Olen törmännyt useasti tapauksiin jossa henkilöt eivät halua antaa tietojaan sukututkimusta varten. Vaikka kyselyssä mainitaan että tiedoista ei tehdä kirjaa tai muutenkaan julkaista, vaan arkistoidaan vain jälkipolvia varten. Ja kaikilla tietonsa luovuttaneilla on mahdollisuus tutustua kerättyyn aineistoon, niin halutessaan.
Jokaisella henkilöllä siihen on toki oikeus.
Onko muilla vastaavia kokemuksia??
Mistähän moinen arkuus tai salailun halu johtuu?
Syynsä on tietenkin jokaisella.
Mitä ihmiset pelkäävät..?
Krisse47
30
3335
Vastaukset
- Mä vaan
Oma sukuni ei ole "tutkijaintoinen", mutta en antaisi tietojani. mm. siksi, että....
1.Viralliset tarvittavat tiedot saa ilman minun lupaani, jotka täytyy riittä myös tutkijoille.
2. Sukututkimuksen tekijät ovat usein juoruavia ja aina toisten asiota mielellään riepottelevia ja kiukkuisia vanhoja...? (anteeksi)
3. Napin painallus, ja kaikki kerätyt tiedot ovat kaikkien saatavilla.
4. Tuo nimitys "sukututkimus" on vain eräs nimitys, joilla uteliaat keräävät yksityiskohtaisia tietoja. Millä toisella nimellä saisit kerätä tietoja rekistereihin.
Tunnetko jonkun sukututkijan, jonka keräämät tiedot eivät olisi joutuneet toisten käsiin!
Ja sitten, koska olet "usein törmännyt" kielteisesti suhtautuviin, niin miksi et kysy syytä heiltä. Heillä voi olla eri syyt.
Tuo kysymyksesi paljasti ainakin minulle heti, että sinunkaan tietosi ei pysy sinulla, vaan kyselet heti keskustelupalstalla, että miksihän...?
Ai syykö salailuun? Ainakan minun tiedoissani ei ole salattavaa, mutta niitä ei tarvitse toisten tonkia.
Miksi itse pistät autosi oven lukkoon? Onko siellä jotakin salattavaa? Kävisin vain katsomassa myöhempiä jälkipolvia varten, kuinka siistinä autoasi pidät? Näkisin samalla, onko hajukuusi sellainen, että naapuri olisi ihmeissään, kun kerron...?
Jos olet itse todella "avomielisempi", niin voithan kysyä täällä omalla nimelläsikin.
En kuitenkaan suosittele, koska pian ihmettelet, kun sähköposti pitää lopettaa roskapostin takia..?
Josko sait jotakin vinkkejä?- Krisse47
Sain ainakin yhden ihmisen kannanoton asiaan.
Sana on vapaa... - sukutukimusta harrastanut
Sukututkija menee ajassa taaksepäin niin pitkälle kuin on mahdollista. Usein kirkonkirjat päättyvät 1700-luvulla. Niin kaukaisista asioista ja ihmisistä ei juuri muuta tietoa saa kuin viralliset synt. ja kuoll. ym. merkinnät. Kun aletaan lähestyä nykyaikaa, ilahtuu sukututkija pienimmästäkin tiedosta, valokuvasta, esineestä, joka kuvaa tutkittavan suvun vaiheita. Hänkäy ottamassa valokuvia hautausmailta ja entisiltä asuinpaikoilta, kouluista jne. saadakseen "lihaa luitten päälle".
Oikea sukututkija ei kerää juoruja. Jos papinkirjoissa on mainintoja sakoista tai kirkkokurin alaisista rötöksistä, hän jättää ne kertomatta ainakin silloin, kun asianomaisella on jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa.
Mutta jos paljastuu, että suvussa on ollut hurja puukkojunkkari, joka piti koko kylää kauhun vallassa, niin se on asia, josta sukututkija ei vaikene, vaan päin vastoin etsii lisätietoja oikeuden pöytäkirjoista. Hurjapäästä tehdään koko suvun ylpeyden aihe. SELLAISTA sukua tässä ollaan.
