Mieheni ja olemme olleet yhdessä jo useamman vuoden. Olen tehnyt suhteessamme sen virheen että en ole aina osannut pitää puoliani mitä haluan.
Ja olen tajunnut asian liian myöhään, ja olen nyt vähän katkera, koska en ole saanut asioita mitä haluan suhteen aikana.
Olen miettinyt että mieheni ja minä olemme kumpikin eläneet erilaista elämää tahoillamme. Itse olen jäänyt paljosta kaikesta, mitä olisin halunnut.
Mieheni on kokenut paljon mitä olisin halunnut myös omaan elämääni, ja tästä syystä hän ei välttämättä ymmärrä mitä kaipaan.
Nyt olemme kumpikin jo yli 30 vuotiaita, ja itseäni ahdistaa, että kummallakin on eri odotukset tulevaisuudelta.
Tuntuu että kummankin elämäntilanteet ja tarpeet on kovin erilaisia.
Itse olen aina ollut se, joka on joustaa enemmän. Ehkä kuvittelin että joku päivä koittaa että toinen vastaavasti joustaa että minäkin saisin mitä haluan elämässäni. Mutta tuntuu että tätä ei tule ikinä tapahtumaan.
Meidän tulevaisuuden suunnitelmat on yhtä kuin miehen suunnitelmat, ja tuntuu etten saa itselleni jalansijaa oikein mihinkään.
Ei ole ollut kyse siitä, ettenkö olisi pyytänyt asioita, ettei toinen olisi tietoinen mitä minä haluaisin.
Kipein asia on, että suhteen toinen osapuoli tuntuu etääntyneen. Mietin nykyään lähes joka päivä, haluanko elää tällaista elämää joka ei tunnu omalta, ja jossa en voi olla varma edes siitä, haluaako toinen enää olla yhdessä. Onko tämä kaikki sen arvoista.
Kadunko enemmän että jään suhteeseen, vai sitä että lähdin.
Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa.
Pysyittekö yhdessä, vai ette? Oliko ero ja uusi elämä oikea päätös, vai kaduitko eroa?
Erilaiset elämät
39
4712
Vastaukset
- Anonyymi
Näkisitkö että tulevaisuutenne haaveet ja toiveet voisivat sulautua kumpaakin osapuolta yhdistäväksi? Lainkaan?
Onko miehesi suhtautuminen aina kaikkeen sinun ehdottamiisi ideoihin ja suunnitelmiin täysin tyrmätty?
Mikä on miehen vastaus kun suoraan olet kysynyt miksi hän ei hyväksy sinun suunnitelmia?
Vaikeaahan yhteinen elämä on jos koko ajan tanssitaan vain toisen tahtien mukaan. Siinä voi nähdä miten toinen koko ajan kutistuu . Lopuksi aivan olemattomiin.
Ellei.... ellei sovita niin että kumpikin voi tehdä omia touhujaan, harrastuksiaan, menojaan. Unohtamatta kuitenkaan ottaa välillä toinenkin huomioon.
Ellette pääse sovulla tasapainoisempaan kanssakäyntiin, olisiko kysyttävä apua neutraalilta osapuolelta, ammattiauttajalta.- Anonyymi
Miehen vastaus on aika suoraan tämä, että hän on jo itse tehnyt, tai saavuttanut niitä asioita mitä itse haluaisin. Ja että häntä ne eivät edes kiinnosta.
Todennäköisesti kaiken saisi sulautettua yhteen, jos mies tulisi edes yhdessä itselle tärkeässä asiassa vastaan. Kyseessä ei ole miehen kannalta edes kovin suuri asia, mikä vaikuttaisi hänen elämäänsä juuri mitenkään.
Mies on ollut suhteen alusta asti voimakastahtoisempi, ehkä on tottunut edellisessä suhteessaan että toinen osaa pitää puolensa.
Suhteen alusta saakka on menty lähinnä toisen toiveiden mukaan. Olen yrittänyt tuoda asioita esille nätisti, ja joskus olemme myös riidelleet.
Tuo kutistui kyllä kuvaa hyvin sitä tunnetta, miltä itsestä tällä hetkellä tuntuu.
Tuntuu että on hankala yrittää rakentaa oman näköistä elämää, kun puoliso on enemmän mustasukkainen kuin itse, ja liikkumavaraa ei juurikaan ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miehen vastaus on aika suoraan tämä, että hän on jo itse tehnyt, tai saavuttanut niitä asioita mitä itse haluaisin. Ja että häntä ne eivät edes kiinnosta.
