Mistä köyhä nuori saa leikkauksen jälkeen apua kun asuu yksin?

Kiitos, että kysyit!

Sain leikkauspuolelta täällä neuvoja ja kannustusta. Unohdin kokonaan, että tänne olin laittanut ja ihmettelin kun tuli tuttu teksti vastaan selaillessa muuten vain. Heh.
Isäpuoleni auttoi minua aluksi pari päivää, että pystyi edes hieman toimimaan paremmin ja nukutuslääkkeidenkin pölly helpottui. Sitten hän vei minut kaverini asunnolle kun kaveri oli tulossa päivän päästä kotiin, että jos käy jotain niin minut löytää sieltä. Olin siellä loput viikosta ja toisella viikolla palasin kotiin, koska kaverin piti taas lähteä.

Oli joksein hankalaa kun ei kotona tai muutenkaan voinut tehdä mitään ja haavakin tulehtui hieman, en ole varma, että johtuiko kun en levännyt ja ollut varovainen tarpeeksi pitkään - vai oliko ongelmia tikkien sulamisessa. Sain kumminkin kotikonstein puhditettua haavaa ja hoidettua, ettei mennyt pahemmaksi.

Töihin jouduin palaamaan liian aikaisin ja siellä pyörrytti, jos teki liian kovaa vauhtia fyysistä työtä. Keikkahommaa tein yksin, joten piti vain pärjätä. Oikeasti palautuminen leikkauksesta niin, että pystyi elämään normaalisti kesti sen kuukauden ainakin. Aloin jo epäilee, ettei vatsakalvot sisällä parane ollenkaan kun vihloi ja poltteli niin pitkään.

Jotenkin nukutus jätti ikäviä oireita ja minulle tuli äkillinen masennus osaksi kun oli vahvat aineet nukutuksessa ja koska kukaan ei varoittanut, että voi masentaa leikkauksen jälkeen. En osannut yhtään olla valmis, joten oli niin paljon rankempi. Onneksi Englanniksi löytyi tietoja ja varoituksia, että oli leikkaus olevinaan kuinka helppo hyvänsä niin voi silti tulla masennus sen jälkeen.

Ikinä ei ole kyllä ennen ollut niin pohjattoman avuton ja yksinäinen olo. Varoen menin päivä kerrallaan ja lopulta pystyin taas toimimaan normaalisti. En kyllä suosittele kenellekään yksinään leikkauksesta toipumista, oli sitten vaikka kuinka helppo tai yleinen leikkaus. Jos siis leikkaus luomen poistoa isompi.
Minullakin, vaikka olenkin nuori, tuo palautuminen varmasti kesti pidempää sen takia, koska en pystynyt olemaan varovainen ja rauhallisesti tarpeeksi pitkään.
Ei se, että oli tähystysleikkaus kyseessä niin yhtään muuttanut sitä, että pitää antaa keholle aikaa korjata itseään.

Enkä meinaa, että paikoillaan pitäisi maata vaan, että välttelee oikeasti sitä, ettei tee liikaa ja mintään nostamista - jopa itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, että kysyit!

Sain leikkauspuolelta täällä neuvoja ja kannustusta. Unohdin kokonaan, että tänne olin laittanut ja ihmettelin kun tuli tuttu teksti vastaan selaillessa muuten vain. Heh.
Isäpuoleni auttoi minua aluksi pari päivää, että pystyi edes hieman toimimaan paremmin ja nukutuslääkkeidenkin pölly helpottui. Sitten hän vei minut kaverini asunnolle kun kaveri oli tulossa päivän päästä kotiin, että jos käy jotain niin minut löytää sieltä. Olin siellä loput viikosta ja toisella viikolla palasin kotiin, koska kaverin piti taas lähteä.

