Hylkääminen

Toivottavasti kaikki on hänellä ok, joka sellaista on kirjoittanut tänne. Kaikki tuommoinen pitäisi ottaa lähtökohtaisesti tosissaan.

LS

Anonyymi kirjoitti:

Toivottavasti kaikki on hänellä ok, joka sellaista on kirjoittanut tänne. Kaikki tuommoinen pitäisi ottaa lähtökohtaisesti tosissaan.

LS

Otti siis yhden 30 mg tabletin. Mitä sille voi "tosissaan" tehdä?

Anonyymi kirjoitti:

Otti siis yhden 30 mg tabletin. Mitä sille voi "tosissaan" tehdä?

Enpä tiedä mitä pitäs tehdä, ilmeisesti on kipuja. Justiinsa tuota tarkoitan ab:ssä, ei koskaan tiedä mitä viestit pitää sisällään loppuviimein. Ajattelen, että hän ei koskaan oikeasti halua hyvää lähimmäisilleen. Ikävä kyllä.

LS

Anonyymi kirjoitti:

Otti siis yhden 30 mg tabletin. Mitä sille voi "tosissaan" tehdä?

Ab, jos luulet etten näe kiviä mitä asetat, olet hölmö.

LS

Anonyymi kirjoitti:

Ab, jos luulet etten näe kiviä mitä asetat, olet hölmö.

LS

Hohhoijaa... Minä vaan järkytyin tuosta viestistä. Usein sinä loukkaannut milloin mistäkin ja milloin kenellekin. Myös minä joudun olemaan aina ns varpaillani, milloin suutut. Ja nyt se sitten tapahtui. Ei ollut yllätys.
Tunsin jo siinä viime ketjussa jossa avasin köyhyyttäni ja elämääni sinun kalsean välinpitämättömuutesi.
Parempi suora viha kuin teeskennelty ystävyys joka on oikeasti pelkkää halveksuntaa.

auroraboreallis kirjoitti:

Hohhoijaa... Minä vaan järkytyin tuosta viestistä. Usein sinä loukkaannut milloin mistäkin ja milloin kenellekin. Myös minä joudun olemaan aina ns varpaillani, milloin suutut. Ja nyt se sitten tapahtui. Ei ollut yllätys.
Tunsin jo siinä viime ketjussa jossa avasin köyhyyttäni ja elämääni sinun kalsean välinpitämättömuutesi.
Parempi suora viha kuin teeskennelty ystävyys joka on oikeasti pelkkää halveksuntaa.

Lue lisää

Se on sinun mielipiteesi motiiveista ja sinulla on siihen oikeus niin kokea.

Ei muuta ab enää, en voi enempää. On johonkin vedettävä raja ja se on nyt tässä.

LS

Anonyymi kirjoitti:

Se on sinun mielipiteesi motiiveista ja sinulla on siihen oikeus niin kokea.

Ei muuta ab enää, en voi enempää. On johonkin vedettävä raja ja se on nyt tässä.

LS

Lue lisää

No hyvin hyvin harvoin me ollaan mistään keskusteltu muutenkaan. Joten mikään ei muutu. Koetetaan silti mahtua samalle palstalle. Olen ollut yli kymmenen vuotta helluntailaisuuspalstan jäsen. Enkä sinun vuoksesi sitä jätä.

auroraboreallis kirjoitti:

No hyvin hyvin harvoin me ollaan mistään keskusteltu muutenkaan. Joten mikään ei muutu. Koetetaan silti mahtua samalle palstalle. Olen ollut yli kymmenen vuotta helluntailaisuuspalstan jäsen. Enkä sinun vuoksesi sitä jätä.

Lue lisää

Sen kun olet, ei se minua häiritse.

Niin minäkin, ties kuinka kauan ja ties minkäkin palstan jäsen...mutta vaikka olisit ollut vain kuukauden, sinulla olisi silti oikeus kirjoittaa tänne, niin kuin kaikilla muillakin.

LS

Niin, varmaan tiedon löytäminen ja avun saaminen veisi aikaa, tätä kautta, jos tilanne on akuutti hädässä.

LS

Valheviesti leviää netissä.

Kukaan hullu ei lähetä rahaa kiertokirjeessä mainitulle yksityiselle tilille. Orpokotien auttamiseen kehitysmaissa on järkeviäkin tapoja.

Tavallaan, jos on kokenut jotain semmoisia asioita lapsuudessa, jossa kiintymyssuhde ei ole muodostunut normaalilla tavalla, niin niitä haavoja voi kantaa vielä aikuisenakin. Se että muodostakin uudenlaisen kuvan ja käsityksen itsestään, on tietoisen prosessin tulos.
Sillä, että saa kokea olevansa hyväksytty muiden taholta on merkitystä, mutta se ei ole vastuutonta toimintaa itsestä käsin.

LS

Anonyymi kirjoitti:

Tavallaan, jos on kokenut jotain semmoisia asioita lapsuudessa, jossa kiintymyssuhde ei ole muodostunut normaalilla tavalla, niin niitä haavoja voi kantaa vielä aikuisenakin. Se että muodostakin uudenlaisen kuvan ja käsityksen itsestään, on tietoisen prosessin tulos.
Sillä, että saa kokea olevansa hyväksytty muiden taholta on merkitystä, mutta se ei ole vastuutonta toimintaa itsestä käsin.

LS

Lue lisää

Niin. Kuulostaa loogiselta. Noin se varmasti on.
Toisaalta suhteet ivat aina jonkinlaisia hyötysuhteita.
Kunhan kuitenkin tarpeet täyttyvät molemminpuolisesti.
Itse en usko siihen, että vanhempi olisi aina yksistään se lapsen tarpeiden täyttäjä vaan lapsi täyttää esim vanhemnan hoivatarpeen.
Jos todellakin tuo on jotenkin mennyt niin ettei lapsi ole tullut omana itsenään hyväksytyksi tarpeineen niin varmasti se kehutysvaiheessa vaikuttaa lapsen kehitykseen.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Kuulostaa loogiselta. Noin se varmasti on.
Toisaalta suhteet ivat aina jonkinlaisia hyötysuhteita.
Kunhan kuitenkin tarpeet täyttyvät molemminpuolisesti.
Itse en usko siihen, että vanhempi olisi aina yksistään se lapsen tarpeiden täyttäjä vaan lapsi täyttää esim vanhemnan hoivatarpeen.
Jos todellakin tuo on jotenkin mennyt niin ettei lapsi ole tullut omana itsenään hyväksytyksi tarpeineen niin varmasti se kehutysvaiheessa vaikuttaa lapsen kehitykseen.

