2020 rakkaustarina

Anonyymi

Eli siis kertokaa tähän teijän rakkaustarinoi, miten ne alko ja miten päätty (jos on päättynyt) :) Ja ne keillä ei oo rakkaustarinoita ollu voi laittaa millanen ois unelma rakkaustarina! Onks joku kest te haaveilette niinku? :))

66

338

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kevät kirkastui ja korona synkensi koko vuoden, tässä tämä 2020.

    • Anonyymi

      Ei ole eikä tule. Sellasta!

    • Anonyymi

      Sellanen tarina etten taida päästä tästä miehestä eroon vaikka haluaisinkin. Sellaiseen kaveriin olen tutustunut. Pelkkää henkistä väkivaltaa. Ei tunnu enää hyvältä. Tuntuu yksinäiseltä, mutta ei tästä pääse poiskaan.

    • Anonyymi

      Ei ole elämän aikana ollut mitään roihuavia rakkaustarinoita. Olen juuri ja juuri kelvannut, säälistä mun kanssa oltu.
      Ei oikeaa rakkautta kaikille suoda.

    • Anonyymi

      Oma rakkaustarinani alkoi kun tyttäreni syntyi. Se oli maailmoita syleilevän rakkauden alku joka jatkuu elämäni loppuun.
      Koskaan en ole ollut niin onnellinen kuin silloin kun hänet näin ensimmäisen kerran, se oli sanoin kuvaamatonta euforiaa. Minulle oli sanottu etten koskaan tule saamaan lasta, ja siinä hän nyt oli, yllätys ja ihme! Lääkärikin oli niin iloinen ja sanoi että koskaan ei saa sanoe ei koskaan. Siitä tuli mottoni!
      Nyt elämme kahdestaan tämän elämäni rakkauden kanssa ja olemme hankkineet myös kaksi uutta rakkauslasta; haimme meille kaksi rescue-kissaa jotkä liittyivät rakastavaan pikku perheeseemme. Onnellisia ollaan! :)
      En kaipaa mitään enkä ketään lisää, lapseni on etusijalla aina!

    • Disse

      No ei ole mitään oikeaa tarinaa laittaa nyt tähän ja entisiä ei kehtaa veivata...

      Mutta jos miettisi leikkisästi sellaista mistä haaveilee? :o)

      Ensinnäkin toi rakkaustarina... Sitähän pidetään sellaisena lämpimien tunteiden leiskuntana stereotyyppisesti, mutta itsestä se olisi paljon muutakin. Se olisi myös ihan sopimista, järkeilyä ja rehellistä suoraa puhetta. Toisen ja itsensä arvostamista ja kunnioitusta isoilla kirjaimilla.
      Ymmärtämistä, ettei voi ymmärtää ja ainakaan tuntea toisen puolesta. :o)

      Järki ja tunteet samassa nipussa... se ois todellinen rakkaustarina se. :o)

      • J-76

        Eiks se tollasta ole muutenkin, vaikka ihastutaan ja rakastutaan niin samalla sovitaan rehellisesti puhuen miten se meitin kokoonpano yhdessä toimii ja asioita suhteessa toimittaa? Pelinsäännöt ja vastuunkannollisia juttuja, kuka mitäkin asiaa kenties paremmin omakseen kokee ylläpitää jne?

        Mä jotenkin ajattelen niin sen, että vaikka se kumppani on mun rakastaja ja minä häne, me ollaa myös ikään kuin toistemme bestikset, pidetään yhdessä huolta itsestä, toisesta ja meistä. Niin kun nyt miettii jokainen kaveria tai ystävää miten välitöntä se oleminen on, niin ihan yhtä välitöntä se voi olla parisuhteessakin, plussana toki se kaikki intiimi mitä ei kaverien ja ystävien kesken jaeta. :D


      • J-76
        J-76 kirjoitti:

        Eiks se tollasta ole muutenkin, vaikka ihastutaan ja rakastutaan niin samalla sovitaan rehellisesti puhuen miten se meitin kokoonpano yhdessä toimii ja asioita suhteessa toimittaa? Pelinsäännöt ja vastuunkannollisia juttuja, kuka mitäkin asiaa kenties paremmin omakseen kokee ylläpitää jne?

        Mä jotenkin ajattelen niin sen, että vaikka se kumppani on mun rakastaja ja minä häne, me ollaa myös ikään kuin toistemme bestikset, pidetään yhdessä huolta itsestä, toisesta ja meistä. Niin kun nyt miettii jokainen kaveria tai ystävää miten välitöntä se oleminen on, niin ihan yhtä välitöntä se voi olla parisuhteessakin, plussana toki se kaikki intiimi mitä ei kaverien ja ystävien kesken jaeta. :D

        Tai en tiedä, noin mä olen aina ajatellut parisuhteen menevän ja siihen ainakin itse tähdännyt. Että kumppani ei ole vaan sängynlämmittäjä, se on myös se joka tietää musta kaiken ja saa jakaa mun kanssa kaiken, jos tahtoo.

        Eihän kaikkien kanssa tietysti suhteesta sellaista avointa ja välitöntä suhdetta saa aikaiseksi, missä voisi olla kaikkineen mitä on. Osan pitää säästää kavereille se mitä kumppanille ei voi jakaa tai antaa. Ja jotkut sen niin tahtoo menevänkin.


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Tai en tiedä, noin mä olen aina ajatellut parisuhteen menevän ja siihen ainakin itse tähdännyt. Että kumppani ei ole vaan sängynlämmittäjä, se on myös se joka tietää musta kaiken ja saa jakaa mun kanssa kaiken, jos tahtoo.

        Eihän kaikkien kanssa tietysti suhteesta sellaista avointa ja välitöntä suhdetta saa aikaiseksi, missä voisi olla kaikkineen mitä on. Osan pitää säästää kavereille se mitä kumppanille ei voi jakaa tai antaa. Ja jotkut sen niin tahtoo menevänkin.

        No siis voihan sitä luetella 9 hyvää ja 10 kaunista asiaa, mutta käytännössä kaikki onkin vaan niin vaikeaa toteuttaa...

        Ehkä joskus teininä sitä voisikin tällä järjellä varustettuna lähteä rakentamaan suhdetta terveellä tavalla avoimesti, mutta kun ei ole enää teini. Ja kun oli teini, ei ollut tätä järkeä. :oD

        Mua ei oikeastaan mietitytä toisen hyvyys... mua mietityttää se, että osaako toinen nähdä mut ihmisenä, sellaisena jolla on kaikenlaista ihmeajatusta ja outojakin tunnetiloja taakkana? Siinä tarvitaan oikeasti paljon ymmärrystä ja järkeilyä, mutta myös omia rajoja ja selkeää itsensä tuntemista, ettei hajoa itse.

