Ollaan oltu yli 20 vuotta naimisissa, lapset jo isoja ja kaikkea koettu. Vaimon käytös on kuitenkin viime vuosina alkanut kuormittamaan hemmetisti. Hän on aina ollut helposti suuttuva ja äkkipikainen sekä kova sanomaan asioista. Siitä olen aina kärsinyt, toki hyviä puoliakin on niinkuin kaikissa....enhän olis muuten jaksanutkaan näin kauan.
Lasten ollessa pieniä huusi paljon asioista muille ja oli mulle ilkeä fyysisesti, esim huitaisi likaisella vaatteilla minua useamman eri kerran , raivosi yöllä että lapset heräsi, boikotoi minua nukkumalla alakerrassa sohvalla jne. Fyysinen väkivalta loppui kun sanoi että kerta vielä niin lähden.Mutta tuota henkistä väkivaltaa on ollut ja on edelleen. Sekin on vähentynyt ikääntyessä muttei valitettavasti poistunut. Tuntuu ettei hän edes ymmärrä että syyllistyy siihen.Hän on puheissaan epälooginen ja kääntää syyt mun/toisten niskoille. Kieltää asioita perheessä toisilta joita kuitenkin itse tekee...jos mainitsen siitä niin suuttuu. Nostaa ylemmäs omia vanhempiaan ja sukulaisiaaan suhteessa mun läheisiin. Olen sanonut viime syksystä lähtien, että mun pitää lähteä jos hän ei pysty käytöstään muuttamaan. Vaimo myös toteaa että kaikissa on vikoja ja etten minäkään ole täydellinen (tiedän itsekin ja olen sen kuullut useasti).
Riitojen edetessä siihen pisteeseen että tullaan itse ongelmaan eli vaimoni käytökseen, alkaa uhkailemaan että häipyy pois koko maailmasta/ei ole mitään yhteisiä juhlia mun suvulle/ minä rikon perheen jos eroan jne.
Pariterapia on käyty 5 vuotta sitten. Vaimo koki ettei siitä ollut hänelle apua.
Pelottaa perkeleesti koko ero, koska minä olen se joka haluaa pois ja siitäkin pitää syyllisyyttä kokea. Avioehto on kuitenkin kunnossa. Rohkaiskaa, neuvokaa...
Mikä vaimoa riivaa
44
1258
Vastaukset
- Anonyymi
Heippa! Paljon olet jaksanut ja ymmärtänyt. Ehkä liitto on tehtävänsä täyttänyt? Teksistäsi päätellen vaimosi on kyvytön näkemään käyttäytymisensä vaikutuksen. Jos sinusta tuntuu siltä tai haluja on, voisit ehkä ehdottaa vielä sitä pariterapiaa, tällä kertaa saadaksenne mahdollisimman kivuttoman eron.
Olet ansainnut onnellisen ja rauhallisen loppuelämän! Eron tuoksinassa tunteet myllertää, mutta kun aikaa kuluu tarpeeksi, tunteet tasoittuvat ja voitte hyvinkin saada toimivat välit. Vaikuttaa siltä, että ellei vaimosi nyt havahdu, sinulle itsellesi voisi olla parempi erota. Punnitse asioita rauhassa. Voimia !- Anonyymi
Kiitos sulle,
Kommentti oli just tollanen kypsän, puolueettoman aikuisen suora mielipide jota nyt tarvitsenkin.... ja jotenkin tuntuu vahvasti että vielä naisen kirjoittama..?
...jos kyllä, siitä vielä lisäsympatiat!
- Anonyymi
Kuuntele nyt itseäsi. Lapset ovat isoja, eli eivät enää kärsi erosta. Sinä sen sijaan kärsit päivästä päivään. Katso elämääsi. Viimeistään jos toteat, että sinun olisi parempi yksinkin, ehdottomasti eroa. Meressä on toki muitakin kaloja, mutta siihen ei kannata luottaa, ja jos vaihdat puolisoa lennosta, jäät vaille sitä miettimistaukoa, jonka tarvitset tietääksesi kuka nyt olet ja mitä haluat.
- Anonyymi
Ihan on nyt eron aika! Siis ihan viimeistään, muuten hajoat. Aivan tarpeeksi ja liikaakin kestetty. Ei kenenkään ole siedettävä tuollaista käytöstä.
- Anonyymi
Menetät vain itsesi ja elämäsi äkkipikaisen ihmisen rinnalla joka ei opi koskaan virheistään tai ei kykene itseään ja käytöstään muuttamaan tai hallitsemaan.
Ei auta muu kuin pysäyttää hänet kerta kaikkiaan että nyt riittää. Jos hän ei pysähdy vakavasti ajattelemaan tulee ero. Olet ansainnut parempaa.
Ellei hän kykene muuttumaan, ajan kuluessa et osaa enää lähteä ja menetät oman elämäsi. Silloin tarvitset siihen toisen ihmisen repäisemään itsesi tilanteesta irti.
Niin tuttua. Tasapainottoman ihmisen kanssa ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan. - Anonyymi
Suhteenne tulee päättymään todennäköisesti eroon. Kyse lienee kumpi ajankohdan valitsee?
Itse taistelin viimeiseen saakka. Olin ihan rikki, Uskoin jo itsekin olevani huono ja kaikki ajatukset vääriä.
Kuitenkin eron jälkeen, alkoivat asiat loksahdella paikoilleen. Uusi rakas tuli ihan mustimmalla hetkellä. En edes osaisi fantasioida sellaisesta naisesta tai rakkaudesta.
