Eli itsellä hiukan erikoinen tilanne. Olen siis mies ja kasvatti-isäni on aikoinaan ottanut mut nimilleen ennen kuin aloitin koulun. Kun ikää tuli lisää niin sukunimi ei vaan tuntunut omalta koska sukulaissidettä siinä ei ole vaikkakin kasvatti-isä elämässäni oli kuolemaansa saakka toisin kuin biologinen.
Mietin monta kertaa bio-isän nimen hakemista takaisin mutta se jäi parikymppisen "kiireissä". Sukunimi kuitenkin kattaa musta paljon muutakin kuin isän.
Menin päälle parikymppisenä naimisiin ja yhteiseksi nimeksi tuli vaimon sukunimi. Tuntui hyvältä että perheelle tuli nimi jolla on jonkinlainen sukuhistoria.
Nyt yli 10vuotta myöhemmin ollaan eroomassa ja tällä kertaa haluan hoitaa asian ja hakea viimein isäni sukunimen takaisin joka mulla syntyessä on ollut.
Onkohan kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja millainenkohan projekti mahtaa olla? Kyseessä ei kuitenkaan ole mun edellinen nimi. Mutta ristimänimi kylläkin.
Kiitos avusta jos joku osaa jeesata.
Sukunimen vaihto apua
15
764
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllä ristimänimen voi takaisin ottaa, satasen taitaa maksaa.
- Anonyymi
Maistraatissa hoituu.
- Anonyymi
Eihän tuossa mitään ongelmaa ole. Kun kyseessä on sun elämäsi ensimmäinen sukunimi, muutos menee aivan varmasti viranomaisinstansseissa läpi ongelmitta.
Siihen aikaan (vuonna 1970) kun menin avioon, nainen ei voinut omaa sukunimeään pitää, oli pakko vaihtaa. Mulla meni monta vuotta totutellessa enkä vieläkään ole täysin sinut sen kanssa, mutta eipä tulisi mieleenkään enää 50 vuoden jälkeen vaihtaa. Tulisi aivan liikaa paperiruljanssia ja ilmoittamista sinne ja tänne nimen vaihtamisesta tässä vaiheessa olisi, eikä mieskään siitä tykkäisi.- Anonyymi
Minä vaihdoin sukunimeni avioituessani 90-luvulla. Erosin lähes 30v myöhemmin - otin syntymäsukunimeni takaisin. Nyt mietin ottaisinko sittenkin isoisäni alkuperäisen sukunimen takaisin... ehken ainakaan vielä. Yksi lapsistani otti, koska ei tykännyt isänsä sukunimestä. Meidän suvussa on ollut aina trendinä 1800-luvulta vaihdella sukunimiä.
- Anonyymi
Ok. Kiitos vastauksista. Elämän varrella tullut vastaan muutamia joilla samanlainen tarina kuin itsellä. Osa pitää kasvatti/isäpuolen nimeään omanaan eikä siinäkään mitään väärää ole jos se omalta tuntuu. Asia jonka pistänyt merkille koskee nimenomaan miehiä jotka eivät koe sitä nimeä omakseen mutta eivät silti lähde vaihtamaan koska miesten kohdalla ollaan jotenkin tarkempia että nimeä ei vaihdeta.
Tällä hetkellä tuntuu älyttömän hyvältä saada se nimi takaisin joka mulle kuuluu. Tiedän varmasti että herättää keskustelua erikoisuuden tavoittelusta koska isäni nimeä löytyy suomesta vain ~10 kpl (tosin ihan tavalliselta kuulostava) mutta mä hakisin sen takaisin vaikka se olis suomen yleisin nimi. Se on se jolla olen tänne syntynyt ja se ajatus on vaan vahvistunut eroprosessin aikana.
Ja kiitos tosiaan vastauksista. Täytyy mennä maistraatin sivuja tutkimaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok. Kiitos vastauksista. Elämän varrella tullut vastaan muutamia joilla samanlainen tarina kuin itsellä. Osa pitää kasvatti/isäpuolen nimeään omanaan eikä siinäkään mitään väärää ole jos se omalta tuntuu. Asia jonka pistänyt merkille koskee nimenomaan miehiä jotka eivät koe sitä nimeä omakseen mutta eivät silti lähde vaihtamaan koska miesten kohdalla ollaan jotenkin tarkempia että nimeä ei vaihdeta.
Tällä hetkellä tuntuu älyttömän hyvältä saada se nimi takaisin joka mulle kuuluu. Tiedän varmasti että herättää keskustelua erikoisuuden tavoittelusta koska isäni nimeä löytyy suomesta vain ~10 kpl (tosin ihan tavalliselta kuulostava) mutta mä hakisin sen takaisin vaikka se olis suomen yleisin nimi. Se on se jolla olen tänne syntynyt ja se ajatus on vaan vahvistunut eroprosessin aikana.
Ja kiitos tosiaan vastauksista. Täytyy mennä maistraatin sivuja tutkimaan." tuntuu älyttömän hyvältä saada se nimi takaisin joka mulle kuuluu."
Omalla isoisälläni (joka kuoli jo ajat sitten) on ollut kolme sukunimeä. Minä sain "luonnollisesti" uusimman, mutta en menisi sanomaan että juuri se nimi kuuluu minulle. Se on keksitty nimi. Sillä sukunimellä meillä ei ole mitään sukulaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
" tuntuu älyttömän hyvältä saada se nimi takaisin joka mulle kuuluu."
