöinen voi toimia. Erota muka ystävinä. Miksi sitten pitää ylipäätään erota?"
Kaikki on mahdollista, JOS molemmat niin haluaa. Sinä et tunnu haluavan. Ja ehkä vaimollakin tuossa on ystävyyttä enemmän hyötynäkökulma mukana. Mene ja tiedä. En ole teidän parisuhteessa...
Omakohtaisesti voin sanoa, että tein ex-liitossani kaiken, huolehdin että asia tuli korjatuksi vähintään. Olin jokapaikan höylä, siivojaa, kokki, lastenhoitaja, pesin pyykit. Hoitui myös kaikki pienirempat/korjaamiset, viemärien puhdistaminen, polkupyörien kunnossapito, perheen tietsikoihin yms liittyvät asiat. Arvaas vaan niin stressaannuin. Eniten siitä, että kun en kertakaikkiaan jaksanut (piti vielä vaativa työnikin siinä hoitaa), ja halusin apua, niin mies hinasi vastaan. Aina sama virsi "kyllä minä kyllä minä" ja helvetti kun hän ei ikinä hoitanut mitään. Kaikki kesti ja kesti ennenkuin edes yritti ryhtyä, sitten homma jäi kuitenkin vaiheeseen ja oli pakko hanskata homma itse. Ja kun se olisi ollutkin niin, että itse olisi voinut HETI pyytää jotakuta kotiin korjaamaan "mitä tahansa" jos itseä ei huvittanut/ei ehtinyt. Juu ei sopinut miehelle. Piti hidastella, jahkailla, pähkäillä, odottaa, venyttää minun ja lasten hermoja, ei saanut hoitaa. Aivan fantastista että eron jälkeen kaikki normaalit asiat helpottui kuin salaman iskusta. Eikä muuten tullut mieleenkään erota ystävinä. Hitto kukaan tee mitään ystävällä, joka on laiska, haraa kaikessa vastaan, aivan älytön vastarannankiiski, energiasyöppö. Yksin todella jaksoi paljon paremmin. Nykyisin on nykymies ja luojan kiitos hän on normaali "nyt heti" tyyppinen. Asioiden pitää rullata eteenpäin jouhevasti.
Sen sijaan olen eronnut ajat sitten 1. miehestäni, lyhyehkön parisuhteen (silloin viisi vuotta) jälkeen. Erosimme parisuhteesta, mutta emme suhteesta. Sama suhde jatkuu vieläkin. En tee hänelle remppahommia tai muuta. Ei hänkään minulle. Ollaan vaan suhteessa, erottu ystävinä. Tosin oli meillä tauko aluksi. Taisi kestää yli vuoden.
Ystäväni on eronnut exästään ystävinä ja hänellä on uusi mieskin ollut jo tovin. Koska uusi mies ei ole mikään remonttireiska, ystävä on pyytänyt exäänsä asentamaan hyllyjä, auttamaan muutossakin. Hyvin toimii. Joskus tulee exän naisystävä myös. Juodaan kahvit.
Mieti omaa päänuppiasi, älä vaimon. Väleissä on hyvä tietysti olla, mutta ystävyys ilman ystävyyttä kuulostaa liiottelulta. - Anonyymi
"Syyt vaihtelee, mutta useimmiten hän väittää että olen jättänyt hänet vuosia sitten liian yksin pikkulapsiarjessa. Enkä ole tehnyt tarpeeksi kotitöitä, enkä ostanut yllätyksiä tarpeeksi usein. Eli täysin liioiteltuja väitteitä, varmasti olen yhteen hiileen puhaltanut."
Tässä vähän näkökulmaa vaimosi väitteisiin. Ne voivat olla liioiteltuja ja jopa täysin vääriä, mutta ajattele niitä hänen kokemuksinaan. Jos hän näin kokenut, kuten kertoo tehneensä, ne ovat tosia hänen kokemuksinaan. Siten niitä ei olisi pitänyt sivuuttaa. Niin kuin ei tietenkään sinunkaan kokemuksia yhteisestä arjestanne.
