Oletko miettinyt tai tehnyt uuden rohkean avauksen elämässäsi?

Anonyymi

Esimerkiksi, onko kukaan miettinyt vakavasti muuttoa esimerkiksi Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan?

Olen nuorempana asunut ulkomailla. En ole koskaan tykännyt Suomesta yhteiskuntana. Rakastan suomalaista luontoa ja harvaan asuttua elinympäristöä. Ei ole koskaan hellittänyt tunne, että en kuulu tänne. Olisi mukavaa kuulla, mikäli joku on samalla aallonpituudella, ja eritoten, mikäli joku olisi lähtenyt yli viisikymppisenä pois Suomesta. Ilman hyvää eläkettä olen, ja työnhakijana. Osaamisesta ja koulutuksesta ei ole puute, vaan Suomessa on ikärasismia ainakin minun kokemukseni mukaan. Myönteisyyttä on, mutta pikkuhiljaa huomaan, miten elämänilo katoamassa. Onko kukaan tehnyt rohkeaa uutta avausta elämässään?

28

113

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      No ehkäpä kun 59 vuotiaana sanoin itseni irti, levähdin muutaman kuukauden ennenkuin aloin etsimään uutta työpaikkaa. Sain uuden työn 60 vuotiaana, nyt vielä vuosi jäljellä kun jään pois työelämästä. En kuitenkaan vaihtanut asuinmaatani.

      • Anonyymi

        Aloittajan kanssa samalla aaltopituudella, ulkomailla olen harjoitellut ja reissannut. Minulle riitti.

        Suomi on, anteeksi vaan arkkitehtuurisesti ruma maa. Siksi asun luonnon keskellä, vaatimattomasti. Luonto on hieno, todella.

        Suomi sosialisoitui pahasti sodan jälkeen, se näkyi sitten koulutuksessa ym. Minkäs sille voi, niin vain kävi. Politiikka on mitä on, itse liberaali. Tämä maa ei ole liberaali, täällä pitää olla siis sivussa kaikesta.

        Onneksi meillä on hyvät kirjastot, koulutus minkä hankin ei antanut sitä mitä etsin joten opiskelin yksityisesti sen mitä kaipasin. Kun ne kirjat tuli luettua oli asiat kunnossa.

        Samoin harrastuksiin on löytynyt kirjastosta paljon kuten myös lehdistä.

        Pysyn siis kotimaassa, kyllä luonto on antanut paljon. Vapaus on minulle tärkeä asia. Täällä on tosiaan tilaa olla niinkuin haluaa.

        Surua on riittänyt elämässä, nekin asiat muuttivat elämän täysin. Hiljentyminen ja henkisten asioiden opiskelu täytti sielun tyhjyyden. Olin nk.tuuliajolla elämässä, täysin muuttuneena verrattuna entiseen.

        Kiusaamista ym.olen kohdannut, herkkänä ihmisenä kiusaaminen on vaikuttanut minuun suuresti. Olen joutunut soittamaan auttavaan puhelimeen, etsin tukea huonoon olooni ja löysinkin sitä!

        Yli vuosikymmenen kestänyt omaishoito vei voimat täysin, samoin muutokset olivat tosi isoja. Kaikki oli etsittävä uudestaan, joten uusi avaus elämässä oli tehtävä.

        Kirjoitellaan lisää, hyvä aihe.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittajan kanssa samalla aaltopituudella, ulkomailla olen harjoitellut ja reissannut. Minulle riitti.

        Suomi on, anteeksi vaan arkkitehtuurisesti ruma maa. Siksi asun luonnon keskellä, vaatimattomasti. Luonto on hieno, todella.

        Suomi sosialisoitui pahasti sodan jälkeen, se näkyi sitten koulutuksessa ym. Minkäs sille voi, niin vain kävi. Politiikka on mitä on, itse liberaali. Tämä maa ei ole liberaali, täällä pitää olla siis sivussa kaikesta.

        Onneksi meillä on hyvät kirjastot, koulutus minkä hankin ei antanut sitä mitä etsin joten opiskelin yksityisesti sen mitä kaipasin. Kun ne kirjat tuli luettua oli asiat kunnossa.

        Samoin harrastuksiin on löytynyt kirjastosta paljon kuten myös lehdistä.

