tunnistetaan??
Miten tunneäly
48
273
Vastaukset
- Anonyymi
Aika vaikea se on käytännössä tunnistaa suoriltaan, koska narsistinen voi esittää tunneälykästä aika pitkälle, vaikka heillä se on ihan olematon. Mutta he osaavat manipuloida itsestään minkä tahansa älykkään sekä täydellisen kuvan, mikä monesti hajoaa palasiksi kun sellaisen kanssa paremmin tutustuu.
Tunneälykkyys on ainakin parhaimmillaan sitä, että osaa ottaa kaiken ikäiset huomioon ja keskustella ihmisten kanssa ilman asennetta, mutta pitäen kumminkin asiallisesti rajoista kiinni.
Ihan perustunneälykkyyttä on se, että tietää olla ottamatta koko aika itseensä tai olla syyttämättä muita vaan osaa suhteellistaa reaktionsa sekä miettiä asiaa muidenkin kuin yhden ihmisen kantilta.
Tunneälykäs on yleensä hyvä diplomaatti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta tätä ei taas pidä sekoittaa niihin jotka on liian kilttejä ja/tai lähtevät liikaa empatioimaan/sympatioimaan - koska tunneälykäs ihminen osaa pitää rajoista kiinni ja pysyä empaattisena, ymmärtää toista, mutta ei tule vedettyä tunteisiin tai johonkin juttuun liian vahvasti mukaan. He tietävät milloin sanoa Ei ja milloin Kyllä, käyttäen molempia sopivasti kun liiankin monet sanovat aina kaikkeen Kyllä tai Ei.
Tietenkin tunneälykkyydessä on erillaisia osaamisasteita, kokemuksen sekä iän tuoma viisaus auttaa tässäkin, ja tunneälykkäilläkin ihmisillä on huonoja päiviä. Hekin ovat ihmisiä, vaikka yleensä osaavat paremmin ilmaista muita loukkaamatta, että nyt ei ole hyvä päivä vaan jutellaan joku toinen kerta.- Anonyymi
Sitten mennään siihen, että mistä minä tiedän mikä on tunneäly.
Olen ollut onnekas kavereiden suhteen ja muutaman sellaisen tunneälykkään ystävän saanut itselleni. Minä selviän ihmisten kanssa vain analysoimalla ja tällaiset kaverit on siinä hyviä, että niiltä voi kysyä tunteisiin liittyen neuvoja. Uusia ihmisiä tavatessa myös usein yksi heitä on minun mukana ja tasottaa tilannetta, koska otan mallia ja hän huomattaa tiukasti jos teen/sanon liian pitkälle jotain väärin.
Toisaalta ei se ihan onnesta ollut kiinni kun tunneälykkäät pärjää hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja usein poimii matkaansa erityyppisiä syrjäyttyneitä tai yhteiskunnan hylkiöitä - ja on valmiita puhumaan mistä tahansa aiheesta, hämmentymättä tai tuomitsematta. Jäämättä kumminkaan kenenkään terapeutiksi. Enkä ikinä tiedä miten ne oikein onnistuu pitämään tuon rajan niin hyvin.
Tunnistetaan helposti toinen kärsii, minä kärsin ja tunnistaa tunteesi ja minusta sanotaan otan muiden tunteet omiksi ja se just on ratkaista ongelma joka tuottaa paljon surua koska ne ottavat toisen uhrin, jos jätän asian kesken.
- Anonyymi
No kerroppas meillekin kuinka tunnistat tunneälyn?
Anonyymi kirjoitti:
No kerroppas meillekin kuinka tunnistat tunneälyn?
Minullekin täysin tärkeätä kaikki oppivat elämään kohtelemaan toisia oikein.
- Anonyymi
Ei toisen tunteiden "omiksi ottaminen" ole tunneälyä, vaan se on empatiaa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei toisen tunteiden "omiksi ottaminen" ole tunneälyä, vaan se on empatiaa.
Tunne äly kehittyy sitä myöten.
Anonyymi kirjoitti:
Ei toisen tunteiden "omiksi ottaminen" ole tunneälyä, vaan se on empatiaa.
Koska on ratkaistava.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei toisen tunteiden "omiksi ottaminen" ole tunneälyä, vaan se on empatiaa.
Toisen ihmisen tunteiden "omiksi ottaminen" ei kyllä ole empatiakaan vaan tunnetartuntaa.
Empatia on kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN ihmisen näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen ihmisen tunteiden "omiksi ottaminen" ei kyllä ole empatiakaan vaan tunnetartuntaa.
Empatia on kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN ihmisen näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."
Eli toisen tunteiden ja kokemusten symppaamista "omakseen ottamista" eli empatiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."
Eli toisen tunteiden ja kokemusten symppaamista "omakseen ottamista" eli empatiaa.Empatia ei nimenomaan ole "symppaamista" (sympatia on aivan erikseen) eikä omakseen ottamista. Vaan se on toisen ihmisen tunteiden, ajatusten, kokemusten näkemistä tuon toisen ihmisen näkökulmasta. Ei omasta näkökulmasta. Oma näkökulma asiaan ym. saattaa olla aivan päinvastainenkin.
