Haluaisin kuulla teidän elämästä jotka olette/olitte joskus- tyttöjä (ja miksikäs ei muidenkin) että miten vanhemmat ym. suhtautuivat. Ja miten suhtauduttiin siihen, kun pyykkikorista löytyikin valkoisten pitsipöksyjen sijaan kalsarit, mitkä eivät sitten kuuluneetkaan pikkuveljelle (what the-!?)
Ja muista tuollaisista. Olen aika newbie ja kaipaan hieman kanssaihmisten tukea.
transpojat
jätkä_
25
5700
Vastaukset
- variag
Itse olen aikas nuori transpojaksi itsensä luokitteleva ja sinänsä varmaan vähän huono vastaamaan, kun en ole vanhemmille mitään sanonut. Heidän mielipiteensä kun tuntuu olevan se, että vain ja ainoastaan vartalo määrittää sukupuolen, joten tytön ruumiissa ei muuta saa ollakaan kuin se tyttö...
Mutta mitäpä niistä välitän, olen kulkenut jo pitkään kundin vaatteissa, hiukset lyhyenä ja rinnat piilossa. Ei ole vielä tullut vanhemmilta mitään huomauttelua, kai sekin on ihan ajan kysymys... - Ranma1/2
Minäkin olen viime aikoina alkanut tulla enemmän ulos "kaapista" poikailuni kanssa. Vasta äskettäin on pokka pitänyt leikata tukka lyhyeksi ja olla enemmän täyspäiväisesti maskuliinisempi.
Minä olen tosin ehkä vielä vähän oudompi tapaus. Asun periaatteessa ainakin ulospäin heterosuhteessa. Mutta. Mieheni on hyvin vahvasti miehiin suuntautunut bi-seksuaali ja minäkin saan kiksini parhaiten siitä, että olen poikana pojan kanssa. Olen siis periaatteessa "homo", vaikka se kuulostaakin aivan järjettömältä. Juuri tämän seikan vuoksi olen ollut hyvin pihalla jo vuosikausia.
Olen harrastanut transuilua epätasaisin väliajoin jo n.13-vuotiaasta lähtien. Olen nykyään 20. Olen pienirintainen, suht pitkä (mieheksi aika lyhyt mutta hyväksyttävissä mitoissa), hoikka ja kasvoiltani melko kulmikas ja nämä fyysiset ominaisuudet ovat auttaneet matkalla. Julkisia esiintymisiä olen tehnyt vuosien varrella useita. Kaveriporukoiden juhlissa olen aika järjestäen poikana. Vanhemmat eivät asiasta tiedä mutta veljelleni ja koko veljen kaveriporukalle menin hirveässä tuubassa viikonloppuna aiheesta avautumaan *nolo* Ottivat asian kaiketi suhteellisen rennosti.
Tällä hetkellä olen jotenkin välivaiheessa, etten tiedä oikein miten tästä eteenpäin. En usko, että koskaan voisin muuttaa itseäni pysyvästi mieheksi. Tällä hetkellä olen arkisin, töissä ja muualla melko turvallisen androgyyni koska en ainakaan tässä elämänvaiheessa tunne voivani olla asiasta aivan niin avoin.
Yksi suurimmista ongelmistani on, etten tiedä haluanko edes olla koko ajan poika. On hetkiä, jolloin tunnen halua olla taas tyttö. Näinä hetkinä minusta tuntuu, että en ole ns. "true" transvestiitti. Edes tieto, että useimmat transumiehetkään eivät tee sitä kokopäiväisesti ei auta viemään pois tunnetta, että olen jotenkin feikki tai että esittäisin vain. Lienee sanomattakin selvää, että tilanteeni aiheuttaa minulle enemmän kuin vähän identiteettikriisejä. Saatan joskus vaipua tuntikausiksi pääni sisään miettimään: "Mikä helvetti minä oikein olen?"
Tulipahan avauduttua jälleen. En ole vain löytänyt ketään, joka olisi edes kaukaisesti samanlainen kuin minä joten puran sydäntäni nyt huolella. Ehkä joku voisi antaa vinkkejä pääni selvittämiseen.- sure
"Olen siis periaatteessa "homo", vaikka se kuulostaakin aivan järjettömältä. Juuri tämän seikan vuoksi olen ollut hyvin pihalla jo vuosikausia."