        Pysyn siis kotimaassa, kyllä luonto on antanut paljon. Vapaus on minulle tärkeä asia. Täällä on tosiaan tilaa olla niinkuin haluaa.

        Surua on riittänyt elämässä, nekin asiat muuttivat elämän täysin. Hiljentyminen ja henkisten asioiden opiskelu täytti sielun tyhjyyden. Olin nk.tuuliajolla elämässä, täysin muuttuneena verrattuna entiseen.

        Kiusaamista ym.olen kohdannut, herkkänä ihmisenä kiusaaminen on vaikuttanut minuun suuresti. Olen joutunut soittamaan auttavaan puhelimeen, etsin tukea huonoon olooni ja löysinkin sitä!

        Yli vuosikymmenen kestänyt omaishoito vei voimat täysin, samoin muutokset olivat tosi isoja. Kaikki oli etsittävä uudestaan, joten uusi avaus elämässä oli tehtävä.

        Kirjoitellaan lisää, hyvä aihe.

        57 vuotiaana otin loparit, jäin työkkäriin roikkumaan . Lopulta pienelle eläkkeelle, mutta meitä on kaksi ja yhdessä osakkeessa elellään nuukasti. Hyvä näin, kun terveyttä riittää.
        Näillä mennään.


    • Anonyymi

      Taisin tehdä melko rohkean aloituksen ja yrityksen yli kymmenen vuotta sitten. Hyvin hiljaa ja varovasti aloittaen ja aivan näkymättömästi edeten. Eikä siitä siten mitään tullutkaan, kyynärpäitä hommaan ei ollut tarpeeksi, vaikka sitä muuta aiheeseen tarvittavaa olisi ollut.

      Tulipahan kokeiltua, kivaakin oli välillä, joskus pilun jännittävää. Pääasia, ettei tarvitse joskus kiikkustuolissa miettiä, miksi ei tullut edes kokeiltua ... - Nm. Pystymetsästä

    • Anonyymi

      AP tässä. Kiitos erittäin mielenkiintoisista vastauksista. Näiden vastausten kirjoittajat vaikuttavat mielenkiintoisilta ihmisiltä, mutta miksi en kohtaa näitä ihmisiä arjessa?! Kiitos sinulle, joka koit olevasi samalla aallonpituudella. Niin minäkin koin lukiessani kertomustasi. Kärsimystä on ollut, ja vaikeisiin olosuhteisiin olen syntynyt. Vastuuta lähimmäisistä paljon. Nyt, kun ikää tulee, tuntuu että oman ja läheisten (mm. vanhempien ja sisarusten) historian ymmärtäminen ja tiedostaminen vain lisää tuskaa. Olisi helpompaa marssia eteenpäin suht tietämättömänä. Se on tuon sotasukupolven traumat, jotka on kannettavana omien isovanhempien kautta. Sairasta väkeä, syvästi traumatisoitunutta, on Suomen kansa.

      Siten on ne etuoikeutetut, joiden pillin mukaan tanssitaan politiikassa, Arkadianmäellä ja julkisissa organisaatioissa valtiolla ja kunnilla. Sinne pääsee virkoihin hyvä veli- ja sisar joukkoihin kuuluvat etuoikeutetut, joita ei kiinnosta ajaa muuta kuin omaa etuaan.

      Minä olisin kaiken järjen mukaan ansainnut hyvän ja vastuullisen työn, jos ne työpaikat jaettaisiin koulutuksen ja suoriutumiskyvyn, osaamisen pääoman mukaan. Ei jaeta. Lannistunut en ole, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että on hyvin todennäköistä etten enää saa töitä. Voi olla, että pienellä lisäkoulutuksella saisin töitä Ruotsissa, hyvinkin todennäköisesti, mutta en tiedä jaksanko enää. Olen henkisesti tietyllä tapaa lannistettu tässä maassa. Kuitenkin ajattelen, että pitäisi tarttua viimeiseen oljenkorteen. Tämä on kuitenkin elämäni.

      TE-toimiston osaamisen ja motivaation taso kuvastaa tätä maata. Olen kiitollinen, etten ole yksi niistä ihmisistä.

      Jotenkin Suomessa alkaa tuntua että elämä on ohitse, vaikka sen ei pitäisi olla niin. Se on tämä kulttuuri, mikä tekee sen. Jotenkin karmaisee, kun ajattelen että jäisin tänne, eläisin tätä siperialaisen elämää, kuolisin. En halua tämän yhteiskunnan saavan minusta yliotetta. Tuntuu, että viimeisillä voimilla pitäisi lähteä pois. Ojasta aallikkoon, ehkä?

