Kärsimyksen filosofiaa

Johtuu ilmastosta.

Kipu ja kärsimys ovat kaksi eri asiaa. Kipu ei aina välttämättä johda kärsimykseen. Jotkut jopa nauttivat kivusta. Kivun muuttuminen kärsimyskokemukseksi on mielellinen episodi. Oliot ja esineet, joilta puuttuu mieli tai joiden mieli on kapasiteetiltaan rajallinen, eivät saamistaan mahdollisista vaurioista huolimatta kärsi. Kivun tahallinen tuottaminen siitä seuraavine kärsimyksineen puolestaan on moraalinen kysymys.

Kiikkustuolista

Kärsimys, kipu, kitka, vamma, murtuminen, rikkoontuminen, jne. johtuvat yksinkertaisesti siitä ettei kaikki ole ollut oikein ja kohdallaan. Henkisesti voimme huonosti jos poikkeamme tai joudumme poikkeamaan totuudesta, kipua syntyy väärästä liikkeestä huonot tekniset ratkaisut päätyvät rikkoontuneisiin rakenteisiin.

Työ on luonnolisesti elämisen edellytys ja on ollut oikein sitä arvostaa ja siihen opettaa. 60-luvulla työttömiä oli hyvin vähän ja heidän soimaaminen ei aiheuttanut suurta ahdisusta koko yhteiskuntaa ajatellen. 2000-luvulla aidosti tarpeellista työtä tekee paljon harvemmat. Sama moraalinen velvoite on jo epätotta ja tuottaa ihan muuta kuin maailman onneellisimman valtion, koska tyäelämän ulkopuolelle on jäänyt hyvin suuri joukko tai osa tekee työtä joka on pelkkää viihdettä. Tuloksena on kärsimystä. Jos haluamme siltä välttyä, on alettava puhua totta ja muutettava yhteiskunna rakenteita.

Kaiken kärsimysten filosofia on totuudesta poikkeaminen eli virhe jossakin. Kuitenkin, kärsimyksellä ja kivulla on tarkoituksensa. Jos siitä opitaan, pysymme ainakin hengissä.

Määrittelen kärsimyksen kärjistäen vastakohdaksi nautinnolle, joka johtaa onnettomuuden tunteeseen, kun taas nautinto johtaa onnellisuuden tunteeseen.

Kärsimys johtuu ulkoisten tapahtumien seurauksista ja/tai omien tekojen seurauksista. Omia tekoja koskien on mahdollista ottaa opiksi ja tehdä seuraavalla kerralla oikein, näin säästyy kärsimyksestä. Ulkoisia asioita koskien mahdollista on sopeutuminen tai pyrkiä vaikuttamaan omilla keinoilla, tai pyrkiä muotoilemaan sääntöä ennakoimiseen.

Myös empatia voi tuoda nautintoa tai kärsimystä, jolloin syyt ovat jonkun toisen olennon kärsimykseen johtaneet syyt ja seuraukset. Ja keinot tähtäävät toisen olennon kärsimyksen poistamiseen tai ainakin lievittämiseen.

Koska onnellisuuden katsotaan olevan enemmän tavoittelemisen arvoista, kärsimyksen poistaminen kuuluu nykyään useisiin agendoihin kuten vaikkapa kehitysyhteistyö. Useissa ammateissa pyritään kärsimyksen poistamiseen tai sen lisääminen on kielletty kuten vaikkapa lääkäreiden vala.

Ääritapauksissa, jos logiikka on onnellisuuden maksimointi keinoja kaihtamatta ja seurauksista välittämättä, kärsimys lisääntyy toisaalla, kun onnellisuutta pyritään ylläpitämään toisaalla. Tätä pitää yllä kuvitelma "meistä" ja "niistä muista", ja jossa tyypillisesti niitä muita koskien erilaista kriteereistä voidaan lipsua, koska joku toissijainen uskomus tai perustelu.

