Bi naiset ja hyväksyntä vähemmistöpiireissä

Anonyymi

Oletko tullut hyväksytyksi vähemmistöpiireissä? Onko bi naisena otettu hyvin vastaan lesbojen tapahtumiin?

47

557

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Yleensä ei ole ollut mitään ongelmia, mutta joskus olen kohdannut loukkaavia ennakkoluuloja, tai joku on omasta mielestään huumorilla sanonut jotain täysin sopimatonta. Jos kohtaa sellaista, niin minusta kannattaa reagoida heti selkeästi.

    • Anonyymi

      Biseksuaalisuus on kyllä aina vähän sellainen juttu mikä herättää keskustelua ja mietteitä. Yleensä bisset puhuvat vielä "myöhäisheräämisestä" siihen, että naisetkin kiinnostavat. Miehen kanssa kuitenkin yleensä eletään ja seurustellaan nuoruudessa.
      Se ympäristö missä itse elää vaikuttaa varmasti siihen missä iässä huomaa, että naisetkin alkaa kiinnostaa. Uskovaisissa perheissä kasvaneet eivät välttämättä koskaan tule myöntämään, että sama sukupuoli kiinnostaa. Joillakin vaikuttaa kaveripiiri omiin valintoihin. Halutaan mies, kun kaikilla muillakin ystävillä sellainen on. Biseksuaaleista tulee vähän sellainen kuva, että enemmän menevät muiden kuin oman tahdon mukaan eteenpäin. Siksi eivät ehkä ole niin hyväksyttyjä lesbopiireissä.
      Kun ihminen tietää jo nuoresta asti mitä on ja hyväksyy sen kaiken ensin itse ja alkaa elää sen mukaan olipa ympäristö mitä mieltä tahansa se on sitä todellista vahvuutta ja rohkeutta. Biseksuaalit seurustelevat yleensä nuorina miesten kanssa ja heräävät vasta myöhemmin siihen, että naiset myös kiinnostavat. Siitä tulee sellainen kuva, että halutaan vain kokeilla ja leikitellä naisten kanssa, mutta mennään kuitenkin jossain vaiheessa taas miehen luo, kun ympäristä käy ahtaaksi ja ihmiset eivät enää suvaitse suhdetta naisen kanssa. Liian paljon on huonoja kokemuksia biseksuaalesita naisista, että enää en kyllä uskalla suhteeseen lähteä tulipa millainen tahansa vastaan.
      Biseksuaaleilta haluaisin kuulla "puolustavan" puheenvuoron vähän tasapainottamaan tätä minun tekstiä. Tiesittekö jo nuorina, että molemmat sukupuolet kiinnostaa, mutta valitsitte kuitenkin sen ympäristölle helpoimman tien elää eli miehen? Onko täällä biseksuaaleja naisia, joiden ensimmäinen seurustelusuhde olisi ollut naisen kanssa, vaikka olisivat olleet tietoisia siitä, että pystyvät myös miehen kanssa suhteeseen? Todistakaa, että ette ole vain kokeilumieessä naisten kanssa vaan ihan tosissaan! :D

      • Anonyymi

        Totta puhut. Helpompi biseksuaalin valita se kaikkien hyväksymä tie ja ottaa mies. Ei järkyty vanhemmat eikä muutkaan ympärillä elävät ihmiset.
        Oletteko muuten ajatelleet, että harvoin lesbo tajuaa yhtäkkiä elämänsä varrella olevansakin hetero tai kiinostuvansa myös miehistä. Seksuaalisuus pysyy vakaana elämän varrella.
        Bisset heiluu suuntaan, jos toiseen. Välillä määritellään itsensä umpiheteroita, siten jossakin elämän vaiheessa ollaan bissejä ja jossakin vaiheessa luokitellaan itsensä lesboksi, kun miehet ei enää kiinnostakaan ja lapset on jo tehty.
        Bisset voisi vehdata keskenään eikä sekaantua lesbojen elämään niin elämä olisi paljon tasaisempaa.


      • Anonyymi

        Tiesin jo nuorena myös naisten kiinnostavan. Eka seurustelusuhde oli naisen kanssa. Sitten tuli suhde miehen kanssa. Olen ihastunut ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Koen, että omalla kohdallani meni näin sattuman takia. Ihan yhtähyvin olisi voinut mennä toisinkin. Suhteeseen olen lähtenyt vain, jos olen vapaa ja tunteet mukana pelissä. Muita varten en ole koskaan elänyt tai tehnyt valintojani. Olen elänyt oman näköistä elämää.


      • Anonyymi

        Minä ihastun ihmiseen ja koko elämäni ajan on vaihdellut onko ihastus nainen vai mies. En ole valinnut mitenkään sukupuoli edellä seurustelukumppania vaan sen on ratkaissut tunteet. Olemalla bi pahimmillaan et ole hyväksytty vähemmistön parissa etkä heteroiden. Ehkä lesbojen parissa menee vähän maine lesbolla, joka ollut suhteessa bi seksuaalisen kanssa ja tämä ihastuukin seuraavaksi mieheen. Koen ettei tämä ole omaa valintaa eikä mitenkään helpompi tie.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä ihastun ihmiseen ja koko elämäni ajan on vaihdellut onko ihastus nainen vai mies. En ole valinnut mitenkään sukupuoli edellä seurustelukumppania vaan sen on ratkaissut tunteet. Olemalla bi pahimmillaan et ole hyväksytty vähemmistön parissa etkä heteroiden. Ehkä lesbojen parissa menee vähän maine lesbolla, joka ollut suhteessa bi seksuaalisen kanssa ja tämä ihastuukin seuraavaksi mieheen. Koen ettei tämä ole omaa valintaa eikä mitenkään helpompi tie.

