Bi nainen ja suhde naisen kanssa

Anonyymi

Sinä bi nainen, joka olet ihastunut naiseen. Mitä odotat suhteelta naisen kanssa? Tai, jos olet seurustellut miehen ja naisen kanssa niin Miten mielestäsi seurustelukumppanin sukupuoli vaikuttaa suhteeseen? Vai vaikuttaako mitenkään?

65

952

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Enpä ole juurikaan havainnut eroja.

    • Anonyymi

      Odotan lämpöä, läheisyyttä, keskusteluja, hellyyttä, yhteisiä seikkailuja, jakamista, ystävyyttä. Periaatteessa varmaan mahdollista miehen tai naisen kanssa, mutta itsellä nämä toiveet ja halut keskittyy lähinnä naisiin.

    • Anonyymi

      Minulla on kokemusta molemmista. En sanoisi, että sukupuoli itsessään vaikuttaa suhteeseen kovin paljon, mutta yhteiskunnassa vallitseva suhtautuminen eri sukupuolen edustajiin, sekä sen aiheuttaman sukupuolisidonnaisen kasvatuksen seuraukset, vaikuttavat ja näkyvät kyllä suhteessakin. Odotan suhteelta samoja asioita riippumatta kumppanin sukupuolesta.

      • Anonyymi

        Niin ympäristön kannalta helpompaa on suhde eri sukupuolen kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ympäristön kannalta helpompaa on suhde eri sukupuolen kanssa.

        En ottanut kantaa helppouteen, minusta molemmissa on omat vaikeutensa, vaikeudet vaan ovat osittain erilaisia. Ihmiset kasvavat tiettyihin sukupuoliroolehin koulujärjestelmän, median ym. instituutioiden vaikuksesta, ja heiltä odotetaan eri asioita, mikä valitettavasti muokkaa käyttäytymistä, vaikka ei haluaisikaan, naisena tai miehenä on jatkuvasti erilaisen arvioinnin ja katseen kohteena. Tämän kaiken seuraukset näkyvät myös siinä, miten kaksi naista on suhteessa toisiinsa, tai vastaavasti nainen ja mies.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ottanut kantaa helppouteen, minusta molemmissa on omat vaikeutensa, vaikeudet vaan ovat osittain erilaisia. Ihmiset kasvavat tiettyihin sukupuoliroolehin koulujärjestelmän, median ym. instituutioiden vaikuksesta, ja heiltä odotetaan eri asioita, mikä valitettavasti muokkaa käyttäytymistä, vaikka ei haluaisikaan, naisena tai miehenä on jatkuvasti erilaisen arvioinnin ja katseen kohteena. Tämän kaiken seuraukset näkyvät myös siinä, miten kaksi naista on suhteessa toisiinsa, tai vastaavasti nainen ja mies.

        Tarkoitatko sukupuolirooleja? Mä en niistä ole koskaan välittänyt. Miehen kanssa suhteessa ollessa minä naisena tein tapetoinnit, huonekalujen kasaamiset, seinien maalaamiset jne. Suhteessa kumpikin on tehnyt aina sitä mitä osaa ja mistä tykkää. Parasta on, jos tehdään yhdessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko sukupuolirooleja? Mä en niistä ole koskaan välittänyt. Miehen kanssa suhteessa ollessa minä naisena tein tapetoinnit, huonekalujen kasaamiset, seinien maalaamiset jne. Suhteessa kumpikin on tehnyt aina sitä mitä osaa ja mistä tykkää. Parasta on, jos tehdään yhdessä.

        Minäkin olisin erittäin mielelläni välittämättä sukupuolirooleista, ja muista sukupuoleeni, sekä muiden sukupuoliin kohdistuvista odotuksista ja käyttäytymisestä, mutta en voi täysin niin elää, koska en elä tyhjiössä, vaan yhteiskunnassa, joka näkee naisen ja miehen erilaisina. En tarkoita konkreettisia asioita, kuten tehtäviä, vaan sitä tapaa, miten joku suhtautuu minuun (tai kehen tahansa) naisena, tai itseensä naisena tai miehenä, ja miten se vaikuttaa ihmisten välisiin (pari)suhteisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin olisin erittäin mielelläni välittämättä sukupuolirooleista, ja muista sukupuoleeni, sekä muiden sukupuoliin kohdistuvista odotuksista ja käyttäytymisestä, mutta en voi täysin niin elää, koska en elä tyhjiössä, vaan yhteiskunnassa, joka näkee naisen ja miehen erilaisina. En tarkoita konkreettisia asioita, kuten tehtäviä, vaan sitä tapaa, miten joku suhtautuu minuun (tai kehen tahansa) naisena, tai itseensä naisena tai miehenä, ja miten se vaikuttaa ihmisten välisiin (pari)suhteisiin.

        Niin tasa-arvo ei vieläkään täysin toteudu. Esim naistenammateiksi mielletyistä töistä maksetaan vähemmän. Naispomot tienaavat usein vähemmän kuin miehet jne.. Naisten oletetaan hoitavan lapsia enemmän jne...Loputon lista, jos niitä alkaa miettimään...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tasa-arvo ei vieläkään täysin toteudu. Esim naistenammateiksi mielletyistä töistä maksetaan vähemmän. Naispomot tienaavat usein vähemmän kuin miehet jne.. Naisten oletetaan hoitavan lapsia enemmän jne...Loputon lista, jos niitä alkaa miettimään...

        Niin, naiset ja naisiin liitetyt asiat nähdään vähempänä kuin miehet ja heihin liitetyt asiat, ja lisäksi erilaisina. Tämä näkyy jatkuvasti ihan pienissäkin asioissa, esimerkiksi, jos olet ravintolassa illallisella naisystävän kanssa, tai miesystävän kanssa, teihin voi hyvin todennäköisesti kohdistua erilaista viestintää henkilökunnan taholta, ja elämä on täynnä vastaavia esimerkkejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, naiset ja naisiin liitetyt asiat nähdään vähempänä kuin miehet ja heihin liitetyt asiat, ja lisäksi erilaisina. Tämä näkyy jatkuvasti ihan pienissäkin asioissa, esimerkiksi, jos olet ravintolassa illallisella naisystävän kanssa, tai miesystävän kanssa, teihin voi hyvin todennäköisesti kohdistua erilaista viestintää henkilökunnan taholta, ja elämä on täynnä vastaavia esimerkkejä.

        Noin varmasti on. Kaksi naista mielletään helposti ystäviksi, siskoksiksi jne ei pariskunnaksi tai varsinkaan lapsiperheeksi..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin varmasti on. Kaksi naista mielletään helposti ystäviksi, siskoksiksi jne ei pariskunnaksi tai varsinkaan lapsiperheeksi..

        Minä en tarkoittanut tuota asiaa, vaikka sekin on totta, tarkoitin sitä tapaa, miten henkilökunta naispareille naissukupuolen edustajina viestii, ja tämä siis riippumatta siitä, ilmeneekö parisuhteellisuus vai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en tarkoittanut tuota asiaa, vaikka sekin on totta, tarkoitin sitä tapaa, miten henkilökunta naispareille naissukupuolen edustajina viestii, ja tämä siis riippumatta siitä, ilmeneekö parisuhteellisuus vai ei.