Erilaiset kokemuksen puolisoiden välillä samasta hetkestä ja yhteisistä asioista ovat tavallisia parisuhteissa. Niitä voi lähentää keskustelemalla avoimesti molempien kokemuksista. Se voi olla vaikeaa joskus, koska kokemusten sanoittaminen oikein ei ole itsestään selvää. Puoliso voi ymmärtää väärin tai tunteet voivat muuten nousta pintaan ja keskusteluyhteys katkeaa.
Mahdollisesti uudessa suhteessa sinun kannattaisi pohtia näitä vaimosi kokemia asioita, ettet toista samoja virheitä uusissa suhteissasi. Näin vaikka ne olisivat olleetkin vääriä tai liioiteltuja. Kaikki ihmiset eivät vain tule keskenään toimeen. Tuota kutsutaan kakun syömiseksi ja säästämiseksi samaan aikaan. Halutaan sinkun vapaus, ja kuitenkin parisuhteen hyvät puolet. Lisäksi halutaan rauhoittaa omaa itseään parisuhteen hajoittamisesta, tyyliin kaikki meni hyvin.
Sanon klisheisesti: sinulla on oikeus tunteisiisi. Saat olla vihainen ja katkera hänelle.
Annan neuvon: hoida lapsiin liittyvät asiat jämptisti, asiallisesti ja tasapuolisesti. Muuten katkaiset kaikki yhteydet exääsi. Muuten et pääse hänestä ikinä eroon. Uskalla olla mies ja aseta rajasi. Jopa exäsi arvostaa sinua sitten, kun et ole enää hänen manipuloitavissaan
Lisäksi kun joskus tapaat uuden kumppanin, niin on paljon helpompi hänelle, tää hän tietää missä mennään eksäsi kanssa, ilman epämääräisiä kahvitteluja ja tapetointeja.- Anonyymi
Trolliksi tuota sanotaan. Pientä logiikkaa luettuun niin näät valheen katoavan. Tarina joka on keksitty, jolla haetaan vastaajia ketjuun.
- Anonyymi
En allekirjoita noita mainitsemiasi "aviomiespalveluita", sillä tein ne ex liitossani (vaimona, äitinä) itse. Kuten kaiken muunkin. Erossa oli kyse juuri siitä, etten saanut liitossani mitään exältä, paitsi pahan mielen. Liittoa ei voinut jatkaa, kun toinen vain laiskottelee ja elää siivellä.
Sinä päätät osaltasi mitä eron jälkeen teet. Riittää vallan mainiosti, jos saatte lasten asiat edes suurinpiirtein kohtuuhyvin hoidetuksi. Kaikki muu siihen päälle on täydellisen vapaavalintaista. - Anonyymi
Todellakin, pidä puolesi lasten suhteen. Tee kaikkesi että saat heidät itsellesi!!!
Eron haluavasta maksaja.
Tuskinpa se noita pienokaisa haluaisi kuitenkaan, nehän vain rajoittaisi sen "harrastuksia" ja "menoja".
Se tyontäisi jatkuvasti pienokaiset sinulle kuitenkin kun sen omat "menot" ovat paljon tärkeämmät. Ja jatkuvasti hyppyyttäisi sinua edestakaisin-edestakaisin!
Vain pidä lapset ja osoita luuskalle ovea. Varmista että sen maksut tulevat ajallaan.
Yhteydenpito vain ja ainostaan lapsiin liittyvästä. - Anonyymi
Täytyypä sanoa, että kummallisessa terapiassa olette käyneet, jos siellä on vain sinua syytelty ja olet asettanut puolustuskannalle. Ehkä ongelmasi on se, että olet puolustuskannalla ap. Monelle miehelle taitaa tunneasiat ja aito kuunteleminen olla vaikeaa. Lisänä voi olla miehelläkin tuo ota pullaa tyylinen tekemisen kautta tykkäämisen näyttäminen eli välttelevä kiintymistyyli tyypillistä, joka pula-ajassa oli toimivaa, mutta ehkä dinosaurus ajoista voisi vähitellen siirtyä nykypäivään. Muutoin sanoisin samaa kuin jotkut jo ketjussa eli vaimosi kertoi mistä kiikastaa ja sinä kirjoituksesi perusteella kiistät sen. Kysymys on vaimosi kokemuksesta, tunteesta et voi kiistää sitä. Ymmärtäminen toimii paremmin, ehkä seuraavadsa suhteessa olet viisaampi ja ymmärrät ja hyväksyt epätäydellisyytesi. Lapsista ei kantsi kinastella, siinä kärsii lapset. Ei kantsi lapsista tehdä eron kiistakapuloita.