Kun tullaan tähän päivään, niin sukututkimus on hyvin hankalaa. Jokaisen seurakunta pitäisi tietää, kaikki avoliitot, uusioperheet jne.
Luulen, että sukututkimus tulee loppumaan n. 1950-lukuun, jonka jälkeen ei tietoja ensinnäkään ole yleisesti saatavissa arkistoissa, ja toiseksi suvut ovat nykyisin niin hajallaan, että tutkija ei tunne henkilökohtaisesti kaikkia.
Ja niinpä helposti saa juoruakan maineen.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että lopetan omat tutkimukseni 1900-luvun alkuun. Siitä jatkakoon sitten se sukupolvi, jolle arkistot taas ovat avautuneet. - kapuloita rattaisiin
Minulle tuli ainakin ongelmia koska yhdessä sukuhaarassa avioton lapsi ei halunnut antaa tietoja.
Tietenkin niitä saan mutta kun pitäisi saada myös valokuvat niitä ei oikein saa.
Jos ei ole mitään salattavaa lue hävettävää niin voihan tietonsa antaa. - Jätä pois
kapuloita rattaisiin kirjoitti:
Minulle tuli ainakin ongelmia koska yhdessä sukuhaarassa avioton lapsi ei halunnut antaa tietoja.
Tietenkin niitä saan mutta kun pitäisi saada myös valokuvat niitä ei oikein saa.
Jos ei ole mitään salattavaa lue hävettävää niin voihan tietonsa antaa.Ihmisella on oikeus kieltää tietojensa julkaisemisen sukukirjassa. Kieltoa on kunnioitettava. Jokaisella on intimiteettisuojansa.
Avioton lapsi ei ole suvun keskeisin jatkaja, joten sukutauluihin ei kovin suuria aukkoja tule. Toista olisi, jos päälinjassa vanhin tai ainoa poika kieltäisi tietonsa käytön. Jäisi koko sukututkimus siihen.
Tietojen julkaisemisesta on käyty oikeuttakin Raumalla joitakin viikkoja sitten. - tutkija myös
"Viralliset tarvittavat tiedot saa ilman minun lupaani, jotka täytyy riittä myös tutkijoille."
On kuitenkin huomattavasti kätevämpi tiedustella tietoja itse asianomaiselta, kuin kysellä ympäri kirkkoherranvirastoja jne. Asianomainen voi antaa kerralla tiedot koko perheestään jne.
Minun mielestäni olisi mukavampi jos MINUN tietoni kysyttäisiin MINULTA, eikä arkistoista minun tietämättäni.. Mutta ihmisiä on näköjään monenlaisia.. :) - *harrastelija*
Jätä pois kirjoitti:
Ihmisella on oikeus kieltää tietojensa julkaisemisen sukukirjassa. Kieltoa on kunnioitettava. Jokaisella on intimiteettisuojansa.
Avioton lapsi ei ole suvun keskeisin jatkaja, joten sukutauluihin ei kovin suuria aukkoja tule. Toista olisi, jos päälinjassa vanhin tai ainoa poika kieltäisi tietonsa käytön. Jäisi koko sukututkimus siihen.
Tietojen julkaisemisesta on käyty oikeuttakin Raumalla joitakin viikkoja sitten.miten sitten, jos julkaisee omassa sukupuussaan internetin kautta toisten sukututkijoiden internetissä julkaisemia tietoja?
en kuitenkaan ole paljastanut 1900-luvulla syntyneiden esivanhempieni nimiä enkä tietoja, mutta 1800-luvulta lähtien kyllä.
ainut harmin paikka joillekin tahoille saattaa olla, että ko. henkilöt voidaan nyt yhdistää minuun. - Sitten ei esteitä
*harrastelija* kirjoitti:
miten sitten, jos julkaisee omassa sukupuussaan internetin kautta toisten sukututkijoiden internetissä julkaisemia tietoja?
en kuitenkaan ole paljastanut 1900-luvulla syntyneiden esivanhempieni nimiä enkä tietoja, mutta 1800-luvulta lähtien kyllä.