"Empatia on kommunikatiivinen asenne, joka antaa meille mahdollisuuden ihmisten väliseen kanssakäymiseen siitä riippumatta miten erilaisia tai samanlaisia olemme, tai mitkä arvot ja asenteet määrittävät meitä. Olimmepa toisen kanssa samaa mieltä tai emme, meidän tulisi pystyä tuntemaan empatiaa heitä kohtaan.
Me voimme määritellä empatian kykynä ilmaista kunnioitusta sitä kohtaan, mitä toinen ihminen edustaa, olimmepa heidän kanssaan samaa mieltä tai emme." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toisen ihmisen tunteiden "omiksi ottaminen" ei kyllä ole empatiakaan vaan tunnetartuntaa.
Empatia on kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee TÄMÄN ihmisen näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan.Komppaan tätä.
Yksi sukulainen ottaa aina toisten tunteet omikseen ja alkaa elää niitä.
Ja vielä tosi kylmästi ja suoraan. Siinä tunteen/asiankokija jää viereen ilman mitään huomiota, kun toinen "elää tunteissaan", saa esittää pääosaa taas draamassa.
Kyseinen henkilö myös vaihtaa puheenaihetta välittömästi, kun toinen puhuu omista asioistaa edes kymmenen sekunttia.
Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä. Anonyymi kirjoitti:
"Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan."
Eli toisen tunteiden ja kokemusten symppaamista "omakseen ottamista" eli empatiaa.Kyllä juuri niin myös ajan muiden puolestaan asiaan
Viemällä asia eteenpäin.valtakunta kirjoitti:
Kyllä juuri niin myös ajan muiden puolestaan asiaan
Viemällä asia eteenpäin.Varsinkin tunteet vahvoja toisen puolesta mitä toinen kokee ja on hyvin merkittävä.
Se on empatiaa🥰
Ja huomioida miten kuuluu kohdella toisia.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Komppaan tätä.
Yksi sukulainen ottaa aina toisten tunteet omikseen ja alkaa elää niitä.
Ja vielä tosi kylmästi ja suoraan. Siinä tunteen/asiankokija jää viereen ilman mitään huomiota, kun toinen "elää tunteissaan", saa esittää pääosaa taas draamassa.
Kyseinen henkilö myös vaihtaa puheenaihetta välittömästi, kun toinen puhuu omista asioistaa edes kymmenen sekunttia.
Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄Minulla on lukihäiriö sekä sanayhteysmuisti (onko jotain tekemistä huonolla nimimuistilla?), joten käytän kielikuvia ja vertauksia laivoista sun muista, koska empatia ja sympatia on näitä sanoja joissa menen aina ihan sekaisin. Välillä tuosta tavallisemmistakin sanoissa unohtaa, että käyttääkö nyt just oikeaa sanaa ja kirjoittaako ollenkaan oikein.
Samaan suohon ei ole tunteiden kanssa hyvä upota, tai esittää, että on olevinaan siellä samassa suossa ja tarvitsee kanssa apua. Parempi jos hakee niitä lautapolkuja toiselle viereen ja varmistaa niiden päällä, että suossaan oleva henkilö pääsee sinne polulle minne häntä ohjaat ja autat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄Sympatia onkin jo aika hankala tunnekäsitys.
Ehkä tarpeellinen oikeudessa😂😂😂
No myönnän, että joskus joku asia herättää sympatiani, vaikka voin periaatteessa itse edustaa ihan eri puolta mielipiteessä tai siinä miten tulisi toimia.
Sitten jonkun persoonallisuus voi olla vaan niin symppis, jolle ei löydy oikein selitystä, tuo ihminen voi väärin tehdessäänkin saada hyväksyntää, koska on vaan oma itsensä. Anonyymi kirjoitti:
Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄” Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen.”
Ei niitä kaapata ne tunnetaa se menee tutkinnoksi ei ole muuta kuin aikaa tutkia miten siitä pääsee eroon ettei ihmiset kärsi niitä tunteita on merkittävää ehkäistä ja saada hoidettua.
Tuo ettei huomaa toista se johtuu vain erittäin vahvasta tutkimuksesta eikä mistään tunneälyttömyydestä vaan selvitettyä miten se hoidetaan stressiä. Jos toinen tulee toisen luo jolla on hätä se ei ole mikään tunneälyttömyys. Ihme juttuja. Ikävä kyllä ihmiset stressaa ja jos tuollain väännetään että ne ei huomaa kun on uppoutuneena ongelmaan varsinkin enemmän on hätä kädessä ja tuskasta.Anonyymi kirjoitti:
Komppaan tätä.
Yksi sukulainen ottaa aina toisten tunteet omikseen ja alkaa elää niitä.
Ja vielä tosi kylmästi ja suoraan. Siinä tunteen/asiankokija jää viereen ilman mitään huomiota, kun toinen "elää tunteissaan", saa esittää pääosaa taas draamassa.