Ei kuulosta järjettömältä, eikä kannata olla pihalla tuon takia. Olen tavannut vastaavasti tuntevia. Ilmiöstä vain ei kovin yleisesti taideta tietää. - Ranma1/2
sure kirjoitti:
"Olen siis periaatteessa "homo", vaikka se kuulostaakin aivan järjettömältä. Juuri tämän seikan vuoksi olen ollut hyvin pihalla jo vuosikausia."
Ei kuulosta järjettömältä, eikä kannata olla pihalla tuon takia. Olen tavannut vastaavasti tuntevia. Ilmiöstä vain ei kovin yleisesti taideta tietää.Koko homma olisi varmaankin vähän helpompi, jos asioista pääsisi juttelemaan useamminkin jonkun samanhenkisen kanssa. Pääsisi vaihtamaan vinkkejä miten esim. meikillä voi piilottaa pahimpia "ongelmakohtia" kasvoissa. Olen myös vuosikausia miettinyt mistä voisi löytää tai miten voisi tehdä aidon näköistä väliaikaista naamakarvoitusta. Mitään omia haivenia ei voi alkaa kasvattaa kun kumminkin täytyy julkisivua pitää yllä esim. juuri duunissa. Tavoitteena olisi, että jonain päivänä voisin kävellä sisään homoklubille ilman, että ihmiset edes huomaavat mitään outoa.
- tavallaan homoa
Minulla on myös hieman samanlainen tilanne... Kai se johtuu siitä että olen elänyt niin pitkään naisena että joistakin eleistä yms. on hankala päästä eroon ja tulee tyttömäinen olo... >.> Jos vaan sais rinnat pois ja äänen matalaksi niin kenties se helpottaisi asiaa kummasti. Kuitenkin: en ehkä kuitenkaan sanoisi että haluaisin olla nainen enää missään välissä.
- nahksu
Kovin tuntui kertomasi tutulta, erona vain se että itse olen biologinen mies, tiitti, ja seksuaalisena olentona taas koen olevani lesbo. Ja tuo on kyllä sellainen yhtälö joka tuntuu jotenkin järjenvastaiselta enkä ole edes kuullut että vastaavanlaisia "otuksia" olisi olemassa.
Oman tiitteytenikin kanssa olen alkanut olemaan "sujut" vasta ihan parin viimeisen vuoden ajan, tuo seksuaalinen vinksautuneisuuteni on varmaan ihan oma prosessinsa... - harvinaista
nahksu kirjoitti:
Kovin tuntui kertomasi tutulta, erona vain se että itse olen biologinen mies, tiitti, ja seksuaalisena olentona taas koen olevani lesbo. Ja tuo on kyllä sellainen yhtälö joka tuntuu jotenkin järjenvastaiselta enkä ole edes kuullut että vastaavanlaisia "otuksia" olisi olemassa.
Oman tiitteytenikin kanssa olen alkanut olemaan "sujut" vasta ihan parin viimeisen vuoden ajan, tuo seksuaalinen vinksautuneisuuteni on varmaan ihan oma prosessinsa...Ei tuo ole kovin harvinaista. Mm. kaikki naisista pitävät m2f transseksuaalit haluavat olla naisena naisen kanssa. Minulla tuo haave on ollut murrosikäisestä saakka ja todellisuutta viimeiset 8 vuotta :)
- nahksu
harvinaista kirjoitti:
Ei tuo ole kovin harvinaista. Mm. kaikki naisista pitävät m2f transseksuaalit haluavat olla naisena naisen kanssa. Minulla tuo haave on ollut murrosikäisestä saakka ja todellisuutta viimeiset 8 vuotta :)
tuossa kertomassasi on pari asiaa jotka eivät ihan täsmää omaan "tapaukseeni":
- olen tiitti, en transseksuaali
- tässä ei ole kyse haluamisesta vaan tuo lesbouteni on ikäänkuin "sisäänrakennettua" - ranma1-2
tavallaan homoa kirjoitti:
Minulla on myös hieman samanlainen tilanne... Kai se johtuu siitä että olen elänyt niin pitkään naisena että joistakin eleistä yms. on hankala päästä eroon ja tulee tyttömäinen olo... >.> Jos vaan sais rinnat pois ja äänen matalaksi niin kenties se helpottaisi asiaa kummasti. Kuitenkin: en ehkä kuitenkaan sanoisi että haluaisin olla nainen enää missään välissä.
