Ryhtyisitkö suhteeseen joka vaatisi kaapissa oloa? (naisille)

Anonyymi

Ryhtyisitkö? Jos, missä olosuhteissa ja miksi? Jos et, miksi?

86

695

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ryhtyisin. Aluksi, koska olen osittain kaapissa. Vain ystävät tietävät. Olen päättänyt, että jos tapaan naisen johon rakastun tulisesti, kerron sen koko maailmalle. Edellyttäen molemminpuolista sitoutumista toisiimme ja tulevaisuuden suunnitelmien yhteneväisyyttä. Mutta Jos vastaan ei sellaista tule, niin miksi nähdä se vaiva? Riittää, kun parhaat ystävät tietää.

      • Anonyymi

        Ryhtyisin, tässä on ideaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ryhtyisin, tässä on ideaa.

        Ihanaa olisi myös suunnitella tulevaa, vaikka olemmekin kaapissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanaa olisi myös suunnitella tulevaa, vaikka olemmekin kaapissa.

        En suunnittele kaapistatuloa tässä elämäntilanteessa. Kevyempi suhde sopisi täydellisesti elämänvaiheeseeni kun kerran yhteistä kiinnostusta ja kemiaa on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanaa olisi myös suunnitella tulevaa, vaikka olemmekin kaapissa.

        Jos sellaiselta joskus sattuisikin tuntumaan, mutta seksipainotteinen suhde olisi paras tähän hetkeen.


      • Anonyymi

        Ryhtyisin, saisin rauhassa ja turvallisesti tutkia seksuaalisuuttani ja tätä uutta asiaa.


      • Anonyymi

        Olet vielä naimisissa miehen kanssa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet vielä naimisissa miehen kanssa?

        Kyllä olen.


    • Anonyymi

      En ryhtyisi missään olosuhteissa. En näe mitään syytä piilotella, lisäksi siitä tulisi aikamoinen vaiva ja vastus.

    • Anonyymi

      En ikimaailmassa ryhtyisi, haluan elää tavallista vapaata elämää. Jos ei kehtaa olla kanssani julkisesti, ei tarvitse olla ollenkaan. Loukkaantuisin syvästi, jos joku ehdottaisi kaappisuhdetta.

    • Anonyymi

      En ryhtisi. Kumppanin halu pysyä kaapissa syystä tai toisesta vetäisi minutkin sinne mukanaan. Pidän tunteesta että voin avoimesti ja rehellisesti oma itseni ja toivon samaa rakastetulleni.

    • Anonyymi

      Suoraan sanoen, en ryhtyisi. Tuollaiset asiat varmasti heijastuisi suhteeseen negatiivisella tavalla. Omat möröt täytyy käsitellä ja kohdata, sitä työtä ei toinen voi tehdä. Toisekseen viihdyn sen verran hyvin yksiksenikin etten näe minkäänlaista houkutusta ryhtyä moiseen.

    • Anonyymi

      En ryhtyisi, koko ajatus on naurettava.

      • Anonyymi

        Ryhtyisin, tehdään se.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ryhtyisin, tehdään se.

        Mikä tehdään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä tehdään?

        Mikäs muu kuin sellainen suhde joka on kaapissa ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikäs muu kuin sellainen suhde joka on kaapissa ;)

        Olen jo parisuhteessa naisen kanssa.

        Kaapissa oloon ei ole yhtään järkevää syytä nykypäivänä. Sillä et tee muuta kuin rajoitat elämääsi ja mikä vielä pahempi, myös kumppanisi elämää.


    • Anonyymi

      Jos olisit nainen johon olen rakastunut niin kyllä ryhtyisin, helposti.

      • Anonyymi

        Niin, rakkauden vuoksi tekisin mitä vain ❤


      • Anonyymi

        Niin minäkin


    • Anonyymi

      Ei kiinnosta kaappisuhde. En ymmärrä mitä siinä on niin salailemista, jos toista rakastaa.
      Luulisin, että ihmisellä, joka haluaa olla kaapissa on paljon vielä keskeneräisiä asioita käsiteltävänä. Muutenkin kaikki esittäminen ja kulissit ärsyttää ihan suunnattomasti, ei sovi laisinkaan minun elämääni.

      • Anonyymi

        Mielestäni tämä on kaksi eri asiaa. Seksuaalisuus on vain osa yksi osa ihmisestä. Ja se on osa, joka useimmin säilyy toivottavasti vain seinien sisällä kumppanin kanssa jaettuna. Koen että ihminen on joka tapauksessa sosiaalinen esittävä ja jäljittelevä olento olipa hän millainen tahansa. Itse en koe tarvetta jakaa itsestäni kaikkea muille, vaan jätän mielelläni sen autenttisimman osan itsestäni lähimmälle ihmiselle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni tämä on kaksi eri asiaa. Seksuaalisuus on vain osa yksi osa ihmisestä. Ja se on osa, joka useimmin säilyy toivottavasti vain seinien sisällä kumppanin kanssa jaettuna. Koen että ihminen on joka tapauksessa sosiaalinen esittävä ja jäljittelevä olento olipa hän millainen tahansa. Itse en koe tarvetta jakaa itsestäni kaikkea muille, vaan jätän mielelläni sen autenttisimman osan itsestäni lähimmälle ihmiselle.

        Seksuaalisuus on vain yksi osa suhdetta. Parisuhde on myös ja ennen kaikkea rakkaussuhde ja kumppanuussuhde. Miten ja miksi peität kaiken sen muilta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielestäni tämä on kaksi eri asiaa. Seksuaalisuus on vain osa yksi osa ihmisestä. Ja se on osa, joka useimmin säilyy toivottavasti vain seinien sisällä kumppanin kanssa jaettuna. Koen että ihminen on joka tapauksessa sosiaalinen esittävä ja jäljittelevä olento olipa hän millainen tahansa. Itse en koe tarvetta jakaa itsestäni kaikkea muille, vaan jätän mielelläni sen autenttisimman osan itsestäni lähimmälle ihmiselle.

        No eihän sitä tarkoita, että seksihommista huudellaan muille, vaikka ei kaapissa ollakaan. Mitä ihmettä sä selität.
        Se ei vaan minusta ole oikeaa rakkautta, jos kumppaniaan pitää muilta salailla ja asiaa häpeillä. Lisäksi se on varmasti helkkarin rasittavaa sellainen elämä. Jokainen tyylillään toki.

        Valitettavaa, mutta teidän kaltaisten ihmisten takia homoseksuaalisuus on edelleen tabu. Hyväksyttekö te edes itseänne sellaisina kuin olette?
        Arvostakaa kumppaneitanne ja näyttäkää, että rakastatte heitä. Ei niillä muiden mielipiteillä saisi mitään väliä olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seksuaalisuus on vain yksi osa suhdetta. Parisuhde on myös ja ennen kaikkea rakkaussuhde ja kumppanuussuhde. Miten ja miksi peität kaiken sen muilta?

        No näinpä juuri. Koska osa suhdetarpeistani täyttyy yhden ihmisen ja toinen osa toisen ihmisen kanssa. Kasvatusvastuun lapsistani arjessa jaan heille tärkeän ihmisen kanssa. Seksuaalisuuden haluaisin jakaa romantiikalla ja ystävyydellä maustettuna. Seksuaalisuus taas ei kuulu muille kuin suhteeseen tämän henkilön kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No näinpä juuri. Koska osa suhdetarpeistani täyttyy yhden ihmisen ja toinen osa toisen ihmisen kanssa. Kasvatusvastuun lapsistani arjessa jaan heille tärkeän ihmisen kanssa. Seksuaalisuuden haluaisin jakaa romantiikalla ja ystävyydellä maustettuna. Seksuaalisuus taas ei kuulu muille kuin suhteeseen tämän henkilön kanssa.

