Kerro miten pääsit vaikeuksien kautta eteenpäin suhteeseen saakka. Miten sait aloitteen tehtyä, miten suhteenne alkoi. Ihan rohkaisuksi tunteiden kanssa painiskeleville, jotka junnaavat paikoillaan ja keräävät rohkeutta aloitteen tekoon. Jaa onnistunut suhde tarinasi.
Näin suhteemme alkoi
Anonyymi
55
733
Vastaukset
- Anonyymi
Omat kaikki suhteeni on alkanut enemmän tai vähemmän jonkin baari-illan seurauksena, tai ainakin ensimmäinen tutustuminen tai sitten aloitteen teko on tapahtunut niissä merkeissä ja lipunut siitä luonnollisesti seurusteluun jne.
Elämäni suuria ihastuksia /rakkauksia (2 kpl) en ole uskaltanut lähestyä selkeästi romanttisella aloitteella. Ensimmäinen tapahtui 20 vuotta sitten ja toinen tapahtuu parhaillaan.
Voin kertoa että kadun vieläkin 20 vuoden takaista rohkeuden puutetta. En haluaisi tehdä samaa virhettä uudelleen, joten rohkaisua myöskin kaivataan.- Anonyymi
Surullista😞 mitenköhän monelle käy noin että ei uskalla lähestyä sitä kenet haluisi ja ajautuu suhteeseen/suhteisiin ihan muiden kanssa. Monesti voi olla helpompaa lähestyä baarissa kännissä jotain joka ei merkkaa sen enempää tai lähteä mukaan siihen. Sitten ne suhteet ei kestä kun ajattelee mielessään sitä ykkösnaista ja toisella siinä ehkä ihan sama tilanne. Jotenkin masentavaa kun on paljon kuullu näitä kerrottavan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Surullista😞 mitenköhän monelle käy noin että ei uskalla lähestyä sitä kenet haluisi ja ajautuu suhteeseen/suhteisiin ihan muiden kanssa. Monesti voi olla helpompaa lähestyä baarissa kännissä jotain joka ei merkkaa sen enempää tai lähteä mukaan siihen. Sitten ne suhteet ei kestä kun ajattelee mielessään sitä ykkösnaista ja toisella siinä ehkä ihan sama tilanne. Jotenkin masentavaa kun on paljon kuullu näitä kerrottavan.
Toi on mun kauhu että päätyisi suhteeseen jonkun kanssa, jolla olis joku ykkösnainen mielessä ja ite olisin siihen rakastunut. Tiedän niin hyvin kun kaverien kanssa puhutaan, että melkein kaikilla on joku ykkösnainen mutta sitä ei aina saa tai uskalla lähestyä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Surullista😞 mitenköhän monelle käy noin että ei uskalla lähestyä sitä kenet haluisi ja ajautuu suhteeseen/suhteisiin ihan muiden kanssa. Monesti voi olla helpompaa lähestyä baarissa kännissä jotain joka ei merkkaa sen enempää tai lähteä mukaan siihen. Sitten ne suhteet ei kestä kun ajattelee mielessään sitä ykkösnaista ja toisella siinä ehkä ihan sama tilanne. Jotenkin masentavaa kun on paljon kuullu näitä kerrottavan.
Ei minulla ole ketään muita mielessä seurustelusuhteiden aikana. Suuri ensi rakkaus oli jo siinä vaiheessa historiaa, vaikka aloitteettomuuttani yhä kadunkin hänen suhteen.
Olen vain tajunnut jälkikäteen ettei kukaan seurustelukumppaneistani ole ollut elämäni rakkaus, vaikka olen niin suhteen aikana itselleni uskotellut. Ne on vain olleet suhteita, joihin olen ajautunut ja ne on hetken aikaa tuntuneet hyvältä, mutta mistä on ollut myös helppo lähteä. - Anonyymi
Täähän se just on baarissa on helppo tehdä aloitteita. Ihan toinen on tilanne työpaikalla tai harrastuksissa..
Voi kai kommentoida, vaikka suhde on jo päättynyt? Olen aika aloitteellinen, ainakin välillä, mikä on hassua koska nuorena olin tosi ujo ja vetäytyvä. Siinä kohtaa kuitenkin koitan vain ajatella mitä tässä voi hävitä. (Tai toisaalta voi "hävitä", jos suhde on huono ja päättyy huonosti, mutta tavallaanhan se on sen ajan murhe. Etukäteen sitä ei voi pelätä, jos haluaa kumppanin.)
Joka tapauksessa mitään ei saa, jos mitään ei anna. Olemalla aloitteellinen ja aktiivinen otan se riskin, että minut torjutaan. Se sattuu sitä enemmän mitä enemmän toisesta on kiinnostunut. Mutta minusta pahinta on, jos suhteeseen olisi mahdollisuus, sitä mahdollisuutta ei käytetä ja sitten se olisikin todella hyvä ja kestävä ihmissuhde. Onnistunutta suhdetta meistä valtaosa kuitenkin hakee ja jostain sen pitää alkaa.
Olin pitkään ihastunut erääseen naiseen, kipuilin ja haaveilin. Näimme aika paljon, kahdestaankin, ja lopulta paljastin tunteeni. Sai kiltit pakit. Se oli aivan kamalaa, mutta tuska kesti lyhyemmän aikaa kuin luulin. Ehkä siksi, että pysyimme yhä kavereina ja toisaalta tiesin tehneeni kaikkeni haaveideni eteen.
Ne aloitteet, jotka lopulta johtivat suhteeseen - toinen lyhyempään ja toinen pidempään - tulivat minulta sitten nopeammin. Olin jotenkin kelannut koko asian valmiiksi. Toisen kanssa se oli hetken huumaa ja toisen kanssa yritimme tosissamme pitkään. Ehkä liiankin pitkään.
