Oletko tyytyväinen työelämääsi

Ihailin isovanhempieni talon karjakkoa joka oli aina iloinen ja hauska ihminen ja pidin myös eläimistä,ei minusta kuitenkaan karjakkoa tullut vaan monen mutkan kautta työskentelen nyt keittäjänä lastentarhassa ja viihdyn työssäni,myöhemmin olen myös saanut tietää mistä karjakon iloisuus voi osittain johtua,hän oli vaarini salarakas yli kymmenen vuotta

...pienenä kaupanmyyjäksi. Ja eikä minkä tahansa kaupan vaan nimenomaan maitokaupan. Minusta oli mukavaa kun sai punnita kananmunia, voita ja mitata maitoa mittakauhalla. Ja se rahan veivaus ja vielä ne kaikenmaailman asiakkaat. Arvatkaa, tuliko...

aivan pienenä mitään ammattihaaveita miettineni,mutta naapurissa oli oikea paja ja seppä,jossa kaiken ylimääräisen aja seurasin hevosen kengityksestä reen tekemiseen.

Sieltä sain kipinän metallin ja koneiden korjailuun ja niitä töitä tein vieraan palveluksessa,saamatta kovin hyvää tyydytystä,kunnes-83.aloitin yrittäjänä ja työ vei mukanaan ilman mitään rajoitteita ja "kontrollia".Se oli asia,mitä 15.ensimmäistä työvuotta hain vaihtamalla parin vuoden välein uuteen saman alan työhön,löytämättä varsinaista tyydytystä tekemisestä.

Yrittäjyys oli se minun juttu no:1.

Kun lapsi, haave ajaa Caterpillar.
Kun keskikoulussa, haave olla toimittaja.
Kun lukiossa, haave olla biologi tai tutkia taloutta
Kun aloitin opiskelun, aine taloustiede, sitten ekonometria, tilastotiede ja siitä tietojenkäsittelyyn.
Vakinainen työsuhde opiskeluaikana jo sisälsi tietojärjestelmän kehitysprojektin ja siitä paisui unelma tulla rakentamaan todella SUURI järjestelmä, jonka toimintaa koko ajan viilataan ja testataan uusia moduleita.

Joskus tuntuu, että tuli väärä ala. Pahimmat loukut olen väistänyt, ihmisten johtaminen on minulle vaikea asia ja kauheinta olla esimies yksikössä, jossa 20 naista ja 2-3 miestä. Sitä en aavistanut, että työpäivä voi olla kuin nyt tämä päivä: 9 työtä tehtävä, niistä 3 poikii uusia pulmia, yksi kiireinen avunpyyntö, 70 postiviestiä, 30 puhelua, 4 tuntia palavereita
ja ilta vaihtuu yöksi ennen kuin kotiin.

Ei koskaan ole liian myöhäistä, jos tyytyy hieman hienosäätämään unelmiaan. Ihmisethän vaihtavat ammattia vielä 5- ja 6-kymppisinäkin. ;))

Pikkutyttönä haaveilin kaupanmyyjän tai rahastajan ammatista. Se haave kyllä unohtui jo ala-asteikäisenä.

"Jouduin" kuitenkin 15-vuotiaana kaupanmyyjäksi kesätöihin, kun kaikki "paremmat" hommat (esim. leikkikenttäapulaisena = kesätyöhaave) oli jo täytetty ennenkuin vanhempani väsyivät kärttämiseeni ja antoivat luvan hakea kesätöitä. Huomasin nauttivani työstä ja olisin mielelläni voinut valita sen ammatiksenikin, jos palkkaus ja työajat olisivat paremmat.