Nyt ottaa kyllä päähän, että ujostelin niin monta vuotta samantyyppisten ihmisten etsimistä netin kautta. Ajattelin varmaan, että minua pidettäisiin kaikissa piireissä vähän ulkopuolisena. Nyt pitäisi vaan uskaltaa mennä jonnekin ihan fyysisesti sekaan. Homobaarissa käyminen on pitkään ollut jo listalla mutta ikäräjat vähän mietityttävät. Useille klubeillehan ikäräja on reippaasti yli 20. Lisäksi pulmia tuottaa, etten yksinkertaisesti näytä yhtään samalta kuin passikuvassani. Olisi ikävää saada käännytys ovelta tyyliin: "Viepä nämä isosiskon paperit ja itsesi kotiin."
Minullakin tuo ääni on hieman ongelmallinen. Ääneni on kyllä naiseksi melko matala jaa osaan sitä monen vuoden laulamisen jälkeen väännellä aika paljon mutta sävystä puuttuu vaan edelleenkin sitä bassoa. Rinnat ovat onneksi hyvin helposti piilotettavissa. On vain otettava huomioon, että maratonille ei lähdetä, sillä henki ei kulje hirveän hyvin.
Suurin ongelmani kuitenkin on, että en halua lähteä ihan virallisesti mihinkään (yleensä edelliset reissut on vähän pistetty vitsin piikkiin) ennen kuin tunnen, että menen ihan helposti "läpi" miehenä. Ehkäpä kun osan laittaa naamani ja vaatteeni ym. vähän ammattimaisemmin, tämäkin häipyy.
(On kyllä hankalaa kun en tuota kautta-merkkiä saanut nimimerkissäni pidettyä rekisteröitymisen takia. Hankala hetki oli myös kun pakollisissa ilmoitettavissa oli mukana sukupuoli. Laitoinpa vielä nainen kun niin useimmat ihmiset minut vielä näkevät.) - Melanie
Aloin pohtia tuota käyttämääsi termiä "true transvestiitti". Mielestäni kuvauksesi itsestäsi kertoo aika selvästi sinun olevan transvestiitti, crossdresser, ristiinpukeutuja tai miksi kukin satunnaista tarvettaan pukeutua/eläytyä toisen sukupuolen rooliin sitten kutsuukin.
On aivan normaalia, ettet halua muuttua mieheksi tai olla miehen roolissa kokopäiväisesti.En minäkään halua tyttöillä koko ajan, ainoastaan silloin kun tunnen siihen tarvetta. Sisinpäsi kyllä kertoo milloin on aika vaihtaa roolia hetkeksi.
Seksuaalinen suuntautumisesi taas on luku sinänsä, eikä suoranaisesti liity tiitteyteesi.
Tosi hienoa, että kirjoitit ja kerroit itsestäsi.Toivottavasti uskallat tulla reilusti ulos kaapista ja nauttia taipumuksestasi. Siinä ei ole mitään hävettävää!
Oma näkemykseni on että naisesta mieheksi transvestiittejä täytyy olla suurinpiirtein saman verran kuin toisinpäinkin. Voin olla tietysti väärässä ja jos jollain on heittää kehiin tieteellistä faktaa, sen tehköön. - ranma1-2
Melanie kirjoitti:
Aloin pohtia tuota käyttämääsi termiä "true transvestiitti". Mielestäni kuvauksesi itsestäsi kertoo aika selvästi sinun olevan transvestiitti, crossdresser, ristiinpukeutuja tai miksi kukin satunnaista tarvettaan pukeutua/eläytyä toisen sukupuolen rooliin sitten kutsuukin.