Oli joksein hankalaa kun ei kotona tai muutenkaan voinut tehdä mitään ja haavakin tulehtui hieman, en ole varma, että johtuiko kun en levännyt ja ollut varovainen tarpeeksi pitkään - vai oliko ongelmia tikkien sulamisessa. Sain kumminkin kotikonstein puhditettua haavaa ja hoidettua, ettei mennyt pahemmaksi.

Töihin jouduin palaamaan liian aikaisin ja siellä pyörrytti, jos teki liian kovaa vauhtia fyysistä työtä. Keikkahommaa tein yksin, joten piti vain pärjätä. Oikeasti palautuminen leikkauksesta niin, että pystyi elämään normaalisti kesti sen kuukauden ainakin. Aloin jo epäilee, ettei vatsakalvot sisällä parane ollenkaan kun vihloi ja poltteli niin pitkään.

Jotenkin nukutus jätti ikäviä oireita ja minulle tuli äkillinen masennus osaksi kun oli vahvat aineet nukutuksessa ja koska kukaan ei varoittanut, että voi masentaa leikkauksen jälkeen. En osannut yhtään olla valmis, joten oli niin paljon rankempi. Onneksi Englanniksi löytyi tietoja ja varoituksia, että oli leikkaus olevinaan kuinka helppo hyvänsä niin voi silti tulla masennus sen jälkeen.

Ikinä ei ole kyllä ennen ollut niin pohjattoman avuton ja yksinäinen olo. Varoen menin päivä kerrallaan ja lopulta pystyin taas toimimaan normaalisti. En kyllä suosittele kenellekään yksinään leikkauksesta toipumista, oli sitten vaikka kuinka helppo tai yleinen leikkaus. Jos siis leikkaus luomen poistoa isompi.
Minullakin, vaikka olenkin nuori, tuo palautuminen varmasti kesti pidempää sen takia, koska en pystynyt olemaan varovainen ja rauhallisesti tarpeeksi pitkään.
Ei se, että oli tähystysleikkaus kyseessä niin yhtään muuttanut sitä, että pitää antaa keholle aikaa korjata itseään.

Enkä meinaa, että paikoillaan pitäisi maata vaan, että välttelee oikeasti sitä, ettei tee liikaa ja mintään nostamista - jopa itsensä.

Lue lisää

Moi,
leikkaushaavan pintojen kiinnittynisaika on noin 12 pv
ja koska vatsalihaksia käytetään kaikkeen,
pitäisi välttää nostelua aika kauan.
Vaikka ohje on 12 pv, ei se silti ole vielä lujittunut kuten leikkaamaton pinta.

Ole mieluummin alkuun ylivarovainen, niin haava saa aikaa parantua.

Hyvä että olet saanu hoidettua sitä.
Vanhat umpisuolen haavat avattiin puukolla, 15 cm haava ja
kiinni neljällä tikillä. Tulehtuivat kai aika usein.

Mua harmittaa että Suomen TH on ajettu alas ja se näkyy mm. tällaisena.

Ja sitten ne kotihommat. Teet sen minkä voit ja loput jätät tekemättä.
Ehtii ne myöhemminkin. Samalla voi miettiä erilaisia ergonomisia liikkeitä, miten kotona ja töissä liikkuu nyt ja tulevaisuudessa.

Jos haava vaivaa, onko mahdollista pyytää töistä väliaikaisesti jotain sellaista hommaa, jota voit tehdä?


Hyvä, että sait apua. Tsempit sinne.
Ennenvanhaan, oli jotain kodinhoitajia, joilta sai tilapäistä apua. Kaikki on hajotettu,
monissa pienissä katolisissa maissa, seurakunnant saattaa auttaa, Suomessa ei ole sitäkään.

Suomen talous saattaa painua sellaiseksi, et olsi hyvä, jos olis kaveripiirejä, jotka auttaa toisiaan.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta kysy paikalliselta seurakunnalta apua tai auttaako pelastusarmeija. Jos ne ei auta, kysy tietääkö ne ketään.