ST

Lue lisää

Eli jos vanhemmalla ei ole taitoja, voimavaroja tms lapsen tarpeiden huomioon ottamiseen.
ST

Anonyymi kirjoitti:

Eli jos vanhemmalla ei ole taitoja, voimavaroja tms lapsen tarpeiden huomioon ottamiseen.
ST

Minä olen juuri kokenut hylkäämistä,hoivan puutetta,muistan kun minulla oli korvatulehdus,äiti laittoi villahuivin päähän,että helpottaa,istuin pöydän alla ja mietin,miten särky helpottaa ja keksin,äidillä oli karkkia,jos antaa yhden niin auttaa.Aikuisena olen keksinyt keinoja,mikä tässä auttaa.No,eihän se karkki auttanut,vaan lääkäriin.Nyt on samoin,väärät auttajat,tekoapu ei olekkaan auttanut,pitää olla täsmähoito.Yöllä nousi mieleeni,minä istumassa lattialla,ihana angorakissanpentu sylissä,serkku tulee äidin pyynnöstä ja ottaa kissan ja vie sen ladon taakse,jossa tappaa kissan.En muuta selitystä näiden muistojen tuomiselle näe,kuin että Taivaan Isä haluaa parantaa rikki menneen.Kiitos ST,että olet ihminen,ihmiselle.
.

Lähes jokainen on kokenut hylkäämisiä. Toki ne jälkensä jättävät. Silloin voi vain työstää omaa kokemusta niin, ettei jää sen vangiksi. Mitä hylkääminen loppujen lopuksi on? Joskus se voi olla todellista, joskus kuviteltua. Ei tupata, jos ei tykätä on vanha toimiva viisaus. Kaikkien kanssa ei tule koskaan synkkaamaan samalla tavoin. Vain silloin kannattaa huolestua, jos ei synkkaa kenenkään kanssa.:)

Anonyymi kirjoitti:

Eli jos vanhemmalla ei ole taitoja, voimavaroja tms lapsen tarpeiden huomioon ottamiseen.
ST

On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta. Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen juuri kokenut hylkäämistä,hoivan puutetta,muistan kun minulla oli korvatulehdus,äiti laittoi villahuivin päähän,että helpottaa,istuin pöydän alla ja mietin,miten särky helpottaa ja keksin,äidillä oli karkkia,jos antaa yhden niin auttaa.Aikuisena olen keksinyt keinoja,mikä tässä auttaa.No,eihän se karkki auttanut,vaan lääkäriin.Nyt on samoin,väärät auttajat,tekoapu ei olekkaan auttanut,pitää olla täsmähoito.Yöllä nousi mieleeni,minä istumassa lattialla,ihana angorakissanpentu sylissä,serkku tulee äidin pyynnöstä ja ottaa kissan ja vie sen ladon taakse,jossa tappaa kissan.En muuta selitystä näiden muistojen tuomiselle näe,kuin että Taivaan Isä haluaa parantaa rikki menneen.Kiitos ST,että olet ihminen,ihmiselle.
.

Lue lisää

"En muuta selitystä näiden muistojen tuomiselle näe,kuin että Taivaan Isä haluaa parantaa rikki menneen."

Juuri siksi ne nousevat pintaan. Olen itse käynyt läpi saman prosessin. Voimia asioiden tunnistamisen, tunnustamisen ja työstämisen tiellä. Ensin on tosiaan tunnistettava mistä ongelmat johtuvat. Sen jälkeen tunnustettava, että minua on kohdeltu väärin, ja käytävä läpi ne tunteet. Sen jälkeen on vuorossa asian työstäminen, johon kuuluu anteeksiantamus ja Jumalan avulla eteenpäin meneminen. Voima siihen annetaan päivä kerrallaan.

Anonyymi kirjoitti:

On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta. Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Lue lisää

.kirjoutit... Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Tuosta olen samaa mieltä kanssasi.

Kirjoutit myös....
On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta.

Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on.
Ei ole lapsen syy, jos vanhempi ei osaa eikä ymmärrä vai mitä?
Tuota varmaan tarkoititkin.
Voi sanoa, että olipa mulla paska äiskä tai iskä mutta en anna sen pilata koko elämääni.
Moni varmasti tekeekin noin.
Mutta jos ei tuohon kyjene niin kuka on silloin syyllinen? Se joka ei kykene vai se oaska vanhempi?

ST

Anonyymi kirjoitti:

On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta. Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Lue lisää

Nekin, jotka pärjäävät ulkonaisesti esim hyväpalkkaisessa työssä voivat sisältä olla täysin rikki . Menestyvät vain ns sisulla ja roolipelillä. Mutta suuren katastrofin kohdalla sitten murtuu koko sielu.
Toiset taas on herkempiä eikä osaa sellaista roolipeliä ja itsensä kovettamista millä vain rynnätään eteenpäin.

Jos kukaan ei ymmärrä toisen kokemaa joka päiväistä mollaamista ja huatamista, niin suuri teko olisi edes olla halveksimatta niitä, joita on päähän potkittu 50 vuotta.
Joku menestyvä joka saa koko ajan kavereilta kotiväeltä ja työkavereilta taputuksia totta kai rupeaa luulemaan olevansa pätevä ja hyvä ihminen vaikka tekisi esim politiikassa kuinka paljon pahaa tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

.kirjoutit... Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Tuosta olen samaa mieltä kanssasi.

Kirjoutit myös....
On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta.

Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on.
Ei ole lapsen syy, jos vanhempi ei osaa eikä ymmärrä vai mitä?
Tuota varmaan tarkoititkin.
Voi sanoa, että olipa mulla paska äiskä tai iskä mutta en anna sen pilata koko elämääni.
Moni varmasti tekeekin noin.
Mutta jos ei tuohon kyjene niin kuka on silloin syyllinen? Se joka ei kykene vai se oaska vanhempi?

ST

Lue lisää

Ehkä omissa sanoissasi on avain tuohon kysymykseen.
Kun sanot vanhempiasi paskoiksi niin olet jo siinä hyljännyt heidät ja heidän vaikutuksensa sinuun. Näin itsenäistyt sanoutumalla irti vanhemmistasi. Se ei kuitenkaan tarkoita että olet ehjä jos kerran et ole saanut heiltä rakkautta, jota jokainen tarvitsee mutta selviät kuitenkin tuolla tavalla omaa elämää elämään.

Toiset ei pysty tuolla tavalla edes puhumaan vanhemmistaan vaan heidän kunnia ja arvostus ja tarve heitä kohtaan pysyy koko ajan voimassa. Ikään kuin roikkuu siinä jota tarvitsee loputtomasti eikä saa mitään irti siitä tarpeesta. Tämän ymmärtää varmaan sellaiset, joilla on parisuhde väkivaltainen mutta silti roikkuu siinä kiinni.