Paskasta parhaaksi puolessa vuodessa, melkoinen kehitys. Parivuotta nyt ihmetellyt, onko tämä oikeesti mun elämää?
Edes vastoinkäymisiä en osaa enää murehtia, koska tiedän niistä selviäväni.
Työkaveri sanoi, ettei multa voi kysyä mitä kuuluu? Koska mulle kuuluu aina niin hyvää, että alkaa v....taa. No hän ei tiennyt taustaa. - Anonyymi
Minun muijani huutaa mulle tupakoinnista, jota olen polttanut 40v ja kaljoittelustani, joka päivä, myös ruokailutottumuksistani, en syö mitään vihreetä , makkara ja liha maistuu, pelottelee minua diabeteksesta , kun olen ylipainoinen, enkä liiku,mitä se hänelle kuuluu poltan ja kaljottelen jos huvittaa, olen ollut työssä jo yli 40 v ja rahaa on polttaa , hän on myös kova tekeen työtä, siinä samanlainen ku minä, mutta vit. aa jatkuva sanominen.
- Anonyymi
Ole onnellinen, että sanoo. Se kertoo välittämisestä.
Kun se lopettaa sanomisen, sillä on uusi ukko kuvioissa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ole onnellinen, että sanoo. Se kertoo välittämisestä.
Kun se lopettaa sanomisen, sillä on uusi ukko kuvioissa.Nimenomaan. Tai väsyy, lopettaa sanomisen ja ottaa eron. Niin minäkin tein ja tyytyväinen eroon olen ollut (tuli exällekin se diabetes, josta varottelin... ja verenpaine). Uusi mieskin ollut jo aikaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ole onnellinen, että sanoo. Se kertoo välittämisestä.
Kun se lopettaa sanomisen, sillä on uusi ukko kuvioissa.Tuo oli hyvin sanottu. Vaimo vielä välittää mitä ukolle tapahtuu kun elää epäterveellisesti ja ei tahdo häntä menettää. MIKSI mies ei tätä ymmärrä vaan ajattelee sen olevan pelkkä manipulointia? Tuo on rakkautta parhaimmillaan mutta ukko käsittää kaiken väärin että hänen elämää rajoitetaan. HERÄTYS UKKO!
Vaimosi on narsisti. Hän on oikeassa ja muut on väärässä, jopa parisuhdeterapeuttikin.
Hän kilahtaa hetkessä ja väkivaltakin kuuluu repertuaariin. Samat säännöt, jotka koskevat muita, eivät koske häntä.
Jätä rupsakko raivoamaan ja pelasta loppuelämäsi.- Anonyymi
Kannattaa hankkiutua pikaisesti eroon vaihdevuosihullusta. Kohta rupsahtaa kuitenkin niin vaihtaisit joka tapauksessa nuorempaan. Nyt vaan vähän aikaistat toimenpidettä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa hankkiutua pikaisesti eroon vaihdevuosihullusta. Kohta rupsahtaa kuitenkin niin vaihtaisit joka tapauksessa nuorempaan. Nyt vaan vähän aikaistat toimenpidettä.
Sepä oli taas harkitusti ilkeästi kirjoitettu. Pahempaa hulluutta kuin ap:n vaimolla.
- Anonyymi
Tosi paljon on yhtäläisyyksiä mun vaimon kanssa ja vaimossakin niitä hyviä asioita on, tahtoo vaan olla vähemmistössä. Kun nainen saa olla rauhassa on normaali olitila kun joku asia vähän ärsyttää niin riehuu ja ottaa kunnon hepulit On heitellyt mun vaatteita lattialle jos nyt joku yksittäinen jäänyt johonkin epähuomiossa ja aina tuntuu että joku tavara väärässä paikassa. Kaiken kukkuraksi on sanonut et kuule parempi et nukut tän yön vierashuoneessa mä en nyt jaksa sun naamaa tänään. Ihan eri nainen kun vielä 10 vuotta sitten, täysin on muuttunut.
- Anonyymi
No otan osaa kun sulla samat haasteet kun täällä, joka oon ap kirjoittaja.
Mullekin vuosien aikana lukemattomia kertoja vaimo suuttunut kun on yritetty keskustella ja lopuksi lähtenyt suutuksissa alakertaan sohvalle nukkumaan....välillä siellä itkee ja kävelee rappusten ohi vessaan jolloin vetää vielä tetraaliset itkut, että varmaan kuulisin yläkertaan kuinka "uhrilla" on paha mieli..
Suurta kuormaa ja eroharkintaa sekoittaa myös sellanen vuoristoratamainen käytös...kun sanon että moinen käytös riittää ( kyllähän vaimo sen huomaakin koska menen lukkoon ja puhumattomaksi), niin pienellä viiveellä alkaa aina hyvitys-ja sovintovaihe; on itse unelma ja passaa muutaman päivän ajan joka asian.... myös sanoo rakastavansa minua.
Se tuntui aiemmin hyvältä, kunnes tajusin että sovittelu on vaan tilapäistä, opin odottamaan seuraavaa paskamyrskyä ja aina se on tullut.
Vaimo toteaa usein että on mennyt kerran naimisiin eikä itse meinaa ikinä erota...ja kaataa mun vastakkaiset ajatukset nurinpäin että lähtemällä en aattele muita kuin itseäni ja rikon kaiken...siis syyllistää.
