tunnistetaan??
Miten tunneäly
Anonyymi
48273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Aika vaikea se on käytännössä tunnistaa suoriltaan, koska narsistinen voi esittää tunneälykästä aika pitkälle, vaikka heillä se on ihan olematon. Mutta he osaavat manipuloida itsestään minkä tahansa älykkään sekä täydellisen kuvan, mikä monesti hajoaa palasiksi kun sellaisen kanssa paremmin tutustuu.
Tunneälykkyys on ainakin parhaimmillaan sitä, että osaa ottaa kaiken ikäiset huomioon ja keskustella ihmisten kanssa ilman asennetta, mutta pitäen kumminkin asiallisesti rajoista kiinni.
Ihan perustunneälykkyyttä on se, että tietää olla ottamatta koko aika itseensä tai olla syyttämättä muita vaan osaa suhteellistaa reaktionsa sekä miettiä asiaa muidenkin kuin yhden ihmisen kantilta.
Tunneälykäs on yleensä hyvä diplomaatti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta tätä ei taas pidä sekoittaa niihin jotka on liian kilttejä ja/tai lähtevät liikaa empatioimaan/sympatioimaan - koska tunneälykäs ihminen osaa pitää rajoista kiinni ja pysyä empaattisena, ymmärtää toista, mutta ei tule vedettyä tunteisiin tai johonkin juttuun liian vahvasti mukaan. He tietävät milloin sanoa Ei ja milloin Kyllä, käyttäen molempia sopivasti kun liiankin monet sanovat aina kaikkeen Kyllä tai Ei.
Tietenkin tunneälykkyydessä on erillaisia osaamisasteita, kokemuksen sekä iän tuoma viisaus auttaa tässäkin, ja tunneälykkäilläkin ihmisillä on huonoja päiviä. Hekin ovat ihmisiä, vaikka yleensä osaavat paremmin ilmaista muita loukkaamatta, että nyt ei ole hyvä päivä vaan jutellaan joku toinen kerta.
Sitten mennään siihen, että mistä minä tiedän mikä on tunneäly.
Olen ollut onnekas kavereiden suhteen ja muutaman sellaisen tunneälykkään ystävän saanut itselleni. Minä selviän ihmisten kanssa vain analysoimalla ja tällaiset kaverit on siinä hyviä, että niiltä voi kysyä tunteisiin liittyen neuvoja. Uusia ihmisiä tavatessa myös usein yksi heitä on minun mukana ja tasottaa tilannetta, koska otan mallia ja hän huomattaa tiukasti jos teen/sanon liian pitkälle jotain väärin.
Toisaalta ei se ihan onnesta ollut kiinni kun tunneälykkäät pärjää hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja usein poimii matkaansa erityyppisiä syrjäyttyneitä tai yhteiskunnan hylkiöitä - ja on valmiita puhumaan mistä tahansa aiheesta, hämmentymättä tai tuomitsematta. Jäämättä kumminkaan kenenkään terapeutiksi. Enkä ikinä tiedä miten ne oikein onnistuu pitämään tuon rajan niin hyvin.
Tunnistetaan helposti toinen kärsii, minä kärsin ja tunnistaa tunteesi ja minusta sanotaan otan muiden tunteet omiksi ja se just on ratkaista ongelma joka tuottaa paljon surua koska ne ottavat toisen uhrin, jos jätän asian kesken.
No kerroppas meillekin kuinka tunnistat tunneälyn?
Minullekin täysin tärkeätä kaikki oppivat elämään kohtelemaan toisia oikein.
Ei toisen tunteiden "omiksi ottaminen" ole tunneälyä, vaan se on empatiaa.
Tunne äly kehittyy sitä myöten.
Koska on ratkaistava.
Toisen ihmisen tunteiden "omiksi ottaminen" ei kyllä ole empatiakaan vaan tunnetartuntaa.
Empatia on kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN ihmisen näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."
Eli toisen tunteiden ja kokemusten symppaamista "omakseen ottamista" eli empatiaa.
Empatia ei nimenomaan ole "symppaamista" (sympatia on aivan erikseen) eikä omakseen ottamista. Vaan se on toisen ihmisen tunteiden, ajatusten, kokemusten näkemistä tuon toisen ihmisen näkökulmasta. Ei omasta näkökulmasta. Oma näkökulma asiaan ym. saattaa olla aivan päinvastainenkin.