Jos tätä vertaisi ruokaan niin toinen sanoo "no jos en saa leipää kotona niin menen naapurin syömään paistia". Toinen sanoo loputtomiin " mä tarviin leipää , anna mulle leipää". Ja jos on sadistin kiduttama niin ei voi uskoa, että sitä leipää saa keneltäkään tuntemattomaltakaan, jos ei sitä ole saanut koskaan omalta äidiltään.
Tämän taas ymmärtää esim ihmiskaupan kanssa tekemisiin joutuneet. Kun on avuton orja tuntemattomassa maassa eikä omassa maassa ole luotettavia viranomaisia koskaan nähnytkään, niin miksi hän luulisi että Suomessa on turvallisia viranomaisia?

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä omissa sanoissasi on avain tuohon kysymykseen.
Kun sanot vanhempiasi paskoiksi niin olet jo siinä hyljännyt heidät ja heidän vaikutuksensa sinuun. Näin itsenäistyt sanoutumalla irti vanhemmistasi. Se ei kuitenkaan tarkoita että olet ehjä jos kerran et ole saanut heiltä rakkautta, jota jokainen tarvitsee mutta selviät kuitenkin tuolla tavalla omaa elämää elämään.

Toiset ei pysty tuolla tavalla edes puhumaan vanhemmistaan vaan heidän kunnia ja arvostus ja tarve heitä kohtaan pysyy koko ajan voimassa. Ikään kuin roikkuu siinä jota tarvitsee loputtomasti eikä saa mitään irti siitä tarpeesta. Tämän ymmärtää varmaan sellaiset, joilla on parisuhde väkivaltainen mutta silti roikkuu siinä kiinni.

Jos tätä vertaisi ruokaan niin toinen sanoo "no jos en saa leipää kotona niin menen naapurin syömään paistia". Toinen sanoo loputtomiin " mä tarviin leipää , anna mulle leipää". Ja jos on sadistin kiduttama niin ei voi uskoa, että sitä leipää saa keneltäkään tuntemattomaltakaan, jos ei sitä ole saanut koskaan omalta äidiltään.
Tämän taas ymmärtää esim ihmiskaupan kanssa tekemisiin joutuneet. Kun on avuton orja tuntemattomassa maassa eikä omassa maassa ole luotettavia viranomaisia koskaan nähnytkään, niin miksi hän luulisi että Suomessa on turvallisia viranomaisia?

Lue lisää

Onneksi itselläni ei ole tuolkaisia vanhempua ollut niin voin sanoa ihan vapaasti noin että paskat vanhemmat pelkäämättä seuraamuksia.
Kyllä kyllä rikkinäisyyttä on monenlaista.
Narsismi on minusta rikkinäisyyden ilmentymänä sellainen juttu, että heitän heti teflontakin päälleni, enkä lankea heidän syyttämisyrityksiin.
Jostain syystä haistan sen äkkiä.
Sellainen oman itsensä suuruudenhullut kuvitelmat ja muiden väheksyminen niin nou nou. En ala siihen. Haistan sen heti vaikkei vanhempani olleet narsisteja alkuunkaan.
Harhaluuloisuus on väkevästu kytkökjsissä narsismiin.
Joko myöntelet kaikessa tai vastaavasti olet kuin et olisikaan sillä sanotpa tai teetpä mitä tahansa, narsisti osaa sairaallousesti kääntää kaiken niin että joudut syylliseksi.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Onneksi itselläni ei ole tuolkaisia vanhempua ollut niin voin sanoa ihan vapaasti noin että paskat vanhemmat pelkäämättä seuraamuksia.
Kyllä kyllä rikkinäisyyttä on monenlaista.
Narsismi on minusta rikkinäisyyden ilmentymänä sellainen juttu, että heitän heti teflontakin päälleni, enkä lankea heidän syyttämisyrityksiin.
Jostain syystä haistan sen äkkiä.
Sellainen oman itsensä suuruudenhullut kuvitelmat ja muiden väheksyminen niin nou nou. En ala siihen. Haistan sen heti vaikkei vanhempani olleet narsisteja alkuunkaan.
Harhaluuloisuus on väkevästu kytkökjsissä narsismiin.
Joko myöntelet kaikessa tai vastaavasti olet kuin et olisikaan sillä sanotpa tai teetpä mitä tahansa, narsisti osaa sairaallousesti kääntää kaiken niin että joudut syylliseksi.

ST

Lue lisää

Vanhempani olivat siis ihania ja rakastan heitä. isä kuollut, äiti on elossa
Mutta sukulaiseni on narsisti, joka pelaa koko ajan pikku peliään. Tunnistan narsismin.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Nekin, jotka pärjäävät ulkonaisesti esim hyväpalkkaisessa työssä voivat sisältä olla täysin rikki . Menestyvät vain ns sisulla ja roolipelillä. Mutta suuren katastrofin kohdalla sitten murtuu koko sielu.
Toiset taas on herkempiä eikä osaa sellaista roolipeliä ja itsensä kovettamista millä vain rynnätään eteenpäin.

Jos kukaan ei ymmärrä toisen kokemaa joka päiväistä mollaamista ja huatamista, niin suuri teko olisi edes olla halveksimatta niitä, joita on päähän potkittu 50 vuotta.
Joku menestyvä joka saa koko ajan kavereilta kotiväeltä ja työkavereilta taputuksia totta kai rupeaa luulemaan olevansa pätevä ja hyvä ihminen vaikka tekisi esim politiikassa kuinka paljon pahaa tahansa.

Lue lisää

Juurikin näin,olen tuo joka kerroin hylkäämisestä,kun oli korvatulehdus ja suloisen lemmikkini tappamiset ym.kauheudet joita en kerro
Nyt iski paniikki,pidetäänkö minua kitisijänä,katkerana,en ole antanut anteeksi ym.Olen oppinut selviytymään,olemaan vahva,ei ole ollut tsemppaajia,nyt olen uupunut,mutta varmasti minua hoidetaan ylhäältä.En odota sääliä,haluan parantua ja jatkaa ihanaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin,olen tuo joka kerroin hylkäämisestä,kun oli korvatulehdus ja suloisen lemmikkini tappamiset ym.kauheudet joita en kerro
Nyt iski paniikki,pidetäänkö minua kitisijänä,katkerana,en ole antanut anteeksi ym.Olen oppinut selviytymään,olemaan vahva,ei ole ollut tsemppaajia,nyt olen uupunut,mutta varmasti minua hoidetaan ylhäältä.En odota sääliä,haluan parantua ja jatkaa ihanaa elämää.

Lue lisää

Jos pelkäät että sinua pidetään kitisijän ja anteeksiantamattomana niin sitä palautetta tulee kyllä joka seurakunnassa. Siksi en niissä enää käy. Nettikokoukset riittää kun siinä voi sulkea äänen jos saarnaaja rupeaa hyljättyjä syyllistämään.
Samoin koen uupumusta, en enää yritäkään kelvata , halveksikoot jos haluavat kunhan ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä (tämä siis kaikkia ihmisiä koskien ei vain uskovia).

