On se kumma kun tähän jatkuvaan häiriöön ei osata kehittää mitään oikeaa lääkettä joka korjais aivoissa olevan "vamman." Kaikki lääkkeet joita kokeillut 11 vuoden aikana samaa paskaa. Mikään ei auta. Paitsi Xanor, mutta sitäkin pitäisi kohdallani ottaa 8mg päivässä depot muodossa yhdessä lyrican kanssa että auttaisi. Lääkäreitä ei kiinnosta eikä psykiattreja enään koska mikään hoito ei ole tehonnut. Nykyään vain napsautan Xanor depot 4mg , Lyrica 150mg ja propral 120mg päivässä yhdistelmän omakannasta uusintaan ku lääkkeet loppuu ja taas uus satsi naamaan. Samaan aikaan yritetään töihin vaikka olen niin pöllyissä noista lääkkeistä että olisin vaaraksi vain työmaalla. Ja noissa lapsellisissa kuntouttavissa pyöriny jo kymmenisen vuotta. Mikähän siinä onkin että ei voida lyödä eläkepaperja vain kouraan. Noh enään en aio noihin paskoihin osallistua vaikka löisi karenssia.. perustoimeentuloa saa aina.
Turhauttava sairaus!
12
77
Vastaukset
- Anonyymi
Onko sun paniikkihäiriöön koskaan kokeiltu mitään muita apukeinoja kuin lääkkeet?
Mulla oli paniikkihäiriö koko nuoruuden ajan eikä lääkkeet auttaneet yhtään mitään.
Vasta siinä vaiheessa kun tutustuin itseeni ja sain käytyä läpi elämääni liittyviä asioita ja selvittelin mitä mistäkin ajattelin ja miksi, etupäässä omasta itsestäni, silloin aloin omalla kohdallani ymmärtää mistä ne paniikit johtuivat ja että niille pystyi tekemäänkin jotain.
Mun kohdalla oli huono itsetunto joka sai mut jännittämään ja pelkäämään joka paikassa.
Kun oppii luottamaan ja uskomaan itseensä ja huomaa että muutkin ihmiset ovat suunnilleen samanlaisia kuin itsekin niin ei tule niin kovia paineita porukoissa.
Paniikkihäiriössäkin ne lääkkeet saattavat auttaa jonkin verran oireisiin mutta ne eivät poista niitä syitä josta paniikki johtuu.- Anonyymi
On kokeiltu. Kaikki mahdolliset keskusteluavut on läpikäyty mutta terapia on evätty niin kauan kuin minulla on Xanor lääkitys. Sikäli hassua että ilman Xanoria en pääsisi sinne terapiaan ollenkaan. Ja jos taas lopetan terapian takia Xanorin, menee siihen ainakin vuosi. Tässä on tullut myös itsekkin tutkiskeltua harrastettua ja huono itsetunto minullakin on mutta taitaa olla myös neurologista vaivaa koska kaikki mikä minulla vaikuttaa hermostoon vähääkään oloni normalisoituu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kokeiltu. Kaikki mahdolliset keskusteluavut on läpikäyty mutta terapia on evätty niin kauan kuin minulla on Xanor lääkitys. Sikäli hassua että ilman Xanoria en pääsisi sinne terapiaan ollenkaan. Ja jos taas lopetan terapian takia Xanorin, menee siihen ainakin vuosi. Tässä on tullut myös itsekkin tutkiskeltua harrastettua ja huono itsetunto minullakin on mutta taitaa olla myös neurologista vaivaa koska kaikki mikä minulla vaikuttaa hermostoon vähääkään oloni normalisoituu.
On vähän oudosti kirjoitettu tuo että kaikki mikä vaikuttaa hermostoon niin olo normalisoituu...
Eikä se ole tarkoituskin että olo olisi " normaali " ilman paniikkeja ym.
Eli en täysin käsittänyt mitä tarkoitit tuolla lausahduksella, voisitko yrittää uudestaan?
