Mitä koet musiikkia kuunnelessasi?

megatherium
24.09.2020 10:03:03 (muokattu 24.09.2020 14:40:45)


Kuuntelin eräänä iltana hölmistyneenä monttu auki Tuukkasen Meri sinfonian 3. ja 4. osaa joista olin melko vaikuttunut ja yritin pelata samalla shakkia josta ei näin ollen tullut oikein yhtään mitään musiikin aikaansaaman lumouksen särkymättä. Olen minä siitä paljon voimakkaampiakin emotionaalisia kokemuksia saanut tuntiessani rintakehän olevan musiikin voimasta kuin rusentumaisillaan sängyn patjaa vasten. Mutta yhtä usein se vaikuttaa myös mitäänsanomattoman laimealta ja lattealta. Harmittaa vain kun tuubista eikä Spotifysta voi kuunnella sen lumoavan kaunista 16 ja puoli minuuttista avausosaa largo-allegro lähes impressionistisen pehmeässä aaltomaisessa melodiikassaan kun sen tilalla soi nopeatempoinen, lyhyt ja kepeä kestoltaan 3 ja puoli minuuttinen osin pandiatoninen Intermezzo joka on vasta teoksen toinen osa ja soi siis näin ollen kahteen kertaan. Pöljää. Finlandia Recordsin levyllä kaikki osat ovat mukana. Nämä jousiorkesterikappaleet Meditaatio, Romanssi ja Tempus Festum ovat myös aika vaikuttavia. Harmittaa vain se että Tuukkasen kaunista romanttista musiikkia on levytetty niin vähän. Viimeksi jousiorkesteriminiatyyrejä mutta esim. erästä hänen tärkeimmistä teoksistaan olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidemusiikkikilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 voittanutta Karhunpyyntiä ei ole julkaistu koskaan CD:llä. Todellisuudessa karhunpyynti on vaikuttavampi kuin olympiakultamitaliteos, erään puolalaisen säveltäjän sinfonia.

Anonyymi kirjoitti:

megatherium
24.09.2020 10:03:03 (muokattu 24.09.2020 14:40:45)


Kuuntelin eräänä iltana hölmistyneenä monttu auki Tuukkasen Meri sinfonian 3. ja 4. osaa joista olin melko vaikuttunut ja yritin pelata samalla shakkia josta ei näin ollen tullut oikein yhtään mitään musiikin aikaansaaman lumouksen särkymättä. Olen minä siitä paljon voimakkaampiakin emotionaalisia kokemuksia saanut tuntiessani rintakehän olevan musiikin voimasta kuin rusentumaisillaan sängyn patjaa vasten. Mutta yhtä usein se vaikuttaa myös mitäänsanomattoman laimealta ja lattealta. Harmittaa vain kun tuubista eikä Spotifysta voi kuunnella sen lumoavan kaunista 16 ja puoli minuuttista avausosaa largo-allegro lähes impressionistisen pehmeässä aaltomaisessa melodiikassaan kun sen tilalla soi nopeatempoinen, lyhyt ja kepeä kestoltaan 3 ja puoli minuuttinen osin pandiatoninen Intermezzo joka on vasta teoksen toinen osa ja soi siis näin ollen kahteen kertaan. Pöljää. Finlandia Recordsin levyllä kaikki osat ovat mukana. Nämä jousiorkesterikappaleet Meditaatio, Romanssi ja Tempus Festum ovat myös aika vaikuttavia. Harmittaa vain se että Tuukkasen kaunista romanttista musiikkia on levytetty niin vähän. Viimeksi jousiorkesteriminiatyyrejä mutta esim. erästä hänen tärkeimmistä teoksistaan olympiahopeaa Lontoon olympialaisten taidemusiikkikilpailun orkesterimusiikkisarjassa 1948 voittanutta Karhunpyyntiä ei ole julkaistu koskaan CD:llä. Todellisuudessa karhunpyynti on vaikuttavampi kuin olympiakultamitaliteos, erään puolalaisen säveltäjän sinfonia.