"Empatia on kommunikatiivinen asenne, joka antaa meille mahdollisuuden ihmisten väliseen kanssakäymiseen siitä riippumatta miten erilaisia tai samanlaisia olemme, tai mitkä arvot ja asenteet määrittävät meitä. Olimmepa toisen kanssa samaa mieltä tai emme, meidän tulisi pystyä tuntemaan empatiaa heitä kohtaan.
Me voimme määritellä empatian kykynä ilmaista kunnioitusta sitä kohtaan, mitä toinen ihminen edustaa, olimmepa heidän kanssaan samaa mieltä tai emme."
Komppaan tätä.
Yksi sukulainen ottaa aina toisten tunteet omikseen ja alkaa elää niitä.
Ja vielä tosi kylmästi ja suoraan. Siinä tunteen/asiankokija jää viereen ilman mitään huomiota, kun toinen "elää tunteissaan", saa esittää pääosaa taas draamassa.
Kyseinen henkilö myös vaihtaa puheenaihetta välittömästi, kun toinen puhuu omista asioistaa edes kymmenen sekunttia.
Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.
Kyllä juuri niin myös ajan muiden puolestaan asiaan
Viemällä asia eteenpäin.
Varsinkin tunteet vahvoja toisen puolesta mitä toinen kokee ja on hyvin merkittävä.
Se on empatiaa🥰
Ja huomioida miten kuuluu kohdella toisia.
Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄
Minulla on lukihäiriö sekä sanayhteysmuisti (onko jotain tekemistä huonolla nimimuistilla?), joten käytän kielikuvia ja vertauksia laivoista sun muista, koska empatia ja sympatia on näitä sanoja joissa menen aina ihan sekaisin. Välillä tuosta tavallisemmistakin sanoissa unohtaa, että käyttääkö nyt just oikeaa sanaa ja kirjoittaako ollenkaan oikein.
Samaan suohon ei ole tunteiden kanssa hyvä upota, tai esittää, että on olevinaan siellä samassa suossa ja tarvitsee kanssa apua. Parempi jos hakee niitä lautapolkuja toiselle viereen ja varmistaa niiden päällä, että suossaan oleva henkilö pääsee sinne polulle minne häntä ohjaat ja autat.
Sympatia onkin jo aika hankala tunnekäsitys.
Ehkä tarpeellinen oikeudessa😂😂😂
No myönnän, että joskus joku asia herättää sympatiani, vaikka voin periaatteessa itse edustaa ihan eri puolta mielipiteessä tai siinä miten tulisi toimia.
Sitten jonkun persoonallisuus voi olla vaan niin symppis, jolle ei löydy oikein selitystä, tuo ihminen voi väärin tehdessäänkin saada hyväksyntää, koska on vaan oma itsensä.
” Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen.”
Ei niitä kaapata ne tunnetaa se menee tutkinnoksi ei ole muuta kuin aikaa tutkia miten siitä pääsee eroon ettei ihmiset kärsi niitä tunteita on merkittävää ehkäistä ja saada hoidettua.
Tuo ettei huomaa toista se johtuu vain erittäin vahvasta tutkimuksesta eikä mistään tunneälyttömyydestä vaan selvitettyä miten se hoidetaan stressiä. Jos toinen tulee toisen luo jolla on hätä se ei ole mikään tunneälyttömyys. Ihme juttuja. Ikävä kyllä ihmiset stressaa ja jos tuollain väännetään että ne ei huomaa kun on uppoutuneena ongelmaan varsinkin enemmän on hätä kädessä ja tuskasta.
” Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.”
Tuo on kokemuksesi ettet koe mitä hän tuntee
Vanhan stressi taitaa olla seurana ja tuska.
Vanhan =vahva
"Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄"
Niinpä niin. Menee empatiat ja sympatiat, tunneälykkyys ja -älyttömyys kovasti sekaisin ihmisillä.
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tunneälykkyyteen tarvitaan vahvaa empatiakykyä. Empatiakyky on taitoa unohtaa itsensä, ajatuksensa, tunteensa, periaatteensa, mielipiteensä, moraalinsa ym. Kuulla ja nähdä vain se asia, jota vaikka ystävä kertoo, juuri sellaisenaan. Ilman että tuo siihen itseltään mitään.
