Aihe

Narsisti kuoli, ei sureta..

Anonyymi

Narsisti kuoli, tai oikeastaan kuolema korjasi useammankin narsistin lyhyellä aikavälillä. Kaikki sukulaisia. En tunne surua, vaan jonkinlaista ilonsekaista tyytyväisyyttä asiasta. Huojentuneisuutta. He olivat hyvin painostavia ihmisiä jotka hyökkäsivät heti jos tunsit yhtään iloa omassa elämässä. Heistä ei ollut koskaan avuksi vaan he yrittivät tuhota toisen. He ovat minusta nyt kaikki sillä missä heidän kuuluukin olla, mullan alla. Narsisteista ei näköjään pääse kuin kuoleman kautta eroon...

66

259

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      niin ovat tehneet.

    • Anonyymi

      Sukuvika se on.
      Vielä on monia samaa
      sukua.

    • Anonyymi

      " kuolema korjasi useammankin narsistin lyhyellä aikavälillä. Kaikki sukulaisia."
      Ehkä tunnemme.

    • Anonyymi

      Onpa harmi että olet joutunut narsistin tallomaksi. Onneksi nyt olet saanut rauhan! Kaikkea hyvää tulevaan.

      • Anonyymi

        Kiiiitos!


    • Anonyymi

      Narsistinen henkilö, joka oli myös biologinen äitini, kuoli pari kuukautta sitten. Ilo, helpotus, huojennus. Riemukin. Samalla haikeutta. Nyt minä, syntipukki ja "kultalapsi"-sisarukseni olemme vihdoinkin vapaita hänestä. Hän ehti kuitenkin jo teini-iässä erottaa meidät. Löydämmekö toisemme uudelleen, nyt keski-iässä? Epäilen.

      Haikeutta ja surua olen tuntenut ilon ja helpotuksen ohella, mutta surun tunteet eivät liity edesmenneeseen sellaisena kuin hän todellisuudessa oli, vaan niihin muistoihin ja mielikuviin, jotka minulla oli pienenä lapsena hänestä. Lapsena, jonka oli pakko rakastaa äitinään pitämäänsä henkilöä, jotta säilyisi hengissä. Jonkin verran surua koen aidostikin niistä harvoista hyvistä hetkistä, vilpittömän hyväntahdon sirpaleista, joita tämä henkilö kuitenkin joskus kykeni tuntemaan minua, lastaan kohtaan. Ne olivat ajalta, jolloin olin vielä pieni ja avuton, enkä kyennyt haastamaan häntä mitenkään. En ollut vielä uhka hänen itsetunnolleen - tai jos joskus hiukan olinkin, olin niin pieni että hän kykeni vielä tehokkaasti vaientamaan minut. Hän käytti paljon "silent treatmentia" , psyykkis-fyysistä selänkääntämistä, ja siis hylkäämisellä uhkailua. Elin lapsena jatkuvassa äidin menettämisen pelossa, enkä tunnistanut sitä silloin osittain tarkoitukselliseksi manipuloinniksi hänen taholtaan.

      • Anonyymi

        Enpäs usko että löydätte toisenne, koska asenteessasi että siskosi oli kultalapsi--sinä syntipukki on jotain sellaista että siinä kytee selvästi jokin syvä ja katkera kauna. Pysykää erossa.

        Todellakin ero narsistista on mukava asia, vaikka kuolema itsessään mielletään pahaksi asiaksi antaa se noin mahdollisuuden uhreille päästä eroon vainoojastaan. Se on silloin ilo.


      • Anonyymi

        Kannattaa kuitenkin yrittää ystävystyä.
        Narsistilla on aina noita suosikkeja ja epähenkilöitä.
        Kuitenkin molemmilla on yhteisiä kokemuksia
        narsistista ja ne saattavat olla hyvin samankaltaisia..
        Yhditäviä tekijöitä voi olla yllättäen paljonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa kuitenkin yrittää ystävystyä.
        Narsistilla on aina noita suosikkeja ja epähenkilöitä.
        Kuitenkin molemmilla on yhteisiä kokemuksia
        narsistista ja ne saattavat olla hyvin samankaltaisia..
        Yhditäviä tekijöitä voi olla yllättäen paljonkin.

        En kyllä tuota oikein usko että yhteistä löytyisi tuollaisilta "kultalapsilta ja syntipukeilta" jos löytyykin se on niin se on taas hyvä riidanaihe. Parempi vaan teidän elää täysin omat elämänne tietämättä mitä toinen tekee. Ja sitäpaitsi se on jännä että "syntipukki" vain huomaa epäkohdat, en usko että asiat ovat noin mustavalkoisia. Säästytte monelta harmilta/riidalta kun ette ole missään tekemisisissä toistenne kanssa. Kannattaa vain elää omaa elämäänsä.


      • Anonyymi

        Tuollaiset äidit ovat inhottavimpia kaikista, he ovat keksineet käyttää lapsen rakkautta äitiä kohtaan omaksi hyväkseen. He ovat itse todennäköisesti mitäänsaamattomia luusereita koska keinotkin ovat noin alhaiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kyllä tuota oikein usko että yhteistä löytyisi tuollaisilta "kultalapsilta ja syntipukeilta" jos löytyykin se on niin se on taas hyvä riidanaihe. Parempi vaan teidän elää täysin omat elämänne tietämättä mitä toinen tekee. Ja sitäpaitsi se on jännä että "syntipukki" vain huomaa epäkohdat, en usko että asiat ovat noin mustavalkoisia. Säästytte monelta harmilta/riidalta kun ette ole missään tekemisisissä toistenne kanssa. Kannattaa vain elää omaa elämäänsä.

        Seurasin kuinka saman perheen kultalapsi ja "se toinen"
        lopulta suhtautuivat kun vanhempi kuoli.
        lapsikulta oli lopulta enempi pahoillaan kohtelusta.
        kuin "se toinen".


      • Anonyymi

        Sinä 5.7. klo 12:21
        Tiedän kokemuksesta, miten narsistinen vanhempi eristää perheensä myös ydin perheen ihmissuhteilta. Niin, että sisaruksilla ei ole välejä. Se on järkyttävää. Tuo mitä kirjoitat, kuulostaa tutulta. Lähetän sinulle valoa ja iloa elämääsi. Minä ammennan iloa luonnosta.