        Jatkan vielä, tarkoitan tässä keskustelussa sitä, että naisparissa on kaksi naista, jotka ympäristö kohtaa naisina, ja on aina kohdannut, ja tämä vaikuttaa myös siihen, miten he itsensä ja toisensa näkevät, sekä sitä kautta heidän keskinäiseen suhteeseensa, tiedostivat he sitä tai ei. Joissakin asioissa se on etu ja joissakin haitta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan vielä, tarkoitan tässä keskustelussa sitä, että naisparissa on kaksi naista, jotka ympäristö kohtaa naisina, ja on aina kohdannut, ja tämä vaikuttaa myös siihen, miten he itsensä ja toisensa näkevät, sekä sitä kautta heidän keskinäiseen suhteeseensa, tiedostivat he sitä tai ei. Joissakin asioissa se on etu ja joissakin haitta.

        Näin varmaan on ja osa asioista niin syväänjuurtuneita ettei niitä edes huomaa. Laitatko jonkun esimerkin siitä mitä tarkoitat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin varmaan on ja osa asioista niin syväänjuurtuneita ettei niitä edes huomaa. Laitatko jonkun esimerkin siitä mitä tarkoitat.

        Esimerkiksi meidän(kin) yhteiskunnassa miesten on sallittua ottaa enemmän tilaa kuin naisten, ja tämä käyttäytyminen omaksutaan viimeistään kouluun mentäessä, ellei jo lapsuudenkodissa, eli naiset oppivat pienentämään itseään. Naisparin molemmat osapuolet ovat tämän omaksuneet enemmän tai vähemmän, he tulevat jatkuvasti kohdatuksi ympäristön taholta siitä oletuksesta lähtien, ja ovat siis pariskuntana näkymättömämpi ja vähemmän merkitsevä kuin naisen ja miehen muodostama pari, ja he odottavat myös toisiltaan tätä itsen pienentämistä, sekä saattavat olla alttiita reagoimaan negatiivisesti, jos toinen heistä ei niin jossakin tilanteessa tee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Esimerkiksi meidän(kin) yhteiskunnassa miesten on sallittua ottaa enemmän tilaa kuin naisten, ja tämä käyttäytyminen omaksutaan viimeistään kouluun mentäessä, ellei jo lapsuudenkodissa, eli naiset oppivat pienentämään itseään. Naisparin molemmat osapuolet ovat tämän omaksuneet enemmän tai vähemmän, he tulevat jatkuvasti kohdatuksi ympäristön taholta siitä oletuksesta lähtien, ja ovat siis pariskuntana näkymättömämpi ja vähemmän merkitsevä kuin naisen ja miehen muodostama pari, ja he odottavat myös toisiltaan tätä itsen pienentämistä, sekä saattavat olla alttiita reagoimaan negatiivisesti, jos toinen heistä ei niin jossakin tilanteessa tee.

        Jatkan vielä, tämä itsen pienentäminen voi joillakin mennä jopa niin pitkälle, että naispari itse näkee koko parisuhteensa vähempänä kuin naisen ja miehen muodostaman suhteen, ja kokee esimerkiksi, ettei sitä pidä tuoda "liikaa" esille, koska muuten ottaa liikaa tilaa. Minulla ei ole tällaisesta ääripäästä kokemusta henkilökohtaisesti, mutta olen nähnyt ja kuullut sivusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan vielä, tämä itsen pienentäminen voi joillakin mennä jopa niin pitkälle, että naispari itse näkee koko parisuhteensa vähempänä kuin naisen ja miehen muodostaman suhteen, ja kokee esimerkiksi, ettei sitä pidä tuoda "liikaa" esille, koska muuten ottaa liikaa tilaa. Minulla ei ole tällaisesta ääripäästä kokemusta henkilökohtaisesti, mutta olen nähnyt ja kuullut sivusta.

        Tää on varmaan osaksi myös ikäpolvi kysymys. Ennen opetettiin, että kotona mies ottaa ensin ruokaa ja sitten muut aikuiset ja lopuksi lapset. Nykyisin lapset ensin, sitten naiset ja lopuksi miehet.
        Osa naispareista saattaa jättäytyä näkymättömäksi myös suojellakseen suhdettaan ja välttääkseen konflikteja. Näin silloin kun ollaan hyvinheterokeskeisessä ympäristössä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tää on varmaan osaksi myös ikäpolvi kysymys. Ennen opetettiin, että kotona mies ottaa ensin ruokaa ja sitten muut aikuiset ja lopuksi lapset. Nykyisin lapset ensin, sitten naiset ja lopuksi miehet.
        Osa naispareista saattaa jättäytyä näkymättömäksi myös suojellakseen suhdettaan ja välttääkseen konflikteja. Näin silloin kun ollaan hyvinheterokeskeisessä ympäristössä.

        Niin, voi olla osaksi myös ikäpolvikysymys, mutta olen huomannut samaa kaiken ikäisillä, ja miksi ei, koska suhtautuminen naisiin on edelleen se, etteivät naiset saa ottaa tilaa samalla tavalla kuin miehet. Tätä asiaa on tutkittu koulumaailmassa, opettajat antavat pojille enemmän tilaa kuin tytöille, palkitsevat poikia tilan ottamisesta. Tämä siis nykyaikana, ja sama jatkuu työelämässä jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, voi olla osaksi myös ikäpolvikysymys, mutta olen huomannut samaa kaiken ikäisillä, ja miksi ei, koska suhtautuminen naisiin on edelleen se, etteivät naiset saa ottaa tilaa samalla tavalla kuin miehet. Tätä asiaa on tutkittu koulumaailmassa, opettajat antavat pojille enemmän tilaa kuin tytöille, palkitsevat poikia tilan ottamisesta. Tämä siis nykyaikana, ja sama jatkuu työelämässä jne.

        Totutut tavat muuttuvat hitaasti. Kuitenkin on menty eteenpäin tasa-arvossa. Viellä on silti paljon tehtävää.


    • Anonyymi

      Olisi kiinnostavaa, jos tähän hyvään aiheeseen tulisi enemmän näkökulmia, minä olen yksin kirjoittanut suurimman osan, vaikka en ole aloittanut tätä keskustelua edes.

    • Anonyymi

      Naisen kanssa suhteessa kaipaan samoja arkipäiväisiä asioita sekä niiden jakamista. Omaan kokemukseen pohjautuen odotan kuitenkin enemmän tunteita, niiden osoittamista sekä niistä puhumista niin hyvässä kuin pahassa, intensiivisyyttä ja läsnäoloa kuin suhteessa miehen kanssa. Seksi naisen kanssa itselleni nautinnollisempaa. Minulla tosin suhteita naisten kanssa takana vain yksi. Ehkä vielä joskus.

      • Anonyymi

        Minustakin vuorovaikutuksellinen tunneviestintä on juuri sellainen asia, missä taas naisen rooliin kasvaminen on etu, ja naispari hyötyy keskinäisessä suhteessaan siitä, että yhteiskunnassa ohjataan naisia tunneviestintään. Naisen ja miehen välisissä suhteissa voi helpommin tulla tuossa kohtaamattomuutta. Oman kokemukseni perusteella yksilölliset erot ovat kumminkin aika isot, eikä kaikilla naisillakaan ole valmiuksia, tai kiinnostustakaan, kovin intensiiviseen tunteiden ilmaisuun.