Empatia ja sympatia nyrkkisääntö:
Sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä.
Empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.
"Sympatia onkin jo aika hankala tunnekäsitys.
Ehkä tarpeellinen oikeudessa😂😂😂"
😂😂😂😎😎😎
Kyllä minä itkekin toisen vuoksi ja sellaisten ihmisten joita en tunne vain koska tiedän kuinka karseata on menettää esim lapsensa koen sen omaksi . Sen vuoksi en kestä ihmisten pahoinpitelöitä, sen vuoksi minulla hyvin suuri tunnevastuu etten halua hoitaa muiden lapsia kun pidän niistä niin hyvää huolta. minusta vastuu kuuluu ihan omalle vanhemmilleen kun se vasta tukee lasta enemmän kun ovat lastensa kanssa ja oppivat tuntemaan lapsen.
En todellakaan tiedä.
En ole itse tunneälykäs, tajuan joskus vasta viikon, jopa kuukausien päästä mistä oli kyse.
Jos kuitenkin toinen suoraan uskaltaa kertoa tunteistaan, niin olen hyvin empaattinen ja hellä, en tuomitse, kykenen tunneläheisyyteen vaivatta. Ja kerron myös omista tunteistani.
Joskus vie pidempään niitäkin ymmärtää.
Ihmiset ovat turhan vaativia, joskus ärsyttää, kun tuntuu, että toinen.odottaa, että olisin joku ajatustenlukija. Onko niin vaikeaa puhua suoraan?
Ihmiset ovat erilaisia, ei kaikkien täydy olla samanlaisia ja on typerää odottaakkaan sitä.
Toki, jos haluaa esim tunneälykkään puolison, niin ymmärrän jos asia vaikuttaa suhteeseen. Mutta silloinkaan ei saa toista rankaista siitä, ettei hän ole omien toiveiden mukainen.
Ihmiset on usein niin itsekeskeisiä olentoja, että ne olettaa muiden tajuavan, vaikka eivät ole itse kertoneet tarpeeksi. Tämän asian näkee esim. siitä kun hirveästi tehdään oletuksia, että jonkun pitäisi tietää sinun olevan ihastunut häneen - vaikka et ole kertonut sitä hänelle. (Tai toiseen suuntaan, tehdään omia oletuksia, että joku on ihastunut sinuun.) Ihmiset on tosi hyviä tässä olettamisessa ja osaavat kuvitella tunteita mitä heidän mielestä muka kuuluisi olla.
Ei tunneälykäskään ajatuksia lue, mutta osaavat jotekin keskustella niin, että saavat toisetkin ilmaisemaan itseään paremmin. He myös kuuntelevat muita ja käyttävät energiaa siihen eikä siihen turhaan olettamiseen.
Tuo tunneläheisyys on hyvä juttu, missä se älykkyys osuus tulee - ja puuttu monilta liian tunneläheisiltä - niin osaa olla lähtemättä täysillä mukaan siihen tunteeseen. Ettei molemmat huku samaan suohon, mikä ei sitten auta välttämättä ketään. Tunneälykäs voi tuntea saman tunteen, mutta omana tunteenaan, eikä hyppää samaan laivaan vaan seilaa tukena vieressä.
Tunneälykkäät on jotain narullakävelijöitä ja osan noista taidoista kyllä ajan kanssa oppii, mutta parhaat narullakävelijät vain jotenkin luonnostaan taitaa nämä taidot.
Ihmiset ovat erilaisia olentoja. Jos sinulla on vaikeuksia lukea toisten ihmisten tunteita ilman että he sanovat sanaakaan, niin esimerkiksi minulle se on täysin normaalia ja luonteenomaista.
Hyvä+vertaus+tuo+narullakävelijä.+Siltä+minustakin+tuntuu+useimmiten+keskusteluissa+ihmisten+kanssa.
Voitko olla kuitenkin sataprosenttisen varma, että analysoit ne oikein?
Olen samaa mieltä siinä, että monet primitiivisimmät ja päällimäiset tunneaurat voi toki herkkä ihminen havaita toisesta.