      Nimenomaan tämä tunne, mikä sinulle syötetään tässä kulttuurissa, että elämäsi on jo ohi, et ole mitään, se tarttuu. Haluan suojella itseäni ja arvostaa elämääni. Ei voi tietää tekeekö oikein vai väärin, ei ole oikeaa vastausta. Pitää vain tehdä.

      Ehkä alan katsomaan että mitä koulutusmahdollisuuksia Ruotsissa, täydennyskoulutusta, jotta olisin pätevä tiettyyn työhön. Työtä olisi.

      Halaus sinulle, jos luet tämän. Pitää pitää kiinni omasta elämän liekistä. Olemme kaikki ihmiset saman arvoisia riippumatta olosuhteista ja omaistus suhteista.

      • Anonyymi

        Vaikka (virheellisesti) sanotaan, että tieto lisää tuskaa, niin kyllä sen pitäisi lisätä myös ymmärrystä. Kun ymmärrys lisääntyy, osaa panna elämän vaikeat asiat ja vastuut omiin lokeroihinsa ja antaa niitten vaikuttaa omaan elämään ja valintoihin vain hyvin vähän, jos ollenkaan. Olet loppupeleissä vastuussa vain itsestäsi.

        Tämä maa ja sen kulttuuri ei tietenkään ole syynä, että tunnet elämäsi olevan ohi ja yhteiskunnan ottavan jonkun otteen. Tarkastele ihan omaa sisältöäsi ja henkeäsi, syy löytyy sieltä, kenties aivan peräkammarista asti, alitajuntaan on syötetty liiaksi soopaa. - Nm. Jutut järjestykseen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka (virheellisesti) sanotaan, että tieto lisää tuskaa, niin kyllä sen pitäisi lisätä myös ymmärrystä. Kun ymmärrys lisääntyy, osaa panna elämän vaikeat asiat ja vastuut omiin lokeroihinsa ja antaa niitten vaikuttaa omaan elämään ja valintoihin vain hyvin vähän, jos ollenkaan. Olet loppupeleissä vastuussa vain itsestäsi.

        Tämä maa ja sen kulttuuri ei tietenkään ole syynä, että tunnet elämäsi olevan ohi ja yhteiskunnan ottavan jonkun otteen. Tarkastele ihan omaa sisältöäsi ja henkeäsi, syy löytyy sieltä, kenties aivan peräkammarista asti, alitajuntaan on syötetty liiaksi soopaa. - Nm. Jutut järjestykseen

        Voin melkein varmuudella sanoa, että tämän kommentin kirjoittaja ei ole koskaan asunut ulkomailla. Mieti asiaa siltä kantilta, että jos ikäsi asut samassa talossa ja ikäsi katsot ulos samasta ikkunasta, niin miten se vaikuttaa ajatteluu ja kokemukseen.

        Tuo kommenttisi oli hyvin jäykkä ja kuvasti juuri sellaista näköalattomuutta, että ihmisillä ei voi olla eri kokemusta kuin sinulla. Sinä sitten ojennat heitä ja korjaat. Joopa joo...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voin melkein varmuudella sanoa, että tämän kommentin kirjoittaja ei ole koskaan asunut ulkomailla. Mieti asiaa siltä kantilta, että jos ikäsi asut samassa talossa ja ikäsi katsot ulos samasta ikkunasta, niin miten se vaikuttaa ajatteluu ja kokemukseen.

        Tuo kommenttisi oli hyvin jäykkä ja kuvasti juuri sellaista näköalattomuutta, että ihmisillä ei voi olla eri kokemusta kuin sinulla. Sinä sitten ojennat heitä ja korjaat. Joopa joo...

        Mitä tekemistä ko. aiheella on ulkomailla käymisen kanssa? Tai "samassa talossa" tai "samasta ikkunasta" vahtimisen kanssa?

        Nyt on menossa sellaiset ajat, kun tosiaan monen ulkomaan autuuteen itseään alvariinsa lykkäävän pitäisi pysyä kotona sekä oman, että varsinkin kanssaihmisten terveyden ja turvallisuuden takia. Mutta eivät pysy ja kun palatessaan joutuvat karanteeniin, ovat sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää heille karanteeniaika kustantaa.