ainut harmin paikka joillekin tahoille saattaa olla, että ko. henkilöt voidaan nyt yhdistää minuun.Sukututkija voi julkaista tietoja turvallisesti 1800-luvun loppuun. On kuitenkin arveluttavaa julkaista tietoja, jotka on suoraan poimittu jonkun muun tekemästä tutkimuksesta. Lähde on ainakin hyvin tarkkaan ilmoitettava. On sitä paitsi epäreilua käyttää hyväkseen jonkun ehkä vuosia jatkunutta työtä ja ikäänkuin näpistää itselleen tieoja omaa tutkimusta varten, vaikka tieto olisikin internetissä. Tarkistuksia omien tietojen kanssa tietenkin on hyvä ja suositeltavakin tehdä. Oman ja toisen tekemissä tutkimuksissa saattaa olla samojen henkilöiden kesken epäselvyyksiä, ja silloin aina kannattaa palata kirkonkirjojen pariin selvittämään tiedot.
Poimimalla suoraan toisten tutkimuksista tiedot saattaa jatkaa jonkun virheen levittämistä. Sukututkimus on pilkuntarkkaa etsimistä. Kaikki tiedot tulee tarkistaa mieluiten alkuperäisistä kirjoista, joiden mikrofilmit ovat yleensä maakunta-arkistoissa.Useimmat sukututkijat tekevät tutkimusta vain omalle suvulleen ilman aikeitakaan julkaista teosta kaikkien saataville.
Siihen putkahtaneet virheet oikaistaan sukulaisten taholta pikaisesti, kun jokainen etsii omat esivanhempansa julkaisusta. - *harrastelija*
Sitten ei esteitä kirjoitti:
Sukututkija voi julkaista tietoja turvallisesti 1800-luvun loppuun. On kuitenkin arveluttavaa julkaista tietoja, jotka on suoraan poimittu jonkun muun tekemästä tutkimuksesta. Lähde on ainakin hyvin tarkkaan ilmoitettava. On sitä paitsi epäreilua käyttää hyväkseen jonkun ehkä vuosia jatkunutta työtä ja ikäänkuin näpistää itselleen tieoja omaa tutkimusta varten, vaikka tieto olisikin internetissä. Tarkistuksia omien tietojen kanssa tietenkin on hyvä ja suositeltavakin tehdä. Oman ja toisen tekemissä tutkimuksissa saattaa olla samojen henkilöiden kesken epäselvyyksiä, ja silloin aina kannattaa palata kirkonkirjojen pariin selvittämään tiedot.
Poimimalla suoraan toisten tutkimuksista tiedot saattaa jatkaa jonkun virheen levittämistä. Sukututkimus on pilkuntarkkaa etsimistä. Kaikki tiedot tulee tarkistaa mieluiten alkuperäisistä kirjoista, joiden mikrofilmit ovat yleensä maakunta-arkistoissa.Useimmat sukututkijat tekevät tutkimusta vain omalle suvulleen ilman aikeitakaan julkaista teosta kaikkien saataville.
Siihen putkahtaneet virheet oikaistaan sukulaisten taholta pikaisesti, kun jokainen etsii omat esivanhempansa julkaisusta.nyt ovatkin kyseessä internettiin laitetut sukutaulut.
itse en ole löytänyt niistä mitään tekijänoikeuksiin liittyvää ongelmaa eli niitä kai saa vapaasti kopioida omaan sukupuuhunsa.
olen ilmoittanut kyllä lähteet tarkasti.
muutan tietoja omassa sukupuussani, jos löydän muutoksia alkuperäisessä lähteessä.
kirkonkirjojen tutkiminen vie aikaa ja käsittääkseni maksaakin.
lisään vielä, että kyse on omasta sukupuustani lähtien minusta kohti esivanhempiani. - Sukututkinut
*harrastelija* kirjoitti:
nyt ovatkin kyseessä internettiin laitetut sukutaulut.
itse en ole löytänyt niistä mitään tekijänoikeuksiin liittyvää ongelmaa eli niitä kai saa vapaasti kopioida omaan sukupuuhunsa.