    • Anonyymi

      Oma äitini on kuollut myös vuosi sitten, tunsin hyvin pientä surua kuolemasta, mutta sekään ei kestänyt kauaa. Minullekin tuli mukava vapauden tunne että nyt rasisti meni sinne mistä se ei enää yletä meitä halventamaan. Rasismi jossa ihonvärin tilalla on että olemme hänen omia lapsiaan ja hän on isäntä, me olemme orjia. Hän omistaa meidät. Se rasismi juontaa juurensa siihen että hän itse on tuntenut itsensä halvaksi ja hänen itsetuntonsa on olematon, niinpä hän olemalla julma ja armoton henkisen väkivallantekijä omille lapsilleen tuntee itsensä vahvaksi. Varmaan samanlainen vapauden tunne tulisi orjille jos heidät omistava huono isäntä kuolisi ja he pääsisivät vapaiksi. He olisivat sen jälkeen ihmisiä.

      • Anonyymi

        Minäkin tunsin itseni vanhempieni suhteen "orjaksi". Tai omistettavaksi esineeksi. Sitten kun en toteuttanut tätä heidän vaatimustaan, minulle kostettiin.

        Siitä, että sisarukseni oli "kultalapsi", ja minä syntipukki. Tämä oli äitini rakennelma, ei kummankaan meistä. Olen aina ollut tietoinen, että kultalapsisisarukseni on kärsinyt vähintään yhtä paljon asetelmasta kuin minä, vain vähän toisella tavalla. Hänkään ei ole saanut ilmaista mitään todellista itsestään. Hän on saanut/joutunut palvelemaan äitiäni kaikessa, aina. Minä riistäydyin pois jo varhain, osittain siksi, että minut työnnettiin pois. Mutta se oli kuitenkin minulle parempi kohtalo.

        Vaikea näitä on vertailla. Kultalapsella on meidän perheessä ollut kultalusikka suussa koko ajan, vielä aikuisenakin, äitimme kuolemaan saakka. Ihan aineellisestikin. Hän sai ison perinnön, ja äiti junaili hänelle myös isovanhempiemme perinnön. Isovanhempani halusivat aina jakaa kaiken tasan, mutta äitini meni toisen heistä kuolinvuoteelle ja sai siinä viimein allekirjoituksen testamenttiin, jossa minä jäin ilman heidän perintöään. Kyseisellä isovanhemmalla oli silloin vakavia aivoverenkiertohäiriöitä ja hän oli pitkään ollut morfiinihuuruissa, niin että oli minullekin sanonut, ettei tajua enää mitään... Näin meni tunnarvoltaan suuri ja rahallisestikin arvokas isovanhempien perintö äidin ohi suoraan sisarukselleni. Lahjana siis. Kyseinen kiinteistöomaisuus oli äidin käytössä, hallintaoikeudella, ja sitten kun äidistä aika jätti hän sai vähennettyä omaa varallisuuttaan tämän järjestelyn avulla siten, että hänen ei tarvinnut jättää minulle yhtä suurta lakiosaa kuin olisi, jos isovanhempieni perintö olisi mennyt normaalin tavan mukaan hänelle.

        En kuitenkaan osaa olla katkera sisarukselleni. Vaikka oikeastaan olisi syytä. Pikemminkin minulla on jonkinlainen tukholmansyndrooma. Säälin häntä vaan, ja pidän itseäni jotenkin onnekkaana. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni köyhä ja taloudellisissa vaikeuksissa, osittain siksi, että lapsuudekodista peräisin oleva ahdistuneisuus on vaivannut minua ja haitannut työssä toimimistanikin. Sisaruksenikin on varmasti ollut ahdistunut. Hänellä on ollut tukenaan narsistinen vanhempi, joka paapoo ja samalla alistaa. Kumpi meistä on onnekkaampi, vaikea sanoa. Minä olen ainakin itsenäisempi.

        Sisarukseni oli yhdessä vaiheessa myös väkivaltainen minua kohtaan, kun asuimme vielä kotona. Fyysisesti uhkaileva, pelkäsin häntä tosissani, olen kirjoittanut silloin päiväkirjaanikin että "x. voi hakata mut koska vaan." - Nyt kun olen lueskellut niitä päiväkirjoja, olen aika järkyttynyt.

        Äidille kun valitin tästä, että sisarukseni uhkailee minua, hän vain kohautteli olkapäitään. Joskus hän selvästi vaikutti yllyttävänkin tätä. He olivat "kimpassa", puhuivatkin heistä kahdesta aina sanalla "me" ja kun minä olen niin "inhottava ihminen."

        Olen todella iloinen, että äitini on viimein kuollut, sillä tämä sama meiniki jatkui loppuun saakka hänen taholtaan. Sisarustani olen vältellyt. Luulen, että molemmilla on liian syvät ja varhain tulleet haavat, jotta voisimme saavuttaa yhteyttä. Lisäksi yksinkertaisesti pelkään, että menen samaan puolustusreaktioon kun aina nuorena, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa: mielistelen väkivaltaista ihmistä. Sääli häntä kohtaan tässä tilanteessa ei ole pelkkää tosiasioiden ymmärtämistä, vaan puolustusmekanismi, vähän kuten ns. tukholmansyndrooma.

        Aion kyllä pysyä ainakin toistaiseksi erossa hänestä. On vaan suuri suru, että olemme todellakin menettäneet toisemme pysyvästi, vanhempien vaikutuksesta. (Isämme oli vielä pahempi narsisti kuin äiti, onneksi olivat eronneet eikä isä asunut kanssamme.) Nyt kun äiti on kuollut, tarvitsisimme toisiamme. Lapsena aina leikimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme. Äidille sekin oli liikaa, hänen oli erotettava meidät siinä vaiheessa kun huomasi , että saattaisimme itsenäistyä hänestä.