Kyseinen henkilö myös vaihtaa puheenaihetta välittömästi, kun toinen puhuu omista asioistaa edes kymmenen sekunttia.
Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.” Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.”
Tuo on kokemuksesi ettet koe mitä hän tuntee
Vanhan stressi taitaa olla seurana ja tuska.valtakunta kirjoitti:
” Sekä loukkaantuu verisesti, jos toinen ei osaa juuri oikeita sanoja hänen tunteisensa huomioonottamiseksi.
Narsistip.ka. En ole tekemisissä.”
Tuo on kokemuksesi ettet koe mitä hän tuntee
Vanhan stressi taitaa olla seurana ja tuska.Vanhan =vahva
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan.
On oikeastaan järkyttävää miten vaikeaa, tässä ketjussakin on erottaa edes sympatia empatiasta. Empaattinen ihminen ei oleta tietävänsä, miltä toisesta tuntuu tai kaappaa toisen tunteita omikseen. Kuten tuo sukulaisesi teki. Ts. kun käy näin; kerrot mitä kuuluu - toinen kaappaa kertomastasi jonkin tunteen omakseen ja alkaa paasata siitä - käsitellä jotain omaa vaikeaa tunnettaan eikä ollenkaan huomioi sinua - niin tuossa on kyse ihan kaikesta muusta paitsi tunneälystä. Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄"Juuri tunneälyttömyydestä siinä on kyse 🙄"
Niinpä niin. Menee empatiat ja sympatiat, tunneälykkyys ja -älyttömyys kovasti sekaisin ihmisillä.
Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että tunneälykkyyteen tarvitaan vahvaa empatiakykyä. Empatiakyky on taitoa unohtaa itsensä, ajatuksensa, tunteensa, periaatteensa, mielipiteensä, moraalinsa ym. Kuulla ja nähdä vain se asia, jota vaikka ystävä kertoo, juuri sellaisenaan. Ilman että tuo siihen itseltään mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on lukihäiriö sekä sanayhteysmuisti (onko jotain tekemistä huonolla nimimuistilla?), joten käytän kielikuvia ja vertauksia laivoista sun muista, koska empatia ja sympatia on näitä sanoja joissa menen aina ihan sekaisin. Välillä tuosta tavallisemmistakin sanoissa unohtaa, että käyttääkö nyt just oikeaa sanaa ja kirjoittaako ollenkaan oikein.
Samaan suohon ei ole tunteiden kanssa hyvä upota, tai esittää, että on olevinaan siellä samassa suossa ja tarvitsee kanssa apua. Parempi jos hakee niitä lautapolkuja toiselle viereen ja varmistaa niiden päällä, että suossaan oleva henkilö pääsee sinne polulle minne häntä ohjaat ja autat.Empatia ja sympatia nyrkkisääntö:
Sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä.
Empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sympatia onkin jo aika hankala tunnekäsitys.
Ehkä tarpeellinen oikeudessa😂😂😂
No myönnän, että joskus joku asia herättää sympatiani, vaikka voin periaatteessa itse edustaa ihan eri puolta mielipiteessä tai siinä miten tulisi toimia.
Sitten jonkun persoonallisuus voi olla vaan niin symppis, jolle ei löydy oikein selitystä, tuo ihminen voi väärin tehdessäänkin saada hyväksyntää, koska on vaan oma itsensä."Sympatia onkin jo aika hankala tunnekäsitys.
Ehkä tarpeellinen oikeudessa😂😂😂"
😂😂😂😎😎😎 Anonyymi kirjoitti:
Empatia ja sympatia nyrkkisääntö:
Sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä.
Empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.Kyllä minä itkekin toisen vuoksi ja sellaisten ihmisten joita en tunne vain koska tiedän kuinka karseata on menettää esim lapsensa koen sen omaksi . Sen vuoksi en kestä ihmisten pahoinpitelöitä, sen vuoksi minulla hyvin suuri tunnevastuu etten halua hoitaa muiden lapsia kun pidän niistä niin hyvää huolta. minusta vastuu kuuluu ihan omalle vanhemmilleen kun se vasta tukee lasta enemmän kun ovat lastensa kanssa ja oppivat tuntemaan lapsen.
- Anonyymi
En todellakaan tiedä.
En ole itse tunneälykäs, tajuan joskus vasta viikon, jopa kuukausien päästä mistä oli kyse.
Jos kuitenkin toinen suoraan uskaltaa kertoa tunteistaan, niin olen hyvin empaattinen ja hellä, en tuomitse, kykenen tunneläheisyyteen vaivatta. Ja kerron myös omista tunteistani.
Joskus vie pidempään niitäkin ymmärtää.
Ihmiset ovat turhan vaativia, joskus ärsyttää, kun tuntuu, että toinen.odottaa, että olisin joku ajatustenlukija. Onko niin vaikeaa puhua suoraan?
Ihmiset ovat erilaisia, ei kaikkien täydy olla samanlaisia ja on typerää odottaakkaan sitä.