Lue lisää

Zbigniew Turski oli se puolalaissäveltäjä joka nappasi Lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa kultaa sinfoniallaan no 2 "Olympia" 1948

Se vaihe on mennyt minulla ohi kun Finlandia kosketti minua kyyneliin asti mutta se tunne oli silti vain varsin sentimentaalista laatua eikä ylevästi ja jalosti kohottavaa ja pakaduttavaa tai lumoavaa kuten vaikka Melartinilla ja Tuukkasen pojalla joissakin biiseissä. Finlandia ei populariteetistaan ja paatoksestaan huolimatta missään tapauksessa kuulu niihin kaikkein syvällisimpiin luomuksiin joita säveltäjät ovat kansallisromanttisena kautena suomessa säveltäneet sentimentaalisesta virityksestään huolimatta. Teos on muodoltaankin hieman hajanainen.

En usko että kappaleessa on kuitenkaan seksuaalista viritystä tai ainakaan minä en ole sellaista koskaan Mozartin 40. sinfoniaa lukuunottamatta koskaan kokenut. Melartinin sinfoniat eivät välttämättä kertakuulemalta kosketa kuulijaa koska se on Finlandiaa syvällisempää musiikkia merkittävästi lyhennettyinäkin versioina ja edellyttää kuulijaltaan klassisen musiikin kuuntelun pitkäkestoista harjaantuneisuutta tietysti riippuen mitä sinfoniaa kuuntelee. Minä itse kuten olen jo kertonutkin että kuuntelin niitä joskus isoilla kajareilla kovalla volyymillä niin että musiikin tunnevoima sai minut kohottautumaan ylös kohti korkeuksia ja jopa kiihtyneenä ja pakahtuneena huohottamaan äänekkäästi ilman loppuessa keuhkoista vaikkei tämänkaltainen kuuntelumetodi musiikillisesta laadukkuudesta mitään todistakaan. Olen myös kännykällä kuuntelemalla saavuttanut lähes samankaltaisia tuloksia.

Mutta tuo emotionaalinen syvyysperspektiivikin vaihtelee suuresti eri säveltäjillä sekä heidän luomiskausiensa välillä kypsyyasteesta riippuen eikä ole siksi syytä niputtaa niitä yhteen klassisen musiikin lipun alle niin kuin kyse olisi jotakin homogeenisestä kokonaisuudesta. Vaikkei emotionaalista syvyyttä sinänsä voikaan mitata se on mielestäni viime kädessä se tärkein ominaisuus joka mahdollistaa suuret emotionaaliset kokemuksemme musiikista ja sitä kautta tekee musiikista kärjistetysti joko arvokasta tai arvotonta musiikin syvällisyydestä ja pinnallisuudesta riippuen vaikka sisältyyhän musiikkiin kuitenkin myös paljon muita ominaisuuksia ja parametrejä joita ei voida arvottaa pelkän emotionaalisen syvyysperspektiivin kautta. Tästäkin on olemassa hyvin eriäviä mielipiteitä sillä jotkut vähättelevät Sibeliusta ja arvostavat Melartinin korkeammalle juurikin emotionaalisen syvyyden tai sen puutteen vuoksi kuten minä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta tuo emotionaalinen syvyysperspektiivikin vaihtelee suuresti eri säveltäjillä sekä heidän luomiskausiensa välillä kypsyyasteesta riippuen eikä ole siksi syytä niputtaa niitä yhteen klassisen musiikin lipun alle niin kuin kyse olisi jotakin homogeenisestä kokonaisuudesta. Vaikkei emotionaalista syvyyttä sinänsä voikaan mitata se on mielestäni viime kädessä se tärkein ominaisuus joka mahdollistaa suuret emotionaaliset kokemuksemme musiikista ja sitä kautta tekee musiikista kärjistetysti joko arvokasta tai arvotonta musiikin syvällisyydestä ja pinnallisuudesta riippuen vaikka sisältyyhän musiikkiin kuitenkin myös paljon muita ominaisuuksia ja parametrejä joita ei voida arvottaa pelkän emotionaalisen syvyysperspektiivin kautta. Tästäkin on olemassa hyvin eriäviä mielipiteitä sillä jotkut vähättelevät Sibeliusta ja arvostavat Melartinin korkeammalle juurikin emotionaalisen syvyyden tai sen puutteen vuoksi kuten minä.