        Onko ketään bisseä joka pystyisi sitoutumaan vain yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan olipa se sitten mies tai nainen? Mies vaihedetaan naiseen ja nainen mieheen. Mitä järkeä tuossa on? Se on se juttu mikä tekee teistä arveluttavia.
        Minulla on sama nainen ollut teinistä asti eikä ole kohta kahteenkymmeneen vuoteen tarvinnut katsella, josko se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Joku juttu teillä biesseillä on, että vaihtaa pitää, kun "parempi" sattuu kohdalle. Kiva kuitenkin kuulla, että kaikki eivät elä toisten mielipiteiden mukaan vaan omanlaista elämää tavoitellaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta puhut. Helpompi biseksuaalin valita se kaikkien hyväksymä tie ja ottaa mies. Ei järkyty vanhemmat eikä muutkaan ympärillä elävät ihmiset.
        Oletteko muuten ajatelleet, että harvoin lesbo tajuaa yhtäkkiä elämänsä varrella olevansakin hetero tai kiinostuvansa myös miehistä. Seksuaalisuus pysyy vakaana elämän varrella.
        Bisset heiluu suuntaan, jos toiseen. Välillä määritellään itsensä umpiheteroita, siten jossakin elämän vaiheessa ollaan bissejä ja jossakin vaiheessa luokitellaan itsensä lesboksi, kun miehet ei enää kiinnostakaan ja lapset on jo tehty.
        Bisset voisi vehdata keskenään eikä sekaantua lesbojen elämään niin elämä olisi paljon tasaisempaa.

        Kumpi oli parempi se mies vai nainen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko ketään bisseä joka pystyisi sitoutumaan vain yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan olipa se sitten mies tai nainen? Mies vaihedetaan naiseen ja nainen mieheen. Mitä järkeä tuossa on? Se on se juttu mikä tekee teistä arveluttavia.
        Minulla on sama nainen ollut teinistä asti eikä ole kohta kahteenkymmeneen vuoteen tarvinnut katsella, josko se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Joku juttu teillä biesseillä on, että vaihtaa pitää, kun "parempi" sattuu kohdalle. Kiva kuitenkin kuulla, että kaikki eivät elä toisten mielipiteiden mukaan vaan omanlaista elämää tavoitellaan.

        Niin onhan ne kumppanit vaihdelleet🤣Viimeisin suhde kesti samaan henkilöön yli 20 vuotta ja sinkkunakin oon ollut vuosia sen jälkeen, kun oikeaa ei ole osunut kohdalle vaikka en ole kyllä erityisesti etsinytkään. Yhtään pikasuhdetta ei ole takana. Lyhyimmät on olleet vuoden mittaisia.


      • Anonyymi

        En tajunnut nuorena, että myös naiset kiinnostaa. Se asia tuli minulle tietoisuuteen, kun lähellä keski-ikää ihastuin naiseen. En siis valinnut avioliittoa miehen kanssa ja lapsia siksi, että se olisi ympäristön vuoksi helpompaa. Olen eronnut miehestä yli 20v sitten. Sen jälkeen vain muutama suhde. Olen yhä ihastunut tuohon naiseen, mutta en ole hänelle tunteistani kertonut. Sen olen tajunnut, että etsin itselleni sopivaa ihmistä, naista tai miestä. Mitään en ole testaamassa, enkä edes takaisin miesten ja naisten välussä vaihtamassa, vaan jos oikea löytyy, sitoudun. Enhän ole tähänkään asti lentänyt kukasta kukkaan, tai päästänyt mitä vaan kuhnuria tai kuningatarta kukkaani lentämään.
        Välillä kyllä harmittaa nuo tekstit, että bi naiset olisivat kenen kanssa vaan. Tai aina lettu levällään kenelle tahansa. Itselläni on tunteet pelissä, jos sänkyyn hyppään, eikä sitä kyllä kovin monen eri henkilön kanssa ole tapahtunut tähän ikään mennessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko ketään bisseä joka pystyisi sitoutumaan vain yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan olipa se sitten mies tai nainen? Mies vaihedetaan naiseen ja nainen mieheen. Mitä järkeä tuossa on? Se on se juttu mikä tekee teistä arveluttavia.
        Minulla on sama nainen ollut teinistä asti eikä ole kohta kahteenkymmeneen vuoteen tarvinnut katsella, josko se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Joku juttu teillä biesseillä on, että vaihtaa pitää, kun "parempi" sattuu kohdalle. Kiva kuitenkin kuulla, että kaikki eivät elä toisten mielipiteiden mukaan vaan omanlaista elämää tavoitellaan.

        Kuinka moni lesbo, homo tai heteron sitoutuu samaan henkilöön koko elämäkseen? Aika harva on sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa koko elämän. Toki heitäkin on. Mutta tuo kumppanin vaihto ei liitty biseksuaalisuuteen, vaan siihen, että elonmatkalla itse ja kumppani muuttuu.
        Ihan yhtä väärin, kun syyllistää biväkeä kumppanin vaihdosta, olisi kysyä että halusitko vaihtelua ja otit tumman tilalle blondin.. Joku ehkä hakee vaihtelua, suurin osa ei, mutta harva on ensirakkauden kanssa koko elämän. Ja kyllä, olen valmis sitoutumaan tosissaan, vaikka ensi rakkaus oli ja meni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpi oli parempi se mies vai nainen?

        Mikä kysymys tuo on. Ihan sama, jos kysyisit oliko nainen A vai B parempi. En ole vertaillut ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja kaikissa omat hyvät ja huonot puolensa. Rakkaudesta olen ihmisen kanssa suhteessa ollut. Eikä niitä suhteita nyt niin kauheasti ole ollut joitakin vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka moni lesbo, homo tai heteron sitoutuu samaan henkilöön koko elämäkseen? Aika harva on sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa koko elämän. Toki heitäkin on. Mutta tuo kumppanin vaihto ei liitty biseksuaalisuuteen, vaan siihen, että elonmatkalla itse ja kumppani muuttuu.
        Ihan yhtä väärin, kun syyllistää biväkeä kumppanin vaihdosta, olisi kysyä että halusitko vaihtelua ja otit tumman tilalle blondin.. Joku ehkä hakee vaihtelua, suurin osa ei, mutta harva on ensirakkauden kanssa koko elämän. Ja kyllä, olen valmis sitoutumaan tosissaan, vaikka ensi rakkaus oli ja meni.