Käytös on vähän samankaltaista kuin alkoholistilla..toistaa omia virheitä ja lupaa muuttua kun tulee eron uhka, mutta kun on saanut toisen taas otteeseensa, antaa itselleen taas luvan käyttäytyä sopimattomasti.
Joku kirjoitti fiksusti että tarvisin jonkun joka auttaisi repimään minut irti suhteesta koska sitä voi olla niin syvällä siinä. Puoliso ei välttämättä ymmärrä että on niin paha olla.
Mut mitään sivusuhteita en meinaa ottaa koska silloin asiat mutkistuisi mun kannalta eikä ole edes reilua toimintaa.
Edelleen harkitsen nyt eroa vaikka vaimolla onkin hyvä vaihe ja taas luvannut tehdä kaikkensa et on rakastettava vaimo. Mutta näiden 20 vuoden jälkeen ei vaan jaksa uskoa että mikään muuttuu lopullisesti paremmaksi. Oon alkanut aatellla et kelpaan muillekin vielä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No otan osaa kun sulla samat haasteet kun täällä, joka oon ap kirjoittaja.
Mullekin vuosien aikana lukemattomia kertoja vaimo suuttunut kun on yritetty keskustella ja lopuksi lähtenyt suutuksissa alakertaan sohvalle nukkumaan....välillä siellä itkee ja kävelee rappusten ohi vessaan jolloin vetää vielä tetraaliset itkut, että varmaan kuulisin yläkertaan kuinka "uhrilla" on paha mieli..
Suurta kuormaa ja eroharkintaa sekoittaa myös sellanen vuoristoratamainen käytös...kun sanon että moinen käytös riittää ( kyllähän vaimo sen huomaakin koska menen lukkoon ja puhumattomaksi), niin pienellä viiveellä alkaa aina hyvitys-ja sovintovaihe; on itse unelma ja passaa muutaman päivän ajan joka asian.... myös sanoo rakastavansa minua.
Se tuntui aiemmin hyvältä, kunnes tajusin että sovittelu on vaan tilapäistä, opin odottamaan seuraavaa paskamyrskyä ja aina se on tullut.
Vaimo toteaa usein että on mennyt kerran naimisiin eikä itse meinaa ikinä erota...ja kaataa mun vastakkaiset ajatukset nurinpäin että lähtemällä en aattele muita kuin itseäni ja rikon kaiken...siis syyllistää.
Käytös on vähän samankaltaista kuin alkoholistilla..toistaa omia virheitä ja lupaa muuttua kun tulee eron uhka, mutta kun on saanut toisen taas otteeseensa, antaa itselleen taas luvan käyttäytyä sopimattomasti.
Joku kirjoitti fiksusti että tarvisin jonkun joka auttaisi repimään minut irti suhteesta koska sitä voi olla niin syvällä siinä. Puoliso ei välttämättä ymmärrä että on niin paha olla.
Mut mitään sivusuhteita en meinaa ottaa koska silloin asiat mutkistuisi mun kannalta eikä ole edes reilua toimintaa.
Edelleen harkitsen nyt eroa vaikka vaimolla onkin hyvä vaihe ja taas luvannut tehdä kaikkensa et on rakastettava vaimo. Mutta näiden 20 vuoden jälkeen ei vaan jaksa uskoa että mikään muuttuu lopullisesti paremmaksi. Oon alkanut aatellla et kelpaan muillekin vielä.Kelpaat muille tai et, on tällä hetkellä yhdentekevää. Sinun pää-asiallinen toiminnan kohde on luoda itsellesi rauhallinen ja turvallinen eliympäristö. Ympäristö jossa ei koko ajan tarvitse varoa sanomisiasi ja tekemisiäsi jotka saavat aikaan toisen riehumisen ja tass, miljoonannen kerran , sinun henkisen raiskaamisen!
Kuinka kukaan ihminen voi ottaa tuollaista käytöstä vastaan vusikausia?! Ihmisarvon julistus on jaettu kaikkien tietoisuuteen jo vuosia sitten. Miksi sinä et hyväksy asiaa että sinulla yksinkertaisesti ei ole OIKEUTTA sallia tuon naisen jatkuva henkinen raiskaus?
Se tietää aivan tarkkaan sinun haluavan olla sen likakaivo johon se voi ulostaa aivan mitätahaansa lokaa.
"ravata viereiseen huoneeseen vollottamaan niin että sinä varmasti kuulet"
"haukua sinua ja pitää eri tavaroiden maalitauluna"
"riehunta alkaa kun otat sen sairaan käytöksen puhutteluun"
Vain lähde. Niinkauan kuin sinullä vielä on yksi järkevä ja toimiva aivomolekyyli jäljellä. Ennenkuin tuo olio tappaa senkin.
Sitten et enää huomaa missä liemessä uit, eikä sillä kai ole sitten enää väliäkään.