Olin ollut hänestä kiinnostunut jo jonkin aikaa ja sitten huomasin, että eräs toinenkin nainen on. En halunnut hukata mahdollisuutta tutustua lähemmin tähän ihastumaani naiseen ja haikailla sitten myöhemmin taas turhaan. Käytin ensimmäisen vähääkään potentiaalisen tilaisuuden pyytääkseni häntä treffeille. Ihan siis noin, "tulisitko minun kanssani treffeille?" Kai se oli vähän kömpelöä, mutta toimi.
En tiedä oliko hän alunperin yhtä kiinnostunut minusta, mutta ainakin hän oli mielissään. Heti ensitreffeillä kemiaa löytyi yllättävän paljon ja suhde alkoi nopeasti seuraavien viikkojen kuluessa. En vieläkään kadu, että uskalsin.- Anonyymi
Tosi rohkeaa, arvostan. Sitä voi monesti myös miettiä, että miten paljon kemiaa pitää sitten olla että voisi lähestyä. Riittääkö että vähän kiinnostaa? Samaten voi miettiä että tarkoittaako kaikki nyt sitten samaa sillä kemialla ollenkaan, joskus tulee näitä että toisen mielestä on kemiaa ja toisen ei..
- Anonyymi
Kiitos, kun jaat. Tietenkin saa kirjoittaa myös päättyneistä suhteista aiheeseen liittyen.
- Anonyymi
Mihin nämä suhteet naisten kanssa loppui? Jäikö jotain puuttumaan vai tuliko ylitsepääsemättömiä ristiriitoja? Tuntuuko sinusta, että aloit liian helposti seurustelemaan, kun suhteet kuitenkin loppuivat? Mielenkiinnosta kyselen, on jo ikää, mutta ei kokemusta.
- Anonyymi
Laitanpa tämän myös tähän ketjuun, josko jollekin hyötyä olisi.
Itselläni tämä nykyinen suhde alkoi työkaveripohjalta ja menihän siinä puolitoista vuotta. Puolisko teki varsinaisen aloitteen, sitä ennen oli jo ollut flirttiä pitkään. Se oli muka vähän puolisalaa muilta siellä, mutta tokihan kaikki huomasivat. Käytiin yhdessä lounaalla useasti, siinä oli muitakin mukana. Sitten mentiin kahdestaan välillä ja tiivistyihän tunnelma siinä, vaikkei vielä suoraan puhuttu. No eipä aikaakaan kun hän ehdotti tapaamista työajan ulkopuolella, siinä oli tavallaan asiaakin tavata vaikka oli tietenkin tekosyy. Siitä illasta tämä sitten lähti, puolisko näet tunnusti tunteensa melko suoraan siellä tapaamisessa, no osasin sitä toki odottaakin. Jos olisi jäänyt itsestäni kiinni, olisi voinut aloitteen tekeminen viivästyä pahemman kerran. Luultavasti en vielä pitkään aikaan olisi herennyt aktiiviseksi.
Kaksi aikaisempaa suhdetta ovat alkaneet vapaa-ajalla, harrastustyyppisessä toiminnassa. Pitkän linjan lähestymistä niissäkin, toisen osapuolen aloitteesta.- Anonyymi
Tiesikö puoliskosi että olet naisiin päin kun teki aloitteen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiesikö puoliskosi että olet naisiin päin kun teki aloitteen?
Tiesipä hyvinkin ja tiesivät aikaisemmatkin. Enhän ole ollut kaapissa vuosikymmeniin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiesipä hyvinkin ja tiesivät aikaisemmatkin. Enhän ole ollut kaapissa vuosikymmeniin.
Se tietenkin helpottaa hieman aloitteellisuutta jos on tieto.
En itsekään ole kaapissa mutta eipä nyt kukaan ole tullut työpaikalla asiasta koskaan kysyneeksi eikä itsellä ole ollut tarvetta asiaa oma-aloitteisesti "mainostaa". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se tietenkin helpottaa hieman aloitteellisuutta jos on tieto.
En itsekään ole kaapissa mutta eipä nyt kukaan ole tullut työpaikalla asiasta koskaan kysyneeksi eikä itsellä ole ollut tarvetta asiaa oma-aloitteisesti "mainostaa".Niin ei tuu puhuttua, kun ei ole suhteessa. Tuntuis aika hassulta sanoa asiasta työpaikalla. Jos olisi suhteessa, kävisi asia ilmi kuulumisten vaihdossa luonnostaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiesipä hyvinkin ja tiesivät aikaisemmatkin. Enhän ole ollut kaapissa vuosikymmeniin.
Kaapista puheen ollen, sieltä käsin on sitten turha kuvitella seuraa löytävänsä. Vähintään tarvittaessa on kyettävä näyttämään mikä on naisiaan, muuten ei tule mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaapista puheen ollen, sieltä käsin on sitten turha kuvitella seuraa löytävänsä. Vähintään tarvittaessa on kyettävä näyttämään mikä on naisiaan, muuten ei tule mitään.
En ole kaapissa jos joku kysyy.
Ei sitä kuitenkaan moni musta tiedä kun en ole kuitenkaan koskaan seurustellut tai ollut kenenkään naisen kanssa.
Ihastun niin harvoin ja ihastumiset olleet aina naisia.
Musta on kyl alkanut tuntuu aika mahdottomalta et löytäisin naisen jonka kanssa tunteet olis molemminpuolista.
Viihdyn kyl yksin mut en enää sen jälkeen kun ihastuin palavasti. 💘 Mut tähän naiseen lähestymistä hidastaa se et ei tunneta ja kohtaamiset on aina sattumalta ilman mitään esim töiden tai harrastuksen kautta. En mä vaan osaa. 💔
- Anonyymi
Minulla ei ole nyt suhdetta, mutta aikaisemmat ovat alkaneet todella vaihtelevissa olosuhteissa, enkä ole seuraa yleensä etsinyt edes, vaan tavallisessa elämässä joku on ilmaantunut, en ole koskaan tehnyt aloitetta, joten toinen on aina lähestynyt minua, olen aika hitaasti innostuva näissä asioissa, en ehkä oikein huomaa "sillä tavalla" ihmistä, joka ei ensin huomaa minua, vaikka tutustun ystävänä helposti, ja kaikki jutut onkin menneet aina ns. pidemmän kaavan mukaan.