Sitä että kaipaa välittämistä sanotaan usein säälin kerjäämiseksi ehkä sen takia ettei kuulijan tarvitsisikaan välittää. Ja taas välittämistä kaipaava sanoo jo ikään kuin etukenossa "en kaipaa sääliä" koska tietää että se sellaiseksi kuitenkin tulkitaan.

Hassua, että kaikissa TV-keskusteluissa kyllä niin korostetaan kuinka jokainen tarvii välittämistä ja toista ihmistä mutta silti osataan aina huomata se jota kaikki potkii ja osataan itsekin jatkaa samaa potkimista. Niistä tilanteista oppii, että kaikki on teeskentelyä ja vain yksin ollessa on rauha ja turva muiden pahuudelta.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin,olen tuo joka kerroin hylkäämisestä,kun oli korvatulehdus ja suloisen lemmikkini tappamiset ym.kauheudet joita en kerro
Nyt iski paniikki,pidetäänkö minua kitisijänä,katkerana,en ole antanut anteeksi ym.Olen oppinut selviytymään,olemaan vahva,ei ole ollut tsemppaajia,nyt olen uupunut,mutta varmasti minua hoidetaan ylhäältä.En odota sääliä,haluan parantua ja jatkaa ihanaa elämää.

Lue lisää

Höps, ei pidetä. Ja saahan sitä valittaakkin jos kokee tarpeelliseksi. Ja saa kitistäkkin. Antaa mennä vaan.
Rutto jos ei saa edes kitistä jos ottaa päästä.
Kyllä saa!!
Ihan kuin sanottaisiin, että ole hiljaa ja kärsi.
Raamatussakin sanotaan että iloutse iloitsevien kanssa ja sure surevien kanssa.


Sivusta ST

Anonyymi kirjoitti:

.kirjoutit... Lapset reagoivat siihen eri tavoin. Toisista tulee itsenäisiä selviäjiä, jotka hakevat voimaa sisimmästään. Toiset hakevat huomiota ja voimaa selviämiseen muilta ihmisiltä. Niin tai näin. Tällainen lapsi pääsee tasapainoon vasta kun hän on oppinut hyväksymään ja rakastamaan terveellä tavalla itseään. Se on edellytys myös muiden rakastamiselle.

Tuosta olen samaa mieltä kanssasi.

Kirjoutit myös....
On varsin yleistä, että vanhemmalla ei ole taitoa tai voimavaroja huomioida lasta.

Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on.
Ei ole lapsen syy, jos vanhempi ei osaa eikä ymmärrä vai mitä?
Tuota varmaan tarkoititkin.
Voi sanoa, että olipa mulla paska äiskä tai iskä mutta en anna sen pilata koko elämääni.
Moni varmasti tekeekin noin.
Mutta jos ei tuohon kyjene niin kuka on silloin syyllinen? Se joka ei kykene vai se oaska vanhempi?

ST

Lue lisää

"Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on."

Traumoja voi syntyä varsin tavallisissakin ympäristöissä. Monista lapsista pidetään hyvää huolta, mutta lapsi kokee, ettei hän tullut nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut Suomessa aika tyypillisistä etäisistä kiintymyssuhteista, jotka jättävät lapsiin jälkensä.

Vanhempien tai itsensä syyllistämisestä ei ole hyötyä. Anteeksianto osaltaan vapauttaa. Mutta senkään alle ei voi piilotaa sielun haavoja. Niitä on uskallettava tarkastella silloin kuin ne nousevat esiin. Nämä asiat tiedostava on jo astunut parantumisen tielle.

Anonyymi kirjoitti:

"Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on."

Traumoja voi syntyä varsin tavallisissakin ympäristöissä. Monista lapsista pidetään hyvää huolta, mutta lapsi kokee, ettei hän tullut nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut Suomessa aika tyypillisistä etäisistä kiintymyssuhteista, jotka jättävät lapsiin jälkensä.

Vanhempien tai itsensä syyllistämisestä ei ole hyötyä. Anteeksianto osaltaan vapauttaa. Mutta senkään alle ei voi piilotaa sielun haavoja. Niitä on uskallettava tarkastella silloin kuin ne nousevat esiin. Nämä asiat tiedostava on jo astunut parantumisen tielle.

Lue lisää

Noinhan se menee. Jokainen tietää nuo asiat.uslon kuitenkin, että vaikka ihminen tietää nuo asiat ja ymmärtää kuten uskon jojaisen ymmärtävän niin asioiden toteuttaminen, työstäminen ei käy useinkaan tuosta vain niinkuin sinäkin tiedät.
Eikä työstäminen aina onnistu käytännön tasolla toivomallaan tavalla vaan ihminen ei pääse eroon.
Kenenkään syyllistäminen ei ole rakentavaa, sen tietää jokainen.
Itse näkisin ensiarvousen tärkeäksi myös sen puolen, ettei uhria syyllistettäisi siittä, ettei hän kykene esim vaikkapa päästä eroon katkeruudestaan.
Katkera aivan varmasti tietää ettei katkeruus kannatta.
Samoin uhrille pitäisi antaa aikaa itsensä työstämiseen eikä lisätä paineita painostamalla parempaan käytökseen tms

ST

Anonyymi kirjoitti:

Noinhan se menee. Jokainen tietää nuo asiat.uslon kuitenkin, että vaikka ihminen tietää nuo asiat ja ymmärtää kuten uskon jojaisen ymmärtävän niin asioiden toteuttaminen, työstäminen ei käy useinkaan tuosta vain niinkuin sinäkin tiedät.
Eikä työstäminen aina onnistu käytännön tasolla toivomallaan tavalla vaan ihminen ei pääse eroon.
Kenenkään syyllistäminen ei ole rakentavaa, sen tietää jokainen.
Itse näkisin ensiarvousen tärkeäksi myös sen puolen, ettei uhria syyllistettäisi siittä, ettei hän kykene esim vaikkapa päästä eroon katkeruudestaan.
Katkera aivan varmasti tietää ettei katkeruus kannatta.
Samoin uhrille pitäisi antaa aikaa itsensä työstämiseen eikä lisätä paineita painostamalla parempaan käytökseen tms

ST

Lue lisää

Siis ihminen ei pääse eroon tuntemuksistaan. Jäi ylläoleva lause kesken kun juttelen samalla kavereille täällä irl 😁

ST

Anonyymi kirjoitti:

"Tuosta en ole ihan samaa mieltä. Tai olen sitä mieltä, että haitallinen ja teaumatisouva vanhempien käytös ei onneksi ole varsin yleistä vaikka tokihan sitäkin on."

Traumoja voi syntyä varsin tavallisissakin ympäristöissä. Monista lapsista pidetään hyvää huolta, mutta lapsi kokee, ettei hän tullut nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut Suomessa aika tyypillisistä etäisistä kiintymyssuhteista, jotka jättävät lapsiin jälkensä.