Toki, jos haluaa esim tunneälykkään puolison, niin ymmärrän jos asia vaikuttaa suhteeseen. Mutta silloinkaan ei saa toista rankaista siitä, ettei hän ole omien toiveiden mukainen.- Anonyymi
Ihmiset on usein niin itsekeskeisiä olentoja, että ne olettaa muiden tajuavan, vaikka eivät ole itse kertoneet tarpeeksi. Tämän asian näkee esim. siitä kun hirveästi tehdään oletuksia, että jonkun pitäisi tietää sinun olevan ihastunut häneen - vaikka et ole kertonut sitä hänelle. (Tai toiseen suuntaan, tehdään omia oletuksia, että joku on ihastunut sinuun.) Ihmiset on tosi hyviä tässä olettamisessa ja osaavat kuvitella tunteita mitä heidän mielestä muka kuuluisi olla.
Ei tunneälykäskään ajatuksia lue, mutta osaavat jotekin keskustella niin, että saavat toisetkin ilmaisemaan itseään paremmin. He myös kuuntelevat muita ja käyttävät energiaa siihen eikä siihen turhaan olettamiseen.
Tuo tunneläheisyys on hyvä juttu, missä se älykkyys osuus tulee - ja puuttu monilta liian tunneläheisiltä - niin osaa olla lähtemättä täysillä mukaan siihen tunteeseen. Ettei molemmat huku samaan suohon, mikä ei sitten auta välttämättä ketään. Tunneälykäs voi tuntea saman tunteen, mutta omana tunteenaan, eikä hyppää samaan laivaan vaan seilaa tukena vieressä.
Tunneälykkäät on jotain narullakävelijöitä ja osan noista taidoista kyllä ajan kanssa oppii, mutta parhaat narullakävelijät vain jotenkin luonnostaan taitaa nämä taidot. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset on usein niin itsekeskeisiä olentoja, että ne olettaa muiden tajuavan, vaikka eivät ole itse kertoneet tarpeeksi. Tämän asian näkee esim. siitä kun hirveästi tehdään oletuksia, että jonkun pitäisi tietää sinun olevan ihastunut häneen - vaikka et ole kertonut sitä hänelle. (Tai toiseen suuntaan, tehdään omia oletuksia, että joku on ihastunut sinuun.) Ihmiset on tosi hyviä tässä olettamisessa ja osaavat kuvitella tunteita mitä heidän mielestä muka kuuluisi olla.
Ei tunneälykäskään ajatuksia lue, mutta osaavat jotekin keskustella niin, että saavat toisetkin ilmaisemaan itseään paremmin. He myös kuuntelevat muita ja käyttävät energiaa siihen eikä siihen turhaan olettamiseen.
Tuo tunneläheisyys on hyvä juttu, missä se älykkyys osuus tulee - ja puuttu monilta liian tunneläheisiltä - niin osaa olla lähtemättä täysillä mukaan siihen tunteeseen. Ettei molemmat huku samaan suohon, mikä ei sitten auta välttämättä ketään. Tunneälykäs voi tuntea saman tunteen, mutta omana tunteenaan, eikä hyppää samaan laivaan vaan seilaa tukena vieressä.
Tunneälykkäät on jotain narullakävelijöitä ja osan noista taidoista kyllä ajan kanssa oppii, mutta parhaat narullakävelijät vain jotenkin luonnostaan taitaa nämä taidot.Ihmiset ovat erilaisia olentoja. Jos sinulla on vaikeuksia lukea toisten ihmisten tunteita ilman että he sanovat sanaakaan, niin esimerkiksi minulle se on täysin normaalia ja luonteenomaista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset on usein niin itsekeskeisiä olentoja, että ne olettaa muiden tajuavan, vaikka eivät ole itse kertoneet tarpeeksi. Tämän asian näkee esim. siitä kun hirveästi tehdään oletuksia, että jonkun pitäisi tietää sinun olevan ihastunut häneen - vaikka et ole kertonut sitä hänelle. (Tai toiseen suuntaan, tehdään omia oletuksia, että joku on ihastunut sinuun.) Ihmiset on tosi hyviä tässä olettamisessa ja osaavat kuvitella tunteita mitä heidän mielestä muka kuuluisi olla.
Ei tunneälykäskään ajatuksia lue, mutta osaavat jotekin keskustella niin, että saavat toisetkin ilmaisemaan itseään paremmin. He myös kuuntelevat muita ja käyttävät energiaa siihen eikä siihen turhaan olettamiseen.
Tuo tunneläheisyys on hyvä juttu, missä se älykkyys osuus tulee - ja puuttu monilta liian tunneläheisiltä - niin osaa olla lähtemättä täysillä mukaan siihen tunteeseen. Ettei molemmat huku samaan suohon, mikä ei sitten auta välttämättä ketään. Tunneälykäs voi tuntea saman tunteen, mutta omana tunteenaan, eikä hyppää samaan laivaan vaan seilaa tukena vieressä.
