Narsisti kuoli, ei sureta..

Kiiiitos!

Enpäs usko että löydätte toisenne, koska asenteessasi että siskosi oli kultalapsi--sinä syntipukki on jotain sellaista että siinä kytee selvästi jokin syvä ja katkera kauna. Pysykää erossa.

Todellakin ero narsistista on mukava asia, vaikka kuolema itsessään mielletään pahaksi asiaksi antaa se noin mahdollisuuden uhreille päästä eroon vainoojastaan. Se on silloin ilo.

Kannattaa kuitenkin yrittää ystävystyä.
Narsistilla on aina noita suosikkeja ja epähenkilöitä.
Kuitenkin molemmilla on yhteisiä kokemuksia
narsistista ja ne saattavat olla hyvin samankaltaisia..
Yhditäviä tekijöitä voi olla yllättäen paljonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin yrittää ystävystyä.
Narsistilla on aina noita suosikkeja ja epähenkilöitä.
Kuitenkin molemmilla on yhteisiä kokemuksia
narsistista ja ne saattavat olla hyvin samankaltaisia..
Yhditäviä tekijöitä voi olla yllättäen paljonkin.

Lue lisää

En kyllä tuota oikein usko että yhteistä löytyisi tuollaisilta "kultalapsilta ja syntipukeilta" jos löytyykin se on niin se on taas hyvä riidanaihe. Parempi vaan teidän elää täysin omat elämänne tietämättä mitä toinen tekee. Ja sitäpaitsi se on jännä että "syntipukki" vain huomaa epäkohdat, en usko että asiat ovat noin mustavalkoisia. Säästytte monelta harmilta/riidalta kun ette ole missään tekemisisissä toistenne kanssa. Kannattaa vain elää omaa elämäänsä.

Tuollaiset äidit ovat inhottavimpia kaikista, he ovat keksineet käyttää lapsen rakkautta äitiä kohtaan omaksi hyväkseen. He ovat itse todennäköisesti mitäänsaamattomia luusereita koska keinotkin ovat noin alhaiset.

Anonyymi kirjoitti:

En kyllä tuota oikein usko että yhteistä löytyisi tuollaisilta "kultalapsilta ja syntipukeilta" jos löytyykin se on niin se on taas hyvä riidanaihe. Parempi vaan teidän elää täysin omat elämänne tietämättä mitä toinen tekee. Ja sitäpaitsi se on jännä että "syntipukki" vain huomaa epäkohdat, en usko että asiat ovat noin mustavalkoisia. Säästytte monelta harmilta/riidalta kun ette ole missään tekemisisissä toistenne kanssa. Kannattaa vain elää omaa elämäänsä.

Lue lisää

Seurasin kuinka saman perheen kultalapsi ja "se toinen"
lopulta suhtautuivat kun vanhempi kuoli.
lapsikulta oli lopulta enempi pahoillaan kohtelusta.
kuin "se toinen".

Sinä 5.7. klo 12:21
Tiedän kokemuksesta, miten narsistinen vanhempi eristää perheensä myös ydin perheen ihmissuhteilta. Niin, että sisaruksilla ei ole välejä. Se on järkyttävää. Tuo mitä kirjoitat, kuulostaa tutulta. Lähetän sinulle valoa ja iloa elämääsi. Minä ammennan iloa luonnosta.

Minäkin tunsin itseni vanhempieni suhteen "orjaksi". Tai omistettavaksi esineeksi. Sitten kun en toteuttanut tätä heidän vaatimustaan, minulle kostettiin.

Siitä, että sisarukseni oli "kultalapsi", ja minä syntipukki. Tämä oli äitini rakennelma, ei kummankaan meistä. Olen aina ollut tietoinen, että kultalapsisisarukseni on kärsinyt vähintään yhtä paljon asetelmasta kuin minä, vain vähän toisella tavalla. Hänkään ei ole saanut ilmaista mitään todellista itsestään. Hän on saanut/joutunut palvelemaan äitiäni kaikessa, aina. Minä riistäydyin pois jo varhain, osittain siksi, että minut työnnettiin pois. Mutta se oli kuitenkin minulle parempi kohtalo.

Vaikea näitä on vertailla. Kultalapsella on meidän perheessä ollut kultalusikka suussa koko ajan, vielä aikuisenakin, äitimme kuolemaan saakka. Ihan aineellisestikin. Hän sai ison perinnön, ja äiti junaili hänelle myös isovanhempiemme perinnön. Isovanhempani halusivat aina jakaa kaiken tasan, mutta äitini meni toisen heistä kuolinvuoteelle ja sai siinä viimein allekirjoituksen testamenttiin, jossa minä jäin ilman heidän perintöään. Kyseisellä isovanhemmalla oli silloin vakavia aivoverenkiertohäiriöitä ja hän oli pitkään ollut morfiinihuuruissa, niin että oli minullekin sanonut, ettei tajua enää mitään... Näin meni tunnarvoltaan suuri ja rahallisestikin arvokas isovanhempien perintö äidin ohi suoraan sisarukselleni. Lahjana siis. Kyseinen kiinteistöomaisuus oli äidin käytössä, hallintaoikeudella, ja sitten kun äidistä aika jätti hän sai vähennettyä omaa varallisuuttaan tämän järjestelyn avulla siten, että hänen ei tarvinnut jättää minulle yhtä suurta lakiosaa kuin olisi, jos isovanhempieni perintö olisi mennyt normaalin tavan mukaan hänelle.

En kuitenkaan osaa olla katkera sisarukselleni. Vaikka oikeastaan olisi syytä. Pikemminkin minulla on jonkinlainen tukholmansyndrooma. Säälin häntä vaan, ja pidän itseäni jotenkin onnekkaana. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni köyhä ja taloudellisissa vaikeuksissa, osittain siksi, että lapsuudekodista peräisin oleva ahdistuneisuus on vaivannut minua ja haitannut työssä toimimistanikin. Sisaruksenikin on varmasti ollut ahdistunut. Hänellä on ollut tukenaan narsistinen vanhempi, joka paapoo ja samalla alistaa. Kumpi meistä on onnekkaampi, vaikea sanoa. Minä olen ainakin itsenäisempi.