Millä tavalla olosi normalisoituu? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On vähän oudosti kirjoitettu tuo että kaikki mikä vaikuttaa hermostoon niin olo normalisoituu...
Eikä se ole tarkoituskin että olo olisi " normaali " ilman paniikkeja ym.
Eli en täysin käsittänyt mitä tarkoitit tuolla lausahduksella, voisitko yrittää uudestaan?
Millä tavalla olosi normalisoituu?Tarkoitin sillä sitä, että niin kauan kun keskushermostossani on jotain lääkettä joka rauhoittaa sen toimintaa niin oloni on normaali kaikista vapinoista sun muista peloista. Jos lähden vaikka juoksulenkille hermostoni käy ylikierroksilla ja saan paniikkikohtauksia vaikka olisin keskellä metsää. Ja nämä ei ole lääkkeiden vieroitusoireita koska juuri näihin vaivoihin olen lääkettä alunperinkin hakenut mutta ongelma on siinä että niitä ei määrätä sellaisia annoksia mitä tarvitsen.
- Anonyymi
Kamala kierre. Podin vuosia ahdistuneisuushäiriötä ja päivittäin paniikkikohtauksia.
Minä, joka en koskaan kuvitellut sellaiseen joutuvani,
mutta pitkään jatkunut stressi ja traumat ottivat voiton,
tai itse asiassa autonominen hermosto otti voiton.
Xanor "puuduttaa" sen. Ja Opamoxkin jonkun verran,
mutta se ei pahaan ahdistukseen tehoa kunnolla eikä paniikkihäiriöön.
En käynyt missään terapioissa, en saanut kunnallisesti apua,
yksityiseen ei ollut varaa.
Eläkkeelle päästyäni vieroitin yksin itseni Xanorista.
Se oli helvettiä.
Ei paniikkihäirö ole mikään "aivovamma".
Se johtuu autonomisesta hermostosta eli tahdosta riippumattomasta hermostosta.
Googlaile sen toimintaa, ehkä se voisi auttaa sinua
kun tiedät mikä on "mekanismi" joka oireet aiheuttaa.
Kaikkea hyvää sinulle ! - Anonyymi
Käytin xanoria 20v nyt uus lääkäri lopetti kokonaan, kiva hyppiä pitkin seiniä paniikin kanssa.
- Anonyymi
Kyllä se on terapia tai muu vastaava psykososiaalinen apu mikä auttaa paniikkiin, jos mikään. Psykoaktiiviset aineet vaikuttavat hermostoon, se on totta, mutta hermosto on sekaisin ja paniikissa psyykkisistä, ei neurologisista syistä. Siis alkusyy hermoston hermoilulle on jossain elämän aikana sattuneessa tapahtumassa tai mahdollisesti pitkäkestoisissakin traumaattisissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Jos on 20 vuotta käyttänyt jotain esim. Xanoria, lopetus voi olla hankalaa, ja pitäisi tehdä hyvin varovaisesti. Lopetukseen voi joillakin mennä jopa vuosia. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä vaihtoehtoa, ja yrittää, sillä psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat merkittävät.
Terapian ja psyykenlääkkeen käytön ei pitäisi estää toisiaan kumminkaan päin. Ainoastaan, jos lääke on niin voimakasta että turruttaa, ei terapiasta välttämättä saa parasta mahdollista hyötyä, koska terapiassa käsitellään tunteita.
Kelan kuntoutuspsykoterapia on nykyään lakisääteistä ja monelle saatavissa oleva tapa rahoittaa 1-3-vuotinen terapia. Siihen saa lähetteen joko julkiselta tai yksityiseltä psykiatrilta. Yksityisen kautta voi olla helpompaa, eikä tule kovin kalliiksikaan, kun Kela edellyttää vain 2-3 käyntiä psykiatrilla ja B-lausunnon. Kuntoutusterapian ehtona on, että terapia on välttämätöntä työkyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Nämä ehdot ovat käytännössä aika väljät, melkein jokainen jostain elämää merkittävästi vaikeuttavasta psyykkisestä ongelmasta kärsivä mahtuu niihin. Edellyttäen, että psykiatri, joka lausunnon kirjoittaa, hahmottaa tilanteen oikein ja osaa kirjoittaa Kelalle vaatimukset täyttäviä kuntoutuspsykoterapialausuntoja.
