Todettiin tällänen naurettavuus. Kehoitetaan aloittamaan lääkkeet. Muita joilla tämä ja syöttekö lääkkeitä?
Epävakaa persoonallisuushäiriö ja lääkkeet
Anonyymi
50
1869
Vastaukset
- Anonyymi
Riippuu mitä lääkkeitä. Eihän lääkkeet sinänsä ole tarkoitettu oman yksilollisen persoonan muuttamiseen joksikin toiseksi ihmiseksi. Normaalien fyysisten sairauksien hoitoon olen ottanut niihin tarkoitetut lääkkeet ja nukkumiseen jokusen Diapamin silloin tällöin.
- Anonyymi
Mielialantasaajaa. Aiemmin ssri-lääkkeitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielialantasaajaa. Aiemmin ssri-lääkkeitä.
Millä sitä mieltä tasataan? Eikö se elämä ole keskivertoa mielenkiintoisempaa kun elää tunteella. Minäkin sain joskus tuollaisen diagnoosin pyytämättä, en siis mennyt lääkäriin pyytämään mieltätasottavia vaan olin jossain työkkärin järkkäämissä palikkatesteissä ja kun muuta vikaa eivät löytäneet niin jotain sitten kai piti keksiä.
- Anonyymi
Minullakin on ollut jo vuosikausia tuo epävakaan diagnoosi.
Aikoinaan erilaisia lääkkeitä käytin, nykyään en mitään ja olen pärjännyt ihan hyvin.
Oikeastaan jopa paremmin ilman lääkityksiä.
Tiedostan kyllä etten ole ihan tasainen luonne mutta en myöskään ajattele koko ajan olevani millään tavalla epävakaa.
Eli diagnoosi ei haittaa elämääni millään tavalla. - Anonyymi
En koska lääkkeet ei auta pseudotieteelliseen väärään diagnoosiin ja traumakokemuksiin. Lisäksi psyykenlääkkeet ovat vaarallisia (kokemusta on) ja voi aiheuttaa oireita ja kärsimystä jota sitten pidetään taas uutena psyyken diagnoosina joka on loputon pahan olon kierre. Epävakaa diagnoosi on äärimmäisen satuttava ja stigmatisoiva diagnoosi.
- Anonyymi
En koe stigmatisoivana diagnoosiani koska yleensä ihmiset eivät huomaa käytöksessä mitään epätavallista.
Jos alettaisiin jokaista tutkia ja selvittää kuinka käyttäytyy niin varmaan suurin osa voisi lukeutua tuohon epävakaaseen.
Tuskin kukaan ihminen on luonteeltaan täysin tasainen ja vakaa.
Yleensä ihminen käyttäytyy pitkälti mielialansa mukaan, kun on iloinen ja onnellinen on vähän " vauhdikkaampi " olotila ja kun taas on allapäin niin meno hidastuu.
Tuo on kyllä myös bipolaarisessakin mukana, mutta myös tuossa ns. epävakaassa.
Epävakaa sisältää muutenkin vähän epävakaata eli esim. ihmissuhteet voivat olla hiukan hankalampia tai jokin muu asia elämässä, mutta niinhän se on vaihtelevaa itse kullakin tämä elämä ja eläminen.
Ihminen on silti aina ihminen, ei hän ole se diagnoosi joka hänellä on.- Anonyymi
On ainakin vituttanut TASAISESTI monta vuotta sen jälkeen kun sain kyseisen diagnoosin. En tosin siitä koskaan ennen kenellekään toitottanut, niin että antaja saa pitää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On ainakin vituttanut TASAISESTI monta vuotta sen jälkeen kun sain kyseisen diagnoosin. En tosin siitä koskaan ennen kenellekään toitottanut, niin että antaja saa pitää.
Miksi sen diagnoosin pitää antaa v.....tuttaa?
Voihan sitä olla ja käyttäytyä ihan samoin kuin ennen diagnoosiakin, ei kai se diagnoosi yksinään vaikuta siihen miten elää.
Jos on itse sitä mieltä ettei diagnoosi ole oikea niin vielä vähemmän sen pitäisi elämiseen ja olemiseen vaikuttaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sen diagnoosin pitää antaa v.....tuttaa?