Onko sulla facea ( en tykkää siitä) mut, onko siellä mitään ryhmiä joista vois kysyä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, että kysyit!

Sain leikkauspuolelta täällä neuvoja ja kannustusta. Unohdin kokonaan, että tänne olin laittanut ja ihmettelin kun tuli tuttu teksti vastaan selaillessa muuten vain. Heh.
Isäpuoleni auttoi minua aluksi pari päivää, että pystyi edes hieman toimimaan paremmin ja nukutuslääkkeidenkin pölly helpottui. Sitten hän vei minut kaverini asunnolle kun kaveri oli tulossa päivän päästä kotiin, että jos käy jotain niin minut löytää sieltä. Olin siellä loput viikosta ja toisella viikolla palasin kotiin, koska kaverin piti taas lähteä.

Oli joksein hankalaa kun ei kotona tai muutenkaan voinut tehdä mitään ja haavakin tulehtui hieman, en ole varma, että johtuiko kun en levännyt ja ollut varovainen tarpeeksi pitkään - vai oliko ongelmia tikkien sulamisessa. Sain kumminkin kotikonstein puhditettua haavaa ja hoidettua, ettei mennyt pahemmaksi.

Töihin jouduin palaamaan liian aikaisin ja siellä pyörrytti, jos teki liian kovaa vauhtia fyysistä työtä. Keikkahommaa tein yksin, joten piti vain pärjätä. Oikeasti palautuminen leikkauksesta niin, että pystyi elämään normaalisti kesti sen kuukauden ainakin. Aloin jo epäilee, ettei vatsakalvot sisällä parane ollenkaan kun vihloi ja poltteli niin pitkään.

Jotenkin nukutus jätti ikäviä oireita ja minulle tuli äkillinen masennus osaksi kun oli vahvat aineet nukutuksessa ja koska kukaan ei varoittanut, että voi masentaa leikkauksen jälkeen. En osannut yhtään olla valmis, joten oli niin paljon rankempi. Onneksi Englanniksi löytyi tietoja ja varoituksia, että oli leikkaus olevinaan kuinka helppo hyvänsä niin voi silti tulla masennus sen jälkeen.

Ikinä ei ole kyllä ennen ollut niin pohjattoman avuton ja yksinäinen olo. Varoen menin päivä kerrallaan ja lopulta pystyin taas toimimaan normaalisti. En kyllä suosittele kenellekään yksinään leikkauksesta toipumista, oli sitten vaikka kuinka helppo tai yleinen leikkaus. Jos siis leikkaus luomen poistoa isompi.
Minullakin, vaikka olenkin nuori, tuo palautuminen varmasti kesti pidempää sen takia, koska en pystynyt olemaan varovainen ja rauhallisesti tarpeeksi pitkään.
Ei se, että oli tähystysleikkaus kyseessä niin yhtään muuttanut sitä, että pitää antaa keholle aikaa korjata itseään.

Enkä meinaa, että paikoillaan pitäisi maata vaan, että välttelee oikeasti sitä, ettei tee liikaa ja mintään nostamista - jopa itsensä.

Lue lisää

Ai niin se masennus.....

mikä tahansa sairaus on elimistölle trauma ja shokki,
siihen stressi päälle, se saattaa vetää mielen maahan.
Kipukroonikot masentuu aika helposti. Ja lääkärit tarjoaa siihen vain lääkkeitä, hoitamatta kivun syytä.
Arvosta hyviä unia, jos et saa yöllä nukuttua, ota päiväunet tai lepää muuten vaan, edes hetki. Joskus 15 min. lepuutus auttaa. Uni parantaa oikeasti.

Huolehdi että syöt, vitamiinitasot kohilleen ja nesteet, eli juo vettä.
Elimistö pyrkii korjaamaan itse aika pitkälle, mutta sille pitää antaa mahdollisuus.