Sisarukseni oli yhdessä vaiheessa myös väkivaltainen minua kohtaan, kun asuimme vielä kotona. Fyysisesti uhkaileva, pelkäsin häntä tosissani, olen kirjoittanut silloin päiväkirjaanikin että "x. voi hakata mut koska vaan." - Nyt kun olen lueskellut niitä päiväkirjoja, olen aika järkyttynyt.

Äidille kun valitin tästä, että sisarukseni uhkailee minua, hän vain kohautteli olkapäitään. Joskus hän selvästi vaikutti yllyttävänkin tätä. He olivat "kimpassa", puhuivatkin heistä kahdesta aina sanalla "me" ja kun minä olen niin "inhottava ihminen."

Olen todella iloinen, että äitini on viimein kuollut, sillä tämä sama meiniki jatkui loppuun saakka hänen taholtaan. Sisarustani olen vältellyt. Luulen, että molemmilla on liian syvät ja varhain tulleet haavat, jotta voisimme saavuttaa yhteyttä. Lisäksi yksinkertaisesti pelkään, että menen samaan puolustusreaktioon kun aina nuorena, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa: mielistelen väkivaltaista ihmistä. Sääli häntä kohtaan tässä tilanteessa ei ole pelkkää tosiasioiden ymmärtämistä, vaan puolustusmekanismi, vähän kuten ns. tukholmansyndrooma.

Aion kyllä pysyä ainakin toistaiseksi erossa hänestä. On vaan suuri suru, että olemme todellakin menettäneet toisemme pysyvästi, vanhempien vaikutuksesta. (Isämme oli vielä pahempi narsisti kuin äiti, onneksi olivat eronneet eikä isä asunut kanssamme.) Nyt kun äiti on kuollut, tarvitsisimme toisiamme. Lapsena aina leikimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme. Äidille sekin oli liikaa, hänen oli erotettava meidät siinä vaiheessa kun huomasi , että saattaisimme itsenäistyä hänestä.

Joten, oman terapiaprosessini edistymiseksi toivoisin oikeastaan, että minulle kehittyisi sisarustani kohtaan jonkinlainen terve vihaisuus ja halu puolustaa itseäni, jos hän kohtelee minua samalla tavoin väkivaltaisesti (solvauksia ja fyysistä uhkaamista) kuin ennen. Minun ei tarvitsisi enää nähdä häntä pienenä lapsena, jonka kärsimystä seurasin vierestä ja yritin pari vuotta vanhempana, yhtä lailla kärsivänä lapsena auttaa. Enkä voinut auttaa.

anonyymi 08.07.2020 12:31

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin tunsin itseni vanhempieni suhteen "orjaksi". Tai omistettavaksi esineeksi. Sitten kun en toteuttanut tätä heidän vaatimustaan, minulle kostettiin.

Siitä, että sisarukseni oli "kultalapsi", ja minä syntipukki. Tämä oli äitini rakennelma, ei kummankaan meistä. Olen aina ollut tietoinen, että kultalapsisisarukseni on kärsinyt vähintään yhtä paljon asetelmasta kuin minä, vain vähän toisella tavalla. Hänkään ei ole saanut ilmaista mitään todellista itsestään. Hän on saanut/joutunut palvelemaan äitiäni kaikessa, aina. Minä riistäydyin pois jo varhain, osittain siksi, että minut työnnettiin pois. Mutta se oli kuitenkin minulle parempi kohtalo.

Vaikea näitä on vertailla. Kultalapsella on meidän perheessä ollut kultalusikka suussa koko ajan, vielä aikuisenakin, äitimme kuolemaan saakka. Ihan aineellisestikin. Hän sai ison perinnön, ja äiti junaili hänelle myös isovanhempiemme perinnön. Isovanhempani halusivat aina jakaa kaiken tasan, mutta äitini meni toisen heistä kuolinvuoteelle ja sai siinä viimein allekirjoituksen testamenttiin, jossa minä jäin ilman heidän perintöään. Kyseisellä isovanhemmalla oli silloin vakavia aivoverenkiertohäiriöitä ja hän oli pitkään ollut morfiinihuuruissa, niin että oli minullekin sanonut, ettei tajua enää mitään... Näin meni tunnarvoltaan suuri ja rahallisestikin arvokas isovanhempien perintö äidin ohi suoraan sisarukselleni. Lahjana siis. Kyseinen kiinteistöomaisuus oli äidin käytössä, hallintaoikeudella, ja sitten kun äidistä aika jätti hän sai vähennettyä omaa varallisuuttaan tämän järjestelyn avulla siten, että hänen ei tarvinnut jättää minulle yhtä suurta lakiosaa kuin olisi, jos isovanhempieni perintö olisi mennyt normaalin tavan mukaan hänelle.

En kuitenkaan osaa olla katkera sisarukselleni. Vaikka oikeastaan olisi syytä. Pikemminkin minulla on jonkinlainen tukholmansyndrooma. Säälin häntä vaan, ja pidän itseäni jotenkin onnekkaana. Vaikka olen ollut koko aikuisikäni köyhä ja taloudellisissa vaikeuksissa, osittain siksi, että lapsuudekodista peräisin oleva ahdistuneisuus on vaivannut minua ja haitannut työssä toimimistanikin. Sisaruksenikin on varmasti ollut ahdistunut. Hänellä on ollut tukenaan narsistinen vanhempi, joka paapoo ja samalla alistaa. Kumpi meistä on onnekkaampi, vaikea sanoa. Minä olen ainakin itsenäisempi.