        Juurikin noin. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat parisuhteen aikana. Eikä suhde pysy kasassa, jos molemmat eivät sitä halua ja tee töitä sen eteen. Ero tulee, jos jompi kumpi lakkaa välittämästä. Toista ei omista kukaan ja toista ei voi määrätä rakastamaan ja pysymään yhdessä. Jokaiseen suhteeseen olen mennyt ajatuksella, että loppuelämän suhdetta haen. En todellakaan ole ollut kokeilunhaluinen suhteesta toiseen lentävä. Kaikkiin romanttisiin suhteisiin on liittynyt ihastuminen, rakastuminen. Enkä ole helposti ihastuvaa mielihalujen perässä pomppivaa sorttia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin noin. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat parisuhteen aikana. Eikä suhde pysy kasassa, jos molemmat eivät sitä halua ja tee töitä sen eteen. Ero tulee, jos jompi kumpi lakkaa välittämästä. Toista ei omista kukaan ja toista ei voi määrätä rakastamaan ja pysymään yhdessä. Jokaiseen suhteeseen olen mennyt ajatuksella, että loppuelämän suhdetta haen. En todellakaan ole ollut kokeilunhaluinen suhteesta toiseen lentävä. Kaikkiin romanttisiin suhteisiin on liittynyt ihastuminen, rakastuminen. Enkä ole helposti ihastuvaa mielihalujen perässä pomppivaa sorttia.

        Juuri näin. En missään nimessä väitä, etteikö biseksuaaleissa olisi vaihtajia, mutta on heitä homoseksuaaleissa ja heteroussakin. Ikinä ei minun parisuhde ole päättynyt siihen, että haluaisin seksiä jonkun muun kanssa. Ihan muut syyt, kun seksin houkutus ovat olleet erossa taustalla. Toki, jos on kovin erilaiset toiveet seksin osalta, voi se johtaa ristiriitoihin ja eroon. Jos toinen haluaa 1x vuodessa ja toinen päivittäin ja toinen haluaa jotain mikä toista inhottaa. Mutta näin on kaikissa parisuhteissa.
        Toinen asia on sitten suhteeseen ryhtyminen vielä eroamattoman kanssa. Jos sanoo, että olen just eroamassa ja meillä ei ole enää mitään yhteistä. Siitä ei ehkä ikinä tule eroa, vasn palataan takaisin. Mutta tätäkin tapahtuu myös hetero- ja varmaan myös lesbo suhteissa. Ettei laiteta tätäkään bi piikkiin.


      • Ai, itse taas suhtaudun biseksuaalisuudestani huolimatta ihmiseen vakavasti. Rakastan ihmistä oikeasti, jos suhteeseenkin ryhdyn. Mitään leikkiä se ei todellakaan ole.

        Mun perhe ei hyväksy vähemmistöjä, ollenkaan. Mutta, jos naisen kanssa ryhtyisin parisuhteeseen, ryhtyisin siltikin hyväksyi muut sitä tai tai ei.

        Seksuaalisuus voi muuttua läpi elämän, se ei ole yksiselitteistä.

        En enää nykyään kiinnostu miehistä, en ole oikein koskaan tuntenut fyysistä halua miessukupuolta kohtaan. Romanttista ihastumista ihmiseen kylläkin, naisia taas en ole aiemmin miettinyt edes romanttisesti. Olen toiminut automaatiolla.

        Vasta pysähtymällä miettimään miksi seksi on ollut suhteissa mitään sanomattoman tuntuista, en ole nauttinut seksistä mutta olen miellyttänyt toista. Vastineeksi saanut romanttista rakkautta, tunteita..

        Olen silti aina haaveillut vain naisten välisestä seksistä. Päiväunet on aina naisiin liittyviä. Fyysisesti innostun naisista. Viehkeistä naisellisista naisista.


      • Nelkytä_ja_risat kirjoitti:

        Ai, itse taas suhtaudun biseksuaalisuudestani huolimatta ihmiseen vakavasti. Rakastan ihmistä oikeasti, jos suhteeseenkin ryhdyn. Mitään leikkiä se ei todellakaan ole.

        Mun perhe ei hyväksy vähemmistöjä, ollenkaan. Mutta, jos naisen kanssa ryhtyisin parisuhteeseen, ryhtyisin siltikin hyväksyi muut sitä tai tai ei.

        Seksuaalisuus voi muuttua läpi elämän, se ei ole yksiselitteistä.

        En enää nykyään kiinnostu miehistä, en ole oikein koskaan tuntenut fyysistä halua miessukupuolta kohtaan. Romanttista ihastumista ihmiseen kylläkin, naisia taas en ole aiemmin miettinyt edes romanttisesti. Olen toiminut automaatiolla.

        Vasta pysähtymällä miettimään miksi seksi on ollut suhteissa mitään sanomattoman tuntuista, en ole nauttinut seksistä mutta olen miellyttänyt toista. Vastineeksi saanut romanttista rakkautta, tunteita..

        Olen silti aina haaveillut vain naisten välisestä seksistä. Päiväunet on aina naisiin liittyviä. Fyysisesti innostun naisista. Viehkeistä naisellisista naisista.

        Jäi kesken, mutta rakastan silti lasteni isää valtavasti. Hän on hyvä mies ja isä.

        Edelleen vaan en syty seksistä miehen kanssa, vaikka rakastaisinkin häntä. En varmasti syty kaikista naisistakaan, ilman tunteita varsinkaan. Jonkinasteinen aseksuaalikin olen.

        Mutta biseksuaalisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutua eikä kyvyttömyyttä rakastaa. Jotkut ihmiset jojoilee eri ihmisten välillä ihan sama mikä on seksuaalinen suuntautuminen.. Toiset taas kykenee vakiintumaan, koska rakastaa ihmistä eikä vain sukupuolta.


      • Nelkytä_ja_risat kirjoitti:

        Jäi kesken, mutta rakastan silti lasteni isää valtavasti. Hän on hyvä mies ja isä.

        Edelleen vaan en syty seksistä miehen kanssa, vaikka rakastaisinkin häntä. En varmasti syty kaikista naisistakaan, ilman tunteita varsinkaan. Jonkinasteinen aseksuaalikin olen.

        Mutta biseksuaalisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutua eikä kyvyttömyyttä rakastaa. Jotkut ihmiset jojoilee eri ihmisten välillä ihan sama mikä on seksuaalinen suuntautuminen.. Toiset taas kykenee vakiintumaan, koska rakastaa ihmistä eikä vain sukupuolta.