Mutta et mitenkään voi tietää niidenkään kaikkia tekijöitä. Tuota edellinen kirjoittaja käsitteli myös ihastustasolla, kun koitetaan analysoida toisen tunteita itseä kohtaan. Olen monesti itse kärsinyt siitä, että ihastus kuvittelee jonkun tunnetilani ihan päin mäntyä, vain koska sattuu juuri olemaan samassa huoneessa, kun tunnetilani näkyy ulos. Vaikka tunnetila saattaa johtua ihan muista hänestä täysin riippumattomista tekijöistä. Tämä arsyttää minua suunnattomasti, koska se ikäänkuin kieltää minulta sillä hetkellä koko muun elämäni paitsi hänet. Ei hyvää kohtelua. Toki ihastus ansaitsee huomiota, mutta ei mitään äiti/lapsi-huomiota.
Tunnetilat eivät ole ihan niin yksinkertaisia, vaan päällekkäisiä. Ihminen voi tuntea monia eri tunteita päällekkäin, joista jotkut voivat olla johdannaistunteita toisista tunteista ja muista tapahtumista, kun siitä mitä juuri tapahtuu.
Neuvoisin, että jos on tunneherkkä, niin sitä voisi mieluummin käyttää emotionaaliseen lähestymiseen, kun toisen olotilan analysointiin ilman parempaa tietoa.
Jos toisen tunteet kovasti kiinnostaa, niin niistä voi kysyä. Ihmiset kyllä yleensä tarttuvat varsin hanakasti kiinni, jos joku haluaa kuunnella heidän tunteitaan😆
Sataprosenttisesti+on+ehkä+liioilteltua+sanoa.+99,5%:sesti+toisen+tunteiden+lukeminen+onnistuu+🤣+Ja+toisaalta+ellei+onnistuisi+niin+mitä+väliä?+Joskus+olisi+jopa+paljon+helpompaa++=+ei+niin+kuormittavaa+elämä,+kun+ei+skannaisi+jatkuvasti+toisten+tunteita.+Esim.+työpaikalla+se+on+todella+raskasta.+Mutta+joo,+myös+työkaverit+ovat+huomanneet,+että+jos+minusta+tuntuu,+että+jostain+toisesta+tuntuu+joltain,+tai+jotain+erikoisempaa+on+tapahtumassa,+niin+se+pitää+paikkansa.
Se, että pystyy lukemaan muiden tunteita ei meinaa vielä tunneälykkyyttä välttämättä vaan sitä tunneläheisyyttä ym. tai sinun tapasi selviytyä ihmisten kanssa. Adoptoitko tai peilaatko esim. muiden tunteita/liikkeitä paljon? Voi olla merkki alitajuntaisesta tavastasi toimia niin sosiaalisesti. Se on yksi sosiaalinen selviytymistapa, jonka rakentaa huomaamattaan lapsuudesta. Minäkin osaan kanssa lukea ihmisiä tuolla tavoin, mutta se on raskasta ja en osaa käyttää sitä tietoa tai ns. säätää taajuutta, että en väsytä itseäni.
Tunneälykäs on tosiaan yleensä aika hyvin tietoinen omista rajoistaan ja jaksamisestaan, vaikka hekin väsyvät. Sitä voi mielestäni kyllä harjoitella, vaikka ei ollut kaikki taidot mukana heti syntyessään. Varmaan sinäkin pystyisit jonkun keinon löytämään, että voit treenata omia rajoja ja tunneälyä.
Voisit onnistua paremmin kuin minä, sillä itse olen neurologisesti erilainen, joten minulla tulee kyvyissä sekä kehityksessä raja vastaan aika äkkiä. :)
Niin voi olla joku varhaislapsuuden henkilö, joka on kääntänyt lapsen virran siten, että siitä on tullut vain vastaanottavainen toisten tunteille, oman osuutensa sivuuttaen. Siinä kyllä aivot käryää, tiedän kyllä.
Ilouutinen on kuitenkin se, että aivot muokkaantuvat läpi elämän ja virheradoista voi päästä eroon.
Onhan se hienoa olla herkkä, mutta useasti myös hyvin turhaa ja uuvuttavaa, vie tilaa muulta, esim.omalta onnellisuudelta ja tyytyväisyydeltä.