        Rakkaus ei ole vaan kauniiden ja ihanien asioiden ja tunteiden alusta...se on myös pahimpia pelkoja ja kipeimpiä kipuja sisältävää repivyyttä.


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No siis voihan sitä luetella 9 hyvää ja 10 kaunista asiaa, mutta käytännössä kaikki onkin vaan niin vaikeaa toteuttaa...

        Ehkä joskus teininä sitä voisikin tällä järjellä varustettuna lähteä rakentamaan suhdetta terveellä tavalla avoimesti, mutta kun ei ole enää teini. Ja kun oli teini, ei ollut tätä järkeä. :oD

        Mua ei oikeastaan mietitytä toisen hyvyys... mua mietityttää se, että osaako toinen nähdä mut ihmisenä, sellaisena jolla on kaikenlaista ihmeajatusta ja outojakin tunnetiloja taakkana? Siinä tarvitaan oikeasti paljon ymmärrystä ja järkeilyä, mutta myös omia rajoja ja selkeää itsensä tuntemista, ettei hajoa itse.

        Rakkaus ei ole vaan kauniiden ja ihanien asioiden ja tunteiden alusta...se on myös pahimpia pelkoja ja kipeimpiä kipuja sisältävää repivyyttä.

        Nää, elä mieti että on vaikea toteuttaa. Meet vaan suhteeseen ittenäsi ja korvat auki, sydän auki jos se nainen on sinusta kiinnostunut, ei se mihinkään mene vaikkei justiinsa oikeita sanoja löydä oikeella hetkellä. Tai välillä mokaa, se nainenkin on vaan nääs ihminen. Kyllä sekin mokaa vaikkei tunnustaisikaan.

        Ja liika järki ja järkeily heitä menemään, kaksi tavallista ihmistä ei tarvi kaikkea järkeillä Nasan mallin mukaan.

        Joo, ymmärrän. Ymmärrystä tarvitaan ja sinä selkeesti haluat tulla oikein ymmärretyksi, mutta siinä sulla on tilaisuus puhua ne auki. Jos hyvin käy, nainen ei kauhistu ja pidä sinua haastavana, vaan ottaa sinuun tutustumisen matkana sinunlaiseen ihmiseen.

        Kyllä mä tiedän, ettei se ole pelkkää höttöä se rakkaus. Vaikka romantikko olenkin, niin realiteetit pelaa ja siksikin sanon sulle, että Disse man sä olet nyt menossa solmuun itsesi kanssa. Nyt elä mieti enempää mitä jonkun naisen pitäisi pystyä tai sinun pitäisi pystyä, jotta suhde olisi jotain tiettyä.

        Tuo vyyhti purkeaa, kun se purkeaa ja kun osuu kohdalle se ihminen, jonka kanssa sitä purkeamista ei tarvitse pelätä. :)


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Nää, elä mieti että on vaikea toteuttaa. Meet vaan suhteeseen ittenäsi ja korvat auki, sydän auki jos se nainen on sinusta kiinnostunut, ei se mihinkään mene vaikkei justiinsa oikeita sanoja löydä oikeella hetkellä. Tai välillä mokaa, se nainenkin on vaan nääs ihminen. Kyllä sekin mokaa vaikkei tunnustaisikaan.

        Ja liika järki ja järkeily heitä menemään, kaksi tavallista ihmistä ei tarvi kaikkea järkeillä Nasan mallin mukaan.

        Joo, ymmärrän. Ymmärrystä tarvitaan ja sinä selkeesti haluat tulla oikein ymmärretyksi, mutta siinä sulla on tilaisuus puhua ne auki. Jos hyvin käy, nainen ei kauhistu ja pidä sinua haastavana, vaan ottaa sinuun tutustumisen matkana sinunlaiseen ihmiseen.

        Kyllä mä tiedän, ettei se ole pelkkää höttöä se rakkaus. Vaikka romantikko olenkin, niin realiteetit pelaa ja siksikin sanon sulle, että Disse man sä olet nyt menossa solmuun itsesi kanssa. Nyt elä mieti enempää mitä jonkun naisen pitäisi pystyä tai sinun pitäisi pystyä, jotta suhde olisi jotain tiettyä.

        Tuo vyyhti purkeaa, kun se purkeaa ja kun osuu kohdalle se ihminen, jonka kanssa sitä purkeamista ei tarvitse pelätä. :)

        No ehkä sä ymmärrät väärin? Ei mulle ole ongelma se, että miettisin liikaa. :o)

        Mä en just hirveesti mietikkään mitä toinen pähkii ja miettii... :oD Viskaan sen vastuun ihan suosiolla sinne toiselle... Ja koitan keskittyä ihan omaan tonttiin. :o)

        Mutta ehkä vastapuoli ei aina tätä myöskään ymmärrä? :o)

        Kuten mä joskus sulle sanoin, aion tutkiskella omia rajoja ja katsella niitä jatkossa... Toinen saa kyllä pitää itse omistaan kiinni.


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No ehkä sä ymmärrät väärin? Ei mulle ole ongelma se, että miettisin liikaa. :o)

        Mä en just hirveesti mietikkään mitä toinen pähkii ja miettii... :oD Viskaan sen vastuun ihan suosiolla sinne toiselle... Ja koitan keskittyä ihan omaan tonttiin. :o)

        Mutta ehkä vastapuoli ei aina tätä myöskään ymmärrä? :o)

        Kuten mä joskus sulle sanoin, aion tutkiskella omia rajoja ja katsella niitä jatkossa... Toinen saa kyllä pitää itse omistaan kiinni.

        Jos sille tuntuu, että ymmärrän väärin niin silloin olen ymmärtänyt väärin. :)

        Sitä meinaan, että sen toisen ymmärtämisistä juuri ei pidä sinun murhetta ottaa, eikä ainakaan pelätä ymmärtääkö se sinun mielenmutkiasi. Ne ihmiset menee menojaan, joita ei edes kiinnosta ottaa selvää. Sama toisinkin päin, otat jalat alle jos toisen mielenmutkat ei tunnu loksahtavan.

        Jep. Mikä sinua eniten askarruttaa parisuhteeseen menossa?