        Voisin seurustella myös transihmisen kanssa. Mulla on itsellänikin silleen häilyvä sukupuolirooli, etten ole tyypillinen nainen enkä kiinnostunut naistyypillisistä jutuista.
        Ulkoisestikin olen aika maskuliini, toisin kun tuo kuvani antaa ymmärtää.

        Koen miessukupuolen roolin monessa kohtaa tutummaksi. Monet ns. naisten jutut tuntuu oudoilta. Vierastan mm. naisten vaatteita, koruja, meikkiä itselläni, mutta ihailen tällaista naisellisuutta muissa naisissa.

        Meitä ihmisiä on moneksi. Ei olla yhdestä muotista pursotettuja. :)


      • Nelkytä_ja_risat kirjoitti:

        Jäi kesken, mutta rakastan silti lasteni isää valtavasti. Hän on hyvä mies ja isä.

        Edelleen vaan en syty seksistä miehen kanssa, vaikka rakastaisinkin häntä. En varmasti syty kaikista naisistakaan, ilman tunteita varsinkaan. Jonkinasteinen aseksuaalikin olen.

        Mutta biseksuaalisuus ei tarkoita kyvyttömyyttä sitoutua eikä kyvyttömyyttä rakastaa. Jotkut ihmiset jojoilee eri ihmisten välillä ihan sama mikä on seksuaalinen suuntautuminen.. Toiset taas kykenee vakiintumaan, koska rakastaa ihmistä eikä vain sukupuolta.

        Toiset taas kykenee vakiintumaan, koska rakastaa ihmistä eikä vain sukupuolta, seksiä, irtosuhteilua, ihastumista ihastumisen tunteeseen jne.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Totta puhut. Helpompi biseksuaalin valita se kaikkien hyväksymä tie ja ottaa mies. Ei järkyty vanhemmat eikä muutkaan ympärillä elävät ihmiset.
        Oletteko muuten ajatelleet, että harvoin lesbo tajuaa yhtäkkiä elämänsä varrella olevansakin hetero tai kiinostuvansa myös miehistä. Seksuaalisuus pysyy vakaana elämän varrella.
        Bisset heiluu suuntaan, jos toiseen. Välillä määritellään itsensä umpiheteroita, siten jossakin elämän vaiheessa ollaan bissejä ja jossakin vaiheessa luokitellaan itsensä lesboksi, kun miehet ei enää kiinnostakaan ja lapset on jo tehty.
        Bisset voisi vehdata keskenään eikä sekaantua lesbojen elämään niin elämä olisi paljon tasaisempaa.

        Mitäs, jos bisse umpi rakastuu umpi lesboon ja haluaa hänet puolisokseen?

        Torppaisitko ihmisen, joka rakastaisia sua ja vain sua loppuelämänsä, mutta on biseksuaali? Eihän biseksuaalisuus tarkoita kyvyttömyyttä sitoutua yhteen ihmiseen ja tässä tapauksessa se yksi voi olla mies tai nainen.

        Vaikee ajatella, että vilkuilisin muita, jos olisin sitoutunut ja rakastunut vaikka umpi lesboon ihmiseen. Hän olis silloin se numero yksi, one and only mulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä ihastun ihmiseen ja koko elämäni ajan on vaihdellut onko ihastus nainen vai mies. En ole valinnut mitenkään sukupuoli edellä seurustelukumppania vaan sen on ratkaissut tunteet. Olemalla bi pahimmillaan et ole hyväksytty vähemmistön parissa etkä heteroiden. Ehkä lesbojen parissa menee vähän maine lesbolla, joka ollut suhteessa bi seksuaalisen kanssa ja tämä ihastuukin seuraavaksi mieheen. Koen ettei tämä ole omaa valintaa eikä mitenkään helpompi tie.

        Olisi helpompi olla täyshetero tai täyshomo. Silloin voi valita "oman" porukkansa, eikä tarvisi yrittää elää milloin kenenkin mukaan tai porukan mukaan. Avaan. Kun/jos olet homosuhteessa, pyörit niissä porukoissa. Et halua hyökkäyksiä "omiltasi", etkä vainoharhaisuutta tai ikäviä ennakkoluuloja. Kun/jos olet heterosuhteessa, olet yhteiskunnan ja enemmistön silmissä "normaali". Et silloinkaan halua hyökkäyksiä tai väheksyntää, et mitään ikävyyksiä. Kuitenkin, olit sitten hetero- tai homosuhteessa, olet bi. Minkä sille voit keneen rakastut, eiväthän homot ja heterotkaan voi. Erona on se, että "oma porukka" vaihtuu sen mukaan oletko homo- vai heterosuhteessa. SE VAIKUTTAA KAIKKEEN. Miksi bi kertoisi ympäriinsä olevansa bi, kun se katsotaan vähintään epäilyttäväksi kummalla puolella sateenkaarta tahansa? Onnellinen se bi, joka rakastuu ensimmäisen ja joka kerran, vain yhden ja saman sukupuolen edustajiin....silloin voi valita kaapin vaikka loppuiäksi. Muussa tapauksessa joudut koko elämän todistelemaa valintojasi ja jopa olemassaoloasi muille. Tätä puolta ei pysty yksikään hetero/homo/lesbo ikinä tajuamaan. Niinkuin mikään muukaan seksuaalisuuden muoto, myöskään biseksuaalisuus ei ole valinta. Kuka HULLU valitsisi tämän.