Sisarukseni oli yhdessä vaiheessa myös väkivaltainen minua kohtaan, kun asuimme vielä kotona. Fyysisesti uhkaileva, pelkäsin häntä tosissani, olen kirjoittanut silloin päiväkirjaanikin että "x. voi hakata mut koska vaan." - Nyt kun olen lueskellut niitä päiväkirjoja, olen aika järkyttynyt.

Äidille kun valitin tästä, että sisarukseni uhkailee minua, hän vain kohautteli olkapäitään. Joskus hän selvästi vaikutti yllyttävänkin tätä. He olivat "kimpassa", puhuivatkin heistä kahdesta aina sanalla "me" ja kun minä olen niin "inhottava ihminen."

Olen todella iloinen, että äitini on viimein kuollut, sillä tämä sama meiniki jatkui loppuun saakka hänen taholtaan. Sisarustani olen vältellyt. Luulen, että molemmilla on liian syvät ja varhain tulleet haavat, jotta voisimme saavuttaa yhteyttä. Lisäksi yksinkertaisesti pelkään, että menen samaan puolustusreaktioon kun aina nuorena, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa: mielistelen väkivaltaista ihmistä. Sääli häntä kohtaan tässä tilanteessa ei ole pelkkää tosiasioiden ymmärtämistä, vaan puolustusmekanismi, vähän kuten ns. tukholmansyndrooma.

Aion kyllä pysyä ainakin toistaiseksi erossa hänestä. On vaan suuri suru, että olemme todellakin menettäneet toisemme pysyvästi, vanhempien vaikutuksesta. (Isämme oli vielä pahempi narsisti kuin äiti, onneksi olivat eronneet eikä isä asunut kanssamme.) Nyt kun äiti on kuollut, tarvitsisimme toisiamme. Lapsena aina leikimme yhdessä ja lohdutimme toisiamme. Äidille sekin oli liikaa, hänen oli erotettava meidät siinä vaiheessa kun huomasi , että saattaisimme itsenäistyä hänestä.

Joten, oman terapiaprosessini edistymiseksi toivoisin oikeastaan, että minulle kehittyisi sisarustani kohtaan jonkinlainen terve vihaisuus ja halu puolustaa itseäni, jos hän kohtelee minua samalla tavoin väkivaltaisesti (solvauksia ja fyysistä uhkaamista) kuin ennen. Minun ei tarvitsisi enää nähdä häntä pienenä lapsena, jonka kärsimystä seurasin vierestä ja yritin pari vuotta vanhempana, yhtä lailla kärsivänä lapsena auttaa. Enkä voinut auttaa.

anonyymi 08.07.2020 12:31

Lue lisää

Lisäys vielä edelliseen, että äitinihän oli kaikkien ulkopuolisten silmissä aina niin ihana ihminen... Hellempää ja vastuullisempaa ja uhrautuvampaa äitiä oli varmaan vaikea kuvitella...
anonyymi 08.07.2020 12:31

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys vielä edelliseen, että äitinihän oli kaikkien ulkopuolisten silmissä aina niin ihana ihminen... Hellempää ja vastuullisempaa ja uhrautuvampaa äitiä oli varmaan vaikea kuvitella...
anonyymi 08.07.2020 12:31

Lue lisää

Näin se on, mutta yhtä juttua jäin miettimään, miten sinun sisaruksesi on kultalapsi jos hän on kärsinyt vähintään yhtä paljon kuin sinä? Onko mitään kultalasta silloin olemassakaan. Millä mittarilla mittaat sen että joku on kulta ja toinen on synti?

Anonyymi kirjoitti:

Näin se on, mutta yhtä juttua jäin miettimään, miten sinun sisaruksesi on kultalapsi jos hän on kärsinyt vähintään yhtä paljon kuin sinä? Onko mitään kultalasta silloin olemassakaan. Millä mittarilla mittaat sen että joku on kulta ja toinen on synti?

Lue lisää

Tarkoitin, että hän on ollut äidin suosikki aina, mutta että suosikin osa ei ole niin helppo kuin näyttää. Hän on saanut aina kaiken, häntä on aina kehuttu, ei koskaan moitittu mistään. Äidin silmissä hän ei voi tehdä mitään väärin. Hän sai aineellisestikin enemmän. Sellainen rooli on vaikea, koska ihmisen pitäisi saada rehellistä palautetta. Ei voi elää jonkun kanssa aina siinä illuusiossa, että kumpikin on täydellinen ja samaa mieltä kaikesta. Se on jatkoa varhaislapsuuden symbioosille, ajalta ennen uhmaikää jolloin lapsi alkoi ilmaista omaa mielipidettään.

Minä taas olin äidin mielestä aina syypää kaikkeen. Minua moitittiin, minä olin aina vastuussa. (Äiti itsehän ei voinut ottaa mistään mitään vastuuta.) Olin syypää lopulta koko perheen ongelmiin. Tätä tarkoitan kultalapsella ja syntipukilla. Minuun projisoitiin se kaikki huono ja ikävä mitä perheessä oli.

Mutta vaikka kullanmurun elämä onkin näennäisesti helpompaa kuin syntipukin, niin sisäisesti hänkin kärsii. Häntä ei rakasteta aidosti. Hän tuntee pohjimmiltaan samaa turvattomuutta kuin minäkin, jolle hylkääminen on ollut avointa.

Suosikki joutuu koko ajan vastaamaan narsistisen vanhemman huomiontarpeisiin. Muistan kuinka raskasta se oli siltä ajalta kun olin vielä esimurrosikäisenä paremmissa väleissä äidin kanssa. Hän yritti kaiken aikaa tehdä meistä lapsistaan itselleen kaveria, terapeuttia, jopa vanhemmantapaista itselleen. Emme saaneet olla lapsia. Meillä ei saanut olla lapsen tarpeita. Äiti esim. lähti usein iltaisin ulos miesystävänsä kanssa kun olimme vasta 8 ja 10-vuotiaita, jolloin jäimme yksin kotiin koko yöksi. Pelkäsin silloin aina, että hän oli joutunut onnettomuuteen ja kuollut, kun hän ei tullut kotiin siihen aikaan kun lupasi, eikä ilmoittanut mitään. Hän ei tajunnut, miksi olin huolissani ja itkin, kun hän vihdoin joskus kahden aikaan yöllä tuli. Hän oli vain vihainen, kun olin niin "takertuva." - Siinäkin mielessä olin äidin mielestä hankala, sisarukseni ei ilmaissut mitään. Se oli kai alkua syntipukinroolilleni.

