Mikä on pisin aika että olet ollut kiinnostunut, ihastunut tai rakastunut naiseen, ennen kuin olet saanut tehtyä aloitteen ja kerrottua tunteistasi hänelle?
Ja mitä sen jälkeen tapahtui?
Ja mitä sen jälkeen tapahtui?
Kuinka kauan ihastustuneena ennen kuin rohkenit
Anonyymi
47670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
6 vuotta, nyt yhdessä :)
Olitteko ystäviä vai muuten tuttuja?
Niin, mitä sen kuuden vuoden aikana tapahtui?
Ja sen jälkeen että sait sen aloitteen vihdoin tehtyä 😀
En ole koskaan tehnyt aloitetta.
Nyt alkukesästä ekaa kertaa tapasin niin erityisen naisen jonka takia haluan rohkaistua tekemään aloitteen. 💖
Oon ollut jo yli 4 v ihastunut ja mitään en oo saanut aikaan. 😳 Enkä taida saadakaan. Välillä mietin että jos pistäisin hälle viestin jossa ko asian kertoisin ja sanoisin etten odota tai toivo häneltä mitään muuta, kun että tavatessa kohtelisi mua normaalisti. Että kerron tän, jotta pääsisin tunteesta eroon ja voisin johonkin muuhun ihastua.
Ai miksi laitat siihen, että haluat tunteesta eroon. Toiselle tulee olo, että on epätoivottu ihastuksen kohde. Entä, jos hän tuntee samoin. Älä sulje sitä pois viestissäsi jo valmiiksi ellet niin halua. Muuten kyllä viestin voi laittaa.
En ole ajatellut että hän sen noin ottaisi. Olen koittanut ajatella, että miten sanoisin hänelle, miksi viestin laitan, jos en odota häneltä vastareaktiota. En haluaisi, että hän ahdistuu, koska tulemme välillä näkemään. Mutta tämä epätoivoinen ihastuminenkin on uuvuttavaa..
Totta kai toivon, että hän haluaisi aloittaa suhteen, mutta enemmän toivon, että saisin sanottua asian, hän ottaisi sen reilusti ja elämä voisi jatkua ilman jossittelua.
Ymmärrän hyvin että haluat kertoa tunteista ilman että toinen ahdistuu mahdollisista odotuksista. Jätä kuitenkin mainitsematta että toivot pääseväsi tunteista eroon että pääset ihastumaan seuraavaan. Tai muotoile se ainakin jotenkin toisin, ettei sinulla ole hänen suhteen odotuksia.
Onko hän varattu vai miksi haluat pyyhkiä tunteesi häntä kohtaan? Tai jotenkin ilmiselvää ettei voisi tuntea sinua kohtaan mitään?
En tiedä onko hän kiinnostunut myös naisista, hän on nuorempi ja työkaveri. Siinä on syitä, etten uskalla riskeerata kaveruutta. Sinkkuna hän tietääkseni elelee.
Ei tuossa ole mun mielestä vielä mitään painavaa tai edes kevyempää syytä, mikset voisi kertoa tunteistasi. Sinkkukin vielä.
Työkaverit on vapaata riistaa, ellei ole alainen tai liian suuri etäisyys hierarkiassa, ettei vaikuta hyväksikäytöltä tms
Mikä etäisyys on liika suuri?
toimitusjohtaja- siivooja
Ei toi nykyään päde, ton tyylisiä pareja on vaikka kuinka.
Joo mutta siivoojan pitäisi tehdä siinä aloite, koska muuten joku voi epäillä painostusta.
Ei tollasia kukaan mieti nykyään,teette vaikeeksi kaiken.
Miksi aina pitäisi epäillä jotain hämärää? Ei tuossa ole ongelmaa jos ei ole alainen. Samantekevää kumpi lähestyy, yhtä hyvin voi se toimitusjohtaja tehdä aloitteen.
Kaikille vapaille työpaikalla voi tehdä aloitteen paitsi omille alaisille.