Todennäköisesti kaiken saisi sulautettua yhteen, jos mies tulisi edes yhdessä itselle tärkeässä asiassa vastaan. Kyseessä ei ole miehen kannalta edes kovin suuri asia, mikä vaikuttaisi hänen elämäänsä juuri mitenkään.
Mies on ollut suhteen alusta asti voimakastahtoisempi, ehkä on tottunut edellisessä suhteessaan että toinen osaa pitää puolensa.
Suhteen alusta saakka on menty lähinnä toisen toiveiden mukaan. Olen yrittänyt tuoda asioita esille nätisti, ja joskus olemme myös riidelleet.
Tuo kutistui kyllä kuvaa hyvin sitä tunnetta, miltä itsestä tällä hetkellä tuntuu.
Tuntuu että on hankala yrittää rakentaa oman näköistä elämää, kun puoliso on enemmän mustasukkainen kuin itse, ja liikkumavaraa ei juurikaan ole.Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat iltaopiskelun/iltakoulun?
Kuinka puolispsi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä alat taide-, musiikki-, Keitto-, matkustusharrastukset?
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat uuden harrastuksen joka vie vain muutaman tunnin viikossa.
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä kaiverrat itsellesi henkireikää - johon puolisosi on enmmän kuin tervetullut osallistumaan mukaan ( mutta ei hän kuitenkään sitä tee)?
Eihän sinun tarvitse edes kysyä häneltä lupaa!!!!! Vain menet ja osallistut! Ilmoita että haluaisit hänet mukaan mutta ellei niin sitten voit yksinkin touhuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat iltaopiskelun/iltakoulun?
Kuinka puolispsi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä alat taide-, musiikki-, Keitto-, matkustusharrastukset?
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat uuden harrastuksen joka vie vain muutaman tunnin viikossa.
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä kaiverrat itsellesi henkireikää - johon puolisosi on enmmän kuin tervetullut osallistumaan mukaan ( mutta ei hän kuitenkään sitä tee)?
Eihän sinun tarvitse edes kysyä häneltä lupaa!!!!! Vain menet ja osallistut! Ilmoita että haluaisit hänet mukaan mutta ellei niin sitten voit yksinkin touhuta.Lisäys vielä, eikä harrastuksen aloittaminen tai omien hommien tekeminen ole toiselta pois! Pvinvastoin se rikastuttaa kummankin elämäv.
Eikä se missään tapauksessa edes ole riidan aihe!!!!!!!!!! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat iltaopiskelun/iltakoulun?
Kuinka puolispsi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä alat taide-, musiikki-, Keitto-, matkustusharrastukset?
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä aloitat uuden harrastuksen joka vie vain muutaman tunnin viikossa.
Kuinka puolisosi VOI olla mustasukkainen jos/kun sinä kaiverrat itsellesi henkireikää - johon puolisosi on enmmän kuin tervetullut osallistumaan mukaan ( mutta ei hän kuitenkään sitä tee)?
Eihän sinun tarvitse edes kysyä häneltä lupaa!!!!! Vain menet ja osallistut! Ilmoita että haluaisit hänet mukaan mutta ellei niin sitten voit yksinkin touhuta.Niin. Aikuinen ihminen päättää itse. Ei pidä olla läheisriippuvainen. Ei edes munan takia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäys vielä, eikä harrastuksen aloittaminen tai omien hommien tekeminen ole toiselta pois! Pvinvastoin se rikastuttaa kummankin elämäv.
Eikä se missään tapauksessa edes ole riidan aihe!!!!!!!!!!No tosiaankin. Omat harrastukset ja muut jutut eivät ole riitelyn mikään aihe. Jos ap.n mies yrittää näitä estää, se on henkistä väkivaltaa. Sellaista ei pidä hyväksyä eikä sellaiseen myöntyä.
- Anonyymi
Vähän hankala, kun et kerro mitään konkreettista sanojesi tueksi, millaisista asioista on kyse.
Aluksi ajattelin, että kyse olisi esimerkiksi matkustamisesta, mutta mainitsit jotain miehen mustasukkaisuudesta. Se viittaa siis johnkin seksiin tai parisuhteisiin.
