Mistä tietää että pitää henkilöstä romanttisesti?

Diipa daapa. . .

Kiitos vastauksesta. Itsekkin kallistuin tässä vähän samaan lopputulokseen. Ystävyyden riskeeraaminen, kun omista tunteista ei ole mitään näyttöä ei vaikuta järkevältä ja olisihan suhde epäreilu, jos vain toisella olisi tunteita.

Jos vielä jaksat, niin voisitko vielä avata, miten sen, onko toiseen ihmiseen oikeasti ihastunut, sitten loppujen lopuksi tietää?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Itsekkin kallistuin tässä vähän samaan lopputulokseen. Ystävyyden riskeeraaminen, kun omista tunteista ei ole mitään näyttöä ei vaikuta järkevältä ja olisihan suhde epäreilu, jos vain toisella olisi tunteita.

Jos vielä jaksat, niin voisitko vielä avata, miten sen, onko toiseen ihmiseen oikeasti ihastunut, sitten loppujen lopuksi tietää?

Lue lisää

En ole sama kirjoittaja kuin aikaisemmin, mutta halusin kertoa sinulle oman kokemukseni voimakkaasta ihastumisesta/rakastumisesta.
Kohdalleni on osunut kaksi tälläista vähän voimakkaampaa kokemusta, toinen nuoruudessani ja toinen nyt, jonka johdosta täällä palstallakin olen kirjoitellut.
Huomaat kyllä kun sellainen tunnelataus kohdallesi osuu, et voi millään ohittaa sellaista ihmistä. Mietit koko ajan toista, toisen kasvoja, silmiä, hymyä. Kaipaat jatkuvasti hänen lähelleen. Kaipuu voi olla niin suurta, että tunnet ihan fyysistäkin kipua henkisen ohella. Haluaisit vaan olla aina hänen lähellään ja katsoa silmiin. Unettomuus vaivaa ja olet rauhaton, keskittyminen muihin asioihin herpaantuu. Itselläni myös nämä molemmat rakkaudet ovat saaneet runosuonen kukkimaan, nuoruudessa kaikki vihkot olivat täynnä rakkausrunoja kaipuuni kohteelle. Tämä toinen rakkaus on saanut myös saman ilmiön minussa aikaan.
Eli kyllä sinä varmasti tulet huomaamaan kun oikeasti rakastut tai ihastut. Täysipäisestäkin ihmisestä tulee täysin höperö ☺.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Itsekkin kallistuin tässä vähän samaan lopputulokseen. Ystävyyden riskeeraaminen, kun omista tunteista ei ole mitään näyttöä ei vaikuta järkevältä ja olisihan suhde epäreilu, jos vain toisella olisi tunteita.

Jos vielä jaksat, niin voisitko vielä avata, miten sen, onko toiseen ihmiseen oikeasti ihastunut, sitten loppujen lopuksi tietää?

Lue lisää

Mä voin valottaa ainakin omien kokemuksien varjolla tätä asiaa. Mistä tietää että on oikeasti ihastunut? No, ensinnäkin toista ihmistä ajattelee ja paljon. Hän pyörii mielessä ihan missä vain ja hänen ajattelemisensa saa sinut niin iloiseksi ja onnelliseksi että vain hymyilet ajatuksissasi lähestulkoon koko ajan, hän on vain niin ihana ja tullut sinulle niin tärkeäksi:) Kun olette erossa on kova ikävä ja välillä on vain vaikea keskittyä mihinkään kun vain se "hän" pyörii mielessä ja haluaisit jo nähdä pian.. Haluaisit tehdä kaikkesi että toisella on hyvä olla kun olette yhdessä ja kun ette ole yhdessä ajattelet toista lämmöllä ja toivot että hänellä on kaikki hyvin ja että hänkin kaipaa sinua. Ihastuneena sitä lentelee purppuranpunaisten pilvien päällä ja kaikki tuntuu mahdolliselta..:) Ja unohtamatta tietenkään sitä valtavaa tunnetta minkä toinen saa aikaan, kun ihastus on lähellä. Haluaisi vain koskettaa ja tulla kosketetuksi. Veto toiseen tuntuu melkein sietämättömältä ja sitä haluaa ja kaipaa hulluuteen asti:)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Itsekkin kallistuin tässä vähän samaan lopputulokseen. Ystävyyden riskeeraaminen, kun omista tunteista ei ole mitään näyttöä ei vaikuta järkevältä ja olisihan suhde epäreilu, jos vain toisella olisi tunteita.