Lue lisää

Musiikki on universaali kieli, joka ei tunne minkäänlaisia rajoja ja jota jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Siitä että musiikki esittää välittömästi itse tahtoa seuraa että se vaikuttaa nopeasti tahtoon, tunteisiin ja affekteihin ja kykene muuttamaan ja kohottamaan niitä nopeasti toiseen vireeseen kieli-ja kulttuuritaustasta sekä etnisestä taustasta riippumatta. Riippuu tietysti musiikista. Mökämusiikki tuskin saa sellaista vaikutusta aikaan musikaalisessa ihmisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Musiikki on universaali kieli, joka ei tunne minkäänlaisia rajoja ja jota jokainen ymmärtää omalla tavallaan. Siitä että musiikki esittää välittömästi itse tahtoa seuraa että se vaikuttaa nopeasti tahtoon, tunteisiin ja affekteihin ja kykene muuttamaan ja kohottamaan niitä nopeasti toiseen vireeseen kieli-ja kulttuuritaustasta sekä etnisestä taustasta riippumatta. Riippuu tietysti musiikista. Mökämusiikki tuskin saa sellaista vaikutusta aikaan musikaalisessa ihmisessä.

Lue lisää

Musiikin muodossa ajatteleminen tai kuulemalla säveltäminen vaatii paljon monisäikeisempää käsityötä kuin millään muulla alalla.

Musiikki voidaan korvata silloin kun sen avulla sanotaan jotakin mikä on sanottavissa muutenkin kuin musiikilla.

Sävelet toimivat sanojen rinnakkaisilmiönä, niitä täydentävänä ja kuitenkin täysipainoisena ilmaisumuotona, vaikka sanat eivät voikaan niitä kompensoida vailla selvää yhtäläisyyttä niiden metafyysisen merkityksen premissien ja tietotavan peruseroavaisesta erisuuntaisuudesta johtuen kaikkien mielteenä olon, maailman mielteenä, ollessa välillistä, aivojen havainnossa tiedoittuna välillisisesti ilmenevää, joiden havaintoa aistit välittävät, kun olio sinänsä tiedoitaan välittömästi sisältäpäin itseydestä käsin paljastuen itsetajunnalle tahdoksi jota itseään ja sen liikkeitä musiikki välittömästi esittää puhtaan mielteen alueelle heijastuneena.

Sävelillä on siis ainakin yhtä määrätty funktio kuin sanoilla vaikka sanat edellisestä esityksestä johtuen eivät niitä voikaan kompensoida. Musiikin vaikutuksen ollessa verrattomasti nopeampi ja mahtavampi kuin sanoilla merkittyjen abstraktisten käsitteiden jotka ovat vain pelkällä ajatusrerittelyllä syntyneitä osamielteitä havainnosta kaiken syvän viisauden juontuessa olioiden havainnollisesta käsittämisestä joka on aina ollut luomistapahtuma kaiken perusajattelun tapahtuessa kuvissa, niinikään musiikillisessa luomisprosessissa säveltäjän nähdessä ja kuullessa kuvan sielunsa silmien edessä täysine mittoineen joka kasvaa ja kohoaa sävelten pauhatessa ja myrskytessä kunnes ovat nuotteina hänen edessään puhtaaksikirjoittamista varten vaikka mahdollisesti syntyvätkin samanlaisissa sieluntilossa jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi, abstrakteiksi käsitteiksi, jotka kuitenkin tiedoitaan kahdella peruseroavaisella tavalla, musiikki kokonaan sisältäpäin ja sanojen muodostamat kielikuvat ja assosiaatiot ulkoapäin.

Minä en ole koskaan hurmioitunut sanan todellisessa merkityksessä muusta kuin klassisesta musiikista Mozartista ja Beethovenista Schubertiin ja Deliukseen ja Melartiniin ja Tuukkaseen. Sibeliuta kuunnellessa en ole ollut lähelläkään hurmiota.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole koskaan hurmioitunut sanan todellisessa merkityksessä muusta kuin klassisesta musiikista Mozartista ja Beethovenista Schubertiin ja Deliukseen ja Melartiniin ja Tuukkaseen. Sibeliuta kuunnellessa en ole ollut lähelläkään hurmiota.

Lue lisää

Jep, ei ole Sibelius muakaan koskaan saanut hurmioon, ei lähellekään.

Norppa83 kirjoitti:

Jep, ei ole Sibelius muakaan koskaan saanut hurmioon, ei lähellekään.

Sibeliusta voidaan siksi pitääkin sangen yliarvostettuna säveltäjänä jonka populariteetti on suuri mysteeri.

Norppa83 kirjoitti:

Jep, ei ole Sibelius muakaan koskaan saanut hurmioon, ei lähellekään.