Omassa parisuhteessa on esimerkiksi niin, että itse olen kokeillut edellisessä parisuhteessa seksin saralta monenlaista, jota nykyinen kumppanini ei ole kokenut ja enkä haluaisi hänen kokevankaan, koska olen "mustasukkainen" hänestä ihan eri tavalla, kuin exästäni. Onko se väärin?
En oikeastaan muuta keksi teidän tilanteeseen, kuin keskustelun. Voi myös olla, että mies tekee elämässään kompromisseja sinun tietämättäsi. Tempaisen tuulesta esimerkin. mies ei juurikaan enää haluaisi matkustaa, mutta koska tietää sinun janoavan ulkomaille, niin lähtee mukaan vaikka rantakohteisiin, mutta sinä näet hänen kieltäytyvän vain kaupunkilomista ja olevan hankala.
Koska kuitenkin tunnet olevasi aina se joka antaa periksi, niin neuvoni on, että lopeta se. Pidä kiinni sinulle tärkeistä asioista. Se tarkoittaa, että joudut tuottamaan pahaa mieltä ja kuulemaan syytöksiä.- Anonyymi
Itse kyllä ymmärrän tuon seksin ja mustasukkaisuuden pointin. Olisin tosin ehkä mustasukkaisempi siinä tapauksessa jos mieheni olisi kokeneempi, tai ei tekisi kanssani samoja asioita kuin jonkun muun kanssa olisi tehnyt. Itse olen seksuaalinen, ja kokeilunhaluinen enkä häpeä sen suhteen.
Mutta seksi on varmasti sellainen aihe, että jokainen kokee omalla tavalla mitä pitää hyvänä ja sopivana.
Mielestäni ei ole väärin olla mustasukkainen tuossa tilanteessa, ainoastaan se vähän mietityttää, että mikä on syynä. Pelkäätkö itse että miehesi ehkä ei pitäisi tai arvosta sinua, jos tekisit hänen kanssaan samoja asioita.
Vai onko kyse jostain muusta. En itsekään tekisi aivan kaikkea puolison kanssa. Esimerkiksi harrastaisi seksiä kolmannen osapuolen kanssa.
En aluksi mieluusti tarkemmin laittanut tänne mitä kumpikin halutaan, koska mikä on tärkeää itselle ei välttämättä ole jollekulle muulle.
Tässä yritin miettiä, kuinka kiteyttäisin asiat.
Siinä olet oikeassa että liittyy suhteeseen. Ja mustasukkaisuus on ehkä osaltaan se, joka vaikuttaa myös kaikkiin ongelmiin.
Mustasukkaisuutta on. Se on vähän hankala aihe. Toisaalta pidän siitä että sitä on. Ettemme tee mitään kysymättä lupaa, tai erikseen. Se tuo turvaa. Mutta välillä tuntuu että se on liian tukehduttavaa. En ole itse tottunut tällaiseen käytäntöön aiemmissa suhteissani.
Yhtenä ongelmana liittyy kyllä tavallaan matkustaminen. Tai yleisesti ottaen omat menemiset. Mieheni ei välttämättä haluaisi tehdä samoja asioita kuin itse, eikä lähteä kanssani, mutta ei vastaavaati hyväksy sitä että menisin yksinkään mihinkään. Käytännössä emme ole löytäneet tähän kompromissia.
Jotenkin tuntuu, että vaikkemme ole tehneet, tai tee kumpikaan mitään mikä voisi loukata toista, niin silti luottamusta ei ole. Mies ei luota, ja itse en uskalla tehdä mitään suhteessa jättämisen pelossa. Tai ainakin näin olen aiemmin ajatellut.
Nyt mieli on muuttunut, ja mietin uskallanko ottaa riskin ja tehdä omia asioita ja katsoa kestääkö suhde sitä vai ei.
Olen monesti miettinyt sitä, onko mies tehnyt kompromisseja minun vuoksi. Ja kun olen asiaa miettinyt, niin ei juurikaan.
Jos eroaisimme, miehen elämä ei muuttuisi mihinkään, koska hänellä tuntuu olevan kaikki mitä hän haluaa elämässään. Työt, asunto, ystävät, harrasteet.
Itse taas olen tehnyt kompromisseja noiden kaikkien asioiden suhteen. Ja tuntuu jos eroaisimme, että en tekisi enkä eläisi juuri mitään samoin kuin mitenkä olemme tehneet.