- Anonyymi
Näin myöhäänheränneenä varttuneempana kerron vähän toisennäköisen tarinan. Osuvasti sanottu "vaikeuksien kautta". Tähän asti ensimmäinen ja ainoa naissuhteeni alkoi hänen tekemästään aloitteesta. Tuostakin aikaa jo kauan.
Menin suurin odotuksin muutamaan naisten tilaisuuteen ja yrittelin treffailua miehestä eron jälkeen. Tuli mulle täytenä yllätyksenä, etteivät kokeneet naiset tehneet aloitteita niinkun olin hyväuskoisena luullut. Kukaan ei korviaan lotkauttanut suuntaani, vaikka siinä yrittelin tutustua. En sunkaan luullut että perääni juostaisiin, mutta odotin kai siinä jotain tapahtuvaksi. En osannut itsekään enempää.
Vihdoin sitten eräässä tilaisuudessa pääsin jutuille mukavan naisen kanssa hänen aloitteestaan ja siitähän aloimme tapailla ensin kahvittelun merkeissä. No enkö rakastunut siinä vähitellen häneen korviani myöten. Hän ehdotti mulle vakinaista treffailua ja siihen ilomielin lähdinkin. Parihan meistä sitten tuli, mutta ei tullut onnellista loppuelämää. En hänelle riittänyt, petti toisen naisen kanssa ja useammankin. Kun asia tuli selville romahdin täysin. Suhde katkesi ja olin jälleen pettyneenä yksin.
Luottamus on heikoilla lähteä uuteen suhteeseen. Eipä tässä kukaan ole mua iskenytkään, taitaa jo ikääkin olla liikaa. Treffipalveluissa tullut vähän katseltua. Ei taida monia vakavampi seura kiinnostaa, haetaan sitä seksiseuraa paremminkin. Mitä sekään mulle kuuluu sinänsä, nykyajan meno.- Anonyymi
On niitä naisissakin niitä pelureita. Ne on rohkeita lähestymään uusia. Kai voisit itsekkin avata keskustelua tapahtumissa edes niille vähän hiljaisemmille..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On niitä naisissakin niitä pelureita. Ne on rohkeita lähestymään uusia. Kai voisit itsekkin avata keskustelua tapahtumissa edes niille vähän hiljaisemmille..
Sehän niissä pelureissa on.. niihin törmää hyväuskoisena. Tapahtumat on mulla jo jääneet, pitäisi kai yrittää niitä uudelleen kunhan aukeavat. Kyllä multa tavanomainen rupattelu luonnistuu varsinkin tutummassa seurassa. Lähestymään olen arka.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sehän niissä pelureissa on.. niihin törmää hyväuskoisena. Tapahtumat on mulla jo jääneet, pitäisi kai yrittää niitä uudelleen kunhan aukeavat. Kyllä multa tavanomainen rupattelu luonnistuu varsinkin tutummassa seurassa. Lähestymään olen arka.
Ei muuta kuin ohimennen niitä näitä juttelemaan edes hetkeksi..
- Anonyymi
"haetaan sitä seksiseuraa paremminkin" Tämä kokemus on itkettävän tuttu. Seksimielessä lähestytty monta kertaa, vaikka itse ei ole antanut ymmärtää sitä hakevansa.
Kiva kuitenkin lukea täältä muiden kokemuksia ja rakkaustarinoita. Tekee uskottavammaksi, että niin voi nykymaailmassakin käydä.
Mikähän mystinen ominaisuus vetää joidenkin puoleen romantiikkaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"haetaan sitä seksiseuraa paremminkin" Tämä kokemus on itkettävän tuttu. Seksimielessä lähestytty monta kertaa, vaikka itse ei ole antanut ymmärtää sitä hakevansa.
Kiva kuitenkin lukea täältä muiden kokemuksia ja rakkaustarinoita. Tekee uskottavammaksi, että niin voi nykymaailmassakin käydä.
Mikähän mystinen ominaisuus vetää joidenkin puoleen romantiikkaa?Samoja mietteitä toisinaan.. Ei kaikki saa rakkautta ja joillekin on tyrkyllä tuosta vain. Kai ne jotkut on jollakin lailla parempia kaikessa, näkyy muillakin elämänalueilla. Pitäisi opetella ajattelemaan, että parempi vähänkin on kuin ei mitään ja tyytyä siihen kai...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samoja mietteitä toisinaan.. Ei kaikki saa rakkautta ja joillekin on tyrkyllä tuosta vain. Kai ne jotkut on jollakin lailla parempia kaikessa, näkyy muillakin elämänalueilla. Pitäisi opetella ajattelemaan, että parempi vähänkin on kuin ei mitään ja tyytyä siihen kai...
Näinhän se menee, elämä on loppujen lopuksi aika karua ja ankeaa. Kyllä sen on jo tähän ikään mennessä ehtinyt huomata monta kertaa.
Ehkä parempi onni seuraavassa elämässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näinhän se menee, elämä on loppujen lopuksi aika karua ja ankeaa. Kyllä sen on jo tähän ikään mennessä ehtinyt huomata monta kertaa.
Ehkä parempi onni seuraavassa elämässä.Ei kirjoiteta tähän ketjuun näitä masentavia, vetää kaikkien mielen alas. Aloituksessa oli että rohkaisua muille, eikä lannistamista. Kohta kaikki alkaa turhaa pelkäämään ettei löydä rakkautta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kirjoiteta tähän ketjuun näitä masentavia, vetää kaikkien mielen alas. Aloituksessa oli että rohkaisua muille, eikä lannistamista. Kohta kaikki alkaa turhaa pelkäämään ettei löydä rakkautta.
Tuskin kukaan kuvittelee, että huono onni tarttuu kuin korona ja vielä jonkin palstan välityksellä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei muuta kuin ohimennen niitä näitä juttelemaan edes hetkeksi..