Äiti oli tyytyväinen suosikkilapseensa aikuisenakin, koska hän ei koskaan jättänyt äitiä. Hän roikkui äidin helmoissa. Ei koskaan päässyt itsenäistymään. Näennäisesti vaikuttaa siltä, että he tulevat erittäin hyvin toimeen. Minut on haukuttu tietysti koko suvulle ja kaikille äidin ystäville. Sisarukseni ei kuitenkaan koskaan ole saanut olla oma itsensä, vaikka hän onkin saanut äidiltä kaiken mahdollisen aineellisen mitä äiti voi lapselleen antaa (ja äiti tosiaan järjesti hänelle myös omien vanhempiensa perinnön). Ei käy kateeksi häntä kuitenkaan.
-edellinen

Olikos tämä kultainen äityli Avainten Markiisitar porin kuudennesta kaupunginosasta?

Minä suren jokaisen narsistin kuolemaa kuin omaani. Ja on todella ilostuttavaa nähdä "psykopaattini" elossa.


pooiyttrrrftyyyu

Anonyymi kirjoitti:

Minä suren jokaisen narsistin kuolemaa kuin omaani. Ja on todella ilostuttavaa nähdä "psykopaattini" elossa.


pooiyttrrrftyyyu

Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.


poouytrrttt

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.


poouytrrttt

En kyl osaa kuvitella mitään niin äklöttävää kuin nauttiminen kenenkään kuolemasta.


poiuytttttyt

Anonyymi kirjoitti:

En kyl osaa kuvitella mitään niin äklöttävää kuin nauttiminen kenenkään kuolemasta.


poiuytttttyt

Jos olisin ikinä semmosta tunnetta tuntenut, en kyllä nauttis elämästäni päivääkään...


poouiuytttt

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka mun äiti olis psykopaatti mä luulen että äidin kanssa aikanaan tavataan hyvissä merkeissä tuonpuoleisessa.


poouytrrttt

Lapsellista...jos mun äiti olis psykopaatti...pläpplää...taitaa ollakin koska on noin kovan Tukholma syndrooman sinussa aikaan saanut...

Anonyymi kirjoitti:

Lapsellista...jos mun äiti olis psykopaatti...pläpplää...taitaa ollakin koska on noin kovan Tukholma syndrooman sinussa aikaan saanut...

Minä olen todella iloinen etten ole koskaan sanonut yhdestäkään "vihollisestani" mitään sellaista kuin "sitten kun kuolee pääsee siitä", enkä koskaan semmosta ole toivonut yhdellekään viholliselleni, joten heitä saattaa jopa kääntyä ystävikseni,

pooiuyytytt

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen todella iloinen etten ole koskaan sanonut yhdestäkään "vihollisestani" mitään sellaista kuin "sitten kun kuolee pääsee siitä", enkä koskaan semmosta ole toivonut yhdellekään viholliselleni, joten heitä saattaa jopa kääntyä ystävikseni,

pooiuyytytt

Lue lisää

Äidillä oli hyvin psykopaattimaista käytöstä. Sen syy ei ole selvillä kuin eräältä osin. Hän ei liene kuitenkaan tyypillinen psykopaatti. Olen alannut mitää hänestä ja meille on tullut sopu. Äiti n myöntänyt että minä olen tullut kohdelluksi kuten minua ei olisi olemassa. Tuo ei johdu vanhempieni pahuudesta vaan sille on muita selityksiä. Äiti on myöntänyt valitettavasti vahinkoa aiheutuneen minulle. Äitini ansaitsee kuitenkin hyvän kohtelun ja minun tykkäämiseni. minulla on erityispiirteenä eteerinen olemus ja olen tänään tajunnut että itseasiassa se lienee tullut äidiltä. Kysyin äidiltä onkohan se geeneissä ja hänelle tuli mieleen yksi lisää eteerinen sukulaisnainen. Tämän koin hyvin yhdistäväksi tekijäksi vaikka äiti kertoi etteivät isän kanssa ymmärtäneet minua koska olin niin toisenlainen henkilö.

pooiuuyyttttt

Anonyymi kirjoitti:

Äidillä oli hyvin psykopaattimaista käytöstä. Sen syy ei ole selvillä kuin eräältä osin. Hän ei liene kuitenkaan tyypillinen psykopaatti. Olen alannut mitää hänestä ja meille on tullut sopu. Äiti n myöntänyt että minä olen tullut kohdelluksi kuten minua ei olisi olemassa. Tuo ei johdu vanhempieni pahuudesta vaan sille on muita selityksiä. Äiti on myöntänyt valitettavasti vahinkoa aiheutuneen minulle. Äitini ansaitsee kuitenkin hyvän kohtelun ja minun tykkäämiseni. minulla on erityispiirteenä eteerinen olemus ja olen tänään tajunnut että itseasiassa se lienee tullut äidiltä. Kysyin äidiltä onkohan se geeneissä ja hänelle tuli mieleen yksi lisää eteerinen sukulaisnainen. Tämän koin hyvin yhdistäväksi tekijäksi vaikka äiti kertoi etteivät isän kanssa ymmärtäneet minua koska olin niin toisenlainen henkilö.

pooiuuyyttttt

Lue lisää

Itse arvelen että toisenlaisuuteni pääosin johtuu hyvin hengellisistä kiinnostuksistani joita vanhemmillani ei niinkään ole.,
He möllötti minua melkein kauhistuneena kun 16 vuotuiaana aloin yhtäkkiä puhua miltei koko aika Jumalasta

poiuiyggggggg

Anonyymi kirjoitti:

Itse arvelen että toisenlaisuuteni pääosin johtuu hyvin hengellisistä kiinnostuksistani joita vanhemmillani ei niinkään ole.,
He möllötti minua melkein kauhistuneena kun 16 vuotuiaana aloin yhtäkkiä puhua miltei koko aika Jumalasta

poiuiyggggggg

Lue lisää

Se oli vähän erikoinen juttu siksi ettei minulla ollut uskovaisia ystäviäkään mutta mulle iski vimmattu Jumala kiinnostus niin että mikään muu ei kiinnostanut

ppoioiuuuyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Se oli vähän erikoinen juttu siksi ettei minulla ollut uskovaisia ystäviäkään mutta mulle iski vimmattu Jumala kiinnostus niin että mikään muu ei kiinnostanut

ppoioiuuuyyyy

Lue lisää

Harrastin koko aika kaikkea Jumala-aiheista.

Nuorena kun mä menin yöllä ravintolaan ja nöäytin siellä eksyneelle, mies tuli kysymään mitä etsit. Vastasin miehelle: "Jumalaa". Hän huvittui ja sanoi: "Et löydä ainakan täältä".
Myöhemmin yöllä kaverinsa tuli esittäytymään sanoen "Hyvää päivää olen Jumala"

poouytttyty

Anonyymi kirjoitti:

Harrastin koko aika kaikkea Jumala-aiheista.

Nuorena kun mä menin yöllä ravintolaan ja nöäytin siellä eksyneelle, mies tuli kysymään mitä etsit. Vastasin miehelle: "Jumalaa". Hän huvittui ja sanoi: "Et löydä ainakan täältä".
Myöhemmin yöllä kaverinsa tuli esittäytymään sanoen "Hyvää päivää olen Jumala"

poouytttyty

Lue lisää

Mulla oli aika hauskoja sattumuksia silloin nuorena kun kuljin raviontoloissa puhumassa JUmalasta :)
Tyypit tuli sanomaan: "Sä muistutat jotain henkilöä Raamatusta",.

pooiiuuytyttt

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli aika hauskoja sattumuksia silloin nuorena kun kuljin raviontoloissa puhumassa JUmalasta :)
Tyypit tuli sanomaan: "Sä muistutat jotain henkilöä Raamatusta",.

pooiiuuytyttt

Lue lisää

Jotkut tyypit voi mut nyt tunnistaa tuosta kylläkin


poouuyyttt

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut tyypit voi mut nyt tunnistaa tuosta kylläkin


poouuyyttt

Jos joku ei usko näitä juttuja vanhempani varmuudella tietävät asian olevan näin

poouyytttt

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku ei usko näitä juttuja vanhempani varmuudella tietävät asian olevan näin

poouyytttt

Tutustuin niillä retkilläni tietämättäni suomalaiseen säveltäjääkin, hän saattoi minut junalle ja antoi käyntikortin. En koskaan ottanut yhteyttä., Äiti oli ottanut kortin talteen ja tuli yksi päivä Hesarin kanssa että sä olet tavannut tämän säveltäjän,

poiouyytttrtrrt

Anonyymi kirjoitti:

Tutustuin niillä retkilläni tietämättäni suomalaiseen säveltäjääkin, hän saattoi minut junalle ja antoi käyntikortin. En koskaan ottanut yhteyttä., Äiti oli ottanut kortin talteen ja tuli yksi päivä Hesarin kanssa että sä olet tavannut tämän säveltäjän,

poiouyytttrtrrt

Lue lisää

Ajatelkaa ja mä olin luullut että mies huijaa minua kun häntä kiinnosti kaikki sama kuin minua .
Sanoin minä olen tanssija, hän vastasi minä olen säveltäjä, sitten minä sanoin harrastan joogaa ja hän kertoi yhteyksistään Intiaan jne. Luulin että hän hassuttelee, mutta se olikin kaikki totta.
vähän harmnikin kun niin luulin olisikin voinut olla kiva tutustua.

poouiyttgfffgfgfgfgfg

Anonyymi kirjoitti:

Ajatelkaa ja mä olin luullut että mies huijaa minua kun häntä kiinnosti kaikki sama kuin minua .
Sanoin minä olen tanssija, hän vastasi minä olen säveltäjä, sitten minä sanoin harrastan joogaa ja hän kertoi yhteyksistään Intiaan jne. Luulin että hän hassuttelee, mutta se olikin kaikki totta.
vähän harmnikin kun niin luulin olisikin voinut olla kiva tutustua.

poouiyttgfffgfgfgfgfg

Lue lisää

no mutta ne oli nuoruuden muistoja.


Ketjun aiheeseen. En minä ainakaan halua psykopaattien kuolevan.

poiiuytttyyyy

Anonyymi kirjoitti:

no mutta ne oli nuoruuden muistoja.


Ketjun aiheeseen. En minä ainakaan halua psykopaattien kuolevan.

poiiuytttyyyy

Toinen aihe, että ei kaikki liian hyvää ollakseen totta ole valetta.

Esim säveltäjä ravintolassa juttuineen kuulosti liian hyvältä mutta oli täysin totta kaikki puheet . se selvisi minulle ja äidillekin lehdistä.


poiuytytttt

Anonyymi kirjoitti:

Toinen aihe, että ei kaikki liian hyvää ollakseen totta ole valetta.