        Joten, oman terapiaprosessini edistymiseksi toivoisin oikeastaan, että minulle kehittyisi sisarustani kohtaan jonkinlainen terve vihaisuus ja halu puolustaa itseäni, jos hän kohtelee minua samalla tavoin väkivaltaisesti (solvauksia ja fyysistä uhkaamista) kuin ennen. Minun ei tarvitsisi enää nähdä häntä pienenä lapsena, jonka kärsimystä seurasin vierestä ja yritin pari vuotta vanhempana, yhtä lailla kärsivänä lapsena auttaa. Enkä voinut auttaa.

        anonyymi 08.07.2020 12:31


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin tunsin itseni vanhempieni suhteen "orjaksi". Tai omistettavaksi esineeksi. Sitten kun en toteuttanut tätä heidän vaatimustaan, minulle kostettiin.

        Siitä, että sisarukseni oli "kultalapsi", ja minä syntipukki. Tämä oli äitini rakennelma, ei kummankaan meistä. Olen aina ollut tietoinen, että kultalapsisisarukseni on kärsinyt vähintään yhtä paljon asetelmasta kuin minä, vain vähän toisella tavalla. Hänkään ei ole saanut ilmaista mitään todellista itsestään. Hän on saanut/joutunut palvelemaan äitiäni kaikessa, aina. Minä riistäydyin pois jo varhain, osittain siksi, että minut työnnettiin pois. Mutta se oli kuitenkin minulle parempi kohtalo.

        Vaikea näitä on vertailla. Kultalapsella on meidän perheessä ollut kultalusikka suussa koko ajan, vielä aikuisenakin, äitimme kuolemaan saakka. Ihan aineellisestikin. Hän sai ison perinnön, ja äiti junaili hänelle myös isovanhempiemme perinnön. Isovanhempani halusivat aina jakaa kaiken tasan, mutta äitini meni toisen heistä kuolinvuoteelle ja sai siinä viimein allekirjoituksen testamenttiin, jossa minä jäin ilman heidän perintöään. Kyseisellä isovanhemmalla oli silloin vakavia aivoverenkiertohäiriöitä ja hän oli pitkään ollut morfiinihuuruissa, niin että oli minullekin sanonut, ettei tajua enää mitään... Näin meni tunnarvoltaan suuri ja rahallisestikin arvokas isovanhempien perintö äidin ohi suoraan sisarukselleni. Lahjana siis. Kyseinen kiinteistöomaisuus oli äidin käytössä, hallintaoikeudella, ja sitten kun äidistä aika jätti hän sai vähennettyä omaa varallisuuttaan tämän järjestelyn avulla siten, että hänen ei tarvinnut jättää minulle yhtä suurta lakiosaa kuin olisi, jos isovanhempieni perintö olisi mennyt normaalin tavan mukaan hänelle.

        En kuitenkaan osaa olla katkera sisarukselleni. Vaikka oikeastaan olisi syytä. Pikemminkin minulla on jonkinlainen tukholmansyndrooma. Säälin häntä vaan, ja pidän itseäni jotenkin onnekkaana. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni köyhä ja taloudellisissa vaikeuksissa, osittain siksi, että lapsuudekodista peräisin oleva ahdistuneisuus on vaivannut minua ja haitannut työssä toimimistanikin. Sisaruksenikin on varmasti ollut ahdistunut. Hänellä on ollut tukenaan narsistinen vanhempi, joka paapoo ja samalla alistaa. Kumpi meistä on onnekkaampi, vaikea sanoa. Minä olen ainakin itsenäisempi.

        Sisarukseni oli yhdessä vaiheessa myös väkivaltainen minua kohtaan, kun asuimme vielä kotona. Fyysisesti uhkaileva, pelkäsin häntä tosissani, olen kirjoittanut silloin päiväkirjaanikin että "x. voi hakata mut koska vaan." - Nyt kun olen lueskellut niitä päiväkirjoja, olen aika järkyttynyt.

        Äidille kun valitin tästä, että sisarukseni uhkailee minua, hän vain kohautteli olkapäitään. Joskus hän selvästi vaikutti yllyttävänkin tätä. He olivat "kimpassa", puhuivatkin heistä kahdesta aina sanalla "me" ja kun minä olen niin "inhottava ihminen."

        Olen todella iloinen, että äitini on viimein kuollut, sillä tämä sama meiniki jatkui loppuun saakka hänen taholtaan. Sisarustani olen vältellyt. Luulen, että molemmilla on liian syvät ja varhain tulleet haavat, jotta voisimme saavuttaa yhteyttä. Lisäksi yksinkertaisesti pelkään, että menen samaan puolustusreaktioon kun aina nuorena, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa: mielistelen väkivaltaista ihmistä. Sääli häntä kohtaan tässä tilanteessa ei ole pelkkää tosiasioiden ymmärtämistä, vaan puolustusmekanismi, vähän kuten ns. tukholmansyndrooma.

        Aion kyllä pysyä ainakin toistaiseksi erossa hänestä. On vaan suuri suru, että olemme todellakin menettäneet toisemme pysyvästi, vanhempien vaikutuksesta. (Isämme oli vielä pahempi narsisti kuin äiti, onneksi olivat eronneet eikä isä asunut kanssamme.) Nyt kun äiti on kuollut, tarvitsisimme toisiamme. Lapsena aina leikimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme. Äidille sekin oli liikaa, hänen oli erotettava meidät siinä vaiheessa kun huomasi , että saattaisimme itsenäistyä hänestä.

        Joten, oman terapiaprosessini edistymiseksi toivoisin oikeastaan, että minulle kehittyisi sisarustani kohtaan jonkinlainen terve vihaisuus ja halu puolustaa itseäni, jos hän kohtelee minua samalla tavoin väkivaltaisesti (solvauksia ja fyysistä uhkaamista) kuin ennen. Minun ei tarvitsisi enää nähdä häntä pienenä lapsena, jonka kärsimystä seurasin vierestä ja yritin pari vuotta vanhempana, yhtä lailla kärsivänä lapsena auttaa. Enkä voinut auttaa.

        anonyymi 08.07.2020 12:31

        Lisäys vielä edelliseen, että äitinihän oli kaikkien ulkopuolisten silmissä aina niin ihana ihminen... Hellempää ja vastuullisempaa ja uhrautuvampaa äitiä oli varmaan vaikea kuvitella...
        anonyymi 08.07.2020 12:31


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäys vielä edelliseen, että äitinihän oli kaikkien ulkopuolisten silmissä aina niin ihana ihminen... Hellempää ja vastuullisempaa ja uhrautuvampaa äitiä oli varmaan vaikea kuvitella...
        anonyymi 08.07.2020 12:31

        Näin se on, mutta yhtä juttua jäin miettimään, miten sinun sisaruksesi on kultalapsi jos hän on kärsinyt vähintään yhtä paljon kuin sinä? Onko mitään kultalasta silloin olemassakaan. Millä mittarilla mittaat sen että joku on kulta ja toinen on synti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin se on, mutta yhtä juttua jäin miettimään, miten sinun sisaruksesi on kultalapsi jos hän on kärsinyt vähintään yhtä paljon kuin sinä? Onko mitään kultalasta silloin olemassakaan. Millä mittarilla mittaat sen että joku on kulta ja toinen on synti?