Mikä ettei jutella voisi, sillähän sitä tutustumisen alkuun pääsee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kirjoiteta tähän ketjuun näitä masentavia, vetää kaikkien mielen alas. Aloituksessa oli että rohkaisua muille, eikä lannistamista. Kohta kaikki alkaa turhaa pelkäämään ettei löydä rakkautta.
Kai mukaan mahtuu näitä elämän rumempiakin puolia, ettei heti maton alle lakaista.
- Anonyymi
Mun pitää jälleen kerran vaan kovettaa tunteeni ja kätkeä ne piiloon. En mä tietysti näitä ihastuksen tunteita pois saa. Mut nyt on vaan pakko peittää nää tunteet iteltäni väkisin. En kestä enää kuinka paljon olisin halunnut yrittää lähestyä tätä naista. Mut en vaan pysty, en itse edes ymmärrä mitä lukkoja mulla. Nämä ongelmat ei liity millään tavalla siihen et olisin kaapissa tms. Ei oo koskaan ollut näin vahvoja tunteita toista kohtaan.
Väkisin käyn lenkillä, töissä jne. Mikään ei vaan innosta kun mä en vaan löydä ulospääsyä tästä mun ujoudesta ja epävarmuudesta. Tää on vaan pahentunut tähän ikään mennessä. (26v.)
En osaa kirjoittaa näitä juttuja nyt ollenkaan. - Anonyymi
Meillä suhde alkoi salilta, kahvakuulatunneilta. Olin saanut tarjouksella ilmaisen kuukauden lähisaliini. Aloin käymään ryhmäliikuntatunneilla, vaikka niitä inhoan syvästi. Noh, kuukauden lopulla menin kahvakuulatunnille, olin juuri kerännyt sopivat painot, jonka jälkeen ohjaaja saapui. Meinasin kuolla. Rakastuin päätä pahkaa. Tai sanotaanko että rakastuin fyysiseen olemukseen :D. Tämä ihana, kaunis, mukava ja lihaksikas nyrkkeilytaustainen ohjaaja sai mut sitten ostamaan koko jäsenyyden. Kävin hänen jokaisella kuulailutunnilla, ja hän sai minut puhuttua myös hänen vetämälleen nyrkkeilytunnille. Jäimme aina sunnuntaisin tunnin jälkeen salille istuskelemaan ja juttelemaan ja huomasin että saattaisi ehkä olla jotenkin myös kiinnostunut minusta. Joku kerta sitten lähdettiin samaa matkaa kävelemään ja keskustelu meni jotenkin ulkonäköön, sanoin hänelle että multa meinasi silmät tippua kun näin sen ekan kerran. Naurettiin siinä sitten tätä kommenttia, minä kylläkin todella kiusaantuneena. Sanottiin heipat ja mun teki mieli hypätä kaivoon. Meni kaksi tuntia ja sain viestin että voitaisko nähdä kohta. Juteltiin hänen autossa varmaan pari tuntia. Meni touhu myös hieman vehtaamiseksi. Kävi ilmi että oli huomannut kiinnostukseni, mutta luullut kuitenkin heteroksi. Ja hän itse seurusteli miehen kanssa. He erosivat onneksi. Nyt yhdessä muutama vuosi ja edelleen hulluna toisiimme. Lopetin salin.
- Anonyymi
Olipa ihana tarina 💕
- Anonyymi
Romanttista.. joka ikisen unelma. Ihana että jaoit täällä. Tapahtuisipa mullekin, mutta ei tule tapahtumaan..
- Anonyymi
Kertokaa lisää romanttista! itelle ei oo käynyt ikinä, niin en voi kertoo... Haaveilen että mullekin kävisi noin ja olisi kemiaa ja kaikkee..
- Anonyymi
Mä voisin ihan huumorin vuoksi kertoa, miten mun ensimmäinen naisjuttu alkoi. Tässä ajassa rikoksetkin on jo vanhentuneita:D
Oli kesäloma lukiosta ja mä olin kesätöissä yhdessä paikassa, mutta illat ja viikonloput oli vapaat. Oltiin taas kerran muistaakseni perjantaina parin kaverin kanssa kaupungilla hengailemassa, ei selvinpäin tietenkään. Se oli aurinkoinen ja lämmin ilta ja päädyttiin yhteen kaupunginosaan, mikä ei ollut meille tuttu ennestään. Siinä vaiheessa taidettiin olla jo aika pahasti päissään, tai ainakin mä olin:D Nykyäänhän nuoret ei tolla lailla enää ryyppää, mutta siihen aikaan se oli ihan normikäytäntö.
No päädyttiin istumaan yhteen puistikkoon kaljakassin kanssa ja pidettiin varmaan aikamoista mekkalaa. Siinä oli pari ok-taloa aika lähellä, mutta ei me sitä rekisteröity tietenkään. Juotiin siinä lisää ja tässä vaiheessa voin kertoa, että mulla ei siihen aikaan ollut liikaa järkeä päässä jos on vieläkään. Aika pian läheisimmän talon ovesta tuli ulos yksi tyttö ja lähti tulemaan meitä kohti. Kun se pääsi lähemmäs, mä huomasin ettei se ollut ainakaan hyvällä tuulella. Se alkoi täyttä päätä selostamaan melko kovalla äänellä, että me oltiin niiden pihalla ja käski lähteä menemään. Mä nousin siitä seisomaan ja totesin, että tämähän on yleinen puisto. Se tyttö näytti aina vain vihaisemmalta ja alkoi huutamaan, ettei todellakaan ole mikään puisto ja ettekö tajua mennä ryyppäämään muualle. Mä en antanu periksi, olin täysin vakuuttunut että olen oikeassa ja aloin siinä perustelemaan asiaani monisanaisesti. Tyttö katsoi sen näköisenä, että viisaampi olisi lähtenyt vetämään siitä ja äkkiä ja mun kaverit oli jo vähän lähdössä. Mä en kuunnellut kavereita ja päädyttiin jotenkin huutamaan yhteen äänen sen tytön kanssa naamat vastakkain. Se huusi että hakee mutsinsa sisältä, jos me nyt häivytä. Mä totesin siihen jotain että sen kun vaan. No se lähti siitä juosten ja kaverit alkoi hätäisesti keräämään kamppeita. Mullekin alkoi siinä vaiheessa valaistua, että oli olemassa pieni mahdollisuus ettei me oltukaan puistossa. Sen tytön mutsi ehti jo pihalle ennenkuin me siitä mihinkään päästiin. Se alkoi jyrkkäsanaisesti selostaa, että soittaa poliisille jos me lähdetä saman tien ja lähdettiinhän me.