On aivan normaalia, ettet halua muuttua mieheksi tai olla miehen roolissa kokopäiväisesti.En minäkään halua tyttöillä koko ajan, ainoastaan silloin kun tunnen siihen tarvetta. Sisinpäsi kyllä kertoo milloin on aika vaihtaa roolia hetkeksi.
Seksuaalinen suuntautumisesi taas on luku sinänsä, eikä suoranaisesti liity tiitteyteesi.
Tosi hienoa, että kirjoitit ja kerroit itsestäsi.Toivottavasti uskallat tulla reilusti ulos kaapista ja nauttia taipumuksestasi. Siinä ei ole mitään hävettävää!
Oma näkemykseni on että naisesta mieheksi transvestiittejä täytyy olla suurinpiirtein saman verran kuin toisinpäinkin. Voin olla tietysti väärässä ja jos jollain on heittää kehiin tieteellistä faktaa, sen tehköön.Kaapista tuloon liittyen, olen jo päättänyt mennä tarkastamaan ensi viikon sateenkaarikahvilan. Jotenkin vähän jännittää miten sovin joukkoon mutta on se kokeilemisen arvoista.
- fantazy
Luulisi, että täältä netistä löytyy paljonkin sinun kaltaisiasi ihmisiä ja täällä kuitenkin pystyy pysymään suhteellisen anonyyminä näiden asioiden kanssa. Itse olen mies, mutta miettinyt miltä tuntuisi olla nainen. Aika pitkään pohtinut näitä asioita, mutta en ole mihinkään kunnon johtopäätökseen päässyt. Elän myös heterosuhteessa ja silloin tällöin pukeudun toisen tietämättä, mutta sen pitemmälle en aiokaan mennä. Yleensä vain haaveilen ja kuvittelen...mutta kirjoittele jos [email protected]
- pseudonainen
Olen suht koht nuori, mutta jo tajunnut, että olen huomattavasti enemmän mies kuin nainen. Ensimmäinen reaktioni siihen oli syömishäiriö - naisellisten muotojen poistamiseksi, kai. Samalla halusin isommat käsivarsilihakset. Laihduttamallahan menettää entisetkin...
Se meni pian ohi. Syön kunnolla, lihaksia tuli, mutta muotoja ei ole tullut. Luojan kiitos - en kestäisi olla niin kaukana henkisestä itsestäni.
Minulle on sattunut hyvät vanhemmat, jotka eivät pakota muuttumaan toisten mieliksi. Kumpikaan ei ole niin kuuro ja sokea, että väheksyisi kaikkea vähänkin naiselta näyttävää. Mutta fyysisen ja henkisen sukupuolen ero menee heiltä yli hilseen. He nyt uskovat vain fyysisen sukupuolen ratkaisevuuteen. Sisaruksia sentään ei ole ihmettelemässä, se voi olla hyvä.
Naisten ajattelu ei vain yksinkertaisesti ole samanlaista kuin minun.
Kun jouduin paljastamaan asian, koulun terkkari alkoi jauhamaan jotain "sukupuolisen kehityksen alussa voi oma sukupuoli tuntua seksuaalisesti kiihottavalta.."-selostusta. Hänelle oli vaikeaa käsittää, että sukupuoli ei ole pelkkä seksuaaliasia, vaan se ratkaisee yleensä ajattelutavan tms.
Lesboksi nimittelevät, luulevat tai väittävät ovat ainakin väärässä. En tiedä tarkkaan suuntaumustani, enkä välitä tietääkään. Kai olen kanavoinut seksuaalivietin muihin töihin, mikä sopii hyvin.
Voin olla epäuskottava mieheksi, koska olen vain 161 cm. Toisaalta omistan kapean lantion, pitkät raajat ja miesmäisen kävelytyylin. Vaihdosleikkaus olisi sellainen oravanpyörä, että olen päättänyt jättää sen tekemättä.
Joskus suutun ruumiilleni ja alan kirota sitä. Toisaalta on etu, etten syntynyt mela jalkojen välissä - nyt nään tarkasti näitä sosiologisia juttuja, kaikenlaista sukupuolittamista pitkin päivää.