    • Anonyymi

      Olen nyt keski-ikäisen huomannut tai itselleni tunnustanut olevani bi. En etsi seikkailua, etsin hyvää suhdetta naisen tai miehen kanssa. Tällä hetkellä ole ollut jo pitkään ihastunut naiseen. Mitä odotan suhteelta.. Läheisyyttä mutta en omistamista, luottamusta, hyviä keskusteluja, rehellisyyttä. Ja koska olen naisten suhteen itselleni oudolla maaperällä, odotan näköjään, että toinen tekisi aloitteen. Toki, en yleensä ole miehiäkään pokannut, mutta naisten suhteen koen sen aiempaakin haastavampana.
      En kuvitte suhteen naiseen olevan helpompi. Parisuhde on aina parisuhde. Seksikin kiinnostaa, mutta samat haasteet siinäkin voi olla, kun miehenkin kanssa. Toivon, että seksi ei käytetä kiristys tai painostuskeinona, vaan siitä voi ja saa puhua silloinkin, kun toiveet tai aktiivisuus ei aina kohtaa

      • Anonyymi

        Ärsyttävästi puhelin muuttaa sanoja perusmuotoon. Koska en oikolukenut edellistä viestiä, pahoittelen sen huonoa kieliasua


      • Anonyymi

        Naisen suhteen sun täytyy olla aloitteellinen. Viestittää kiinnostusta. Harva nainen lähtee iskemään ilman kunnon signaalia..


      • Anonyymi

        Minun on ihan pakko kommentoida tuohon seksikiristykseen, että olen aina pitänyt koko asiaa lähinnä vitsinä, minua ei ainakaan voisi kiristää seksillä edes, kun voin aika helposti olla ilman, ei sillä, että kukaan olisi yrittänytkään. Mitä omistamiseen tulee, niin suurimmalla osalla ihmisistä on tarve jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen parisuhteessa, mutta eihän ketään voi omistaa kuin esineitä, voi kumminkin olla vaikea löytää kumppania, joka on täysin vapaa omistushalusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun on ihan pakko kommentoida tuohon seksikiristykseen, että olen aina pitänyt koko asiaa lähinnä vitsinä, minua ei ainakaan voisi kiristää seksillä edes, kun voin aika helposti olla ilman, ei sillä, että kukaan olisi yrittänytkään. Mitä omistamiseen tulee, niin suurimmalla osalla ihmisistä on tarve jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen parisuhteessa, mutta eihän ketään voi omistaa kuin esineitä, voi kumminkin olla vaikea löytää kumppania, joka on täysin vapaa omistushalusta.

        Kyllä seksillä voi kiristää, jos toisella on kovat halut ja tarpeet sen suhteen. Tosin hyvää se ei tee parisuhteelle. Parisuhteessa tärkeää on se, että ollaan me, että suhde on läheinen ja lämmin sekä luottamuksellinen. Toista ei voi sitoa täysin itseensä, mutta voidakseen hyvin suhde tarvitsee yhteistä aikaa riittävästi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä seksillä voi kiristää, jos toisella on kovat halut ja tarpeet sen suhteen. Tosin hyvää se ei tee parisuhteelle. Parisuhteessa tärkeää on se, että ollaan me, että suhde on läheinen ja lämmin sekä luottamuksellinen. Toista ei voi sitoa täysin itseensä, mutta voidakseen hyvin suhde tarvitsee yhteistä aikaa riittävästi.

        Niin tiedän kyllä, että seksillä voi kiristää, sanoin vaan, että minua ei voi, ja siksi koko juttu tuntuu vitsiltä. Minkäänlainen kiristäminen ei todellakaan kuulu parisuhteeseen, tai mihinkään muuhunkaan suhteeseen, mutta se ei ole kiristämistä, jos joku ei halua seksiä aina. Minusta näistäkin asioista pitää puhua avoimesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tiedän kyllä, että seksillä voi kiristää, sanoin vaan, että minua ei voi, ja siksi koko juttu tuntuu vitsiltä. Minkäänlainen kiristäminen ei todellakaan kuulu parisuhteeseen, tai mihinkään muuhunkaan suhteeseen, mutta se ei ole kiristämistä, jos joku ei halua seksiä aina. Minusta näistäkin asioista pitää puhua avoimesti.

        Niin pitää puhua avoimesti. Joskus kyllä voi olla, että haluaa oikeastaan läheisyyttä vaikka ehdottaa seksiä. Vaan jollei ole läheisyyttäkään usein niin sitten kyllä tuntuisi torjutulta olo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun on ihan pakko kommentoida tuohon seksikiristykseen, että olen aina pitänyt koko asiaa lähinnä vitsinä, minua ei ainakaan voisi kiristää seksillä edes, kun voin aika helposti olla ilman, ei sillä, että kukaan olisi yrittänytkään. Mitä omistamiseen tulee, niin suurimmalla osalla ihmisistä on tarve jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen parisuhteessa, mutta eihän ketään voi omistaa kuin esineitä, voi kumminkin olla vaikea löytää kumppania, joka on täysin vapaa omistushalusta.

        Minusta turvallisuudentunne tulee luottamuksesta ja sopivasta vapaudesta. Tarvitsen tilaa, mutta olen luottamuksen arvoinen ja annan myös toiselle tilaa. Saa olla omia menoja ja harrastuksia, mutta niistä pitää kertoa rehellisesti. Ja yhdessä sovituista rajoista tulee pitää kiinni. Ahdistuisin, jos minulla olisi tunne, että toinen pitää minua omaisuutenaan, mutta nauttisin olla vain hänen oma, kun hän antaisi ja ottaisi omaa tilaa ja oltaisi luottamuksen arvoisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin pitää puhua avoimesti. Joskus kyllä voi olla, että haluaa oikeastaan läheisyyttä vaikka ehdottaa seksiä. Vaan jollei ole läheisyyttäkään usein niin sitten kyllä tuntuisi torjutulta olo.

        Se on ihan ymmärrettävää, mutta onko kovin tavallista edes, ettei suhteessa saa tarpeeksi fyysistä läheisyyttä? Minulla ei ole sellaista kokemusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta turvallisuudentunne tulee luottamuksesta ja sopivasta vapaudesta. Tarvitsen tilaa, mutta olen luottamuksen arvoinen ja annan myös toiselle tilaa. Saa olla omia menoja ja harrastuksia, mutta niistä pitää kertoa rehellisesti. Ja yhdessä sovituista rajoista tulee pitää kiinni. Ahdistuisin, jos minulla olisi tunne, että toinen pitää minua omaisuutenaan, mutta nauttisin olla vain hänen oma, kun hän antaisi ja ottaisi omaa tilaa ja oltaisi luottamuksen arvoisia.

        Minäkin tarvitsen tilaa (oma aika, ystävät, harrastukset) oikeastaan pidän sellaista aika itsestään selvänä, en tarkoittanut omistushalulla mitään rajoittamista, ehkä omistushalu on väärä sana, mutta minusta sekin on tavallaan omistushalua, että katsoo oikeudekseen odottaa toiselta jotain, mikä taas liittyy turvallisuuden tunteeseen, mitä iloa parisuhteesta on, jos toiselta ei voi odottaa mitään. En tiedä mitä rajoja parisuhteessa pitäisi sopia, en muista varsinaisesti sopineeni kenenkään kanssa sellaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin tarvitsen tilaa (oma aika, ystävät, harrastukset) oikeastaan pidän sellaista aika itsestään selvänä, en tarkoittanut omistushalulla mitään rajoittamista, ehkä omistushalu on väärä sana, mutta minusta sekin on tavallaan omistushalua, että katsoo oikeudekseen odottaa toiselta jotain, mikä taas liittyy turvallisuuden tunteeseen, mitä iloa parisuhteesta on, jos toiselta ei voi odottaa mitään. En tiedä mitä rajoja parisuhteessa pitäisi sopia, en muista varsinaisesti sopineeni kenenkään kanssa sellaisia.