Valitettavasti Sibeliuksen musiikki on esim. 5. sinfonian jousihuminassa ts. tremolossaan niin huonoa ettei se kykene kohottamaan tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita korkeampaan vireeseen ja tunkemaan tahtomista ulos tajunnasta henkeähaukkovalla pakahduttavuudella ja sydämen karrelle polttavalla hehkulla johon säveltäjät Mozartista ja Schubertista Melartiniin kykenevät spontaaneina musiikillisina luovina henkinä.

Anonyymi kirjoitti:

Valitettavasti Sibeliuksen musiikki on esim. 5. sinfonian jousihuminassa ts. tremolossaan niin huonoa ettei se kykene kohottamaan tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita korkeampaan vireeseen ja tunkemaan tahtomista ulos tajunnasta henkeähaukkovalla pakahduttavuudella ja sydämen karrelle polttavalla hehkulla johon säveltäjät Mozartista ja Schubertista Melartiniin kykenevät spontaaneina musiikillisina luovina henkinä.

Lue lisää

Näin verkkokauppa Amazonin sivuilla luonnehditaan Kalervo Tuukkasta:

"Kalervo Tuukkanen kuuluu suomalaisiin jälki sibeliaanisiin sinfonikoihin joiden musiikki on jäänyt hämärän peittoon ( tai unohduksiin) .

Kyllä, Merikanto, Melartin, Madetoja ja muut ovat hyvin edustettuina levyllä mutta miten on Linnalan, Ringbomin, Saikkolan, Rannan, ( Aaltosen, Fordellin, Fougstedtin, Karjalaisen) tai Furuhjelmin laita, esimerkiksi.

Tuukkasen musiikki on yleensä myöhäis-tai uusromanttista, konservatiivista ja ammattitaitoista; hieman halventavasti luonnehdittuna sitä voitaisiin kutsua Sibeliuksen hampaattomaksi versioksi ja vaikka luonnehdinta ei ole täysin väärä Tuukkasen musiikki on todella melko viehättävää ja ansaitsee tulla tunnetuksi.

Siinä on myös monia elementtejä jotka muistuttavat enemmän Carl Nielseniä kuin Sibeliusta ja Tuukkanen on selvästi inspiroitunut impressionismista. Siinä on tiettyä viatonta charmia ja herttaisuutta mutta musiikki ei ole kuitenkaan heppoista ja siitä löytyy myös syvyyttä."

Ensinnäkin Tekstissä esiintyy muutamia virheitä kuten se että Tuukkasen musiikki on jälki-madetojalaista eikä jälki-sibeliaanista eikä ole Nielsen-vaan Klami-vaikutteista. Siksi toisekseen se ei ole hampaaton versio Sibeliuksesta vaan Sibelius on hiukan hampaatonta Tuukkaseen verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Näin verkkokauppa Amazonin sivuilla luonnehditaan Kalervo Tuukkasta:

"Kalervo Tuukkanen kuuluu suomalaisiin jälki sibeliaanisiin sinfonikoihin joiden musiikki on jäänyt hämärän peittoon ( tai unohduksiin) .

Kyllä, Merikanto, Melartin, Madetoja ja muut ovat hyvin edustettuina levyllä mutta miten on Linnalan, Ringbomin, Saikkolan, Rannan, ( Aaltosen, Fordellin, Fougstedtin, Karjalaisen) tai Furuhjelmin laita, esimerkiksi.

Tuukkasen musiikki on yleensä myöhäis-tai uusromanttista, konservatiivista ja ammattitaitoista; hieman halventavasti luonnehdittuna sitä voitaisiin kutsua Sibeliuksen hampaattomaksi versioksi ja vaikka luonnehdinta ei ole täysin väärä Tuukkasen musiikki on todella melko viehättävää ja ansaitsee tulla tunnetuksi.

Siinä on myös monia elementtejä jotka muistuttavat enemmän Carl Nielseniä kuin Sibeliusta ja Tuukkanen on selvästi inspiroitunut impressionismista. Siinä on tiettyä viatonta charmia ja herttaisuutta mutta musiikki ei ole kuitenkaan heppoista ja siitä löytyy myös syvyyttä."

Ensinnäkin Tekstissä esiintyy muutamia virheitä kuten se että Tuukkasen musiikki on jälki-madetojalaista eikä jälki-sibeliaanista eikä ole Nielsen-vaan Klami-vaikutteista. Siksi toisekseen se ei ole hampaaton versio Sibeliuksesta vaan Sibelius on hiukan hampaatonta Tuukkaseen verrattuna.