Tunneälykkäät on jotain narullakävelijöitä ja osan noista taidoista kyllä ajan kanssa oppii, mutta parhaat narullakävelijät vain jotenkin luonnostaan taitaa nämä taidot.Hyvä vertaus tuo narullakävelijä. Siltä minustakin tuntuu useimmiten keskusteluissa ihmisten kanssa.
Ymmärrän kyllä, että tunneälyn voi ottaa mukaan, kun keskustelu sitä vaatii, esim toinen tarvitsee myötätuntoa ja ymmärrystä tai muuten vaan keskustellaan tunteista tai vaikka parisuhteesta. Kun tietoisesti astutaan vähän arkea syvemmälle olemisen tasolle.
Mutta sitä en oikein jaksa ymmärtää, miksi ihan jokaisessa arkipäivän käytännön tilanteessa ja ihmisten ohitustilanteessa pitäisi olla ihan älyttömässä emotionaaliaessa valmiustilassa...minulla on ihan oikeitakin asioita pyörimässä mielessä, oma työ, harrasteet, tekemiset ja menemiset..siinä tuntuu vähän lapselliselta ja kohtuuttomalta, että minun pitäisi kokoajan olla 100% sosiaalisessa vastuuntunnossa jokaisesta sanastani ja naamanilmeestäni, jotta voisin vastaantulevaa tuttavaa tai jonkun työn tekijää miellyttää juuri oikealla tavalla.
Uskon, että sosiaalisen median hyväksynnänhakuisuus ja sosiaalinen vallantunto ovat astuneet alas taivaastaan tällä tavoin arkikeskusteluihin varsin negatiivisella tavalla.
Ihmisten identiteetti on hyväksynnän hakemisen vuoksi häilyvämpi, kuin koskaan ja sitä koitetaan pönkittää kokoajan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Todella rasittavaa. Aivojen toiminta on kemiallista. Ne kemikaalit ovat ihan fyysistä tavaraa, joka kuluu käytössä ja sitten taas kestää aikansa kerääntyä uudelleen. Tiettyjen osa-alueiden liikakäyttö johtaa väistämättä vajaukseen. Olo tuntuu käristyneeltä jos esim toinen ihminen on vienyt kaiken huomion itselleen. Vältän tällaisia ihmisiä parhaani mukaan.
"Just say no, Jean!!" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia olentoja. Jos sinulla on vaikeuksia lukea toisten ihmisten tunteita ilman että he sanovat sanaakaan, niin esimerkiksi minulle se on täysin normaalia ja luonteenomaista.
Voitko olla kuitenkin sataprosenttisen varma, että analysoit ne oikein?
Olen samaa mieltä siinä, että monet primitiivisimmät ja päällimäiset tunneaurat voi toki herkkä ihminen havaita toisesta.
Mutta et mitenkään voi tietää niidenkään kaikkia tekijöitä. Tuota edellinen kirjoittaja käsitteli myös ihastustasolla, kun koitetaan analysoida toisen tunteita itseä kohtaan. Olen monesti itse kärsinyt siitä, että ihastus kuvittelee jonkun tunnetilani ihan päin mäntyä, vain koska sattuu juuri olemaan samassa huoneessa, kun tunnetilani näkyy ulos. Vaikka tunnetila saattaa johtua ihan muista hänestä täysin riippumattomista tekijöistä. Tämä arsyttää minua suunnattomasti, koska se ikäänkuin kieltää minulta sillä hetkellä koko muun elämäni paitsi hänet. Ei hyvää kohtelua. Toki ihastus ansaitsee huomiota, mutta ei mitään äiti/lapsi-huomiota.
Tunnetilat eivät ole ihan niin yksinkertaisia, vaan päällekkäisiä. Ihminen voi tuntea monia eri tunteita päällekkäin, joista jotkut voivat olla johdannaistunteita toisista tunteista ja muista tapahtumista, kun siitä mitä juuri tapahtuu.
Neuvoisin, että jos on tunneherkkä, niin sitä voisi mieluummin käyttää emotionaaliseen lähestymiseen, kun toisen olotilan analysointiin ilman parempaa tietoa.
Jos toisen tunteet kovasti kiinnostaa, niin niistä voi kysyä. Ihmiset kyllä yleensä tarttuvat varsin hanakasti kiinni, jos joku haluaa kuunnella heidän tunteitaan😆 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voitko olla kuitenkin sataprosenttisen varma, että analysoit ne oikein?
Olen samaa mieltä siinä, että monet primitiivisimmät ja päällimäiset tunneaurat voi toki herkkä ihminen havaita toisesta.
Mutta et mitenkään voi tietää niidenkään kaikkia tekijöitä. Tuota edellinen kirjoittaja käsitteli myös ihastustasolla, kun koitetaan analysoida toisen tunteita itseä kohtaan. Olen monesti itse kärsinyt siitä, että ihastus kuvittelee jonkun tunnetilani ihan päin mäntyä, vain koska sattuu juuri olemaan samassa huoneessa, kun tunnetilani näkyy ulos. Vaikka tunnetila saattaa johtua ihan muista hänestä täysin riippumattomista tekijöistä. Tämä arsyttää minua suunnattomasti, koska se ikäänkuin kieltää minulta sillä hetkellä koko muun elämäni paitsi hänet. Ei hyvää kohtelua. Toki ihastus ansaitsee huomiota, mutta ei mitään äiti/lapsi-huomiota.