Vanhempien tai itsensä syyllistämisestä ei ole hyötyä. Anteeksianto osaltaan vapauttaa. Mutta senkään alle ei voi piilotaa sielun haavoja. Niitä on uskallettava tarkastella silloin kuin ne nousevat esiin. Nämä asiat tiedostava on jo astunut parantumisen tielle.

Lue lisää

Kirjoitit ettei vanhempuen syyllistämisestä ole hyötyä. Kyllä siittä silloin on hyötyä jos uhri pyrkii itsensä syyllistämiseen siittä, että vanhemmat kohtelivat häntä huonosti.
Hyvin usein uhri alkaa syyllustämään itseään.
Eihän olisi anteeksi annettavaakaan ilman tekoja eikä syyllisiä.
Näin kun teko on tunnistettu ja syyllinen löydetty, hänelle voi antaa anteeksi.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit ettei vanhempuen syyllistämisestä ole hyötyä. Kyllä siittä silloin on hyötyä jos uhri pyrkii itsensä syyllistämiseen siittä, että vanhemmat kohtelivat häntä huonosti.
Hyvin usein uhri alkaa syyllustämään itseään.
Eihän olisi anteeksi annettavaakaan ilman tekoja eikä syyllisiä.
Näin kun teko on tunnistettu ja syyllinen löydetty, hänelle voi antaa anteeksi.

ST

Lue lisää

Sillä uskon, että uhri varmasti syyllistää tai useimmat jossain vaiheessa itsensä ja kun häntä syyllistetäön vain lisää, että miksi et anna anteeksi ja miksi olet tuollainen ja miksi sinä sinä sinä....
Tuohan johtaa vain vihaan tai muihin ikäviin tunteisiin. Ehkä katkeruuteen ja kyynistymiseen.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Nekin, jotka pärjäävät ulkonaisesti esim hyväpalkkaisessa työssä voivat sisältä olla täysin rikki . Menestyvät vain ns sisulla ja roolipelillä. Mutta suuren katastrofin kohdalla sitten murtuu koko sielu.
Toiset taas on herkempiä eikä osaa sellaista roolipeliä ja itsensä kovettamista millä vain rynnätään eteenpäin.

Jos kukaan ei ymmärrä toisen kokemaa joka päiväistä mollaamista ja huatamista, niin suuri teko olisi edes olla halveksimatta niitä, joita on päähän potkittu 50 vuotta.
Joku menestyvä joka saa koko ajan kavereilta kotiväeltä ja työkavereilta taputuksia totta kai rupeaa luulemaan olevansa pätevä ja hyvä ihminen vaikka tekisi esim politiikassa kuinka paljon pahaa tahansa.

Lue lisää

Tottakai menestyvä voi olla rikki. Monella on ollut helvetillinen lapsuus. He joutuvat työstämään asioitaan samojen kipujen kautta kuin kaikki muutkin. Menestys tarkoittaa myös eri ihmisille eri asioita. Itselleni se ei tarkoita vain maallista menestystä, vaan myös sielun ja mielen rauhaa. Sisäinen parantuminen on osa sitä.

Kun oma kipu ei vie kaikkea huomiota, niin energiaa vapautuu muualle. Ihmisuhteet parantuvat, eikä siitä haittaa ole työelämässäkään. Jumala puhui minulle kauan sitten: minun ajatukseni menestyksestä on täysin erilainen kuin sinun. Uskon, että Jumala ei halua meidän vain selviävän. Hän haluaa meidän myös menestyvän. Kukin omalla ainutkertaisella tavallaan tietysti.

3 Joh. 1: 2 Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä uskon, että uhri varmasti syyllistää tai useimmat jossain vaiheessa itsensä ja kun häntä syyllistetäön vain lisää, että miksi et anna anteeksi ja miksi olet tuollainen ja miksi sinä sinä sinä....
Tuohan johtaa vain vihaan tai muihin ikäviin tunteisiin. Ehkä katkeruuteen ja kyynistymiseen.

ST

Lue lisää

Lisään.. Ja se särähtää joskus korvaan, kun päähän potkitulle sanotaan, että älä ole katkera ja että kumma kun sinä olet tuollainen katkera ihminen.
Tottahan toki hän on katkera kun pää on ihan ruhjottu ja mieli mustelmilla.
Sitten siihen tulee joku herttainen ymmärtäjä laukomaan, että älä ole katkera.
Ihan kuin sen katkeruuden ja ne kokemukset saisi napista painamalla pois ja joka ei siihen kykene, on HYI katkera.
Tuollain syyllistetään päähän potkittua.
Hyvin yleistä, eikös?
Onneksi Jeesus ei tee noin. Jeesus ymmärtää.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Lisään.. Ja se särähtää joskus korvaan, kun päähän potkitulle sanotaan, että älä ole katkera ja että kumma kun sinä olet tuollainen katkera ihminen.
Tottahan toki hän on katkera kun pää on ihan ruhjottu ja mieli mustelmilla.
Sitten siihen tulee joku herttainen ymmärtäjä laukomaan, että älä ole katkera.
Ihan kuin sen katkeruuden ja ne kokemukset saisi napista painamalla pois ja joka ei siihen kykene, on HYI katkera.
Tuollain syyllistetään päähän potkittua.
Hyvin yleistä, eikös?
Onneksi Jeesus ei tee noin. Jeesus ymmärtää.

ST

Lue lisää

Ja ennen kaikkea Jeesus rakastaa. Jeesus rakastaa sitä päöhänpotkittua kyynisen mustaa ja katkeraa ihmistä.
Kun sellaistakin olen kuullut, että mitähän Jumala ajattelee tuostakin kun tuo ihminen on niin katkera.
Mehän tiedämne mitä Jumala hänestä ajattelee?
Jumala rakastaa niin paljon että lähetti ainokaisen poikansa, ettei yksikään hukkuisi.
Me ihmiset sitten olemme kummallisia.

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai menestyvä voi olla rikki. Monella on ollut helvetillinen lapsuus. He joutuvat työstämään asioitaan samojen kipujen kautta kuin kaikki muutkin. Menestys tarkoittaa myös eri ihmisille eri asioita. Itselleni se ei tarkoita vain maallista menestystä, vaan myös sielun ja mielen rauhaa. Sisäinen parantuminen on osa sitä.

Kun oma kipu ei vie kaikkea huomiota, niin energiaa vapautuu muualle. Ihmisuhteet parantuvat, eikä siitä haittaa ole työelämässäkään. Jumala puhui minulle kauan sitten: minun ajatukseni menestyksestä on täysin erilainen kuin sinun. Uskon, että Jumala ei halua meidän vain selviävän. Hän haluaa meidän myös menestyvän. Kukin omalla ainutkertaisella tavallaan tietysti.