Lue lisää

Amazonion nettisivuilla todetaan lisäksi mm. että:

"Tuukkasen 3. sinfonia Meri on soitinnettu tenorille, sopraanolle, kuorolle ja orkesterille säveltäjän omaan tekstiin joka on yhtä konservatiivista kuin itse musiikki. Teos ei todellakaan tule muuttamaan musiikinhistoriaa mutta se on ilmeisen hyvin rakennettu ja viehättävä teos joka on taidokkaasti orkestroitu tyyliin joka osoittaa gallialaista vaikutusta. 3. ja 4. osa ovat erityisen viehättäviä kaihoisine pohjoismaalaisittain soivine vokaliisi osineen, unenomaisessa atmosfäärissään ja pastelli väreissään".

Tekstissä väitetään perättömästi että Tuukkasen musiikki on hieman halventavasti luonnehdittuna hampaaton versio Sibeliuksen musiikista mutta minusta asetelma on pikemminkin päinvastainen, Sibeliuksen musiikki on hampaatonta Tuukkaseen verrattuna.

Siksi toisekseen mielestäni Meri sinfonian kiehtovimpiin osiin 3. ja 4. osan lisäksi kuuluu sen 16 ja puoli minuuttinen lähes impressionistisen pehmeä 1. avausosa aaltomaisessa melodiikassaan jota ei Tubessa tai Spotifyssa ole laisinkaan vaan jostain syystä lyhyt ja nopea Intermezzo osa soi siellä kahteen kertaan vaikka sen kuuluisi olla vasta teoksen toinen osa. Avausosa löytyy kyllä Finlandia Recordsin CD:ltä.

Kuuntelin jälleen Meri sinfonian 3. ja 4. osaa melko lumoutuneena ja jonkinlainen painon tunne rintakehän päällä.

Anonyymi kirjoitti:

Amazonion nettisivuilla todetaan lisäksi mm. että:

"Tuukkasen 3. sinfonia Meri on soitinnettu tenorille, sopraanolle, kuorolle ja orkesterille säveltäjän omaan tekstiin joka on yhtä konservatiivista kuin itse musiikki. Teos ei todellakaan tule muuttamaan musiikinhistoriaa mutta se on ilmeisen hyvin rakennettu ja viehättävä teos joka on taidokkaasti orkestroitu tyyliin joka osoittaa gallialaista vaikutusta. 3. ja 4. osa ovat erityisen viehättäviä kaihoisine pohjoismaalaisittain soivine vokaliisi osineen, unenomaisessa atmosfäärissään ja pastelli väreissään".

Tekstissä väitetään perättömästi että Tuukkasen musiikki on hieman halventavasti luonnehdittuna hampaaton versio Sibeliuksen musiikista mutta minusta asetelma on pikemminkin päinvastainen, Sibeliuksen musiikki on hampaatonta Tuukkaseen verrattuna.

Siksi toisekseen mielestäni Meri sinfonian kiehtovimpiin osiin 3. ja 4. osan lisäksi kuuluu sen 16 ja puoli minuuttinen lähes impressionistisen pehmeä 1. avausosa aaltomaisessa melodiikassaan jota ei Tubessa tai Spotifyssa ole laisinkaan vaan jostain syystä lyhyt ja nopea Intermezzo osa soi siellä kahteen kertaan vaikka sen kuuluisi olla vasta teoksen toinen osa. Avausosa löytyy kyllä Finlandia Recordsin CD:ltä.

Kuuntelin jälleen Meri sinfonian 3. ja 4. osaa melko lumoutuneena ja jonkinlainen painon tunne rintakehän päällä.

Lue lisää

On melko harvinaista 1900 luvun musiikissa että teos jonka on kuunnellut lähes puhki kykenee edelleen lumoamaan kuulijansa etenkin jos se on unohdettu teos joka ei kuulu edes kaanoniin. sitä voisi pitää suoranaisena ihmeenä. Uskon että niitä löytyy lisääkin. Sitten voi jopa kaanonista löytää musiikkia kuten Sibeliuksen sinfonioita jotka eivät kykene lumoamaan koskaan.

Anonyymi kirjoitti:

On melko harvinaista 1900 luvun musiikissa että teos jonka on kuunnellut lähes puhki kykenee edelleen lumoamaan kuulijansa etenkin jos se on unohdettu teos joka ei kuulu edes kaanoniin. sitä voisi pitää suoranaisena ihmeenä. Uskon että niitä löytyy lisääkin. Sitten voi jopa kaanonista löytää musiikkia kuten Sibeliuksen sinfonioita jotka eivät kykene lumoamaan koskaan.