- Anonyymi
"Mies on ollut suhteen alusta asti voimakastahtoisempi, ehkä on tottunut edellisessä suhteessaan että toinen osaa pitää puolensa.
Suhteen alusta saakka on menty lähinnä toisen toiveiden mukaan. Olen yrittänyt tuoda asioita esille nätisti, ja joskus olemme myös riidelleet."
Tämä kiteytti kaiken, en ihmettele että tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Ole rehellinen, miestä ei oikeasti kiinnosta sinun haaveesi ja toiveesi, suhteessa toimitaan niin kuin hän haluaa. Jos et "pidä puoliasi" se on voi voi hänen mielestään.
En ikinä voisi jatkaa kyseisessä suhteessa, se kävisi psyyken päälle jossain välissä. Et myöskään saa menetettyä aikaa, vuosia takaisin. Haluatko elää toteuttaen haaveitasi vai elätkö haaveillen loppuelämäsi..- Anonyymi
Jossakin vaiheessa elämää ajattelin, että suhteen eteen täytyy tehdä töitä että sen saa toimimaan. Vasta myöhemmin tajusin, että mitä toinen on tehnyt, on ollut lähinnä häntä itseään varten eikä meitä.
Olen ajatellut että aion jatkossa uskaltaa elää enemmän, ja katsoa pysyykö toinen mukana vai.
Murehdin sitä aiemmin, kuinka pelkäsin että minut jätetään jos en ole aina se joka on mieliksi.
Oikeasti olisi pitänyt uskaltaa. Koska olisin nähnyt jo suhteen alkumetreillä, onko toinen valmis tekemään mitään minun eteeni. Enkä olisi tässä tilanteessa.
- Anonyymi
Miten teillä ylipäätään on puoliso kun jauhatte omaa elämää täällä😉
- Anonyymi
En olisi suhteessa jossa en saa tehdä asioita mitä haluan tehdä. Kaikea ei saa mutta pitää olla tasa-arvoa että tehdään molemmat sellaista mitä haluaa tehdä yhdessä ja myös erikseen ja pitää tukea kumppania. Oma mieheni on kyllä tukenut minua hyvinkin paljon ja kannustanut tekemään omia juttuja.
- Anonyymi
Meillä on ollut aivan sama juttu. Kotivuosien jälkeen vaimo palasi työelämään. Hänen työpaikkansa SAK:n sakki valitsi hänet luottamushenkilöksi. Keskustellessamme ennen valintaa sanoin, että mielestäni on syytä varautua siihen, että hankkii kaiken mahdollisen tehtävään liittyvän koulutuksen.
Muutamaa vuotta myöhemmin vaimolla oli 15 min alustua oman ammattijärjestönsä valtakunnallisessa edustajakokousessa.
Kannustin myös paikallispolitiikkaan koska se kiinnosti häntä. Siihen liittyviä tehtäviä poiki useampiakin.
Kaikista noista asioista keskusteltiin ennen päätökse tekoa. Alkuun minun oli vahvistettava vaimoni itseluottamusta osittain senkin vuoksi, että hönellä oli pohjana vain 50 - 60 lukujen kansakoulupohja.
Olimme kaikki lomamme matkoilla. Kun olin töiden vuoksi estynyt niin sanoin, että ilmeisesti hänen mielensä tekee mieli lähteä niin sopivan kaverin löytyessä mene. Löytyi.
Sama juttu kun olin toipunut leikkausten jälkeen itse toimeen tulevaan kotikuntoon. Vaimo epäröi mutta uskoi vakuutukseni.
Mistään perheen sisäisistä tehtävistä ei ole tarvinnut neuvotella vaan ne ovat muotoutuneet luonnostaan. Olemme eläneet vaiheet laidasta toiseen.
kadut jo nyt.
- Anonyymi
Vanha viisaus, toiselle ei saa antaa liikaa siimaa.
- Anonyymi
No huhhuh...
En ole todellakaan menossa "isäni" kanssa suhteeseen, joka vahtaa rahojani, menemisiäni, nuuskii jokaista menneisuuden liikettäni ja päättää asioista puolestani jne.
Ei ihme että olen vielä sinkku, en anna mitään valtaa miehelle suhteessa minuun turha luulo. Olen kunnollinen ja rehellinen ihminen, joka tekee parhaansa eikä petä. Jos tämä ei riitä todisteeksi, menköön vetään käteensä.