3 Joh. 1: 2 Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy.

Lue lisää

Köyhänä en ole koskaan ymmärtänyt tuota Raamatun jaetta. Sellainen joka elää armopaloilla ja muiden vähättelemänä ei voi ymmärtää sanaa "Jumala on rikas antaja".
Kyllä Jumala minuakin auttaa monissa tilanteissa ja on pelastanut vaaroista mutta silti en ymmärrä tuota jaetta.

Jeesus ymmärtää ja parantaa mutta se tuntuu olevan vuosikymmenien prosessi eikä se missään varsinaisesti edes näy kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä.
Miten voi tulla "rohkeaksi puhujaksi" jos ei ole koskaan ketään, jonka kanssa puhua tai joka edes kuuntelee? Joten sekin parantuminen jää ikään kuin ilmaan roikkumaan.
Siksi vierastan tuota termiä "työstää itseään" tai "prosessi". Parantumisen voi huomata yksin jos huomaa, muita se ei liikuta tippaakaan.

Mutta ei se mitään. Kun ihminen väkisin vanhenee niin senkin suhteen pääsee täältä pian pois.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään.. Ja se särähtää joskus korvaan, kun päähän potkitulle sanotaan, että älä ole katkera ja että kumma kun sinä olet tuollainen katkera ihminen.
Tottahan toki hän on katkera kun pää on ihan ruhjottu ja mieli mustelmilla.
Sitten siihen tulee joku herttainen ymmärtäjä laukomaan, että älä ole katkera.
Ihan kuin sen katkeruuden ja ne kokemukset saisi napista painamalla pois ja joka ei siihen kykene, on HYI katkera.
Tuollain syyllistetään päähän potkittua.
Hyvin yleistä, eikös?
Onneksi Jeesus ei tee noin. Jeesus ymmärtää.

ST

Lue lisää

Sitä mä just tarkoitin kun kirjoitin että nettilähetyksen voi laittaa äänettömälle kun ne neuvoo yksinäistä ja hyljättyä luopumaan katkeruudesta. Onhan siitä luovuttu jo vuosia mutta sillä ei saa ystäviä eikä edes seurakunnan välittämistä joten sen kohdan voi rauhassa laittaa äänettömälle.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pelkäät että sinua pidetään kitisijän ja anteeksiantamattomana niin sitä palautetta tulee kyllä joka seurakunnassa. Siksi en niissä enää käy. Nettikokoukset riittää kun siinä voi sulkea äänen jos saarnaaja rupeaa hyljättyjä syyllistämään.
Samoin koen uupumusta, en enää yritäkään kelvata , halveksikoot jos haluavat kunhan ei heidän kanssaan tarvitse olla tekemisissä (tämä siis kaikkia ihmisiä koskien ei vain uskovia).

Sitä että kaipaa välittämistä sanotaan usein säälin kerjäämiseksi ehkä sen takia ettei kuulijan tarvitsisikaan välittää. Ja taas välittämistä kaipaava sanoo jo ikään kuin etukenossa "en kaipaa sääliä" koska tietää että se sellaiseksi kuitenkin tulkitaan.

Hassua, että kaikissa TV-keskusteluissa kyllä niin korostetaan kuinka jokainen tarvii välittämistä ja toista ihmistä mutta silti osataan aina huomata se jota kaikki potkii ja osataan itsekin jatkaa samaa potkimista. Niistä tilanteista oppii, että kaikki on teeskentelyä ja vain yksin ollessa on rauha ja turva muiden pahuudelta.

Lue lisää

"Niistä tilanteista oppii, että kaikki on teeskentelyä ja vain yksin ollessa on rauha ja turva muiden pahuudelta."

Minä ajattelen, että ihmiset toimivat oman jaksamisensa ja kykyjensä rajoissa. Jos sitä ei hyväksy, niin ystävät hupenevat. Ystäviäni yritän arvostaa siinä tilanteessa kuin he ovat. Eivät he aina tajua tai pysty asettumaan asemaani. Mutta ei sen takia kannata vuosikymmenten ystävyyttä jättää. Kavereilta en odota muuta kuin mukavaa jutustelua. Nuorena kuvittelin, että "oikea ystävyys" on syväluotaavaa terapiakeskustelua, eikä muuhun kannata edes käyttää aikaa. Mutta elämä opetti, että ystävyyttä on monenlaista.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä mä just tarkoitin kun kirjoitin että nettilähetyksen voi laittaa äänettömälle kun ne neuvoo yksinäistä ja hyljättyä luopumaan katkeruudesta. Onhan siitä luovuttu jo vuosia mutta sillä ei saa ystäviä eikä edes seurakunnan välittämistä joten sen kohdan voi rauhassa laittaa äänettömälle.

Lue lisää

Jep. Sinähän sen tiedät ja ymmärrät paremmin kuin tällainen joka ei ole kokenut.
Hyvä pointti tuo mitä kirjoitit.

ST

Anonyymi kirjoitti:

"Niistä tilanteista oppii, että kaikki on teeskentelyä ja vain yksin ollessa on rauha ja turva muiden pahuudelta."

Minä ajattelen, että ihmiset toimivat oman jaksamisensa ja kykyjensä rajoissa. Jos sitä ei hyväksy, niin ystävät hupenevat. Ystäviäni yritän arvostaa siinä tilanteessa kuin he ovat. Eivät he aina tajua tai pysty asettumaan asemaani. Mutta ei sen takia kannata vuosikymmenten ystävyyttä jättää. Kavereilta en odota muuta kuin mukavaa jutustelua. Nuorena kuvittelin, että "oikea ystävyys" on syväluotaavaa terapiakeskustelua, eikä muuhun kannata edes käyttää aikaa. Mutta elämä opetti, että ystävyyttä on monenlaista.

Lue lisää

Ymmärrän ja uusien tuttavuuksien kohdalla osaankin ajatella noin. Mutta ystävyyteen kai kuulee edes hieman sellainen että ottaa toisen puheet todesta tai ei vähättele toisen ideoita tai ajatuksia kaikesta. Tällaisten ystävien seurassa vuosikymmeniä luullen heitä ystäviksi ei todellakaan lisää itsetuntoa.

Päähän potkittuhan tutustuu yleensä vain niihin, jotka ei itsekään ole kovin hyvällä itsetunnolla mutta ei sitä silti tarvitse halveksia jokaista ajatusta jonka niille toiselle jakaa.
Sellainenhan on lopulta kuin karsittu vaivaiskoivu joka ei saa kasvaa mihinkään suuntaan.
Ei saa ajatella niin eikä puhua näin eikä sanoa tuota. Siinä ei jää mitään puhuttavaa eikä sanottavaa, joten sellaisen "ystävyyden" vain joutuu jättämään jos ei jaksa olla aina halveksittu.

