Toivottavasti olette omaksuneet myönteisen elämänasenteen. Minä yritän suhtautua asioihin myönteisesti. Ei aina ole ollut hauskaa, vaan … mitäpä se haittaa.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Miu vanhempain ol Karjala kannakselt. Isä ol viis vuotta torrakka käes vainolaista vastassa ja äiti läks kahtee kertaa evakkoo Karjalast.
Karjalaisil evakoil ol kaskukirja: "Ilo pintaan, vaik syän märkänis." Iha nii karjalaine mie en taija olla.
Turkulaisuus, hämäläisyys ja nyt keskisuomalaisuus on tainneet tarttua. Näen silti paljon enemmän iloisia värejä ja hauskoja asioita kuin harmautta ja synkkyyttä. Harmaakin on oikein silmin katsottuna räiskyvän harmaata, kuten eräs hyvä saunakaverini PV:n rakennusten pääväriä luonehti.
Sillä tavoin elämä on keveämpi elää. Vaikka sitten vastuunsa kantaakin silloin kun tarvetta on.
KM.
Pohjoiskarjalan ILOMANTSISTA olen lähtöisin. Täytyy nauttia hetkestä, vaikka katolta putoaisi.
Myönteisesti suhtaudun asioihin kyllä.
Eipä tässä ennään mithään eämänasenteita , päivä kerrallaan .-
Elämänasenne on tärkein tekijä, joka vaikuttaa siihen, miten elämäämme elämme.
Meillä on oikeus murehtia, rypeä itsesäälissä ja kiukutella jopa mitättömistä asioistakin.
Myönteinen elämänasenne on voima, joka nostaa meidät syvimmästäkin rotkosta takaisin elämään.
Tuskinpa olisin enää hengissä, jos elämänasenteeni ei olisi ollut myönteinen jo lapsuudestani lähtien.
kylmätotuus
Niinpä! Pakkohan se myönteinen on olla. En olisi elämästä hengissä selvinnyt, en.
No en ole. Mietin sellaista, että nykyinen tapamme elää arkea yrittää minimoida tunteet. Esimerkiksi läheisemme kuolevat hoivakodeissa ja sitten pidetään hautajaiset. Tuntuu kuin tuo hyvin rakaskin ihminen on mennyt vain ulkomaan matkalle. Kuolema ei ole konkreettinen. Joku voi varmasti pitää vertaustani kornina. Kuitenkin kun vanha jo höyhenenkevyt kissani jouduttiin lopettamaan, nikn onneksi eläinlääkäri tuli kotiin, nukutti kesken ulkoilun ja viimeisen yön - kissa ja minä nukuimme makuuhuoneessa. Hän omalla alustalla ja minä sängyssäni. Halusin tietää, että aine on tehonnut. Ystäväni oli hiipunut jo pitkään, joten päätös, ei ollut helppo, mutta kerrankin kuvittelen, että se oli oikea-aikainen hänen kannaltaan. Minulle se ei ollut. Luopuminen yhteisistä hetkistä on ollut tuskaista ja kuoleman menetys on konkreettinen ei mikään matkalle lähtö ja katoaminen elämästäni. Mielestäni siitä syystä, että kaikki tapahtui kotona ja lähellä. Kumpi on parempi - kokea tunteet vai edetä neutraalisti, hygienisesti oravanpyörässä? Mitä on ihmisyys?
Mutta vielä tuohon elämänmyönteusyysteen ja karjalaisuuteen. Tässä sitä elämänmyönteisyyttä ja sisua: kyllä kiukutti, kun joku Suomesta loma-asunnon hankkinut itänaapurimme lehdessämme valitteli suurta suruaan, ettei pääse Suomeen mökilleen.... kysyn vaan, että miten ikävä ja miten pitkä kaipaus evakoillamme oli/ on omaan kotiinsa, kotimaisemiin Karjalaan.
Musta tuntuu, että mulla on ihan helvetin myönteinen asene.
Beng
Ei kannata jäädä likarätiksi ja niellä kaikkea maailman pahuutta. 😉
Että mitä kirjoitat?
Aivan sekosekoa. No, mutta ehkä ymmärrät itse paremmin. Tuo heijastaa vain sinua.
VT.
Beng
Negatiivinen asenne on enemmän luonnollinen,
pessimisti ei pety,
Tärkeintä on, että vaimoni on luonnostaan peruspositiivinen ja hyväntuulinen ihminen.
Asenne on vuosikymmenten saatossa heijastunut minuunkin ja olen huomannut, että on mukava elää kun havaitsee ympärillään myönteisiä asioita.