        Eli etsit salaista seksisuhdetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No näinpä juuri. Koska osa suhdetarpeistani täyttyy yhden ihmisen ja toinen osa toisen ihmisen kanssa. Kasvatusvastuun lapsistani arjessa jaan heille tärkeän ihmisen kanssa. Seksuaalisuuden haluaisin jakaa romantiikalla ja ystävyydellä maustettuna. Seksuaalisuus taas ei kuulu muille kuin suhteeseen tämän henkilön kanssa.

        Kivan itsekkäästi olet suunnitellut itsellesi sopivan suhdeyhdistelmän. Onko mieleesi koskaan tullut, että muillakin voi olla jotain tarpeita. Tuskin.


    • Anonyymi

      Kaapissa olo vaikeuttaa varmasti kumppanin löytämistä ja parisuhteen muodostamista. Vaihtoehdot rajautuvat muihin kaapissa oleviin, eikä voi valita kiinnostuksensa mukaan. Kaapissa olevia taitaa olla enää pieni vähemmistö ja sen sisältä on löydettävä molemminpuolinen rakkaus.

      Joutuisin kapeuttamaan elämääni muotopuoleksi, jos aloittaisin suhteen kaapissa olevan kanssa. Elämän rikkaus ja luonnollisuus katoaisi tyyten. Joutuisin valehtelemaan ja salailemaan. Jatkuvasti pitäisi muistaa pingottaa ja esittää näytelmää. Koskaan enää ei voisi olla rennosti ja oma itsensä. Miksi ryhtyisin moiseen järjenvastaiseen ja hyvinvointiani alentavaan elämänmuutokseen.

      • Anonyymi

        No, entä jos tällainen rakkaus löytyy? Eikö se sitten olisi varsin ok olla kaapissa, jos kerta avoimesti ei ole aiemmin ollutkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No, entä jos tällainen rakkaus löytyy? Eikö se sitten olisi varsin ok olla kaapissa, jos kerta avoimesti ei ole aiemmin ollutkaan.

        Jokainen saa tehdä elämänsä niin vaikeaksi kuin haluaa. Toinen asia on kannattaako.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen saa tehdä elämänsä niin vaikeaksi kuin haluaa. Toinen asia on kannattaako.

        En ymmärrä, miten se tekee elämästä vaikeaa? Enhän huutele suhteistani muutenkaan töissä enkä toreilla, eikä minulla ole tarvetta tilittää makuuhuoneeseen tai suhteisiini kuuluvia juttuja toisille. Jos sellaista on, niin turvaudun ammattilaiseen. Asioista voin keskustella yleisemmällä tasolla ja puolustaa ihmisoikeuksia saada ihmisiä ajattelemaan eri tavoin. Näin koen voivani vaikuttaa asioihin enemmän, kuin että alkaisin puhumaan omasta yksilöllisestä ja näin aina rajallisesta kokemuksestani kaikille. Subjektiivista autenttista itseä ei tarvitse jakaa kollektiivisesti, vaan pitää sen minulle lähimpien ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ymmärrä, miten se tekee elämästä vaikeaa? Enhän huutele suhteistani muutenkaan töissä enkä toreilla, eikä minulla ole tarvetta tilittää makuuhuoneeseen tai suhteisiini kuuluvia juttuja toisille. Jos sellaista on, niin turvaudun ammattilaiseen. Asioista voin keskustella yleisemmällä tasolla ja puolustaa ihmisoikeuksia saada ihmisiä ajattelemaan eri tavoin. Näin koen voivani vaikuttaa asioihin enemmän, kuin että alkaisin puhumaan omasta yksilöllisestä ja näin aina rajallisesta kokemuksestani kaikille. Subjektiivista autenttista itseä ei tarvitse jakaa kollektiivisesti, vaan pitää sen minulle lähimpien ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa.

        Et jostain syystä näytä käsittävän mitä kaikkea parisuhde-elämä pitää sisällään ja millaisia tilanteita tulee eteen jatkuvasti arkielämässä. Jos olet/olette kaapissa kumppanisi kanssa, se vaatii aktiivista salailua ja rajaa paljon asioita pois. Käytännössä näet jos siihen ryhdyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et jostain syystä näytä käsittävän mitä kaikkea parisuhde-elämä pitää sisällään ja millaisia tilanteita tulee eteen jatkuvasti arkielämässä. Jos olet/olette kaapissa kumppanisi kanssa, se vaatii aktiivista salailua ja rajaa paljon asioita pois. Käytännössä näet jos siihen ryhdyt.

        No ehkä tämä on vain välivaihe, jos sellaista kumppania ei ole joka kanssani haluaisi olla ja jakaa arkea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ehkä tämä on vain välivaihe, jos sellaista kumppania ei ole joka kanssani haluaisi olla ja jakaa arkea.

        Jos sellainen olisi, ja hänkin haluaisi jakaa elämäänsä kanssani laajemmin muiltakin osa-alueilta, voisin tehdä toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sellainen olisi, ja hänkin haluaisi jakaa elämäänsä kanssani laajemmin muiltakin osa-alueilta, voisin tehdä toisin.

        Toki haluasin sellaisen suhteen rakkaaseen ihmiseen, jossa arjen jakaminen laajemmin olisi mahdollista olipa se sitten saman tai eri katon alla. Mutta niin kauan kun minulla tällaistä suhdetta ei ole, niin en halua aloittaa lasteni elämän jakamista eri yksiköihin ns. turhan vuoksi. Ja siinä suhteessa kuuluisi olla molemminpuolista rakkautta, yhteensopivuutta, sitoutuneisuutta ja tulevaisuudensuunnitelmien yhteensopivuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki haluasin sellaisen suhteen rakkaaseen ihmiseen, jossa arjen jakaminen laajemmin olisi mahdollista olipa se sitten saman tai eri katon alla. Mutta niin kauan kun minulla tällaistä suhdetta ei ole, niin en halua aloittaa lasteni elämän jakamista eri yksiköihin ns. turhan vuoksi. Ja siinä suhteessa kuuluisi olla molemminpuolista rakkautta, yhteensopivuutta, sitoutuneisuutta ja tulevaisuudensuunnitelmien yhteensopivuutta.

        Voi olla ettei kovin helposti löydy naista, jonka mielestä on mahtava tarjous päästä jonkun salaiseksi väliaikaiseksi panopuuksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla ettei kovin helposti löydy naista, jonka mielestä on mahtava tarjous päästä jonkun salaiseksi väliaikaiseksi panopuuksi.

        Sori tämä sivusta "huutelu", mutta pakko kommentoija, jotta nyt on vaikea keksiä kuinka tuon asian olis voinu rumemmin ilmaista 😑


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Sori tämä sivusta "huutelu", mutta pakko kommentoija, jotta nyt on vaikea keksiä kuinka tuon asian olis voinu rumemmin ilmaista 😑

        Ei ruma asia siitä kauniiksi muutu, jos sitä yritetään sanoilla koristella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi olla ettei kovin helposti löydy naista, jonka mielestä on mahtava tarjous päästä jonkun salaiseksi väliaikaiseksi panopuuksi.

        No ajatteles, ainakin yksi sellainen täällä jo olisi että itseni ainakin voisin esitellä "salainen väliaikainen panopuu"!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ruma asia siitä kauniiksi muutu, jos sitä yritetään sanoilla koristella.

        No ei muutu ei, vaikka laittas kuinka paljon glitteriä ja tähenki latvaan. Ei tuo ilmaisu silti kivalta kuulostanut, koska tuosta tuskin on kuitenkaan kyse.


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        No ei muutu ei, vaikka laittas kuinka paljon glitteriä ja tähenki latvaan. Ei tuo ilmaisu silti kivalta kuulostanut, koska tuosta tuskin on kuitenkaan kyse.