        Tarkoitin, että hän on ollut äidin suosikki aina, mutta että suosikin osa ei ole niin helppo kuin näyttää. Hän on saanut aina kaiken, häntä on aina kehuttu, ei koskaan moitittu mistään. Äidin silmissä hän ei voi tehdä mitään väärin. Hän sai aineellisestikin enemmän. Sellainen rooli on vaikea, koska ihmisen pitäisi saada rehellistä palautetta. Ei voi elää jonkun kanssa aina siinä illuusiossa, että kumpikin on täydellinen ja samaa mieltä kaikesta. Se on jatkoa varhaislapsuuden symbioosille, ajalta ennen uhmaikää jolloin lapsi alkoi ilmaista omaa mielipidettään.

        Minä taas olin äidin mielestä aina syypää kaikkeen. Minua moitittiin, minä olin aina vastuussa. (Äiti itsehän ei voinut ottaa mistään mitään vastuuta.) Olin syypää lopulta koko perheen ongelmiin. Tätä tarkoitan kultalapsella ja syntipukilla. Minuun projisoitiin se kaikki huono ja ikävä mitä perheessä oli.

        Mutta vaikka kullanmurun elämä onkin näennäisesti helpompaa kuin syntipukin, niin sisäisesti hänkin kärsii. Häntä ei rakasteta aidosti. Hän tuntee pohjimmiltaan samaa turvattomuutta kuin minäkin, jolle hylkääminen on ollut avointa.

        Suosikki joutuu koko ajan vastaamaan narsistisen vanhemman huomiontarpeisiin. Muistan kuinka raskasta se oli siltä ajalta kun olin vielä esimurrosikäisenä paremmissa väleissä äidin kanssa. Hän yritti kaiken aikaa tehdä meistä lapsistaan itselleen kaveria, terapeuttia, jopa vanhemmantapaista itselleen. Emme saaneet olla lapsia. Meillä ei saanut olla lapsen tarpeita. Äiti esim. lähti usein iltaisin ulos miesystävänsä kanssa kun olimme vasta 8 ja 10-vuotiaita, jolloin jäimme yksin kotiin koko yöksi. Pelkäsin silloin aina, että hän oli joutunut onnettomuuteen ja kuollut, kun hän ei tullut kotiin siihen aikaan kun lupasi, eikä ilmoittanut mitään. Hän ei tajunnut, miksi olin huolissani ja itkin, kun hän vihdoin joskus kahden aikaan yöllä tuli. Hän oli vain vihainen, kun olin niin "takertuva." - Siinäkin mielessä olin äidin mielestä hankala, sisarukseni ei ilmaissut mitään. Se oli kai alkua syntipukinroolilleni.

        Äiti oli tyytyväinen suosikkilapseensa aikuisenakin, koska hän ei koskaan jättänyt äitiä. Hän roikkui äidin helmoissa. Ei koskaan päässyt itsenäistymään. Näennäisesti vaikuttaa siltä, että he tulevat erittäin hyvin toimeen. Minut on haukuttu tietysti koko suvulle ja kaikille äidin ystäville. Sisarukseni ei kuitenkaan koskaan ole saanut olla oma itsensä, vaikka hän onkin saanut äidiltä kaiken mahdollisen aineellisen mitä äiti voi lapselleen antaa (ja äiti tosiaan järjesti hänelle myös omien vanhempiensa perinnön). Ei käy kateeksi häntä kuitenkaan.
        -edellinen


    • Anonyymi

      Tuollaisia asioita todella tapahtuu ja niistä on kokemusta.
      Isämme kuollessa äitimme järjesti asioita niinkuin
      meitä, isoa sisarussarjaa ei olisi ollenkaan.
      Joillekin riitti jakamista oikein paljon ja toiset
      saivat pienen osan perinnnöstään.
      Turha oli puhua asioista, kukaan ei uskonut
      äitikullasta sellaista.
      Nyt ovat toisetkin havahtuneet, että pitäisi jo jakaa.
      Valitettavasti suurin osa on kerennyt mennä.
      Jollakin on tullut taloudellinen ahdinko nyt,
      mutta enää ei ole mistä ottaa.

    • Anonyymi

      Kun ne kuolee, niistä eroon pääsee. Minullakin OLI äiti. Ei enää :)

      • Anonyymi

        Minä suren jokaisen narsistin kuolemaa kuin omaani. Ja on todella ilostuttavaa nähdä "psykopaattini" elossa.

        pooiyttrrrftyyyu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä suren jokaisen narsistin kuolemaa kuin omaani. Ja on todella ilostuttavaa nähdä "psykopaattini" elossa.

        pooiyttrrrftyyyu

        Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.

        poouytrrttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.

        poouytrrttt

        En kyl osaa kuvitella mitään niin äklöttävää kuin nauttiminen kenenkään kuolemasta.

        poiuytttttyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kyl osaa kuvitella mitään niin äklöttävää kuin nauttiminen kenenkään kuolemasta.

        poiuytttttyt

        Jos olisin ikinä semmosta tunnetta tuntenut, en kyllä nauttis elämästäni päivääkään...

        poouiuytttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.

        poouytrrttt

        Lapsellista...jos mun äiti olis psykopaatti...pläpplää...taitaa ollakin koska on noin kovan Tukholma syndrooman sinussa aikaan saanut...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsellista...jos mun äiti olis psykopaatti...pläpplää...taitaa ollakin koska on noin kovan Tukholma syndrooman sinussa aikaan saanut...