Voihan sitä olla ja käyttäytyä ihan samoin kuin ennen diagnoosiakin, ei kai se diagnoosi yksinään vaikuta siihen miten elää.
Jos on itse sitä mieltä ettei diagnoosi ole oikea niin vielä vähemmän sen pitäisi elämiseen ja olemiseen vaikuttaa.Siis sehän ei vaikuttanutkaan mun elämään yhtään mitenkään, enkä koskaan maininnut siitä missään ,tutuille kyllä tietty kerroin mitä paskaa olin saanut kuulla. Vittuunnuin systeemiin ja psykiatriaan, siihen mielivaltaisuuteen millä noita diagnooseja tehdään. Rastit ruutuun ja kolmen vartin tapaaminen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis sehän ei vaikuttanutkaan mun elämään yhtään mitenkään, enkä koskaan maininnut siitä missään ,tutuille kyllä tietty kerroin mitä paskaa olin saanut kuulla. Vittuunnuin systeemiin ja psykiatriaan, siihen mielivaltaisuuteen millä noita diagnooseja tehdään. Rastit ruutuun ja kolmen vartin tapaaminen.
Niin ja diagnoosi jää ikuisesti kummittelemaan papereissa, vaikka se olisi vääräkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis sehän ei vaikuttanutkaan mun elämään yhtään mitenkään, enkä koskaan maininnut siitä missään ,tutuille kyllä tietty kerroin mitä paskaa olin saanut kuulla. Vittuunnuin systeemiin ja psykiatriaan, siihen mielivaltaisuuteen millä noita diagnooseja tehdään. Rastit ruutuun ja kolmen vartin tapaaminen.
Lohduta itseäsi sillä ettet ole ainoa, meitä on paljon muitakin.
Itekkin oon joskus vittuuntunut systeemiin mutta ei se auta mitään niin kannattaa olla ajattelematta koko hommaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ja diagnoosi jää ikuisesti kummittelemaan papereissa, vaikka se olisi vääräkin.
Valitettava tosiasia.
- Anonyymi
Mä syön epävakaaseen montaakin eri lääkettä, lähinnä mielialan tasaajia. Nyt oon viikon ollut syömättä lääkkeitä ja oon tekemässä itsemurhaa. Että kai niillä lääkkeillä joissain tapauksissa on ihan paikkansa.... Itse epävakaassa ei ole mitään naurettavaa, se on tosiaan hengenvaarallinen diagnoosi.
- Anonyymi
Jatka hyvä ihminen niitä lääkityksiä kun olet itsekin huomannut että niillä on joissain tapauksissa paikkansa.
Jos ne lääkkeet on kerran auttaneet pitämään itsetuhoiset ajatukset poissa niin onko mitään järkeä jättää ne syömättä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatka hyvä ihminen niitä lääkityksiä kun olet itsekin huomannut että niillä on joissain tapauksissa paikkansa.
Jos ne lääkkeet on kerran auttaneet pitämään itsetuhoiset ajatukset poissa niin onko mitään järkeä jättää ne syömättä.Myöhäistä...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myöhäistä...
Miten niin myöhäistä? Kerro
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten niin myöhäistä? Kerro
Oon tässä aloittanut jo puolen päivän aikaan alkon vetämisen ja tunti sitten lääkkeiden vetämisen, tarkoituksena lopettaa tää elämä tähän.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon tässä aloittanut jo puolen päivän aikaan alkon vetämisen ja tunti sitten lääkkeiden vetämisen, tarkoituksena lopettaa tää elämä tähän.
Pitäisikö hälyttää piipaa-auto paikalle?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitäisikö hälyttää piipaa-auto paikalle?
Mitä turhaa... Oon jo hoitanut kissalle hoitajan huomiseksi paikalle. Näin on parempi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon tässä aloittanut jo puolen päivän aikaan alkon vetämisen ja tunti sitten lääkkeiden vetämisen, tarkoituksena lopettaa tää elämä tähän.
Toivottavasti alat jo kohta sen oksentamisen niin selviät.
Paras tietty olisi kun lopettaisit niiden lääkkeiden vetämisen.
Ei kannata tehdä mitään hölmöä sillä perusteella miltä just nyt tuntuu vaan miettiä tarkemmin pidempiä aikoja. Mitä kaikkea vielä voi olla edessäpäin.
