Olen vakavissani haaveillut avioerosta nyt reilun puoli vuotta, mutta pelkään että kestääkö oma psyyke eroa. Meillä on yksi yli 10v lapsi ja yhteiseloa hyvän matkaa yli 20v. Mitään yksittäistä tai dramattista syytä ei eroonpäätökseen ole. Pelkään myös, että joudun joksikin viikoloppuisäksi. Millä perusteilla lapsen asumisjärjestely päätetään? Viikko-viikko järjestelyyn voisi jotenkin ehkä tottua. Toki pelkään myös vaimon reaktiota ja en häntä haluaisi satuttaa, vaikka tässä hommassa väkisin sattuu kaikkiin. Ja jos saan asian kerrottua, niin miten sitä voi olla samassa asunnossa siihen asti, että uuteen pääsee. Joka päivä tuntuu tuskalle olla tässä tilanteessa, mutta ei ole munaa tehdä asialle mitään 🥺 Ja tähän ei liity kolmatta pyörää eikä sellaista. Rakkaus on vaan loppuun kulutettu ja toisen läheisyys inhottaa.
Mistä rohkeutta eroamiseen?
10
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Puhu akallesi siitä ja ole rehellinen. Kokeilkaa vaikka asumuseroa ensin ja kuunnelkaa lapsen toiveita asumisen suhteen.
- Anonyymi
Ei me puhuta ikinä meidän suhteesta. Siinä se ongelma on, kun ei uskalla ottaa puheeksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei me puhuta ikinä meidän suhteesta. Siinä se ongelma on, kun ei uskalla ottaa puheeksi.
Tuskin kuitenkaan vihaatte toisianne? Ei eron tarvitse kuitenkaan pilata välejänne ja tukena voi pysyä erosta huolimatta.
- Anonyymi
Hanki esin itsellesi asunto ja jos vaimosi on valmis häätämään sinut ulos kodistanne heti kerrottuasi avioerosta, sinulla ainakin on katto pääsi päällä.
Mutta ensin, olisitko valmis vielä yrittämään kolmannen neutraalin osapuolen osallistuessa yhteiseen keskustelutuokioonne?
Oletko aivan varma ettei yhteistä lankaa enää loydy vaimosi ja sinun välille?
Uskotko että hän on tietoinen aikeistasi, aavistaa että loppua kohti olette menossa?
Vai tuleeko avioeroehdotus kuin salama kirkkaalta taivaalta hänelle?- Anonyymi
Ei tartte hankkia etukäteen mitään asuntoa, sehän on varmaan teidän yhteinen? Mutta tuo suoraan puhuminen on hyvästä, saattaa rouvakin herätä tähän päivään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tartte hankkia etukäteen mitään asuntoa, sehän on varmaan teidän yhteinen? Mutta tuo suoraan puhuminen on hyvästä, saattaa rouvakin herätä tähän päivään
Emme mekään koskaan erosta puhuneet. Panin vain monisteet nenän alle ja käskin allekirjoittaa. Kirjoitti.
- Anonyymi
Harmittava tilanne.
Antaisin äidille lapsesta vastuun kokonaan vaikka sinulla olisikin varmoon hirveä ikävä poikoosi .
Mutta huomoot että se on paras ratkaisu tilanteessasi koska se on viärin yrittee pitee poikoo jos rakkaus on jo lopussa ja tiedän itsekkin tuon inhotuksen.,,
Vaikka ikävöin tunteitamme mutta tiedän etten kauvoo viihtyisi hänen kanssaan jos olisikin jokin toinen mahdollisuus.
Enkä sillälailla ennee pystyisi enkä edes haluaisi sitoutua entiseen.
Ikävä on mutta toisaalta tiesin että näin tulloo käymöön.
En tiedä mitä olisin tehnyt jos en olisi häntä koskoon kohdannut.
Sairastuin siinä samassa .
Välillä oli erilaista mutta monesti olimme tosi lähellä toisiamme.
Kunnes kaikki loppui minun menetettyä poikani.
Ehkä meillä olisi jotain yhteistä nuiden asioiden pohjalta??
Eihän vika meissä ole että moni asia mäni vikkoon..???
Me olemme hyviä .
Jaksan uskoa siihen..
Minä ja sinä.
Miltähän tuntuisi jakoo jonkinlaista epäonnistumista kuten minulla on nyt vain semmoista.
En kyllä tiedä .
Saattaisi olla hyvä puhua näistä kahdestaan.
Ikävöinnistä.
Ei se helpota että haemme sitä tunteen vastinetta jatkuvasti joltain/jostain muusta.
Muþ se vois olla hyvää puhua kahdestuaan näitä..,,,??
Tunteita.- Anonyymi
Lapsesta en missään nimessä luovu. Ja miksi pitäisi, koska lasta toki rakastan mutta vaimoa en. Syyllistä on tosiaan turha etsiä. Tilanne on vaam kehittyny tämmöiseksi pikkuhiljaa.
- Anonyymi
Samanlainen tilanne itsellä. On raskasta veivata eroajatuksia päivästä toiseen. Jokatoinen päivä olen varma päätösestä ja että nyt nostan asian kunnolla esille ja joka toinen päivä jänistän.
Eroasia on ollut tapetilla jo kolme vuotta ja kaksi kertaa ollaan erosta juteltu. Puoliso ei halua erota, mutta itsellä ei enää rakastavia tunteita ja riitely väsyttää. Ongelmaksi koen sen, että puoliso osaa olla tosi hankala ja pelottaa lasten takia kuinka ikäväksi ero sen myötä menee. Itse haaveilen ”hyvästä” erosta ja sen vuoksi ehkä tässä vielä notkun, että myös puolisokin olisi valmis eropäätöksen tekemään.
Terapiassa käytiin vuosia sitten muutaman kerran, mutta ei koettu siitä olevan hyötyä.
Eli eipä ole viisaita sanoja sulle sanoa.Kannustan kuitenkin siihen, että kävisit rohkeasti vaimon kanssa aiheesta keskustelua ja koitat itse pysyä rauhallisena. Ylättäen tuleva ero ei ole mukava ja rakentava.- Anonyymi
Kiitos kommentista. Tämä on vähänkuin omaa tarinaa lukisi. Riidellä en haluaisi itsekkään. Ehkä sitä jonakin päivänä saa asiansa kerrottua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51619Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)251341- 131089
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w201062- 51061
- 6954
- 2953
- 5945
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais1932- 6924