Vitamiinit ja oikea ravinto on rakennusaineita, kirjaimellisesti. En suositetele vitamiineja purkista. Kokeile esim. marjoja, nokkosta, kotimaiset juurekset ja omenat.

Nokkosrouheessa on c vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja kaikki muutkin kohillaan. Siitä saa nopeasti lämpimän juoman. Se nostaa rauta- arvoja, joten juo maltilla. 1 dl juomaa saattaa olla ihan ok kerralla.

Hermosto ja iho tarvii b- vitamiineja.

Kysy apteekista haavanhoidosta. Sain sieltä tänä kesänä ihan erilaiset ohjeet, kuin koskaan ennen.

Täällä ei ole THa enää ollenkaan. En tiedä onko siellä.
Voimia sinne

Anonyymi kirjoitti:

Ai niin se masennus.....

mikä tahansa sairaus on elimistölle trauma ja shokki,
siihen stressi päälle, se saattaa vetää mielen maahan.
Kipukroonikot masentuu aika helposti. Ja lääkärit tarjoaa siihen vain lääkkeitä, hoitamatta kivun syytä.
Arvosta hyviä unia, jos et saa yöllä nukuttua, ota päiväunet tai lepää muuten vaan, edes hetki. Joskus 15 min. lepuutus auttaa. Uni parantaa oikeasti.

Huolehdi että syöt, vitamiinitasot kohilleen ja nesteet, eli juo vettä.
Elimistö pyrkii korjaamaan itse aika pitkälle, mutta sille pitää antaa mahdollisuus.

Vitamiinit ja oikea ravinto on rakennusaineita, kirjaimellisesti. En suositetele vitamiineja purkista. Kokeile esim. marjoja, nokkosta, kotimaiset juurekset ja omenat.

Nokkosrouheessa on c vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja kaikki muutkin kohillaan. Siitä saa nopeasti lämpimän juoman. Se nostaa rauta- arvoja, joten juo maltilla. 1 dl juomaa saattaa olla ihan ok kerralla.

Hermosto ja iho tarvii b- vitamiineja.

Kysy apteekista haavanhoidosta. Sain sieltä tänä kesänä ihan erilaiset ohjeet, kuin koskaan ennen.

Täällä ei ole THa enää ollenkaan. En tiedä onko siellä.
Voimia sinne

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Olen kyllä nyt palautunut ja onneksi osasin toimia masennuksenkin suhteen hyvin, koska oli jo ennestään kokemusta. Tuli vain yllätyksenä kun se nousi niin äkkiä. Keksin kyllä keinoja ja elämä oli ihan kakkaa jonkinaikaa, mutta niin kauan kuin tiedosti, että pitää olla vain kärsivällinen ja niin pikkuhiljaa se paraneminen alkoi lopulta tuntua ja näkyä.
Vaikutti niin pitkältä ajalta siinä hetkessä, mutta tiesin kyllä, että se menee ohitse. Oli vain kovempi myrsky yhdellä kertaa ja tuuli kyllä vie senkin lopulta pois.

Ei niitä kiinnostanut, vaikka monta kertaa sanoin asiasta, ettei minulla ole lähellä auttajia jotka ei itse tarvitse melkein enemmän apua. Mitään ei tarjottu. Enkä uskaltanut alkaa liian kovaa vaatimaan tai väittävät mielenterveysongelmaksi aikaisempien merkintöjen takia, johtaen siihen, että saan vielä vähemmän apua.

Todella kallista ja noissa oli koronan takia kauheat ruuhkat. Muuten olisi ollut ihan ok. Halvemmaksi tuli joissain tapauksissa tilata suoraan ravintolasta isompi määrä ruokaa ja laajentaa annoksia itse niin, että riittivät.