Ja useimmiten ne on menneetkin, koska alkavat poikkeuksetta pihtaamaan minulta mulkkuaan, koska siten saavat edes jotain vallantunnetta itselleen.
Missä on sen käsityksen mukaiset ihmiset, joiden mielestä parisuhde on tiimi jossa tehdään yhteistyötä ja nautintoa, eikä nainen vastaan mies fantasiavaltaleikkejä. Säälittävää.
- Anonyymi
Tuon tilanteen/murheen perussyy on tasa-arvo utopia. Vain sellaiset pariskunnan onnistuvat joissa on luonnon luoma järjestys.
- Anonyymi
Jos teillä ei ole lapsia, erotkaa. On aivan turha jäädä suhteeseen jossa jo tässä vaiheessa ajattelet noin. Uudessa suhteessa muista, että olet itse vastuussa onnellisuudestasi, ei puolisosi tai hänen tekemisensä
- Anonyymi
Ap, et pysty muuttamaan miestä. Hän tulee olevaan itsekäs ja epäempaattinen myös jatkossa. Ja jos jatkat noilla ehdoilla kutistuu itse rusinaksi. Oletko valmis luopumaan itsestäsi?
Sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1) Jäädä noilla ehdoilla
2) Ottaa oma tilasi. Lopettaa luvan kysyminen ja vaan ilmoittaa omista menoista. Voit kertoa, että et ole tyytyväinen nykytilanteeseen ja nyt teet muutoksen ja edelleenkin haluaisit puolisosi mukaan sinun myös juttuihin, mutta jos se ei käy menet yksin jatkossa. Tämä linja, usein johtaa eroon, koska omaan napaansa käpertynyt puoliso ei sitä kestä. Joskus toinen tajuaa ja säännöt muuttuu. Kovin todennäköistä se ei ole valitettavasti
3) Lopettaa suhde. Jos toinen on kiinnostunut vain omista tarpeista eikä ole yhtään valmis huomioimaan, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, ja kummankin juttuja pitäisi tehdä, ei ole kyse kovin tasapainoisesta ja -arvoisesta suhteesta. Se, että suoraan sanoo ettei sinun toiveesi edes kiinnosta, ei kerro kovin hyvää puolisosi kyvystä rakastaa. Jos teillä ei ole vielä lapsia, jatkat ja saatte lapsia, perhe ja kotityöt tulee olemaan kokonaan sinun vastuullasi. Ei sitä toista silloinkaan kiinnosta sinun hyvinvointisi. Ei se toinen muutu. t. Saman kokenut Jos elämä yhdessä alkaa olla pelkkää höpöä, niin silloin on parempi lähteä omille teille, jos vielä kykenee. Höpöönkin voi nähkääs tulla riippuvuus. Senhän täällä itse kukin huomaa. Tai pitäisi huomata
- Anonyymi
Neljänkympin kriisi usein pakottaa kohtaamaan itsensä ja arvioimaan, onko vielä toteutumattomia unelmia ja tavoitteita, joiden toteutumatta jääminen kaihertavat. Moni vaihtaa kumppania, uraa, työpaikkaa tai ainakin kotinsa sisustuksen.
Exäni sai kriisin kymmenen vuoden parisuhteemme jälkeen. Halusi päästä nuorempia naisia jahtaamaan. Erosimme hänen toiveesta ja minulle aukesi aivan uusi elämä. Kohtasin itseni, opin ymmärtämään ja rakastamaan itseäni. En ollut ollut onnellinen moniin vuosiin. Tavoitteet ja kyvykkyys niiden saavuttamiseen kun exän kanssa olivat eri planeetoilta. Hän oli riippakivi.
Nyt elän kuin itse haluan, yhdessä minulle sopivan puolison kanssa.
Lyhyesti: jos homma ei toimi, ei ole väärin luovuttaa. Rohkeutta.- Anonyymi
Oikein! Siteeraan vapaasti jenkkien perustuslakia: Jokaisella ihmisellä on oikeus onnen tavoitteluun! Tuo sisältää kaiken.
Avioituessamme yli 50 vuotta sitten sanoin vaimolleni, että elämme vain kerran ja jos sinusta tuntuu, että sinulle olisi tarjolla minua parempi mies niin velvollisuutesi on tarttua siihen mahdollisuuteen. Ei ole ilmestynyt tai sitten vaatimuksen laaturaja ei ole laskenut riittävän nopeasti!