Tunnetilat eivät ole ihan niin yksinkertaisia, vaan päällekkäisiä. Ihminen voi tuntea monia eri tunteita päällekkäin, joista jotkut voivat olla johdannaistunteita toisista tunteista ja muista tapahtumista, kun siitä mitä juuri tapahtuu.
Neuvoisin, että jos on tunneherkkä, niin sitä voisi mieluummin käyttää emotionaaliseen lähestymiseen, kun toisen olotilan analysointiin ilman parempaa tietoa.
Jos toisen tunteet kovasti kiinnostaa, niin niistä voi kysyä. Ihmiset kyllä yleensä tarttuvat varsin hanakasti kiinni, jos joku haluaa kuunnella heidän tunteitaan😆Sataprosenttisesti on ehkä liioilteltua sanoa. 99,5%:sesti toisen tunteiden lukeminen onnistuu 🤣 Ja toisaalta ellei onnistuisi niin mitä väliä? Joskus olisi jopa paljon helpompaa = ei niin kuormittavaa elämä, kun ei skannaisi jatkuvasti toisten tunteita. Esim. työpaikalla se on todella raskasta. Mutta joo, myös työkaverit ovat huomanneet, että jos minusta tuntuu, että jostain toisesta tuntuu joltain, tai jotain erikoisempaa on tapahtumassa, niin se pitää paikkansa.
Minulle tapahtuu aniharvoin niin, että kukaan tulkitsee minun tunnetilojani yhtään mitenkään, koska en näytä tunteitani. Tunteet ovat nimenomaan tuntemista, ei näyttämistä varten. Jos minusta tuntuu, että esim. ihastuksen tms kohteeni tuntee minua kohtaan jotain samankaltaista, näin on ollut, kun vuosienkin jälkeen asia tulee puheeksi. Sanallinen ilmaisu ei kuitenkaan koskaan mene tunteiden yli eikä ohi. Jos joku esimerkiksi sanoisi rakastavansa minua, eikä minusta tuntuisi siltä, että hän rakastaa - oma tunne ratkaisee asian itseni hyväksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sataprosenttisesti on ehkä liioilteltua sanoa. 99,5%:sesti toisen tunteiden lukeminen onnistuu 🤣 Ja toisaalta ellei onnistuisi niin mitä väliä? Joskus olisi jopa paljon helpompaa = ei niin kuormittavaa elämä, kun ei skannaisi jatkuvasti toisten tunteita. Esim. työpaikalla se on todella raskasta. Mutta joo, myös työkaverit ovat huomanneet, että jos minusta tuntuu, että jostain toisesta tuntuu joltain, tai jotain erikoisempaa on tapahtumassa, niin se pitää paikkansa.
Minulle tapahtuu aniharvoin niin, että kukaan tulkitsee minun tunnetilojani yhtään mitenkään, koska en näytä tunteitani. Tunteet ovat nimenomaan tuntemista, ei näyttämistä varten. Jos minusta tuntuu, että esim. ihastuksen tms kohteeni tuntee minua kohtaan jotain samankaltaista, näin on ollut, kun vuosienkin jälkeen asia tulee puheeksi. Sanallinen ilmaisu ei kuitenkaan koskaan mene tunteiden yli eikä ohi. Jos joku esimerkiksi sanoisi rakastavansa minua, eikä minusta tuntuisi siltä, että hän rakastaa - oma tunne ratkaisee asian itseni hyväksi.Se, että pystyy lukemaan muiden tunteita ei meinaa vielä tunneälykkyyttä välttämättä vaan sitä tunneläheisyyttä ym. tai sinun tapasi selviytyä ihmisten kanssa. Adoptoitko tai peilaatko esim. muiden tunteita/liikkeitä paljon? Voi olla merkki alitajuntaisesta tavastasi toimia niin sosiaalisesti. Se on yksi sosiaalinen selviytymistapa, jonka rakentaa huomaamattaan lapsuudesta. Minäkin osaan kanssa lukea ihmisiä tuolla tavoin, mutta se on raskasta ja en osaa käyttää sitä tietoa tai ns. säätää taajuutta, että en väsytä itseäni.
Tunneälykäs on tosiaan yleensä aika hyvin tietoinen omista rajoistaan ja jaksamisestaan, vaikka hekin väsyvät. Sitä voi mielestäni kyllä harjoitella, vaikka ei ollut kaikki taidot mukana heti syntyessään. Varmaan sinäkin pystyisit jonkun keinon löytämään, että voit treenata omia rajoja ja tunneälyä.