Vain laita heti avioero vireille, hanki oma vuokraasunto, vie sinne saman päivänä tärkeimmät tavarasi ja poistu paikalta turvallisempaan elämäntilaan. - Anonyymi
Niin ne vain kummasti ihmiset muuttuvat. Omankin vaimoni kanssa, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo kauan, olivat ensimmäiset kaksi vuotta todella hienoa aikaa. Hän oli vastuuntuntoinen, vaatimaton ja kohteli minua rakastavasti ja pitkämielisesti. Naimisiin mentyämme hänen käytöksensä ja suhtautumisensa minua kohtaan alkoi huonontua asteittain. Seksielämämme loppui monta vuotta sitten. Huomaisin, että läheisyys aiheuttaa hänessä heilurin heilahtamisen toiseen ääripäähän. Vetäytymällä henkisesti kauemmaksi hänestä huomasin noiden heilahtelujen tasaantuvan jonkin verrat. Pitkällä aikavälillä ne ovat kuitenkin säilyneet samantasoisina tai jopa hieman pahentuneen. Jaksan häntä nykyään vain siksi, etten luota hänen kykenevän huolehtimaan alaikäisestä lapsestamme avioeron tapahtuessa. Hänen riehuntansa ollessa pahimmillaan lapsemme on todennut, että asuisi mieluummin minun kanssani, mutta tiedän, että jos vaatisin päästä lapsemme lähihuoltajaksi, siitä syntyisi täysi sota. Se tilanne tuskin olisi lapsen etu. Ainoa vaihtoehto on siis lusia jäljellä olevat vuodet ja erota sitten, kun lapsen huoltajuusasiat eivät olisi enää asialistalla erossa. Olen päättänyt, että tämä suhde jää viimeisekseni. Haluan elää tasaista ja rauhallista elämää loppuikäni, jossa kaikki valinnat ovat omissa käsissäni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ne vain kummasti ihmiset muuttuvat. Omankin vaimoni kanssa, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo kauan, olivat ensimmäiset kaksi vuotta todella hienoa aikaa. Hän oli vastuuntuntoinen, vaatimaton ja kohteli minua rakastavasti ja pitkämielisesti. Naimisiin mentyämme hänen käytöksensä ja suhtautumisensa minua kohtaan alkoi huonontua asteittain. Seksielämämme loppui monta vuotta sitten. Huomaisin, että läheisyys aiheuttaa hänessä heilurin heilahtamisen toiseen ääripäähän. Vetäytymällä henkisesti kauemmaksi hänestä huomasin noiden heilahtelujen tasaantuvan jonkin verrat. Pitkällä aikavälillä ne ovat kuitenkin säilyneet samantasoisina tai jopa hieman pahentuneen. Jaksan häntä nykyään vain siksi, etten luota hänen kykenevän huolehtimaan alaikäisestä lapsestamme avioeron tapahtuessa. Hänen riehuntansa ollessa pahimmillaan lapsemme on todennut, että asuisi mieluummin minun kanssani, mutta tiedän, että jos vaatisin päästä lapsemme lähihuoltajaksi, siitä syntyisi täysi sota. Se tilanne tuskin olisi lapsen etu. Ainoa vaihtoehto on siis lusia jäljellä olevat vuodet ja erota sitten, kun lapsen huoltajuusasiat eivät olisi enää asialistalla erossa. Olen päättänyt, että tämä suhde jää viimeisekseni. Haluan elää tasaista ja rauhallista elämää loppuikäni, jossa kaikki valinnat ovat omissa käsissäni.
Minkä ikäinen lapsi? Eikös 12-vuotiaasta alkaen saa lapsi itse kertoa näkemyksensä, kumman luona haluaa asua?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ne vain kummasti ihmiset muuttuvat. Omankin vaimoni kanssa, jonka kanssa olen ollut yhdessä jo kauan, olivat ensimmäiset kaksi vuotta todella hienoa aikaa. Hän oli vastuuntuntoinen, vaatimaton ja kohteli minua rakastavasti ja pitkämielisesti. Naimisiin mentyämme hänen käytöksensä ja suhtautumisensa minua kohtaan alkoi huonontua asteittain. Seksielämämme loppui monta vuotta sitten. Huomaisin, että läheisyys aiheuttaa hänessä heilurin heilahtamisen toiseen ääripäähän. Vetäytymällä henkisesti kauemmaksi hänestä huomasin noiden heilahtelujen tasaantuvan jonkin verrat. Pitkällä aikavälillä ne ovat kuitenkin säilyneet samantasoisina tai jopa hieman pahentuneen. Jaksan häntä nykyään vain siksi, etten luota hänen kykenevän huolehtimaan alaikäisestä lapsestamme avioeron tapahtuessa. Hänen riehuntansa ollessa pahimmillaan lapsemme on todennut, että asuisi mieluummin minun kanssani, mutta tiedän, että jos vaatisin päästä lapsemme lähihuoltajaksi, siitä syntyisi täysi sota. Se tilanne tuskin olisi lapsen etu. Ainoa vaihtoehto on siis lusia jäljellä olevat vuodet ja erota sitten, kun lapsen huoltajuusasiat eivät olisi enää asialistalla erossa. Olen päättänyt, että tämä suhde jää viimeisekseni. Haluan elää tasaista ja rauhallista elämää loppuikäni, jossa kaikki valinnat ovat omissa käsissäni.
Ihan kuin omasta elämästäni Tsemppiä sulle!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Eikös 12-vuotiaasta alkaen saa lapsi itse kertoa näkemyksensä, kumman luona haluaa asua?
Lapsi on sen ikäinen, että saisi kyllä sanoa mielipiteensä mutta ei hän sitä itse päättäisi.
- Anonyymi
Oletko kysynyt joskus, mitä hän toivoisi sinulta ja miten voisi olla onnellisempi?
- Anonyymi
Hyvä kysymys...ollaan kyllä puhuttu ja olen kysynyt.
Vaimo sanoo et lottovoitto tekis onnelliseksi.."vois katella aamutelkkaria ja käydä koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja tehdä rauhassa kotitöitä". Kysyin kerran että tarviiko noihin asioihin lottovoittoa?