        Eiköhän jokainen ymmärrä mistä on kyse. Turha pitää muita ihmisiä tyhmänä. Ruma asia ei kuulosta kivalta, vaikka miten haluaisit sen muotoilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän jokainen ymmärrä mistä on kyse. Turha pitää muita ihmisiä tyhmänä. Ruma asia ei kuulosta kivalta, vaikka miten haluaisit sen muotoilla.

        Jokainen ymmärtää omalla tavallaan ja siihen miten ymmärtää on yleensä syynsä. Joskus sitä ei taho ymmärtää millään tavalla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        No ajatteles, ainakin yksi sellainen täällä jo olisi että itseni ainakin voisin esitellä "salainen väliaikainen panopuu"!

        Ootko tosissas?


      • Anonyymi
        En_osaaEn_tunne kirjoitti:

        Jokainen ymmärtää omalla tavallaan ja siihen miten ymmärtää on yleensä syynsä. Joskus sitä ei taho ymmärtää millään tavalla.

        Vaikea on tosiaan ymmärtää miten härskejä, laskelmoivia ja itsekkäitä jotkut ovat.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaikea on tosiaan ymmärtää miten härskejä, laskelmoivia ja itsekkäitä jotkut ovat.

        Eikä tarttekaan.


    • Anonyymi

      Onko täällä ketään, jolla on tällainen suhde ollut tai on vielä olemassa? Miten sellainen toimii? Miten olette kokeneet sellaisen suhteen? Keille olette suhteesta kertoneet vai oletteko ihan itsellänne saaneet sen pidettyä?

      • Anonyymi

        Tyhjän saa pyytämättäkin.


    • Anonyymi

      Onko tällä palstalla kommentoineet bi-seksuaaleja vai onko mukana myös lesboja? Onko kukaan lesboista kaappisuhteessa?

      • Anonyymi

        Olen lesbo ja voisin olla kaappisuhteessa jos ymmärtäisin perustelut sille. Ja ymmärrän että jossain tilanteissa se voi olla perusteltua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen lesbo ja voisin olla kaappisuhteessa jos ymmärtäisin perustelut sille. Ja ymmärrän että jossain tilanteissa se voi olla perusteltua.

        Millaiset perustelut tilanteessa olisivat ok sinulle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millaiset perustelut tilanteessa olisivat ok sinulle?

        Tunnistan kyllä jos sellainen tilanne tulee, ei ole mitään etukäteen kirjoitettua sääntökirjaa...


    • Anonyymi

      Jos toinen niin haluaisi, joo. Ei minua ainakaan haittaisi. ✌🏻

    • Anonyymi

      Kaikkien mieltä ei kuitenkaan ehdi pahoittaa.

    • Joo. En välttämättä ihan heti veisi naiskumppania näytille vanhemmilleni. He vain loukkaisivat turhaan puheillaan sekä minua, että häntä. Ovat homovastaisia.

      Isäni onkin joskus sanonut, että vittuilisi minkä ehtisi, jos seurustelisin saman sukupuolisen kanssa.

      • Suhteen pitäisi edetä ja vakiintua niin, ettei mitään on/offeja ole syytä pelätä. Sitten voisin ne vittuilut ja haukut vastaanottaa.

        Mulla on myös lapsia joihin kaikkien tulehtuneet välit vaikuttaisi negatiivisesti. Mikään mun rakkaussuhde ei saa satuttaa heitä. Mielummin olen ilman, kun tuotan tuskaa lapsilleni.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Suhteen pitäisi edetä ja vakiintua niin, ettei mitään on/offeja ole syytä pelätä. Sitten voisin ne vittuilut ja haukut vastaanottaa.

        Mulla on myös lapsia joihin kaikkien tulehtuneet välit vaikuttaisi negatiivisesti. Mikään mun rakkaussuhde ei saa satuttaa heitä. Mielummin olen ilman, kun tuotan tuskaa lapsilleni.

        Kurjaa että joudut elämään ympäristössä jossa et ole hyväksytty. Mitä tulee lapsiin, ovat he usein paljon avarakatseisempia kuin vanhempansa ja hyväksyvät kyllä sinut ja suhteesi ajan kanssa kun huomaavat että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kurjaa että joudut elämään ympäristössä jossa et ole hyväksytty. Mitä tulee lapsiin, ovat he usein paljon avarakatseisempia kuin vanhempansa ja hyväksyvät kyllä sinut ja suhteesi ajan kanssa kun huomaavat että olet tyytyväinen itseesi ja elämääsi.

        Onhan se. Eikä pelkästään tuo biseksuaalisuus, vaan myös transsukupuolisuus on asia josta olen kyllä puhunut. Mutta kun ei sitä haluta kuulla, niin sitä ei haluta tajutakkaan.

        Olen elänyt aikalailla elämäni muiden ehdoilla ja kotiväki on aika hallitseva osa sitä ollut. Vaikuttanut mun valintoihini asenteillaan, koska en ole uskaltanut nousta vastaan ja menettää ainoita ihmisiä, joka perheeksi lasketaan. Olen antanut mennä ns. automaatiolla ja ihmetellyt vaan miksi multa tuntuu aina puuttuvan jotain tai on ontto olo. Miksen nauti kuten muut joistain asioista parisuhteissaan ja elämässään. Seksi yksi sellainen asia.

        Elän ns. heterosuhteessa, eikä se huono asia ole. Mutta kieltämättä kalvaa tietoisuus siitä, että voisin olla omaitseni enemmän suhteessa naisen kanssa. Saa nyt nähdä mihin suuntaan tämä tunne kasvaa. Maltilla.

        Tunneskaala on melkoinen välillä näitä miettiessä. Liian monta ihmistä, kuten omat lapset joihin kaikki mitä päätän tehdä vaikuttaa oleellisesti ja mä mielummin kärsin hautaan asti, kun annan heidän kärsiä mun vuokseni. Vaikka mä joutuisin olemaan puun ja kuoren välissä aina ja ikuisesti. Sitten mä olen.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Onhan se. Eikä pelkästään tuo biseksuaalisuus, vaan myös transsukupuolisuus on asia josta olen kyllä puhunut. Mutta kun ei sitä haluta kuulla, niin sitä ei haluta tajutakkaan.

        Olen elänyt aikalailla elämäni muiden ehdoilla ja kotiväki on aika hallitseva osa sitä ollut. Vaikuttanut mun valintoihini asenteillaan, koska en ole uskaltanut nousta vastaan ja menettää ainoita ihmisiä, joka perheeksi lasketaan. Olen antanut mennä ns. automaatiolla ja ihmetellyt vaan miksi multa tuntuu aina puuttuvan jotain tai on ontto olo. Miksen nauti kuten muut joistain asioista parisuhteissaan ja elämässään. Seksi yksi sellainen asia.

        Elän ns. heterosuhteessa, eikä se huono asia ole. Mutta kieltämättä kalvaa tietoisuus siitä, että voisin olla omaitseni enemmän suhteessa naisen kanssa. Saa nyt nähdä mihin suuntaan tämä tunne kasvaa. Maltilla.

        Tunneskaala on melkoinen välillä näitä miettiessä. Liian monta ihmistä, kuten omat lapset joihin kaikki mitä päätän tehdä vaikuttaa oleellisesti ja mä mielummin kärsin hautaan asti, kun annan heidän kärsiä mun vuokseni. Vaikka mä joutuisin olemaan puun ja kuoren välissä aina ja ikuisesti. Sitten mä olen.