Joskus tulen väärin ymmärretyksi koska joidenkin henkilöiden olemukseen kuuluu pessimismi, epäluulo ja kateus.
Kaikella on tarkoituksensa, siinä se meille kaikille.
Pessimisti ei ole kateellinen mistää kellekkään,
tekee lujasti työtä hartiat limassa negatiosta huolimatta,
on järkevä
varautuu mahdolliseen epäonnistumiseenki,
useinmiten uurastus tuottaa hyvää tulosta
siitä on loistava esimerkki entinen päämisteri SIPILÄ,
hän oli viisas yrittäjä
hänen lempilauseensa oli " pessimisti ei pety "
Minulle riittää vapaus, siinä se.
Mitäs keittokomeropsykologiaa lykkäsit?
Beng
mikä harmittaa ??????
oletko kateellinen pesimistille hihiii,
Minusta ei voi olla mitään perusasennetta olemassakaan.
Asiat ja tapahtumat herättävät ihmisissä erilaisia tunteita, ajatuksia ja kenties toimintaakin.
Eri jutskat generoivat ihmisiä eri tavoin.
Tausta, koulutus, kokemukset, perehtyneisyys, persoonallisuus.
Onko flegmaattinen positiivisesti asennoituva?
Onko tempperamenttinen negatiivisesti asennoituva? Jne.
Beng
Siis. Aloitus on vähän kulahtanut ja yksinkertaistava.
juu hipoo iditismia
Absurdi kysymys.
Miten voi olla kade jollekin tuikituntemattomalle?
Olisit nyt pysynyt aiheessa: onko sinulla negatiivinen vai positiivinen asenne tai millainen?
Beng
Mnaah.
Pessimisti ei pety, se fakta. Tosiasioihin tukeutuvana ja realistisena ihmisenä en oikein edes ymmärrä yltiöpositiivista ajattelua. "Myönteisessä elämänasenteessa" kyseessä mun mielestä lähinnä itsepetos ja jonkinlainen haavemaailmoissa eleleminen. Tyypillisin esimerkki löytyy ryhmästä uskikset. Vaikka kuinka skeidaa elo ois, net vaan koittaa ajatella positiivisesti ja odottelevat taivaaseen pääsemistä. Hö, mahtaa siinä naamarit olla mutturalla, kun tosiasiat paljastuu.
Toki paljonkin ihmisiä joilla vaikutttais aina menevän hyvin ja aina ois positiivinen meininki päällä. Ei niillä sen kummemmin mene, kuin kenelläkään muulla, net vaan jotenkin kieltäytyy ajattelemasta tosiasioita. Positiivisuus aiheuttaa ennakko-odotuksia, joissa nyt jokatapauksessa tulee pettymyksiä. Ihmetellyt, miten niitten psyyke kestää sellaista. Normaali ihminen on varautunut huonoihinkin vaihtoehtoihin ja ainakin periaatteessa voi "yllättyä", jos jokin meneekin myönteisesti jne.
Mieluummin positiivisia ylläreitä, kuin jatkuvaa pettymystä. Että se siitä.
=DW=
Ei myönteinen elämänasenteeni estä minua olemasta samalla realisti.
En kulje pää pilvissä vaan jalat tiukasti maassa.
Vastoinkäymisiäkin olen kokenut, mutta aina niistä olen noussut.
Peruspessimisti saattaa "myrkyttää" ilmapiirin , missä ikinä liikkuukin.
Jos ei missään näe valoa, niin elämä on raskas kiviriippa.
kylmätotuus
Ei aina tarvitsekkaan hauskaa olla, eikä voikkaan olla, mutta jos elämä potkii liikaa henkisesti rankoilla vastoinkäymisillä, niin vaikeaa on myönteistä elämänasennettakaan loputtomasti säilyttää.
Ei se kyllä mihinkään häviä sellaiselta tyypiltä, jolla elämänasenne on positiivinen ja valoisa. Asennetta, olipa se synnynnäinen tai opeteltu, ei vastoinkäymisetkään lannista, koska asenne on se, joka kantaa vaikeuksien yli. Paremmin kuin märehtiminen. - Nm. Niiin se menee
Saattaapi olla helppo sanoa ilman riittäävän rankkoja vastoinkäymisiä. Jossain se raja varmasti on itse kullakin, minkä jälkeen hymy alkaa hyytyä. Varsinkin, kun on selvää, että vaikeuksien yli ei ole pääsyä vaan ne vääjäämättä vaan pahentuvat.