Seuraavana päivänä kun pää oli selvinny, aloin kelaamaan eilistä ja alkoi tuntua siltä, että olisi kiva nähdä se tyttö uudestaan. No ei siinä muuta kun lähdin saman tien sinne takaisin yksin muka pyytämään anteeksi meidän käytöstä. Ajattelin että näen sen pihassa, jos kävelen niiden talon ohi. Kävelin siitä useamman kerran edestakaisin, mutta ketään ei näkynyt. Katsoin tietenkin postilaatikosta niiden sukunimen. Kotona kelasin että mun täytyy mennä sinne uudelleen. Siihen ei tullu oikein tilaisuutta ennen seuraavaa viikonloppua, mutta silloin lähdin taas sinne palloilemaan. Menin yksin tietenkin, kavereille en puhunut mitään. Eihän ne edes virallisesti tienneet mun suuntautumistani, vaikka se oli ollut mulle selvää jo ala-asteen lopulta asti. No kävelin taas niiden talon edestakaisin ja molemmin puolin, ketään ei tietenkään näkynyt. Harkitsin jo että menen soittamaan ovikelloa, mutta ajattelin että sen mutsi tai faija tulee todennäköisesti avaamaan. Päätin lähteä sitten kotiinpäin ja siinä matkalla oli R-kioski. Poikkesin sinne ostamaan jotain ja se tyttöhän oli myös siellä. Mähän moikkasin sitä leveästi hymyillen, se oli ensin sen näköinen että vastaanko vai en, mutta sitten se tokaisi että jos aion hengailla siellä jatkossakin niin alueella oli kyllä ihan yleinen puistokin, ettei tarvitse toisten pihoille ängetä. Mä tietysti siihen ehdotin, että voisiko se lähteä näyttämään mulle missä se puisto oli. Kumma kyllä se suostui ja lähdettiin siitä kävelemään yhtä matkaa.
Siellä puistossa oli lasten keinut ja me istuttiin niihin jutskailemaan. Siinä meni useampi tunti kun me tutustuttiin ja meillä synkkasi heti kivasti. Kun se nousi siitä lähteäkseen, mä ehdotin että vaihdettaisiin puhelinnumeroita ja se oli samaa mieltä. Siihen aikaan oli lankapuhelimet, ei mitään kännyköitä ollut kenelläkään. Sovittiin että soitellaan ja lähdetään joku kerta yhdessä kaupungille tms. Kotona mä kelailin, ettei se mulle ala soittamaan ja mietin miten kauan mun pitäisi odottaa, että kehtaisin soittaa sille. Päädyin siihen että parin päivän päästä voi jo soittaa, odotin muistaakseni keskiviikkoon ennenkuin soitin sille. Puhuttiin siinä aika kauan ja mutsi tuli jo sanomaan, että mun pitäisi lopettaa. Sovittiin että nähdään seuraavana viikonloppuna sen kotona. Siitä alkaen me tavattiin koko loppukesä aika usein ja kaverit kyseli, että missä mä oikein hengaan yksinäni.
Kerran loppukesästä se kutsui mut sen luo, kun sen vanhemmat ja pikkusysteri oli jossain kyläilemässä koko viikonlopun. Olin siinä vaiheessa jo käynyt sen kotona monta kertaa. Me istuttiin sen huoneessa yläkerrassa aina niin, että se istui kirjoituspöydän tuolilla ja mä istuin sängyn päällä. Jatkuu seuraavassa viestissä...:D- Anonyymi
Joo tämä herjasi että viesti on liian pitkä...:D
Me istuttiin siinä ja jutskailtiin ja se tarjosi mulle faijansa tekemää kotiviiniä. Sehän meni päähän, vaikka ei me kovin paljon juotukaan. Jossain vaiheessa tunnelma alkoi kummasti tiivistyä ja yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen siihen sängyn päälle aika lähelle, mutta ei ihan kiinni muhun. Mulle alkoi tietenkin siinä kohtaa tulla fiilis, että tässä on muutakin kuin kaveruutta senkin puolelta. Katseltiin toisiamme silmiin ja mua alkoi oudosti ujostuttaa, mikä oli mulle aika vieras tunne siihen aikaan ja on vieläkin. Kelasin siinä pikavauhtia, että kehtaanko koskettaa sitä ja mitä se ajattelee. Tajusin saman tien että nyt on sellainen paikka, että on pakko ottaa riski joten laitoin käteni sen käden päälle ja sillä tyylillä, ettei se enää ollut kaverillista. No se siirtyi lähemmäksi mua ja siirsin käteni sen ympärille ja me oltiin jo ihan lähekkäin. Yhtäkkiä ennen kuin kunnolla tajusinkaan, me suudeltiin siinä sängyn päällä.
Enempää en kerro :D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tämä herjasi että viesti on liian pitkä...:D
Me istuttiin siinä ja jutskailtiin ja se tarjosi mulle faijansa tekemää kotiviiniä. Sehän meni päähän, vaikka ei me kovin paljon juotukaan. Jossain vaiheessa tunnelma alkoi kummasti tiivistyä ja yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen siihen sängyn päälle aika lähelle, mutta ei ihan kiinni muhun. Mulle alkoi tietenkin siinä kohtaa tulla fiilis, että tässä on muutakin kuin kaveruutta senkin puolelta. Katseltiin toisiamme silmiin ja mua alkoi oudosti ujostuttaa, mikä oli mulle aika vieras tunne siihen aikaan ja on vieläkin. Kelasin siinä pikavauhtia, että kehtaanko koskettaa sitä ja mitä se ajattelee. Tajusin saman tien että nyt on sellainen paikka, että on pakko ottaa riski joten laitoin käteni sen käden päälle ja sillä tyylillä, ettei se enää ollut kaverillista. No se siirtyi lähemmäksi mua ja siirsin käteni sen ympärille ja me oltiin jo ihan lähekkäin. Yhtäkkiä ennen kuin kunnolla tajusinkaan, me suudeltiin siinä sängyn päällä.