        Niin siis ihmettelen, miksi parisuhdetta alettaisiin muodostaa jotenkin rajojen kautta, mihin niitä rajoja tarvitaan? Minusta voi olla vaan yhdessä ihan luonnollisesti, ilman kaavoja, ja vasta sitten miettiä rajoja, jos sellainen tarve jostain syystä tulee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin tarvitsen tilaa (oma aika, ystävät, harrastukset) oikeastaan pidän sellaista aika itsestään selvänä, en tarkoittanut omistushalulla mitään rajoittamista, ehkä omistushalu on väärä sana, mutta minusta sekin on tavallaan omistushalua, että katsoo oikeudekseen odottaa toiselta jotain, mikä taas liittyy turvallisuuden tunteeseen, mitä iloa parisuhteesta on, jos toiselta ei voi odottaa mitään. En tiedä mitä rajoja parisuhteessa pitäisi sopia, en muista varsinaisesti sopineeni kenenkään kanssa sellaisia.

        Jos parisuhteeseen vielä päädyn, niin haluaisin toisen olevan tavoitettavissa helposti. Erossa ollessa haluaisin edes pieniä puheluita, viestejä kerran päivässä tai miksei useamminkin. Omia menoja saa olla, mutta ne pitää kertoa rehellisesti ja etukäteen esim viikonloppuna matka ystävän kanssa. Jos tiedän sen etukäteen, voin suunnitella ajoissa mitä teen silloin. Parisuhteessa kaipaan rehellisyyttä, puhumista, luottamusta, hellyyttä ja asioiden yhdessä jakamista. Tietenkään kaikkea ei tarvitse juurtajaksain jakaa, mutta jotain itsestään on annettava puolin ja toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos parisuhteeseen vielä päädyn, niin haluaisin toisen olevan tavoitettavissa helposti. Erossa ollessa haluaisin edes pieniä puheluita, viestejä kerran päivässä tai miksei useamminkin. Omia menoja saa olla, mutta ne pitää kertoa rehellisesti ja etukäteen esim viikonloppuna matka ystävän kanssa. Jos tiedän sen etukäteen, voin suunnitella ajoissa mitä teen silloin. Parisuhteessa kaipaan rehellisyyttä, puhumista, luottamusta, hellyyttä ja asioiden yhdessä jakamista. Tietenkään kaikkea ei tarvitse juurtajaksain jakaa, mutta jotain itsestään on annettava puolin ja toisin.

        Minä olen täysin samaa mieltä tuosta kaikesta, en voisi olla enempää samaa mieltä, mutta minulle ei välttämättä kauhean pienet puhelut riitä parisuhteessa(kaan), kun olen todella puhelias.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen täysin samaa mieltä tuosta kaikesta, en voisi olla enempää samaa mieltä, mutta minulle ei välttämättä kauhean pienet puhelut riitä parisuhteessa(kaan), kun olen todella puhelias.

        Niin no se oli minimivaatimus, että pikkupuheluita, mutta mieluummin puhun kyllä kunnolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin tarvitsen tilaa (oma aika, ystävät, harrastukset) oikeastaan pidän sellaista aika itsestään selvänä, en tarkoittanut omistushalulla mitään rajoittamista, ehkä omistushalu on väärä sana, mutta minusta sekin on tavallaan omistushalua, että katsoo oikeudekseen odottaa toiselta jotain, mikä taas liittyy turvallisuuden tunteeseen, mitä iloa parisuhteesta on, jos toiselta ei voi odottaa mitään. En tiedä mitä rajoja parisuhteessa pitäisi sopia, en muista varsinaisesti sopineeni kenenkään kanssa sellaisia.

        No tarkoitan sitä, mikä on sopivaa tai mikä loukkaa. Minusta siitä pitää keskustella
        Jonkun mielestä keskustelu tousrn kanssa tai tanssiminen on pettämistä, toisen mielestä kerta seksi ilman tunteita ei ole. Haluaisin tiet, mitä toinen sallisi ja mitä pitäisi loukkaavana ja kertoisin oman näkemykseni. Jos ne kovin poikkeaisi en voisi olla suhteessa. Mutta haluaisin rajan olevan sellainen, että kumpikin sen tietää ja sitä kunnioittaa. Olenko siis outo? Ja ei, en itse kaipaa satunnaista seksiä tai leikkejä muiden kanssa, mutta itse en esim tanssimista pidä pettämisenä (jos vaan tanssitaan eikä nus...ta tanssilattialla). Elämä on opettanut, että on helpompaa jos näistä rajoista on yhteinen käsitys ja sitoutuminen niihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tarkoitan sitä, mikä on sopivaa tai mikä loukkaa. Minusta siitä pitää keskustella
        Jonkun mielestä keskustelu tousrn kanssa tai tanssiminen on pettämistä, toisen mielestä kerta seksi ilman tunteita ei ole. Haluaisin tiet, mitä toinen sallisi ja mitä pitäisi loukkaavana ja kertoisin oman näkemykseni. Jos ne kovin poikkeaisi en voisi olla suhteessa. Mutta haluaisin rajan olevan sellainen, että kumpikin sen tietää ja sitä kunnioittaa. Olenko siis outo? Ja ei, en itse kaipaa satunnaista seksiä tai leikkejä muiden kanssa, mutta itse en esim tanssimista pidä pettämisenä (jos vaan tanssitaan eikä nus...ta tanssilattialla). Elämä on opettanut, että on helpompaa jos näistä rajoista on yhteinen käsitys ja sitoutuminen niihin.

        Oon niin samaa mieltä. Rehellinen keskustelu asioista on paikallaan. Mielellään rehellinen keskustelu heti alusta alkaen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oon niin samaa mieltä. Rehellinen keskustelu asioista on paikallaan. Mielellään rehellinen keskustelu heti alusta alkaen.

        Joku sentään on samaa mieltä. 😊 Nimen omaan rehellinen keskustelu, yhteinen näkemys, luottamus ja kunnioitus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tarkoitan sitä, mikä on sopivaa tai mikä loukkaa. Minusta siitä pitää keskustella
        Jonkun mielestä keskustelu tousrn kanssa tai tanssiminen on pettämistä, toisen mielestä kerta seksi ilman tunteita ei ole. Haluaisin tiet, mitä toinen sallisi ja mitä pitäisi loukkaavana ja kertoisin oman näkemykseni. Jos ne kovin poikkeaisi en voisi olla suhteessa. Mutta haluaisin rajan olevan sellainen, että kumpikin sen tietää ja sitä kunnioittaa. Olenko siis outo? Ja ei, en itse kaipaa satunnaista seksiä tai leikkejä muiden kanssa, mutta itse en esim tanssimista pidä pettämisenä (jos vaan tanssitaan eikä nus...ta tanssilattialla). Elämä on opettanut, että on helpompaa jos näistä rajoista on yhteinen käsitys ja sitoutuminen niihin.

        Kuka niin on sanonut, että sinä olet outo, tietysti jokainen toimii omalla itselleen sopivalla tavalla, minä en vaan ole koskaan tähän mennessä suhteissani kokenut tarpeelliseksi tuollaista keskustelua, kun noista mainitsemistasi asioista on itsestään selvästi vallinnut yksimielisyys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku sentään on samaa mieltä. 😊 Nimen omaan rehellinen keskustelu, yhteinen näkemys, luottamus ja kunnioitus.