Omalla isoisälläni (joka kuoli jo ajat sitten) on ollut kolme sukunimeä. Minä sain "luonnollisesti" uusimman, mutta en menisi sanomaan että juuri se nimi kuuluu minulle. Se on keksitty nimi. Sillä sukunimellä meillä ei ole mitään sukulaisia.Niin ja vielä; maistraatti on hienosti nyt Digi- ja väestötietovirasto eli DVV.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ok. Kiitos vastauksista. Elämän varrella tullut vastaan muutamia joilla samanlainen tarina kuin itsellä. Osa pitää kasvatti/isäpuolen nimeään omanaan eikä siinäkään mitään väärää ole jos se omalta tuntuu. Asia jonka pistänyt merkille koskee nimenomaan miehiä jotka eivät koe sitä nimeä omakseen mutta eivät silti lähde vaihtamaan koska miesten kohdalla ollaan jotenkin tarkempia että nimeä ei vaihdeta.
Tällä hetkellä tuntuu älyttömän hyvältä saada se nimi takaisin joka mulle kuuluu. Tiedän varmasti että herättää keskustelua erikoisuuden tavoittelusta koska isäni nimeä löytyy suomesta vain ~10 kpl (tosin ihan tavalliselta kuulostava) mutta mä hakisin sen takaisin vaikka se olis suomen yleisin nimi. Se on se jolla olen tänne syntynyt ja se ajatus on vaan vahvistunut eroprosessin aikana.
Ja kiitos tosiaan vastauksista. Täytyy mennä maistraatin sivuja tutkimaan.Pitikin vielä kysäistä; mitä jos syntymäsukunimesi olisikin ollut äidin sukunimi? Voisitko ajatella sen "kuuluvan sinulle"?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitikin vielä kysäistä; mitä jos syntymäsukunimesi olisikin ollut äidin sukunimi? Voisitko ajatella sen "kuuluvan sinulle"?
Siis jos syntymänimeni olisi ollut äidin niin todennäköisesti hakisin sen nyt takaisin. Mä jotenkin vaan ajattelen ristimänimeni siksi oikeaksi ja haluan sen takaisin. Ja olen kaikki muut vaihtoehdot kyllä sulkenut nyt pois. Ja
kolme sukunimeä yhden elämän aikana on mulle kyllä ihan riittävästi=)
- Anonyymi
Ei mitään ongelmaa... eikä välttämättä mitenkään kovin erikoinen tilanne.
Homma hoituu verkossa, Digi- ja väestötietoviraston (ent. maistraatti) sivuilla:
https://dvv.fi/sukunimen-muuttaminen
Muista kuitenkin, että kuulut siihen sukuun mihin kuulut oli sukunimesi mikä tahansa. Ei sukunimi sukua tee...- Anonyymi
Tuota kautta minäkin otin alkuperäisen sukunimeni takaisin 45e maksoi. Ero tuli kun mies oli pitänyt toista naista selän takana. Eipä tullut mieleenkään että petturin nimen pitäisin. Oli voimaannuttava tunne kun muutos oli tehty.
- Anonyymi
Mulla on isäpuolen sukunimi. Äitini erosi väkivaltaisesta isästäni jo silloin kun minä olin vauva. Äitini tapasi kunnollisen kaverin, menivät naimisiin ja isäpuoli adoptoi minut 4 vuotiaana ja samalla sain saman sukunimen kuin äidillä ja isäpuolellakin on. Hän on ollut mun elämässä se kallio johon olen voinut luottaa, hän on huippufaija, ei mikään puolikas vaan täysin kokonainen ja ainoa oikea isä mulle.
En vaihda ikinä tätä häneltä saamaani sukunimeä ikinä mihinkään. Se on mun kunnianosoitus ja kiitos hänelle siitä rakkaudesta, turvallisuudesta ja huolenpidosta jota oon häneltä osakseni aina saanut.- Anonyymi
Jos itsellänikin olisi ollut tuollainen tilanne, niin en varmasti vaihtaisi isäpuolen nimeä yhtään mihinkään. Ja jos olisi ollut väkivaltainen tms isä, eikä äidillä uutta miestä, niin olisin vaihtanut sukunimeni johonkin toiseen aikuistuttuani.
- Anonyymi
Olen ketjun aloittaja ja nyt oon laittanut prosessin käyntiin. Helppo oli täyttää netissä ja listasta löytyi valmiiksi haettava nimi entisistä nimistä koska nimi on mun syntyessä saatu.
Eniten tässä miettinyt muiden reaktioita. Mä en kasvatti-isäni nimeä pitänyt sinä mitä sukunimellä tarkoitetaan enkä sitä avioliittonkaan mukaan halunnut ja liiton päättyessä en myöskään halua siihen enää palata. Jotenkin juureton olo mulla oli siinä nimessä.
Sitä vaan miettinyt kuinka ihmiset ottaa tämän. Onkohan vaikea ymmärtää mun pointtia? Ei muiden mielipiteillä tietty väliä ole mutta ahdistaa jos joutuu koko elämänstoorin käymään aina läpi. Mun mielestä mulla ihan hyvä syy kuitenkin vaihtoon enkä tällästä huvikseni tee.- Anonyymi
Kun kuulen jonkun tutun sukunimen,ajattelen heti,että onkohan sitä sukua,vai miehenkö sukunimi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823223
- 922925
- 532182
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201625- 191434
- 171421
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..61419Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein181365Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131341Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351295