Voisit onnistua paremmin kuin minä, sillä itse olen neurologisesti erilainen, joten minulla tulee kyvyissä sekä kehityksessä raja vastaan aika äkkiä. :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se, että pystyy lukemaan muiden tunteita ei meinaa vielä tunneälykkyyttä välttämättä vaan sitä tunneläheisyyttä ym. tai sinun tapasi selviytyä ihmisten kanssa. Adoptoitko tai peilaatko esim. muiden tunteita/liikkeitä paljon? Voi olla merkki alitajuntaisesta tavastasi toimia niin sosiaalisesti. Se on yksi sosiaalinen selviytymistapa, jonka rakentaa huomaamattaan lapsuudesta. Minäkin osaan kanssa lukea ihmisiä tuolla tavoin, mutta se on raskasta ja en osaa käyttää sitä tietoa tai ns. säätää taajuutta, että en väsytä itseäni.
Tunneälykäs on tosiaan yleensä aika hyvin tietoinen omista rajoistaan ja jaksamisestaan, vaikka hekin väsyvät. Sitä voi mielestäni kyllä harjoitella, vaikka ei ollut kaikki taidot mukana heti syntyessään. Varmaan sinäkin pystyisit jonkun keinon löytämään, että voit treenata omia rajoja ja tunneälyä.
Voisit onnistua paremmin kuin minä, sillä itse olen neurologisesti erilainen, joten minulla tulee kyvyissä sekä kehityksessä raja vastaan aika äkkiä. :)Niin voi olla joku varhaislapsuuden henkilö, joka on kääntänyt lapsen virran siten, että siitä on tullut vain vastaanottavainen toisten tunteille, oman osuutensa sivuuttaen. Siinä kyllä aivot käryää, tiedän kyllä.
Ilouutinen on kuitenkin se, että aivot muokkaantuvat läpi elämän ja virheradoista voi päästä eroon.
Onhan se hienoa olla herkkä, mutta useasti myös hyvin turhaa ja uuvuttavaa, vie tilaa muulta, esim.omalta onnellisuudelta ja tyytyväisyydeltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se, että pystyy lukemaan muiden tunteita ei meinaa vielä tunneälykkyyttä välttämättä vaan sitä tunneläheisyyttä ym. tai sinun tapasi selviytyä ihmisten kanssa. Adoptoitko tai peilaatko esim. muiden tunteita/liikkeitä paljon? Voi olla merkki alitajuntaisesta tavastasi toimia niin sosiaalisesti. Se on yksi sosiaalinen selviytymistapa, jonka rakentaa huomaamattaan lapsuudesta. Minäkin osaan kanssa lukea ihmisiä tuolla tavoin, mutta se on raskasta ja en osaa käyttää sitä tietoa tai ns. säätää taajuutta, että en väsytä itseäni.
Tunneälykäs on tosiaan yleensä aika hyvin tietoinen omista rajoistaan ja jaksamisestaan, vaikka hekin väsyvät. Sitä voi mielestäni kyllä harjoitella, vaikka ei ollut kaikki taidot mukana heti syntyessään. Varmaan sinäkin pystyisit jonkun keinon löytämään, että voit treenata omia rajoja ja tunneälyä.
Voisit onnistua paremmin kuin minä, sillä itse olen neurologisesti erilainen, joten minulla tulee kyvyissä sekä kehityksessä raja vastaan aika äkkiä. :)Juu, tiedän. Selviydyn ja tulen toimeen oikein hyvin (outojenkin) ihmisten kanssa. Nykyisin, kun elämässäni kaikenlaista hurjaa tapahtuu lähes joka päivä - ja tunteita on paljon liikenteessä, minun on ollut pakko alkaa rajoittaa kanssakäymistäni jokasuuntaan. Rauhoittaa. Olla yksin. Tehdä etätöitä aina kun on mahdollisuus. Pääasia on nimenomaan, ettei rasita, väsytä ja kuormita itseään liikaa.
Vaikka en periaatteessa pidä ollenkaan etätöistä, sosiaalisuus on juttuni, olen silti huomannut etätöiden myötä (koronaa voi kiittää edes jotain) rauhoittuneeni hyvin paljon. Unikin on parempaa. Ennenkaikkea olen helpottunut siitä, että muillakin ihmisillä menee etätöissä paremmin kuin työpaikalla ollessaan. Jännää huomata miten esim. esimies ei voi kiusata oikein ollenkaan etätyössä olevaa alaistaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä vertaus tuo narullakävelijä. Siltä minustakin tuntuu useimmiten keskusteluissa ihmisten kanssa.
Ymmärrän kyllä, että tunneälyn voi ottaa mukaan, kun keskustelu sitä vaatii, esim toinen tarvitsee myötätuntoa ja ymmärrystä tai muuten vaan keskustellaan tunteista tai vaikka parisuhteesta. Kun tietoisesti astutaan vähän arkea syvemmälle olemisen tasolle.
Mutta sitä en oikein jaksa ymmärtää, miksi ihan jokaisessa arkipäivän käytännön tilanteessa ja ihmisten ohitustilanteessa pitäisi olla ihan älyttömässä emotionaaliaessa valmiustilassa...minulla on ihan oikeitakin asioita pyörimässä mielessä, oma työ, harrasteet, tekemiset ja menemiset..siinä tuntuu vähän lapselliselta ja kohtuuttomalta, että minun pitäisi kokoajan olla 100% sosiaalisessa vastuuntunnossa jokaisesta sanastani ja naamanilmeestäni, jotta voisin vastaantulevaa tuttavaa tai jonkun työn tekijää miellyttää juuri oikealla tavalla.