        Kuka tässä keskustelussa on noista asioista ollut eri mieltä, en minä ainakaan, ihmeellisesti käsitätte asiat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka niin on sanonut, että sinä olet outo, tietysti jokainen toimii omalla itselleen sopivalla tavalla, minä en vaan ole koskaan tähän mennessä suhteissani kokenut tarpeelliseksi tuollaista keskustelua, kun noista mainitsemistasi asioista on itsestään selvästi vallinnut yksimielisyys.

        No sehän kiva, jos on ollut yhteisymmärrys asioista ja suhde on toiminut. Pitkässä suhteessa voi eteen tulla kaikenlaista .. Hyvä keskusteluyhteys on arvokas, suhdetta kannattaa vaalia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sehän kiva, jos on ollut yhteisymmärrys asioista ja suhde on toiminut. Pitkässä suhteessa voi eteen tulla kaikenlaista .. Hyvä keskusteluyhteys on arvokas, suhdetta kannattaa vaalia.

        Minusta ihmissuhteita ei ole mieltä lähestyä ongelmalähtöisesti, en ymmärrä miten sellainen on luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, kun minusta se on juuri päinvastoin, jos toinen heti suhteen alussa luettelisi jotkut säännöt, niin kokisin, ettei hän luota ollenkaan, eikä kunnioita minua ihmisenä. En myöskään voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, joka haluaa määritellä kenen kanssa saa puhua, tanssia yms tavallisia asioita, koko ajatus on ihan absurdi. Suhteessa voi tosiaan tulla eteen kaikenlaista, mutta ajattelen, että ne asiat käsitellään sitten, jos niitä tulee. Minulla ei ole kokemusta, että tuollaisista mustasukkaisuuteen liittyvistä asioista olisi tullut ongelma, mutta se ei tarkoita, ettei muita ongelmia olisi ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minusta ihmissuhteita ei ole mieltä lähestyä ongelmalähtöisesti, en ymmärrä miten sellainen on luottamuksen ja kunnioituksen osoitus, kun minusta se on juuri päinvastoin, jos toinen heti suhteen alussa luettelisi jotkut säännöt, niin kokisin, ettei hän luota ollenkaan, eikä kunnioita minua ihmisenä. En myöskään voisi kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, joka haluaa määritellä kenen kanssa saa puhua, tanssia yms tavallisia asioita, koko ajatus on ihan absurdi. Suhteessa voi tosiaan tulla eteen kaikenlaista, mutta ajattelen, että ne asiat käsitellään sitten, jos niitä tulee. Minulla ei ole kokemusta, että tuollaisista mustasukkaisuuteen liittyvistä asioista olisi tullut ongelma, mutta se ei tarkoita, ettei muita ongelmia olisi ollut.

        On täysin eri asia "määrätä" säännöt, kun keskustella, missä toisen ja omasta mielestä ne rajat menee. Huomioida sitten toisen näkemys, jos ne ei kohtaa sopia rajat tai todeta, ettei onnistu. En missään tapauksessa kertoisi kumppanille sääntöjä tai rajoja, mutta haluaisin kuulla, missä ne hänen mielestä menee ja toivoisin että saataisi niistä tarvittaessa kompromissi. Niistä kiinni pitämiseen ja yhteisten rajojen kunnioittamiseen se luottamus liittyy. Kumppanini saa siis hyvillä mielin mennä ulos muiden ystävien kanssa ja tanssia siellä, jos olemme todenneet, että tanssiminen ja ystävien tapaaminen ei ole pettämistä. Jos se toisesta olisi, loukkasin häntä tahtomattani, kun en itse sitä pitäisi loukkaavana käytöksenä.
        Ja korostan että tähän liittyi yhteinen keskustelu, ei vain sen kertominen miten minä haluan ja näin tehdään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On täysin eri asia "määrätä" säännöt, kun keskustella, missä toisen ja omasta mielestä ne rajat menee. Huomioida sitten toisen näkemys, jos ne ei kohtaa sopia rajat tai todeta, ettei onnistu. En missään tapauksessa kertoisi kumppanille sääntöjä tai rajoja, mutta haluaisin kuulla, missä ne hänen mielestä menee ja toivoisin että saataisi niistä tarvittaessa kompromissi. Niistä kiinni pitämiseen ja yhteisten rajojen kunnioittamiseen se luottamus liittyy. Kumppanini saa siis hyvillä mielin mennä ulos muiden ystävien kanssa ja tanssia siellä, jos olemme todenneet, että tanssiminen ja ystävien tapaaminen ei ole pettämistä. Jos se toisesta olisi, loukkasin häntä tahtomattani, kun en itse sitä pitäisi loukkaavana käytöksenä.
        Ja korostan että tähän liittyi yhteinen keskustelu, ei vain sen kertominen miten minä haluan ja näin tehdään.

        Ok, ihmiset ovat erilaisia, minä taas koen luottamuksen olevan asia, joka on olemassa tai ei, ja jos sitä ei ole, niin en aloittaisi suhdetta edes. En tarvitse tuollaisia määrittelyjä mihinkään, tai ainakaan en ole tähän mennessä tarvinnut, voihan tilanne olla toinen seuraavassa suhteessa, mutta sen näkee sitten. Silloin ehkä pitäisi määritellä asioita, jos jostain tosi isosta olisi ihan eri näkemys, mutta en osaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle kaikki tavallisetkin asiat ovat hirveän vaikeita, ja kaikesta pitää sopia jokin kaava, enkä edes harkitsisi suhdetta, jos toisen mielestä ystävien tapaaminen yms olisi pettämistä tai loukkaavaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, ihmiset ovat erilaisia, minä taas koen luottamuksen olevan asia, joka on olemassa tai ei, ja jos sitä ei ole, niin en aloittaisi suhdetta edes. En tarvitse tuollaisia määrittelyjä mihinkään, tai ainakaan en ole tähän mennessä tarvinnut, voihan tilanne olla toinen seuraavassa suhteessa, mutta sen näkee sitten. Silloin ehkä pitäisi määritellä asioita, jos jostain tosi isosta olisi ihan eri näkemys, mutta en osaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle kaikki tavallisetkin asiat ovat hirveän vaikeita, ja kaikesta pitää sopia jokin kaava, enkä edes harkitsisi suhdetta, jos toisen mielestä ystävien tapaaminen yms olisi pettämistä tai loukkaavaa.

        Jatkan vielä, että minulla turvallisuuden tunne ei ole sidoksissa määritelmiin ja kaavoihin, vaan muihin asioihin, mutta ymmärrän kyllä, että tämäkin asia on yksilöllinen, ja voisin varmaan lähteä parisuhteessa sopimaan erikseen joistakin kaavoista, jos se olisi toiselle ehdottoman tärkeää, tai jos sellainen tarve jostain syystä tulisi, mutta se ei ole minulle luonteenomaista, enkä ole siihen tottunut aikaisemmissa suhteissa, kun luottamus- ja mustasukkaisuusasiat eivät ole tulleet ongelmaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkan vielä, että minulla turvallisuuden tunne ei ole sidoksissa määritelmiin ja kaavoihin, vaan muihin asioihin, mutta ymmärrän kyllä, että tämäkin asia on yksilöllinen, ja voisin varmaan lähteä parisuhteessa sopimaan erikseen joistakin kaavoista, jos se olisi toiselle ehdottoman tärkeää, tai jos sellainen tarve jostain syystä tulisi, mutta se ei ole minulle luonteenomaista, enkä ole siihen tottunut aikaisemmissa suhteissa, kun luottamus- ja mustasukkaisuusasiat eivät ole tulleet ongelmaksi.