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Jos sille tuntuu, että ymmärrän väärin niin silloin olen ymmärtänyt väärin. :)

        Sitä meinaan, että sen toisen ymmärtämisistä juuri ei pidä sinun murhetta ottaa, eikä ainakaan pelätä ymmärtääkö se sinun mielenmutkiasi. Ne ihmiset menee menojaan, joita ei edes kiinnosta ottaa selvää. Sama toisinkin päin, otat jalat alle jos toisen mielenmutkat ei tunnu loksahtavan.

        Jep. Mikä sinua eniten askarruttaa parisuhteeseen menossa?

        Enpä osaa sanoa, että olisiko mitään erityisempää askarruttamista... se enemmänkin on sitä, että jos tapaa jonkun mielenkiintoisen, niin on yllättävän vaikeaa saada toiselta mitään suoraa palautetta missä mennään... :oD

        Niin se on ollut aina ja varmaan tulee olemaan, mutta en siitäkään kyllä jaksa ottaa mitään stressiä... monesti vaan lähinnä huvittaa, kun ihmiset tekee siitä jotenkin monimutkaista... :oD


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        Enpä osaa sanoa, että olisiko mitään erityisempää askarruttamista... se enemmänkin on sitä, että jos tapaa jonkun mielenkiintoisen, niin on yllättävän vaikeaa saada toiselta mitään suoraa palautetta missä mennään... :oD

        Niin se on ollut aina ja varmaan tulee olemaan, mutta en siitäkään kyllä jaksa ottaa mitään stressiä... monesti vaan lähinnä huvittaa, kun ihmiset tekee siitä jotenkin monimutkaista... :oD

        Nyt on siis ongelma, että sinä tapaat vääränlaisia naisia. :D

        Ihastut liian monimutkaisiin naisiin, nimittäin on niitäkin naisia jotka osaa puhua suoraan ja ei kainostele sanoa mitä päässä pyörii, eikä tarvitse arvailla nenän asennosta eikä suutu, jos suoraan kysyy. Olet ehkä palstallakin sen päässyt toteamaan, täällä niitä jokunen on.

        Jos on niitäkin, joiden kanssa pitää arvailla. :D


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Nyt on siis ongelma, että sinä tapaat vääränlaisia naisia. :D

        Ihastut liian monimutkaisiin naisiin, nimittäin on niitäkin naisia jotka osaa puhua suoraan ja ei kainostele sanoa mitä päässä pyörii, eikä tarvitse arvailla nenän asennosta eikä suutu, jos suoraan kysyy. Olet ehkä palstallakin sen päässyt toteamaan, täällä niitä jokunen on.

        Jos on niitäkin, joiden kanssa pitää arvailla. :D

        No aika suoriin ihmisiin olen mielestäni tutustunut, mutta ei se aina loppujen lopuksi sitä olekaan...

        Täällä palstalla vaikkapa Lineri on tosi suora ja selkeä täällä, mutta veikkaan, ettei hän ihan samanmoinen ole irl. En muista onko hän siitä jopa maininnutkin...

        Minä veikkaan, että se on ihan normaalia toimintaa, että kaikkea ei vaan pysty ulospuhumaan ja toteamaan, kysymään jne. Sekin on ihan jees, mutta sitten pitäis sekin itse itsestään hiffata.

        Mä osaan olla ihan tolkuttoman yksinkertainen nykyään... en kyllä tosiaan ala tulkkailemaan mitään toisesta. Se on vaan sit voi voi jos ei osaa sanoa/kysyä jotain. :oD


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No aika suoriin ihmisiin olen mielestäni tutustunut, mutta ei se aina loppujen lopuksi sitä olekaan...

        Täällä palstalla vaikkapa Lineri on tosi suora ja selkeä täällä, mutta veikkaan, ettei hän ihan samanmoinen ole irl. En muista onko hän siitä jopa maininnutkin...

        Minä veikkaan, että se on ihan normaalia toimintaa, että kaikkea ei vaan pysty ulospuhumaan ja toteamaan, kysymään jne. Sekin on ihan jees, mutta sitten pitäis sekin itse itsestään hiffata.

        Mä osaan olla ihan tolkuttoman yksinkertainen nykyään... en kyllä tosiaan ala tulkkailemaan mitään toisesta. Se on vaan sit voi voi jos ei osaa sanoa/kysyä jotain. :oD

        Sehän se, kun naiset esittää välillä reippaita ja asiasta innostuneita. :D

        Veikkaan, että Lineri on tutussa seurassa ihan yhtä suora ja selkeä, joskin ei ehkä niin terävästi kielellään sivalla läheisiään, kuin heitä joihin ei mitään tunnesidettä ole...ehkäpä läheisiään ei halua tölväistä ja asiat esittää hienovaraisemmin ja myötämielisemmin muutenkin?

        Siitä muiden miellyttämisen halusta pitäisi päästä eroon ja ruveta puhumaan suoraan kuten asiat näkee ja kokee. Muuten se menee aina hymistelyksi, jos ei kehtaa. Itse nimenomaan pitää hiffata, muuten siitä ei mitään oikeesti tulekaan.

        Suorat ihmiset usein koetaan töykeiksi, eikä niistä pidetä. Mutta vaikka mä olen itse ollut aina arka ja diplomaattinen, niin olen aina tykännyt suorista ihmistä, jotka sanoo eikä mieti voiko sanoa ja iän myötä oppinut sitä suoraan sanomista itsekin.

        Elämä on helpompaa, kun asioista voi puhua suoraan ja oikeilla nimillä, korulauseetkin on nättejä mutta yleensä niin salamyhkäisiä, ettei niitä kaikki oikein tajua.


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Sehän se, kun naiset esittää välillä reippaita ja asiasta innostuneita. :D

        Veikkaan, että Lineri on tutussa seurassa ihan yhtä suora ja selkeä, joskin ei ehkä niin terävästi kielellään sivalla läheisiään, kuin heitä joihin ei mitään tunnesidettä ole...ehkäpä läheisiään ei halua tölväistä ja asiat esittää hienovaraisemmin ja myötämielisemmin muutenkin?

        Siitä muiden miellyttämisen halusta pitäisi päästä eroon ja ruveta puhumaan suoraan kuten asiat näkee ja kokee. Muuten se menee aina hymistelyksi, jos ei kehtaa. Itse nimenomaan pitää hiffata, muuten siitä ei mitään oikeesti tulekaan.