Enempää en kerro :DEikä! En kestä, ihan sairaan ihanasti sulle on käynyt! 😍
Muutun ihastuessani sairaan ujoksi kun oon jo muutenkin sellainen. 🙄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tämä herjasi että viesti on liian pitkä...:D
Me istuttiin siinä ja jutskailtiin ja se tarjosi mulle faijansa tekemää kotiviiniä. Sehän meni päähän, vaikka ei me kovin paljon juotukaan. Jossain vaiheessa tunnelma alkoi kummasti tiivistyä ja yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen siihen sängyn päälle aika lähelle, mutta ei ihan kiinni muhun. Mulle alkoi tietenkin siinä kohtaa tulla fiilis, että tässä on muutakin kuin kaveruutta senkin puolelta. Katseltiin toisiamme silmiin ja mua alkoi oudosti ujostuttaa, mikä oli mulle aika vieras tunne siihen aikaan ja on vieläkin. Kelasin siinä pikavauhtia, että kehtaanko koskettaa sitä ja mitä se ajattelee. Tajusin saman tien että nyt on sellainen paikka, että on pakko ottaa riski joten laitoin käteni sen käden päälle ja sillä tyylillä, ettei se enää ollut kaverillista. No se siirtyi lähemmäksi mua ja siirsin käteni sen ympärille ja me oltiin jo ihan lähekkäin. Yhtäkkiä ennen kuin kunnolla tajusinkaan, me suudeltiin siinä sängyn päällä.
Enempää en kerro :DOlis kiva kuulla et miten teidän juttu eteni 🤩
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tämä herjasi että viesti on liian pitkä...:D
Me istuttiin siinä ja jutskailtiin ja se tarjosi mulle faijansa tekemää kotiviiniä. Sehän meni päähän, vaikka ei me kovin paljon juotukaan. Jossain vaiheessa tunnelma alkoi kummasti tiivistyä ja yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen siihen sängyn päälle aika lähelle, mutta ei ihan kiinni muhun. Mulle alkoi tietenkin siinä kohtaa tulla fiilis, että tässä on muutakin kuin kaveruutta senkin puolelta. Katseltiin toisiamme silmiin ja mua alkoi oudosti ujostuttaa, mikä oli mulle aika vieras tunne siihen aikaan ja on vieläkin. Kelasin siinä pikavauhtia, että kehtaanko koskettaa sitä ja mitä se ajattelee. Tajusin saman tien että nyt on sellainen paikka, että on pakko ottaa riski joten laitoin käteni sen käden päälle ja sillä tyylillä, ettei se enää ollut kaverillista. No se siirtyi lähemmäksi mua ja siirsin käteni sen ympärille ja me oltiin jo ihan lähekkäin. Yhtäkkiä ennen kuin kunnolla tajusinkaan, me suudeltiin siinä sängyn päällä.
Enempää en kerro :DKunnon seikkailu sulla. Elämän kuuluu ollakin suuri seikkailu, kaikki ei sitä vain ymmärrä koko elämänsä aikana. ;D
Itse yritän elää vähän samalla tyylillä seikkaillen ja ottaen selvää toisesta, jos löytyy kiinnostava ihminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikä! En kestä, ihan sairaan ihanasti sulle on käynyt! 😍
Muutun ihastuessani sairaan ujoksi kun oon jo muutenkin sellainen. 🙄Kiitos:D Olihan se aika makeeta siihen aikaan.
Ei ujoudessa ole mitään vikaa. H-hetkellä kaikki on ujoja enemmän tai vähemmän, voit uskoa mua siinä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olis kiva kuulla et miten teidän juttu eteni 🤩
No sen verran voin kertoa, että meidän suhde kesti yli vuoden ja se on mun mielestä aika hyvin teinisuhteeksi:D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kunnon seikkailu sulla. Elämän kuuluu ollakin suuri seikkailu, kaikki ei sitä vain ymmärrä koko elämänsä aikana. ;D
Itse yritän elää vähän samalla tyylillä seikkaillen ja ottaen selvää toisesta, jos löytyy kiinnostava ihminen.Hyvä homma, sä olet tajunnut elämästä jotain perustavanlaatuista.
Totta puhuttuna on tällä tyylillä välillä tullu turpaankin noin henkisesti ja pari kertaa vähän fyysisestikin, mutta ei niistä täällä sen enempää..:D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä homma, sä olet tajunnut elämästä jotain perustavanlaatuista.
Totta puhuttuna on tällä tyylillä välillä tullu turpaankin noin henkisesti ja pari kertaa vähän fyysisestikin, mutta ei niistä täällä sen enempää..:DJoo, kyllä turpiin on mullekin tullut joskus, ei kyllä fyysisesti vielä onneksi. :D
Joskus tuli vahingossa yritettyä ihan tosissaan heteronaista ja menin jo niin pitkälle, että sanoin käännyttäväni hänet vaikka väkisin. Meinas käydä nainen päälle, kun en uskonut tarpeeksi nopeasti, että ei ole kiinnostunut, jalat vaan alle ja menoksi. :D
Kaikki ei ole niin halukkaita seikkailemaan tai sitten seura ei vain ole heille kelvannut. Onneksi sitä viihtyy helkkarin hyvin myös omassa seurassaan.