Ei kai sentään kaikille, jos nyt yhdelle vaan...
Haha 😄😆 jassoo..
Voiko alainen tehdä aloitteen?
Tai se siivooja?
Tai ei kannata tehdä kaikille, jos ei halua pelaajan mainetta😁tosin en kyllä edes haluais, kyllä yks riittää..
Alainen voi tehdä ja kaikki muutkin paitsi esihenkilö.
Pisin aika ehkä noin puolitoista vuotta, yleensä kyllä toimin aika nopeasti. Suhdehan siitä alkoi, mutta ei kestänyt kauaa. Kannattaa tehdä aloite aika pian eikä jäädä liikaa miettimään, joskus onnistuu ja joskus ei.
En kehtaa ottaa häneen yhteyttä koska en oo tarpeeks "hyvä".
Hän joutuis pettymään kuitenkin muhun. Hänelle riittää kauniimpia ja itsevarmempia naisia tarjolle.
Mikä tommoinen asenne on!? Pelkäätkö hänen pettymystään vai omaasi?
Kerran se vain kirpaisee. Toki on omasta luonteesta kiinni kauanko potee saamiaan pakkeja, jos niitä edes tulee. Jos on tapana potea kauan mielipahaa, niin sitten sitä varookin enemmän. Joka tapauksessa sanoisin go for it. Voit voittaa enemmän kuin hävitä.
Olen ollut pisimmillään puolisen vuotta ihastunut ja kun lopulta kerroin tunteistani, niin sain kiltit pakit. Se oli kaameaa noin kolme viikkoa, mutta olen ilmeisen elastinen kun toivuin sitten. Hän oli kuitenkin tavallaan otettu. :D
Sen jälkeen olen tehnyt siirtoni nopeammin, niin se ei satu niin paljon. Ja jostain syystä niissä tapauksissa en ole saanut pakkeja. Onni suosii rohkeaa tjsp.
Kiitos kannustuksesta. ☺️
Niin kauan kuin muistan oon aina tuntenut kaikkiin muihin verrattuna huonommuutta. Mun mielestä kaikki muut ihmiset on kaikella tavalla taitavampia, sosiaalisempia, hauskempia ja kauniimpia.
Oon muuten sellainen, et välil jos tulee mieleen esim meidän 7 vuoden takainen laivareissu työporukan kanssa niin sillä ajattelunhetkellä tuntuu et haluisin vajota maan alle. Kun miettii syytä tälle häpeälle niin ihan vaan se kun mietin et kuinka tyhmältä oon näyttänyt siellä. Samalla tiedostan et ketään ei muista eikä ole silloin edes kiinnostanut. Mut häpeen itteeni niin paljon. Eli siis joo, olen todellakin sellainen et häpeen vuosien takaisia asioita. Sit ne jutut on suoraan sanottuna mitättömiä mut mun pääni sisällä ne tuntuu suurilta. Eli tiedostan totuuden mut silti en saa hallittua tunteita häpeästä.
Ymmärrän huonommuuden tunteen. Sitä on niin helppo verrata itseään toisiin ja nähdä muut parempana.
Ihastuin exäni avoimuuteen ja itsetietoisuuteen. Hän ei ole mallin mitoissa, mutta oli upea ilmestys ja minusta superviehättävä. Yli puolen vuoden seurustelun jälkeen hän sanoi, ettei hän olisi koskaan uskaltanut pokata sellaista kuin minä (tein silloin aloitteen) ja hänen olisi jo aiemmin pitänyt pistää rima ylemmäs. Olin täysin äimänä. En siis ole minäkään perinteisellä tavalla kaunis. Silloin mietin juuri tätä dilemmaa, että mitä kaikkea voimme kieltää itseltämme vain luulemalla ja häpeilemällä.