Jos vielä jaksat, niin voisitko vielä avata, miten sen, onko toiseen ihmiseen oikeasti ihastunut, sitten loppujen lopuksi tietää?

Lue lisää

Siinä on tietysti yksilöllisiä eroja, mutta ainakin sen tietää, että on ihastunut. Ei herää epäilyksiä etteikö olisi.
Omalla kohdallani ainakin ihastus pyörii paljon mielessä. Mietin usein hänen suutelemistaan ja muuta fyysistä. Kuvittelen mielessä meidät keskustelemassa ja tekemässä yhdessä kaikkea. Ihastus tulee mieleen vaikka olisin esim. juhlimassa. Tunnen suurta iloa jos ihastus laittaa viestiä tai näen hänet jossain. Aivan erilaista iloa kuin vaikkapa ystävän laittaessa viestiä. Jos ihastusta ei ole nähnyt vähään aikaan, tulee voimakkaita ikävän tunteita. Jos vaikuttaa siltä ettei vastakaikua tule, siitä tulee hyvin surullinen olo. Itse kaipaan ihastuessani myös omaa aikaa ja aikaa ystävien kanssa, vaikka haluankin viettää paljon aikaa ihastuksen kanssa. Koen myös lievässä määrin mustasukkaisuutta. Ja jos kuulen ihastuksen vaikkapa suudelleen jotakuta toista, siitä tulee tosi paha mieli (siitä huolimatta vaikka toivon hyvää ihastuksen kohteelle).
Tämä oli sitten yleinen kirjoitus tunteistani silloin kun ihastun eikä siten ollut osoitettu sille jota kaipaan.

Anonyymi kirjoitti:

En ole sama kirjoittaja kuin aikaisemmin, mutta halusin kertoa sinulle oman kokemukseni voimakkaasta ihastumisesta/rakastumisesta.
Kohdalleni on osunut kaksi tälläista vähän voimakkaampaa kokemusta, toinen nuoruudessani ja toinen nyt, jonka johdosta täällä palstallakin olen kirjoitellut.
Huomaat kyllä kun sellainen tunnelataus kohdallesi osuu, et voi millään ohittaa sellaista ihmistä. Mietit koko ajan toista, toisen kasvoja, silmiä, hymyä. Kaipaat jatkuvasti hänen lähelleen. Kaipuu voi olla niin suurta, että tunnet ihan fyysistäkin kipua henkisen ohella. Haluaisit vaan olla aina hänen lähellään ja katsoa silmiin. Unettomuus vaivaa ja olet rauhaton, keskittyminen muihin asioihin herpaantuu. Itselläni myös nämä molemmat rakkaudet ovat saaneet runosuonen kukkimaan, nuoruudessa kaikki vihkot olivat täynnä rakkausrunoja kaipuuni kohteelle. Tämä toinen rakkaus on saanut myös saman ilmiön minussa aikaan.
Eli kyllä sinä varmasti tulet huomaamaan kun oikeasti rakastut tai ihastut. Täysipäisestäkin ihmisestä tulee täysin höperö ☺.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta :)

Saat kyllä rakastumisen tai ihastumisen ihastumisen vaikuttamaan hyvin voimakkaalta tapahtumalta. Mulle on vähän vaikeaa kuvitella, että itse kokisin joskus jotain noin vahvaa, mutta eihän sitä voi koskaan tietää.