        Kerrohan, kun noinkin viisaalta vaikutat, miten ulkomaan matkailu on heidän ajattelukykyään, kokemustaan ja näköalaansa ympäröivästä maailmasta kasvattanut ja kehittänyt. - Nm. Se ojentaa, joka osaa


      • Anonyymi

        Jos voit, opiskele Suomessa, sillä suomalaisista koulutusta arvostetaan ulkomailla.

        Itse aloitan uuden ammatin opiskelun ja kielen, jotta olen valmis ulkomaille, kun koronasta selvitään. Yritän saada myös työtä uudelta alalta, jotta olisi sitten kokemustakin.

        Kurjaa tässä haaveessa on se, ettei voi ajatella parisuhdetta. Kukaan ei ala parisuhteeseen, kun toinen suunnittelee ulkomaille muuttoa.

        Kaikkea ei voi saada.

        T. Uutta odottava nainen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos voit, opiskele Suomessa, sillä suomalaisista koulutusta arvostetaan ulkomailla.

        Itse aloitan uuden ammatin opiskelun ja kielen, jotta olen valmis ulkomaille, kun koronasta selvitään. Yritän saada myös työtä uudelta alalta, jotta olisi sitten kokemustakin.

        Kurjaa tässä haaveessa on se, ettei voi ajatella parisuhdetta. Kukaan ei ala parisuhteeseen, kun toinen suunnittelee ulkomaille muuttoa.

        Kaikkea ei voi saada.

        T. Uutta odottava nainen

        Miksi haaveilla suomalaisesta puolisosta, jos kerran tietää lähtevänsä ulkomaille? En itse edes huoli puolisoa täältä, jos edes uudesta kotimaastani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi haaveilla suomalaisesta puolisosta, jos kerran tietää lähtevänsä ulkomaille? En itse edes huoli puolisoa täältä, jos edes uudesta kotimaastani.

        Miksi ei? Olisihan se mukavaa, jos löytyisi ihminen jolla samoja haaveita. Ei ne miehet sen kummempia ole suomen rajojen ulkopuolellaan ja kyllä keskustelu omalla äidinkielellä on huomattavasti mukavampaa.


    • Anonyymi

      PS Tässä AP. Olen aloittanut lukemaan Joe Dispenzan englanninkielistä kirjaa Breaking tje habit of being yourself. Kirjassa käsitellään sitä, miten ihminen elää menneisyydessä toistamalla menneisyyden kokemuksia aina uudelleen ja uudelleen. Uusi päivä kohdataan eilisen pohjalta. Aivot ovat kuin tietokone. Ne tuottavat ulso sen, mitä sinne syötetään.

      Aion vakaasti muuttaa elämääni. Se toteutuu vain tiedostamalla sen, miten ja miksi nykyinen elämäni on rakentunut, ja minkä uskomuksien ja ajatuksien varaan.

      Todellisuudessa ainoa este esimerkiksi Tanskaan, Norjaan tai Ruotsiin lähtemiselle on se, että ei ole aikaisemmin lähtenyt sinne tämän ikäisenä, ilman taloudellista vakautta tai edes hyviä tuloja (ansiosidonnainen tms). Ei ole kokemusta asiasta. Tämä on se, mikä on opittu tunnistamaan epävarmuudeksi, peloksi, uhkakuviksi. Vaikka ihminen voi muuttaa elämäänsä vain tekemällä asioita, joita ei ole aikaisemmin tehnyt.

      Se arki, mitä elämme, hmm, mieti viisi vuotta taaksepäin. Niin, tiedämme jo reseptin, mistä tämä arki syntyy. On aika idioottimaista odottaa, että yks kaksi syntyisi jotain uutta kokemusta, jotain uutta elämää tällä samalla reseptillä, kun se on viiden vuoden ajan tuottanut samaa elämää ja arkea.

      Nyt jos pelottaa uusi, on epävarma, pitää tiedostaa että se johtuu siitä, että et ole tehnyt sitä aikaisemmin. Sama kuin ajat määränpäähän reittiä pitkin, jota et ole ajanut aikaisemmin. Niin, on varmempi olo ajaa samaa tuttua reittiä pitkin, jota on aina ajanut.