Joo. Minutkin lääkäri halusi heittää ulos heti aamusta vaikka oli yöllä leikattu enkä pystynyt kunnolla vielä kävelemään kun leikkauksen lääkkeet pyörrytti. Ennen sitä hoitajat lupasi, että saan olla iltaan asti leikkauksen jälkeen, mutta sen lääkärin aamukäynnin jälkeen käytös muuttui heillä hyvinkin kylmäksi.
Yksi kiva vanhempi hoitaja oli joka teki kai hieman kevyempää työtä siellä kuin muut, en ole varma hänen työkuvastaan, vaikutti olevan ruokahuolto pääasiallisena, niin yhä kohteli minua samanlailla kuin aikaisemmin. Hän oli mukava.

Enkä siis vähättele hänen työtänsä, hyvä, että on joku joka huolehtii ruokahuollosta, koska se on todella vaikeaa pysyä mukana allergioissa yms. sekä lääkkeiden ajoittamisessa. Hän oli myös se joka varmisti, että autta ne vanhukset pesulle, jotka tarvitsee siihen apua ja huomioi meidät kaksi nuortakin, että nyt saa käydä suihkussa. Ei siis ollut mikään määräilevä johtaja täti vaan oli kai ottanut huollettavaksi asiat mitkä usein jää vähän niin ja näin.

Tarvitaan enemmän tuolalisia tyyppejä kaikkiin työpaikkoihin.

Ai niin.. Kotihoidot ja kaikki ainakin mitä löysin oli kalliita maksullisia. Koska oli hätäleikkaus en voinut hakea mitään apuja etukäteen jos olisikin saanut niin, että oli varaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ai niin.. Kotihoidot ja kaikki ainakin mitä löysin oli kalliita maksullisia. Koska oli hätäleikkaus en voinut hakea mitään apuja etukäteen jos olisikin saanut niin, että oli varaa.

Lue lisää

Tässä vastaisen varalta esimerkiksi HUS:in listaa sosiaalityöntekijöistä alueellaan:

https://urly.fi/1Mrm

Jos ei hoitohenkilökunta ohjaa, on otettava ohat omiin käsiin ja tehtävä itse. Itse olen saanut hoitohenkilökunnalta aina neuvoja ja ohjeistusta sosiaaliongelmien varalta, joten pidän tässä ketjussa kirjoitettuja kokemuksia ainakin itselleni outoina. Itse olen saanut apua pyytämättäkin.

Kollimaattori kirjoitti:

Tässä vastaisen varalta esimerkiksi HUS:in listaa sosiaalityöntekijöistä alueellaan:

https://urly.fi/1Mrm

Jos ei hoitohenkilökunta ohjaa, on otettava ohat omiin käsiin ja tehtävä itse. Itse olen saanut hoitohenkilökunnalta aina neuvoja ja ohjeistusta sosiaaliongelmien varalta, joten pidän tässä ketjussa kirjoitettuja kokemuksia ainakin itselleni outoina. Itse olen saanut apua pyytämättäkin.

Lue lisää

maailma ei ole enää sama
Lääkäreiden ja hoitajien käytös on jo ainkain HUSn alueella ihan käsittämätöntä.

APlle viestiä, varaudu siihen että ajattelet asiat vähän etukäteen, silloin kun voit.
Pidä ruokakaapissa aina kuutama keittopurkki, tai kuivaruokaa,
jos tulee tilanne, ettet pääse itse kauppaan.

Kenkkua, mutta tiedän valitettavasti, millaista on kasvaa kun ei ole apua.


Muista AP, että vaikka ne tylyilee, vika ei ole sinussa.

Anonyymi kirjoitti:

maailma ei ole enää sama
Lääkäreiden ja hoitajien käytös on jo ainkain HUSn alueella ihan käsittämätöntä.

APlle viestiä, varaudu siihen että ajattelet asiat vähän etukäteen, silloin kun voit.
Pidä ruokakaapissa aina kuutama keittopurkki, tai kuivaruokaa,
jos tulee tilanne, ettet pääse itse kauppaan.

Kenkkua, mutta tiedän valitettavasti, millaista on kasvaa kun ei ole apua.