- Anonyymi
"...vaimosi kertoi mistä kiikastaa ja sinä kirjoituksesi perusteella kiistät sen. Kysymys on vaimosi kokemuksesta, tunteesta et voi kiistää sitä."
Juurikin noin. Kun ei suostu yhtään todelliseen kuunteluun ja toisen kannan ymmärtämiseen, vaan asettuu puolustukseen, niin ei hyvä tule. Ei toimi kommunikaatio.
Mikään terapia ei myöskään "auta" siten, että sillä saadaan pakotettua toinen jäämään suhteeseen. - Anonyymi
Samaa mieltä, aika outo terapia. Mitäköhän terapeutti teki, oliko ollenkaan läsnä...?
Miehet asettuvat aika usein puolustuskannalle, koska eivät halua nähdä omien toimiensa vaikutusta puolisoon parisuhteessa. Jos tai kun vaimo kertoo erohalujen syitä, ne ovat miehen mielestä "vääriä" ja niinpä hän yrittää kaikkensa vähätellääkseen ja ohittaakseen niitä. Kun vaimo puhuu edelleen tunteistaan, miten hän asiat kokee, mies tulkitsee sen syyttämiseksi. Yksinkertaisinta ja rohkeintahan olisi ottaa vastaan vaimon sanoma sellaisenaan. Todeta vaikka olevansa pahoillaan, jos on aiheuttanut vaimolle mielipahaa. Tilanteessa, jossa toinen purkaa tuntojaan kannattaa olla mieluummin hiljaa, ellei keksi mitään rakentavaa sanottavaa. Kaikkein hölmöintä on juuri toisen vähättelyt ja syyttäminen murkkuikäiseksi kiukuttelijaksi ym. Yhtä tyhmää olisi myös toisen purkauksen aikana tai välittömästi sen jälkeen vastata takaisin "samalla mitalla". Eli kun toinen kertoo jonkin kokemansa loukkauksen, toinen mitätöi sen sanomalla "olenhan minäkin loukkaanut, kun teit silloin sitä ja tuolloin tätä.. jne".
"ota pullaa tyylinen tekemisen kautta tykkäämisen näyttäminen eli välttelevä kiintymistyyli tyypillistä"
Tekojen kautta tykkäämisen näyttäminen on ihan ok. Tietysti molempien pitäisi olla tietoinen omasta sekä puolison tyylistä. On kuitenkin aivan eri asia, missä kohdassa ja mitä tekemisellä viestitään. Jos luo lumet aamulla puolisonsa autosta ja pihalta, ja näin helpottaa puolison töihin lähtöä, se on hienoa ja sanoma varmasti menee perille. Mutta jos riitatilantessa, jossa toinen sanoo loukkaantuneensa asiasta xyz, niin siihen pitää tarjota mieluummin ymmärryksen sana ja ehkä olkapäätä edes kuvainnollisesti kuin sanoa "loukkaannuit aivan turhasta, ota pullaa".
Tällä palstalla on mielenkiintoista toisinaan, kun ihmisillä ei näytä olevan minkäänmoisia vuorovaikutus- ja sosiaalisten tilanteiden taitoja. Kaikki toisten toiminta tulkitaan negatiivisesti eikä nähdä omia vikoja ja puutteita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä, aika outo terapia. Mitäköhän terapeutti teki, oliko ollenkaan läsnä...?