ShivaTheSunlight kirjoitti:

Mä voin valottaa ainakin omien kokemuksien varjolla tätä asiaa. Mistä tietää että on oikeasti ihastunut? No, ensinnäkin toista ihmistä ajattelee ja paljon. Hän pyörii mielessä ihan missä vain ja hänen ajattelemisensa saa sinut niin iloiseksi ja onnelliseksi että vain hymyilet ajatuksissasi lähestulkoon koko ajan, hän on vain niin ihana ja tullut sinulle niin tärkeäksi:) Kun olette erossa on kova ikävä ja välillä on vain vaikea keskittyä mihinkään kun vain se "hän" pyörii mielessä ja haluaisit jo nähdä pian.. Haluaisit tehdä kaikkesi että toisella on hyvä olla kun olette yhdessä ja kun ette ole yhdessä ajattelet toista lämmöllä ja toivot että hänellä on kaikki hyvin ja että hänkin kaipaa sinua. Ihastuneena sitä lentelee purppuranpunaisten pilvien päällä ja kaikki tuntuu mahdolliselta..:) Ja unohtamatta tietenkään sitä valtavaa tunnetta minkä toinen saa aikaan, kun ihastus on lähellä. Haluaisi vain koskettaa ja tulla kosketetuksi. Veto toiseen tuntuu melkein sietämättömältä ja sitä haluaa ja kaipaa hulluuteen asti:)

Lue lisää

Kiitos että jaksoit vastata. :) Saat ihastumisen vaikuttamaan paljon merkittävämmältä ja isommalta tapahtumalta kuin itse kuvittelin, mikä on todella valaisevaa ja mieltä avartavaa. Minulla on selkeästi vielä paljon opittavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä on tietysti yksilöllisiä eroja, mutta ainakin sen tietää, että on ihastunut. Ei herää epäilyksiä etteikö olisi.
Omalla kohdallani ainakin ihastus pyörii paljon mielessä. Mietin usein hänen suutelemistaan ja muuta fyysistä. Kuvittelen mielessä meidät keskustelemassa ja tekemässä yhdessä kaikkea. Ihastus tulee mieleen vaikka olisin esim. juhlimassa. Tunnen suurta iloa jos ihastus laittaa viestiä tai näen hänet jossain. Aivan erilaista iloa kuin vaikkapa ystävän laittaessa viestiä. Jos ihastusta ei ole nähnyt vähään aikaan, tulee voimakkaita ikävän tunteita. Jos vaikuttaa siltä ettei vastakaikua tule, siitä tulee hyvin surullinen olo. Itse kaipaan ihastuessani myös omaa aikaa ja aikaa ystävien kanssa, vaikka haluankin viettää paljon aikaa ihastuksen kanssa. Koen myös lievässä määrin mustasukkaisuutta. Ja jos kuulen ihastuksen vaikkapa suudelleen jotakuta toista, siitä tulee tosi paha mieli (siitä huolimatta vaikka toivon hyvää ihastuksen kohteelle).
Tämä oli sitten yleinen kirjoitus tunteistani silloin kun ihastun eikä siten ollut osoitettu sille jota kaipaan.

Lue lisää

Kiitos että jaksoit vastata. Nämä yksilölliset erot ihastumisessa eivät siis mielestäsi tosiaan kata tätä "tiedän olevani ihastunut "-tunnetta? En tosiaan itse ainakaan tiedä olevani ihastunut, mutta jossain koen jossain määrin mainitsemiasi asioita liittyen tähän henkilöön, jonka vuoksi tänne kirjoitan. Mainitsemistasi erityissesti tämä yhdessä tekeminen on itselleni iso juttu, mutta tämä fyysinen puoli ei kyllä päde.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaksoit vastata. Nämä yksilölliset erot ihastumisessa eivät siis mielestäsi tosiaan kata tätä "tiedän olevani ihastunut "-tunnetta? En tosiaan itse ainakaan tiedä olevani ihastunut, mutta jossain koen jossain määrin mainitsemiasi asioita liittyen tähän henkilöön, jonka vuoksi tänne kirjoitan. Mainitsemistasi erityissesti tämä yhdessä tekeminen on itselleni iso juttu, mutta tämä fyysinen puoli ei kyllä päde.

Lue lisää

Mielestäni sen tietää aina itse jos on tosissaan ihastunut. Ihastuminenhan on pohjimmiltaan vahva reaktio aivoissa. Se muuttaa aivotoimintaa paljonkin. Selkeitä muutoksia on nähty eri aivoalueiden toiminnassa ja hormoneissa. Sellaisia lieväasteisia ihastuksiakin on ja niissä ei välttämättä tiedä onko ihastunut vai ei.
Kannattaa pitää myös mielessä se mahdollisuus, että joskus jotkut ihmiset voivat olla lievästi ihastuneita siihen, että se toinen on ihastunut heihin. En sano että sinulla on niin, mutta kannattaa pohtia tätäkin mahdollisuutta.