        Suorat ihmiset usein koetaan töykeiksi, eikä niistä pidetä. Mutta vaikka mä olen itse ollut aina arka ja diplomaattinen, niin olen aina tykännyt suorista ihmistä, jotka sanoo eikä mieti voiko sanoa ja iän myötä oppinut sitä suoraan sanomista itsekin.

        Elämä on helpompaa, kun asioista voi puhua suoraan ja oikeilla nimillä, korulauseetkin on nättejä mutta yleensä niin salamyhkäisiä, ettei niitä kaikki oikein tajua.

        Joo, vaikeaa sanoa, että mikä on oikeaa ja mikä vaan jotain yleistä kohteliaisuutta. :oD Tuossa joku kerta kerroin muistaakseni Pikku-Pirpanalle eräästä tapauksesta, kun oli ihan mukava ja kivanoloinen nainen bongattu tuolta facebookin sinkkusivustolta. No kirjoiteltiin niitä ja näitä, sit pyytelin tapaamista, mutta aina oli vaikka sun mitä, vaikka olisi kuulemma ollut kiva tavata... No sitten jollain kolmannella kerralla kun ehdottelin tapaamista ja tuli taas kaikenlaista kalakaverin ukin veljeä kylään samaan aikaan, ajattelin kiinnostuksen lopahtaneen häneen...olkoot. Meni ehkä viikko, kun hän otti yhteyttä...kyseli kuulumisia jne. No mä sit jaarittelin sitä ja tätä, mutta ei enää silti napannut... Sit hiljeni taas, kunnes tuli joku viesti, että ei taida tästä tulla mitään tms. Että hän taitaa etsiä toisenlaista ja hirmu sepostukset....No laitoin vaan, että ei mitään, kaikki hyvin jne. Eikun jatkoi.... sit meni jo käpy...sanoin, että kaikki on ok ja lipsahti, etten mä mitään menetä tässä, että kiva oli kirjoitella ja heihei... Tuli hiljaista, kunnes illalla tuli viesti vielä, että miten niin en mitään menetä. :oD En muista mitä siihen laitoin? Ehkä kolme itkunaurunaamaa. :oD

        Niin, ehkä Linerikin haluis olla ihan yhtä suora kuin täällä. Ja joissain asioissa varmaan onkin... Mutta veikkaan, että se on sama mulla ja Linerillä, sekä monella muullakin, että omien rajojen opettelu on käynnissä. Niissä pysymistä, niistä sanomista jne opetellaan kokoajan. Ja nimenomaan niin, että ne osaa sanoa nätisti ja huomaavaisesti ihan lähimmäisellekin lähimmäiselle. :o)

        Suoruus ja sellainen helppous onkin yllättävän vaikeaa mentaalisesti... Äkäsenä se voi olla helppoa, mutta muuten vaikeaa, kunnes siitä tulee tapa elää. :o)


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        Joo, vaikeaa sanoa, että mikä on oikeaa ja mikä vaan jotain yleistä kohteliaisuutta. :oD Tuossa joku kerta kerroin muistaakseni Pikku-Pirpanalle eräästä tapauksesta, kun oli ihan mukava ja kivanoloinen nainen bongattu tuolta facebookin sinkkusivustolta. No kirjoiteltiin niitä ja näitä, sit pyytelin tapaamista, mutta aina oli vaikka sun mitä, vaikka olisi kuulemma ollut kiva tavata... No sitten jollain kolmannella kerralla kun ehdottelin tapaamista ja tuli taas kaikenlaista kalakaverin ukin veljeä kylään samaan aikaan, ajattelin kiinnostuksen lopahtaneen häneen...olkoot. Meni ehkä viikko, kun hän otti yhteyttä...kyseli kuulumisia jne. No mä sit jaarittelin sitä ja tätä, mutta ei enää silti napannut... Sit hiljeni taas, kunnes tuli joku viesti, että ei taida tästä tulla mitään tms. Että hän taitaa etsiä toisenlaista ja hirmu sepostukset....No laitoin vaan, että ei mitään, kaikki hyvin jne. Eikun jatkoi.... sit meni jo käpy...sanoin, että kaikki on ok ja lipsahti, etten mä mitään menetä tässä, että kiva oli kirjoitella ja heihei... Tuli hiljaista, kunnes illalla tuli viesti vielä, että miten niin en mitään menetä. :oD En muista mitä siihen laitoin? Ehkä kolme itkunaurunaamaa. :oD

        Niin, ehkä Linerikin haluis olla ihan yhtä suora kuin täällä. Ja joissain asioissa varmaan onkin... Mutta veikkaan, että se on sama mulla ja Linerillä, sekä monella muullakin, että omien rajojen opettelu on käynnissä. Niissä pysymistä, niistä sanomista jne opetellaan kokoajan. Ja nimenomaan niin, että ne osaa sanoa nätisti ja huomaavaisesti ihan lähimmäisellekin lähimmäiselle. :o)

        Suoruus ja sellainen helppous onkin yllättävän vaikeaa mentaalisesti... Äkäsenä se voi olla helppoa, mutta muuten vaikeaa, kunnes siitä tulee tapa elää. :o)

        Facebook tuttavuus taisi loukkaantua, kun koit ettet menetä mitään. Vaikka eihän vielä vieraassa ihmisessä vielä menetäkään kuin korkeintaan tutustumisen mahdollisuuden ja jos sitäkään ei halua, ei menetä tosiaan mitään.

        Mietin tuota rajojen vetämistä, että ehkä se on vaikeaa välillä kaikille. Tulee tilanteita, kun tekis mieli sanoa ei, mutta näkee että toinen pettyy pahemman kerran sitten. Ja antaa myönnytyksen.

        Mä ajattelen, että olen rehellinen, silloin olen suorakin vaikka sanoisinkin sen nätisti töksäyttelemättä. Äkäsenä tulee töksäyteltyä, välillä tosi ilkeestikin. Että on jo pyydettävä anteeksikin.

        Kotona on helpompaa olla täysin sitä mitä on, kun maailmalla täytyy muistaa se sujuvuuskin vuorovaikutuksessa ja ettei tuu nenään. 😄


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Facebook tuttavuus taisi loukkaantua, kun koit ettet menetä mitään. Vaikka eihän vielä vieraassa ihmisessä vielä menetäkään kuin korkeintaan tutustumisen mahdollisuuden ja jos sitäkään ei halua, ei menetä tosiaan mitään.