Miehet asettuvat aika usein puolustuskannalle, koska eivät halua nähdä omien toimiensa vaikutusta puolisoon parisuhteessa. Jos tai kun vaimo kertoo erohalujen syitä, ne ovat miehen mielestä "vääriä" ja niinpä hän yrittää kaikkensa vähätellääkseen ja ohittaakseen niitä. Kun vaimo puhuu edelleen tunteistaan, miten hän asiat kokee, mies tulkitsee sen syyttämiseksi. Yksinkertaisinta ja rohkeintahan olisi ottaa vastaan vaimon sanoma sellaisenaan. Todeta vaikka olevansa pahoillaan, jos on aiheuttanut vaimolle mielipahaa. Tilanteessa, jossa toinen purkaa tuntojaan kannattaa olla mieluummin hiljaa, ellei keksi mitään rakentavaa sanottavaa. Kaikkein hölmöintä on juuri toisen vähättelyt ja syyttäminen murkkuikäiseksi kiukuttelijaksi ym. Yhtä tyhmää olisi myös toisen purkauksen aikana tai välittömästi sen jälkeen vastata takaisin "samalla mitalla". Eli kun toinen kertoo jonkin kokemansa loukkauksen, toinen mitätöi sen sanomalla "olenhan minäkin loukkaanut, kun teit silloin sitä ja tuolloin tätä.. jne".
"ota pullaa tyylinen tekemisen kautta tykkäämisen näyttäminen eli välttelevä kiintymistyyli tyypillistä"
Tekojen kautta tykkäämisen näyttäminen on ihan ok. Tietysti molempien pitäisi olla tietoinen omasta sekä puolison tyylistä. On kuitenkin aivan eri asia, missä kohdassa ja mitä tekemisellä viestitään. Jos luo lumet aamulla puolisonsa autosta ja pihalta, ja näin helpottaa puolison töihin lähtöä, se on hienoa ja sanoma varmasti menee perille. Mutta jos riitatilantessa, jossa toinen sanoo loukkaantuneensa asiasta xyz, niin siihen pitää tarjota mieluummin ymmärryksen sana ja ehkä olkapäätä edes kuvainnollisesti kuin sanoa "loukkaannuit aivan turhasta, ota pullaa".
Tällä palstalla on mielenkiintoista toisinaan, kun ihmisillä ei näytä olevan minkäänmoisia vuorovaikutus- ja sosiaalisten tilanteiden taitoja. Kaikki toisten toiminta tulkitaan negatiivisesti eikä nähdä omia vikoja ja puutteita.Tottakai tekojen kautta välittäminenkin on tärkeää, mutta jos sillä korvataan ja väistellään tunnepuoli ja tunteiden osoittaminen niin se ei toimi. Mä luulen, että erityisesti miehet suojelevat itseään kovilta kokemuksilta juuri tuolla tunnevälttelyllä. Terapiahan toimii ainoastaan, jos on vastaanottavainen sille. Altistaa itsensä ikävillekin tuntemuksille ja tottakai eron mahdollisuudelle. Ite opin valtavasti itsestäni kuin myös ylipäätään parisuhteista terapiassa, koska halusin oppia. Mutta kumppanilla tuollainen samankaltainen inttäminen, että enhän minä niin tee tai en minä sitä niin tarkoittanut. On hyvä, että kertoo, että en tarkoittanut tuollaista, mutta sorry nyt vaan, mun mielestä on hiukka puupää jos sitten toistaa ja toistaa tuota. Jos toista kuuntelee ja kuulee, että ahah tuo ei tykkää tuollaisesta, niin miksi helvetissä jatkaa samaa, vaikka tietää miten toinen sen näkee. Eli ei kommunikaatiotaidot välttämättä parane ja suhde päättyy ennen pitkää eroon.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tottakai tekojen kautta välittäminenkin on tärkeää, mutta jos sillä korvataan ja väistellään tunnepuoli ja tunteiden osoittaminen niin se ei toimi. Mä luulen, että erityisesti miehet suojelevat itseään kovilta kokemuksilta juuri tuolla tunnevälttelyllä. Terapiahan toimii ainoastaan, jos on vastaanottavainen sille. Altistaa itsensä ikävillekin tuntemuksille ja tottakai eron mahdollisuudelle. Ite opin valtavasti itsestäni kuin myös ylipäätään parisuhteista terapiassa, koska halusin oppia. Mutta kumppanilla tuollainen samankaltainen inttäminen, että enhän minä niin tee tai en minä sitä niin tarkoittanut. On hyvä, että kertoo, että en tarkoittanut tuollaista, mutta sorry nyt vaan, mun mielestä on hiukka puupää jos sitten toistaa ja toistaa tuota. Jos toista kuuntelee ja kuulee, että ahah tuo ei tykkää tuollaisesta, niin miksi helvetissä jatkaa samaa, vaikka tietää miten toinen sen näkee. Eli ei kommunikaatiotaidot välttämättä parane ja suhde päättyy ennen pitkää eroon.