olen ilmoittanut kyllä lähteet tarkasti.
muutan tietoja omassa sukupuussani, jos löydän muutoksia alkuperäisessä lähteessä.
kirkonkirjojen tutkiminen vie aikaa ja käsittääkseni maksaakin.
lisään vielä, että kyse on omasta sukupuustani lähtien minusta kohti esivanhempiani.Kirkonkirjoja voi mennä itse tutkimaan ko.kirkkoherranvirastoon monessakin seurakunnassa. Jos tilaat sukuselvityksen seurakunnasta, se maksaa, joskus ihan kauheasti, koska niistä velotetaan tutkimisessa käytetyt tunnit. Jos tilat antavat myöten, ottavat kirkkoherranvirastot tutkijat mielellään itse tutkimaan, sillä sukututkimuksen tekeminen tilauksesta ei edes kuulu heidän työtehtviinsä.
Arkistoissa on n. vuodesta 1890 taaksepäin kirkonkirjat kaikkien vapaasti tutkittavissa mikrofilmattuina.
- Elmeri
Minulla ei ole mitään tietojen luovuttamista vastaan, mutta eräillä sukuni "paremmilla" ihmisillä on. Suvussa kiertää legenda, jonka mukaan meidän suvusta olisi tehty jo tutkimus joskus 50-60 luvulla. Oli kuulemma niitä tutkimuksia, josta ensin maksettiin 5000mk tutkimuksen tekijälle ja sitten 10000mk, että pitää suunsa kiinni.
Kai siihen liittyy pelkoa siitä mitä luurankoja kaapista saattaa löytyä jos ei itseltä, mutta jos vaikka isoisä......Minun isosisäni oli sukunsa musta lammas. Paremman puolen sukututkimus ei "tiedä" isoisääni edes olleen...
No juoppo kanttori, joka viritteli nälkäpalkalla pianoja saatuaan vuosisadan vaihteessa potkut, ei ole mikään hienon suvun ylpeydenaihe...
- Make
yhtenä syynä lienee pelko, että selvitettäessä paljastuu "kammottavia" salaisuuksia suvusta ja kun joku vielä laittaa ne paperille, niin eihän sitä tiedä, kuka niitä taasen lukee.
Tuohon ajatukseen törmää erittäin usein ja siitä muodostuu helposti sellainen tulppa koko tutimuksen etenemiselle, tai ainakin se tekee sen, että tutkimuksesta tulee puutteellinen.
Kun joku keksisi sen, miten noille "tiedonsalaajille" voisi tehdä selväksi sen, että jälkipolvet ei ole syypäitä siihen, mitä joku esi-isä on tehnyt.
Lisäksi kun heidät saisi ymmärtämään sen, että ei jälkipolvet ole huonompia, vaikka esi-isät on tehneet mitä ovatkin.
Kun aikoinaan aloitin tutkimaan sukuani, kohtasin aika kovaa vastustusta tietyltä taholta ja ihmettelin miksi.
Selvisihän se sitten, kun löytyi A) pirtutrokari,
B) taidemaalari, jota pidettiin "hulluna", C) selvisi se, että vastustajan sisarukset ei olekkaan sisaruksia, vaan sisarpuolia, kymmenestä henkilöstä, vain kolme oli virallisesti sisaruksia, muut sisarpuolia.
Vastaavanlaisia juttuja sitten löyti muitakin, mm se, että yksi sukuhaara on tullut aikoinaan itärajan takaa ja lisäksi sukuun liittyy kauempaa historiasta Romaaneja.
Itse koen nuo jutut rikkauksina itselleni ja arvokkaana tietona lapsilleni, kun myös se, että suvussa on ollut kuuluisa kirkonrakentaja ja jokusia muitakin hengenmiehiä ja hyväntekijöitä.
En sitten tiedä, olenko huonompi ihminen, kun tiedän nuo jutut.- ...kuvitelmat särkyvät
...kun sukututkija osoittaa, että suku ei olekaan kaukaista saksalaista aatelissukua, vaan perisuomalainen pienviljelijäsuku, jonka sukunimi vain on ruotsalaisen papin käsissä muuttunut joksikin ceellä ja deellä kirjoitetuksi "hienoksi" nimeksi.