        Mietin tuota rajojen vetämistä, että ehkä se on vaikeaa välillä kaikille. Tulee tilanteita, kun tekis mieli sanoa ei, mutta näkee että toinen pettyy pahemman kerran sitten. Ja antaa myönnytyksen.

        Mä ajattelen, että olen rehellinen, silloin olen suorakin vaikka sanoisinkin sen nätisti töksäyttelemättä. Äkäsenä tulee töksäyteltyä, välillä tosi ilkeestikin. Että on jo pyydettävä anteeksikin.

        Kotona on helpompaa olla täysin sitä mitä on, kun maailmalla täytyy muistaa se sujuvuuskin vuorovaikutuksessa ja ettei tuu nenään. 😄

        Luultavasti kävi tunnon päälle, mutta hauskaa oli, että sen kyllä uskalti sanoa "ääneen". :oD

        No mä oon miettinyt, että jos ei ole ihan varma miten asian esittää toiselle ja ei osaa olla juuri silloin kohteliaan selkeä, voi sanoa myös suoraan, että nyt en osaa kuule sanoa tähän mitään, että voisinko saada aikaa miettiä? Ja jos toiselle asia on tosi tärkeä, hän antaa kyllä sen ajan. :o)

        Erilaisissa yhteyksissä on helpompaa pitää kiinni omista rajoistaan...totta ja seurasta riippuen. Mutta aina silti pitäisi pitää ne rajat, eikä lipsua, ihan kaikkien puolesta. :o) Ei silloin mieti vaan itseään, vaan myös muita.


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        Luultavasti kävi tunnon päälle, mutta hauskaa oli, että sen kyllä uskalti sanoa "ääneen". :oD

        No mä oon miettinyt, että jos ei ole ihan varma miten asian esittää toiselle ja ei osaa olla juuri silloin kohteliaan selkeä, voi sanoa myös suoraan, että nyt en osaa kuule sanoa tähän mitään, että voisinko saada aikaa miettiä? Ja jos toiselle asia on tosi tärkeä, hän antaa kyllä sen ajan. :o)

        Erilaisissa yhteyksissä on helpompaa pitää kiinni omista rajoistaan...totta ja seurasta riippuen. Mutta aina silti pitäisi pitää ne rajat, eikä lipsua, ihan kaikkien puolesta. :o) Ei silloin mieti vaan itseään, vaan myös muita.

        Camoon, kyllähän naiset uskaltaa ääneen sanoa, jos ei heidän seura kelpaa. ;P

        Loukkaantua ainakin ja useimmat sen kehtaa näyttää, että nyt meni palko nenään ja syvälle. :D

        "No mä oon miettinyt, että jos ei ole ihan varma miten asian esittää toiselle ja ei osaa olla juuri silloin kohteliaan selkeä, voi sanoa myös suoraan, että nyt en osaa kuule sanoa tähän mitään, että voisinko saada aikaa miettiä? Ja jos toiselle asia on tosi tärkeä, hän antaa kyllä sen ajan. :o)"

        - Totta, joskus täytyy saada aikaa sulatella. Jäsennellä ja asetella juttuja järkeviin mittasuhteisiin. Palata sitten asiaan, kun se muotoutuu puhuttavaan muotoon.

        Muistan, kun aikoinaan kirjoittelin nykyiseni kanssa sähköpostiviestejä satoja ja hänellä tuli mitä villimpiä mietteitä mihin kyseli mun kantaa, välillä en ollut ihan varma tajuanko edes mistä hän puhuu, välillä koko setti tuntui vaikealta työstää jokin ei vaan auennut aina. Sitten välillä unohdinkin jo seuraavien ajatustentulvien alle ne mihin olin juurikin pyytänyt aika aajtella ja muodostaa mielipiteen.

        Sitten hän kerran kyllästyi odottamaan mun mielipidettä ja kivahti niin kun nyt tekstinä voi, että miksen vastaile hänen niihin juttuihin vaikka olen luvannut. Ja muutama palaneen kitkerä sananen sekaan, että oikeen säpsähdin reagtiotaan.

        Hetken aikaa silloin tunsin, että saatana mä tollasen helvetin kiukkupussin kanssa jatka mitään yhteydenpitoa. Hyökkii päälle helvetti, vaikka olin vaan unohtanut koko jutun. Sitä asiaa häneltä nimittäin tuli tulvimalla mulle päin. :D

        Lepyin sitten aikani mietittyäni ja jatkoin ja yritin jotain hänelle siihen tyhjennykseksi päristä.

        Että joskus se aika on sitten kanssa suhteellinen käsitys, kun puhutaan että annetaan aikaa miettiä. :P

        Näin on, viimeiseen kappaleeseen.


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Camoon, kyllähän naiset uskaltaa ääneen sanoa, jos ei heidän seura kelpaa. ;P

        Loukkaantua ainakin ja useimmat sen kehtaa näyttää, että nyt meni palko nenään ja syvälle. :D

        "No mä oon miettinyt, että jos ei ole ihan varma miten asian esittää toiselle ja ei osaa olla juuri silloin kohteliaan selkeä, voi sanoa myös suoraan, että nyt en osaa kuule sanoa tähän mitään, että voisinko saada aikaa miettiä? Ja jos toiselle asia on tosi tärkeä, hän antaa kyllä sen ajan. :o)"

        - Totta, joskus täytyy saada aikaa sulatella. Jäsennellä ja asetella juttuja järkeviin mittasuhteisiin. Palata sitten asiaan, kun se muotoutuu puhuttavaan muotoon.

        Muistan, kun aikoinaan kirjoittelin nykyiseni kanssa sähköpostiviestejä satoja ja hänellä tuli mitä villimpiä mietteitä mihin kyseli mun kantaa, välillä en ollut ihan varma tajuanko edes mistä hän puhuu, välillä koko setti tuntui vaikealta työstää jokin ei vaan auennut aina. Sitten välillä unohdinkin jo seuraavien ajatustentulvien alle ne mihin olin juurikin pyytänyt aika aajtella ja muodostaa mielipiteen.

        Sitten hän kerran kyllästyi odottamaan mun mielipidettä ja kivahti niin kun nyt tekstinä voi, että miksen vastaile hänen niihin juttuihin vaikka olen luvannut. Ja muutama palaneen kitkerä sananen sekaan, että oikeen säpsähdin reagtiotaan.