Materialistinen yhteiskunta on voinut laittaa itselleen tavoitteeksi ylläpitää ja tarjota erilaisia hyödykkeitä ja turhakkeita yltäkylläisesti, jossa taustalogiikka voi olla vaikkapa uskomus yltäkylläisyyden ja onnellisuuden kytköksistä tai kyseessä voi olla vaikkapa harhautus, jonka tavoite on tukahduttaa tai peittää alla vellovat kärsimyksen syyt tai se, että vain osalla populaatiosta on realistiset mahdollisuudet hyödykkeidiin, johon lääkkeeksi tarjotaan vaikkapa idealistista ajatusta "on tehtävä enemmän, jotta mahdollisuus toteutuu". Työ vapauttaa?

On myös äärimmäistä kärsimystä, joka voi seurata luonnon tapahtumista tai asioiden äärimmäisestä kärjistymisestä. Sota on jatke epäonnistuneeksi politiikalle, esimerkiksi. Jolloin "meidän" tavoitteiden este tai uhka on "ne muut", joka oikeuttaa kärsimyksen lisäämiseen myös "meitä" koskien. En tiedä sodista seuranneen paljoakaan hyvää. Nykyään oman osallistumisen rinnalle on nousseet erilaiset automatisoidun ratkaisut vähentämään "meidän" kärsimystä, joka on eettisesti jopa enemmän arveluttavaa, kuin perinteinen sota, koska sodan aloittamisen kynnys madaltuu. Yksilön kannalta on kuitenkin yhdentekevää seurausten (kärsimys ja kuolema) näkökulmasta joutuuko sodan jauhamaksi vai tulvan viemäksi.

Surullista lukea tapauksista, joissa yksilön kokemus asioiden tilasta on se, että kuolema on ainoa tapa lopettaa kärsimys. Koskien joko toisen olennon tilaa tai koskien omaa tilaa.

Yhtälailla on surullista lukea tapauksista, joissa yksilöä on rohkaistu lisäämään "niiden muiden" kärsimystä omalla kuolemaan johtavalla toiminnalla, joka voi päättää oman onnettomuuden tilan ja josta on jonkun asiaan vaikutuskyvyttömän toisen yksilön katteeton lupaus vaihtaa kertalaakista ylettömään nautintoon.

Kärsimys on asia, joka ei ole miksikään muuttunut ainakaan 4000 vuoden aikana.

Koska perimmäisiä syitä ei haluta avata eikä korjata. Oireita näperrellään sen verran, että on tekemisen meininkiä, aika kuluu rattoisammin, ja on aina välillä jotain näyttää.

Siksi, että asialla on pitkä historia, se elää myös värikkäästi samanlaisia. Kuten vaikkapa harmiton: "Ei se ole minulta pois" kertoo mielestäni kaksi asiaa: 1) vastaaja indikoi, että hänen kannalta asiaan ei liity intressiristiriitaa 2) vastaaja epäsuorasti ilmaisee moraalisen tai eettisen ristiriidan, joka käy selvästi ilmi mahdollisuus täysin toisenlaiseen käyttäytymisvaihtoehtoon, jos kohta 1 ei täyttyisi.

Kärjistettynä jotenkin noin.

--planeetta

Suomen onnellisuutta maana koskeva keskustelu sisältää väärinkäsityksen. Tutkimus on mitannut onnellisuuden edellytyksiä eri maissa ja päätynyt, että Suomessa ne ovat parhaimmat. On siis kaikenlaista kivaa: vapaata lehdistöä, demokratiaa, ilmaista koulutusta ja tasa-arvoa jne. Onnen edellytykset ovat siis Suomessa kunnossa, mutta tarkoittaako se, että suomalaiset olisivat onnellisempia kuin muut? - Ei.

Onnellisuutta subjektiivisella tasolla ei voi edes mitata. Kaikki riippuu omasta suhteesta omaan olemassa oloon. Onnellinen voi olla vaikka kurjuuden keskellä, joskin se tutkimusten valossa vaikuttaa silloin hankalammalta kuin helpommissa olosuhteissa. Onnellisuuden tutkimukset vaikuttavat Hollywood-tarinalta, millä tarkoitan sitä, että joillakin on tarvetta mittailla tällaisia asioita, vaikkei siinä oikeasti ole mitään järkeä.