Ehkä just nyt ottaa päähän mutta ei kai sentään ihan aina, varmasti on parempaakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivottavasti alat jo kohta sen oksentamisen niin selviät.
Paras tietty olisi kun lopettaisit niiden lääkkeiden vetämisen.
Ei kannata tehdä mitään hölmöä sillä perusteella miltä just nyt tuntuu vaan miettiä tarkemmin pidempiä aikoja. Mitä kaikkea vielä voi olla edessäpäin.
Ehkä just nyt ottaa päähän mutta ei kai sentään ihan aina, varmasti on parempaakin.Tää on nyt 7.kerta vuoden sisään kun oon tässä tilanteessa. Kerran olen oksentanut mutta se johtui hiilistä joita sairaanhoitajat pakotti juomaan.
Ei siis ole mikään ohimenevä olotila ja tähän liittyy paljon sellaista mitä en pysty muuttamaan. Ei mitään posittiivista tulossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tää on nyt 7.kerta vuoden sisään kun oon tässä tilanteessa. Kerran olen oksentanut mutta se johtui hiilistä joita sairaanhoitajat pakotti juomaan.
Ei siis ole mikään ohimenevä olotila ja tähän liittyy paljon sellaista mitä en pysty muuttamaan. Ei mitään posittiivista tulossa.Kiitos muuten sinulle joka kommentoit, on mukava jutella jonkun kanssa viimeisillä hetkillään ettei tarvitse olla yksin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tää on nyt 7.kerta vuoden sisään kun oon tässä tilanteessa. Kerran olen oksentanut mutta se johtui hiilistä joita sairaanhoitajat pakotti juomaan.
Ei siis ole mikään ohimenevä olotila ja tähän liittyy paljon sellaista mitä en pysty muuttamaan. Ei mitään posittiivista tulossa.Asioita ei välttämättä pystykään muuttamaan mutta omaa suhtautumista niihin asioihin pystyy ajatella monelta eri suunnalta.
Jos katsoo ikävää asiaa liian suppeasti niin tuntuu ettei yhtään helpota mutta mitä jos alkaisi ajatella asiaa eri suunnilta, miettiä sitä miksi minusta tämä juttu tuntuu juuri tällaiselta.
Ja yrittää keksiä keinoja sen tunteen saamiseksi vähän erilaiseksi.
Meillä ihmisillä kun on liian usein tapana syyttää kaikesta ikävästä joka saa tuntemaan pahaa oloa niin omaa itseä.
Ja yleensä harva asia on loppujen lopuksi omaa syytä.
Sen ajatuksen ettei ole positiivista tulossa voikin kääntää toisinpäin, ajatella että on tulossa myös positiivista. Eihän kukaan voi etukäteen tietää mitä on edessä, sellaisia ennustajia ei olekaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asioita ei välttämättä pystykään muuttamaan mutta omaa suhtautumista niihin asioihin pystyy ajatella monelta eri suunnalta.
Jos katsoo ikävää asiaa liian suppeasti niin tuntuu ettei yhtään helpota mutta mitä jos alkaisi ajatella asiaa eri suunnilta, miettiä sitä miksi minusta tämä juttu tuntuu juuri tällaiselta.
Ja yrittää keksiä keinoja sen tunteen saamiseksi vähän erilaiseksi.
Meillä ihmisillä kun on liian usein tapana syyttää kaikesta ikävästä joka saa tuntemaan pahaa oloa niin omaa itseä.
Ja yleensä harva asia on loppujen lopuksi omaa syytä.
Sen ajatuksen ettei ole positiivista tulossa voikin kääntää toisinpäin, ajatella että on tulossa myös positiivista. Eihän kukaan voi etukäteen tietää mitä on edessä, sellaisia ennustajia ei olekaan.Oon käynyt terapiassa reilun vuoden. Ja tiedän ettei kyseinen asia oel syytäni. Ja siksi se onkin entistä vaikeampi kestää. En yksinkertaisesti pysty muuttamaan omaa elämääni. Onneksi voin pääsät pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon käynyt terapiassa reilun vuoden. Ja tiedän ettei kyseinen asia oel syytäni. Ja siksi se onkin entistä vaikeampi kestää. En yksinkertaisesti pysty muuttamaan omaa elämääni. Onneksi voin pääsät pois.