Esim säveltäjä ravintolassa juttuineen kuulosti liian hyvältä mutta oli täysin totta kaikki puheet . se selvisi minulle ja äidillekin lehdistä.


poiuytytttt

Lue lisää

Minä myös olen ollut hyvä eräälle ihmiselle joka ryhtyi erikoisiin syytöksiin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt luuleeko hän ettei se ole totta.,


pooiuuyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Minä myös olen ollut hyvä eräälle ihmiselle joka ryhtyi erikoisiin syytöksiin. Minulle ei ole koskaan selvinnyt luuleeko hän ettei se ole totta.,


pooiuuyyyy

Lue lisää

Mutta että siis luin joskus jonkun neuvon, että älä vihaa ketään liikaa tai älä pidä kenestäkään liikaa, koska jonain päivänä ystäväsi voi olla vihollisesi ja vihollisesi ystäväsi,

pooiiuyuyytyy

Anonyymi kirjoitti:

Mutta että siis luin joskus jonkun neuvon, että älä vihaa ketään liikaa tai älä pidä kenestäkään liikaa, koska jonain päivänä ystäväsi voi olla vihollisesi ja vihollisesi ystäväsi,

pooiiuyuyytyy

Lue lisää

Ja siksi mä en toivo myöskään kelleen koskaan kuolemaa koska ihmisen arvio voi aina olla virheellinen ja noin vakavasa asiassa ei voi ottaa virheen riskiä lainkaan. Joten ei ole ihmisen tehtävä toivoa sellaista.

pooiuuyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Ja siksi mä en toivo myöskään kelleen koskaan kuolemaa koska ihmisen arvio voi aina olla virheellinen ja noin vakavasa asiassa ei voi ottaa virheen riskiä lainkaan. Joten ei ole ihmisen tehtävä toivoa sellaista.

pooiuuyyyy

Lue lisää

Pidän auttavien puhelinten ajatusta vääränä ettei ketään saisi epäillä psykopaatiksi, koska voi olla hyvä huomata jos joku on, mutta että ei sitä henkilö pidä alata vihaamaan vaikka oliskin. Ja on virhearvion riski kuten minulla äitini kanssa. Äiti todella puhui semmoiusia juttuja mitä on tyypillisiä psykopaateille, mutta ei hän silti välttämättä ole psykopatti. Ja ei kaikki psykopaatit kai ole kovin kauheita. En minä sitä professori Sam Vakniniakaan pelkäisi.

poouyytyyt

Anonyymi kirjoitti:

Pidän auttavien puhelinten ajatusta vääränä ettei ketään saisi epäillä psykopaatiksi, koska voi olla hyvä huomata jos joku on, mutta että ei sitä henkilö pidä alata vihaamaan vaikka oliskin. Ja on virhearvion riski kuten minulla äitini kanssa. Äiti todella puhui semmoiusia juttuja mitä on tyypillisiä psykopaateille, mutta ei hän silti välttämättä ole psykopatti. Ja ei kaikki psykopaatit kai ole kovin kauheita. En minä sitä professori Sam Vakniniakaan pelkäisi.

poouyytyyt

Lue lisää

Tunnustan että mulla on myös älyllinen kiinnostus kuinka suhteen psykopatin kanssa saisi toimimaan jollakin omaperäisellä mielikuvituksellisella tavalla


poiouyyyyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Tunnustan että mulla on myös älyllinen kiinnostus kuinka suhteen psykopatin kanssa saisi toimimaan jollakin omaperäisellä mielikuvituksellisella tavalla


poiouyyyyyyy

Lue lisää

esim. äidin kanssa olen nyt hyväsynyt suhteen yksisuuntaisuuden. En katso sitä ongelm,ajksi että puhun siitä kuinka tykkään toisesta vaikka hän ei sanoisikaan tykkäävänsä minusta
minulla on moniin ihmisiin sellainen "suhde"
pooiuyyyyy

Anonyymi kirjoitti:

esim. äidin kanssa olen nyt hyväsynyt suhteen yksisuuntaisuuden. En katso sitä ongelm,ajksi että puhun siitä kuinka tykkään toisesta vaikka hän ei sanoisikaan tykkäävänsä minusta
minulla on moniin ihmisiin sellainen "suhde"
pooiuyyyyy

Lue lisää

Mä oon niiiiiin tottunut siihen että mua kohdellaan kuten en olisi olemassa, että se ei varsinaisesti enää satu

pooiuuyyytttt

Anonyymi kirjoitti:

Mä oon niiiiiin tottunut siihen että mua kohdellaan kuten en olisi olemassa, että se ei varsinaisesti enää satu

pooiuuyyytttt

Ja kun se ei mua satu oon omalla tavallani vahva siinä

pooiuuuyu

Anonyymi kirjoitti:

Ja kun se ei mua satu oon omalla tavallani vahva siinä

pooiuuuyu

tykkään siitä että mulla on tommen kyky kestää mulle puhumattomuutta ja kaikkea vaikka kuinka paljon, se on voimavara, vahvuus


poouyyyy

Anonyymi kirjoitti:

tykkään siitä että mulla on tommen kyky kestää mulle puhumattomuutta ja kaikkea vaikka kuinka paljon, se on voimavara, vahvuus


poouyyyy

Kivaa että ihmisrt saa lyödä luuria ja mököttää hiljaa ja mitätöidä mua auttavassa puhelimessa ja ei hyväksyä mua auttavassa puhelimessa jne jne ja mä en ole millänsäkään

pooiuytttt

Anonyymi kirjoitti:

Kivaa että ihmisrt saa lyödä luuria ja mököttää hiljaa ja mitätöidä mua auttavassa puhelimessa ja ei hyväksyä mua auttavassa puhelimessa jne jne ja mä en ole millänsäkään

pooiuytttt

Lue lisää

laitan musiikkia soimaan ja tanssin hassusti...kyllä se siitä


ppiiuuyuyt

Anonyymi kirjoitti:

laitan musiikkia soimaan ja tanssin hassusti...kyllä se siitä


ppiiuuyuyt

Hyvinkin minulla voi olla useita päällekkäisiä Tukhoman syndroomia, kun olen joutunut selviämään monien toisilleen vastakkaisten tahojen kanssa, jotka ovat kaikki huomattavasti minua voimakkaampia ylivoimaisesti, joten voin vedota vain hyväntahtoisuuteensa,

poiuiyyttytt

Anonyymi kirjoitti:

Hyvinkin minulla voi olla useita päällekkäisiä Tukhoman syndroomia, kun olen joutunut selviämään monien toisilleen vastakkaisten tahojen kanssa, jotka ovat kaikki huomattavasti minua voimakkaampia ylivoimaisesti, joten voin vedota vain hyväntahtoisuuteensa,

poiuiyyttytt

Lue lisää

Tai toivoa että he pelastavat minut toinen toisiltaan säälien pientä idioottineroa, joka on joutunut heidän sulkapalloksi.

pooiuuyyyyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Tai toivoa että he pelastavat minut toinen toisiltaan säälien pientä idioottineroa, joka on joutunut heidän sulkapalloksi.

pooiuuyyyyyyy

Mun ja äidin välille on tullut hyvä tunne. Mitään apuja asiassa ei enää tarvita, Tämä tapahtuu valitettavan myöhään. Mutta emmepä mene tuonpuoleiseen ristiriidoissa,

poiuytttyy

Anonyymi kirjoitti:

Mun ja äidin välille on tullut hyvä tunne. Mitään apuja asiassa ei enää tarvita, Tämä tapahtuu valitettavan myöhään. Mutta emmepä mene tuonpuoleiseen ristiriidoissa,

poiuytttyy

Lue lisää

Minulle ei kelpaisi kukaan muu äiti kuin tämä joka päätyi kohtelemaan minua vuosikymmeniä kuin minua ei olisi oikeasti olemassa.
Yhteenkään äitiin en vaihtaisi.

poiiuytytrrrt

Anonyymi kirjoitti:

Minulle ei kelpaisi kukaan muu äiti kuin tämä joka päätyi kohtelemaan minua vuosikymmeniä kuin minua ei olisi oikeasti olemassa.
Yhteenkään äitiin en vaihtaisi.

poiiuytytrrrt

Lue lisää

Tämä äiti joka tunnusti johtaneensa minuun kohdistettua kiusaamista miltei koko elämäni ajan on minulle maailman paras äiti. tänään näin hänessä ihmisen jota en ole ennen nähnyt.

pooiuytyttt

Anonyymi kirjoitti:

Tämä äiti joka tunnusti johtaneensa minuun kohdistettua kiusaamista miltei koko elämäni ajan on minulle maailman paras äiti. tänään näin hänessä ihmisen jota en ole ennen nähnyt.

pooiuytyttt

Lue lisää

Ei onnistunut se auttava puhelinlinja tuhoamaan mun ja äidin välillä olevaa näkymätöntä hyvää.

pooouyyttt

Anonyymi kirjoitti:

Ei onnistunut se auttava puhelinlinja tuhoamaan mun ja äidin välillä olevaa näkymätöntä hyvää.

pooouyyttt

Ihmisen mitta ei ole joku kaavamainen ominaisuusrykelmä.

popiuiuuuii

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen mitta ei ole joku kaavamainen ominaisuusrykelmä.

popiuiuuuii

pitäkööt se auttava puhelinlinja ihanneihmistyyppinsä prototyypin ja hoitakoon sitä ku in lempirobottiaan jolla ei ole tunteita.


poiiytttyty

Anonyymi kirjoitti:

pitäkööt se auttava puhelinlinja ihanneihmistyyppinsä prototyypin ja hoitakoon sitä ku in lempirobottiaan jolla ei ole tunteita.


poiiytttyty

Eniten heitä kiinnostaa onko soittaja oikeaa prototyyppiä, ei se niin väliä ketä siinä kuolla kupshtelee kunham prototyyppiä vaalitaan

poouytyttrttt

Anonyymi kirjoitti:

Eniten heitä kiinnostaa onko soittaja oikeaa prototyyppiä, ei se niin väliä ketä siinä kuolla kupshtelee kunham prototyyppiä vaalitaan

poouytyttrttt

Minä uskon vanhankin ihmisen sielu voi yhtäkkiä jalostua "valaistua" vaikka näkyviä muutoksia ei niin olisikaan.

pooiuyyyyyy

Anonyymi kirjoitti:

Minä uskon vanhankin ihmisen sielu voi yhtäkkiä jalostua "valaistua" vaikka näkyviä muutoksia ei niin olisikaan.

pooiuyyyyyy

Sitä ei voi tapahtua että joku vielä vanhana yhtäkkiä muuttuisi prototyypiksi, Sitä he kai tarkoittaa auttavissa puhelimissa hokiessaan: "Ei vanha ihminen muutu". niin hänestä ei voi enää muokata prototyyppiä, mäkin olen liian vanha siihen tarkoitukseen , mutta kyl mä muulla tavoin muuttuvainen olen.


poiuuyyyuyuu

Mulla on joka tapauksessa tullut äitini kanssa sopu.
Äitini kanssa pohdimme isän olevan pääosin Asperger vaikka vaikuttaa narsistille,
Alkoi naurattaa kun isäni lähettelee äidilleni aivan samantyylisiä viestejä joilla minä kritisoin auttavaa puhelinta, on isällä kaavaa ja analyysiä kuinka asiat kuuluisi kunnolla hoitaa, hänellä tosin hullunkurisista aiheista ne analyysit välillä.

poiouytyyyu

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on joka tapauksessa tullut äitini kanssa sopu.
Äitini kanssa pohdimme isän olevan pääosin Asperger vaikka vaikuttaa narsistille,
Alkoi naurattaa kun isäni lähettelee äidilleni aivan samantyylisiä viestejä joilla minä kritisoin auttavaa puhelinta, on isällä kaavaa ja analyysiä kuinka asiat kuuluisi kunnolla hoitaa, hänellä tosin hullunkurisista aiheista ne analyysit välillä.