Uskon, että sosiaalisen median hyväksynnänhakuisuus ja sosiaalinen vallantunto ovat astuneet alas taivaastaan tällä tavoin arkikeskusteluihin varsin negatiivisella tavalla.
Ihmisten identiteetti on hyväksynnän hakemisen vuoksi häilyvämpi, kuin koskaan ja sitä koitetaan pönkittää kokoajan kaikissa sosiaalisissa tilanteissa.
Todella rasittavaa. Aivojen toiminta on kemiallista. Ne kemikaalit ovat ihan fyysistä tavaraa, joka kuluu käytössä ja sitten taas kestää aikansa kerääntyä uudelleen. Tiettyjen osa-alueiden liikakäyttö johtaa väistämättä vajaukseen. Olo tuntuu käristyneeltä jos esim toinen ihminen on vienyt kaiken huomion itselleen. Vältän tällaisia ihmisiä parhaani mukaan.
"Just say no, Jean!!"Tähän sopii tämä pätkä :) :
"Vaikeinta elämässä oli hänen mielestään toisten ihmisten ongelmien hoitaminen. Toisten ongelmat voivat täyttää koko elämäsi: he joutuivat koko ajan auto-onnettomuuksiin tai tulivat hulluksi tai unohtivat maksaa vuokransa, tai sitten he unohtivat voin lämpimään, nussivat tuntemattomia, kärsivät unettomuudesta, tai - jos he nukkuivat - näkivät painajaisia. Ja he eivät koskaan ottaneet huomioon sitä, että lähimmäisellä on omiakin murheita. No, minkäs teet..."
-Charles Bukowski-
- Anonyymi
Se on tunne :)
- Anonyymi
Aivan. Yleensä tunneälykkäät ihmiset tunnistavat tunneälyn toisissa. Ongelmia tunneälyn tunnistamisessa toisissa on, ellei itsellä ole tunneälyä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Iltasanomista https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000001950698.html
Ihan hyvä lista siinä. Hyvin harva vaan täyttää sen listan kriteerit. Suurin osa ihmisistä keskittyy tänäpäivänä lähinnä kitisemään kaikesta sen sijaan että etsisi ratkaisuja ongelmiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan hyvä lista siinä. Hyvin harva vaan täyttää sen listan kriteerit. Suurin osa ihmisistä keskittyy tänäpäivänä lähinnä kitisemään kaikesta sen sijaan että etsisi ratkaisuja ongelmiin.
Enpä nyt noinkaan sanoisi. Itse olen tunneälykäs ja osaan ratkaista minkä tahansa
ongelman. Lähipiirissäni kaikki ovat tunneälykkäitä, enemmän tai vähän vähemmän.
Minua kiehtoo etenkin tämä "he ovat kiinnostuneita muista ihmisistä ja ympärillä tapahtuvasta. "
- Anonyymi
Moottorin ja kopan välisestä yhteydestä kielen käytössäkin.
- J-76
Eiköhän tuo näy kaikessa yksilön toimissa ja asennoitumisissa suhteessa muiden ihmisten kanssa. Ajatuksistakin jossain määrin, mutta vasta tekojen myötä voi todeta että puheet ei ole vain puheita.
Moni osaa näytellä tunneälykästä, mutta käytännössä ja toiminnan tasolla äly loistaa poissaolollaan.- J-76
Ainiin kuinka tunnistetaan oli kysymys, eikä missä näkyy. :D
- Anonyymi
Omien tunteiden tunnistaminen, itsetuntemus.
Tunteiden säätely, hyvän tunneilmapiirin luominen.
Empatia - osaa asettua toisen asemaan.
Yhteistyökyky
Siinä muutamia. - Anonyymi
Tunnistetaan olemalla tunneälykäs. Kaikki muu on arvailua, mikä harvoin osuu maaliinsa.
Testejä on ja minulla on vielä harjoittelua vielä mutta tunne älykäs olen aikas hyvin mutta hallitsen tunteet🥰
syvempiä uppoomisiä en koska minusta ne pitää toimia oikein. Osittain pahan stressin lamaanuttavan tuli pitkän tuotoksensa jatkuvasta stressistä enemmän koen sen olevan traumaa.
- Anonyymi
Kysytään Disseltä.
- Anonyymi
Ei se ehdi. Vastuu on kova. Tunnevastuu siis. Se vie kaiken ajan. :D
- Anonyymi
Psykologisesti jännittävä keskustelu miten joku muutaa vastauksiaan kun huomaa olleensa väärässä ja uudella tiedolla yrittää soveltua tähän ihailtuun muottiin. Ei kukaan huomaa mitään -ajatuksella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2724486Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2673615Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1621911Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde261818Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991485Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341031Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18970en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va122922Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235883