Enemmän tämä elämäntyyli on kuitenkin antanut kuin ottanut ja tällä tyylillä mennään vielä edelleen. Kyllähän täällä vain kerran ollaan seikkailemassa ja kun on vielä suotu tämä lesbous niin ei ole mitään tarvetta perhettä perustaa tai lapsia hankkia niin on koko elämä aikaa seikkailla tai nyt ainakin tuntuu siltä, että ei ole mitään tarvetta "perhe-elämään". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, kyllä turpiin on mullekin tullut joskus, ei kyllä fyysisesti vielä onneksi. :D
Joskus tuli vahingossa yritettyä ihan tosissaan heteronaista ja menin jo niin pitkälle, että sanoin käännyttäväni hänet vaikka väkisin. Meinas käydä nainen päälle, kun en uskonut tarpeeksi nopeasti, että ei ole kiinnostunut, jalat vaan alle ja menoksi. :D
Kaikki ei ole niin halukkaita seikkailemaan tai sitten seura ei vain ole heille kelvannut. Onneksi sitä viihtyy helkkarin hyvin myös omassa seurassaan.
Enemmän tämä elämäntyyli on kuitenkin antanut kuin ottanut ja tällä tyylillä mennään vielä edelleen. Kyllähän täällä vain kerran ollaan seikkailemassa ja kun on vielä suotu tämä lesbous niin ei ole mitään tarvetta perhettä perustaa tai lapsia hankkia niin on koko elämä aikaa seikkailla tai nyt ainakin tuntuu siltä, että ei ole mitään tarvetta "perhe-elämään".Joo aina sattuu ja tapahtuu :D Plussan puolella ollaan kuitenkin.
Mä olen jo vakiintunut, vaikka ei mullakaan lapsia ole. Ikää on jo enemmän kuin laki sallii..D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo tämä herjasi että viesti on liian pitkä...:D
Me istuttiin siinä ja jutskailtiin ja se tarjosi mulle faijansa tekemää kotiviiniä. Sehän meni päähän, vaikka ei me kovin paljon juotukaan. Jossain vaiheessa tunnelma alkoi kummasti tiivistyä ja yhtäkkiä se tuli istumaan mun viereen siihen sängyn päälle aika lähelle, mutta ei ihan kiinni muhun. Mulle alkoi tietenkin siinä kohtaa tulla fiilis, että tässä on muutakin kuin kaveruutta senkin puolelta. Katseltiin toisiamme silmiin ja mua alkoi oudosti ujostuttaa, mikä oli mulle aika vieras tunne siihen aikaan ja on vieläkin. Kelasin siinä pikavauhtia, että kehtaanko koskettaa sitä ja mitä se ajattelee. Tajusin saman tien että nyt on sellainen paikka, että on pakko ottaa riski joten laitoin käteni sen käden päälle ja sillä tyylillä, ettei se enää ollut kaverillista. No se siirtyi lähemmäksi mua ja siirsin käteni sen ympärille ja me oltiin jo ihan lähekkäin. Yhtäkkiä ennen kuin kunnolla tajusinkaan, me suudeltiin siinä sängyn päällä.
Enempää en kerro :DOlen lukenut tämän kertomuksen jo useaan kertaan ja on todettava, etten olisi ikinä pystynyt tuota läpi viemään lukioiässä vaikka olisin ymmärtänyt suuntautumiseni. En olisi kehdannut, osannut enkä uskaltanut. Se siitä, mutta tuo ei ole pahinta. En pystyisi mihinkään tuonne päinkään nytkään vaikka ikää on 43 v... mikä mahtaakaan olla vikana.
Kiitos että jaatte näitä, saa jotakin osviittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut tämän kertomuksen jo useaan kertaan ja on todettava, etten olisi ikinä pystynyt tuota läpi viemään lukioiässä vaikka olisin ymmärtänyt suuntautumiseni. En olisi kehdannut, osannut enkä uskaltanut. Se siitä, mutta tuo ei ole pahinta. En pystyisi mihinkään tuonne päinkään nytkään vaikka ikää on 43 v... mikä mahtaakaan olla vikana.
Kiitos että jaatte näitä, saa jotakin osviittaa.Juu mulla ihan sama.
En ois ikinä kehdannut ihan vierasta tyyppiä lähestyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut tämän kertomuksen jo useaan kertaan ja on todettava, etten olisi ikinä pystynyt tuota läpi viemään lukioiässä vaikka olisin ymmärtänyt suuntautumiseni. En olisi kehdannut, osannut enkä uskaltanut. Se siitä, mutta tuo ei ole pahinta. En pystyisi mihinkään tuonne päinkään nytkään vaikka ikää on 43 v... mikä mahtaakaan olla vikana.
Kiitos että jaatte näitä, saa jotakin osviittaa.Ei sussa mitään vikaa ole, lähestyt omalla tavallasi. Olennaista on aktiivisuus ja tilannetaju, muu toteutus menee oman tyylin mukaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu mulla ihan sama.
En ois ikinä kehdannut ihan vierasta tyyppiä lähestyä.Eihän se mikään vieras mulle ollut siinä vaiheessa kun fyysisesti lähestyin. Oltiin jo tavattu varmaan parikymmentä kertaa. Puheella voi lähestyä ketä tahansa.
Suhteen eteenpäin vieminen on vuorovaikutusta, niinkuin huomaatte tossa munkin kertomassa tilanteessa molemmat vei juttua eteenpäin.
- Anonyymi
Ihastuminen tuli ihan puun takaa. Ihana juuri kohtaamani nainen alkoi lähennellä ja se oli sitten menoa. Ohimennen aina kosketuksia, vieressä istuessa tuli niin lähelle, että posket melkein hipaisi toisiaan ja tunsin lämpimän hengityksen ihollani. Laittoi käden olalle, välillä reidelle pikaisesti. Olin ihan sata varma, että tämä nainen on naisiin päin, asiaa ei tarvinnut edes kysyä. Se tunne oli niin voimakas meidän välillä.
Oltiin parikymppisinä noihin aikoihin ja ehkä molemmat vielä vähän etsi itseään, vaikka oma suuntautuminen toki oli ollut vuosia tiedossa, mutta kokemukset puuttui ihan kokonaan. Aikaisemmat ihastumiset oli yksipuolisia eikä niistä kenellekkään huudeltu. Tämä oli ensimmäinen, jossa oli molemmin puolista kipinää niin, että poskia kuumotti.