        Minä olen todella iloinen etten ole koskaan sanonut yhdestäkään "vihollisestani" mitään sellaista kuin "sitten kun kuolee pääsee siitä", enkä koskaan semmosta ole toivonut yhdellekään viholliselleni, joten heitä saattaa jopa kääntyä ystävikseni,

        pooiuyytytt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen todella iloinen etten ole koskaan sanonut yhdestäkään "vihollisestani" mitään sellaista kuin "sitten kun kuolee pääsee siitä", enkä koskaan semmosta ole toivonut yhdellekään viholliselleni, joten heitä saattaa jopa kääntyä ystävikseni,

        pooiuyytytt

        Äidillä oli hyvin psykopaattimaista käytöstä. Sen syy ei ole selvillä kuin eräältä osin. Hän ei liene kuitenkaan tyypillinen psykopaatti. Olen alannut mitää hänestä ja meille on tullut sopu. Äiti n myöntänyt että minä olen tullut kohdelluksi kuten minua ei olisi olemassa. Tuo ei johdu vanhempieni pahuudesta vaan sille on muita selityksiä. Äiti on myöntänyt valitettavasti vahinkoa aiheutuneen minulle. Äitini ansaitsee kuitenkin hyvän kohtelun ja minun tykkäämiseni. minulla on erityispiirteenä eteerinen olemus ja olen tänään tajunnut että itseasiassa se lienee tullut äidiltä. Kysyin äidiltä onkohan se geeneissä ja hänelle tuli mieleen yksi lisää eteerinen sukulaisnainen. Tämän koin hyvin yhdistäväksi tekijäksi vaikka äiti kertoi etteivät isän kanssa ymmärtäneet minua koska olin niin toisenlainen henkilö.

        pooiuuyyttttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äidillä oli hyvin psykopaattimaista käytöstä. Sen syy ei ole selvillä kuin eräältä osin. Hän ei liene kuitenkaan tyypillinen psykopaatti. Olen alannut mitää hänestä ja meille on tullut sopu. Äiti n myöntänyt että minä olen tullut kohdelluksi kuten minua ei olisi olemassa. Tuo ei johdu vanhempieni pahuudesta vaan sille on muita selityksiä. Äiti on myöntänyt valitettavasti vahinkoa aiheutuneen minulle. Äitini ansaitsee kuitenkin hyvän kohtelun ja minun tykkäämiseni. minulla on erityispiirteenä eteerinen olemus ja olen tänään tajunnut että itseasiassa se lienee tullut äidiltä. Kysyin äidiltä onkohan se geeneissä ja hänelle tuli mieleen yksi lisää eteerinen sukulaisnainen. Tämän koin hyvin yhdistäväksi tekijäksi vaikka äiti kertoi etteivät isän kanssa ymmärtäneet minua koska olin niin toisenlainen henkilö.

        pooiuuyyttttt

        Itse arvelen että toisenlaisuuteni pääosin johtuu hyvin hengellisistä kiinnostuksistani joita vanhemmillani ei niinkään ole.,
        He möllötti minua melkein kauhistuneena kun 16 vuotuiaana aloin yhtäkkiä puhua miltei koko aika Jumalasta

        poiuiyggggggg


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse arvelen että toisenlaisuuteni pääosin johtuu hyvin hengellisistä kiinnostuksistani joita vanhemmillani ei niinkään ole.,
        He möllötti minua melkein kauhistuneena kun 16 vuotuiaana aloin yhtäkkiä puhua miltei koko aika Jumalasta

        poiuiyggggggg

        Se oli vähän erikoinen juttu siksi ettei minulla ollut uskovaisia ystäviäkään mutta mulle iski vimmattu Jumala kiinnostus niin että mikään muu ei kiinnostanut

        ppoioiuuuyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se oli vähän erikoinen juttu siksi ettei minulla ollut uskovaisia ystäviäkään mutta mulle iski vimmattu Jumala kiinnostus niin että mikään muu ei kiinnostanut

        ppoioiuuuyyyy

        Harrastin koko aika kaikkea Jumala-aiheista.

        Nuorena kun mä menin yöllä ravintolaan ja nöäytin siellä eksyneelle, mies tuli kysymään mitä etsit. Vastasin miehelle: "Jumalaa". Hän huvittui ja sanoi: "Et löydä ainakan täältä".
        Myöhemmin yöllä kaverinsa tuli esittäytymään sanoen "Hyvää päivää olen Jumala"

        poouytttyty


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harrastin koko aika kaikkea Jumala-aiheista.

        Nuorena kun mä menin yöllä ravintolaan ja nöäytin siellä eksyneelle, mies tuli kysymään mitä etsit. Vastasin miehelle: "Jumalaa". Hän huvittui ja sanoi: "Et löydä ainakan täältä".
        Myöhemmin yöllä kaverinsa tuli esittäytymään sanoen "Hyvää päivää olen Jumala"

        poouytttyty

        Mulla oli aika hauskoja sattumuksia silloin nuorena kun kuljin raviontoloissa puhumassa JUmalasta :)
        Tyypit tuli sanomaan: "Sä muistutat jotain henkilöä Raamatusta",.

        pooiiuuytyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli aika hauskoja sattumuksia silloin nuorena kun kuljin raviontoloissa puhumassa JUmalasta :)
        Tyypit tuli sanomaan: "Sä muistutat jotain henkilöä Raamatusta",.