Enemmän kuin pari kuukautta... Olenko tässä kuitenkin nyt oikeassa kun ajattelen, että olisi kuitenkin väärin ja epäreilua seurustella hänen kanssaan juuri nyt, vaikka olisikin mahdollista että tunteeni kehittyisivät seurustelun aikana?

Anonyymi kirjoitti:

Enemmän kuin pari kuukautta... Olenko tässä kuitenkin nyt oikeassa kun ajattelen, että olisi kuitenkin väärin ja epäreilua seurustella hänen kanssaan juuri nyt, vaikka olisikin mahdollista että tunteeni kehittyisivät seurustelun aikana?

Lue lisää

En ole tuo jolle vastasit vaan tuo ylempi (00:13) jonka kanssa keskustelit, mutta vastaan kuitenkin. Mielestäni teet väärin jos alat seurustella hänen kanssaan, vaikka et tiedä oletko tosissasi ihastunut. Pitäisi ennen seurustelua katsoa kehittyvätkö tunteesi. Muuten käy helposti niin, että loukkaat toista ihmistä. Hän ansaitsee jonkun joka on ihastunut häneen samoin kuin hän on sinuun.

Miten kauan sinulla on kulunut näiden syvimpien ihastumisiesi kehittymisessä? Mikä on tämä aikaraja, jonka jälkeen ihastus ei ainakaan tule heräämään?

Anonyymi kirjoitti:

Miten kauan sinulla on kulunut näiden syvimpien ihastumisiesi kehittymisessä? Mikä on tämä aikaraja, jonka jälkeen ihastus ei ainakaan tule heräämään?

Yhden miehen kanssa meni jotain yli vuoden. Ei ollut yhtään sellainen, josta yleensä kiinnostuisin. Mutta kun oli paljon tekemisissä, alkoi nähdä niitä hyviä piirteitä. Sitten tämä viimeisin, niin hänet olin tuntenut monta vuotta ennen kuin ihastuin häneen. En ollut hänen kanssaan kovin paljon tekemisissä, joten osittain siksi aikaa kului enemmän. Hänestäkin ajattelin, ettei minun tyyppiäni. Molemmille yhteistä se, etten ollut itse ensin ihastunut, mutta aloin huomata merkkejä toisesta. Ja sitten jossain vaiheessa vain huomasi ajattelevansa miestä vähän liikaa ja alkoi odottaa näkemistä jne.

Kyllä sen vaan tietää

Ei voi vetää tuollaisia yleistyksiä. Tunnesuhde voi kantaa pidemmälle, jos kumpainenkin huolehtii siitä. Mutta erityisen tärkeä on muistaa itse persoonat. Ongelmia voi tulla, jos menee omien taipumustensa esim.vaikka kavereiden mielipiteiden mukaisesti. Järki-ihminen voi tunneaallokoissa painiskelevaa kaveria jeesata (hän voi oikeadti uskoa auttavansa, vaikka ei tosiaankaan niin tee) ja neuvoa häntä valkkaamaan järkevämmän vaihtoehdon, joka hänelle itselleen olisi nappivaihtoehto. Mutta jos kaveri on enempi tunneihminen ja vaikka löytänyt tunneuhteyden johonkin niin järkevämpi vaihtoehto voi toimia alkuunsa, mutta pikku hiljaa ihmisen omat toiveet ja taipumukset tulee esiin ja homma ei toimi. Tuossa piilee neuvomisen vaarallisuus ja esimerkiksi terapeutit ei koskaan suoraan neuvo mitä tehdä. Monipuoliset keskustelut erilaisten ihmisten kanssa avartaa eniten ajatusmaailmaa ja lisää suvaitsevaisuutta. Jotkut ihmiset on vaan niin tiukkaan jämähtäneitä, että he eivät halua edes kuunnella toisenlaisia ajatuksia, sillä sehän voisi jopa järkyttää heidän tasapainoansa (joka on vaarassa kyllä jossain vaiheessa muutoinkin järkkyä). Itellä on helposti tunnistettavissa erityyppisiä ystäviä ja he ovat rikkaus.