Anteeksi kun purkausun tänne :(
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos muuten sinulle joka kommentoit, on mukava jutella jonkun kanssa viimeisillä hetkillään ettei tarvitse olla yksin.
Mä oon jo keski-iän ylittänyt ja olin nuorena epätoivoisessa tilanteessa.
Mulla oli itsarin yrityksiä paljon enemmän kuin 7 kertaa, ja olen oikeasti nykyään iloinen siitä etten ikinä onnistunut, ei edes sattunut vahinkoa että olisi henki lähtenyt.
Kannattaa katsoa mitä kortteja elämä jakaa, ei mullakaan ole aina ollut helppoa nuoruuteni jälkeen, mutta se taistelukin vaikeuksia vastaan on ihan mielenkiintoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon jo keski-iän ylittänyt ja olin nuorena epätoivoisessa tilanteessa.
Mulla oli itsarin yrityksiä paljon enemmän kuin 7 kertaa, ja olen oikeasti nykyään iloinen siitä etten ikinä onnistunut, ei edes sattunut vahinkoa että olisi henki lähtenyt.
Kannattaa katsoa mitä kortteja elämä jakaa, ei mullakaan ole aina ollut helppoa nuoruuteni jälkeen, mutta se taistelukin vaikeuksia vastaan on ihan mielenkiintoista.Mäkin olen jo 42v. Lapsetkin jo täysikäisiä joten kukaan ei enää tarvitse minua. Ja im-yrityksiä yli 10 takana mutta nyt viimeinen vuosi ollut erityisen koetteleva. Elämä mennyt tasaiseen tahtiin vain alamäkeä viimeiset 15v.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oon käynyt terapiassa reilun vuoden. Ja tiedän ettei kyseinen asia oel syytäni. Ja siksi se onkin entistä vaikeampi kestää. En yksinkertaisesti pysty muuttamaan omaa elämääni. Onneksi voin pääsät pois.
Jos ei ole joku juttu sun syytä niin sitä pienempi syy sulla on itsellesi mitään tehdä.
Jos se on jonkun muun syy niin ei tilanne tee hänellekään asiaa yhtään helpommaksi.
On tavallaan väärin sekin että elämää pitäisi jotenkin muuttaa mutta itseään voi muuttaa, juuri sitä miten asioihin itse suhtautuu. Eli omaa olemista elämässä ja omaa ajattelua ja tomintaa elämässä.
Ja miksi kirjoitat kun asia ei ole sun syytä niin se on sen takia vaikeampi kestää?
Ajatteletko että jonkun jutun pitäisi olla sun syytä, ja miksi niin ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos ei ole joku juttu sun syytä niin sitä pienempi syy sulla on itsellesi mitään tehdä.
Jos se on jonkun muun syy niin ei tilanne tee hänellekään asiaa yhtään helpommaksi.
On tavallaan väärin sekin että elämää pitäisi jotenkin muuttaa mutta itseään voi muuttaa, juuri sitä miten asioihin itse suhtautuu. Eli omaa olemista elämässä ja omaa ajattelua ja tomintaa elämässä.
Ja miksi kirjoitat kun asia ei ole sun syytä niin se on sen takia vaikeampi kestää?
Ajatteletko että jonkun jutun pitäisi olla sun syytä, ja miksi niin ?Ehkä syytän asiasta itseäöni vaikka tiedän järjellä ettei ole mun syy. Helpimpi syyttää itseään. Koska niin on olut aina.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä syytän asiasta itseäöni vaikka tiedän järjellä ettei ole mun syy. Helpimpi syyttää itseään. Koska niin on olut aina.
Mua pelottaa kuolla yksin...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mäkin olen jo 42v. Lapsetkin jo täysikäisiä joten kukaan ei enää tarvitse minua. Ja im-yrityksiä yli 10 takana mutta nyt viimeinen vuosi ollut erityisen koetteleva. Elämä mennyt tasaiseen tahtiin vain alamäkeä viimeiset 15v.
Lapset tarvitsevat aina vanhempaansa, olivat sitten alaikäisiä tai jo täysi-ikäisiä.