        pooiiuuytyttt

        Jotkut tyypit voi mut nyt tunnistaa tuosta kylläkin

        poouuyyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut tyypit voi mut nyt tunnistaa tuosta kylläkin

        poouuyyttt

        Jos joku ei usko näitä juttuja vanhempani varmuudella tietävät asian olevan näin

        poouyytttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku ei usko näitä juttuja vanhempani varmuudella tietävät asian olevan näin

        poouyytttt

        Tutustuin niillä retkilläni tietämättäni suomalaiseen säveltäjääkin, hän saattoi minut junalle ja antoi käyntikortin. En koskaan ottanut yhteyttä., Äiti oli ottanut kortin talteen ja tuli yksi päivä Hesarin kanssa että sä olet tavannut tämän säveltäjän,

        poiouyytttrtrrt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutustuin niillä retkilläni tietämättäni suomalaiseen säveltäjääkin, hän saattoi minut junalle ja antoi käyntikortin. En koskaan ottanut yhteyttä., Äiti oli ottanut kortin talteen ja tuli yksi päivä Hesarin kanssa että sä olet tavannut tämän säveltäjän,

        poiouyytttrtrrt

        Ajatelkaa ja mä olin luullut että mies huijaa minua kun häntä kiinnosti kaikki sama kuin minua .
        Sanoin minä olen tanssija, hän vastasi minä olen säveltäjä, sitten minä sanoin harrastan joogaa ja hän kertoi yhteyksistään Intiaan jne. Luulin että hän hassuttelee, mutta se olikin kaikki totta.
        vähän harmnikin kun niin luulin olisikin voinut olla kiva tutustua.

        poouiyttgfffgfgfgfgfg


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajatelkaa ja mä olin luullut että mies huijaa minua kun häntä kiinnosti kaikki sama kuin minua .
        Sanoin minä olen tanssija, hän vastasi minä olen säveltäjä, sitten minä sanoin harrastan joogaa ja hän kertoi yhteyksistään Intiaan jne. Luulin että hän hassuttelee, mutta se olikin kaikki totta.
        vähän harmnikin kun niin luulin olisikin voinut olla kiva tutustua.

        poouiyttgfffgfgfgfgfg

        no mutta ne oli nuoruuden muistoja.

        Ketjun aiheeseen. En minä ainakaan halua psykopaattien kuolevan.

        poiiuytttyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no mutta ne oli nuoruuden muistoja.

        Ketjun aiheeseen. En minä ainakaan halua psykopaattien kuolevan.

        poiiuytttyyyy

        Toinen aihe, että ei kaikki liian hyvää ollakseen totta ole valetta.

        Esim säveltäjä ravintolassa juttuineen kuulosti liian hyvältä mutta oli täysin totta kaikki puheet . se selvisi minulle ja äidillekin lehdistä.

        poiuytytttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen aihe, että ei kaikki liian hyvää ollakseen totta ole valetta.

        Esim säveltäjä ravintolassa juttuineen kuulosti liian hyvältä mutta oli täysin totta kaikki puheet . se selvisi minulle ja äidillekin lehdistä.

        poiuytytttt

        Minä myös olen ollut hyvä eräälle ihmiselle joka ryhtyi erikoisiin syytöksiin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt luuleeko hän ettei se ole totta.,

        pooiuuyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä myös olen ollut hyvä eräälle ihmiselle joka ryhtyi erikoisiin syytöksiin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt luuleeko hän ettei se ole totta.,

        pooiuuyyyy

        Mutta että siis luin joskus jonkun neuvon, että älä vihaa ketään liikaa tai älä pidä kenestäkään liikaa, koska jonain päivänä ystäväsi voi olla vihollisesi ja vihollisesi ystäväsi,

        pooiiuyuyytyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta että siis luin joskus jonkun neuvon, että älä vihaa ketään liikaa tai älä pidä kenestäkään liikaa, koska jonain päivänä ystäväsi voi olla vihollisesi ja vihollisesi ystäväsi,

        pooiiuyuyytyy

        Ja siksi mä en toivo myöskään kelleen koskaan kuolemaa koska ihmisen arvio voi aina olla virheellinen ja noin vakavasa asiassa ei voi ottaa virheen riskiä lainkaan. Joten ei ole ihmisen tehtävä toivoa sellaista.

        pooiuuyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siksi mä en toivo myöskään kelleen koskaan kuolemaa koska ihmisen arvio voi aina olla virheellinen ja noin vakavasa asiassa ei voi ottaa virheen riskiä lainkaan. Joten ei ole ihmisen tehtävä toivoa sellaista.

        pooiuuyyyy

        Pidän auttavien puhelinten ajatusta vääränä ettei ketään saisi epäillä psykopaatiksi, koska voi olla hyvä huomata jos joku on, mutta että ei sitä henkilö pidä alata vihaamaan vaikka oliskin. Ja on virhearvion riski kuten minulla äitini kanssa. Äiti todella puhui semmoiusia juttuja mitä on tyypillisiä psykopaateille, mutta ei hän silti välttämättä ole psykopatti. Ja ei kaikki psykopaatit kai ole kovin kauheita. En minä sitä professori Sam Vakniniakaan pelkäisi.

        poouyytyyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pidän auttavien puhelinten ajatusta vääränä ettei ketään saisi epäillä psykopaatiksi, koska voi olla hyvä huomata jos joku on, mutta että ei sitä henkilö pidä alata vihaamaan vaikka oliskin. Ja on virhearvion riski kuten minulla äitini kanssa. Äiti todella puhui semmoiusia juttuja mitä on tyypillisiä psykopaateille, mutta ei hän silti välttämättä ole psykopatti. Ja ei kaikki psykopaatit kai ole kovin kauheita. En minä sitä professori Sam Vakniniakaan pelkäisi.

        poouyytyyt

        Tunnustan että mulla on myös älyllinen kiinnostus kuinka suhteen psykopatin kanssa saisi toimimaan jollakin omaperäisellä mielikuvituksellisella tavalla

        poiouyyyyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tunnustan että mulla on myös älyllinen kiinnostus kuinka suhteen psykopatin kanssa saisi toimimaan jollakin omaperäisellä mielikuvituksellisella tavalla

        poiouyyyyyyy

        esim. äidin kanssa olen nyt hyväsynyt suhteen yksisuuntaisuuden. En katso sitä ongelm,ajksi että puhun siitä kuinka tykkään toisesta vaikka hän ei sanoisikaan tykkäävänsä minusta
        minulla on moniin ihmisiin sellainen "suhde"
        pooiuyyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        esim. äidin kanssa olen nyt hyväsynyt suhteen yksisuuntaisuuden. En katso sitä ongelm,ajksi että puhun siitä kuinka tykkään toisesta vaikka hän ei sanoisikaan tykkäävänsä minusta
        minulla on moniin ihmisiin sellainen "suhde"
        pooiuyyyyy