      Todellisuudessa ei ole odottamassa mitään uhkakuvia, jos tekee jonkun uuden avauksen elämässään. Epävarmuus syntyy aivoissamme (tunteet, ajatukset) siitä, että tie on meille tuntematon. Aivot kuitenkin ryhtyvät innokkaina luomaan uusia hermoyhteyksiä, uusia ratoja.

      Eikös repäistä!? Tanskassa on kivoja ihmisiä. Tanskalaisille kuulemma oikeudenmukaisuus on todella tärkeää. Ruotsikin on ok maa. Norja myös, tosin norjalaiset ovat saitoja.

    • Anonyymi

      Norjaan muuton toteutin kaksi kk sitten. Kielitaitoa on juuri riittävästi tallella vuosituhannen vaihteesta, jolloin asuimme koko perheenä etelänorjassa.
      Muuttaminen pohjoismaiden välillä ei kyllä ole mikään iso muutos kieltä lukuunottamatta, mutta muuttajan elämäntilanne huomioiden saattaa juuri sopivasti "tuulettaa". Muutoksen (muuton) kolme parasta asiaa:
      1. (ja ylivoimainen) Nyt syön omaan piikkiin sen sijaan, että Suomessa olisin jo v. 2021 alkanut ruokailemaan veronmaksajan piikkiin.
      2. Työn kautta nopeasti laajeneva, uusi sosiaalinen verkosto on yksi henkinen rikkaus.
      3. Vain yksi "kultturiero", mutta se ero onkin valtava. Kuuskymppiselle ulkomaalaiselle löytyi heti töitä. Eli elämälläni saattaa SITTENKIN olla jokin merkitys.

    • Anonyymi

      Olemme harkinneet samaa. Teimme kierroksen ja näyttää siltä, ettei ruotsiin ole asiaa, norja vois olla ok, tanskaan ei asiaa.

      Käy tukholmassa ihan kävellen, ja muutakin kuin ytimessä niin ... mitä tarkoitan.

      Norja olis muutenkin hyvä, kun se ei ole EU täysjäsen, vaikka kärsiikin siitä.
      Haluaisimme aloittaa yritystoiminnan, mutta Suomessa ei ole enää maksavia asiakkaita.
      Kaikki varastaa ja verkkoa vahditaan, verkkosensuuri on tukahduttava.
      Taloustilanne on eeppisen huono.
      Tällä johdolla ja tahtotilalla ajetaan seinään.

      Suomea ajetaan alas, eikä hallitus puolustaudu mitenkään.
      Tilanne on kamala.

      Olen asunut ulkomailla, ajat olivat silloin toiset.

    • Anonyymi

      Jos on niin huono sopeutuja ettei kotimaahansa sopeudu
      tuskin sopeutuu muihinkaan maihin sen paremmin.
      Ongelma on siellä omassa päässäsi.
      Se sama pää muuttaa mukanasi ulkomaille.
      Se ei muutu rajaa ylittäessä.

      • Anonyymi

        miksi ihmiset on näin töykeitä toisilleen?
        Huono sopeutuja? SIIS MITÄ?
        Paljonko pitää ottaa kuonoon ja vaan istua muurahaispesässä?
        MIETTIKÄÄ NYT IHMISET MITEN PUHUTTE.

        Koetko sä jotenkin että sut jätetään?

        Anna toisen mennä.
        Kai asiaa voi pohtia vähän ystävällisemminki.
        Vai?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        miksi ihmiset on näin töykeitä toisilleen?
        Huono sopeutuja? SIIS MITÄ?
        Paljonko pitää ottaa kuonoon ja vaan istua muurahaispesässä?
        MIETTIKÄÄ NYT IHMISET MITEN PUHUTTE.

        Koetko sä jotenkin että sut jätetään?

        Anna toisen mennä.
        Kai asiaa voi pohtia vähän ystävällisemminki.
        Vai?