        'Rohkeutta on olla oma itsensä', sanoi yhteiskunnan silmissä "normaali" hetero ja vähemmistönä aina elänyt homoseksuaali.
        Biseksuaali ei sanonut tähän mitään, huokaisi vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi helpompi olla täyshetero tai täyshomo. Silloin voi valita "oman" porukkansa, eikä tarvisi yrittää elää milloin kenenkin mukaan tai porukan mukaan. Avaan. Kun/jos olet homosuhteessa, pyörit niissä porukoissa. Et halua hyökkäyksiä "omiltasi", etkä vainoharhaisuutta tai ikäviä ennakkoluuloja. Kun/jos olet heterosuhteessa, olet yhteiskunnan ja enemmistön silmissä "normaali". Et silloinkaan halua hyökkäyksiä tai väheksyntää, et mitään ikävyyksiä. Kuitenkin, olit sitten hetero- tai homosuhteessa, olet bi. Minkä sille voit keneen rakastut, eiväthän homot ja heterotkaan voi. Erona on se, että "oma porukka" vaihtuu sen mukaan oletko homo- vai heterosuhteessa. SE VAIKUTTAA KAIKKEEN. Miksi bi kertoisi ympäriinsä olevansa bi, kun se katsotaan vähintään epäilyttäväksi kummalla puolella sateenkaarta tahansa? Onnellinen se bi, joka rakastuu ensimmäisen ja joka kerran, vain yhden ja saman sukupuolen edustajiin....silloin voi valita kaapin vaikka loppuiäksi. Muussa tapauksessa joudut koko elämän todistelemaa valintojasi ja jopa olemassaoloasi muille. Tätä puolta ei pysty yksikään hetero/homo/lesbo ikinä tajuamaan. Niinkuin mikään muukaan seksuaalisuuden muoto, myöskään biseksuaalisuus ei ole valinta. Kuka HULLU valitsisi tämän.

        'Rohkeutta on olla oma itsensä', sanoi yhteiskunnan silmissä "normaali" hetero ja vähemmistönä aina elänyt homoseksuaali.
        Biseksuaali ei sanonut tähän mitään, huokaisi vain.

        Hyvin kirjoitettu. Oma itsensä voi olla toisen bi seurassa.


    • Anonyymi

      Minulla ei ollut nuorena mitään esikuvia lesbopareista. Siihen aikaan homo/lesbopari ei voinut edes rekisteröidä parisuhdettaan, saati saada lapsia adoptoimalla tai hedelmällisyyshoidoilla. Minulla on aina ollut elämää kannattavana toiveena saada ainakin yksi lapsi. Kun kerran naisen kanssa se ei olisi ollut kovin todennäköistä (etenkään kun ei ollut mitään toivoa päästä koskaan niin hyville tuloille, että hedelmöityshoidot olisivat taloudellisesti mahdollisia) ja miehet eivät ole täysin vastenmielisiä, valinta seurustella miesten kanssa oli selvä. Naiset ovat viehättäneet minua aina esteettisesti ja seksuaalisesti miehiä enemmän, mutta varsinaisia ihastumisia ei ollut ennen viime vuosia. Eipä niihin ole ollut mitään mahdollisuuksiakaan arkielämässä, ja ne harvat miessuhteetkin ovat löytyneet netistä. Lisäksi koulukiusaamisen takia itsetunto on ollut pitkään hyvin matala ja perusluonne ujo, joten ei liene mikään ihme, ettei ole uskaltanut suoda itselleen naisiin liittyviä toiveita tai ajatuksia nuorempana. Vaikka kyllä pari miespuolista tuttavaa nuorena kommentoivat juttuihini, että taidan olla lesbo, en suostunut uskomaan sitä, koska ajatus oli liian pelottava ja lesbona eläminen olisi sulkenut pois lapsitoiveen. Ja se on melko varmaa, ettei minulla olisi nyt tätä ainokaista lastani, jos olisin seurustellut pelkästään naisten kanssa. Parisuhde ei ole minulle niin tärkeää kuin lapsen saaminen, koska pärjään ja viihdyn hyvin myös sinkkuna, mutta lasta en olisi pystynyt yksin hankkimaan. Jos tältä pohjalta joku lesbo epäilee minua haihattelijaksi ja sitoutumiskammoiseksi niin so not, elän elämääni niin kuin itse haluan ja niin kuin minulle on parasta enkä sen mukaan miten lesbojen mielestä pitäisi.

      • Anonyymi

        Rehellistä puhetta, kiitos jakamisesta. 😊


      • Anonyymi

        Eikö lapsesi isällä ole yhtään hyväksikäytetty olo? Kuvailet miten parisuhde ei ole sinulle tärkeää, mutta kerroitko sen tuolle miehelle, jonka kanssa lapsen hankit?
        Elät elämääsi niinkuin itse haluat... totta tosiaan...Elämä optettaa kyllä jossakin vaiheessa, että muidenkin tunteet on hyvä ottaa huomioon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö lapsesi isällä ole yhtään hyväksikäytetty olo? Kuvailet miten parisuhde ei ole sinulle tärkeää, mutta kerroitko sen tuolle miehelle, jonka kanssa lapsen hankit?
        Elät elämääsi niinkuin itse haluat... totta tosiaan...Elämä optettaa kyllä jossakin vaiheessa, että muidenkin tunteet on hyvä ottaa huomioon.

        Ei sitä nuorena ihan niin suoraviivaisesti ajatellut, vaan nyt aikuisempana parisuhde ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin lapsi, varsinkin jos yksikään parisuhde ei ole toiminut kunnolla. Miehellä oli yhtä lailla toive saada lapsi ja olen kyllä kertonut hyvin suoraan sekä biseksuaalisuudestani (jos se sitä on) että siitä ettei suhteemme ole minun kannaltani mikään vuosisadan rakkaustarina. Hän on tehnyt valintansa ja tiedostanut että suhteemme on myös hänelle paras mahdollisuus saada lapsi (hän ei ole maailman helpoin kumppani ja pariutuminen on hänellekin ollut vaikeaa). Nyt meillä on ihana lapsi emmekä kumpikaan kadu tätä puolta suhteessa. Jos en ottaisi muiden tunteita huomioon lainkaan, olisimme eronneet jo ajat sitten.


    • Anonyymi

      Minä ihmettelen suuresti, miksi vaivaudutte selittämään itseänne täällä, ette ole selitysvelvollisia suuntautumisestanne kenellekään, jos joku ei halua ymmärtää selvää asiaa, niin se on hänen ongelmansa.

      • Anonyymi

        Tämä on keskustelupalsta ja joskus erilaiset mielipiteet saavat näkemään asian eri näkökulmasta. Toisen kokemukset voivat auttaa saman asian kanssa kamppailevaa.


    • Anonyymi

      Tätä ketjua lukiessa mieleen välähti, että osa vanhemmista lesboista voi olla bi naisille kateellisia, koska on ollut mahdollisuus saada lapsi. Hedelmöityshoidot yksityisellä puolen ovat kalliita, eikä niihin monellakaan ennen ollut varaa. Äitiyttä kaipaavia on ollut kuitenkin lesboissa ennenkin. Onneksi nyt julkisella puolen annetaan myös naispareille hedelmöityshoitoja niin äitiys on mahdollista lesboille myös.