Ehkäpä lapsesi saavat omiakin lapsia ja saat olla heidän isovanhempi, eikös vain upea ajatus.
Kyllähän tässä kaikkia koetellaan elämisen kanssa, etenkin vielä nyt koronan ja siitä johtuvien erilaisten rajoitusten kanssa, mutta sitten kun tämäkin tilanne ohi menee niin voi miettiä että selvittiinpä siitäkin.
Itsellänikin on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia, ajoittain sitä alamäkeä, mutta kun tarkemmin alan ajatella niin ei se pidä paikkaansa kuitenkaan jatkuvasti, parempiakin hetkiä on välillä.
Ja vähän helpommalla pääsee itsekin kun ei ota kaikkea liian raskaasti, osittain sellaisella meiningillä että entäs sitten, ei niin väliä...Ihan kaikesta ei kannata eikä edes tarvitse välittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä syytän asiasta itseäöni vaikka tiedän järjellä ettei ole mun syy. Helpimpi syyttää itseään. Koska niin on olut aina.
Tollasesta ajattelutavasta pystyy pääsemään eroon vaikkei se olekaan helppoa.
Sitä kannattaa kuitenkin yrittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mua pelottaa kuolla yksin...
No älä suostu kuolemaan, soita apua.
Ei oo vielä myöhäistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No älä suostu kuolemaan, soita apua.
Ei oo vielä myöhäistä.Kiitos sulle seurasta ja tsempistä. Laitan nyt koneen kiinni ja meen snkyyn, väsytäää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapset tarvitsevat aina vanhempaansa, olivat sitten alaikäisiä tai jo täysi-ikäisiä.
Ehkäpä lapsesi saavat omiakin lapsia ja saat olla heidän isovanhempi, eikös vain upea ajatus.
Kyllähän tässä kaikkia koetellaan elämisen kanssa, etenkin vielä nyt koronan ja siitä johtuvien erilaisten rajoitusten kanssa, mutta sitten kun tämäkin tilanne ohi menee niin voi miettiä että selvittiinpä siitäkin.
Itsellänikin on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia, ajoittain sitä alamäkeä, mutta kun tarkemmin alan ajatella niin ei se pidä paikkaansa kuitenkaan jatkuvasti, parempiakin hetkiä on välillä.
Ja vähän helpommalla pääsee itsekin kun ei ota kaikkea liian raskaasti, osittain sellaisella meiningillä että entäs sitten, ei niin väliä...Ihan kaikesta ei kannata eikä edes tarvitse välittää."nyt oon viikon ollut syömättä lääkkeitä ja oon tekemässä itsemurhaa"
Jos olet lopettanut lääkkeesi seinään tai liian nopealla vähennystahdilla, sinulla voi olla kurja olo viekkareiden vuoksi. Viekkarit pelaa mielellään ihan omaa leikkiänsä jossa olo voi olla tuskaisa etkä ole lähelleskään oma itsesi. Lääkkeitä ei pidä siksi lopetella seinään. Melkoiseen vuoristoratamaiseen kaaokseen voi tunne elämä mennä.
Ei se muillakaan elämä ruusuilla tanssimista ole, osaa koetellaan enemmän kuin toisia. Elämä ei ole reilua. Kaukana siitä. Itsellä ollut kanssa aikamoista kärsimystä. Itseä kai pitää vielä kiinni elämässä toivo ja usko ja ihan vaan silkka kuolemanpelko.
Katson tätä elämää eteenpäin kuin surkeaa sarjaa jota sen surkeudesta huolimatta katsoo. Elämä on aika karua. Sitä on hankala sanoa miksi se joillekin on niin paljon helpompaa kuin toisille
Mieti kuitenkin kaksi kertaa ennenkuin teet itsellesi mitään. Se on peruuttamaton teko.
- Anonyymi
Epävakaata on muuten kahta eri tyyppiä, toinen näyttäää kaiken ulospäin ja toinen sisäänpäin. Eli itse olen sisäänpäin kääntyvä epävakaa ja siksi kohdistan kaiken vihan ym. negatiivisuuden itseeni ja olen itsetuhoinen mutta ulospäin olen tosi rauhallinen.