Jos on toimeentulotuen piirissä, saa kuntoutusterapian omavastuuosuuden toimeentulotuen perusmenona korvattua.
Turha kärsiä, kun voi saada helpotusta muustakin kuin lääkkeistä. Terapiassa tärkein vaikuttava tekijä on vuorovaikutussuhde, joten kannattaa panostaa sopivan terapeutin valintaan.
Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisia elämän aikana tapahtuneita asioita, joillakin ongelmat liittyvät esim. juuri itsetuntoon, kuten edellä mainittiin, toisilla voi olla traumakokemuksia mm. lapsuuden kaltoinkohtelusta. Paniikkikohtauksia aiheuttavat traumat voivat tulla hyvinkin varhaiselta ajalta, jopa ennen tietoisten muistikuvien syntyä. Kannattaa ottaa selvää terapeutin koulutuksesta, ja että hän on perehtynyt traumojen hoitoon. Helsingissä toimii esim. Traumaterapiakeskus, josta saa lisätietoa, ja sieltä saa myös traumaterapeuttien yhteystietoja.
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä se on terapia tai muu vastaava psykososiaalinen apu mikä auttaa paniikkiin, jos mikään. Psykoaktiiviset aineet vaikuttavat hermostoon, se on totta, mutta hermosto on sekaisin ja paniikissa psyykkisistä, ei neurologisista syistä. Siis alkusyy hermoston hermoilulle on jossain elämän aikana sattuneessa tapahtumassa tai mahdollisesti pitkäkestoisissakin traumaattisissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Jos on 20 vuotta käyttänyt jotain esim. Xanoria, lopetus voi olla hankalaa, ja pitäisi tehdä hyvin varovaisesti. Lopetukseen voi joillakin mennä jopa vuosia. Kannattaa kuitenkin miettiä sitä vaihtoehtoa, ja yrittää, sillä psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat merkittävät.
Terapian ja psyykenlääkkeen käytön ei pitäisi estää toisiaan kumminkaan päin. Ainoastaan, jos lääke on niin voimakasta että turruttaa, ei terapiasta välttämättä saa parasta mahdollista hyötyä, koska terapiassa käsitellään tunteita.
Kelan kuntoutuspsykoterapia on nykyään lakisääteistä ja monelle saatavissa oleva tapa rahoittaa 1-3-vuotinen terapia. Siihen saa lähetteen joko julkiselta tai yksityiseltä psykiatrilta. Yksityisen kautta voi olla helpompaa, eikä tule kovin kalliiksikaan, kun Kela edellyttää vain 2-3 käyntiä psykiatrilla ja B-lausunnon. Kuntoutusterapian ehtona on, että terapia on välttämätöntä työkyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Nämä ehdot ovat käytännössä aika väljät, melkein jokainen jostain elämää merkittävästi vaikeuttavasta psyykkisestä ongelmasta kärsivä mahtuu niihin. Edellyttäen, että psykiatri, joka lausunnon kirjoittaa, hahmottaa tilanteen oikein ja osaa kirjoittaa Kelalle vaatimukset täyttäviä kuntoutuspsykoterapialausuntoja.
Jos on toimeentulotuen piirissä, saa kuntoutusterapian omavastuuosuuden toimeentulotuen perusmenona korvattua.
Turha kärsiä, kun voi saada helpotusta muustakin kuin lääkkeistä. Terapiassa tärkein vaikuttava tekijä on vuorovaikutussuhde, joten kannattaa panostaa sopivan terapeutin valintaan.