        Itse näkisin tuon riippuvan siitä, onko suhteen osapuolilla jo valmiiksi jaettu näkemys siitä mitä parisuhteeseen sitoutuminen merkitsee. Jos tämä näkemys ei tule kyseenalaiseksi, kaikki sujuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, ihmiset ovat erilaisia, minä taas koen luottamuksen olevan asia, joka on olemassa tai ei, ja jos sitä ei ole, niin en aloittaisi suhdetta edes. En tarvitse tuollaisia määrittelyjä mihinkään, tai ainakaan en ole tähän mennessä tarvinnut, voihan tilanne olla toinen seuraavassa suhteessa, mutta sen näkee sitten. Silloin ehkä pitäisi määritellä asioita, jos jostain tosi isosta olisi ihan eri näkemys, mutta en osaisi olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle kaikki tavallisetkin asiat ovat hirveän vaikeita, ja kaikesta pitää sopia jokin kaava, enkä edes harkitsisi suhdetta, jos toisen mielestä ystävien tapaaminen yms olisi pettämistä tai loukkaavaa.

        Osin hain juuri samaa, mitä sinäkin sanoit. Halua tietää, mitä toinen ajattelee ja sitten arvioida, onko suhteella mahdollisuuksia. Jos en tiedä, miten toinen tietyt asiat kokee, en voi tietää, ovatko näkemykset pahasti ristiriidassa, ennen kuin tulee suuri ristiriita eteen. Ei siitä mitään varsinaista sopimusta tarvitse tehdä, mutta puhua pitää ja sitten luottaa, että toimitaan toista kunnioittaen.
        Mutta jos ei puhuta, oletetaan ja sitten tulee ristiriitoja ja luottamuspulaa, vaikka toinen ei ehkä edes ymmärrä, mitä teki väärin.
        Että en mitään sen suurempaa prosessia hakenut, kun että pitää puhua, että tietää missä toisenkin mielestä rajat menee, kunnioittaa niitä ja silloin minä luotan. Ja kun luottaa, antaa tilaa ja vapautta myös omalle ajalle, ilman mustasukkaisuutta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On täysin eri asia "määrätä" säännöt, kun keskustella, missä toisen ja omasta mielestä ne rajat menee. Huomioida sitten toisen näkemys, jos ne ei kohtaa sopia rajat tai todeta, ettei onnistu. En missään tapauksessa kertoisi kumppanille sääntöjä tai rajoja, mutta haluaisin kuulla, missä ne hänen mielestä menee ja toivoisin että saataisi niistä tarvittaessa kompromissi. Niistä kiinni pitämiseen ja yhteisten rajojen kunnioittamiseen se luottamus liittyy. Kumppanini saa siis hyvillä mielin mennä ulos muiden ystävien kanssa ja tanssia siellä, jos olemme todenneet, että tanssiminen ja ystävien tapaaminen ei ole pettämistä. Jos se toisesta olisi, loukkasin häntä tahtomattani, kun en itse sitä pitäisi loukkaavana käytöksenä.
        Ja korostan että tähän liittyi yhteinen keskustelu, ei vain sen kertominen miten minä haluan ja näin tehdään.

        Samaa mieltä keskustelu on eri asia kuin määrääminen. Mitä enemmän suhteessa on avointa keskustelua kaikesta sen parempi. Keskustelussa se miten sanansa asettaa vaikuttaa paljon siihen onko se määräilyä tai kontrollointia vain vain tutustumista ja suhteen rajojen määrittelyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osin hain juuri samaa, mitä sinäkin sanoit. Halua tietää, mitä toinen ajattelee ja sitten arvioida, onko suhteella mahdollisuuksia. Jos en tiedä, miten toinen tietyt asiat kokee, en voi tietää, ovatko näkemykset pahasti ristiriidassa, ennen kuin tulee suuri ristiriita eteen. Ei siitä mitään varsinaista sopimusta tarvitse tehdä, mutta puhua pitää ja sitten luottaa, että toimitaan toista kunnioittaen.
        Mutta jos ei puhuta, oletetaan ja sitten tulee ristiriitoja ja luottamuspulaa, vaikka toinen ei ehkä edes ymmärrä, mitä teki väärin.
        Että en mitään sen suurempaa prosessia hakenut, kun että pitää puhua, että tietää missä toisenkin mielestä rajat menee, kunnioittaa niitä ja silloin minä luotan. Ja kun luottaa, antaa tilaa ja vapautta myös omalle ajalle, ilman mustasukkaisuutta

        Jaan ajatuksesi. On tullut suhteessa eteen tuo, että konflikti on tullut ja siten esiin toisen eroava rajojen määrittely. Enkä nyt puhu mistään ystävien tapaamisesta, tanssimisesta ym.vaan huomattavasti isommista asioista. Toki puhuminen ei auta, jos seurustelukumppani on narsisti tai vastaava. Sellainen ihminen, kun esittää taitavasti tunteita ja mukautuu toisen rajoihin hänen näköpiirissä ollessaan. Vaan sitä on turha miettiä etukäteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse näkisin tuon riippuvan siitä, onko suhteen osapuolilla jo valmiiksi jaettu näkemys siitä mitä parisuhteeseen sitoutuminen merkitsee. Jos tämä näkemys ei tule kyseenalaiseksi, kaikki sujuu.

        Niin, tuosta varmaan on kyse, että alunperin on sattunut olemaan samanlainen ajatusmaailma noiden asioiden suhteen. Nyt kun minä tätä ajattelen, niin saatan jossain määrin pitää sellaista itsestään selvänä omien kokemusteni pohjalta, eikä sitä ole kukaan tähän mennessä kyseenalaistanutkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osin hain juuri samaa, mitä sinäkin sanoit. Halua tietää, mitä toinen ajattelee ja sitten arvioida, onko suhteella mahdollisuuksia. Jos en tiedä, miten toinen tietyt asiat kokee, en voi tietää, ovatko näkemykset pahasti ristiriidassa, ennen kuin tulee suuri ristiriita eteen. Ei siitä mitään varsinaista sopimusta tarvitse tehdä, mutta puhua pitää ja sitten luottaa, että toimitaan toista kunnioittaen.
        Mutta jos ei puhuta, oletetaan ja sitten tulee ristiriitoja ja luottamuspulaa, vaikka toinen ei ehkä edes ymmärrä, mitä teki väärin.
        Että en mitään sen suurempaa prosessia hakenut, kun että pitää puhua, että tietää missä toisenkin mielestä rajat menee, kunnioittaa niitä ja silloin minä luotan. Ja kun luottaa, antaa tilaa ja vapautta myös omalle ajalle, ilman mustasukkaisuutta

        Juu ymmärrän, minulle ei ole yhdessäkään suhteessa sattunut tulemaan isompia ristiriitoja näissä asioissa, ihan muut asiat ovat aiheuttaneet ongelmia, joista on sitten pitänyt keskustella. Sinänsä minusta kaikesta voi puhua, olen hyvin puhelias, ja kerron kyllä mitä ajattelen mistäkin, mutta tosiaan jotkut asiat ovat olleet parisuhteissani itsestään selviä, eikä niistä ole sen kummemmin puhuttu tai sovittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaan ajatuksesi. On tullut suhteessa eteen tuo, että konflikti on tullut ja siten esiin toisen eroava rajojen määrittely. Enkä nyt puhu mistään ystävien tapaamisesta, tanssimisesta ym.vaan huomattavasti isommista asioista. Toki puhuminen ei auta, jos seurustelukumppani on narsisti tai vastaava. Sellainen ihminen, kun esittää taitavasti tunteita ja mukautuu toisen rajoihin hänen näköpiirissä ollessaan. Vaan sitä on turha miettiä etukäteen.

