Mistä rohkeutta eroamiseen?

Puhu akallesi siitä ja ole rehellinen. Kokeilkaa vaikka asumuseroa ensin ja kuunnelkaa lapsen toiveita asumisen suhteen.

Hanki esin itsellesi asunto ja jos vaimosi on valmis häätämään sinut ulos kodistanne heti kerrottuasi avioerosta, sinulla ainakin on katto pääsi päällä.
Mutta ensin, olisitko valmis vielä yrittämään kolmannen neutraalin osapuolen osallistuessa yhteiseen keskustelutuokioonne?
Oletko aivan varma ettei yhteistä lankaa enää loydy vaimosi ja sinun välille?
Uskotko että hän on tietoinen aikeistasi, aavistaa että loppua kohti olette menossa?
Vai tuleeko avioeroehdotus kuin salama kirkkaalta taivaalta hänelle?

Harmittava tilanne.

Antaisin äidille lapsesta vastuun kokonaan vaikka sinulla olisikin varmoon hirveä ikävä poikoosi .

Mutta huomoot että se on paras ratkaisu tilanteessasi koska se on viärin yrittee pitee poikoo jos rakkaus on jo lopussa ja tiedän itsekkin tuon inhotuksen.,,

Vaikka ikävöin tunteitamme mutta tiedän etten kauvoo viihtyisi hänen kanssaan jos olisikin jokin toinen mahdollisuus.

Enkä sillälailla ennee pystyisi enkä edes haluaisi sitoutua entiseen.

Ikävä on mutta toisaalta tiesin että näin tulloo käymöön.

En tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi häntä koskoon kohdannut.

Sairastuin siinä samassa .


Välillä oli erilaista mutta monesti olimme tosi lähellä toisiamme.

Kunnes kaikki loppui minun menetettyä poikani.

Ehkä meillä olisi jotain yhteistä nuiden asioiden pohjalta??

Eihän vika meissä ole että moni asia mäni vikkoon..???

Me olemme hyviä .

Jaksan uskoa siihen..

Minä ja sinä.

Miltähän tuntuisi jakoo jonkinlaista epäonnistumista kuten minulla on nyt vain semmoista.

En kyllä tiedä .

Saattaisi olla hyvä puhua näistä kahdestaan.

Ikävöinnistä.

Ei se helpota että haemme sitä tunteen vastinetta jatkuvasti joltain/jostain muusta.

Muþ se vois olla hyvää puhua kahdestuaan näitä..,,,??

Tunteita.

Samanlainen tilanne itsellä. On raskasta veivata eroajatuksia päivästä toiseen. Jokatoinen päivä olen varma päätösestä ja että nyt nostan asian kunnolla esille ja joka toinen päivä jänistän.

Eroasia on ollut tapetilla jo kolme vuotta ja kaksi kertaa ollaan erosta juteltu. Puoliso ei halua erota, mutta itsellä ei enää rakastavia tunteita ja riitely väsyttää. Ongelmaksi koen sen, että puoliso osaa olla tosi hankala ja pelottaa lasten takia kuinka ikäväksi ero sen myötä menee. Itse haaveilen ”hyvästä” erosta ja sen vuoksi ehkä tässä vielä notkun, että myös puolisokin olisi valmis eropäätöksen tekemään.

Terapiassa käytiin vuosia sitten muutaman kerran, mutta ei koettu siitä olevan hyötyä.

Eli eipä ole viisaita sanoja sulle sanoa.Kannustan kuitenkin siihen, että kävisit rohkeasti vaimon kanssa aiheesta keskustelua ja koitat itse pysyä rauhallisena. Ylättäen tuleva ero ei ole mukava ja rakentava.