Hän toteaa useasti että haluaa elää yhdessä mun kanssa kaikesta riidoista huolimatta ja lupaa muuttua vähemmän hermostuvaksi.
Tietää syyn miksi olen onneton.
Tänä vuonna kolme isompaa riitaa, lopputuloksena et menee hetki paremmin ja asiat toistuu.
Hän haluaa toki huomattavasti enemmän huomiota kun pystyn tällähetkellä antamaan ja läheisyyttäkin. Tottakai se on kiven alla näitten asioiden takia. Mun on äärettömän vaikea tulla hänen lähelle/alkaa sänkyhommiin kun aina tulee mieleen vanhatkin asiat ja nää uudet riidat jotka ei enää ole fyysisiä mutta henkisiä edelleen on. Hän pitää hyvänä silloin kun haluaa sopia mutta se ei tunnu minusta hyvältä.En pysty vastaamaan siihen ja siksi vaimokin osaltaan hermostuu kun en pääse samalle levelille niin nopeasti. Tiedostan selkeästi että mulla on luottamuspula häneen siinä mielessä että tavat muuttuisivat.
Olen aiemmin yrittänyt myös unohtaa ja olla välittämättä sanomisista mutta silloin kun lapset alkoivat saada osansa kiukuttelusta, puolustin, aloin sanoa takaisin ja olin nielemättä asioita. Törmään aina uudelleen samaan tunteeseen; joko ihminen itse ei ole valmis muuttumaan tai minä en ole tarpeeksi iso syy siihen. Ja onko mulla edes oikeus vaatia sitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys...ollaan kyllä puhuttu ja olen kysynyt.
Vaimo sanoo et lottovoitto tekis onnelliseksi.."vois katella aamutelkkaria ja käydä koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja tehdä rauhassa kotitöitä". Kysyin kerran että tarviiko noihin asioihin lottovoittoa?
Hän toteaa useasti että haluaa elää yhdessä mun kanssa kaikesta riidoista huolimatta ja lupaa muuttua vähemmän hermostuvaksi.
Tietää syyn miksi olen onneton.
Tänä vuonna kolme isompaa riitaa, lopputuloksena et menee hetki paremmin ja asiat toistuu.
Hän haluaa toki huomattavasti enemmän huomiota kun pystyn tällähetkellä antamaan ja läheisyyttäkin. Tottakai se on kiven alla näitten asioiden takia. Mun on äärettömän vaikea tulla hänen lähelle/alkaa sänkyhommiin kun aina tulee mieleen vanhatkin asiat ja nää uudet riidat jotka ei enää ole fyysisiä mutta henkisiä edelleen on. Hän pitää hyvänä silloin kun haluaa sopia mutta se ei tunnu minusta hyvältä.En pysty vastaamaan siihen ja siksi vaimokin osaltaan hermostuu kun en pääse samalle levelille niin nopeasti. Tiedostan selkeästi että mulla on luottamuspula häneen siinä mielessä että tavat muuttuisivat.
Olen aiemmin yrittänyt myös unohtaa ja olla välittämättä sanomisista mutta silloin kun lapset alkoivat saada osansa kiukuttelusta, puolustin, aloin sanoa takaisin ja olin nielemättä asioita. Törmään aina uudelleen samaan tunteeseen; joko ihminen itse ei ole valmis muuttumaan tai minä en ole tarpeeksi iso syy siihen. Ja onko mulla edes oikeus vaatia sitä.Lue ylempänä oleva “kelpaatko muille vai et....”
Siinä sanotaan kaikki miten asiasi ovat.
Ellet todellakaan tee mitään konkreettista oman olosi parantamiseksi, sitten ei voi muuta kuin todeta että siinä taas yksi joka harkiten antoi toisen tuhota elämänsä. Tuon kalleimman lahjan joka meille on annettu! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys...ollaan kyllä puhuttu ja olen kysynyt.
Vaimo sanoo et lottovoitto tekis onnelliseksi.."vois katella aamutelkkaria ja käydä koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja tehdä rauhassa kotitöitä". Kysyin kerran että tarviiko noihin asioihin lottovoittoa?
Hän toteaa useasti että haluaa elää yhdessä mun kanssa kaikesta riidoista huolimatta ja lupaa muuttua vähemmän hermostuvaksi.
Tietää syyn miksi olen onneton.
Tänä vuonna kolme isompaa riitaa, lopputuloksena et menee hetki paremmin ja asiat toistuu.
Hän haluaa toki huomattavasti enemmän huomiota kun pystyn tällähetkellä antamaan ja läheisyyttäkin. Tottakai se on kiven alla näitten asioiden takia. Mun on äärettömän vaikea tulla hänen lähelle/alkaa sänkyhommiin kun aina tulee mieleen vanhatkin asiat ja nää uudet riidat jotka ei enää ole fyysisiä mutta henkisiä edelleen on. Hän pitää hyvänä silloin kun haluaa sopia mutta se ei tunnu minusta hyvältä.En pysty vastaamaan siihen ja siksi vaimokin osaltaan hermostuu kun en pääse samalle levelille niin nopeasti. Tiedostan selkeästi että mulla on luottamuspula häneen siinä mielessä että tavat muuttuisivat.