- Anonyymi
Minä en usko koko diagnoosiin. Olen ihminen, en häiriöinen. Koko diagnoosi on satuttanut minua enemmän kuin hyödyttänyt.
- Anonyymi
Mulla ollut lääkityksenä Lamotrigin, Paroksetiini, aripipratsoli ja mirtazapiini iltaisin uneen sekä tarvittáessa Tenox uneen.
- Anonyymi
Luulisi että tolla lastilla tulisi uni ilman Tenoxiakin.
Itse ainakin nukkuisin 24/7. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luulisi että tolla lastilla tulisi uni ilman Tenoxiakin.
Itse ainakin nukkuisin 24/7.Tällä viikolla oon nukkunut korkeintaan 5 tuntia yössä, joten kai sit tapauskohtaista.
- Anonyymi
Jos nuo on kaikki päällekkäin niin oh hoh. Siellä on taas psykiatri ollut kuin "keittelemässä ja maustamassa soppaa. "Pistetään vähän persiljaa ja mustapippuria ja suolaa, ohoh kylläpäs humpsahti vähän iso annos no ei voi mitään. Oho ei sopinutkaan curry tähän keittoon no laitetaan vielä paprikaa. Yhdessä niiden maku? Aika erikoinen, voi olla että vähempikin olisi riittänyt ja simppelimpi maustaminen.
Ainoa vaan että kyse on välittäjäaineisiin ja hermostoon vaikuttavista voimakkaista psykoaktiivisia ominaisuuksia omaavista lääkeaineista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos nuo on kaikki päällekkäin niin oh hoh. Siellä on taas psykiatri ollut kuin "keittelemässä ja maustamassa soppaa. "Pistetään vähän persiljaa ja mustapippuria ja suolaa, ohoh kylläpäs humpsahti vähän iso annos no ei voi mitään. Oho ei sopinutkaan curry tähän keittoon no laitetaan vielä paprikaa. Yhdessä niiden maku? Aika erikoinen, voi olla että vähempikin olisi riittänyt ja simppelimpi maustaminen.
Ainoa vaan että kyse on välittäjäaineisiin ja hermostoon vaikuttavista voimakkaista psykoaktiivisia ominaisuuksia omaavista lääkeaineistaTiedän tuon jutun vaikutuksista, vuosien lääkitysten seurauksena on jäänyt hermostosairaus.
Ei oo kivaa.
Enkä kenellekään ääneen sano että menneistä lääkityksistä johtuu kun sitä ei myönnetä kuitenkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos nuo on kaikki päällekkäin niin oh hoh. Siellä on taas psykiatri ollut kuin "keittelemässä ja maustamassa soppaa. "Pistetään vähän persiljaa ja mustapippuria ja suolaa, ohoh kylläpäs humpsahti vähän iso annos no ei voi mitään. Oho ei sopinutkaan curry tähän keittoon no laitetaan vielä paprikaa. Yhdessä niiden maku? Aika erikoinen, voi olla että vähempikin olisi riittänyt ja simppelimpi maustaminen.
Ainoa vaan että kyse on välittäjäaineisiin ja hermostoon vaikuttavista voimakkaista psykoaktiivisia ominaisuuksia omaavista lääkeaineistaLisäksi lääkäri joka määrää tuommoisia lääkeyhdistelmiä niin millä hän voi tietää että milloin potilaan paha olo johtuu potilaan omista ongelmista ja milloin vaikkapa lääkkeen sivuvaikutuksesta tai yhteisvaikutuksista? Vissiin omaavat melkolaisia kykyjä!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällä viikolla oon nukkunut korkeintaan 5 tuntia yössä, joten kai sit tapauskohtaista.
Lääkkeetkin voi joskus aiheuttaa nukkumisvaikeuksia:
Sinun lääkkeissäsi nukkumisvaikeudet on mainittu yhteensä kolmessa yleisenä haittavaikutuksena.