Muista AP, että vaikka ne tylyilee, vika ei ole sinussa.

Lue lisää

En ole edes HUS:in alueella, joten tilanne vielä hurjempi. Oli aika ihme, että ottivat edes tosissaan kivut ja laittoivat leikkaukseen. Sekin on täällä vähän arpapeliä ja ei millään haluttaisi nuoria ottaa ollenkaan mihinkään päivystykseen. Kuuluisi kestää kotona ja varata aika kuukausien päähän, jos on aikoja tarjolla.

Olen pitänyt pientä ruokavarastoa aina kun pystyy, mutta usein elämä on sellaista, että kaikki menee mitä saa, joten ei paljoa ole varaa pitää ruokaa tallessa. Sitten kun on taas hetkellisesti enemmän rahaa niin pikku hiljaa kerään aina varastoon tarpeellisia asioita.

Olin mie pikkaisen varautunut siihen, että jos tulee tämän ikäisen yleensä ainoa lotto voitto leikkauksen suhteen ja tulehtuu umppari. Muuten jos ei onnettomuuteen joudu niin ei ole vielä mitään erityisiä hätäleikkaus juttuja tässä iässä.

Jos ei olisi ollut mitään kokemusta ennestään kuinka hirveä terveydenhuolto on niin olisin varmasti ottanut enemmän itseeni ja kävellyt sen äkkinäisen masennuksen myötä lähimpään mettään ja hirttänyt itseni.
Koska olen käynyt nämä rodeot aikaisemminkin eritasoilla lävitse niin osasin onneksi varautua ja pitää itseni jossain tasapainossa. Varmaan ihan kauheaa sellaisille joille tällainen tulisi täysin puskasta, eikä mitään isompaa kokemusta aikaisemmin terveydenhuollosta. Joten lasken itseni onnekkaisiin tässä asiassa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole edes HUS:in alueella, joten tilanne vielä hurjempi. Oli aika ihme, että ottivat edes tosissaan kivut ja laittoivat leikkaukseen. Sekin on täällä vähän arpapeliä ja ei millään haluttaisi nuoria ottaa ollenkaan mihinkään päivystykseen. Kuuluisi kestää kotona ja varata aika kuukausien päähän, jos on aikoja tarjolla.

Olen pitänyt pientä ruokavarastoa aina kun pystyy, mutta usein elämä on sellaista, että kaikki menee mitä saa, joten ei paljoa ole varaa pitää ruokaa tallessa. Sitten kun on taas hetkellisesti enemmän rahaa niin pikku hiljaa kerään aina varastoon tarpeellisia asioita.

Olin mie pikkaisen varautunut siihen, että jos tulee tämän ikäisen yleensä ainoa lotto voitto leikkauksen suhteen ja tulehtuu umppari. Muuten jos ei onnettomuuteen joudu niin ei ole vielä mitään erityisiä hätäleikkaus juttuja tässä iässä.

Jos ei olisi ollut mitään kokemusta ennestään kuinka hirveä terveydenhuolto on niin olisin varmasti ottanut enemmän itseeni ja kävellyt sen äkkinäisen masennuksen myötä lähimpään mettään ja hirttänyt itseni.
Koska olen käynyt nämä rodeot aikaisemminkin eritasoilla lävitse niin osasin onneksi varautua ja pitää itseni jossain tasapainossa. Varmaan ihan kauheaa sellaisille joille tällainen tulisi täysin puskasta, eikä mitään isompaa kokemusta aikaisemmin terveydenhuollosta. Joten lasken itseni onnekkaisiin tässä asiassa.

Lue lisää

Älä sure sairaanhoitopiiriä, HUSa ei ole,
millä meni terkat kiinni maaliskuussa, eikä puhelimesta saa muuta kuin kettuilua.
Nää ei hoida enää mitään.
Ei mitään.

