Turhauttava sairaus!

On kokeiltu. Kaikki mahdolliset keskusteluavut on läpikäyty mutta terapia on evätty niin kauan kuin minulla on Xanor lääkitys. Sikäli hassua että ilman Xanoria en pääsisi sinne terapiaan ollenkaan. Ja jos taas lopetan terapian takia Xanorin, menee siihen ainakin vuosi. Tässä on tullut myös itsekkin tutkiskeltua harrastettua ja huono itsetunto minullakin on mutta taitaa olla myös neurologista vaivaa koska kaikki mikä minulla vaikuttaa hermostoon vähääkään oloni normalisoituu.

Anonyymi kirjoitti:

On kokeiltu. Kaikki mahdolliset keskusteluavut on läpikäyty mutta terapia on evätty niin kauan kuin minulla on Xanor lääkitys. Sikäli hassua että ilman Xanoria en pääsisi sinne terapiaan ollenkaan. Ja jos taas lopetan terapian takia Xanorin, menee siihen ainakin vuosi. Tässä on tullut myös itsekkin tutkiskeltua harrastettua ja huono itsetunto minullakin on mutta taitaa olla myös neurologista vaivaa koska kaikki mikä minulla vaikuttaa hermostoon vähääkään oloni normalisoituu.

Lue lisää

On vähän oudosti kirjoitettu tuo että kaikki mikä vaikuttaa hermostoon niin olo normalisoituu...
Eikä se ole tarkoituskin että olo olisi " normaali " ilman paniikkeja ym.
Eli en täysin käsittänyt mitä tarkoitit tuolla lausahduksella, voisitko yrittää uudestaan?
Millä tavalla olosi normalisoituu?

Anonyymi kirjoitti:

On vähän oudosti kirjoitettu tuo että kaikki mikä vaikuttaa hermostoon niin olo normalisoituu...
Eikä se ole tarkoituskin että olo olisi " normaali " ilman paniikkeja ym.
Eli en täysin käsittänyt mitä tarkoitit tuolla lausahduksella, voisitko yrittää uudestaan?
Millä tavalla olosi normalisoituu?

Lue lisää

Tarkoitin sillä sitä, että niin kauan kun keskushermostossani on jotain lääkettä joka rauhoittaa sen toimintaa niin oloni on normaali kaikista vapinoista sun muista peloista. Jos lähden vaikka juoksulenkille hermostoni käy ylikierroksilla ja saan paniikkikohtauksia vaikka olisin keskellä metsää. Ja nämä ei ole lääkkeiden vieroitusoireita koska juuri näihin vaivoihin olen lääkettä alunperinkin hakenut mutta ongelma on siinä että niitä ei määrätä sellaisia annoksia mitä tarvitsen.

Kyllä se on terapia tai muu vastaava psykososiaalinen apu mikä auttaa paniikkiin, jos mikään. Psykoaktiiviset aineet vaikuttavat hermostoon, se on totta, mutta hermosto on sekaisin ja paniikissa psyykkisistä, ei neurologisista syistä. Siis alkusyy hermoston hermoilulle on jossain elämän aikana sattuneessa tapahtumassa tai mahdollisesti pitkäkestoisissakin traumaattisissa tilanteissa ja olosuhteissa.

Jos on 20 vuotta käyttänyt jotain esim. Xanoria, lopetus voi olla hankalaa, ja pitäisi tehdä hyvin varovaisesti. Lopetukseen voi joillakin mennä jopa vuosia. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä vaihtoehtoa, ja yrittää, sillä psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat merkittävät.

Terapian ja psyykenlääkkeen käytön ei pitäisi estää toisiaan kumminkaan päin. Ainoastaan, jos lääke on niin voimakasta että turruttaa, ei terapiasta välttämättä saa parasta mahdollista hyötyä, koska terapiassa käsitellään tunteita.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on nykyään lakisääteistä ja monelle saatavissa oleva tapa rahoittaa 1-3-vuotinen terapia. Siihen saa lähetteen joko julkiselta tai yksityiseltä psykiatrilta. Yksityisen kautta voi olla helpompaa, eikä tule kovin kalliiksikaan, kun Kela edellyttää vain 2-3 käyntiä psykiatrilla ja B-lausunnon. Kuntoutusterapian ehtona on, että terapia on välttämätöntä työkyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Nämä ehdot ovat käytännössä aika väljät, melkein jokainen jostain elämää merkittävästi vaikeuttavasta psyykkisestä ongelmasta kärsivä mahtuu niihin. Edellyttäen, että psykiatri, joka lausunnon kirjoittaa, hahmottaa tilanteen oikein ja osaa kirjoittaa Kelalle vaatimukset täyttäviä kuntoutuspsykoterapialausuntoja.

Jos on toimeentulotuen piirissä, saa kuntoutusterapian omavastuuosuuden toimeentulotuen perusmenona korvattua.

Turha kärsiä, kun voi saada helpotusta muustakin kuin lääkkeistä. Terapiassa tärkein vaikuttava tekijä on vuorovaikutussuhde, joten kannattaa panostaa sopivan terapeutin valintaan.

Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisia elämän aikana tapahtuneita asioita, joillakin ongelmat liittyvät esim. juuri itsetuntoon, kuten edellä mainittiin, toisilla voi olla traumakokemuksia mm. lapsuuden kaltoinkohtelusta. Paniikkikohtauksia aiheuttavat traumat voivat tulla hyvinkin varhaiselta ajalta, jopa ennen tietoisten muistikuvien syntyä. Kannattaa ottaa selvää terapeutin koulutuksesta, ja että hän on perehtynyt traumojen hoitoon. Helsingissä toimii esim. Traumaterapiakeskus, josta saa lisätietoa, ja sieltä saa myös traumaterapeuttien yhteystietoja.

https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on terapia tai muu vastaava psykososiaalinen apu mikä auttaa paniikkiin, jos mikään. Psykoaktiiviset aineet vaikuttavat hermostoon, se on totta, mutta hermosto on sekaisin ja paniikissa psyykkisistä, ei neurologisista syistä. Siis alkusyy hermoston hermoilulle on jossain elämän aikana sattuneessa tapahtumassa tai mahdollisesti pitkäkestoisissakin traumaattisissa tilanteissa ja olosuhteissa.

Jos on 20 vuotta käyttänyt jotain esim. Xanoria, lopetus voi olla hankalaa, ja pitäisi tehdä hyvin varovaisesti. Lopetukseen voi joillakin mennä jopa vuosia. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä vaihtoehtoa, ja yrittää, sillä psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat merkittävät.

Terapian ja psyykenlääkkeen käytön ei pitäisi estää toisiaan kumminkaan päin. Ainoastaan, jos lääke on niin voimakasta että turruttaa, ei terapiasta välttämättä saa parasta mahdollista hyötyä, koska terapiassa käsitellään tunteita.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on nykyään lakisääteistä ja monelle saatavissa oleva tapa rahoittaa 1-3-vuotinen terapia. Siihen saa lähetteen joko julkiselta tai yksityiseltä psykiatrilta. Yksityisen kautta voi olla helpompaa, eikä tule kovin kalliiksikaan, kun Kela edellyttää vain 2-3 käyntiä psykiatrilla ja B-lausunnon. Kuntoutusterapian ehtona on, että terapia on välttämätöntä työkyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Nämä ehdot ovat käytännössä aika väljät, melkein jokainen jostain elämää merkittävästi vaikeuttavasta psyykkisestä ongelmasta kärsivä mahtuu niihin. Edellyttäen, että psykiatri, joka lausunnon kirjoittaa, hahmottaa tilanteen oikein ja osaa kirjoittaa Kelalle vaatimukset täyttäviä kuntoutuspsykoterapialausuntoja.

Jos on toimeentulotuen piirissä, saa kuntoutusterapian omavastuuosuuden toimeentulotuen perusmenona korvattua.

Turha kärsiä, kun voi saada helpotusta muustakin kuin lääkkeistä. Terapiassa tärkein vaikuttava tekijä on vuorovaikutussuhde, joten kannattaa panostaa sopivan terapeutin valintaan.

Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisia elämän aikana tapahtuneita asioita, joillakin ongelmat liittyvät esim. juuri itsetuntoon, kuten edellä mainittiin, toisilla voi olla traumakokemuksia mm. lapsuuden kaltoinkohtelusta. Paniikkikohtauksia aiheuttavat traumat voivat tulla hyvinkin varhaiselta ajalta, jopa ennen tietoisten muistikuvien syntyä. Kannattaa ottaa selvää terapeutin koulutuksesta, ja että hän on perehtynyt traumojen hoitoon. Helsingissä toimii esim. Traumaterapiakeskus, josta saa lisätietoa, ja sieltä saa myös traumaterapeuttien yhteystietoja.

https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia

Lue lisää

hei, voitko kertoa, onko potilaan pakko olla ensin sairaslomalla, ennenkuin saa ton kuntoutus b-lausunnon KElan terapiaa varten (paniikkihäiriö)? Jos on työtön, niin siitä kun jäis sairaslomalle, menettäänekin vähät rahat kai....

Anonyymi kirjoitti:

hei, voitko kertoa, onko potilaan pakko olla ensin sairaslomalla, ennenkuin saa ton kuntoutus b-lausunnon KElan terapiaa varten (paniikkihäiriö)? Jos on työtön, niin siitä kun jäis sairaslomalle, menettäänekin vähät rahat kai....

Lue lisää

Ei ole pakko olla sairauslomalla ensin saadakseen kuntoutusterapiaa. Psykiatrinlausunnossa pitää kuvailla, miten ongelmat haittaavat työssä jaksamista ja suoriutumista. Sairauslomat kuitenkin tietysti auttavat asiaa, kun niistä ilmenee, ettei tosiaan ole jaksanut koko aikaa olla töissä. Ja että on vaara, että jaksaminen loppuu kokonaan jos ei saa apua. - Paljon on kiinni psykiatrista, että osaako hän muotoilla asiat oikein niin että Kelalle tulee selväksi tilanteen vaikeus, ja se, että terapiasta olisi todennäköisesti sopiva apu työkunnon löytymiseen. Joten juttele selväksi asia psykiatrin kanssa kun hän alkaa tehdä lausuntoa, varaa vaikka useampi käynti sitä varten. Ja muista että voi aina hakea uudestaan jos ensimmäisellä kerralla tulee kielteinen päätös.

Työpaikasta kannattaa tietysti pitää kiinni. Harmi että niin moni joutuu taloushuolien keskellä järjestelemään terapiaa... siitähän masennusta ja ahdistusta tulee vaan lisää.