poiouytyyyu

Lue lisää

Oikeastaan en kutsuisi vanhempiani enää narsistisiksi vaan aiemmin narsistisen käyttäytytymismallin valtaan jostain syystä ajautuneiksi,
Koin heidät narsistisiksi, koska he käyttätyivät vuosikymmeniä kuten minua ei olisi oikeasti lainkaan olemassa. Äiti on myöntänyt noin varmasti tapahtuneen. Eli siinä mielessä olen totta puhunut. Mutta vanhemmilleni ei ole aiheellista asettaa pysyvää "narsistin" tai "psykopaatin" diagnoosia, He vaikuttivat minuun kuten narsisti tai psykopaatti käyttäytyessään kuten eivät tajuaisi minua olevan olemassa, Mutta mä en käytä noita sanoja koskaan haukkumasanoina.

pooiuuyttt

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan en kutsuisi vanhempiani enää narsistisiksi vaan aiemmin narsistisen käyttäytytymismallin valtaan jostain syystä ajautuneiksi,
Koin heidät narsistisiksi, koska he käyttätyivät vuosikymmeniä kuten minua ei olisi oikeasti lainkaan olemassa. Äiti on myöntänyt noin varmasti tapahtuneen. Eli siinä mielessä olen totta puhunut. Mutta vanhemmilleni ei ole aiheellista asettaa pysyvää "narsistin" tai "psykopaatin" diagnoosia, He vaikuttivat minuun kuten narsisti tai psykopaatti käyttäytyessään kuten eivät tajuaisi minua olevan olemassa, Mutta mä en käytä noita sanoja koskaan haukkumasanoina.

pooiuuyttt

Lue lisää

Minä itse jouduin vakavasti manipuloiduksi hermostovaurioiduttuani joten osa analyyseistani tuolta ajanjaksolta eivät ole yhtä tarkasti oikein kuin muut analyysini.

poiiuuyyy

Anonyymi kirjoitti:

Minä itse jouduin vakavasti manipuloiduksi hermostovaurioiduttuani joten osa analyyseistani tuolta ajanjaksolta eivät ole yhtä tarkasti oikein kuin muut analyysini.

poiiuuyyy

Lue lisää

Onhan mun vanhemmilla hankala käytös, mutta nyt kun hermostoni taas kutakuinkin toimii olen päättänyt sopeutua siihen ja ylläpitää suhdetta heihin ominaisuuksiensa ehdoilla. Kun olen vahvempi se onnistuu kuten onnistui ennen hermostovauriotanikin. hyvin heikkona kanssaan ei pärjää

poooiiuuuy

Anonyymi kirjoitti:

Onhan mun vanhemmilla hankala käytös, mutta nyt kun hermostoni taas kutakuinkin toimii olen päättänyt sopeutua siihen ja ylläpitää suhdetta heihin ominaisuuksiensa ehdoilla. Kun olen vahvempi se onnistuu kuten onnistui ennen hermostovauriotanikin. hyvin heikkona kanssaan ei pärjää

poooiiuuuy

Lue lisää

Aloitin kivan projektin, jonka päämäränä on pidentää äitini elinikää ja tapailen häntä niissä merkeissä. On ollut mukavaa. :)

pooiuyyttt

Anonyymi kirjoitti:

Aloitin kivan projektin, jonka päämäränä on pidentää äitini elinikää ja tapailen häntä niissä merkeissä. On ollut mukavaa. :)

pooiuyyttt

Tämä on suorastaan neronleimaus.
Olen nyt saanut itsekin mitä olen aina halunnut:
äiti puhuu minulle ystävällisellä äänellä :)

popoiuyttyu

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on suorastaan neronleimaus.
Olen nyt saanut itsekin mitä olen aina halunnut:
äiti puhuu minulle ystävällisellä äänellä :)

popoiuyttyu

Itseasiassa minä ja mun äiti ollaan aika kilttejä ihmisiä. Meitä ei kumpaakaan ilahduta kenenkään kuolema.

pooiuyyy

Anonyymi kirjoitti:

Onhan mun vanhemmilla hankala käytös, mutta nyt kun hermostoni taas kutakuinkin toimii olen päättänyt sopeutua siihen ja ylläpitää suhdetta heihin ominaisuuksiensa ehdoilla. Kun olen vahvempi se onnistuu kuten onnistui ennen hermostovauriotanikin. hyvin heikkona kanssaan ei pärjää

poooiiuuuy

Lue lisää

Eli he ovat muokanneet sinusta haluamansa.

On helpottavaa lukea tällaista ketjua, missä ei pelätä sanoa, että toivoo jonkun kuolemaa. Omat kokemukseni vanhempieni minuun kohdistamasta väkivallasta ovat olleet sellainen tabu, ettei juuri kukaan ystäväpiiristäni ole suostunut niitä kuulemaan. Pelko on fyysisellä tasolla (niin kuin pelko yleensäkin on) eikä siis ole tahdonalaista, eikä sitä saa kuriin millään itsensä psyykkaamisella. Tietenkään en ole enää tekemisissä näiden henkilöiden kanssa, he ovat minulle enää vain etäisiä biologisia sukulaisia. Surut vanhempien "kuolemasta" olen surrut jo kauan sitten lapsena ja nuoruudessa, kun petyin kerran toisensa jälkeen siihen lapsen kuvitelmaan että omat vanhemmat rakastaisivat ja suojelisivat minua. Enää ei siis ole odotettavissa muuta kuin helpotusta, kun joskus saan lopullisen tiedon.

Narsistiset vanhemmat eivät halua päästää irti lapsestaan. He ovat siinä mielessä pahempia kuin pelkästään välinpitämättömät vanhemmat. Pelkoni juontaa tästäkin. Taistelin kovasti nuorena että saisin heihin etäisyyttä ja pääsisin hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Joskus aikuisena tuli tilanteita jolloin "no contact" - päätökseni petti ja sitä kaduin aina kovasti. Siksikin odotan sitä, kun minun ei enää tarvitse pelätä että törmäisin heihin syystä tai toisesta.