Olen aiemmin yrittänyt myös unohtaa ja olla välittämättä sanomisista mutta silloin kun lapset alkoivat saada osansa kiukuttelusta, puolustin, aloin sanoa takaisin ja olin nielemättä asioita. Törmään aina uudelleen samaan tunteeseen; joko ihminen itse ei ole valmis muuttumaan tai minä en ole tarpeeksi iso syy siihen. Ja onko mulla edes oikeus vaatia sitä."Törmään aina uudelleen samaan tunteeseen; joko ihminen itse ei ole valmis muuttumaan tai minä en ole tarpeeksi iso syy siihen."
Hyvä tavaton. Ei sinun pidäkään olla syy vaimosi muuttumiseen. Syyn pitää löytyä vaimosta itsestään, hänen sisimmästään. Tällainen sisäsyntyinen halu on ainoa tie muuttumiseen tai asioiden korjaamiseen. Pelkkä halu ei kuitenkaan yksin riitä vaan tarvitaan tunnistaminen, havahtuminen, oivallus > tekoja.
"lupaa muuttua vähemmän hermostuvaksi"
Tuosta voisitte miettiä yhdessäkin miten tämä konkreettisesti tapahtuu. Hyvin harva ihminen sormia napsauttamalla voi muuttua vähemmän hermostuvaksi, vaan se on prosessi, joka alkaa pienistä teoista asian hyväksi. Ennenkaikkea vaimon pitäisi sisäistää, että hänen käytöksensä on tuhoisaa. Suhteenne on vaakalaudalla sen vuoksi. Koska asia on käsittääkseni ollut jo vuosikausia noin, on sitäkin tärkeämpää saada apua. Vaimosi voisi käydä ammattiauttajan pakeilla puhumassa ja selvittämässä juurisyyn hermostuneisuudelleen ja miten siitä päästä ulos/pois.
Eräällä uusioystäväperheelläni oli myös vähän samankaltaista häiriötä. Ystäväni hermostui ja huusi kuin mikäkin paholainen - ihan pienistäkin asioista (suurista nyt puhumattakaan) jos asiat eivät sekunnin murto-osassa tapahtuneet kuten hän halusi. Ei ollut kärsivällisyyttä. Oli paljon stressiä, rahahuolia, läheisen kuolema, oma sairaus ym. jotka veivät hermot. Tilanne alkoi purkautua sillä tavalla - että lapsi ei enää kertonut
äidilleen ongelmiaan, vaan isäpuolelleen, jolta ei pinna heti palanut. Mies otti ystäväni kanssa asian puheeksi, ja yhdessä lähdettiin miettimään keinoja hermostuksen taltuttamiseksi. Tässä ei tarvittu ammattiauttajaa, koska asia käsiteltiin lähestulkoon heti kun hermostuminen oli huomattu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä kysymys...ollaan kyllä puhuttu ja olen kysynyt.
Vaimo sanoo et lottovoitto tekis onnelliseksi.."vois katella aamutelkkaria ja käydä koiran kanssa pitkillä lenkeillä ja tehdä rauhassa kotitöitä". Kysyin kerran että tarviiko noihin asioihin lottovoittoa?
Hän toteaa useasti että haluaa elää yhdessä mun kanssa kaikesta riidoista huolimatta ja lupaa muuttua vähemmän hermostuvaksi.
Tietää syyn miksi olen onneton.
Tänä vuonna kolme isompaa riitaa, lopputuloksena et menee hetki paremmin ja asiat toistuu.
Hän haluaa toki huomattavasti enemmän huomiota kun pystyn tällähetkellä antamaan ja läheisyyttäkin. Tottakai se on kiven alla näitten asioiden takia. Mun on äärettömän vaikea tulla hänen lähelle/alkaa sänkyhommiin kun aina tulee mieleen vanhatkin asiat ja nää uudet riidat jotka ei enää ole fyysisiä mutta henkisiä edelleen on. Hän pitää hyvänä silloin kun haluaa sopia mutta se ei tunnu minusta hyvältä.En pysty vastaamaan siihen ja siksi vaimokin osaltaan hermostuu kun en pääse samalle levelille niin nopeasti. Tiedostan selkeästi että mulla on luottamuspula häneen siinä mielessä että tavat muuttuisivat.
Olen aiemmin yrittänyt myös unohtaa ja olla välittämättä sanomisista mutta silloin kun lapset alkoivat saada osansa kiukuttelusta, puolustin, aloin sanoa takaisin ja olin nielemättä asioita. Törmään aina uudelleen samaan tunteeseen; joko ihminen itse ei ole valmis muuttumaan tai minä en ole tarpeeksi iso syy siihen. Ja onko mulla edes oikeus vaatia sitä.Sinulla on oikeus vaatia säädyllistä kohtelua ehtona sille, että jatkatte yhdessäoloa. Kenellä tahansa on.
- Anonyymi
Moro !
Tunnisin kirjoituksessa itseni. Minullakin oli vaimo, joka oli vastaavanlainen eli suuttui, oli kymäkiskoinen ja epälooginen. Muuten ehkä en häntä kirjoituksessasi tunnistanut.
Meillä meni aika kauan huonosti ja vaimon ollessa 50- vuotias. Rupesi hyppäämään vieraissa. Oli ainakin kolmen eri miehen kanssa. Sanoin, että lopeta toi älyttömyys.
Ei lopettanut ja sanoi, ettei rakasta minua enää.
Otin eron ja se olikin yllätys ex:lle.
Nyt olemme eronneet ja rauha on taas minulla. Lapset ovat yhteishuoltajuudessa, vaikkakin toinen on jo täysi-ikäinen.
Nyt jopa ex kin kanssa pystyy puhumaan kuin normaalin ihmisen kanssa.