Toiset tuttavuudet sitten on sellaisia että ne puhuu tunnin jostakusta kolmannesta henkilöstä jota ei ole koskaan nähnyt eikä tunne. Siinä ei jää sitten sijaa jutella mistään mikä koskee itseä tai toista osapuolta kun on koko ajan puhuttu tuntemattomasta kolmannesta osapuolesta.
Näiden kokemusten kannalta jää sellainen olo ettei tasapainoista ystävyyttä ole olemassakaan. Sitten katselee vain TVstä kuinka ystävät siellä näytelmissä harrastaa kaikkea kivaa yhdessä, eihän sitä ole oikeassa elämässä, joten ilo tulee satuja katsellen.

Anonyymi kirjoitti:

Nekin, jotka pärjäävät ulkonaisesti esim hyväpalkkaisessa työssä voivat sisältä olla täysin rikki . Menestyvät vain ns sisulla ja roolipelillä. Mutta suuren katastrofin kohdalla sitten murtuu koko sielu.
Toiset taas on herkempiä eikä osaa sellaista roolipeliä ja itsensä kovettamista millä vain rynnätään eteenpäin.

Jos kukaan ei ymmärrä toisen kokemaa joka päiväistä mollaamista ja huatamista, niin suuri teko olisi edes olla halveksimatta niitä, joita on päähän potkittu 50 vuotta.
Joku menestyvä joka saa koko ajan kavereilta kotiväeltä ja työkavereilta taputuksia totta kai rupeaa luulemaan olevansa pätevä ja hyvä ihminen vaikka tekisi esim politiikassa kuinka paljon pahaa tahansa.

Lue lisää

"roolipelillä."

Kaikilla on erilaisia "rooleja", koska eri tilanteissa käytetään persoonallisuuden eri puolia. Se ei ole teeskentelyä tai pelaamista. Eri asia ovat lapsuudessa omaksutut selviytymismekanismit, jotka estävät ihmisen näyttämästä todellista itseään. Sellaisia ovat mm. narsismi, empaattinen pelastaja jne..

Selviytymismekanismeja ei pidä väheksyä. Sillä ne auttoivat selviämään hengissä haasteellisessa ympäristössä. Niistä voi tulla ongelma myöhemmin, sillä ne estävät rehelliset ihmissuhteet. Itseään ei voi tuntea rakastetuksi, ellei uskalla näyttää kaikkia puoliaan.

Ihmisillä on joskus taipumus rakentaa toisistaan mielikuvia. Kaikki siitä poikkeava koetaan teeskentelynä, vaikka kyseessä on persoonallisuuden monimuotoisuus. Harva haluaa sellaisessakaan tilanteessa avautua.

Kohtaamiselle on monia esteitä, eivätkä ne kaikki ole pahantahtoisia. Jos ei löydä yhteistä säveltä jonkun kanssa, niin siihen ei välttämättä liity muuta kuin erilaisuus. Väkisin ei synny mitään hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitit ettei vanhempuen syyllistämisestä ole hyötyä. Kyllä siittä silloin on hyötyä jos uhri pyrkii itsensä syyllistämiseen siittä, että vanhemmat kohtelivat häntä huonosti.
Hyvin usein uhri alkaa syyllustämään itseään.
Eihän olisi anteeksi annettavaakaan ilman tekoja eikä syyllisiä.
Näin kun teko on tunnistettu ja syyllinen löydetty, hänelle voi antaa anteeksi.

ST

Lue lisää

Kirjoitin tuolla ylempänä myös asioiden työstämisestä. Eli kun ongelman alkusyyn tunnistaa, niin se pitää myöntää ja käydä myös tunnetasolla läpi. Siinä vaiheessa pitääkin pystyä sanomaan. että faija oli mielenvikainen ja p*ska.

Se on eri asia kuin, jos käyttää faijaa loppuelämänsä syynä kaikkeen. Myös niihin asioihin, jotka on itse aiheuttanut. Vaikeita asioita, mutta näistä on tärkeä keskustella. Eikä keskustelun tarkoitus ole tietenkään esittää kenellekään vaatimuksia.

Tiedän, että parantumisprosession pitkä. Ja jokainen kulkee sitä tietä omaan tahtiinsa ja omien resurssiensa mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Köyhänä en ole koskaan ymmärtänyt tuota Raamatun jaetta. Sellainen joka elää armopaloilla ja muiden vähättelemänä ei voi ymmärtää sanaa "Jumala on rikas antaja".
Kyllä Jumala minuakin auttaa monissa tilanteissa ja on pelastanut vaaroista mutta silti en ymmärrä tuota jaetta.

Jeesus ymmärtää ja parantaa mutta se tuntuu olevan vuosikymmenien prosessi eikä se missään varsinaisesti edes näy kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä.
Miten voi tulla "rohkeaksi puhujaksi" jos ei ole koskaan ketään, jonka kanssa puhua tai joka edes kuuntelee? Joten sekin parantuminen jää ikään kuin ilmaan roikkumaan.
Siksi vierastan tuota termiä "työstää itseään" tai "prosessi". Parantumisen voi huomata yksin jos huomaa, muita se ei liikuta tippaakaan.

Mutta ei se mitään. Kun ihminen väkisin vanhenee niin senkin suhteen pääsee täältä pian pois.

Lue lisää

"Siksi vierastan tuota termiä "työstää itseään" tai "prosessi". Parantumisen voi huomata yksin jos huomaa, muita se ei liikuta tippaakaan."

Kutsun parantumista "prosessiksi" siksi, että se vie aikaa, eikä siihen ole simbsalabim-ratkaisua. Työstämisellä tarkoitan vain asioiden syiden ja seurausten pohdiskelua. Se tapahtuu tavallisen elämän keskellä, kun asiat nousevat pintaan. Välillä huomio voi olla muissa asioissa. Ja sitten taas alkaa tapahtua. Ihan kuin näkymätön käsi ohjaisi prosessia ja nostaisi pintaan asioita silloin kun olen valmis ne kohtaamaan. Ei parantumisen tarvitse muita liikuttaakaan, mutta yleensä tapahtunut muutos vaikuttaa myös ympäristöön.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä mä just tarkoitin kun kirjoitin että nettilähetyksen voi laittaa äänettömälle kun ne neuvoo yksinäistä ja hyljättyä luopumaan katkeruudesta. Onhan siitä luovuttu jo vuosia mutta sillä ei saa ystäviä eikä edes seurakunnan välittämistä joten sen kohdan voi rauhassa laittaa äänettömälle.