Riippuvuudet aiheuttavat kärsimystä. Aika moni joutuu sen läksyn elämässään läpikäymään. Ja se saattaa kummitella vuosien jälkeen vielä uudestaankin. Uskon, että liian usein kun antaa periksi paheelleen niin lopulta menettää vapaan valintansa ja sitten tarvitaankin jo Jeesusta tai vakavaa sairastumista riippuvuuden selättämiseen. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia ja yli 500 000 suomalaista juo liikaa alkoholia.

--
heisielu

Kärsi oikeista asioista esim. :
-älä kärsi ylipainosta. Kärsi siitä ,ettet voi mässäillä.
-älä kärsi juoppona. Kärsi siitä, ettet aina voi halutessasi kännätä.

Ja kannattaa katsoa tulevaisuuteen esim. :
Harrasta hieman liikuntaa nyt, niin saat nauttia terveydestä myöhemmin.

Nää tais olla aika itsestäänselviä...

--
heisielu

Moraalitonta on lyödä. Onko moraalitonta aiheuttaa toiselle niin paljon aggressiota että lyö. Työnantaja voi väheksyä alaisia olla mielivaltainen ja täysin oikein, että silloin panetellaan ja vihataan. Feministiopettaja voi pärstän perusteella arvioida alakanttiin ja vähätellä toista ihmistä ja aivan oikein silloin vihata opettajaa. Helposti voi joutua työttömäksi voi masentua ja lakata yrittämästä ja täysin oikein silloin vihata yhteiskuntaa ja yhteiskunnan hyväosaisia, ei heilläkään empatiaan löydy alempiarvoisia kohtaan. Sana alainen oppilas kansalainen itsessään asettaa hänkilön vähempiarvoiseen asemaan, jota ei tarvitse ottaa yhtä vakavasti ja jolla ei ole oikeutta suuttua toisin kuin opettajalla on oikeus suuttua oppilaalle. Oppilas on käytöshäiriöinen, jos ei hautaa tunnetta sisälleen.

Raamattu ei kiellä kostoa eikä väkivaltaa vaan kosto seuraa seuraavassa elämässä. Jumala kostaa puolestasi. anna siis kusipäiden polkea oikeuksiasi ja anna toisten vähätellä sinua käännä toinen poski. Valtio ei kiellä väkivaltaa eikä kostoa vaan tekee sen puolestasi. Kosto suoritetaan kontrolloidusti.

Kärsimyksen edellytys on kyky elämykselliseen tietoisuuteen. Arvelen, että kivillä ei ole tätä kykyä.

Vastenmielinen ratkaisu kärsimyksen ongelmaan:

Esim. Nälkään kuollut lapsi on halunnut ennen syntymäänsä valita tämän kohtalon ja kokea sen asian.

Jopa ikään kuin jumalakin haluaisi kokea kaikki mahdolliset kärsimykset.

"Suomi on maailman onnellisin kansa" on populistista kikkailua. Miksi meille halutaan uskotella, että olemme onnellisia, vaikka olosuhteemme ovat heikentyneet rajusti viimeisen n. 40 vuoden aikana? Lisäksi onnellisuus on hyvin suhteellinen käsite. Tänään onnellinen voi olla huomenna onneton, joten yhtenä hetkenä tehty mittaus voi olla seuraavana hetkenä täysin epärealistinen. Ellei ole epärealistinen jo mittaushetkellä.

Onko kärsimyksemme sellainen, että se pitää kätkeä ja jos, niin mistä syistä? Täytyykö onnettomien uskoa muiden olevan onnellisia, koska olemme EU-maa? Tai että muut on onnellisia monikulttuurisuudesta? Tai että vasemmistohallitus on saanut sen aikaan? Uskotellaanko onnettomille, että he ovat onnettomia omista syistään ja voisivat kuitenkin onnellisia niin kuin ne muut? Itse näen jatkuvasti ihmisiä eri yhteyksissä perheestä työelämään ja nykyajan painostava arkitodellisuus näkyy kuitenkin hyvin. Ihmiset ovat huolissaan sekä ulkoisista että sisäisistä syistä. Ihmiset ovat huolissaan politiikasta. Ihmiset ovat huolissaan siitä, että täytyy olla jatkuvasti tarkkana, ettei sano väärää mielipidettä jne jne jne.

Suomi on onnellisten maa vaikka hammasta purren.