Paniikkihäiriön taustalla voi olla monenlaisia elämän aikana tapahtuneita asioita, joillakin ongelmat liittyvät esim. juuri itsetuntoon, kuten edellä mainittiin, toisilla voi olla traumakokemuksia mm. lapsuuden kaltoinkohtelusta. Paniikkikohtauksia aiheuttavat traumat voivat tulla hyvinkin varhaiselta ajalta, jopa ennen tietoisten muistikuvien syntyä. Kannattaa ottaa selvää terapeutin koulutuksesta, ja että hän on perehtynyt traumojen hoitoon. Helsingissä toimii esim. Traumaterapiakeskus, josta saa lisätietoa, ja sieltä saa myös traumaterapeuttien yhteystietoja.
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapiahei, voitko kertoa, onko potilaan pakko olla ensin sairaslomalla, ennenkuin saa ton kuntoutus b-lausunnon KElan terapiaa varten (paniikkihäiriö)? Jos on työtön, niin siitä kun jäis sairaslomalle, menettäänekin vähät rahat kai....
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
hei, voitko kertoa, onko potilaan pakko olla ensin sairaslomalla, ennenkuin saa ton kuntoutus b-lausunnon KElan terapiaa varten (paniikkihäiriö)? Jos on työtön, niin siitä kun jäis sairaslomalle, menettäänekin vähät rahat kai....
Ei ole pakko olla sairauslomalla ensin saadakseen kuntoutusterapiaa. Psykiatrinlausunnossa pitää kuvailla, miten ongelmat haittaavat työssä jaksamista ja suoriutumista. Sairauslomat kuitenkin tietysti auttavat asiaa, kun niistä ilmenee, ettei tosiaan ole jaksanut koko aikaa olla töissä. Ja että on vaara, että jaksaminen loppuu kokonaan jos ei saa apua. - Paljon on kiinni psykiatrista, että osaako hän muotoilla asiat oikein niin että Kelalle tulee selväksi tilanteen vaikeus, ja se, että terapiasta olisi todennäköisesti sopiva apu työkunnon löytymiseen. Joten juttele selväksi asia psykiatrin kanssa kun hän alkaa tehdä lausuntoa, varaa vaikka useampi käynti sitä varten. Ja muista että voi aina hakea uudestaan jos ensimmäisellä kerralla tulee kielteinen päätös.
Työpaikasta kannattaa tietysti pitää kiinni. Harmi että niin moni joutuu taloushuolien keskellä järjestelemään terapiaa... siitähän masennusta ja ahdistusta tulee vaan lisää.
- Anonyymi
16 vuotta sitten lääkäri huijasi että minulla on paniikkihäiriö. Olen käyttänyt siitä lähtien psyykelääkkeitä. Tämänhetkinen diagnoosi: Paranoidinen Skitsofrenia. Kun vaan alussa olisin vaan kestänyt paniikkikohtaukset ja oppinut elämään niiden kanssa.
- Anonyymi
Lääkkeet ei hoida sairautta, vaan lieventää oireitta ja lihottaa lääketehtaitten kassaa, joille sairaudet on elinehto. Ainoa oikea tapa hoitaa paniikkihäiriötä on paneutua syihin, miksi saa sellaisia kohtauksia. Itse hoidin oman sairauteni ilman lääkkeitä ja psykologeja, terapeutteja yms. Pidin muutamia kuukausia päiväkirjaa ja myös listailin asioita, joita pidän negatiivisina. Vähitellen sain paperille kuvauksen omasta elämästäni tarkasti palasteltuna ja sieltä löytyi myös syyt paniikkikohtauksille. Niitä asioita sitten hoidin vähitellen ja jokainen hetki, kun jokin ongelma ratkesi, oloni keventyi. Lopulta se entinen sekava, ikävä, epäselvä harmaa möykky selveni ja lopulta pääsin eroon kohtauksista. Nyt on mennyt reilu 2 vuotta ilman ainuttakaan kohtausta, ja ilman ainuttakaan pilleriä.
- Anonyymi
Toinen näkökohta ketjun avaamiseen. Ap on lähellä 80 elinvuottaan. Niin että se siitä tämän vuoden duunista työkavereineen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1115785Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta323877- 823322
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182936Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2481980Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?871953- 1411758
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81676Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui381665Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu861513