        Mä oon niiiiiin tottunut siihen että mua kohdellaan kuten en olisi olemassa, että se ei varsinaisesti enää satu

        pooiuuyyytttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä oon niiiiiin tottunut siihen että mua kohdellaan kuten en olisi olemassa, että se ei varsinaisesti enää satu

        pooiuuyyytttt

        Ja kun se ei mua satu oon omalla tavallani vahva siinä

        pooiuuuyu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja kun se ei mua satu oon omalla tavallani vahva siinä

        pooiuuuyu

        tykkään siitä että mulla on tommen kyky kestää mulle puhumattomuutta ja kaikkea vaikka kuinka paljon, se on voimavara, vahvuus

        poouyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tykkään siitä että mulla on tommen kyky kestää mulle puhumattomuutta ja kaikkea vaikka kuinka paljon, se on voimavara, vahvuus

        poouyyyy

        Kivaa että ihmisrt saa lyödä luuria ja mököttää hiljaa ja mitätöidä mua auttavassa puhelimessa ja ei hyväksyä mua auttavassa puhelimessa jne jne ja mä en ole millänsäkään

        pooiuytttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kivaa että ihmisrt saa lyödä luuria ja mököttää hiljaa ja mitätöidä mua auttavassa puhelimessa ja ei hyväksyä mua auttavassa puhelimessa jne jne ja mä en ole millänsäkään

        pooiuytttt

        laitan musiikkia soimaan ja tanssin hassusti...kyllä se siitä

        ppiiuuyuyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        laitan musiikkia soimaan ja tanssin hassusti...kyllä se siitä

        ppiiuuyuyt

        Hyvinkin minulla voi olla useita päällekkäisiä Tukhoman syndroomia, kun olen joutunut selviämään monien toisilleen vastakkaisten tahojen kanssa, jotka ovat kaikki huomattavasti minua voimakkaampia ylivoimaisesti, joten voin vedota vain hyväntahtoisuuteensa,

        poiuiyyttytt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvinkin minulla voi olla useita päällekkäisiä Tukhoman syndroomia, kun olen joutunut selviämään monien toisilleen vastakkaisten tahojen kanssa, jotka ovat kaikki huomattavasti minua voimakkaampia ylivoimaisesti, joten voin vedota vain hyväntahtoisuuteensa,

        poiuiyyttytt

        Tai toivoa että he pelastavat minut toinen toisiltaan säälien pientä idioottineroa, joka on joutunut heidän sulkapalloksi.

        pooiuuyyyyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai toivoa että he pelastavat minut toinen toisiltaan säälien pientä idioottineroa, joka on joutunut heidän sulkapalloksi.

        pooiuuyyyyyyy

        Mun ja äidin välille on tullut hyvä tunne. Mitään apuja asiassa ei enää tarvita, Tämä tapahtuu valitettavan myöhään. Mutta emmepä mene tuonpuoleiseen ristiriidoissa,

        poiuytttyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun ja äidin välille on tullut hyvä tunne. Mitään apuja asiassa ei enää tarvita, Tämä tapahtuu valitettavan myöhään. Mutta emmepä mene tuonpuoleiseen ristiriidoissa,

        poiuytttyy

        Minulle ei kelpaisi kukaan muu äiti kuin tämä joka päätyi kohtelemaan minua vuosikymmeniä kuin minua ei olisi oikeasti olemassa.
        Yhteenkään äitiin en vaihtaisi.

        poiiuytytrrrt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle ei kelpaisi kukaan muu äiti kuin tämä joka päätyi kohtelemaan minua vuosikymmeniä kuin minua ei olisi oikeasti olemassa.
        Yhteenkään äitiin en vaihtaisi.

        poiiuytytrrrt

        Tämä äiti joka tunnusti johtaneensa minuun kohdistettua kiusaamista miltei koko elämäni ajan on minulle maailman paras äiti. tänään näin hänessä ihmisen jota en ole ennen nähnyt.

        pooiuytyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä äiti joka tunnusti johtaneensa minuun kohdistettua kiusaamista miltei koko elämäni ajan on minulle maailman paras äiti. tänään näin hänessä ihmisen jota en ole ennen nähnyt.

        pooiuytyttt

        Ei onnistunut se auttava puhelinlinja tuhoamaan mun ja äidin välillä olevaa näkymätöntä hyvää.

        pooouyyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei onnistunut se auttava puhelinlinja tuhoamaan mun ja äidin välillä olevaa näkymätöntä hyvää.

        pooouyyttt

        Ihmisen mitta ei ole joku kaavamainen ominaisuusrykelmä.

        popiuiuuuii


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisen mitta ei ole joku kaavamainen ominaisuusrykelmä.

        popiuiuuuii

        pitäkööt se auttava puhelinlinja ihanneihmistyyppinsä prototyypin ja hoitakoon sitä ku in lempirobottiaan jolla ei ole tunteita.

        poiiytttyty


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        pitäkööt se auttava puhelinlinja ihanneihmistyyppinsä prototyypin ja hoitakoon sitä ku in lempirobottiaan jolla ei ole tunteita.

        poiiytttyty

        Eniten heitä kiinnostaa onko soittaja oikeaa prototyyppiä, ei se niin väliä ketä siinä kuolla kupshtelee kunham prototyyppiä vaalitaan

        poouytyttrttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eniten heitä kiinnostaa onko soittaja oikeaa prototyyppiä, ei se niin väliä ketä siinä kuolla kupshtelee kunham prototyyppiä vaalitaan

        poouytyttrttt

        Minä uskon vanhankin ihmisen sielu voi yhtäkkiä jalostua "valaistua" vaikka näkyviä muutoksia ei niin olisikaan.

        pooiuyyyyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä uskon vanhankin ihmisen sielu voi yhtäkkiä jalostua "valaistua" vaikka näkyviä muutoksia ei niin olisikaan.

        pooiuyyyyyy

        Sitä ei voi tapahtua että joku vielä vanhana yhtäkkiä muuttuisi prototyypiksi, Sitä he kai tarkoittaa auttavissa puhelimissa hokiessaan: "Ei vanha ihminen muutu". niin hänestä ei voi enää muokata prototyyppiä, mäkin olen liian vanha siihen tarkoitukseen , mutta kyl mä muulla tavoin muuttuvainen olen.

        poiuuyyyuyuu


    • Anonyymi

      Olen elämäni aikana havainnut, että toisia narsistiksi kutsuvat ovat sitä nimenomaan itse. Varsinkin naiset kutsuvat jostakin syystä inhoamiaan miehiä narsisteiksi vaikka eivät edes ymmärrä, mitä se sana tarkoittaa.