Ymmärrän naisten aseman, mutta naisia en...- Anonyymi
Miksi naisen sukupuolittaminen on ongelma mutta miehen ei?
- MtoF
Löytyyhän näihin asioihin tietoa tukea ja kanssakäymistä toisten kaltaistemme kanssa.
Ei tarvitse kärsiä sen takia, että ei tiedä kuka on.
Jos haluaa tietoa sitä saa. Esim. näistä osoitteista.
www.seta.fi
www.trasek.net
Toivon, että asiat alkavat selvitä teille kaikille jotka olette epätietoisia omasta identiteetistä.
Apu löytyi minullekkin. Hyvää jatkoa kaikille. Rohkeasti eteenpäin vain. Tulee hyvä fiilis, kun löytää itsensä ja elää sen mukaan miltä tuntuu. - Poikaoikeasti1
tulen todella myöhässä kommentoimaan tänne mutta ei se mitään, kaipa joku löytää tämän vielä lähiaikoina..?
Olen 15-vuotias väärään vartaloon syntynyt poika, ja ajattelin kertoa tarinani.
Ihan pienenä en asiasta mitään ymmärtänyt, eli äiti puki minut tyttöjen vaatteisiin yms yms. Vähän kasvettuani kun aloin jo katselemaan itse vaatteita kaupoista (ala-asteella..?),valitsin aina miesten/poikien t-paitoja ja verkkareita. Olen aina ollut poikamainen, mutta en usko että vanhempani tiedostavat tätä että olen oikeasti poika. Muistan melkeimpä jokaiset juhlat johon jouduin meikata, kihartaa hiuksia tai pukeutua mekkoon. En tykännyt yhtään, tuntui pakkopullalta, mutta tein ne silti koska luulin silloin että minunkin täytyy tehdä niin koska muutkin tytöt tekevät, ja että olisin epänormaali jos en tekisi samoin.
Muistan 7luokalla kun etsin siskoni kulmakynän ja yritin epätoivoisesti tehdä minusta kaunista ja piirtää kulmat. Ei tuntunut oikealta mutta tein sen siksi koska muutkin tekivät ja mietin taas että minunkin täytyy koska olen "tyttö". En osannut piirtää kulmia, joten en onneksi tehnyt niitä ikinä.
Nyt 8lk lopussa olen alkanut tajuamaan asioita aivan eri tavalla. Minä olen minä, pukeudun miten itse tahdon, teen mitä itse tahdon, olen väärään kehoon syntynyt. Ennen jos äitini sanoi esim. "tuohan on poikien paita? katsotaan tyttöjen vaatteista....." sanoin vaan "okei." ja menin katsomaan tyttöjen vaatteita joista en pitänyt. Nykyään sanon äitilleni että menen poikienosastolta katsomaan koska siellä on mieluisia vaatteita ja pidän niistä. Useimmiten kyllä shoppaan yksin koska silloin saan varmasti valita mieluiset vaatteet.
Pitkät hiukset on vielä, mutta hiuksien alla on 360 siili, eli kun laitan hiukset kiinni niin siili näkyy. Tarkotus olisi leikata hiukset kokonaan lyhyeksi, mutta en vielä uskalla, en tiedä miksi. Vaikka tiedän että se olisi hyvä ratkaisu. Ehkä reaktiot vain pelottaa. Nyttenkin olen poikien hupprissa ja lippis päässä, ja hiukset lippiksen sisällä.
Toivon että saatte tukea joltain ja uskallatte olla omia itsejänne. Tsemppiä kaikille!!- Anonyymi
Saatat toki olla transpoika, muttei naisellisten vaateiden, meikkaamisen ym. vierastaminen sitä automaattisesti tarkoita. Moni lesbokin on sellainen ja silti täysi nainen.
- Fetissiakka
No minä olen ainakin fetisisti, vaikka en menekään mihinkään muottiin. Olen fyysisesti 30-vuotias bi-nainen. Rooli on täyshetero, kukapa arvaisi.
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384659Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203195Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2722376Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532247- 1652079
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131642M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151289