- Anonyymi
Eroa. Yksin on helpompaa🌞
- Anonyymi
Miehiä pelottaa itsenäinen nainen. Sehän voi jättää vässykkämiehen.
- Anonyymi
Turha olla kelkan naru ja sopeutua kaikkeen jos ole musliperhe
Länsimaisen perheen pitää ottaa jäsentensä toiveet ja ei saa polkea toisenihmisarvoa, tämä on vapaa maa.
Joten voimia vastuuta omasta elämästäsi
Kannattaa hakea suosiolla apua!
https://www.youtube.com/watch?v=eCezgF5JWr0- Anonyymi
Tilanteesi on hyvinkin tuttua ja uskoisin että myös monien kokemaa.
Miten kun vanhenet, katkeroidutko elämättömän elämäsi edessä. Kaduttaako että et sittenkin tehnyt omia ratkaisujasi. Parisuhteessa on tehtävä useinkin kompromisseja huomioimalla toinen osapuoli mutta jokaisella on myös oma elämä elettävänä.
On väärin että toinen määrää mitä sinä teet tai teette yhdessä. Älä jää paikallesi jos tilanne masentaa ja tuntuu että että oma elämäsi jää elämättä koska elät sitä enimmäkseen toisen kautta ja vain hänen suunnitelmat toteutetaan.
Jossakin vaiheessa se tulee vääjäämättä eteen että sinutkin on huomioitava mutta siihen tarvitaan aina oma osuutesi nostaa asia esille. Muuten mikään ei muutu.
On itsekästä kieltää puolisoa esimerkiksi kieltämällä opiskelu toiselta, arvostamatta toisen ihmisen halua kehittää itseään tai harrastamasta jotakin. Jatkossa se pelkästään on sinulle hyväksi.
Joskus puoliso voi kokea omaa huonoutta ja estää toisen osapuolen tekemisiä kieltämällä ne. Kohdallasi ei ole kysymys varmastikaan siitä koska hän itse kertoo kokeneensa jo asioita joista olet kiinnostunut. Mikä on toiselle mielenkiintoista ja merkityksellistä, ei ole sitä välttämättä toiselle. Sen perusteella hän ei voi sitä sinulta kieltää.
Ihmiset ovat erilaisia ja niin myös mielenkiinnon kohteet.
Vaikuttaa pikemminkin siltä että hän haluaa sinun pysyvän paikoillasi. Kuuntele itseäsi ja kerro hänelle lujasti toiveesi ja miksi haluat tehdä joitakin omia juttujasi. Sen on suotava jokaiselle. - Anonyymi
Ero kannattaa. Itse kadun vain sitä,etten aiemmin eronnut.
- Anonyymi
Aika karmea tilanne jos parisuhteessa syntyy tunne. että täytyisi ryhtyä pitämään omia puoliaan.
Oman mieliteon voi ilmaista monella tavalla. Vaikkapa "mitä mieltä olisit jos", tai "oliko tuo nyt pakko tehdä noin" jne.
Se osapuoli jolle ko. asia on vähemmän tärkeä, voi helpommin olla suopea ilman vatsanväänteitä ja päinvastaisessa tapauksessa kysyväkään ei joudu selkä seinää vasten eikä "menetä kasvojaan".
Tapa on ollut luonnollinen osa elämäämme yli 50 vuotta. - Anonyymi
Jos annat periksi niin lopputulos tulee olemaan perheväkivalta, tutkittu juttu
https://www.youtube.com/watch?v=P7rBo4re26c - Anonyymi
Itse kokenut tavallaan vastaavan suhteen. Onneksi sain 2 lasta. Olin perheellinen yksinhuoltaja ja avopuoliso oli koko ajan perheellinen poikamies. Jälkeenpäin mietiskellyt että kuinka mulla olikaan sellanen sietokyky sitä äijää kohtaan. Ainoa ketä sai mm. Näyttää vihanpuuskiaan kodissa... Oli vain hän. Minä minä minä tyyppi... Narsismia. Lähdin suhteesta 5 v sitten ja saman katon alla 22 v. Että huh huh hoitaa. Kyllä meitä monet on.
Mies on perheen pää. Tottele Miestäsi.