Juu, tiedän. Selviydyn ja tulen toimeen oikein hyvin (outojenkin) ihmisten kanssa. Nykyisin, kun elämässäni kaikenlaista hurjaa tapahtuu lähes joka päivä - ja tunteita on paljon liikenteessä, minun on ollut pakko alkaa rajoittaa kanssakäymistäni jokasuuntaan. Rauhoittaa. Olla yksin. Tehdä etätöitä aina kun on mahdollisuus. Pääasia on nimenomaan, ettei rasita, väsytä ja kuormita itseään liikaa.
Vaikka en periaatteessa pidä ollenkaan etätöistä, sosiaalisuus on juttuni, olen silti huomannut etätöiden myötä (koronaa voi kiittää edes jotain) rauhoittuneeni hyvin paljon. Unikin on parempaa. Ennenkaikkea olen helpottunut siitä, että muillakin ihmisillä menee etätöissä paremmin kuin työpaikalla ollessaan. Jännää huomata miten esim. esimies ei voi kiusata oikein ollenkaan etätyössä olevaa alaistaan.
Tähän sopii tämä pätkä :) :
"Vaikeinta elämässä oli hänen mielestään toisten ihmisten ongelmien hoitaminen. Toisten ongelmat voivat täyttää koko elämäsi: he joutuivat koko ajan auto-onnettomuuksiin tai tulivat hulluksi tai unohtivat maksaa vuokransa, tai sitten he unohtivat voin lämpimään, nussivat tuntemattomia, kärsivät unettomuudesta, tai - jos he nukkuivat - näkivät painajaisia. Ja he eivät koskaan ottaneet huomioon sitä, että lähimmäisellä on omiakin murheita. No, minkäs teet..."
-Charles Bukowski-
Se on tunne :)
Iltasanomista https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000001950698.html
Aivan. Yleensä tunneälykkäät ihmiset tunnistavat tunneälyn toisissa. Ongelmia tunneälyn tunnistamisessa toisissa on, ellei itsellä ole tunneälyä.
Ihan hyvä lista siinä. Hyvin harva vaan täyttää sen listan kriteerit. Suurin osa ihmisistä keskittyy tänäpäivänä lähinnä kitisemään kaikesta sen sijaan että etsisi ratkaisuja ongelmiin.
Enpä nyt noinkaan sanoisi. Itse olen tunneälykäs ja osaan ratkaista minkä tahansa
ongelman. Lähipiirissäni kaikki ovat tunneälykkäitä, enemmän tai vähän vähemmän.
Minua kiehtoo etenkin tämä "he ovat kiinnostuneita muista ihmisistä ja ympärillä tapahtuvasta. "
Moottorin ja kopan välisestä yhteydestä kielen käytössäkin.
Eiköhän tuo näy kaikessa yksilön toimissa ja asennoitumisissa suhteessa muiden ihmisten kanssa. Ajatuksistakin jossain määrin, mutta vasta tekojen myötä voi todeta että puheet ei ole vain puheita.
Moni osaa näytellä tunneälykästä, mutta käytännössä ja toiminnan tasolla äly loistaa poissaolollaan.
Ainiin kuinka tunnistetaan oli kysymys, eikä missä näkyy. :D
Omien tunteiden tunnistaminen, itsetuntemus.
Tunteiden säätely, hyvän tunneilmapiirin luominen.
Empatia - osaa asettua toisen asemaan.
Yhteistyökyky
Siinä muutamia.
Tunnistetaan olemalla tunneälykäs. Kaikki muu on arvailua, mikä harvoin osuu maaliinsa.
Testejä on ja minulla on vielä harjoittelua vielä mutta tunne älykäs olen aikas hyvin mutta hallitsen tunteet🥰
syvempiä uppoomisiä en koska minusta ne pitää toimia oikein. Osittain pahan stressin lamaanuttavan tuli pitkän tuotoksensa jatkuvasta stressistä enemmän koen sen olevan traumaa.
Kysytään Disseltä.
Ei se ehdi. Vastuu on kova. Tunnevastuu siis. Se vie kaiken ajan. :D
Psykologisesti jännittävä keskustelu miten joku muutaa vastauksiaan kun huomaa olleensa väärässä ja uudella tiedolla yrittää soveltua tähän ihailtuun muottiin. Ei kukaan huomaa mitään -ajatuksella.