        Asiat voi tietysti sanoa monella tavalla, nätistikin ja / tai hienosti kiertämällä. Siinä on vain sellainen vaara, että se oikea asia sekoittuu sanahelinään, jää toisarvoiseksi tai kokonaan ymmärtämättä. Suorat sanat ovat paras tapa tehdä asiat selviksi. - Nm. Kaunistelematta


      • Anonyymi

        Päillämme on se ero, että minun pääni tuntee sossun käytöstä häpeää ja sinun voitonriemua. Kyllä minun päästäni ne ongelmat jäivät rajan taakse tänne tullessani. Jos maksaisit veroeuron, niin toivoisit laisiani olevan enemmän.
        No, onhan päillämme toinenkin ero: Minulla niitä ongelmapäitä OLI vain yksi! HÄHHÄHHÄÄ


      • Anonyymi

        >> Ongelma on siellä omassa päässäsi.
        Se sama pää muuttaa mukanasi ulkomaille.
        Se ei muutu rajaa ylittäessä. <<

        Totta tämäkin varmasti, ainakin osalla, mutta...

        Oisko evakkolasten vain pitänyt sopeutua sota-Suomeen tai maahanmuuttajien sota-Afganistaniin, tai nälkäänäkevien ruoka- ja vesipula-Sudaniin jne.?

        Kautta historian ihmiset ovat asuinsijaansa ja maatansa vaihtaneet. Usein jostain ahdistuksesta tai muusta oleellisesta syystä. Joskus pelkän kyllästymisen takia.

        Ja moni on muuttunut ulkomailla edukseen. Oppinut pärjäämään paremmin, oppinut kielen ym. hyvää. Itsellänikin on pitkään ulkomailla asunut lähiomainen, jonka lähtömotiivina oli kyllästyminen suomalaisen tapakulttuurin jäykkyyteen ja halu oppia kieli.


    • Anonyymi

      Minä kyllästyin elämäni rutiineihin, työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin yms. orjuuteen ja lopetin työkkärin asiakkuuden, vaikka olin vain määräaikaisessa työsuhteessa, eikä uudesta työstä ole tietoakaan. Kyseinen määräaikastyökin on nyt päättynyt. Jäljellä on vain siitä saatu loppupalkka. Tahtona on lähteä ihan uusille urille elämässä, ulkomaille asti. Asumistukea alussa haen, joka toivon mukaan sekin käy tarpeettomaksi jatkossa. Uskon, että laskut ja asumiset ja kaikki tulevat maksetuiksi. Uskon Jeesukseen, laitan kädet ristiin ja rukoilen Jumalaa avaamaan oikeat ovet.

    • Anonyymi

      Uusi kannattaa aloittaa pienistä ja katsoa, kuinka polla kestää ja reagoi muutoksiin.

      Vaihda siis tutut ympyräsi jo nyt uudeksi:

      ala käydä eri kaupassa, kulje eri reittejä kuin yleensä kuljet, käytä pyörää tai joukkoliikennettä tai taksia oman autosi sijaan, ja tee muutakin uutta ja erilaista jo nykyisessä asuinpaikassasi. Myy tai lahjoita myös tavaroitasi ja vaatteitasi pois. Eristäydy tutuista, suvusta, ystävistäsi, pidä heihin yhteyttä vain s-postitse ja puhelimitse ja katso, kuinka onnistuu etäisyyden pitäminen. Ja jätä harrastuspaikkasi, jos olet tottunut käymään jossain, vaikkapa kuntosalilla. Tai vähintäänkin vaihda sitä.

      Sillä sitten kun muutat - ja varsinkin jos muutat ulkomaille täysin vieraaseen kulttuuriin - olet joka tilanteessa täysin uuden edessä. Aloitat siellä kaiken alusta. Joudut hakemaan paikan päältä kaiken uutena: postin, pankin, lähikaupan, vaatekaupat, asemat, toimistot, harrastuspaikat ym., jotka täällä ovat niin tutut ja selvät.

      Etkä tuskin saa vietyä ulkomaille koko omaisuuttasikaan mukanasi, joten tavaramääräsikin on suhteellisen suppea tai jopa olematon uudessa maassasi. Ehkä pitkäänkin.

      Myöskään läheisiä ystäviä ei ympäriltä löydy. Tai sitä tuttua harrastuspaikkaa.
      Autosi jäänee myöskin Suomeen, joten julkiset kulkupelit odottavat sinua määränpäässäsi, ainakin ensi alkuun.

      Mieti siis tarkkaan, mitä kaikkea lähtö käytännön tasolla tarkoittaa ja muuttaa elämässäsi, sillä siinä vaihtuvat samalla muutkin asiat kuin maa, ilmasto ja kotiosoite.