- Anonyymi
Voit syyttää vain itseäsi. Joka tilanteessa tarvitaan kaksi. Jos toinen on hiljaa toinen joutuu päättämään. Vain itseään pystyy muuttamaan. Jokaisen tulee huolehtia itsestään.
- Anonyymi
Ihmisen tärkein elämän tehtävä olla koko ainoa elämä huolissaan oleminen?
Huolta eniten oikeasti aiheuttaa toiset ihmiset ja mitä vähemmän niitä on sitä helpompaa elää!
Älkää tehkö lapsia jos hyvää huoletonta elämää haluaa! Lapsi maksaa asunnon verran. Kyse luonnon julmasta ansasta ja juonesta rimpuilla tämä ainoa elämä ja maksaa jälkeläinen omillaan toimimaan. Se piru vielä perii omaisuutesi olemalla vain piinana koko elämän! - Anonyymi
Olen Mies joka nosti juurikin sinun kaltaisesi naisen heti alussa noin 18-20v yhteen mennessä johon syntyi lapsi enkä ole ikinä onnellisempi ollut. Hän sai kaiken ja vain parasta,se olin minä joka hoiti myös lapsen ja talouden sekä hänen unelma työpaikan. Kaampaaja ,uudet kalusteet ja koneet,tuliterä asunto,työvaatteista sen verran että joka päivä valkoinen kallis kauluspaita pikkusolmiolla ja Kynähame päälle ja mustat sukkahousut kuten korkokengät merkkikamaa. Usko pois se meni siihen minä raadoin ja toin rahaa ja auton jolla kelpasi ajella. Hän kiitti viemällä jopa luottotilin tyhjäksi ja vaikken uskovainen ole on tässä helpompi sanoa ettei Raamatusta Katekismuksesta eikä mistään oppaasta josta olisi edes kohtuuden voinut määrittää ole hänelle olemassa. Ajattele toispuoleinen sokea Rakkaus ja se Luottamus,sanotaan että Helvetin alin taso on Pettureille ja Valapatoille. Olisin ollut fiksu jos olisin anonut huoltajuutta heti kun Lapsi syntyi,uskon että 6 kk olisi riittänyt niin nopea hän oli. Jos luulet ettet ole oikeassa liitossa niin käykää ihmeessä Mielenterveys toimiston järjestämässä keskustelu tilaisuudessa,loppu henkiselle kidutukselle ja taas väärin ymmärrys oikeaa. En tiennyt että niin sanotuille terveille se vasta onkin tarpeen,vain tuo nimi hämää ja vielä ÄLKÄÄ menkö yksityisen Leposohvalle 500e 1,5h ,ei auta kuin köyhtymään koska kokemus on näillä jo iäkkäillä Lempeillä Psykiatri-Psygölogi /minun kohdalla 2 naista. Ei se Jenkki tyylin nappi naamaan tee kenestäkään varmaa ihmistä,kyllä se olet sinä ja kumppanisi. Rakkaus on sana,luottamus sata kertaa suurempi ja silloin on helppo lähteä jos tarvis ei jää mitään syyttelyjä. Kunnat saisi vaihtaa nimen,Avioliittoneuvola on tasan yhtä tyhmä kuin nimi,mielestä seon kiinni.
- Anonyymi
Varsinaiset elämät näyttää välillä salatuilta elämiltä. Jos kaikki olisivat formulakuskeja, niin aina voisi valita paremmasta huonompaan. Tai sit päinvastoin.
- Anonyymi
Varsinaiset elämät on vielä salatumman jännittävämpiä kuin salatut elämät.
- Anonyymi
"itseäni ahdistaa, että kummallakin on eri odotukset tulevaisuudelta."
Jos ahdistaa, pitää erota. Parempi kummankin kannalta.- Anonyymi
Eri odotukset tulevaisuudelta? Miten ihmeessä yhteiselo on edes alkanut?
Yhteiset, realistiset lyhyen tähtäyksen suunnitelmat ja pitemmän aikavälin puitteenomaiset tavoitteet.
Yhteiset epäonnistumiset ja yhdessä niistä toipumiset. Yhteiset ynnistumiset ja niistä iloitsemiset.
Ei se ole tuon monimutkaisempaa. Hieman kumppanin ymmärtämistä, hyvää tahtoa ja kärsivällisyyttä!
Puolen vuosisadan kokemus.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1117317- 475246
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa562961Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän62414Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101468Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j1911348Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell921083Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3101018Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?225958Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä30896