      • Anonyymi

        Mulla on joka tapauksessa tullut äitini kanssa sopu.
        Äitini kanssa pohdimme isän olevan pääosin Asperger vaikka vaikuttaa narsistille,
        Alkoi naurattaa kun isäni lähettelee äidilleni aivan samantyylisiä viestejä joilla minä kritisoin auttavaa puhelinta, on isällä kaavaa ja analyysiä kuinka asiat kuuluisi kunnolla hoitaa, hänellä tosin hullunkurisista aiheista ne analyysit välillä.

        poiouytyyyu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on joka tapauksessa tullut äitini kanssa sopu.
        Äitini kanssa pohdimme isän olevan pääosin Asperger vaikka vaikuttaa narsistille,
        Alkoi naurattaa kun isäni lähettelee äidilleni aivan samantyylisiä viestejä joilla minä kritisoin auttavaa puhelinta, on isällä kaavaa ja analyysiä kuinka asiat kuuluisi kunnolla hoitaa, hänellä tosin hullunkurisista aiheista ne analyysit välillä.

        poiouytyyyu

        Oikeastaan en kutsuisi vanhempiani enää narsistisiksi vaan aiemmin narsistisen käyttäytytymismallin valtaan jostain syystä ajautuneiksi,
        Koin heidät narsistisiksi, koska he käyttätyivät vuosikymmeniä kuten minua ei olisi oikeasti lainkaan olemassa. Äiti on myöntänyt noin varmasti tapahtuneen. Eli siinä mielessä olen totta puhunut. Mutta vanhemmilleni ei ole aiheellista asettaa pysyvää "narsistin" tai "psykopaatin" diagnoosia, He vaikuttivat minuun kuten narsisti tai psykopaatti käyttäytyessään kuten eivät tajuaisi minua olevan olemassa, Mutta mä en käytä noita sanoja koskaan haukkumasanoina.

        pooiuuyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan en kutsuisi vanhempiani enää narsistisiksi vaan aiemmin narsistisen käyttäytytymismallin valtaan jostain syystä ajautuneiksi,
        Koin heidät narsistisiksi, koska he käyttätyivät vuosikymmeniä kuten minua ei olisi oikeasti lainkaan olemassa. Äiti on myöntänyt noin varmasti tapahtuneen. Eli siinä mielessä olen totta puhunut. Mutta vanhemmilleni ei ole aiheellista asettaa pysyvää "narsistin" tai "psykopaatin" diagnoosia, He vaikuttivat minuun kuten narsisti tai psykopaatti käyttäytyessään kuten eivät tajuaisi minua olevan olemassa, Mutta mä en käytä noita sanoja koskaan haukkumasanoina.

        pooiuuyttt

        Minä itse jouduin vakavasti manipuloiduksi hermostovaurioiduttuani joten osa analyyseistani tuolta ajanjaksolta eivät ole yhtä tarkasti oikein kuin muut analyysini.

        poiiuuyyy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä itse jouduin vakavasti manipuloiduksi hermostovaurioiduttuani joten osa analyyseistani tuolta ajanjaksolta eivät ole yhtä tarkasti oikein kuin muut analyysini.

        poiiuuyyy

        Onhan mun vanhemmilla hankala käytös, mutta nyt kun hermostoni taas kutakuinkin toimii olen päättänyt sopeutua siihen ja ylläpitää suhdetta heihin ominaisuuksiensa ehdoilla. Kun olen vahvempi se onnistuu kuten onnistui ennen hermostovauriotanikin. hyvin heikkona kanssaan ei pärjää

        poooiiuuuy


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan mun vanhemmilla hankala käytös, mutta nyt kun hermostoni taas kutakuinkin toimii olen päättänyt sopeutua siihen ja ylläpitää suhdetta heihin ominaisuuksiensa ehdoilla. Kun olen vahvempi se onnistuu kuten onnistui ennen hermostovauriotanikin. hyvin heikkona kanssaan ei pärjää

        poooiiuuuy

        Aloitin kivan projektin, jonka päämäränä on pidentää äitini elinikää ja tapailen häntä niissä merkeissä. On ollut mukavaa. :)

        pooiuyyttt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloitin kivan projektin, jonka päämäränä on pidentää äitini elinikää ja tapailen häntä niissä merkeissä. On ollut mukavaa. :)

        pooiuyyttt

        Tämä on suorastaan neronleimaus.
        Olen nyt saanut itsekin mitä olen aina halunnut:
        äiti puhuu minulle ystävällisellä äänellä :)

        popoiuyttyu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on suorastaan neronleimaus.
        Olen nyt saanut itsekin mitä olen aina halunnut:
        äiti puhuu minulle ystävällisellä äänellä :)

        popoiuyttyu

        Itseasiassa minä ja mun äiti ollaan aika kilttejä ihmisiä. Meitä ei kumpaakaan ilahduta kenenkään kuolema.

        pooiuyyy


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muusikko Pave Maijanen, 70, on kuollut

      "Talvella 2018 hän sai ALS-diagnoosin. Ensioireet hän huomasi syksyllä 2018. Tuolloin Maijanen alkoi tuntea kummallisia lihaskramppeja ja huomasi, ett
      Maailman menoa
      113
      5399
    2. Maisa Torpan raskausuutisesta...

      Maisa Torppa ilmoitti olevansa raskaana. Yksi asia ihmetyttää ja on ihmetyttänyt aikaisemminkin: Maisa Torpan Instagramissa tykkääjissä/kommentoijiss
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      1952
    3. Sofia muutti hotelliin ilmaiseksi

      "Seiskan saamien tietojen mukaan kohukaunotar Sofia Belorf, 30, olisi muuttanut helsinkiläiseen luksushotelliin äskettäin. Seiskan saamien tietojen mu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      370
      1934