        Mikä voisi olla mainittu suurempi asia, jossa erilaiset rajat tulisivat vastaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu ymmärrän, minulle ei ole yhdessäkään suhteessa sattunut tulemaan isompia ristiriitoja näissä asioissa, ihan muut asiat ovat aiheuttaneet ongelmia, joista on sitten pitänyt keskustella. Sinänsä minusta kaikesta voi puhua, olen hyvin puhelias, ja kerron kyllä mitä ajattelen mistäkin, mutta tosiaan jotkut asiat ovat olleet parisuhteissani itsestään selviä, eikä niistä ole sen kummemmin puhuttu tai sovittu.

        Kun tässä nyt on aiheena parisuhde yleisemminkin, niin kerron nyt vielä, mitkä asiat minulle ovat aiheuttaneet isompia ongelmia menneissä parisuhteissa, niitä ovat olleet esim. ajankäyttö, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, erilaiset elämäntyylit ja välimatka. Nämä ovat vaikuttaneet ratkaisevasti eropäätöksiinkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun tässä nyt on aiheena parisuhde yleisemminkin, niin kerron nyt vielä, mitkä asiat minulle ovat aiheuttaneet isompia ongelmia menneissä parisuhteissa, niitä ovat olleet esim. ajankäyttö, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, erilaiset elämäntyylit ja välimatka. Nämä ovat vaikuttaneet ratkaisevasti eropäätöksiinkin.

        Jossain määrin vaikea nähdä, ettei noista voisi joustaa molemmin puolin ja päästä yhteisymmärrykseen. Suunnitella voi yhdessä ja sopia ajan käytöstä jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun tässä nyt on aiheena parisuhde yleisemminkin, niin kerron nyt vielä, mitkä asiat minulle ovat aiheuttaneet isompia ongelmia menneissä parisuhteissa, niitä ovat olleet esim. ajankäyttö, erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat, erilaiset elämäntyylit ja välimatka. Nämä ovat vaikuttaneet ratkaisevasti eropäätöksiinkin.

        Myös nämä asiat minäkin näen sellaisina, tuon tanssin yms lisäksi, joista pitää olla yhteinen ymmärrys tai yhteinen kompromissi. Vaikkapa ajan käyttö tai harrastukset. Minulle on itsestään selvää, että minä tarvitsen myös omaa aikaa ja aikaa harrastukselleni. Mutta tiedän, että jonkun toisen mielestä jos seurustellaan, ollaan vapaa-aika yhdessä. Tästä on hyvä puhua ja tehdä kompromissi, tai todeta, ettei yhdessä olo onnistu. Mutta sitä yhteistä "sopimusta" on kunnioitettava. Eli minulle sopii, että jos yhteistä menoa ei ole sovittu, nii kumppanini voi lähteä extempore syömään työkavereiden kanssa, kunhan kertoo minulle. Mutta jos hän on sitä mieltä, että menot sovitaan etukäteen, en voi olettaa että voin noin vaan jäädä kylille, silloin on pyrittävä sopimaan menot ennakkoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä voisi olla mainittu suurempi asia, jossa erilaiset rajat tulisivat vastaan?

        Tarkoitan esim loma-ajan salaamista ja kavereiden kanssa sitten sinne lomalle häipymistä ja puolisolle tämä kerrotaan pari päivää ennen tai naamioidaan työreissuksi. Tai ollaan suunniteltu yhteinen viikonloppu ja puoliso ilmoittaa yks kaks menevänsä kaverin kanssa kuntosalille ja viipyy ja viipyy. Tulee kotiin sitten yömyöhällä. Sitten kun tuota tapahtuu kaikenaikaa niin alkaa potuttamaan. Varsinkin, jos toinen olettaa minun olevan kokoajan hänen käytettävissään. Luonnollisesti suhde päättyi eroon. Helpommalla vaan olis päässyt, jos ei olis tarttenut läpinäkäydä vaan olis lopetettu suhde varhaisemmassa vaiheessa. .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain määrin vaikea nähdä, ettei noista voisi joustaa molemmin puolin ja päästä yhteisymmärrykseen. Suunnitella voi yhdessä ja sopia ajan käytöstä jne.

        Tietysti voi joustaa ja suunnitella, mutta jos on hyvin eri kuviot, niin menee liian vaikeaksi, ainakin minulla on sellaisia kokemuksia, eikä siinä ole mitään mieltäkään, että yritetään väkisin sovittaa yhteen erilaisia elämiä, kumpikaan ei voi silloin olla tyytyväinen, ei sellaisesta voi päästä yhteisymmärrykseen, jos haluaa eri asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myös nämä asiat minäkin näen sellaisina, tuon tanssin yms lisäksi, joista pitää olla yhteinen ymmärrys tai yhteinen kompromissi. Vaikkapa ajan käyttö tai harrastukset. Minulle on itsestään selvää, että minä tarvitsen myös omaa aikaa ja aikaa harrastukselleni. Mutta tiedän, että jonkun toisen mielestä jos seurustellaan, ollaan vapaa-aika yhdessä. Tästä on hyvä puhua ja tehdä kompromissi, tai todeta, ettei yhdessä olo onnistu. Mutta sitä yhteistä "sopimusta" on kunnioitettava. Eli minulle sopii, että jos yhteistä menoa ei ole sovittu, nii kumppanini voi lähteä extempore syömään työkavereiden kanssa, kunhan kertoo minulle. Mutta jos hän on sitä mieltä, että menot sovitaan etukäteen, en voi olettaa että voin noin vaan jäädä kylille, silloin on pyrittävä sopimaan menot ennakkoon.

        Minustakin kompromisseja voi tehdä, mutta suhteesta ei oikeasti tule mitään, jos se on jatkuvaa kompromissia, kyllä suurimman osan asioista pitäisi synkata yhteen luonnostaan. Aikatauluista ja ajankäytöstä yleensäkin on tosiaan pakko sopia jollakin systeemillä, juuri tällaisista jutuista tulee ongelmia, varsinkin, jos on eri rytmi, tai paljon välimatkaa, tai toinen haluaa sopia joka minuutin tarkkaan, ja toinen toimia spontaanimmin. Minulle on kummallinen ajatus, että pitäisi kysyä toiselta omista menoistaan, vaikka ei ole sovittu mitään, minusta tuollaiset pienet menot, kuten ystävien ja työkaverien tapaaminen, ovat jokaisen oma asia, eikä voi velvoittaa ketään päivystämään itseä jatkuvasti, kumminkin puhelimeen minusta pitäisi vastata aika nopeasti, tai ilmoittaa, jos ei pitkään aikaan voi vastata.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan esim loma-ajan salaamista ja kavereiden kanssa sitten sinne lomalle häipymistä ja puolisolle tämä kerrotaan pari päivää ennen tai naamioidaan työreissuksi. Tai ollaan suunniteltu yhteinen viikonloppu ja puoliso ilmoittaa yks kaks menevänsä kaverin kanssa kuntosalille ja viipyy ja viipyy. Tulee kotiin sitten yömyöhällä. Sitten kun tuota tapahtuu kaikenaikaa niin alkaa potuttamaan. Varsinkin, jos toinen olettaa minun olevan kokoajan hänen käytettävissään. Luonnollisesti suhde päättyi eroon. Helpommalla vaan olis päässyt, jos ei olis tarttenut läpinäkäydä vaan olis lopetettu suhde varhaisemmassa vaiheessa. .