Kun olin ensimmäistä kertaa dtm:ssä hyvin varovaisella iskumentaliteetillä, minua vasten tuli tanssimaan selvästi nuorempi ja varsin hyväkroppainen tyttö. Silleen 10cm etäisyydelle, vaikkei siellä nyt niin ahdasta ollut. Vilkuilin varmaan viiden biisin ajan ympärille, että tanssiiko hän nyt tosiaan minulle enkä loppujen lopuksikaan tiennyt mihin olisin silmäni pistänyt. Työkaverini nauroi kippurassa siinä vieressä, yritti rohkaista minua ja myöhemmin kuvasi tapahtumaa sanoilla "oli niin sööttiä katsella kun olit kuin Bambi jäällä". Ei siis mennyt kovin putkeen ja ihan vain siksi, etten pystynyt uskomaan itseeni. Mutta elämä kannattelee ja kasvattaa kun uskaltaa heittäytyä. Älä häpeä, olet hyvä sellaisena kuin olet.
Ihanaa, että joku viitsii jakaa kokemuksia ja antaa toivoa.
Myönnetään, kun tapasin elämäni naisen meni yli kaksi vuotta kerätä rohkeutta. Tilanne oli kaikkea muuta kuin otollinen, ei olisi hullumpaa lähtöasetelmaa keksimälläkään keksinyt ja sekin viivästytti. No, sitten oli pakko.
Ja tunne oli molemminpuolinen? 😍
Oli ja on vieläkin ❤️
Kerro nyt edes osittain millälailla lähtötilanne oli hullu ja ei-otollinen?
t. nm. anna vähän toivoa kanssasisarille
Muakin kiinnostaa millainen oli hullu lähtöasetelma?
Kerro nyt siitä hullusta asetelmasta ja mitä tapahtui!
Kaksi vuotta. Tai sanotaan että kiinnostus heräsi n. 2 vuotta sitten, mikä on sitten muodostunut huomattavasti vahvemmiksi tunteiksi. Vakavasti olen harkinnut tunteista kertomista muutaman kuukauden ajan vaikka en mitään parisuhdetta realistisesti voi kuvitella välillemme syntyvän. Sillä kappas, tilanteeseen liittyy huomattavia esteitä.
Onko molemmin puolista?
Mitä esteitä ?
En usko. Tai toisaalta elämä on opettanut, ettei sitä koskaan tiedä...
Avioliitto? Lapsia? Esimies ja alainen asetelma? Nämä nyt tuli itsellä huomattavina esteinä mieleen.
Näistä osuu kaksi.
Minullakin hiukan vastaava tilanne. Tosin oma avioliitto on jo käytännössä ohi, mutta yhdessä vielä joudutaan olosuhteiden pakosta jonkin aikaa asumaan.
Kerrot ettet usko teille olevan mahdollisuutta parisuhteeseen huomattavien esteiden vuoksi, etkä usko että tunteet olisi molemminpuolisiakaan, mutta olet miettinyt vakavasti kertovasi omista tunteistasi. Saako kysyä miksi kertoisit? Helpottaaksesi omaa oloa vai toivotko ehkä kuitenkin että toisellakin olisi tunteita ja jotain voisi syntyä?
En halua olettaa asioita. Tottakai on toiveita kun on tunteita, vaikkakin epärealistisia tai mahdottomia. Parempi katsoa kuin katua.
Siinä olet kyllä oikeassa ja ehdottomasti kannattaa ennemmin katsoa kuin olettaa! Ymmärsin väärin, että olit jo valmiiksi päättänyt ettei teillä olisi mahdollisuutta.
Mä kyllä tykkäisin, että nainen olisi edellisen suhteen selvitellyt eikä ainakaan asuisi enää edellisen kumppanin kanssa ennen kuin tulis mua pokailemaan...
Niin, en minäkään ole ketään ”pokailemassa” ennenkuin omat kuviot ovat selvät.. tällaiset tilanteet ei ole useinkaan nopeasti hoidettavissa, jos on naimisissa ja lapsiakin ehkä mukana. Tunteita silti saattaa tulla, vaikka olisi varattukin.