Lääkäreiden käytös on jotain mitä täällä ei voi edes sanoa.

Jos saat edes pari euroa kasaan, osta kuivaruokaa säästöön.
Perunamuusia, pastaa, mausteita.. soijaa.
Asia kerrallaan. Jos on jotain kaapissa, se vähentää paniikkia.

Olemme asuneet pitkin Suomea, eikä HUS alue ole mikään onni saati autuus.


Pelottaa sairastua tällä hetkellä yhtään missään. Ollaan lähellä venäjän tilannetta.
Päättäjät elää ihan eri todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Älä sure sairaanhoitopiiriä, HUSa ei ole,
millä meni terkat kiinni maaliskuussa, eikä puhelimesta saa muuta kuin kettuilua.
Nää ei hoida enää mitään.
Ei mitään.

Lääkäreiden käytös on jotain mitä täällä ei voi edes sanoa.

Jos saat edes pari euroa kasaan, osta kuivaruokaa säästöön.
Perunamuusia, pastaa, mausteita.. soijaa.
Asia kerrallaan. Jos on jotain kaapissa, se vähentää paniikkia.

Olemme asuneet pitkin Suomea, eikä HUS alue ole mikään onni saati autuus.


Pelottaa sairastua tällä hetkellä yhtään missään. Ollaan lähellä venäjän tilannetta.
Päättäjät elää ihan eri todellisuutta.

Lue lisää

Niin. Monet ei myös täälläkään tajua, että rahatilanteet aina pysy tasaisina ja samanlaisina, ja väittää, että koskaan ei voi köyhänäkään tulla yllätyksiä.
Varsinkin tänävuonna tuon koronan takia on omat tienaukset olleet todella vaihtelevia, kun on ilmantöitä tai lyhyttä keikkaa pienellä rahalla yms. Paljoa ei ole saanut, mutta mielellään sitä jotain tekee eikä makaa vain paikoillaan, vaikka byrokratia noista keikkahommista aina rankaiseekin ja tuet usein viipyy sen takia.
Se et on ollut jotain hommaa, vaikka ei ehkä kannattaisi vastaan ottaa, niin on pitänyt minut muuten terveenä ja liikkeessä. Auttoi myös leikkauksesta toipumiseen kun on pysynyt liikkeessä ja peruskunto oli ihan ok.

Aina kanssa pelkään sitä kun tai jos joutuu kipeäksi niin hirveä säätämin taas tuon kanssa, että miten pärjää. Yritän pitää jotain ruokaa tallessa ja vähintää riisiä tai pastaa löytyy, vaikka muuten rahaa ei olisikaan joinain kuoppahetkinä. Niin kauan kun vain voin, hoidan itse omat vaivani, mutta niissäkin nuo omahoitolääkkeet tulee nopeasti kalliiksi ja vain reseptilääkkeistä voi pyytää raha-apua.

En olisi halunnut päivystykseenkään sinne heidän kiusakseen mennä, mutta jotenkin aavistin, että nyt tämä kipu ei ihan ole normaalia vatsakipua. Jokin hälytys soi päässä, että älä vain ohita. Laitoin kotona yöllä mitä pystyin niin valmiiksi ja jouduin kalliilla taksilla menemään päivystykseen. Sielläkin unohtivat yli 12 tuntiin sanoa, että miksi en saa lähteä ja luulin, että on syöpä tai jotain kun kukaan ei kerro mitään.