Kuulostaa tosi pahalta ja hyvä että on avioehto teillä, niin meilläkin oli ja olin siinäkin voiton päällä.
Kyllä toi joskus pitää puhaltaa poikki, mutta lapsien etuakin pitää ajatella.
Tärkeänä pidän, että voi puhua jonkun tai joidenkin kanssa, että voit keventää sydäntäsi. Myös asioita voi ajatella ja suunnitella avioeron kannalta, että tietää millä askelmerkeillä mennään.
Kuitenkin se avioero on viimeien mahdollisuus eli päätös on Sinulla.
Stemppiä ja pidä huoli itsestäsi, sillä se on tärkeintä. Et ole yksin.- Anonyymi
Pettäjät on pahimpia, usein ihmettelevät kun peitetty haluaa erota. Miksi he näin käyttäytyy, eikös se ole hyvä kun peitetty lähtee pois. Ositusta ei kannata sopia pettäjän kanssa.
- Anonyymi
Riivattiin yhdessä ennen myökin, jonka johdosta sittemmin erosimme.
- Anonyymi
Ai mulla on tollanen mies, mutta paljon pahempi.
- Anonyymi
Vaimosi vaikuttaa hyvin epäkypsältä ihmiseltä. Heikko impulssikontrolli yhdistyy vähäiseen kykyyn tarkastella omia tekemisiään objektiivisesti. Tätä on jatkunut yli 20 vuotta. Ilmeisesti hänen luonteensa on tasaantunut iän myötä mitä ei kaikille tapahdu. Joidenkin luonneviat pahenevat iän myötä. Mutta se, että sinua vaimosi käytös on alkanut häiritä viime aikoina yhä enemmän on käytännössä sama asia.
Se, että lapsenne ovat jo isoja (omillaan?) on erittäin positiivinen asia, koska se merkitsee, että sinulla on vapaammat kädet päättää avioliiton jatkosta. Lasten elatusasiat eivät enää vaikuta avioeropäätökseen. Kasvatustehtävänne on myös päättynyt.
Mielestäni sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä, jos eroat. Vaimosi käytös kuulostaa kuvauksesi perusteella sellaiselta, että se alentaa elämänlaatuasi merkittävästi. Ennen eropäätöstä kehottaisin sinua kuitenkin kuvittelemaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti kaikki mahdolliset avioeronne seuraukset sisältäen taloudelliset, sosiaaliset ja psyykkiset puolet. Olet ilmeisesti keski-iässä. Olisitko halukas solmimaan uuden parisuhteen, jos avioliittosi päättyisi? Kenties menemään naimisiin uudelleen? Mitä ylipäätään haluat elämältä? Selvitä nämä asiat, niin avioeroa seuraava vääjäämätön kriisi on lievempi. puhut vain lähtemisestä. tarvitaan niitä tekoja kun puheet ei auta.
- Anonyymi
Erosta ei tule mitään, ellet toimi, se nyt ainakin on varma. Kuten sekin, ettei vaimosi muutu. Hänen kannattaisi mennä terapiaan. Jotain pahasti vinksallaan on hänen mielessä.
Eli ts. pistät tuulemaan. Ensin teet suunnitelman asumisen suhteen ja omaisuuden jaon - sitten ero vireille. Vaimolle puhut rauhoittelevaan sävyyn. Vastaat aina "kaikki järjestyy". Kyllä se siitä. - Anonyymi
Vaimollasi on todennäköisesti narsistinen persoonallisuushäiriö. Se ei valitettavasti parane. Riitaisa ero on raskas, mutta ei sinulla taida vaihtoehtoja olla. Terapiassa olette noin kauan käyneet, niin eiköhän kaikki kivet ole käännetty.
- Anonyymi
Kannattaa ap erota, vaikka se ei helppoa olisikaan. Lähteminen on vaikeeta ja kun pitää miettiä kaikkien muidenkin asiat, mutta toisaalta ajatuksena siintää, että sitten ei tartte enää toisen tekemisiä tai muuta miettiä.
- Anonyymi
Mikä sinä olet ketään huorittelemaan??? Katso peiliin mikä sinä itse olet!
Usein hän joka itse ovat huorannut haukkuu toisia huoraksi. Sinähän sen varmaan tiedät että tuonkin mielipiteen kirjoitti juuri samankaltainen!
Et hänen elämästä tiedä mitään!
- Anonyymi
Joku kirjoitti että lapset isoja eikä kärsi erosta... Se on ihan kukkupuhetta, minun lapset kärsivät kun näkivät kuinka huonosti voin eron jälkeen.
- Anonyymi
Meillä lapset, tuolloin teini-ikäiset, olivat toivoneet minun ja isänsä eroa jo kauan. He kärsivät liitostamme, koska kaikki voivat huonosti. Eron jälkeen voimme paremmin.
- Anonyymi
Sillä on toinen
- Anonyymi
Luulen, että teidän tilanteessa voisi olla hyvä sellainen vaihtoehto, että hommaisit itsellesi esim. kaupungin vuokra-asunnon 3-6 kk ajaksi. Myös jonkun sukulaisen tai työkaverin vierashuone toimii tässä tarkoituksessa. Silloin saisit mietintäaikaa, että haluatko erota vai et. Samalla vaimosi saisi käsitystä siitä, että mitkä kaikki asiat ovat hyvin, kun sinä olet ne hoitanut. Fyysinen ero myös auttaisi hahmottamaan sen, että miltä ero tuntuisi konkreettisesti. Moni pitkässä suhteessa ollut ei ehkä kuitenkaan kykene olemaan täysin yksin.