"Terapiahan toimii ainoastaan, jos on vastaanottavainen sille. "
Terapia toimii jos on vuorovaikutus kunnossa, eli ei vain vastaanottamalla (kuuntelu , ymmärrys) vaan myös itse lähettämällä (puhuminen). Pariterapiassa tarvitaan useampaa onnistunutta vuorovaikutusreittiä; eli parin pitäisi lähettää ja vastaanottaa esim. "tunnesanomia" miltä tuntuu, ja kaikkea muutakin - sekä keskenään että terapeutin kanssa.
Pariterapiaan mennään aivan liian myöhään, oikeastaan eron kynnyksellä vasta. Erot johtuu juurikin ja pääosin tuosta, että toista - usein miestä - kiinnostaa vaan inttäminen ja väärinymmärtäminen, välttely, etenkin tunnevälttely, kumppanin ohittaminen/mitätöinti. Mies nousee varpailleen, torjuu heti, kun vaimo sanoo jotain ja on jotain mieltä. On selvää, että kun kommunikaatio tyssää aina torjuntaan, se katoaa parin väliltä kokonaan. On epärealistinen näkemys, että pariterapia siihen auttaisi.
" inttäminen, että enhän minä niin tee tai en minä sitä niin tarkoittanut. "
Jos suhde menee tuohon pisteeseen, että toistetaan samoja juttuja ja yritetään pysyä omissa toimintamalleissa ja ajatuskuviossa tiukasti kiinni, se on pystyyn kuollut. Inttäjä tarvitsi kovasti yksilöterapiaa. Se vaan, että usein miehet ainakin kieltäytyvät edes ajattelemasta yksilöterapiaa. Kai sekin on uhka heidän sisimmälleen.
Oma exäni ei myöskään tykännyt terapeuteista ja tykkäsi inttämisestä. Sekä toisten ihmisten tunteiden mitätöinnistä, jopa halveksunnasta. Sen vuoksi minä ja lapset jouduimme lopulta terapiaan, kukin omaansa (vanhimmalle lapselle etenkin puhui ilkeästi lapsen terapiasta, joten hän salasi lopulta käynnit). Erosimme, niin terapian tarpeemme loppui siihen.
Olen varmaan sata kertaa todennut, että ne, jotka kipeimmin tarvitsisivat terapiaa eivät siihen ikinä hakeudu. Eikä psykopaatteihin tai narsisteihin mikään terapia tosin purekaan. He ovat niin erinomaisia. Kukaan muu vain ei ymmärrä heitä.
- Anonyymi
Oma ex-vaimoni kertoi itsetyytyväisesti hymyilevän rakastajansa vierestä kuinka on nyt löytänyt elämänsä rakkauden. Olin kuulemma mainio isä ja muutenkin ihana ihminen, mutta näin asiat nyt vain ovat. Sitten hänellä oli pokkaa "lasten vuoksi" tarjota minulle avioliiton jatkumista kulissina. Hän oli jopa yllättynyt siitä, ettei ajatus houkutellut. Totesin hänelle, että sitä voi kyllä omalla päätöksellään alentaa välit elämänkumppanuudesta joksikin muuksi, muttei yksin päättää mille korkeudelle pysähdytään.
No ero tuli. Hän ilmeisesti haluaisi meidän yhä olevan ystäviä, ja ollessaan kumppanien välissä (vaihtui siis jo) ilmeisesti enemmänkin, mutta ei, todellakaan ei. Kaikki lapsiin liittyvä sujuu hyvin. Muuta ei tarvitse olla.