Moni katkeroituu, kun taaksepäin mentäessä ei löydykään kuin piikoja ja renkejä, vaikka sukutarinoissa on upeita kertomuksia menetetyistä rikkauksista, jotka viekas naapuri kähmi viattomalta esi-isäparalta.
Sama yleinen sukunimi, jota käyttävät tuhannet ihmiset, yhdistetään ylpeästi johonkin suurmieheen tai taitelijaan. Nautitaan siitä, että ollaan samaa sukua. Mikä romahdus, kun sukututkimus osoittaa, että niin ei suinkaan ole.
Omissa sukututkimyuksissani olen törmännyt juuri näihin asioihin. Kirjaan sukutarinat erikseen tarinoina, joita suvun piirissä kerrotaan, mutta en ilman dokumentteja tee kenestäkään rikasta porhoa enkä kurjaa hevosvarasta, sitä on turha pelätä.
Usein on myös niin, että kiinnostus sukututkimukseen vähenee, kun mitään mehevää ei löydykään. Kaikki ovat vain olleet kunnollisia, työtään tekeviä kansalaisia vaatimattomissa oloissa. - pätkätyöläinen
...kuvitelmat särkyvät kirjoitti:
...kun sukututkija osoittaa, että suku ei olekaan kaukaista saksalaista aatelissukua, vaan perisuomalainen pienviljelijäsuku, jonka sukunimi vain on ruotsalaisen papin käsissä muuttunut joksikin ceellä ja deellä kirjoitetuksi "hienoksi" nimeksi.
Moni katkeroituu, kun taaksepäin mentäessä ei löydykään kuin piikoja ja renkejä, vaikka sukutarinoissa on upeita kertomuksia menetetyistä rikkauksista, jotka viekas naapuri kähmi viattomalta esi-isäparalta.
Sama yleinen sukunimi, jota käyttävät tuhannet ihmiset, yhdistetään ylpeästi johonkin suurmieheen tai taitelijaan. Nautitaan siitä, että ollaan samaa sukua. Mikä romahdus, kun sukututkimus osoittaa, että niin ei suinkaan ole.
Omissa sukututkimyuksissani olen törmännyt juuri näihin asioihin. Kirjaan sukutarinat erikseen tarinoina, joita suvun piirissä kerrotaan, mutta en ilman dokumentteja tee kenestäkään rikasta porhoa enkä kurjaa hevosvarasta, sitä on turha pelätä.
Usein on myös niin, että kiinnostus sukututkimukseen vähenee, kun mitään mehevää ei löydykään. Kaikki ovat vain olleet kunnollisia, työtään tekeviä kansalaisia vaatimattomissa oloissa.kuvittelin, että suvussa on ollut vain tavallisia ja köyhiä pienviljelijöitä ja lappalaisia, mutta yllätykseni oli kyllä suuri, kun luotettavien sukututkijoiden tekemistä tauluista löysinkin keski- ja uuden ajan virkamiehiä, pappeja, suurtalonpoikia ja vouteja. siis sen ajan säätyläisiä ja ylintä väkeä.
- mielenkiitoisia esi-isiä
Sukututkija on aina onnessaan, kun löytää jotain muutakin kuin säntillisiä puurtajia, jotka syntyivät, elivät ja kuolivat samssa talossa polvesta toiseen. Sen vuoksi on syytä lukea esim. paikallishistorioita, sillä historioiden tutkijatkin ovat olleet ilahtuneita löytäessään nimeltä mainittuja henkilöitä asiakirjoista. Historian kuivia tosiasioita virkistää jokin oikeuskuttu tai maakauppa, jossa paikkakuntalainen on ollut osallisena.
Usein paikallishistorioista löytää omia sukujuuriaan ja heidän edesottamuksiaan.
- Krisse
määrätietoisesti tallenna, enkä etsi nykyajan tietoja. Minunkin tutkimukseni keskittyvät lähinnä 1500 - 1800 luvuille.