Olin itsekin lähes 20-v parisuhteessa, mutta minä olin suhteessa se osapuoli, jota pidettiin itsestäänselvyytenä. Pari vuotta mietin eroa ennen kuin lopulta lähdin pois. Aluksi otin juurikin vuokra-asunnon vähäksi aikaa, sitten yritimme uudelleen yhdessä asumista, mutta päädyin lopulta avioeroon. Siitä toipuminen kesti kyllä varmaan pari vuotta että sain koettua kaikki eri tunteet: viha, katkeruus, rakkaus, kaipuu, yksinäisyyden tunne.
Jos sinulla ei ole alkoholiongelmaa ja olet kohtuullisesti pitänyt itsestäsi huolta, niin ei kannata huolehtia siitä, ettäkö tarvitsisi olla yksin. 40 iän jälkeen naisten on vaikea löytää hyvää miestä ja varsinkin 50 ikäluokassa hyviä naisia on pilvin pimein. Sen sijaan niissä ikäluokissa moni sinkkumies on juoppo tai kyvytön parisuhteeseen. - Anonyymi
kyllä 50vuotiaat jo olisi syytä erota jos yhdessä 25vuotta .vielä on elämää jäljellä yli 50vuotiaalla muuta uudessa suhteessa. tai sitten vain muutatte eriosoiteeseen ja olkaa ystäviä ja tapaamiset 1 kerta viikkoon ja katsoo mihin suntaan uusielämän vaihe menee.
- Anonyymi
Just tota mä ajattelin ehdottaa rouva X:lle. Tavattaisiin kerran viikossa vaikkapa vain selän pesemisen ja saunomisen yhteydessä. Ou jee. kulostaa jo nyt jotenkin lupaavalta likimain 40 v. yhteiselon jälkeen?
- Anonyymi
Avioliiton tehtävä on luoda taloudelliset, juridiset ja sosiaaliset puitteet lasten kasvattamiselle aikuisiksi. Sitä varten koko instituutio on luotu. Miehillä ja naisilla on hyvin vähän yhteistä. Miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan lisääntymistä varten. Laadultaan ihan keskinkertainen ja tavanomainen parisuhde olisi surkea ystävyyssuhde. Ihmiset eivät sietäisi päivääkään sellaista käytöstä ystäviltää, jollaista sietävät puolisoiltaan kovin monissa tapauksissa vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Hyvän avioliiton salaisuus on, ettei olla liikaa tekemisissä puolison kanssa.
Vaimosi on käyttäytynyt jo kauan huonosti. Vaikka hänen henkinen väkivaltaisuutensa on iän myötä alkanut hiljalleen vähentyä, se ei ole kokonaan loppunut mutta sinun kärsivällisyytesi on alkanut loppua. Ymmärrän oikein hyvin, että sinua pelottaa eroaminen vaimostasi, vaikka hänen käyttäytymisensä loukkaakin sinua. Koska lapsenne ovat jo isoja eikä ero lähiaikoina enää aiheuttaisi huoltajuuskysymystä ratkaistavaksi (oletan), niin se olisi silti iso elämänmuutos. Mutta koska valtit ovat siinä mielessä sinun käsissäsi, että lapsesi eivät jäisi epävakaasti käyttäytyvän vaimosi armoille, jos eroaisitte, niin suosittelen, että yrität silti käydä vakavan ja rehellisen keskustelun vaimosi kanssa. Ole vilpitön ja kerro miltä sinusta oikeasti tuntuu. Anna vaimollesi vielä yksi tilaisuus korjata käyttäytymistään. Jos sama meno jatkuu kaikesta huolimatta, ota ero. - Anonyymi
Tuttua tarinaa. Ollaan asuttu jo yli kaksi vuotta eri osoitteissa emännän kanssa, muttei kuitenkaan erottu.
Emäntä vierailee aika usein luonani. Nyt on mulla etuna se, että kun "vittupää"-vaihe alkaa komennan hänet kylmästi omaan kotiinsa. Ei hän oikeasti voi käyttäytymiselleen mitään.
Hän jatkaa oman äitinsä ylisukupolvista jatkumoa. Toiset kutsuvat sitä persoonallisuushäiriöksi, toiset lapsuuden tunnelukolle. Hän ei voi kestää syyllisyyden tunnetta. Se on hänelle pahempi kuin kuolema. - Anonyymi
Joo erostakin on jo yli vuosi mutta omaisuus edelleen jakamatta kun on tota koronaa sun muuta hössötystä ollut päällä miltei koko ajan? Sai vähän korvilleen kun uhosi asunnoillaan juhannuksena ja poliisit komensivat hänet ja kumppanit poistumaan omaan kotiinsa ehkä hieman yllättäen ennen suurta draamaa kenties? Vihjailee jostain saannosta eron jälkeen mutta se on tasan 50 % per lärvi enempää ei suosiolla tipu. Hauska nähdä miten tosiasiassa jaetaan irtaimisto tms 37 vuoden yhteisolon jälkeen? talous kummallakin on turvattu jää vähintäänkin kaksiot Helsingistä hyvältä paikalta. Vihjasin jo aikaa sitten siirtyväni eläkkeelle Thaimaahan? Tosiasiassa nehän ovat tulleet jo kulmille pikkuhiljaa sieltäpäin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1544403
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1154000- 232701
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281891"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla221757Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151659Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak201641Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????911561Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301553Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181511