        Minulla on lesbouteni kanssa saman tyylinen tilanne, en ole uskaltanut sitä myöntää vuosiin itselleni läheisten ihmisten vuoksi. Tämän tyyppinen automaatilla heterosuhteeseen meno on ollut elämässäni. Itseni tunnen kuitenkin viehättäväksi naisellisena ja viehätyn hieman maskuliinisen oloisista naisista, joten oma "kipukohtani" liittyy lähinnä lesbouteen ja siihen millaisen suhteen voin saada ja milloin.

        Luulin, että olet jo eronnut, vai oletko vielä heterosuhteessa? Minä olen eroprosessissa miehestäni. Lapsille olisi tulossa kahden kodin systeemi, se huolestuttaa.. Minulle se sopisi tällä hetkellä hyvin, tuntuu kuin saisin oman vanhemmuuteni takaisin. Mieheni on ollut ymmärtämättään melko dominoiva persoona tai minä olen luopunut omasta tahdostani ja halustani ollakseni heterosuhteessa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on lesbouteni kanssa saman tyylinen tilanne, en ole uskaltanut sitä myöntää vuosiin itselleni läheisten ihmisten vuoksi. Tämän tyyppinen automaatilla heterosuhteeseen meno on ollut elämässäni. Itseni tunnen kuitenkin viehättäväksi naisellisena ja viehätyn hieman maskuliinisen oloisista naisista, joten oma "kipukohtani" liittyy lähinnä lesbouteen ja siihen millaisen suhteen voin saada ja milloin.

        Luulin, että olet jo eronnut, vai oletko vielä heterosuhteessa? Minä olen eroprosessissa miehestäni. Lapsille olisi tulossa kahden kodin systeemi, se huolestuttaa.. Minulle se sopisi tällä hetkellä hyvin, tuntuu kuin saisin oman vanhemmuuteni takaisin. Mieheni on ollut ymmärtämättään melko dominoiva persoona tai minä olen luopunut omasta tahdostani ja halustani ollakseni heterosuhteessa.

        Okei. En ole eronnut. Mulla on kuitenkin myös tunteita puolisoani kohtaan, vaikka tiedän sisimpäni olevan jumissa, junnaan siinä voi helvetti kun on vaikeeta olotilassa.

        Meidän perhe on mulle tärkeä, mun puoliso on mulle tärkeä, lapset kaikista tärkeimmät ja heidän ja oman lähipiirini tietäen, eroaminen olisi sama kun helvetin irti päästäminen. Mä en voi toimia itsekkäästi tuhoamatta jotain mikä on lapsille elinehto.

        Se kahden kodin kuvio ei toimisi meillä mitenkään hyvin, kun tiedän miten vaikeaksi toinen osaa heittäytyä lapsiakin kohtaan. Mun on oltava läsnä. En voi häipyä muualle. Mä en luota ihan 100% siihen, että ilman mua lapsilla on kaikki hyvin. Ikävä sanoa, mutta olen nähdnyt tilanteita mitkä antaa aihetta epäillä, että hermojen pettäessä mua tarvitaan äkkiä paikalle.

        Juu, sitä sellaista vähän dominoivaa ja kärkästä on meilläkin havaittu. On olemassa kuitenkin sitten ne hyvätkin puolet ja niiden takia kai sitä jaksaa jaksamistaan. Koittaa tukkia sisäisen äänen turvan niin sanotusti ja antaa sen odottaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minulla on lesbouteni kanssa saman tyylinen tilanne, en ole uskaltanut sitä myöntää vuosiin itselleni läheisten ihmisten vuoksi. Tämän tyyppinen automaatilla heterosuhteeseen meno on ollut elämässäni. Itseni tunnen kuitenkin viehättäväksi naisellisena ja viehätyn hieman maskuliinisen oloisista naisista, joten oma "kipukohtani" liittyy lähinnä lesbouteen ja siihen millaisen suhteen voin saada ja milloin.

        Luulin, että olet jo eronnut, vai oletko vielä heterosuhteessa? Minä olen eroprosessissa miehestäni. Lapsille olisi tulossa kahden kodin systeemi, se huolestuttaa.. Minulle se sopisi tällä hetkellä hyvin, tuntuu kuin saisin oman vanhemmuuteni takaisin. Mieheni on ollut ymmärtämättään melko dominoiva persoona tai minä olen luopunut omasta tahdostani ja halustani ollakseni heterosuhteessa.

        Minä taas viehätyn naisellisista naisista, en itseni kaltaisista maskuliineista. :)

        Miehenä menisin paremmin, kun naisena koskaan olen tähän saakka mennyt. Mun naisellisuus on missä lienee, mutta en ole ikinä sitä löytänyt vaikka olen sitä etsimällä etsinyt. Sitä ei vaan minussa ole kuin vartalo.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Okei. En ole eronnut. Mulla on kuitenkin myös tunteita puolisoani kohtaan, vaikka tiedän sisimpäni olevan jumissa, junnaan siinä voi helvetti kun on vaikeeta olotilassa.

        Meidän perhe on mulle tärkeä, mun puoliso on mulle tärkeä, lapset kaikista tärkeimmät ja heidän ja oman lähipiirini tietäen, eroaminen olisi sama kun helvetin irti päästäminen. Mä en voi toimia itsekkäästi tuhoamatta jotain mikä on lapsille elinehto.

        Se kahden kodin kuvio ei toimisi meillä mitenkään hyvin, kun tiedän miten vaikeaksi toinen osaa heittäytyä lapsiakin kohtaan. Mun on oltava läsnä. En voi häipyä muualle. Mä en luota ihan 100% siihen, että ilman mua lapsilla on kaikki hyvin. Ikävä sanoa, mutta olen nähdnyt tilanteita mitkä antaa aihetta epäillä, että hermojen pettäessä mua tarvitaan äkkiä paikalle.

        Juu, sitä sellaista vähän dominoivaa ja kärkästä on meilläkin havaittu. On olemassa kuitenkin sitten ne hyvätkin puolet ja niiden takia kai sitä jaksaa jaksamistaan. Koittaa tukkia sisäisen äänen turvan niin sanotusti ja antaa sen odottaa.

        Hmm, minun mieheni on dominoiva latentilla tavalla eli jättää siis huomiotta toisen mielipiteen ja toiveet. Hän on hyvä ja rauhallinen ja oikeastaan liiankin omistautuva isä. Sekin omistautuneisuus voi olla tukahduttavaa.. Uskon että kahden kodin systeemi voi meillä toimia kunhan siihen asti päästään ja saadaan asioista sovittua. Itse olen ollut enemmän ailahteleva tyytymättömänä suhteeseemme, mutta vain suhteessa mieheeni, lasten kanssa olen kärsivällinen. Vaikeaa on tehdä ero ja luottaa että selviän yksin oman elämäni kanssa, sillä olen uutta työuraa etsimässä. Lasten kanssa uskon selviäväni.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hmm, minun mieheni on dominoiva latentilla tavalla eli jättää siis huomiotta toisen mielipiteen ja toiveet. Hän on hyvä ja rauhallinen ja oikeastaan liiankin omistautuva isä. Sekin omistautuneisuus voi olla tukahduttavaa.. Uskon että kahden kodin systeemi voi meillä toimia kunhan siihen asti päästään ja saadaan asioista sovittua. Itse olen ollut enemmän ailahteleva tyytymättömänä suhteeseemme, mutta vain suhteessa mieheeni, lasten kanssa olen kärsivällinen. Vaikeaa on tehdä ero ja luottaa että selviän yksin oman elämäni kanssa, sillä olen uutta työuraa etsimässä. Lasten kanssa uskon selviäväni.

        Samalla tavalla dominoiva, ylijyräävä ja jääräpäisesti omaa mieltään eteenpäin ajava. Ei paljon kysellä tai jos kysytäänkin, niin puhumalla puhuu omat halunsa läpi. "Tietää" aina kaiken paremmin.