      Jos et siis pysty mihinkään isoihin muutoksiin ja luopumisiin jo täällä, missä kaikki on tuttua ja turvallista, et pysty niihin sielläkään, mihin halajat muuttaa.

      Itse olen tätä luopumis- ja tavaran poisheittämisen prosessia käynyt läpi jo vuosia, kun olen suunnitellut ulkomaille lähtemistä. Ja kipeää on tehnyt välillä. Nykyään omistan enää n. 1/4 siitä, mitä omistin. Olen myös muuttanut 5 huoneen asunnosta yksiöön. Luopumisprosessin ohessa luen ja kuuntelen muiden kokemuksia ulkomaille lähdöstä.

      Muun muassa oma sisarukseni lähti nuorempana ulkomaille. Hän luopui kerralla kaikesta omaisuudestaan ja otti vain tarpeelliset vaatteensa yms. mukaansa.

      Teitpä niin tai näin, kannattaa siis aloittaa prosessi nyt heti, kun vielä olet täällä, niin pääsi sisällä kuin käytännön tasollakin.

      Onnea muutokseen.

    • Anonyymi

      Ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset sijoittajat ovat niin äärettömän kovia vainoamaan ja repimään työllisen/työttömän selkänahasta viimeisenkin riekaleen ettei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen muuttaa saati edes tutustua sikaläiseen kulttuuriin...

    • Anonyymi

      Suomessa kohdellaan huonosti vierastyövoimaa. Samaan saa siis varautua suomalaisena työntekijänä ulkomailla.

      • Anonyymi

        Kyllä ja ei! Muutama vinkki täältä Norjasta:
        1 Panosta ensin kielitaitoon. Nykynetti helpottaa siinä.
        2 Vältä oikotietä eli "rekryfirmoja. Hakeudu sensijaan suoraan työnantajalle, vaikkei se olekaan yhtä helppoa kuin 20v sitten.
        3 Älä "laumaannu" maanmiestesi kanssa, vaan pyri kahvitunnillakin istahtamaan paikallisten väliin.
        4 Ole aktiivinen ja hanki harrastuksesikin paikallisten seasta. Erityisesti vapaa-ajallaan Norskit ovat "huippu" vastaanottavia ja kokevat suurena kunnianosoituksena halusi tutustua heihin niissä piireissä. Heidän apunsa on suorastaan ylitsepursuavaa.
        5 kun vuoden päästä olet jo "paikallinen", niin muistele sitä ensimmäisen norjaliltasi ankeaa fiilistä seuraavista 365:stä päivästä. Ja tee se silloin itsellesi nauraen.
        6 Totea, ettei sinua ole missään vaiheessa kohdeltu huonosti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ja ei! Muutama vinkki täältä Norjasta:
        1 Panosta ensin kielitaitoon. Nykynetti helpottaa siinä.
        2 Vältä oikotietä eli "rekryfirmoja. Hakeudu sensijaan suoraan työnantajalle, vaikkei se olekaan yhtä helppoa kuin 20v sitten.
        3 Älä "laumaannu" maanmiestesi kanssa, vaan pyri kahvitunnillakin istahtamaan paikallisten väliin.
        4 Ole aktiivinen ja hanki harrastuksesikin paikallisten seasta. Erityisesti vapaa-ajallaan Norskit ovat "huippu" vastaanottavia ja kokevat suurena kunnianosoituksena halusi tutustua heihin niissä piireissä. Heidän apunsa on suorastaan ylitsepursuavaa.
        5 kun vuoden päästä olet jo "paikallinen", niin muistele sitä ensimmäisen norjaliltasi ankeaa fiilistä seuraavista 365:stä päivästä. Ja tee se silloin itsellesi nauraen.
        6 Totea, ettei sinua ole missään vaiheessa kohdeltu huonosti.

        Ja vielä: Teoriassahan pohjoismaidenkin välillä on valtiorajat, mutta käytännössä: MISSÄ???


    • Anonyymi

      Moni haaveksii suurista, kuten tuosta ulkomaille muutosta, vaikka ei pysty edes pieniin muutoksiin tai riskinottoihin nykyisessä elämässään täällä kotimaassa.

      Kannattaa koittaa sitä "rohkeaa avausta elämässä" ensin turvallisesti täällä Suomenniemellä, vaihtaa maisemia, asuinpaikkaa, kotikaupunkia, ottaa loparit tutusta duunista ja heittäytyä uusiin asioihin ja ympyröihin ensin täällä esimakua saadakseen.