      • Anonyymi

        Kateellinen bisselle... Naurattaa niin, että meinaa pissat tulla housuun.
        Hyvää jatkoa sulle välähdystesi kanssa.


      • Anonyymi

        Voi olla mahdollista joidenkin kohdalla. Hyvä tiedostaa se, että bi-ihmisten asema kuitenkin on erilainen kuin homoilla. Tietyt etuoikeudet esim juuri lastenhankinnassa. Voi elää "heteronnäköistä normielämää" muulle maailmalle, jos on esim bi-naisena miehen kanssa suhteessa. Ei tarvitse kohdata niitä näkyvästi vähemmistöihin kuuluvien ongelmia, esim. mahdollisia uhkatilanteita, huutelua tai ennakkoluuloja tuntemattomien taholta, kuin esim "lesbon" tai "homonnäköisenä".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kateellinen bisselle... Naurattaa niin, että meinaa pissat tulla housuun.
        Hyvää jatkoa sulle välähdystesi kanssa.

        Kiitos. Nauru pidentää ikää, parantaa mielialaa ja rentouttaa lihaksia. Asioihin on monia näkökulmia ja omansa voi valita. Yleensä kannattaa valita se itselle positiivisin näkökulma, mutta toki poikkeuksia tähän löytyy myös.😘


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla mahdollista joidenkin kohdalla. Hyvä tiedostaa se, että bi-ihmisten asema kuitenkin on erilainen kuin homoilla. Tietyt etuoikeudet esim juuri lastenhankinnassa. Voi elää "heteronnäköistä normielämää" muulle maailmalle, jos on esim bi-naisena miehen kanssa suhteessa. Ei tarvitse kohdata niitä näkyvästi vähemmistöihin kuuluvien ongelmia, esim. mahdollisia uhkatilanteita, huutelua tai ennakkoluuloja tuntemattomien taholta, kuin esim "lesbon" tai "homonnäköisenä".

        No tuon voi tulkita myös noiden bi vastaisten kommenttien takaa tässä viestiketjussa. Koetaan, että bi saattaa päästä helpommalla ja ei siksi arvosteta. Kovan tien moni lesbo joutuu elämässään kulkemaan näin varmasti on. Asenteita on niin monenlaisia ja suvaitsemattomuus näkyy, kun on avoimesti vähemmistöä. Helposti siinä katkeroituu. Kunnioitan ja arvostan erityisesti heitä, jotka silti pystyvät säilyttämään avaran ja toista kunnioittavan asenteen elämään. Näkemään oman viiteryhmän yli laajemmin.


    • Anonyymi

      Olen kuullut aikuisena "lesboiksi ryhtyneiltä", että on tosiaan erilaista seurustella naisen kanssa juuri tuon syrjinnän takia. On ihan ymmärrettävää, että karsastetaan heterosuhteissa turvassa eläviä, jotka ikään kuin ottavat rusinat pullasta tekemällä ensin lapset ja sitten siirtyvät naisiin aikuisena ja itsevarmempana, kun ei enää niin välitä muiden mielipiteistä ja uskaltaa olla oma itsensä ja lapsetkin on jo tehty ns. ilmaiseksi ja vanhempien huoltajuuden ja vanhemmuuden vahvistaminen on mutkatonta. On varmasti vaikea ymmärtää, miten voimakas lisääntymisvietti voi olla, jos se ei ole itsellä niin vahva ja on valmis unohtamaan mahdolliset lapsitoiveet, että saa olla saman sukupuolen kanssa.

      • Anonyymi

        Ei kaikille miehen kanssa olleille lapset ole tulleet helpolla. Hedelmöityshoitojen kautta syntyy lapsia heteroliittoihinkin. Kaipuun äitiyteen ymmärrän. Halusin itsekkin kovasti äidiksi. Lähellä oli etten olisi äidiksi tullut..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikille miehen kanssa olleille lapset ole tulleet helpolla. Hedelmöityshoitojen kautta syntyy lapsia heteroliittoihinkin. Kaipuun äitiyteen ymmärrän. Halusin itsekkin kovasti äidiksi. Lähellä oli etten olisi äidiksi tullut..

        Totta, mutta paljon todennäköisempää ja yleensä halvempaa kuitenkin (vaikka kyllähän lapsen elättäminenkin maksaa). Tunnen heteronaisen, joka pokasi miehen baarista ja valehteli ehkäisystä, koska halusi vauvan. Ei ehkä luonnistuisi "umpilesbolta", jota miehet suorastaan ällöttävät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta, mutta paljon todennäköisempää ja yleensä halvempaa kuitenkin (vaikka kyllähän lapsen elättäminenkin maksaa). Tunnen heteronaisen, joka pokasi miehen baarista ja valehteli ehkäisystä, koska halusi vauvan. Ei ehkä luonnistuisi "umpilesbolta", jota miehet suorastaan ällöttävät.

        Onhan heteroelämää viettäneitä "umpihomoja" lapsellisia isukkeja myös ollut maailman sivu, ja edelleen on... just saying... mites se sitten selittyy?

        Luulisi että homon osa on astetta hiukka hankalampi heterosuhteessa kuin lesbon...näin ihan suoritusnäkökulmasta?


      • Anonyymi

        Kaikkia Maailman Itseriittoisia Ja Seksistisiä Uroksia Edustava Yhdistys Ry Öy
        tahtoo lisätä vielä edelliseen,
        että kyllä se Viagra toimii homoillakin ja r*ikä se on rotallakin.

        Mutta YKSIKÄÄN TOSINAINEN ei pysty vastustamaan Tosimiehen Charmia, koska NAINEN on luotu TOSIMIESTÄ varten.

        Yhdistys haluaa esittää erityiskiitoksensa ja kertoa kaikkien jäsentensä puolesta suunnattomasta kiitollisuudesta kaikesta arvokkaasta tuesta, jonka se saa kultatähtilesbonaisilta, tässä yhteisessä missiossa ajaa nämä Tosinaiseuden polulta harhautuneet "biseksuaalinaiset", "entiset heteronaiset" sekä "myöhäisheränneet" TAKAISIN Tosimiesten syliin.