Pystyn symppaamaan terapiatunnelmaasi. Ex halusi, että lähden hänen kanssaan aluksi parisuhdeterapiaan eron vuoksi ja sitten jälkeenpäin johonkin eroterapiaan. Kieltäydyin molemmista, koska en nähnyt niissä mitään saavutettavaa ja olin varma, että pääsisin olemaan aiottu todistuskappale kun ex haluaa saada terapeutilta vahvistuksen siitä, että on hyvä ihminen. - Anonyymi
Kyllä monet pystyy olemaan hyvissä väleissä eron jälkeen, kun on lapsia yhdessä. Ja sehän on lapsille kivaa ja aivan loistava esimerkki! Itseään on silti hyvä kuunnella ja pitää omista rajoista kiinni.
Meilläkin on lapsille tehty selväksi että samaa perhettä ollaan vaikka ero tuli. Molemmilla jo uudet kumppanit ja asiat sujuu hyvin. - Anonyymi
Ei ole sekaisin.
Monissa parisuhteissa menee kahden ihmisen välillä asiat jotenkin tukkoon. Mun mielestä tuo teidän tilanne vaikuttaa älykkäältä. Eron myötä tulee etäisyyttä ja solmut aukeaa. Todella kiintoisat asetelmat.
Enempi niiden päät on sekaisin jotka eroaa rytinällä tai jotka jää nyhjäämään tukahtuneeseen tilanteeseen.
Minusta on outoa että miehen ja naisen välisestä suhteesta oli lapsia eli ei, luodaan joku jäykkä standardi että pitäis asua yhdessä ja aina. tai että eroamisesta on olemassa joku standardi. Ei pidä olla. Joten olen iloinen että toisellakin tavalla osataan tehdä. - Anonyymi
Vaimon tarkoitus on kuoria hillot päältä molemmista kakuista. Me yritimme erota ystävinä. Ainoat yhteyden otot on olleet aina kerjäämistä. Mitä milloinkin tarvitsee kotontani.
Nää terapia jutut on hauskoja. Jos kokee ettei terapia ole oikeudenmukainen tai tasapuolinen, selitetään että sä et ole avoin terapialle.
Itse en näin vuosienkaan jälkeen, tosiaankaan ole avoin terapialle, jossa exän huorinteko katsotaan positiiviseksi asiaksi. Perusteluna oli se että: Jokaisen pitäisi joskus pysähtyä miettimään elämäänsä. Mitä nyt on ja mitä haluaa tulevaisuudelta.
Tai se ettei kerrota edes terapian tavoitetta totuudenmukaisesti. Vähän kun olisit menossa pelaamaan, tietämättä mistä lajista on kyse.
Jos pitää piirtää jotain kaaviota. Mun piirustus näytetään (ex)vaimolle, hänen piirustusta ei näytetä mulle.- Anonyymi
Kirjoituksesi pohjalta et olekaan avoin terapialle. Olet vain "avoin" arvostelemaan vaimoa ja terapeuttia. Pidät omia arvioitasi totuudenmukaisena, ex-vaimon ja terapeutin kehotusta pysähtyä miettimään elämääsi valheellisena. Kanssasi terapiasta ei ole hevon kakan vertaa hyötyä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee4151730- 1051358
Miksi jollain jää "talvi päälle"
Huvittaa kastoa ullkona jotain vahempaa äijää joka pukeutuu edelleen kun olisi +5 astetta lämmittä vaikka on helle keli1751355Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1171285- 451036
- 63946
Suomen Pallolitto: Tasoryhmät lasten jalkapallossa - Erätauko-tilaisuus ma 20.5.2024
Tasoryhmät lasten ja nuorten jalkapallossa herättävät paljon keskustelua. Mitä tasoryhmät ovat ja mikä on niiden tarkoit0900Susanne Päivärinta kirjassaan: Sannalla nousi valta päähän, Big Time!
Päivärinta toteaa ettei ole nähnyt kenenkään muuttuvan niin totaalisesti kuin Marinin, eikä siis todellakaan parempaan s92881Se katse silloin
Oli hetki, jolloin katseemme kohtasivat. Oli talvi vielä. Kerta toisensa jälkeen palaan tuohon jaettuun katseeseen. Tunt32866Mitä et hyväksy miehessä/naisessa josta olet kiinnostunut?
Itse en halua, että miehellä olisi lapsia!110845