Oletko alkanut sympatisoida lukemaasi?

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-0024)

Belisario: "Sympatisoiminen tekstin lukemisen yhteydessä on aika pitkälle samantapainen asia kuin empatia eli löydät siitä tekstistä jotain mikä tuntuu oikealta ja paikkansapitävältä varsinkin jos samalla yrität ajatella lukemaasi sen tekstin kirjoittajan kannalta. Minusta tekstiä pitäisikin aina lukea yrittäen eläytyä siihen viitekehykseen mistä teksti yrittää kertoa ja missä sen kirjoittaja itse eli ."

Olen tuosta täysin samaa mieltä. Mainio esimerkki tuosta on Carl G. Jung:in yritys ymmärtää teosta: "Artis Auriferea Volumina Duo", joka on laaja kokoelma mm. "klassikoiden" laatimia latinankielisiä tutkielmia. Jung kertoo teoksessaan "Unia, ajatuksia, muistikuvia" (s. 224-225) kohtaamisestaan tuon teoksen kanssa seuraavasti: "Joskus saatoin katsella sen kuvia, ja joka kerta ajattelin: Hyvä Jumala, mitä järjettömyyttä! Eihän tätä voi lainkaan ymmärtää.".

Kuitenkin hän jatkaa: "Seuraavana talvena aloitin [lukemisen], ja pian sen lukeminen tuntui innostavalta ja kiehtovalta. Teksti vaikutti minusta kuitenkin edelleen järjettömältä, mutta silti tapasin usein kohtia, jotka tuntuivat merkitseviltä, ja joskus löysin jopa muutaman virkkeen, jotka uskoin ymmärtäväni. Lopulta tajusin, että siinä oli kysymys symboleista, jotka olivat vanhoja tuttujani. Tämähän on fantastista, minä ajattelin, minun täytyy oppia ymmärtämään tämä." ja edelleen: "Tällä tavalla alkemistisen ilmaisutavan merkitys vähitellen avautui minulle. Se oli tehtävä, joka vaati minulta yli vuosikymmenen syventymisen."...

Belisario: "Olet siis minusta oikeassa ja kyse onkin tavallaan analogioista ja yhteisistä rajapinnoista jotka mahdollistavat sen sympatiseeraamisen eli olet avoin sellaisille vaikutteille jotka resonoivat tai lomittuvat suhteessa sinuun."

Toinen mainio esimerkki tuosta on se, että tämän kirjoituksesi sisältö "resonoi"; monissakin kohdissa, omien näkemyksieni kanssa; mm. ja erityisesti tuon tässä lainaamani kirjoituksesi kohdan osalta... :D. Sanoisin, että tässä on kyse kyvystä esittää ulkoisista lähteistä peräisin olevat kielelliset ilmaisut ns. sisäisesti; sellaisessa mentaalisessa muodossa, joka on *tehokkaasti käsiteltävissä oleva*; mm. assosioitavuuden ansiosta, niiden tavoitteiden kannalta, joita ko. henkilöllä sitten onkin, sillä tuontyyppinen käsiteltävyys on ihmiselle psykologisesti tavattoman tärkeää ja se, että jos jotain ei kyetä käsittelemään, aiheuttaa tavatonta turhautumista, mutta voi toisaalta myös johtaa tavattoman vahvaan motivaatioon; ko. asian käsiteltäväksi tekemisen aikaansaamiseksi, joskin tietysti, jos on mahdollista vain yksinkertaisesti ohittaa koko asia, niin silloin tuo turhautuminen tietysti johtaa pääsääntöisesti koko asian välttelyyn, mikä tietysti taas toisaalta on erittäin järkevää; siinä merkityksessä, että käsiteltäviksi käytännön kannalta liian hankalia ja myös täysin kelvottomiakin asioita, on paljon ja huomion kiinnittäminen niihin aiheuttaisi väistämättä "varjokustannuksia"; suhteessa siihen, että mihin muihin vaihtoehtoisiin asioihin huomionsa periaatteessa voisi kiinnittää...

Tuota varmasti tapahtuu varsinkin pienellä lapsella suhteessa omiin vanhempiinsa. Mutta aikuisena, ja sitä enemmän mitä enemmän on asioita pohdiskellut ja mitä vahvemman kannan jostakin muodostanut, sitä voimakkaammin myös hylkii sellaista materiaalia ja siten myös ihmisiä jotka ovat liian vastakkaisia omille näkemyksille.

Jaa-a kovin on stereotypinen käsitys tekoälyn koodaajista. Millä perustelet väittämääsi, että koodaajat ovat valkoisia tai vieläpä valkoisia miehiä?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa-a kovin on stereotypinen käsitys tekoälyn koodaajista. Millä perustelet väittämääsi, että koodaajat ovat valkoisia tai vieläpä valkoisia miehiä?

Taisin pölliä valkoisen nuoren miehen koodari ajatuksen kirjasta:

Mika Aaltonen, Tekoäly

Muistaakseni siinä se ajatus esitettiin. Suosittelen muutenkin sitä kirjaa.

--
aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Taisin pölliä valkoisen nuoren miehen koodari ajatuksen kirjasta:

Mika Aaltonen, Tekoäly

Muistaakseni siinä se ajatus esitettiin. Suosittelen muutenkin sitä kirjaa.

--
aloittaja

Lue lisää

Tekoälyn suuri maa on Kiina. Kirjoista löytää vain vanhaa tietoa, ja sanomalehdistä eilisen uutiset.

Sinua tuon aloituksen lukeminen ei selvästi sympatisoinut.

Kaikki julkaistut kappaleet ovat läpäisseet aika monta seulaa ennenkuin ovat päätyneet julkisuuteen. Mitä tahansa kappaleita ei missään esitetä eikä julkaista, vaan kaikki kappaleet ovat sellaisia että artisti itse, levy-yhtiö, radiojuontaja ja yleisö pitävät niistä, joten itsekin voi tykätä kaikista kappaleista mitä kuulee.

Pääopetukset tuossa kirjassa tekoälyn mukaan:

1. The power of love: The Master and Margarita's love story forms the central theme of the novel and serves as a reminder that love can transcend all obstacles.

2. The importance of kindness: Throughout the novel, the characters demonstrate the importance of kindness and compassion in the face of adversity.

3. The inevitability of death: Death is an ever-present theme throughout the novel, and the characters come to terms with the certainty of death and its inescapable consequences.

4. The value of truth: The characters must confront the truth of their own lives, even in the face of deception and lies, in order to move forward.

5. The absurdity of life: The novel examines the absurdity of life and the ridiculousness of certain social conventions.

6. The power of faith: Although the novel features characters of various religious backgrounds, it demonstrates the power of faith and the strength it can give individuals in difficult situations.


Aika paljon opittavaa kirjasta.