Lue lisää

Musiikillinen nautintohan perustuu paljolti siihen kuinka syvästi kykenemme samastumaan johonkin sävelteokseen jonka ajallinen kesto vaihtelee musiikinmuodosta riippuen keskimäärin muutamasta minuutista jopa useiden tuntien mittaisiin oopperoihin ja oratorioihin jolloin syvä nautintokin kestää sentään paljon kauemmin kuin muutamien sekuntien ajan (paitsi aistinautintoihin liittyvässä seksuaalisessa laukeamisessa) ja joskus suurimmissa musiikillisissa kokemuksissa vielä senkin jälkeen kun tahto ja minuus tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen jälkeen alkavat vasta vähitellen palaamaan takaisin tajuntaan, tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn palatessa vähitellen takaisin tahdon palvelukseen tiedoiten tällöin vain olioiden välisiä suhteita ei niiden puhtaasti objektiivista olemusta ja tajutessamme vähitellen missä ja kuka olemme jäseniemme alkaessa pitkään staattisena oltuaan kankeudesta puutuneina liikkumaan kuin olisimme olleet syvässä transsissa koko muun ympärillä olevan maailman tahtona kadotessa tuon musiikillisen kokemuksen aikana tajunnasta kestäen ehkä vielä useita minuuttejakin musiikin loputtuakin kun täysin ymmärrämme missä ja keitä olemme korkeammanasteisen psykofyysisen tilan transsinomaisuudesta ja transkendentaalisuudesta riippuen musiikista kokemamme katharsiksen puhdistaessa ja kirvoittaessa sielun kuorman ollessamme kuin uudelleensyntyneitä.

Anonyymi kirjoitti:

Musiikillinen nautintohan perustuu paljolti siihen kuinka syvästi kykenemme samastumaan johonkin sävelteokseen jonka ajallinen kesto vaihtelee musiikinmuodosta riippuen keskimäärin muutamasta minuutista jopa useiden tuntien mittaisiin oopperoihin ja oratorioihin jolloin syvä nautintokin kestää sentään paljon kauemmin kuin muutamien sekuntien ajan (paitsi aistinautintoihin liittyvässä seksuaalisessa laukeamisessa) ja joskus suurimmissa musiikillisissa kokemuksissa vielä senkin jälkeen kun tahto ja minuus tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen jälkeen alkavat vasta vähitellen palaamaan takaisin tajuntaan, tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn palatessa vähitellen takaisin tahdon palvelukseen tiedoiten tällöin vain olioiden välisiä suhteita ei niiden puhtaasti objektiivista olemusta ja tajutessamme vähitellen missä ja kuka olemme jäseniemme alkaessa pitkään staattisena oltuaan kankeudesta puutuneina liikkumaan kuin olisimme olleet syvässä transsissa koko muun ympärillä olevan maailman tahtona kadotessa tuon musiikillisen kokemuksen aikana tajunnasta kestäen ehkä vielä useita minuuttejakin musiikin loputtuakin kun täysin ymmärrämme missä ja keitä olemme korkeammanasteisen psykofyysisen tilan transsinomaisuudesta ja transkendentaalisuudesta riippuen musiikista kokemamme katharsiksen puhdistaessa ja kirvoittaessa sielun kuorman ollessamme kuin uudelleensyntyneitä.

Lue lisää

Nyt kun kuuntelin taas parin päivän tauon jälkeen pienen pätkän Tuukkasen meri sinfonian 3. osaa se tuntui ihan puisevalta ja vaisulta musiikilta vaikka välillä onnistuukin lumoamaan emotionaalisella voimallaan mutta näin ei käy jatkuvasti jokaisella kuuntelukerralla sillä olenhan kuunnellut sen melkein puhki ja 16 ja puoli minuuttinen 1. osa Largo-Allegro, jota ei tubessa eikä spotifysssa ole maininnasta huolimatta, on sinfonian osista kaikkein hienostunein impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan vaikka mainingit nousevat vaahtopäille vasta 1. osan "kehittelyjaksossa" ja 3. osassa. Ehkä sinfonian 3. osa taas vaikuttaa väkevästi vastaanottavaisessa viretilassa. Juuri nyt kuuntelen Mare ja hänen poikansa oopperan 3. näytöstä joka on äärimmäisen vaikuttava.