        Minunkin puoliso on hyvä isä, hyvä puolisokin monella tavalla. Mutta sitten on ne asiat mitä ei voi katsoa aina läpi sormien. Rauhallinenkin normaalisti, mutta välillä on ihme oireita, jäätävää käytöstä ja hylkäämistä suorastaan, toisen tarpeiden huomiotta jättämistä. En tykkää.

        Juu, ymmärrän. Mulla vähän sama tilanne. Mutta tiedän kyllä pärjääväni ilman ketään, olen vahva ja päättäväinen. Keksin aina ratkaisun pudota jaloilleni.


      • SheHe kirjoitti:

        Samalla tavalla dominoiva, ylijyräävä ja jääräpäisesti omaa mieltään eteenpäin ajava. Ei paljon kysellä tai jos kysytäänkin, niin puhumalla puhuu omat halunsa läpi. "Tietää" aina kaiken paremmin.

        Minunkin puoliso on hyvä isä, hyvä puolisokin monella tavalla. Mutta sitten on ne asiat mitä ei voi katsoa aina läpi sormien. Rauhallinenkin normaalisti, mutta välillä on ihme oireita, jäätävää käytöstä ja hylkäämistä suorastaan, toisen tarpeiden huomiotta jättämistä. En tykkää.

        Juu, ymmärrän. Mulla vähän sama tilanne. Mutta tiedän kyllä pärjääväni ilman ketään, olen vahva ja päättäväinen. Keksin aina ratkaisun pudota jaloilleni.

        Mulla kun ei ole kiire mihinkään, niin katselen kaikessa rauhassa tilanteen kulkua. Tottakai toivon, että mitään eroamista ei tarvita. Hullua sanoa näin, kun samaan aikaan sisin huutaa jotain ihan muuta.

        Uskon silti pärjääväni sen asian kanssa vielä, niin ettei tarvitse äkkinäisiä päätöksiä alkaa tekemään. Ehkäpä löydän tieni takaisin ja ei tarvitse vatvoa näitä ikäviä asioita mielessään.

        Jos sitten tulee aika luovuttaa, niin se sitten tulee joku päivä.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Mulla kun ei ole kiire mihinkään, niin katselen kaikessa rauhassa tilanteen kulkua. Tottakai toivon, että mitään eroamista ei tarvita. Hullua sanoa näin, kun samaan aikaan sisin huutaa jotain ihan muuta.

        Uskon silti pärjääväni sen asian kanssa vielä, niin ettei tarvitse äkkinäisiä päätöksiä alkaa tekemään. Ehkäpä löydän tieni takaisin ja ei tarvitse vatvoa näitä ikäviä asioita mielessään.

        Jos sitten tulee aika luovuttaa, niin se sitten tulee joku päivä.

        Kylläpä miehesi kuvaus osuu yhteen oman mieheni käytöksen kanssa. Jyräys ja jäätävä käytös ja toisen tarpeiden huomiotta jättäminen ovat johtaneet tilanteeseen etten enää jaksa hänen kanssaan tulevaisuutta suunnitella. Liian monta vuotta olen elämästäni tuhlannut hänen kanssaan. Masentunut olen siitä.. Yritys oli kova löytää keino pysyä saman katon alla ja saada tarpeeni ja unelmani täytettyä. Emme kuitekaan pystyneet niin tekemään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä miehesi kuvaus osuu yhteen oman mieheni käytöksen kanssa. Jyräys ja jäätävä käytös ja toisen tarpeiden huomiotta jättäminen ovat johtaneet tilanteeseen etten enää jaksa hänen kanssaan tulevaisuutta suunnitella. Liian monta vuotta olen elämästäni tuhlannut hänen kanssaan. Masentunut olen siitä.. Yritys oli kova löytää keino pysyä saman katon alla ja saada tarpeeni ja unelmani täytettyä. Emme kuitekaan pystyneet niin tekemään.

        Sehän se minunkin voimia ja uskoa tulevaan nakertaa. Välillä on kuin itse enkeli ja sitten mörökölli taas kuin salamaniskusta.

        Ei olis kiva rikkoa perhettä, tuntuu pahalta. Mielummin saisi kaiken toimimaan.

        Tsemiä sulle. 🤗


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Sehän se minunkin voimia ja uskoa tulevaan nakertaa. Välillä on kuin itse enkeli ja sitten mörökölli taas kuin salamaniskusta.

        Ei olis kiva rikkoa perhettä, tuntuu pahalta. Mielummin saisi kaiken toimimaan.

        Tsemiä sulle. 🤗

        Minustakin perheen rikkominen tuntuu pahalta. Olen kuitenkin näköalaton ja masentunut tässä systeemissä, niin etten jaksa olla hyvä äiti. Ollessani yksin lasten kanssa jaksan olla heille paremmin läsnä. On tilan tarvetta myös ihan fyysisesti jaksaakseni motivoitua arjesta ja omasta elämästäni. Henkinen tilan tuntu on erityisen vaikeaa saman katon alla tämän ylläkeskustellun persoonan kanssa, vaikka tilanne on hieman parantunutkin viime aikoina. Omat tarpeeni romantiikan ja seksuaalisuuden puolella eivät täyty, eivätkä tule täyttymään tässä suhteessa. Olen rakastunut ja toivon että voisin saada hieman enemmän näitä asioita elämääni. En tiedä olisiko sivusuhde voinut riittää.. Oletko ajatellut sellaista ratkaisuksi itsellesi? Tai onko sinulla ollut sellaista?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minustakin perheen rikkominen tuntuu pahalta. Olen kuitenkin näköalaton ja masentunut tässä systeemissä, niin etten jaksa olla hyvä äiti. Ollessani yksin lasten kanssa jaksan olla heille paremmin läsnä. On tilan tarvetta myös ihan fyysisesti jaksaakseni motivoitua arjesta ja omasta elämästäni. Henkinen tilan tuntu on erityisen vaikeaa saman katon alla tämän ylläkeskustellun persoonan kanssa, vaikka tilanne on hieman parantunutkin viime aikoina. Omat tarpeeni romantiikan ja seksuaalisuuden puolella eivät täyty, eivätkä tule täyttymään tässä suhteessa. Olen rakastunut ja toivon että voisin saada hieman enemmän näitä asioita elämääni. En tiedä olisiko sivusuhde voinut riittää.. Oletko ajatellut sellaista ratkaisuksi itsellesi? Tai onko sinulla ollut sellaista?

        Kuulostaa pelottavan tutulta ihan kaikki. Energiat on matalalla ja mullakin on tuota ikävä kyllä, että vetäydyn lastenkin arjesta, kun en jaksa kokonaiskuvaa. Aneemista elämää.

        Mutta yritän tsempata.

        Nojoo, minäkin olen palavasti ihastunut joskus tuntuu, että melkeinpä jo rakastunut. Niin tiiviisti eräs nainen pyörii mun päässäni ja unissanikin. Mutta en häntä niin hyvin tunne, että varmaksi pystyisin sanomaan onko mitään realismia näissä tunteissa vai tekeekö se sisäinen tarve toteuttaa itseään tepposet.

        Sen tiedän, että hänet jos kenet naisen haluaisin ihan ehdottomasti oppia tuntemaan, tulispa siitä mitään tai ei. Mutta sivusuhteeseen en häntä edes ajattele. Hän ansaitsee enemmän. Oikeaa kokonaisvaltaista rakkautta ja läsnäoloa.

        Ei jalkavaimon roolia. Muutenkin olen pettämistä vastaan, koska se on itsekästä ja siinä sattuu väkisinkin lopulta vähintäänkin loukattuja.

        Jos olisin sinkku ihan takuulla ottaisin yhteyttä tuohon naiseen ja kysyisin edes, että onko mitään mahdollisuuksia tutustua paremmin. Kyllähän hän kaivertaa mielessä jatkuvasti.