        Teette arvokasta työtä, toivomme vielä lisää monia yhteisiä tuottoisia vuosia, lämmin kiitos.


      • Anonyymi

        Niinhän se menee, tosin mies/isukki joka näin tekee, on (kaappi)homoseksuaali (bi-mies on mahdottomuus / satuolento).

        Sitä vastoin nainen/äiti joka näin tekee, ei voi mitenkään olla,
        vaan korkeintaan biseksuaali....ainakaan homoseksuaalinaisten ja heteromiesten mielestä. :)

        On se jännä, miten lesbot JA heteromiehet voikin olla niin samaa mieltä tässä....tosin toiselle bi nainen on päiväuni, toiselle painajainen!!! :D


    • Anonyymi

      Ei kiinnosta pätkääkään minkään piirien hyväksynnät.

    • Anonyymi

      Ihan saman tekevää joidenkin piirien hyväsynnät.

    • En ole edes osallistunut mihinkään. En ihan välttämättä kaipaa porukkaa, joka hyväksyy mut. Vaan pikemminkin riittää, että läheiset hyväksyisi ja rakastettu. Oikeastaan muiden mielipiteillä ei ole isompaa merkitystä mulle.

      Viehätyn ihmisestä, enkä todellakaan kaikista. Olen myös demi. Romanttinen tyyppi, yksiavioinen ts. kumppani voi olla mies tai nainen, mutta hän on mun ainoani silloin. Muita en halua. Sitoudun kumppaniini 100%.

    • Alkuperäiseen kysymykseen vastaukset: on otettu ihan hyvin vastaan vähemmistöpiireissä, ei ongelmia. Lepakkotapahtumissakin on mennyt varsin mukavasti. Ainoat suorat päänaukomiset ovat tulleet hassunhauskasti parilta umpilesboexältä, mutta bi-taustani ei tosiaan ole mitenkään estänyt heitä seurustelemasta kanssani ja suunnittelemasta kirkkohäitä.
      Toinen ei siis pitänyt minua "oikeana" lesbona, vaikka olen kiinnostunut enää vain naisesta kumppanina ja toinenkaan ei oikein ymmärtänyt mitä tässä välissä sähelsin. Satuin rakastumaan miehiin, koska se oli helpompaa. Ei sosiaalisen paineen takia, vaan miehet yksinkertaisesti pokailivat minua enemmän, joten tutustuin heihin helpommin. Nyt kun muutenkin olen päässyt sosiaalisista peloistani ja saanut itsevarmuutta, on asetelma muuttunut ja lähestyn itse naisia. Kuten näitä exiänikin. Ei se sen kummenpaa ole ollut.
      Jännää kyllä nämä umpilesbot kumppanini eivät silti mitenkään poissulkeneet mahdollisuutta, että itse rakastuisivat joskus mieheen, vaikka aina ovat seurustelleet vain naisten kanssa. Ja pidempiä suhteita minulla on ollut.

      • Anonyymi

        Nyt on kyllä miehiä ja exiä sulla yllin kyllin. Pystytkö yhteen kumppaniin sitoutumaan ollenkaan?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nyt on kyllä miehiä ja exiä sulla yllin kyllin. Pystytkö yhteen kumppaniin sitoutumaan ollenkaan?

        Et ehkä ole ajatellut tätä riittävän pitkälle, mutta tiedoksi etteivät kaikki kumppanit ole sopivia ja sitä ei ihan ensitreffeillä tiedä. Usein ei muutaman kuukauden jälkeenkään ja silti haluan sitoutua yhteen ihmiseen kerrallaan. Pisin suhteeni oli rapiat kymmenen vuotta, kunnes elämäntilanne oli jo aivan toinen ja molemmilla eri tavoitteet kuin suhteen alussa.
        Lyhyimmissä parissa suhteessa muutama kuukausi riitti osoittamaan, ettei pelkkä rakkaus riitä. Pitää olla riittävän samat periaatteet, tulevaisuudenhaaveet ja kommunikointi. Kaikkien suhteideni mediaani taitaa olla neljä vuotta.

        Vai oliko tämä jonkun seinäruusun kitinää ilman mitään aitoa vuorovaikutuspointtia? Taisi olla, niitähän riittää.


    • Minä en ole kauheasti noissa lesbopiireissä liikkunut mitä nyt aiemmin kävin joskus Setan järjestämissä bileissä, mutta siellä oli myös muita lgbt-ihmisiä, ei pelkkiä lesboja. Onhan se vähän totta että jotkut lesbot suhtautuvat enemmän tai vähemmän epäluuloisesti bi-naisiin ja muihin, jotka eivät ole vain siinä yhdenlaisessa lokerossa seksuaalisessa ja/tai romanttisessa mielessä. Itse en ole kokenut saavani syrjintää lesbojen tai muidenkaan lgbt-ihmisten taholta, koska en kauheasti nykyään liiku noissa piireissä. En ole käynyt pitkään aikaan Setan tapahtumissakaan, en koe nykyään niitä kauheasti tarvitsevani. Haluan vain elää tavallista elämää, enimmäkseen.

      Olen kyllä vielä jonkin verran kiinnostunut lgbt-asioista, saatan esim. katsoa jonkun aiheesta kertovan dokumentin, jos se kiinnostaa. Nykyään kuitenkin on enemmän kiinnostanut esim. musiikin kuuntelu, mua kiinnostavien artistien elämänkertojen tai omaelänkertojen/muistelmien lukeminen ja erilaisten korttien askartelu. Nyt olen lukemassa bändihistoriikkia Led Zeppelinistä. Siinä vasta on kahlaamista. Koko bändi on pistetty ylösalaisin ja käännetty ja väännetty viimeistä piirtoa myöten. Ja odotan myös nyt lokakuussa ilmestyvää Judas Priestin laulajan Rob Halfordin muistelmia. Että esim. musiikki ja musiikkiaiheiset kirjat ja dokkarit kiinnostaa mua tällä hetkellä paljon.