        Hetken aikaa silloin tunsin, että saatana mä tollasen helvetin kiukkupussin kanssa jatka mitään yhteydenpitoa. Hyökkii päälle helvetti, vaikka olin vaan unohtanut koko jutun. Sitä asiaa häneltä nimittäin tuli tulvimalla mulle päin. :D

        Lepyin sitten aikani mietittyäni ja jatkoin ja yritin jotain hänelle siihen tyhjennykseksi päristä.

        Että joskus se aika on sitten kanssa suhteellinen käsitys, kun puhutaan että annetaan aikaa miettiä. :P

        Näin on, viimeiseen kappaleeseen.

        No ei kaikki osaa sanoa oikeen mitään... odottavat, että mies sanoo jotain.... joistain naiseläjistä se kuulemma pitää mennä niin päin. :oD (kirjoittamaton laki)

        No en mä edes tiedä menikö sillä palko nokkaan? Tais ihan vaan ihmetellä sitä, että miksi en hänessä mitään menettänyt oikeesti? :oD Mutta kun niin jankkasi sitä, että ei osaa sanoa heti jos joku ei kiinnosta jne jankutijankuti..niin paloi jo hihat... sitä töksäsin suoraan tuon...mitä mä menetän ihmisessä, joka ei ole musta kiinnostunut? Tarinakaverin? :oD Onhan täällä vaikka kuinka niitä. :oD

        No se, että ilmoittaa toiselle, että palaampas asiaan jonkin ajan päästä, voi jo helpottaa toista... ja jos ei osaa tarkkaa aikaa sanoa, voi sanoa, että kysäseppäs vaikka huomenna uudelleen varuilta tms. :o)

        Siinäkin voi vastuun siirtää siitä muistamisesta... :oD Sillehän se on tärkeä tieto? :o)

        Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa? Jos on vaikeaa, niin ei sit.. Niin se vielä kysyi, että onks mulla kaikki ookoo, kun en viikkoon kirjoitellut hälle mitään.... no eihän mulla mitään hätää ollut...mutta vissiin minun ois pitänyt olla se joka hänet huomioi aina...??? No en ala sellaiseen ollenkaan... Hän saattoi hakea vain huomiota, mä taas hain ihan ihmistä... :o)


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No ei kaikki osaa sanoa oikeen mitään... odottavat, että mies sanoo jotain.... joistain naiseläjistä se kuulemma pitää mennä niin päin. :oD (kirjoittamaton laki)

        No en mä edes tiedä menikö sillä palko nokkaan? Tais ihan vaan ihmetellä sitä, että miksi en hänessä mitään menettänyt oikeesti? :oD Mutta kun niin jankkasi sitä, että ei osaa sanoa heti jos joku ei kiinnosta jne jankutijankuti..niin paloi jo hihat... sitä töksäsin suoraan tuon...mitä mä menetän ihmisessä, joka ei ole musta kiinnostunut? Tarinakaverin? :oD Onhan täällä vaikka kuinka niitä. :oD

        No se, että ilmoittaa toiselle, että palaampas asiaan jonkin ajan päästä, voi jo helpottaa toista... ja jos ei osaa tarkkaa aikaa sanoa, voi sanoa, että kysäseppäs vaikka huomenna uudelleen varuilta tms. :o)

        Siinäkin voi vastuun siirtää siitä muistamisesta... :oD Sillehän se on tärkeä tieto? :o)

        Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa? Jos on vaikeaa, niin ei sit.. Niin se vielä kysyi, että onks mulla kaikki ookoo, kun en viikkoon kirjoitellut hälle mitään.... no eihän mulla mitään hätää ollut...mutta vissiin minun ois pitänyt olla se joka hänet huomioi aina...??? No en ala sellaiseen ollenkaan... Hän saattoi hakea vain huomiota, mä taas hain ihan ihmistä... :o)

        Niitä kirjoittamattomia lakejahan riittää. 😂

        Oikeessa oot. Se oli kuutenkin hälle selkeesti yllätys ja ihmetys.

        Mulla ei tullut edes mieleen ehdottaa, että kysele myöhemmin, unohtu niin unohtu tyystin. Eikä kysynyt edes ensin asiallisesti, heti kiivastuneena. Se jotenkin tökkäsi silloin pahasti.

        Joo, kyllä se pitää molemmin puolin sitä yhteyttä pitää, jos sitä haluaa pitää. Ehkä se on se sitten joillain, että miehen pitää piirittää?

        Vanhanaikaista. 😃


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Niitä kirjoittamattomia lakejahan riittää. 😂

        Oikeessa oot. Se oli kuutenkin hälle selkeesti yllätys ja ihmetys.

        Mulla ei tullut edes mieleen ehdottaa, että kysele myöhemmin, unohtu niin unohtu tyystin. Eikä kysynyt edes ensin asiallisesti, heti kiivastuneena. Se jotenkin tökkäsi silloin pahasti.

        Joo, kyllä se pitää molemmin puolin sitä yhteyttä pitää, jos sitä haluaa pitää. Ehkä se on se sitten joillain, että miehen pitää piirittää?

        Vanhanaikaista. 😃

        No mies kohdallakin on tullut se, että ei ole osannut omia rajojaan kertoa asiallisesti silloin. Ja on kaiketi loukkaantunut, kun et niitä muistanut... vaikka et sä niitä tuennytkään...

        Toisaalta jos joku ärähtää, ei pitäis ottaa itseensäkään, jos ei ole tiennyt kolisuttelevansa jotain rajoja. Pitäis vaan pokkana sanoa, että mistäpä tuon ois voinut tietää? 😁


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No mies kohdallakin on tullut se, että ei ole osannut omia rajojaan kertoa asiallisesti silloin. Ja on kaiketi loukkaantunut, kun et niitä muistanut... vaikka et sä niitä tuennytkään...

        Toisaalta jos joku ärähtää, ei pitäis ottaa itseensäkään, jos ei ole tiennyt kolisuttelevansa jotain rajoja. Pitäis vaan pokkana sanoa, että mistäpä tuon ois voinut tietää? 😁

        Näinpä siinä on käynny. Se oli liian herkkä tilanne. 💔😄


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Näinpä siinä on käynny. Se oli liian herkkä tilanne. 💔😄

        No mä huomaan, että nää raja-jutut pukkaa päälle nyt jokakohdassa...

        Mulla on ystävätär, joka huomas tässä sotkeentuneensa alkoholia reilusti hörppivään mieheen. Hän koetti sille sanoa, ettei oikein pidä siitä, että mies on vähän aina huppelissa...eikä missään voi luottaa hänen sanaansa. No toinen vaan vähätteli ja pyörsi kaikki tämän ystäväni huomauttelut...