        Maailma on täynnä naisia, mutta hän on kuin tatuoitu mun aivoihin. Hankala tilanne.


      • SheHe kirjoitti:

        Kuulostaa pelottavan tutulta ihan kaikki. Energiat on matalalla ja mullakin on tuota ikävä kyllä, että vetäydyn lastenkin arjesta, kun en jaksa kokonaiskuvaa. Aneemista elämää.

        Mutta yritän tsempata.

        Nojoo, minäkin olen palavasti ihastunut joskus tuntuu, että melkeinpä jo rakastunut. Niin tiiviisti eräs nainen pyörii mun päässäni ja unissanikin. Mutta en häntä niin hyvin tunne, että varmaksi pystyisin sanomaan onko mitään realismia näissä tunteissa vai tekeekö se sisäinen tarve toteuttaa itseään tepposet.

        Sen tiedän, että hänet jos kenet naisen haluaisin ihan ehdottomasti oppia tuntemaan, tulispa siitä mitään tai ei. Mutta sivusuhteeseen en häntä edes ajattele. Hän ansaitsee enemmän. Oikeaa kokonaisvaltaista rakkautta ja läsnäoloa.

        Ei jalkavaimon roolia. Muutenkin olen pettämistä vastaan, koska se on itsekästä ja siinä sattuu väkisinkin lopulta vähintäänkin loukattuja.

        Jos olisin sinkku ihan takuulla ottaisin yhteyttä tuohon naiseen ja kysyisin edes, että onko mitään mahdollisuuksia tutustua paremmin. Kyllähän hän kaivertaa mielessä jatkuvasti.

        Maailma on täynnä naisia, mutta hän on kuin tatuoitu mun aivoihin. Hankala tilanne.

        Sen tiedän, että kaikkia muita naisia pystyn vastustamaan, vaikka he viehättäviä ovatkin. Silmä näkee ja mieli lipuu, mutta tuota yhtä en kykenisi vastustamaan, siksi en voi olla ikinä varattuna tilanteessa, jossa kiusaus voi napata uskottomuuteen. Fyysisesti.

        Aivan liian houkuttava ja vastustamaton pakkaus. Siksi pysyttelen turvallisen matkan päässä, vielä kun järkeni toimii.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Kuulostaa pelottavan tutulta ihan kaikki. Energiat on matalalla ja mullakin on tuota ikävä kyllä, että vetäydyn lastenkin arjesta, kun en jaksa kokonaiskuvaa. Aneemista elämää.

        Mutta yritän tsempata.

        Nojoo, minäkin olen palavasti ihastunut joskus tuntuu, että melkeinpä jo rakastunut. Niin tiiviisti eräs nainen pyörii mun päässäni ja unissanikin. Mutta en häntä niin hyvin tunne, että varmaksi pystyisin sanomaan onko mitään realismia näissä tunteissa vai tekeekö se sisäinen tarve toteuttaa itseään tepposet.

        Sen tiedän, että hänet jos kenet naisen haluaisin ihan ehdottomasti oppia tuntemaan, tulispa siitä mitään tai ei. Mutta sivusuhteeseen en häntä edes ajattele. Hän ansaitsee enemmän. Oikeaa kokonaisvaltaista rakkautta ja läsnäoloa.

        Ei jalkavaimon roolia. Muutenkin olen pettämistä vastaan, koska se on itsekästä ja siinä sattuu väkisinkin lopulta vähintäänkin loukattuja.

        Jos olisin sinkku ihan takuulla ottaisin yhteyttä tuohon naiseen ja kysyisin edes, että onko mitään mahdollisuuksia tutustua paremmin. Kyllähän hän kaivertaa mielessä jatkuvasti.

        Maailma on täynnä naisia, mutta hän on kuin tatuoitu mun aivoihin. Hankala tilanne.

        Koen juuri samoin hänen suhteensa, tatuoitu aivoihini.. Tiedätkö onko ihastuksesi vapaa?

        On totta, että sitä toivoo ihastukselleen parasta, mitä ikinä se tämän ihastuksen mielestä onkaan. Toki parisuhde molemminpuolisin rakkauksin ja läsnäololla on, mitä toisen toivoo saavan.

        Kuitenkin juuri hän on ainutlaatuinen ihminen ja rakkauteni häneen on erityistä minulle, eikä häntä korvaa kukaan muu ihminen, vaikka kuinka saisin minkä ikinä "ideaalisuhteen" tai arjen tai mitä ikinä. Niillä ei ole merkitystä, eivätkä ne "suhteet" eikä materia tee minua onnelliseksi, vaan se että saisin olla yhdessä juuri hänen kanssaan. Juuri hän on tärkeä ja erityinen, uniikki, ja vain hänellä on merkitystä. Eikä silläkään ole merkitystä kuinka olisimme yhdessä, vaan tärkeää olisi se että olisimme yhdessä. Löytäisimme varmasti yhteisen polun siitä eteenpäin. Se on rakkauteni ydin häneen, sillä häntä ei korvaa kukaan muu. Hän on minulle korvaamaton.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Koen juuri samoin hänen suhteensa, tatuoitu aivoihini.. Tiedätkö onko ihastuksesi vapaa?

        On totta, että sitä toivoo ihastukselleen parasta, mitä ikinä se tämän ihastuksen mielestä onkaan. Toki parisuhde molemminpuolisin rakkauksin ja läsnäololla on, mitä toisen toivoo saavan.

        Kuitenkin juuri hän on ainutlaatuinen ihminen ja rakkauteni häneen on erityistä minulle, eikä häntä korvaa kukaan muu ihminen, vaikka kuinka saisin minkä ikinä "ideaalisuhteen" tai arjen tai mitä ikinä. Niillä ei ole merkitystä, eivätkä ne "suhteet" eikä materia tee minua onnelliseksi, vaan se että saisin olla yhdessä juuri hänen kanssaan. Juuri hän on tärkeä ja erityinen, uniikki, ja vain hänellä on merkitystä. Eikä silläkään ole merkitystä kuinka olisimme yhdessä, vaan tärkeää olisi se että olisimme yhdessä. Löytäisimme varmasti yhteisen polun siitä eteenpäin. Se on rakkauteni ydin häneen, sillä häntä ei korvaa kukaan muu. Hän on minulle korvaamaton.

        Ei ole vapaa ja hän on hetero. Joten se siitä for good. Turha eläetellä mitään toiveita sen suhteen, että koskaan meistä tulisi mitään. Niin keljua kun se onkin sanoa ja ymmärtää.

        Niinpä, samanlaisia ajatuksia taaskin. Kun saisi edes tutustua. Kaveruutta jo vähän yriteltiin, mutta mun oli pakko pakittaa, kun hän alkoi tapailla miestä. Ja mun tunteet alkoi menemään ihan yli. En olis oikeasti halunnut pakittaa, mutta ajattelin että niin on kaikista viisainta. Hän saa rakastaa rauhassa miestään ja minä yritän saada hänet päästäni pois ja keskittyä omaan elämääni.

        Vähän heikoin menestyksin, kun edelleen olen ihan koukussa häneen...


      • SheHe kirjoitti:

        Ei ole vapaa ja hän on hetero. Joten se siitä for good. Turha eläetellä mitään toiveita sen suhteen, että koskaan meistä tulisi mitään. Niin keljua kun se onkin sanoa ja ymmärtää.

        Niinpä, samanlaisia ajatuksia taaskin. Kun saisi edes tutustua. Kaveruutta jo vähän yriteltiin, mutta mun oli pakko pakittaa, kun hän alkoi tapailla miestä. Ja mun tunteet alkoi menemään ihan yli. En olis oikeasti halunnut pakittaa, mutta ajattelin että niin on kaikista viisainta. Hän saa rakastaa rauhassa miestään ja minä yritän saada hänet päästäni pois ja keskittyä omaan elämääni.