      Itsepetosta on luulla, että ulkomailla hommat kyllä asettuvat kuin itsestään uomiinsa, vaikka joka asia on vieras ja uusi, jos ei uusi ja outo suju koto-Suomessakaan ja jos tutulla paikkakunnallakin koluaa vuodesta toiseen samoja nurkkakuntia ja piirejä.

      Elämänmuutoskokeilu Suomessa voi kaiken lisäksi avata jotain uutta ja kiinnostavampaa täälläkin, eikä mieli enää edes halaja ulkomaille sen jälkeen.

    • Anonyymi

      Iltasanomat julkaisee Asuminen-palstalla kiinnostavaa sarjaa ulkomailla 20 vuotta asuneesta Mirasta, joista kannattaa ottaa opikseen, muiden netistä tai omasta tuttavapiiristä löytyvien kokemusten lisäksi. Hyvä pohjatyö kannattaa aina. Ja oleelliset kokemukset ulkomaalla oleskelusta ja asumisesta ovat jokseenkin samanlaisia kaikilla, lähtipä minne päin vain, olen huomannut, joten kannattaa lukea niitäkin kokemuksia, jotka eivät juuri omaan kohdemaahan liity.

    • Anonyymi

      Armeijasta päästyä 1970 helmikuussa Volvon baanalle , sitten maailman merillä ,ja taas Ruottiin 1980 johon jään kunnes noutaja tulloo :D

      Gubbe 71

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä on tapahtunut?

      Kemijärveltä löytyi viikonloppuna kaksi kuollutta henkilöä. https://yle.fi/uutiset/3-12044939
      Kemijärvi
      35
      4804
    2. Suomi Tokion kisojen huonoin maa mutta urheilupomot vaikenee

      Suomi on ollut yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä maita kesäolympialaisissa. Suomi on osallistunut jokaisiin kesä- ja talviolympialaisiin vuoden 190
      Olympialaiset
      92
      3563
    3. HUS:lta viimein dataa koronasta ja koronarokotteista

      Hesarissa on artikkeli (tai kaksikin) jossa HUS kertoo koronatilanteesta ja antaa selvää numerofaktaa koronatilanteesta ja rokotusten vaikutuksesta. E
      Maailman menoa
      287
      3264
    4. Sähköpotkulautailija menehtyi linja-auton alle

      Turussa; 23-v. nainen kuoli onnettomuuspaikalla. Mikä suru taas kotiin ja omaisille ;(. https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000008170930.html
      Maailman menoa
      175
      2936
    5. Koronamarjanpoimijat

      Kainuussa kymmeniä koronatartuntoja ulkomaalaisilla marjanpoimijoilla Kainuun sote tiedottaa tehneensä koronatestejä ulkomaalaisten marjanpoimijoide
      Suomussalmi
      135
      2293
    6. Galleria Sofian överimuokkaukset vs. todellisuus

      Kerätäänpä vertailukuvia, millainen Sofia uskottelee ja uskoo(?) olevansa versus todellisuus. Mä aloitan huumerahojennkuljetuslaukku ja toooodella pi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      92
      2014
    7. Nuorelle suomalaismiehelle kova tuomio

      "Käräjäoikeus tuomitsi Helton Nwety Betuel Muchangan, 18, viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistukseen." Ankara tuomio, miten jaksaa va
      Maailman menoa
      79
      1974
    8. Martinan instassa kysymys

      Katri Tanni kysyy Maralta: Miten pääset reissuun, kun ennen pitää käsittääkseni olla 14vrk Schengen-alueen ulkopuolella? Itsekin sain entryn samaan ki
      Kotimaiset julkkisjuorut
      74
      1364
    9. Laukaukset Kemijärvellä

      https://yle.fi/uutiset/3-12044939 Kemijärveltä löytyi viikonloppuna kaksi kuollutta henkilöä – Poliisin tietojen mukaan tapahtumapaikalta oli kuultu
      Kemijärvi
      6
      1190
    10. ..........

      Hän pelkää mun suhtautumista ja torjuntaa. Mutta tiedän jo. Kunpa voisin kertoa hänelle.
      Ikävä
      62
      1081
    Aihe