        No nytten oli sitten kajauttanut, että se oli siinä. Hälle tuli tosi paha mieli siitä... Kuulemma ei oikein meinaa saada nukuttua ja kroppa ihan sekaisin... Hän ei ole tottunut siihen, että pitää omat rajansa... aiemmin toinen on tehnyt sen hänen puolestaan... Ja tämä tapa oli hänelle niin outoa ja ennen kokematonta, että reagoi siihen ihan fyysisesti. Eikä se ole epätavallista... Mutta kun keskittyy siihen, ettei anna toisten kävellä ihan yli ja opettelee oikeasti kuuntelemaan itseään, eikä aina vaan toisten reagtioita ja mukautua sen mukaan, elämästä tulee pikkuhiljaa helpompaa elää. :o)

        Mä oon sen jo oppinut monessa asiassa...vaikka kokoajan täytyy olla valppaana...kiireessä ja sellaisina heikkoina hetkinä sitä lipsuu äkkiä liikaa... Mutta sittenkin pitäisi oppia ottamaan takasinpäin hommaa. :o)


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No mä huomaan, että nää raja-jutut pukkaa päälle nyt jokakohdassa...

        Mulla on ystävätär, joka huomas tässä sotkeentuneensa alkoholia reilusti hörppivään mieheen. Hän koetti sille sanoa, ettei oikein pidä siitä, että mies on vähän aina huppelissa...eikä missään voi luottaa hänen sanaansa. No toinen vaan vähätteli ja pyörsi kaikki tämän ystäväni huomauttelut...

        No nytten oli sitten kajauttanut, että se oli siinä. Hälle tuli tosi paha mieli siitä... Kuulemma ei oikein meinaa saada nukuttua ja kroppa ihan sekaisin... Hän ei ole tottunut siihen, että pitää omat rajansa... aiemmin toinen on tehnyt sen hänen puolestaan... Ja tämä tapa oli hänelle niin outoa ja ennen kokematonta, että reagoi siihen ihan fyysisesti. Eikä se ole epätavallista... Mutta kun keskittyy siihen, ettei anna toisten kävellä ihan yli ja opettelee oikeasti kuuntelemaan itseään, eikä aina vaan toisten reagtioita ja mukautua sen mukaan, elämästä tulee pikkuhiljaa helpompaa elää. :o)

        Mä oon sen jo oppinut monessa asiassa...vaikka kokoajan täytyy olla valppaana...kiireessä ja sellaisina heikkoina hetkinä sitä lipsuu äkkiä liikaa... Mutta sittenkin pitäisi oppia ottamaan takasinpäin hommaa. :o)

        Osaahan se ero tuotakin aiheuttaa. Itelläni tuli aina migreenikohtaus tai useampia, kun joku stressaava tilanne laukesi eroon päätyen. Ja sen jälkeen, kun helpottikin.

        Kuka mitenkin reagoi.

        Vaikeeta kääntää nappulaa päässä offille, jos vielä käy läpi jotain purkua.

        Pettymykset opettaa. 😃


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Osaahan se ero tuotakin aiheuttaa. Itelläni tuli aina migreenikohtaus tai useampia, kun joku stressaava tilanne laukesi eroon päätyen. Ja sen jälkeen, kun helpottikin.

        Kuka mitenkin reagoi.

        Vaikeeta kääntää nappulaa päässä offille, jos vielä käy läpi jotain purkua.

        Pettymykset opettaa. 😃

        Joo, näin on... Ja ainakin itse oon mennyt itseni kanssa aina etiäpäin, niin sekin aina vaikuttaa noissa eroissa...että koko kroppa huutaa, että ei tää mee nyt oikein... Vaikka itseasiassa jälkeenpäin järjellä mietittynä kyllä menee. :oD

        Järjen ja tunteiden liitto vie oman aikansa ihmisessä... Kyllä mun ainakin on ollut monta ihan fiksua asiaa vaikea sisäistää. :o)
        Jotenkin se koko ukko kun on rakentunut jossain historian aikana toimimaan tietyllä tavalla, on niistä tavoista ja tottumuksista niin helkutin vaikeaa oppia pois...

        Mäkin vaan rauhoittelin naista... että kyllä se olo siitä normalisoituu, eikä siihen kupsahda. :o) Noissa tapauksissa kun saattaa se toinen vielä kääntää puukkoa haavassa...sanoa, että hylkää hänet...vaikka eihän se sitä ole.. itse hän ei anna muuta mahdollisuutta.

        Vaikka tuo naisen tapaus kuullostaa julmalta, niin hän ei muuten nyt enää mahdollista sitä menoa omalta osaltaan, mitä toi mies meinaa koittaa saada tuossa läpi. :o) Aika urhea nainen. :o)


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        Joo, näin on... Ja ainakin itse oon mennyt itseni kanssa aina etiäpäin, niin sekin aina vaikuttaa noissa eroissa...että koko kroppa huutaa, että ei tää mee nyt oikein... Vaikka itseasiassa jälkeenpäin järjellä mietittynä kyllä menee. :oD

        Järjen ja tunteiden liitto vie oman aikansa ihmisessä... Kyllä mun ainakin on ollut monta ihan fiksua asiaa vaikea sisäistää. :o)
        Jotenkin se koko ukko kun on rakentunut jossain historian aikana toimimaan tietyllä tavalla, on niistä tavoista ja tottumuksista niin helkutin vaikeaa oppia pois...

        Mäkin vaan rauhoittelin naista... että kyllä se olo siitä normalisoituu, eikä siihen kupsahda. :o) Noissa tapauksissa kun saattaa se toinen vielä kääntää puukkoa haavassa...sanoa, että hylkää hänet...vaikka eihän se sitä ole.. itse hän ei anna muuta mahdollisuutta.

        Vaikka tuo naisen tapaus kuullostaa julmalta, niin hän ei muuten nyt enää mahdollista sitä menoa omalta osaltaan, mitä toi mies meinaa koittaa saada tuossa läpi. :o) Aika urhea nainen. :o)

        Kyllä ne tuskat jotain opettaa. Nekin kyllä, kun ei tunne mitään tuskaa vain suunnatonta helpotusta, kun juttu loppui.

