Ero heti vai odotus? Kokemuksia kaivataan?

Ketjun aloittajalta.
Mitä se tähän liittyy mistä kenkä puristaa tai puristaako mistään.
Yritän mielessäni saada asioita suoriksi ja miettiä vaihtoehtoisia polkuja eteenpäin olemassa olevassa tilanteessa. Toivoin saavani kuulla kokemuksia joiltain, jotka mahdollisesti ovat olleet samassa tilanteessa.

Niin totta. Toisaalta voi miettiä, että mitä halutaan, sitäkö alkuajan huumaa, joka kaikista suhteista katoaa, kun uskaltaa pieraista toisen kuullen. Vai sitä, että on pitkä yhteinen taival monenlaisine seikkailuineen ja hölmöilyineen ja sitä kautta on yhteistä keskusteltavaa ihan luonnostaan, kun on jääty kahden. Onko mukavampaa tutun ja turvallisen kanssa keksiä uusia seikkailuja ja luottaa siihen, että toinen pysyy, vaikka sattuisi jonkin ikävä asia kohdalle. Vai tuntuuko siltä, että aina pitää olla pieni pelko perskarvoissa siitä, että itselle tulee lähtö tai toinen lähtee. Voiko suhteessa olla oma itsensä ja riittääkö se vai onko halu näytellä jotakin muuta kuin itse on ja jaksaako sitä loputtomiin.

Pienivikaista ei kannata vaihtaa, vaan huoltaa hyvin. Tuskin ihan viatonta enää vastaan tulee, kun kilometrejä on jo takana. Korkkaamattomia ei enää ole tarjolla tai jos on, niin melko tapoihinsa jo piintyneitä, ettei tiedä joutuuko siimaksi vai kohoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin totta. Toisaalta voi miettiä, että mitä halutaan, sitäkö alkuajan huumaa, joka kaikista suhteista katoaa, kun uskaltaa pieraista toisen kuullen. Vai sitä, että on pitkä yhteinen taival monenlaisine seikkailuineen ja hölmöilyineen ja sitä kautta on yhteistä keskusteltavaa ihan luonnostaan, kun on jääty kahden. Onko mukavampaa tutun ja turvallisen kanssa keksiä uusia seikkailuja ja luottaa siihen, että toinen pysyy, vaikka sattuisi jonkin ikävä asia kohdalle. Vai tuntuuko siltä, että aina pitää olla pieni pelko perskarvoissa siitä, että itselle tulee lähtö tai toinen lähtee. Voiko suhteessa olla oma itsensä ja riittääkö se vai onko halu näytellä jotakin muuta kuin itse on ja jaksaako sitä loputtomiin.

Pienivikaista ei kannata vaihtaa, vaan huoltaa hyvin. Tuskin ihan viatonta enää vastaan tulee, kun kilometrejä on jo takana. Korkkaamattomia ei enää ole tarjolla tai jos on, niin melko tapoihinsa jo piintyneitä, ettei tiedä joutuuko siimaksi vai kohoksi.

Lue lisää

Oottekos muuten miettinyt, että monelle epävakaat ja melko turvattomatkin olot ovat tutut ja turvalliset. Keskustelu on hyvästä, mutta ei se läheskään aina auta. Ihmisten on silti vaikea lähteä tutusta ja turvallisesta, mitä ikinä se onkaan. Voi, voi. Ei niitä eroja nyt niin kauheesti ole, jos puolet eroaa. Tutkimusten mukaan 20% naisista kokee väkivaltaa elämänsä aikana perheissään ja kun päälle otetaan muut ongelmajutut niin ei ihmetytä. Hyvä tietysti on varotella siitä, että jos joku lähtee vaikkapa väkivaltaisesta suhteesta niin ei se paremmaksi muutu vaan seuraavaksi törmää alkoholistiin ym. Sitähän täällä toitotetaan.