        Vähän heikoin menestyksin, kun edelleen olen ihan koukussa häneen...

        Välillä on päiviä, kun tuntuu että sydän halkeaa kivusta. Mutta ehkä se aikanaan helpottaa. :)


      • SheHe kirjoitti:

        Välillä on päiviä, kun tuntuu että sydän halkeaa kivusta. Mutta ehkä se aikanaan helpottaa. :)

        Mistähän syystä sitä haluaa just sen ihmisen jota ei voi saada ja ne jotka voisi saada, ei niitä halua. Helposti heitän läppää ja ehkä flirttaankin, mutta silti se yksi vaan kummittelee siellä päässä. Ei se auta, vaikka kuinka yrittää keskittyä kaikkeen muuhun.

        Tsemiä vaan sulle ja hyvää kevättä. Mä tässä piakkoin laitan pillit pussiin suomi24 suhteen ja keskityn tähän ihan irl elämään. Tuntuu, että tarvii tehdä niin. :)


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Ei ole vapaa ja hän on hetero. Joten se siitä for good. Turha eläetellä mitään toiveita sen suhteen, että koskaan meistä tulisi mitään. Niin keljua kun se onkin sanoa ja ymmärtää.

        Niinpä, samanlaisia ajatuksia taaskin. Kun saisi edes tutustua. Kaveruutta jo vähän yriteltiin, mutta mun oli pakko pakittaa, kun hän alkoi tapailla miestä. Ja mun tunteet alkoi menemään ihan yli. En olis oikeasti halunnut pakittaa, mutta ajattelin että niin on kaikista viisainta. Hän saa rakastaa rauhassa miestään ja minä yritän saada hänet päästäni pois ja keskittyä omaan elämääni.

        Vähän heikoin menestyksin, kun edelleen olen ihan koukussa häneen...

        Mä pelkään sitä että hän on aina ollut vain se yksi ainoa suuri rakkaus minulle. En voi luovuttaa hänen suhteensa. Ei ole muita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä pelkään sitä että hän on aina ollut vain se yksi ainoa suuri rakkaus minulle. En voi luovuttaa hänen suhteensa. Ei ole muita.

        Hän halusi salasuhteen ja minua epäilytti sellainen. En osannut tehdä niin. Nyt en välittäisi enää suhdekategorioista. Vain rakkaus häneen on tärkeä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hän halusi salasuhteen ja minua epäilytti sellainen. En osannut tehdä niin. Nyt en välittäisi enää suhdekategorioista. Vain rakkaus häneen on tärkeä.

        Joo ymmärrän epäilyttämisen. Oikeudetaju kuitenkin sanoo, ettei voi haukata kahdesta kuormasta ja satuttaa sitä jonka kanssa on yhä parisuhteessa. Toki jos nyt erota aiot, niin sulla on mahdolisuus saada varmaan se suhde ilman salailua.

        Mulla ei ole sikäli vaaraa salasuteista, kun ei ole kiusauksiakaan. Hetero joka asuu satojen kilsojen päässä. Kun vaan sais pään muuten nollattua ja unohtas haihatukset.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä pelkään sitä että hän on aina ollut vain se yksi ainoa suuri rakkaus minulle. En voi luovuttaa hänen suhteensa. Ei ole muita.

        Mä en tiedä uskonko enää ainoaan oikeaan. Mut rakkauteen uskon.


      • SheHe kirjoitti:

        Ei ole vapaa ja hän on hetero. Joten se siitä for good. Turha eläetellä mitään toiveita sen suhteen, että koskaan meistä tulisi mitään. Niin keljua kun se onkin sanoa ja ymmärtää.

        Niinpä, samanlaisia ajatuksia taaskin. Kun saisi edes tutustua. Kaveruutta jo vähän yriteltiin, mutta mun oli pakko pakittaa, kun hän alkoi tapailla miestä. Ja mun tunteet alkoi menemään ihan yli. En olis oikeasti halunnut pakittaa, mutta ajattelin että niin on kaikista viisainta. Hän saa rakastaa rauhassa miestään ja minä yritän saada hänet päästäni pois ja keskittyä omaan elämääni.

        Vähän heikoin menestyksin, kun edelleen olen ihan koukussa häneen...

        Kurjaa oli sekin, et hän piti itsekkäänä vaikkakin hyvällä tavalla päätöstäni. Oikeesti yritin ajatella häntä pakittaessani. Itsekkyydestä en osaa sanoa.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Kurjaa oli sekin, et hän piti itsekkäänä vaikkakin hyvällä tavalla päätöstäni. Oikeesti yritin ajatella häntä pakittaessani. Itsekkyydestä en osaa sanoa.

        Mitäs hän olisi sinulle tarjonnut tai halunnut? Saitko selvitettyä sitä?

        On totta että sivusuhteessa yhteen on sidoksissa kaksi henkilöä.. Itse yritin ratkaista sen sopimalla avoimesta suhteesta mieheni kanssa, että hänelläkin olisi mahdollisuus hankkia tarpeidensa täytettä muualta, vaikkei siihen välttämättä lähtisikään. Silti se tuntui tuolloin vaikealta, sitoa kuitenkin kaksi ihmistä ympärilleni. Lisäksi tuntui että se on vain liian vähän, sillä halusin niin paljon tätä naista.. Nyt tuntuu kuitenkin että suhde kuin suhde hänen kanssaan käy, sillä tiedän että rakastan häntä, eikä hän ole korvattavissa toisilla. Suhdemuodot ovat vain teorioita, rakkaus on rajatonta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitäs hän olisi sinulle tarjonnut tai halunnut? Saitko selvitettyä sitä?

        On totta että sivusuhteessa yhteen on sidoksissa kaksi henkilöä.. Itse yritin ratkaista sen sopimalla avoimesta suhteesta mieheni kanssa, että hänelläkin olisi mahdollisuus hankkia tarpeidensa täytettä muualta, vaikkei siihen välttämättä lähtisikään. Silti se tuntui tuolloin vaikealta, sitoa kuitenkin kaksi ihmistä ympärilleni. Lisäksi tuntui että se on vain liian vähän, sillä halusin niin paljon tätä naista.. Nyt tuntuu kuitenkin että suhde kuin suhde hänen kanssaan käy, sillä tiedän että rakastan häntä, eikä hän ole korvattavissa toisilla. Suhdemuodot ovat vain teorioita, rakkaus on rajatonta.

        Kaveruutta ehkä ystävyyttä ajan kanssa, enkä väheksy sitä missään nimessä. Se on valtavan paljon. Jotenkin silti tuntuu, että siihen pitäisi kyetä molempien järkevästi. Onhan se helppoa silloin, jos tunteita ei ole. Mutta jos niitä on, niin ei se olekkaan enää niin helppoa olla kaveri. Väkisin ne tunteet hämmentää siinä mukana ja pahimmassa tapauksessa haittaa olemassa olollaan.

        Pattitilanne, ihan sama mitä päättää tehdä niin aina pyllistää toiselle kun kumartaa toiselle. Sucks.

        Nämä on niitä tilanteita mihin ei ikinä haluisi joutua. :P

        No mä en sitten taas avoimeen suhteeseen ole valmis itsekkään, niin edes ehdottaisi. Tiedän itsestäni, että olen yhden ihmisen kanssa ja yhden kanssa kerrallaan. uusia ei voi tula ennen kun vanhat on päätetty pistää poikki ja vanhoja ei pistetä poikki, ennen kun on varmaa ettei mitään ole enää tehtävissä.