Paroksetiini
Yleiset haittavaikutukset (voi esiintyä enintään 1 käyttäjällä 10:stä):
uneliaisuus, unettomuus, kiihtyneisyys, epänormaalit unet (myös painajaisunet)
Abilify
Haittavaikutukset:
Psyykkiset häiriöt
Yleiset: rauhattomuus, unettomuus, ahdistuneisuus
Lamotrigiini:
Näitä voi olla enintään yhdellä kymmenestä:
univaikeudet (unettomuus)
Ironisista on että lääkkeissäsi on myös yleisinä haittavaikutuksina oireita joita voitaisiin pitää myös epävakaan persoonallisuushäiriön oireina kuten
vihamielisyys tai ärtyvyys, kiihtyneisyys, levottomuus, akatisia jotka voi vaikuttaa varmasti impulssikontrolliin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedän tuon jutun vaikutuksista, vuosien lääkitysten seurauksena on jäänyt hermostosairaus.
Ei oo kivaa.
Enkä kenellekään ääneen sano että menneistä lääkityksistä johtuu kun sitä ei myönnetä kuitenkaan.Minä uskon sinua täysin kun sanot että sinulle on jäänyt hermostosairaus lääkkeistä. Olen pahoillani että lääketiede ei tunnusta iatrogeenisia harmeja. No, eipä niitä juuri olla kiinnostuneita tutkimaankaan. Potilaan sanomat jutut on vain anekdootteja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisäksi lääkäri joka määrää tuommoisia lääkeyhdistelmiä niin millä hän voi tietää että milloin potilaan paha olo johtuu potilaan omista ongelmista ja milloin vaikkapa lääkkeen sivuvaikutuksesta tai yhteisvaikutuksista? Vissiin omaavat melkolaisia kykyjä!
Ihmettelin kanssa aikoinaan tietävätkö ne lääkärit mitään.
Mulle kirjoitettiin samanlaisia yhdistelmiä ja vielä useammankin lääkkeen samanaikaisia yhdistelmiä, ja päälle vedin alkoholia ja ajoittain polttelin silloin pilveäkin.
Jatkuvasti meninkin enemmän ja enemmän sekaisin ja lyötiin vaan lisää lääkettä kun " sairastuin " koko ajan pahemmin.
Sairastuin kyllä siitä kaikesta " roinasta " mitä söin kourakaupalla.
Vaikka silloin se tuntuikin yhdeltä juhlalta kun halusikin olla jatkuvasti mahdollisimman sekaisin. Olihan se helppoa jos niinpäin ajattelee.
- Anonyymi
Kannattaa pitää ihan vaan omana tietona tuollainen diagnoosi, koska kaikki vaivat saattaa mennä sen piikkiin. Minä esimerkiksi en olisi tuon suisidi riskin vuoksi saanut tarvitsemaani hoitoa maksasairauteen. En moisesta maininnut mitään, tosin ei kukaan kysynytkään ja hoito onnistui. Rankkaa oli mutta minkäänlainen itsemurha ei tullut mieleen.
- Anonyymi
Minulle joskus joku lääkäri tarjosi mielialantasaajaa epävakaaseen. Sitä ennen olin kertonut tarinani lääkkeistä saamistani harmeista. Olin juuri alkanut itseäni saamaan takasin zombiolon jälkeen ja nykyään minulla on jopa tunne-elämä lääkezombiuden jälkeen. Totesin ei kiitos. En pyytänyt mitään lääkevinkkejä häneltä.
- Anonyymi
Mulle on yritetty samaa, pitäisi kuulemma syödä lääkkeitä ennaltaehkäisevästi.
Tosin silloin oli kyseessä vuosia aiemmin vaivanneet psykoosit joita olisi edelleen pitänyt ennaltaehkäistä ( vajaa 20 vuotta myöhemmin ).
Myös kipuihin mulle on tyrkytetty masennuslääkkeitä, ei kiitos.
Mä olen kanssa täysin tyytyväinen kun olen saanut tunteet takaisin vaikka se olikin aika outoa niiden oltua poissa monet vuodet.
Mutta en halua tunteitani tukahduttaa enää ikinä, on tää sen verran hienoa.
- Anonyymi
Jotain hyötyäkin tuosta diagnoosista oli, luettuani nuo läpi ymmärsin olevani monien luonnevaurioisten ihmisten ympäröimä mm. silloinen pomoni ja avopuolisoni paljastuivat narsisteiksi F60.8
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1076894- 954421
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista483786Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee483502- 513478
- 1873419
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san242939- 672644
- 462491
- 131844