Vietettiin hetkiä vain toisia tuijottaen. Toisen silmiin vain upposi eikä tajunnut, että tuijotus oli jatkunut minuutteja. Puhuttiin vähän, ihan liian vähän. Etäännyttiin hiljalleen ja tuli vaihe jolloin alettiin vältellä toisia. Molempia varmasti jännitti, eikä osattu puhua tunteista, kun nuoriakin vielä oltiin. Pyysin kuitenkin lenkille ja yritettiin tutustua uudelleen. Aivan ihania hetkiä vietettiin yhdessä monen vuoden ajan, muutamia yhteisiä öitäkin mahtui niihin vuosiin. Matkusteltiin ja oltiin vain. Edelleen puhuttiin liian vähän ja vuodet kului. Asuttiin myöhemmin jo eri paikkakunnilla, etäännyttiin vähän kerrassaan. Nähtiin enää vain harvoin, ihan liian harvoin, ja puhuttiin yhä vähemmän ja vähemmän.
Mitään en kadu, enkä toisin tekisi. Olen kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain kanssasi viettää. Se oli rakkautta, sain kokea kanssasi ensirakkauden, vaikka sitä ystävyytenä yritettiin pitääkin. Opin sinulta paljon ja toivottavasti sinä myös jotakin minulta. Koskaan en sinulle kertonut, että olit aina aamulla ensimmäisenä mielessäni ja sinua ajatellen myös aina nukahdin. Paljon olisin ollut valmis meidän eteen tekemään ja teinkin, mutta asiat meni miten meni ja sen myös hyväksyn. Olen varma, että olet onnellinen. Minä olen myös. Meidän on hyvä näin, mutta ei unohdeta meidän yhteisiä hetkiä eikä niistä hetkistä syntyneitä muistoja koskaan. Jatketaan silti elämää, sen olemme molemmat ansainneet. Ajatellaan toisiamme aina joskus illoin ja silloin hymy saa levitä huulille. Ne muistot on vain meidän kahden, kukaan muu ei niihin käsiksi pääse. Elämäni varrella kohtaamista ihmisistä olet siellä tärkeimmässä päässä ja kaikesta olen kiitollinen mitä sinulta sain.
Ei aina kauniinkaan tarinan tarvitse johtaa pitkään suhteeseen tai ikuiseen yhteiseen elämään. Yritetään oppia myös lyhyemmistä kohtaamisista ihmisten kanssa. Rohkeutta tulee kyllä sitten elämän varrella, mutta kyllä se on elämänkokemus, joka sitä rohkeutta antaa. Jos mitään ei nuoruudessa kokisi ja eläisi niin ei meistä rohkeita koskaan tulisi emmekä oppisi tietämään mitä haluamme. Ajan kanssa kaikki asiat selkäytyvät.- Anonyymi
Kaunista. Ei sitä nuorena osaa puhua tunteista vielä kunnolla eikä hahmottaa asioita pidemmällä tähtäimellä niinkuin myöhemmin. Nuoruuden suhteet on harjoittelua tulevaa varten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaunista. Ei sitä nuorena osaa puhua tunteista vielä kunnolla eikä hahmottaa asioita pidemmällä tähtäimellä niinkuin myöhemmin. Nuoruuden suhteet on harjoittelua tulevaa varten.
Näinhän se on, ja niin sen näin myöhemmin ajattelenkin, että hyvää harjoitusta oli. Puhumaan tässä on oppinut ja ehkä liikaakin tulee aina sanottua, mutta katsotaan sitten häviääkö taas sanat, kun se "oikea" tulee vastaan. Ihania kohtaamisia ollut kyllä muitakin tässä matkan varrella, mutta kyllä tuo ensi-ihastuminen/rakastuminen taitaa olla se joka jää kaikista pysyvimmin mieleen ja muistoihin. Tätä ihmistä joskus vielä nähnytkin ja kyllä siinä vieläkin jotain on, vaikka en meitä parisuhteeseen osaa enää ajatellakkaan. Ehkä ne on ne kaikki muistot ja ihanat hetket, jotka palaavat aina vain uudestaan mieleen.
- Anonyymi
Useasti aloitteen tehneenä voin sanoa, että aloitteen teko on oikeastaan se helpoin osa. Se mitä sen jälkeen tapahtuu onkin sitten eri juttu... Kommunikaatio, itsensä avaaminen, odotusten hallinta, pettymyksen sietäminen, toisen ymmärtäminen, seuraavan ja sitä seuraavan aloitteen tekeminen, vuorovaikutuksen rakentaminen jne.
Älkää ihmiset jääkö junnaamaan ensimmäisen aloitteen tekoa jonkun yksittäisen ihmisen kohdalla. Sen energian voi käyttää paremminkin. Hakeutukaa myös paikkoihin jossa queer-naiset oikeasti hakevat seuraa ja ovat kiinnostuneita lähtemään kansanne treffeille, kuten deittipalstoille. Tätä kautta olen saanut puhtaasti parhaat kokemukseni.- Anonyymi
Samaa mieltä muuten, mutta deittipalstoilta ei ainakaan 40 löydä mitään.
- Anonyymi
Ei oo kyl deittipalstat sitte yhtään mun juttu.
Ja kohtasin ihan yllättäen ihanimman naisen kaupungilla kävelyllä. 🥰 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei oo kyl deittipalstat sitte yhtään mun juttu.
Ja kohtasin ihan yllättäen ihanimman naisen kaupungilla kävelyllä. 🥰Mitä sit kävi:D en oo mitenkään utelias!
- Anonyymi
Muija istui päälleni :-*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten111575Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1511292Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2821226Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1101040Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin42867Kun Suomen uutisiin ei voi luottaa?
Kertoisitteko te uutismaailmasn perehtyneet ASIANTUNTIJAT nyt sitten sen, mihin voi?218797Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t4785- 24719
- 42685
Kristitty kuvittelee olevansa Jumalan yläpuolella
Kristinusko eroaa muista väkivaltaisuuden osalta, henkisen väkivallan, pakottamaisen osalta. Psyykkinen väkivalta on jop373658