Lue lisää

Nettilähetyksissä - kuten täälläkin - puhutaan asioista yleisesti. Se voi kolahtaa jollekin, mutta toiselle ei ollenkaan. Joskus puhuttu voi jäädä siemeneksi itämämään. Itsekin tajusin vasta vuosien kuluttua asioita, joita olin aiemmin kuullut ja lukenut. Muutosta ei voi kukaan pinnistää itsestään. Kaikella on aikansa - tai sitten ei.:) Kukaan ei myöskään parantumisesta puhuessaan yritä vihjailla, ettei rikkinäisenä kelpaisi Jumalalle. Tottakai kelpaa. Vaikka olisi parantunut jostain, niin ei se tarkoita, että homma on valmis. Keskenkeräisiä tässä ollaan kaikki hautaan saakka.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän ja uusien tuttavuuksien kohdalla osaankin ajatella noin. Mutta ystävyyteen kai kuulee edes hieman sellainen että ottaa toisen puheet todesta tai ei vähättele toisen ideoita tai ajatuksia kaikesta. Tällaisten ystävien seurassa vuosikymmeniä luullen heitä ystäviksi ei todellakaan lisää itsetuntoa.

Päähän potkittuhan tutustuu yleensä vain niihin, jotka ei itsekään ole kovin hyvällä itsetunnolla mutta ei sitä silti tarvitse halveksia jokaista ajatusta jonka niille toiselle jakaa.
Sellainenhan on lopulta kuin karsittu vaivaiskoivu joka ei saa kasvaa mihinkään suuntaan.
Ei saa ajatella niin eikä puhua näin eikä sanoa tuota. Siinä ei jää mitään puhuttavaa eikä sanottavaa, joten sellaisen "ystävyyden" vain joutuu jättämään jos ei jaksa olla aina halveksittu.

Toiset tuttavuudet sitten on sellaisia että ne puhuu tunnin jostakusta kolmannesta henkilöstä jota ei ole koskaan nähnyt eikä tunne. Siinä ei jää sitten sijaa jutella mistään mikä koskee itseä tai toista osapuolta kun on koko ajan puhuttu tuntemattomasta kolmannesta osapuolesta.
Näiden kokemusten kannalta jää sellainen olo ettei tasapainoista ystävyyttä ole olemassakaan. Sitten katselee vain TVstä kuinka ystävät siellä näytelmissä harrastaa kaikkea kivaa yhdessä, eihän sitä ole oikeassa elämässä, joten ilo tulee satuja katsellen.

Lue lisää

Ei kai kukaan jaksa ihmissuhteita, joissa ei saa olla oma itsensä. Ystävyyden täytyy olla tasavertaista, muuten siitä ei tule mitään. Ikävää, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai kukaan jaksa ihmissuhteita, joissa ei saa olla oma itsensä. Ystävyyden täytyy olla tasavertaista, muuten siitä ei tule mitään. Ikävää, että sinulla on ollut huonoja kokemuksia.

Lue lisää

Kiitos myötätunnosta.
Toivotaan ettei täällä enää kauaa tarvii kitua.

Anonyymi kirjoitti:

Ymmärrän ja uusien tuttavuuksien kohdalla osaankin ajatella noin. Mutta ystävyyteen kai kuulee edes hieman sellainen että ottaa toisen puheet todesta tai ei vähättele toisen ideoita tai ajatuksia kaikesta. Tällaisten ystävien seurassa vuosikymmeniä luullen heitä ystäviksi ei todellakaan lisää itsetuntoa.

Päähän potkittuhan tutustuu yleensä vain niihin, jotka ei itsekään ole kovin hyvällä itsetunnolla mutta ei sitä silti tarvitse halveksia jokaista ajatusta jonka niille toiselle jakaa.
Sellainenhan on lopulta kuin karsittu vaivaiskoivu joka ei saa kasvaa mihinkään suuntaan.
Ei saa ajatella niin eikä puhua näin eikä sanoa tuota. Siinä ei jää mitään puhuttavaa eikä sanottavaa, joten sellaisen "ystävyyden" vain joutuu jättämään jos ei jaksa olla aina halveksittu.

Toiset tuttavuudet sitten on sellaisia että ne puhuu tunnin jostakusta kolmannesta henkilöstä jota ei ole koskaan nähnyt eikä tunne. Siinä ei jää sitten sijaa jutella mistään mikä koskee itseä tai toista osapuolta kun on koko ajan puhuttu tuntemattomasta kolmannesta osapuolesta.
Näiden kokemusten kannalta jää sellainen olo ettei tasapainoista ystävyyttä ole olemassakaan. Sitten katselee vain TVstä kuinka ystävät siellä näytelmissä harrastaa kaikkea kivaa yhdessä, eihän sitä ole oikeassa elämässä, joten ilo tulee satuja katsellen.

Lue lisää

"Päähän potkittuhan tutustuu yleensä vain niihin, jotka ei itsekään ole kovin hyvällä itsetunnolla mutta ei sitä silti tarvitse halveksia jokaista ajatusta jonka niille toiselle jakaa."

Totta puhut. Ja siinä sitten rikkinäisyydet törmäävät toisiinsa. Kun on tottunut elämässään kaltoinkohteluun tai draamaaan saattaa kokea tasapainoisemmilta vaikuttavat ihmiset vieraina tai tylsinä. Moni sanoo, että parantumisen edistyessä joutuu opettelemaan myös ihmisuhteissa uudelleen terveempiä valintoja.

Katsoin yhden koskettavan elokuvan,missä oli hyvin empaattinen poika,hän sanoi äidilleen jotenkin näin,kun halusi mennä puolustamaan naista,jonka mies oli agressiivinen,pahinta ei ole väkivalta vaan välinpitämättömyys.

Anonyymi kirjoitti:

Katsoin yhden koskettavan elokuvan,missä oli hyvin empaattinen poika,hän sanoi äidilleen jotenkin näin,kun halusi mennä puolustamaan naista,jonka mies oli agressiivinen,pahinta ei ole väkivalta vaan välinpitämättömyys.

Lue lisää

Se oli se "Henryn kirja". En jaksanut katsoa loppuun mutta mäkin huomasin tuon kohdan ja niin totta se on kaikessa yhteiskunnassa.

Puuvertaus on hyvä.:) Itse en erilaisia puita halveksi. Mutta realismia on sekin, että samanlaiset puut kasvavat parhaiten rinnakkain. Ongelmia tulee jos käkkärämännyn odottaa viihtyvän lehtipuun vieressä. Jotkut puut kasvavat niin käkkärään, etteivät toisen läheisyyttä siedä. Sekin suotakoon. Ongelmia syntyy vain, jos käkkärämännyn odottaa käyttäytyvän kuin lehmuksen.

Teit hyvän aloituksen. Poikinut polttavia asioita, joita on hyvä nostaa esille.

ST

Anonyymi kirjoitti:

Teit hyvän aloituksen. Poikinut polttavia asioita, joita on hyvä nostaa esille.

ST

Kyllä,tää on ollut parhain ja hoitavin keskustelu täällä,kiitos kaikille kommenteista,tunnen eläväni,on hyvä olla.