Ööööö ... Kyllä hymy voi hyytyä myös positiivarilta - montakin kertaa - mutta ei ainiaaksi eikä iankaikkisesti. Positiivinen tyyppi ajattelee toisin, joten hän näkee ja käsittelee "vääjäämättä pahentuvat" vaikeudet toisella tavalla kuin se, jonka näköalat vaikeudet sumentavat. - Nm. Asenne ratkaisee
Aivan, ei kukaan aina jaksa iloinen olla, mutta noin keskimäärin myönteinen asenne on hyvä asia.
Terveisin: Puolireuho
Sinulla ei tunnu riittävän ymmärrystä siihen, että ihmiset ja heidän elämäntilanteensa voivat olla erilaisia, sinä vaan jankkaat omaa asennettasi. Kyllä myönteinen elämänsaennekin lopulta voi hävitä kun tarpeeksi on vastatuulta. Vaikka itse olisi hyvissä ruumiin ja sielun voimissa mutta esim. pitkäaikainen puolison omaishoitajuus on asia mikä elämänasenteeseenkin vääjäämättä vaikuttaa.
Nm, Kaikki ei mene niinkuin sinun elämässä
Ei. Ja kun sinä et tiedä minun elämästäni mitään etkä sitä, kuinka raskasta se voi / saattaa olla, niin älä pajata asenteettomuuttasi julkisella palstalla ääneen. - Nm. Vastatuuli vahvistaa
" Ja kun sinä et tiedä minun elämästäni mitään..."
Sinä sen sijaan tunnut tietävän, miten muiden pitäisi olla, vaikka et tiedä elämästään yhtään mitään.
Sovitaanko niin, ettei kukaan tiedä mitään ja kaikki saavat asennoitua elämäänsä niin kuin lystäävät? Ollaan kuin Ellun kanat.
On turha lähteä vertailemaan ihmisten elämäntilanteita ja niiden tuomia vaikeuksia keskenään.
Yhdelle jokin tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta jollekin toiselle vastaava tilanne ei.
Omakohtaisesti voin kertoa, ettei elämäni ole ollut ruusuilla tanssimista vuosikymmeniin.
Elämässäni on ollut monenlaisia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia.
Koen, että aiemmat vastoinkäymiset ovat opettaneet minua ottamaan vastaan seuraavat koettelemukset.
Oppia ikä kaikki.
Olen ollut omaishoitajana, saattohoitajana ja huolien hautausmaana ja jokainen tehtävä on opettanut minulle asioita, joita ilman en olisi minä.
Myönteistä elämänaennettani en ole koskaan menettänyt.
Laitan tähän linkin, joka ei välttämättä tänne kuuluisi.
https://sites.uta.fi/voimavaratkayttoon/optimismi/
kylmätotuus
Missä olen sanonut, että tiedän, "miten muiden pitäisi olla"? Jokainen piehtaroi paatoksissaan, jos ei muuhun pysty ja kykene. - Nm. Mikä on ongelmasi nimi
Hieno ja hyvä kommentti keskellä yötä. Linkkihän kuuluu no. tänne, toivottavasti 'oikeat' tyypit tutustuvat siihen, siis pessimisminsä pilaamat paapattajat. - Nm. K i i t o s
Esimerkiksi tässä ketjussa, useammassakin kommentissasi. Ymmärrän, uskon ja myönnän, että "normaalilla" ihmisellä se myönteinen elämänasenne kestää. Normaalilla tarkoitan, ettei ole mitään elämää suurempia vastoinkäymisiä.
Mitään en mahda enkä voi sille, että otat juttuni henkilökohtaisesti. - Nm. Oma moka
Muistakaa rakastaa toisianne myönteisessä ja vastaisessa mäjessä. Ellei homma suju, TAPELKAA prkeleesti mutta positiivisesti toinen toisenne maan rakoon rutaten.
Minä luotan suojelusenkeliini.
Jokaisella on tietysti oma elämä, opiskelun kautta löytää uutta itselleen.
Niinkauan kun on yksin on asiat hyvin!
Onko kuolinvuoteesi ääreen ketään vai löydetäänkö sinut yksin menehtyneenä sitten aikanaan? Kuinka olet pedannut seurannan ja kontrollin?
Itsestään ei posiviivisuus minulla synny, vaan tekojen kautta. Kun olen rämpinyt metsässä, koukistellut ämpärillisen marjoja, kiusaantunut hyttysistä, selän, jalkojen väsymisestä ja hiestä, siivonnut marjat pitkästymisen, pakotukset ja suonenvedot kestäen, niin sitten tulee positiivinen olo. Katselen onnellisena marjoja.
Sama juttu kun siivoan isommasti, ei se tunnu yhtään kivalta, mutta sen jälkeen on positiivinen olo.