Omat työtehtäväni ovat vaihtuneet monia kertoja elämäntilanteiden muuttuessa ja välillä työpaikkojen hävitessä. (Viittä entistä työnantajayritystäni ei enää ole olemassa.)
Aina on kuitenkin löytynyt jotain uutta kiinnostavaa ja usein olen "joutunut" myös opiskelemaan uutta.
Nyt ajatellessa huomaan viihtyneeni kaikissa työpaikoissani ja saaneeni ainakin jollain tapaa toteuttaa monia uneksimiani asioita työkuvioissakin. Luultavasti siksi suhtaudun luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka erilaisia epävarmuustekijöitä onkin olemassa.

On mielenkiintoista nähdä mihin sitä vielä ehtii, vaikka jouduinkin luopumaan viimeisimmästä ammatti- ja opiskeluhaaveestani. Huomasin, että vähintään kuuden vuoden opiskelun jälkeen valmistuttuani olisin jo yli-ikäinen harjoittelijaksi ja luomaan uutta uraa.

Pitänee ryhtyä kehittelemään jotain helpommin tavoitettavaa uutta unelmaa.Itseasiassa takaraivossa muhiikin jo jotain uutta, jos ... ;))

Toiveammatti jo lapsesta

ei silloin 50 luvulla ollu toive ammatteja, hyvä kun pääsi työhön mitä sai. sai aloittaa oman elämänsä ja olla itsensä elättäjä, maailma on murjonut mutta myös pitänyt hyvänä. olen siivooja ja hyvin tyytyväinen ammattiini. vaikka ihmiset eivät meitä arvosta, mutta ehkä joskus joku huomaa positiivisestikin meidät. se riittää, paskan puhujia ja moittijia on maalima täynnä ei se haittaa. kun tietää ja näkee että hommansa hoitaa hyvin.

Eläintenhoitajaksi! Ja aivan ehdottomasti paras vaihtoehto olisi ollut simpanssien hoitaja. Tai ainakin edes eläinlääkäri. Vaan vaikka en niitä hommia työkseni olekaan saanut tehdä, niin ihan on mukavasti mennyt ja tyytyväinen olen. Niitä eläimiä olen sitten haalinut kotiympäristöön ja vapaa-ajalle ihan riittävän määrän...

Muistaako joku sitä mainosta
No en nyt ihan lakaisukoneenkuljettajaksi halunnut mutta kaivinkoneen ja olen tosiaankin ollut yrittäjä niissä merkeissä jo kolmattakymmentä vuotta

kirjoittaa.
En ole jos ihmisiä...=)

koska on työelämää.

ehdottomasi ja historian tai äidinkielen sellaiseksi...mut ei minusta takkia...eiku opettajaa tullut..

Vain milloin mikin, ja tällä hetkellä "opetan" tai siis yritän opettaa näitä meidän asukkaita pyyhkimaan, pesemään ja olemaan ihmisiksi (huono opettaja olen, tänä aamuna oli pissat lattialla:)..

Minusta piti tulla pienen tytön ajatuksissa. Se ajatus ei kantanut ja amiksessa olinkin sitten ruoanlaittopuolella. Sekin meni sitten mönkään, kun ruoka-aineallergia esti huippukokiksi pääsyn. Varsinaisen työurani tein myyntialalla, myös yrittäjänä. En saanut kaupankäynnistä riittävää tyydytystä ja mietin pitkään mikä olisi sellainen työ joka sitä toisi, johon kannattaisi vielä kouluttautua ja jota voisi tehdä määrätyssä määrin niin vanhaksi kuin vain terveys antaa myöten.
Nyt olen opiskelija, vielä muutaman vuoden ja uskon löytäneeni loppuelämäni suolaraha-kaivoksen.

Toiveammattini lapsena,olin kiinnostunut historiasta,teini-ikäisenä hakeuduin harrastelijateatteriin iltanäyttelijäksi ystävän siivellä ja ala alkoi kiinnostaa,olin muutamia vuosia pienen teatterin "kaikkikaikessa" jonka jälkeen hain lavastajakouluun,viihdyn työssäni ja historianopiskelustakin on hyötyä

Mä olen tyytyväinen.