        Mä olen aika konstikas luonne tässä suhteessa. Pedantti.

        Juu, en minäkään usko, että ihan pian ihastun. Sitä kun ei tapahdu kun harvoin muutenkaan.

        Onnea matkaan. :)


      • SheHe kirjoitti:

        Ei ole vapaa ja hän on hetero. Joten se siitä for good. Turha eläetellä mitään toiveita sen suhteen, että koskaan meistä tulisi mitään. Niin keljua kun se onkin sanoa ja ymmärtää.

        Niinpä, samanlaisia ajatuksia taaskin. Kun saisi edes tutustua. Kaveruutta jo vähän yriteltiin, mutta mun oli pakko pakittaa, kun hän alkoi tapailla miestä. Ja mun tunteet alkoi menemään ihan yli. En olis oikeasti halunnut pakittaa, mutta ajattelin että niin on kaikista viisainta. Hän saa rakastaa rauhassa miestään ja minä yritän saada hänet päästäni pois ja keskittyä omaan elämääni.

        Vähän heikoin menestyksin, kun edelleen olen ihan koukussa häneen...

        naista koukutan edelleen minäkin. Seuraan keskustelua ja mieleeni tuli tapahtumat aiemmin talvella viereisellä palstalla. Ei varmaan naisen mieleen tullut, että lesbopalstalla voi seilailla mieskin, kun rakkauttansa siellä tunnusti. Huomaan myös että osa nimimerkeistä pyörii myös suhdepuolella kirjoittelemassa, joten melkoinen sekamelska täällä helposti on. Selvyyden vuoksi tunnustaudun naisiin päin olevaksi naiseksi, miehet eivät enää kiinnosta, vaikka nyt bi-puolella kirjoitankin :)


      • Sitä_ja_samaa kirjoitti:

        naista koukutan edelleen minäkin. Seuraan keskustelua ja mieleeni tuli tapahtumat aiemmin talvella viereisellä palstalla. Ei varmaan naisen mieleen tullut, että lesbopalstalla voi seilailla mieskin, kun rakkauttansa siellä tunnusti. Huomaan myös että osa nimimerkeistä pyörii myös suhdepuolella kirjoittelemassa, joten melkoinen sekamelska täällä helposti on. Selvyyden vuoksi tunnustaudun naisiin päin olevaksi naiseksi, miehet eivät enää kiinnosta, vaikka nyt bi-puolella kirjoitankin :)

        Heh, niin minäkin olen ihan fyysinen nainen. Mutta nuoresta asti ollut enemmän poikamainen ja miesmäinen tavoiltani ja tyyliltäni, dysforinen vaikkakin se ei ole saanut minusta niskalenkkiä siinä määrin mitä monista muista transsukupuolisista.

        Jos olisi saanut valita, olisin syntynyt mieheksi ihan vaan siksi, kun se olis mun aivokapasiteetilleni helpompaa. Mitenkään naissukupuolta väheksymättä tai vähättelemättä. Itse en naiseudesta kovin pidä, se on mulle aika vaikeeta aik ajoin hyvinkin vaikeeta.


        Tulee ilmi pääosin kun olen ihmisten kanssa nenätysten. Olen mielummin miesporukoissa, kun se on luontevampaa ja jotenkin helpompaa. Koen sen oamksi sukupuolekseni. Vaikka joku aina mullekin lesboa huutelee palstoilla. :D

        Teknisesti sitähän mä olisin naisen kanssa navatusten. Aivot vaan ei näe yks yhteen kroppaa ja mieltä. :)


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Heh, niin minäkin olen ihan fyysinen nainen. Mutta nuoresta asti ollut enemmän poikamainen ja miesmäinen tavoiltani ja tyyliltäni, dysforinen vaikkakin se ei ole saanut minusta niskalenkkiä siinä määrin mitä monista muista transsukupuolisista.

        Jos olisi saanut valita, olisin syntynyt mieheksi ihan vaan siksi, kun se olis mun aivokapasiteetilleni helpompaa. Mitenkään naissukupuolta väheksymättä tai vähättelemättä. Itse en naiseudesta kovin pidä, se on mulle aika vaikeeta aik ajoin hyvinkin vaikeeta.


        Tulee ilmi pääosin kun olen ihmisten kanssa nenätysten. Olen mielummin miesporukoissa, kun se on luontevampaa ja jotenkin helpompaa. Koen sen oamksi sukupuolekseni. Vaikka joku aina mullekin lesboa huutelee palstoilla. :D

        Teknisesti sitähän mä olisin naisen kanssa navatusten. Aivot vaan ei näe yks yhteen kroppaa ja mieltä. :)

        Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kokemuksesi.. Hänessä on jotain poikamaista, naisessa johon olen ihastunut.. Hänen elkeensä, hänen sanansa, äänensä joskus matalana.. Se on ihanaa, juuri sellaisena hän saa mut liekkeihin.. Hän on mulle vastustamaton.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kokemuksesi.. Hänessä on jotain poikamaista, naisessa johon olen ihastunut.. Hänen elkeensä, hänen sanansa, äänensä joskus matalana.. Se on ihanaa, juuri sellaisena hän saa mut liekkeihin.. Hän on mulle vastustamaton.

        Okei. Sellaisia myö jotku ollaa, poikamaisia. :)


      • Anonyymi

        Tämä on ikävä kuulla.. Varmasti rajoittaa omia päätöksiä tehdä ratkaisuja oman näköisen elämän suhteen. Minulla ei ole näin vastaisia vanhempani, vaikka toisella puolella sukua kovin homovastaisia ovatkin. Minun on parasta olla vielä kaapissa jokin aika..


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on ikävä kuulla.. Varmasti rajoittaa omia päätöksiä tehdä ratkaisuja oman näköisen elämän suhteen. Minulla ei ole näin vastaisia vanhempani, vaikka toisella puolella sukua kovin homovastaisia ovatkin. Minun on parasta olla vielä kaapissa jokin aika..

        No nyt kun olen ns. heteronormatiivisessä suhteessa, ei ole näitä oman elämän päätös ongelmia. Ainoa ongelma tuntuu olevan tunteet, joita ei saisi varattuna olla.


      • Anonyymi
        SheHe kirjoitti:

        Mulla kun ei ole kiire mihinkään, niin katselen kaikessa rauhassa tilanteen kulkua. Tottakai toivon, että mitään eroamista ei tarvita. Hullua sanoa näin, kun samaan aikaan sisin huutaa jotain ihan muuta.

        Uskon silti pärjääväni sen asian kanssa vielä, niin ettei tarvitse äkkinäisiä päätöksiä alkaa tekemään. Ehkäpä löydän tieni takaisin ja ei tarvitse vatvoa näitä ikäviä asioita mielessään.

        Jos sitten tulee aika luovuttaa, niin se sitten tulee joku päivä.

        Turvallisuushakuisena ihminen yleensä tekee muutoksen vasta kun olemassa olo on niin kivuliasta että se on välttämätöntä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      271
      2606
    2. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      41
      1421
    3. En sitten aio sinua odotella

      Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e
      Ikävä
      73
      1421
    4. Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"

      Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      1179
    5. Hei, vain sinä voit tehdä sen.

      Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change
      Ikävä
      7
      1154
    6. En vain ole riittävä

      Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o
      Ikävä
      27
      1143
    7. Kuka sinä oikeen olet

      Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej
      Ikävä
      48
      1136
    8. Kellä on rumin tukka?

      Kuka on haapaveden rumin ihminen? Vinot silmät ja ikivanha mersu?
      Haapavesi
      9
      1131
    9. Oon pahoillani että

      Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(
      Ikävä
      46
      1083
    10. Kuinka paljon nalle harmittaa

      Kun mä saan panna hehkua ja sä et? :)
      Ikävä
      6
      1042
    Aihe