Kävi tällainen kämmi, ettei kukaan sen vertaa viitsinyt selittää, että mihin testejä ja näitä tällaisia minulta otetaan. Monella vuorolla ja hoitajalla tai lääkärillä oli kyllä tilaisuus kertoa. Vasta sitten kun uskalsin erikseen häiritä ja kysyä niin minulle selitettiin.
Tästä samasta syystä olen itse opetellut lukemaan ja tulkitsemaan omia veriarvoja yms., koska ei kukaan kerro mitään.
Ohjeistukin itsehoitoihin on todella vajavaiset ja siksi jouduin englanniksi etsimään UK ja Australian hoitoyksiköiden ohjeista. Niissä oli oli selkeämmin ja tarkemmin, vaikka olivatkin ihan eri kielellä.

hesan keskustassa nainen istuu rautatieasemalla jo parisen vuotta...ajetaan pois mutta tulee taas, niin annettiin olla. istuu päivät pitkät kärryssä, tavaroita ympäri...hienoa, hieno, suomi.

nyt kesällä istui noilla keskustan hienosto kaduilla kärryissä ja tavaroineen...hienoa hienoa suomi

KÖYHÄT TULKOOT ULOS, YLÖS JA LENKILLE KESKUSTAAN PENKILLE RAUTATIEASEMAN LÄMPÖÖN KANSAINÄVÄLISEEN ARVIOON
VOI SUOMI SUOMI SYNNYINMAA EI OO SANAA VIHOVIIMEINEN
EI RAHOJA EI KULUJA, EI YHTÄÄN IHMISARVOA
EI USKOA EI TOIVOA HUOMISEEN
NIIN SE PITÄÄ OLLA KÖYHÄÄ IKUISEEN

Anonyymi kirjoitti:

hesan keskustassa nainen istuu rautatieasemalla jo parisen vuotta...ajetaan pois mutta tulee taas, niin annettiin olla. istuu päivät pitkät kärryssä, tavaroita ympäri...hienoa, hieno, suomi.

nyt kesällä istui noilla keskustan hienosto kaduilla kärryissä ja tavaroineen...hienoa hienoa suomi

KÖYHÄT TULKOOT ULOS, YLÖS JA LENKILLE KESKUSTAAN PENKILLE RAUTATIEASEMAN LÄMPÖÖN KANSAINÄVÄLISEEN ARVIOON
VOI SUOMI SUOMI SYNNYINMAA EI OO SANAA VIHOVIIMEINEN
EI RAHOJA EI KULUJA, EI YHTÄÄN IHMISARVOA
EI USKOA EI TOIVOA HUOMISEEN
NIIN SE PITÄÄ OLLA KÖYHÄÄ IKUISEEN

Lue lisää

mie en ees maksanut sairaalamaksuja...
sanoin suoraan etten maska paskan verran

ajattele, että maan piti olla ilmainen, mutta
huomaa että kaikki maksaa!
ei oo totta ilmaisuus juttu
kelakaan antanut!

haistakaa home

olen ilmainen

Anonyymi kirjoitti:

mie en ees maksanut sairaalamaksuja...
sanoin suoraan etten maska paskan verran

ajattele, että maan piti olla ilmainen, mutta
huomaa että kaikki maksaa!
ei oo totta ilmaisuus juttu
kelakaan antanut!

haistakaa home

olen ilmainen

Lue lisää

Minä maksoin sairaalan leikkauslaskut vähistä rahoistani. Pystyin siihen just ja just silloin maksan. Mutta tiedän tilanteita, missä täytyy tuollaisiin yllättäviin sairauksiin pyytä laskuissa apua sossusta tai muualta. Onneksi nuo sairaalan laskut tuli myöhemmin postissa, eikä saman tien kaiken muun päälle.
Niin kauan maksan itse sairaalahoidoista ja lääkkeistä kun vain pystyn. Niin kuuluisikin tehdä eikä vain kiukutella, että en maksa. Se vain tulee kalliiksi jos tulee paljon maksettavaksi kerrallaan, etenkin silloin jos ei ole voimia ja mahdollisuuksia hoitaa asoita samalla tapaa kuin ennestään.

Mukavaa, että jotkut köyhät ovat onnistuneet pysymään aina terveinä eikä ole tullut yllättäviä kuluja tai onnettomuuksia. Hyvä kun on ollut tuuria matkassa.

Aloittaja