Olen ollut haltioissani, kun olen löytänyt niin isälle kuin äidillekin menneitä sukupolvia, joista ei kenelläkään nykypäivän ihmisellä ole ollut tietoa. Sitä vain suren, ettei esim. isä ole enää elossa jakamassa iloani sukulaisista, joita hänelläkin tietysti on pilvin pimein. Hän tunsi aina olevansa "ilman sukulaisia" ainoa poika kun oli ja äitikin oli kuollut isän ollessa kolmevuotias.
Haluan antaa tietoa sisaruksilleni näistä menneistä polvista. Sieltä löytyy esim.pitkä "papillinen putki", kuin myös kirkonköyhiä.
Minä olen menneiden, satojen ihmisten jälkeläinen. Olen se mikä olen. Kiitos menneille polville. On monta kertaa ollut "karvan varassa", että minä yleensäkin olen olemassa!- miksu-one
meillä suomalaisilla on kaikilla ainakin joku yhteinen esi-isä.
ihmiset ovat hajaantuneet ympäri maata ja maapalloa.
minäkin olen innostunut sukututkimuksesta ja löytänyt lyhyen ajan sisällä muitakin juuristaan kiinnostuneita, joilla on yhteinen esi-isä minun kanssa.
olemme tosiaan kaikki esi-isiemme summa. geenit ja DNA periytyvät.
- punakaartilaisen tytär
En tiennyt enempää suvustani kun isäni nimen. Siksi kiinnostus sukututkimukseen alkoi. Suvussani on ollut paljon talollisia ja 1600-luvulta alkaen nimismiehiä noin sadan vuoden ajan. Ja viimeinen selvitys kertoo, että esi-isä oli Ruotsin kuninkaan keihäänkantaja.
Lähtiessäni sukua tutkimaan minulla ei ollut mitään odotuksia siitä, mitä sieltä löytyisi, vaan kaiken ottaisin vastaan mitä sieltä tulee. - Krisse47
Näissä vieteissä tuli juuri sellaisia ajatuksia esiin joita olen mielessäni käynyt läpi.
Emme olekukaan päässet vanhempiamme valitsemaan ja minä ainakin olen ottanut kaikki asiat mitä on vastaan tullut, kunnioituksella esivanhempia kohtaan. He ovat eläneet eri ajassa ja erilaisissa oloissa, kuin me tänäpäivänä.
Ei meidän tarvitse hävetä esipolviemme takia... - Tutkimusta tekevä
70-luvulla sukututkimuksiin sisältyi myös sosiaaliturvatunnus ja virkatodistuksia sai kirkkoherranvirastoista "hakupalkalla", niinpä tutkijoina oli myös sellaisia, jotka kävivät vain uteliaisuuttaan kyselemässä tietoja. Ja kuulin myös että pankkitilejäkin olisi käyty tyhjentämässä. Ja tästä johtuen nykyäänkin on ihmisiä, jotka pelkäävät näin käyvän.
- Krisse
Oliko todella niin, että koko sos.turvatunnuksen sai virkatodistuksessa?!
On aloja, missä sos.turvatunnus on "avain" henkilön tiedostoihin, mutta miten joku sivullinen, vaikkapa vain "ns. sukututkija" pääsisi hyväksi- eli väärinkäyttämään sitä? - Uudelleen
Krisse kirjoitti:
Oliko todella niin, että koko sos.turvatunnuksen sai virkatodistuksessa?!
On aloja, missä sos.turvatunnus on "avain" henkilön tiedostoihin, mutta miten joku sivullinen, vaikkapa vain "ns. sukututkija" pääsisi hyväksi- eli väärinkäyttämään sitä?Olen nähnyt tälläisia tutkimuksia.
- Sama kuin edellä
Uudelleen kirjoitti:
Olen nähnyt tälläisia tutkimuksia.
Virkatodistuksia.
- Mikke
Itse en anna tietoja ihan noin vain,täytyisi olla joku tunnettu ja tunnustettu sukututkija.
- Krisse47
Rikollisuutta onkin syytä pelätä jos sen jollakin tavalla voi välttää..