Jos monta päivää viettäisin niin etten tekisi mitään hyödyllistä, tuntisin mieleni luultavasti koko ajan jos en kokonaan negatiiviseksi niin ainakin tylsistyneeksi ja apeaksi.
Jos sitten joku asia painaa, se on lähes koko ajan mielessä, on tosi negatiivinen olo silloin kun on yksin. Luen voimalauseita ja latelen niitä hyviä asioita mitä on, mutta kurja olo vain tahtoo olla voitolla.
Seurassa kuin taikaiskusta huolet väistyvät ja tunnen iloa. Usein myös niin että sen jälkeen ei enää palaa sama ikävä tunne vaikka itse ikävä asia ei ole mennyt minnekään, suhtautuminen tilanteeseen vain on höllentynyt asian etääntymisen myötä.
Posiviivisuuden aikaansaamiseksi pitää nähdä vaivaa. Ajatella että on ihmisiä joile se on täysin ilmaista ja lankee eteen noin vain.
Hyvä linkki häneltä: Tänään 02:18
Kuinka sattuikaan Hesarissa oli pitkä juttu aitajuoksija Lotta Haralasta. Yksi lause pisti silmään.
On muita kohtaan äärimmäisen positiivinen ja optimistinen, mutta löytää omasta tekemisestään valtavasti negatiivistä ja kritisoitavaa.
Onneksi en ole Paltamosta :).
"Jos ei ole ongelmaa,
älä korjaa mitään.
Jos tekemisesi ei toimi,
tee jotain eri tavalla.
Kun asiat toimivat,
tee lisää samanlaista."
-Leena Helle (RATKES 2/99)-
Minun äidiltäin peritty elämänohje: paistaa se päivä vielä risukasaankin :).
Äitini elämänkaarta aatellen voisi lauselma olla toisenkinlainen. Mutta karkeasti aatellen tuosta mallia elämästä selviytymiseen ja asennoitumiseen.
Ja tämä Koillismaalta lähtöisin.
Iloinen naama, miellyttävä naama.
Kyllä, iloinen naama on hieno asia.
Myönteinen asenne ja myös todellisuudentaju, niillä pärjää.
On helpotus, kun minulla ei ole tarvetta ruikuttamiseen.
Verbillä ruikuttaa on monta merkitystä, esim. valittaa.
En tunne ketään, joka ei olisi koskaan valittanut mistään, vaikkei mitään oikeaa syytä ruikuttamiseen olisikaan. Itsekin valitan milloin mistäkin asiasta. Tavakseen sitä ei pidä kuitenkaan ottaa.
kylmätotuus
"""Itsekin valitan milloin mistäkin asiasta. Tavakseen sitä ei pidä kuitenkaan ottaa."""
Eikös tuo ole jonkinlainen tapa myönteis ja vastamäessä.
Miksi pitäisi kehua itsensä myönteiseksi täällä, vähän kuin joisi itsensä kivaksi.
Mamma mia!
Eh ja öh.
Beng
En ymmärrä, mitä kommenttisi tarkoittaa.
kylmätotuus
Mietippä uudelleen?
Julmetusti olen yrittänyt miettiä, mutta kommenttisi tarkoitus/merkitys ei minulle vaan avaudu.
Yksi syy siihen on, etten tiedä, mikä on myönteismäki.
Kertoisitkö minulle, mikä se on?
kylmätotuus
Siitä lähtien, kun pääsin veemäisestä akasta eroon on elämä ollut positiivistä elämänasennetta pullollaan
Minä olen päässyt monestakin veemäisestä akasta eroon yksinkertaisesti eroamalla. Minusta ei ole kivirekien täyttäjäksi kun se parempi on aina muualla, ainakin hetken aikaa. Tokkiisa olen seurustellut pidempiäkin aikoja, mutta kirnuja en katsele kauan.
Tekisit työtä, etkä pohtisi tuollaisia asioita.Tuolla marssit vihreiden mielenosoituksessa etunenässä rasismin puolesta tai sitten sostemien jonon hännillä, joukon jatkona vappusatasta.
Kannatta muutta kielteiseksi, ehdottomast tottakai.
Näinä huonoina ja vaikeina eikoina, se on paras asenne, vastustaa, kaikkea, maahanmuuttoa, vihreitä, sosialismia.
Liityä persuihin, se on myönteinen asenne ja rahaa, ettei paskalletaivu. Kuten huomaatte, kaikki rahaa, rahaa vaan, vaikkeivat sitä tunnustakaan. Eisunkaa ne muuten noin suuria velkoja tekisi Marinilaiset ja Ohisalot pakolaisia, köyhän kansa rahat ryöväisi, hintoja nostaavat, veroja.....................