        Kuulostaa ihan kamalalta, minun ainakin olisi tosi vaikea, tai oikeastaan mahdoton, ymmärtää tuollaista epärehellisyyttä ja salailua, mikä sen pointti yleensä voi olla edes, ei ole onneksi vastaavasta mitään kokemusta, kurjaa kun olet joutunut kestämään tuota :(


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti voi joustaa ja suunnitella, mutta jos on hyvin eri kuviot, niin menee liian vaikeaksi, ainakin minulla on sellaisia kokemuksia, eikä siinä ole mitään mieltäkään, että yritetään väkisin sovittaa yhteen erilaisia elämiä, kumpikaan ei voi silloin olla tyytyväinen, ei sellaisesta voi päästä yhteisymmärrykseen, jos haluaa eri asioita.

        No omalla kohdalla, aika paljon olen saanut sumplimalla sopimaan. Vaatii joustavuutta molemmilta, mutta onnistuu jos on rakkautta ja sitoutumisen halua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitan esim loma-ajan salaamista ja kavereiden kanssa sitten sinne lomalle häipymistä ja puolisolle tämä kerrotaan pari päivää ennen tai naamioidaan työreissuksi. Tai ollaan suunniteltu yhteinen viikonloppu ja puoliso ilmoittaa yks kaks menevänsä kaverin kanssa kuntosalille ja viipyy ja viipyy. Tulee kotiin sitten yömyöhällä. Sitten kun tuota tapahtuu kaikenaikaa niin alkaa potuttamaan. Varsinkin, jos toinen olettaa minun olevan kokoajan hänen käytettävissään. Luonnollisesti suhde päättyi eroon. Helpommalla vaan olis päässyt, jos ei olis tarttenut läpinäkäydä vaan olis lopetettu suhde varhaisemmassa vaiheessa. .

        No muutenkin nämä reissut ystävänaisten kanssa, ei ole kauaa miettiä mikä niistä tulee.. varsinkin jos on salailua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No omalla kohdalla, aika paljon olen saanut sumplimalla sopimaan. Vaatii joustavuutta molemmilta, mutta onnistuu jos on rakkautta ja sitoutumisen halua.

        Niin pieniä ja satunnaisia asioita voi sovitella, mutta suuremmat jatkuvat linjat on eri juttu. Jos kuvitellaan esimerkiksi, että asutaan 500 kilometrin matkan päässä toisistaan, ja toisella on päivätyö kahdeksasta neljään arkisin, ja toisella epäsäännöllinen viikonloppuihin painottuva työ, miten sumplitaan tapaamiset? Aika vaikea saada onnistumaan, vaikka olisi miten paljon rakkautta ja sitoutumista. Minä olen aika epäkäytännöllinen ihminen, ja olen aina ollut taipuvainen kuvittelemaan, että käytännön asiat menevät jotenkin siinä sivussa, eikä niitä tarvitse huomioida, mutta olen huomannut, ettei se niin olekaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No muutenkin nämä reissut ystävänaisten kanssa, ei ole kauaa miettiä mikä niistä tulee.. varsinkin jos on salailua.

        Minusta juuri salailu ja epärehellisyys on tuossa pahinta, minua ei sinänsä haittaa, jos toinen välillä matkustaa ystävien kanssa, tai harrastaa jotain, missä en ole mukana, kunhan siihen ei mene liikaa aikaa, niin kuin tuossa esimerkissä vaikuttaa menneen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin pieniä ja satunnaisia asioita voi sovitella, mutta suuremmat jatkuvat linjat on eri juttu. Jos kuvitellaan esimerkiksi, että asutaan 500 kilometrin matkan päässä toisistaan, ja toisella on päivätyö kahdeksasta neljään arkisin, ja toisella epäsäännöllinen viikonloppuihin painottuva työ, miten sumplitaan tapaamiset? Aika vaikea saada onnistumaan, vaikka olisi miten paljon rakkautta ja sitoutumista. Minä olen aika epäkäytännöllinen ihminen, ja olen aina ollut taipuvainen kuvittelemaan, että käytännön asiat menevät jotenkin siinä sivussa, eikä niitä tarvitse huomioida, mutta olen huomannut, ettei se niin olekaan.

        Eihän siinä voisi kuin muuttaa yhteen, tai vähintään samalle paikkakunnalle. Itse en kylläkään näe viisaana ehdoin tahdoin hankkiutua jatkuvaa sumplimista vaativiin suhteisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän siinä voisi kuin muuttaa yhteen, tai vähintään samalle paikkakunnalle. Itse en kylläkään näe viisaana ehdoin tahdoin hankkiutua jatkuvaa sumplimista vaativiin suhteisiin.

        Ei niin voi, mutta kauas, toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei aina ole yksinkertaista monista syistä, eikä voi vaan muuttaa yhteen ennen kuin on tunnettu riittävän kauan, joten tuossa esimerkissä voisi minusta käydä helposti niin, että suhde loppuisi käytännön asioiden mahdottomuuteen jo vuoden, tai kahden kuluttua.

        Olet oikeassa siinä, ettei kannata hankkiutua mahdottomiin kuvioihin, mutta miten sen voi estää? Ei kukaan voi päättää tietoisesti kenestä kiinnostuu, voi kun voisikin. Tietysti iän myötä alkaa miettimään, mikä voi olla mahdollista, ja mikä ei, ja päättää sen mukaan, mitä tekee, mutta tunteitaan ei voi kumminkaan hallita. Tuo nyt oli vaan yksi kuvitteellinen esimerkki, mutta minusta elämä on täynnä mahdottomia tilanteita.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pilaa sun tunteista

      Sitähän minä vaan teen täällä. Ootko tajunnut?
      Ikävä
      402
      2009
    2. Ei se haittaa

      rakkaani. Parempi näin. Silti tiedän, että ammuin nuolen sun sydämeen 💘. Sellaisella tarkkuudella, että muut ei siihen (helpolla) kykene🎯. Taisin ol
      Ikävä
      72
      811
    3. Rakastuin mä kerran

      Rumaan ja läskiin naiseen. Unelmien nainen. 😗
      Ikävä
      44
      774
    4. Sinä nainen

      kerro minun toinen/toiset etunimet, ja jos osuu, soitan sinulle jos niin haluat. Terkuin minä se vaan täältä korpikuusenkannon alta.
      Ikävä
      73
      682
    5. Ei meistä mies tulis mitään

      oot liian vaikee ja minä en jaksa mennä sun pillin mukaan saamatta mitään takas.
      Ikävä
      56
      653
    6. Kysyisin sinulta

      Nainen mitkä on meidän vuorosanat? Kun nähdään livenä, tiedustelee mies.
      Ikävä
      39
      598
    7. Hauskaa sunnuntaita

      Mahdollinen 2x🔥 :).
      Ikävä
      84
      544
    8. Eloranta Kiuruveden leuhkin

      Eloranta ökyautoineen ja lakeijoineen Kiuruveden Osapalvelussa, vain Villasen veljekset aikoinaan olivat pollevampia kun kusettivat Kiuruveden kunnanu
      Kiuruvesi
      23
      541
    9. Onneks mies teit

      valinnasta helppoo. Its joor lost not main.
      Ikävä
      67
      527
    Aihe