Aika harvoin sukua kuitenkaan tutkii täysin sukuun kuulumaton henkilö. Elikkä tutkija on todennäköisesti suvun jäsen tai jonkun sukuunkuuluvan toimeksiannosta tehtävään valittu sukututkija. Mutta jokaisella on kuitenkin oikeus kieltäytyä tietojaan luovuttamasta.
Itse en kyllä tietojani panttaa jos joku sukututkimusta tekevä niitä kysyy. - sukutaulu
Krisse47 kirjoitti:
Rikollisuutta onkin syytä pelätä jos sen jollakin tavalla voi välttää..
Aika harvoin sukua kuitenkaan tutkii täysin sukuun kuulumaton henkilö. Elikkä tutkija on todennäköisesti suvun jäsen tai jonkun sukuunkuuluvan toimeksiannosta tehtävään valittu sukututkija. Mutta jokaisella on kuitenkin oikeus kieltäytyä tietojaan luovuttamasta.
Itse en kyllä tietojani panttaa jos joku sukututkimusta tekevä niitä kysyy.Kaikki sukuumme liittyvä urkittiin esille USAssa asuvan upporikkaan kaukaisen sukulaisen taholta ja tuoreimmat tiedot ovat muutamia vuosia sitten syntyneistä lapsistamme.
Jos olisin tiennyt moisesta, olisin jo aikoja sitten pannut kiellon, että tietojamme ei saa antaa sukututkimukseen.
Väestörekisterikeskuksesta saat tulostettua lomakkeet millä voit estää tietojesi luovuttamisen sukututkijoille. - Mummeli vaan
sukutaulu kirjoitti:
Kaikki sukuumme liittyvä urkittiin esille USAssa asuvan upporikkaan kaukaisen sukulaisen taholta ja tuoreimmat tiedot ovat muutamia vuosia sitten syntyneistä lapsistamme.
Jos olisin tiennyt moisesta, olisin jo aikoja sitten pannut kiellon, että tietojamme ei saa antaa sukututkimukseen.
Väestörekisterikeskuksesta saat tulostettua lomakkeet millä voit estää tietojesi luovuttamisen sukututkijoille.Viu hyvänen aika sentään. Ihmettelensuuresti, miten sukututkimusta yleensä voi tehdä jos kukaan ei anna tietojaan sukututkijalle. Mitä pahaa siinä on, että nimesi on jonkun tutkimuksissa. En ymmärrä!
- Siitä vaan
Mummeli vaan kirjoitti:
Viu hyvänen aika sentään. Ihmettelensuuresti, miten sukututkimusta yleensä voi tehdä jos kukaan ei anna tietojaan sukututkijalle. Mitä pahaa siinä on, että nimesi on jonkun tutkimuksissa. En ymmärrä!
Nyt tuli asiaa jossa olen ihan samaa mieltä.
Eihän nimi miestä/naista pahenna ellei mies/nainen nimeä.
Ja emmehän voi sille mitään mitä esipolvet ovat tehneet. sukutaulu kirjoitti:
Kaikki sukuumme liittyvä urkittiin esille USAssa asuvan upporikkaan kaukaisen sukulaisen taholta ja tuoreimmat tiedot ovat muutamia vuosia sitten syntyneistä lapsistamme.
Jos olisin tiennyt moisesta, olisin jo aikoja sitten pannut kiellon, että tietojamme ei saa antaa sukututkimukseen.
Väestörekisterikeskuksesta saat tulostettua lomakkeet millä voit estää tietojesi luovuttamisen sukututkijoille.Jos sukulaisesi haluaa tietää sen, ketkä sukuun kuuluvat, onko se väärin? Toisaalta jos sukulainen asuu Salt Lake Cityn lähellä, olet nyt taivaaseenastujien luettelossa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?843402- 252014
- 1941924
PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w3411316Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell841279Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale891137- 82923
Varoitus kyläläisille Suomussalmella
Paikkakunnalla on ilmennyt huolestuttavaa toimintaa jossa kaksi aikuista miestä ( Dimitri ja Teemu ) on syyllistynyt nuo12915Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.23845Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen
Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha61790