    • Joskus kuitenkin mielessä häivähtää hetken pieni pelko, että entäs jos jotkut naisista vain pitävät naiset alkaa karsastaa mua, jos saavat tietää, että pidän myös miehistä (minkäs sille voi, jos myös vastakkainen sukupuoli viehättää ja välillä erittäin paljon) ja jos jotkut vain vastakkaisesta sukupuolesta pitävät saavat selville, että pidän myös naisista (välillä erittäin paljon). Tämä on asia, joka ei varmaan koskaan häviä, vaikka en tätä aktiivisesti arjessani ajattelekaan. Itse olen täysin sinut asian kanssa, mutta on harmi että vielä nykyään kaikille sellainen ei ole okei tai he eivät usko asiaa. Minä yritän ymmärtää monenlaisia ihmisiö, myös täysin homoseksuaalejakin. Ei heilläkään ole aina ollut helppoa ja voin kuvitella että hekin joskus kokevat samaa, että mielessä häivähtää joskus pieni pelko. Mutta en rupea itseäni kieltämäänkään. Joskus aikoinaan yritin, mutta huonoin tuloksin.

      No, nyt kello on jo paljon. Täytyy mennä nukkumaan. Öitä!

    • Se täytyy kuitenkin vielä lisätä, että jotkut lesbot ovat aika ahdasmielistä porukkaa (enemmistö toki varmaan ihan mukavaa ja todella avarasti ajatteliviakin on), mutta ainakin vähän enemmän avarampaa porukkaa löytyy homomieshistä ja transihmisistä (ainakin jotkut heistä). Myös jotkut heterot saattavat olla kapeakatseisia. J

      Joskus olen ajatellut onko mulla sijaa missään, kun meihin tällaisiin ihmisiin, jotka voivat tuntea vetoa sekä miehiin että naisiin ja joskus myös siltä väliltä oleviin tai jopa transihmisiinkin saatetaan joskus suhtautua enemmän tai vähemmän epäluuloisesti. Yhteiskunta on vielä aika paljon sellainen, että pitäisi olla lähes kaikessa jossain tietyssä lokerossa, vaikka samaan aikaan toitotetaan miten erinlaisuus on rikkaus ja normien ylittäminen rohkeutta. Mutta jos sitten niin sanotusti rikkoo niitä normeja ja onkin erilainen kuin joku toinen, niin se saatetaankin yhtäkkiä tuntea uhaksi. Ei yhteiskunta halua erilaisuutta, se haluaa tasapäisyyttä. Se haluaa, että ajateltaisiin samankaltaisesti, mentäisiin tietyssä iässä opiskelemään ja sen jälkeen heti töihin (harmi vain, että kaikki eivät aina pääse heti töihin, vaikka yrittävät hakea), naimisiin, talo ja asuntolaina ja lapset. Ihan ok, jos näin haluaa aidosti. Mutta entä jos ei halua tai että asiat tapahtuvat hieman toisessa järjestyksessä? Miksi jokainen ei voisi olla omanlaisensa? Miksi vielä nykyään täytyy edes ajatella, että hyväksytäänkö minua sellaisena kuin olen? Miksi mielessä täytyy joskus häivähtää pieni pelko? Pitääkö oma oleminen kyseenalaistaa ja itsensä kieltää ja olla sitten jossain häkissä? Itse tunsin vuosia olevani kuin jossain häkissä, josta en oikein tiennyt ulospääsyä. Vieläkin joskus ajattelen, että hyväksytäänkö mut ja onko mulla oikeutta olla tällainen kuin olen, mutta nykyään tällaisia hetkiä ei tule enää niin paljon. Ahdistunut olotila ei ole hyvä.

    • Ite olen aina ollut avarasti ajatteleva ja ajatellut lähes aina samalla tavalla monista asioista. Olen aina esim. uskonut rauhaan ja rakkauteen ja siihen, että ketään ei tule syrjiä millään perusteilla ja nämä ajatukset ei varmaan ehkä koskaan muutu. Ja näihin ajatuksiin ei ole vaikuttanut mun sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja kulloinenkin ikä. Ajattelisin varmaan samalla tapaa myös silloin jos olisin 100% hetero tai 100% homoseksuaali. Mun tapoihin ei myöskään kuulu tai sanotaanko, että luonteeseen lähteä tyrmäämään ketään suoralta kädeltä ennen kuin edes tunnen ihmistä tai että lähtisin yleensä haastamaan riitaa(olen perusluonteeltani aika rauhallinen ja leppoisa tyyppi ja melko harvoin mulla keittää yli).

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaksi kuollut ulosajossa lauantai-iltana Loimaalla

      On tainnut olla melkoinen ylinopeus kun on tuollaista jälkeä tullut. Onneksi ei kuitenkaan sivullisia menehtynyt https://viranomaisuutiset.fi/ulosajo-
      Loimaa
      111
      4174
    2. Kerro jotain kaivatustasi

      jotain mitä teille on sattunut keskenään? Ei silmiin katsomista kun sitä on kaikilla. Jotain mistä hän voisi tietää että olet täällä...
      Ikävä
      122
      1786
    3. Sofian kylppärikuva.

      Pyllistys! Miten voi tuon ikäinen nainen olla noin pissis ja lapsellinen? Hoh hoijaa...
      Kotimaiset julkkisjuorut
      115
      1464
    4. Haittaako se, että olen sua nuorempi?

      Mulle ikäerolla ei ole mitään väliä, mutta voiko naista se haitata, jos on vanhempi miestä?
      Ikävä
      110
      1149
    5. 366
      1128
    6. Illat ilman sua (mies)

      ovat niin turhia! Toivittavasti sulla on kaikki hyvin. Miettii yksi pieni sydän ikävissään!
      Ikävä
      103
      946
    7. Jos meistä tulis jotain,

      niin sulle mies pitäis eka opettaa hieman käytöstapoja. Mut ootkohan sä liian vanha oppimaan yhtään mitään? 🤔
      Ikävä
      60
      905
    8. Rikoin sun sydämen.

      Se oli silti sulle oikein.
      Tunteet
      67
      820
    9. Kysymys haavemaihin

      Hei haaveileva mukava nainen, miten meni viikonloppu?
      Ikävä
      224
      810
    10. Iso vaalee vauhdissa

      Onko hyvä vai paha jotta tällä muutamalla taitaa olla aika huono itsetunto kun pitää jokapaikassa ja tilanteessa tuoda oma erinomaisuutensa ja muiden
      Suomussalmi
      13
      779
    Aihe