        Itselläni jos on tunteet mukana, silloin se sattuu ja kovasti sattuukin. Jos on niin, ettei ole tunteita ehtinyt muodostua tai ylipäänsä ei edes herätä mitään muita tunteita, kun nopeasti eroon niin silloinhan se on on helpotus ja helppoa. Tunnistin rajani, ei oo mulle hyvästä tai mitä kaipaan, enkä minä ole toisellekaan hyväksi tai sitä mitä odottaa.

        Kyllä niitä välillä kelaa, että mitä siinä oli ja tapahtui. Eikä ne kaduta, joku järkevä syy löytyy tai sen selittää itselleen. 😅

        Niin, vaikka sattuu sydänjuuriin saakka niin harvoin siihin kuolee. Kyllähän joku ihminen voi koskettaa syvältä sydämestä olematta edes suhteessa hänen kanssaan ja osaa muuten repiä kipeesti siitäkin luopuminen.

        Annan sut pois, vaikken haluiskaan antaa.


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Kyllä ne tuskat jotain opettaa. Nekin kyllä, kun ei tunne mitään tuskaa vain suunnatonta helpotusta, kun juttu loppui.

        Itselläni jos on tunteet mukana, silloin se sattuu ja kovasti sattuukin. Jos on niin, ettei ole tunteita ehtinyt muodostua tai ylipäänsä ei edes herätä mitään muita tunteita, kun nopeasti eroon niin silloinhan se on on helpotus ja helppoa. Tunnistin rajani, ei oo mulle hyvästä tai mitä kaipaan, enkä minä ole toisellekaan hyväksi tai sitä mitä odottaa.

        Kyllä niitä välillä kelaa, että mitä siinä oli ja tapahtui. Eikä ne kaduta, joku järkevä syy löytyy tai sen selittää itselleen. 😅

        Niin, vaikka sattuu sydänjuuriin saakka niin harvoin siihin kuolee. Kyllähän joku ihminen voi koskettaa syvältä sydämestä olematta edes suhteessa hänen kanssaan ja osaa muuten repiä kipeesti siitäkin luopuminen.

        Annan sut pois, vaikken haluiskaan antaa.

        No itsellä on noi rajat olleet vähän niin ja näin...nyt sen on huomannut... Ja se on monesti juurikin haikeaa ollut varmaan muillekin...
        Siitä oli hyvä se "empatian kahdet kasvot"-ketju... siinä näki, etten ole ainoa, joka ei ihan aina osaa rajojaan nähdä ja niitä pitää, ennenkuin ollaan jo niin metsähallituksen puolella, että takaspäin ei enää rattia kääntämällä päästä. :o)

        Kovia päätöksiä joutuu jokainen joskus tekemään...silloin on hyvä kaivaa ne munat esiin... :oD


      • J-76
        Disse kirjoitti:

        No itsellä on noi rajat olleet vähän niin ja näin...nyt sen on huomannut... Ja se on monesti juurikin haikeaa ollut varmaan muillekin...
        Siitä oli hyvä se "empatian kahdet kasvot"-ketju... siinä näki, etten ole ainoa, joka ei ihan aina osaa rajojaan nähdä ja niitä pitää, ennenkuin ollaan jo niin metsähallituksen puolella, että takaspäin ei enää rattia kääntämällä päästä. :o)

        Kovia päätöksiä joutuu jokainen joskus tekemään...silloin on hyvä kaivaa ne munat esiin... :oD

        Joop, jokasella on juttuja missä olis petrattavaa. Itsellänikin vaikka miten.

        Juu, täällä kenties kehtaa avautua, sikäli oli hyvä keskuteluketju sekin. Vähän pintaa syvemälle käyvä.

        Tää pötkii nyt tv:n eteen, tulee Holby. 😜
        Palataan.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No ei kaikki osaa sanoa oikeen mitään... odottavat, että mies sanoo jotain.... joistain naiseläjistä se kuulemma pitää mennä niin päin. :oD (kirjoittamaton laki)

        No en mä edes tiedä menikö sillä palko nokkaan? Tais ihan vaan ihmetellä sitä, että miksi en hänessä mitään menettänyt oikeesti? :oD Mutta kun niin jankkasi sitä, että ei osaa sanoa heti jos joku ei kiinnosta jne jankutijankuti..niin paloi jo hihat... sitä töksäsin suoraan tuon...mitä mä menetän ihmisessä, joka ei ole musta kiinnostunut? Tarinakaverin? :oD Onhan täällä vaikka kuinka niitä. :oD

        No se, että ilmoittaa toiselle, että palaampas asiaan jonkin ajan päästä, voi jo helpottaa toista... ja jos ei osaa tarkkaa aikaa sanoa, voi sanoa, että kysäseppäs vaikka huomenna uudelleen varuilta tms. :o)

        Siinäkin voi vastuun siirtää siitä muistamisesta... :oD Sillehän se on tärkeä tieto? :o)

        Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa? Jos on vaikeaa, niin ei sit.. Niin se vielä kysyi, että onks mulla kaikki ookoo, kun en viikkoon kirjoitellut hälle mitään.... no eihän mulla mitään hätää ollut...mutta vissiin minun ois pitänyt olla se joka hänet huomioi aina...??? No en ala sellaiseen ollenkaan... Hän saattoi hakea vain huomiota, mä taas hain ihan ihmistä... :o)

        Sinun kannattaa sanoa suoraan nuo kriteerit sitten jatkossa, Disse. Eli se, että sinusta on kiinnostuttava heti ja roihuavasti eikä missään nimessä hitaasti, koska sinähän et pysähdy tutustumaan kehenkään. Se on heti mulle kaikki tänne nyt, tai ei ollenkaan. Ja omaa elämää ei parane toisella olla, sillä sinä, suuri ja mahtava D, et odottele, vaikka mikä olisi.

        Disse, toivon mukaan vaan satuilet täällä, etkä oikeasti ole tuollainen irl. Kuka nyt oikeasti laittaisi toiselle ensin haukkumatyylisesti ettei menetä mitään ja sitten viekä itkuhymiönauruja perään kun toinen kysyy. Oli tuo sitten totta tai ei, niin rohkeuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tuo on puhdasta töykeyttä vaan. Huonoa ja epäkypsää käytöstä. Hyi.


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinun kannattaa sanoa suoraan nuo kriteerit sitten jatkossa, Disse. Eli se, että sinusta on kiinnostuttava heti ja roihuavasti eikä missään nimessä hitaasti, koska sinähän et pysähdy tutustumaan kehenkään. Se on heti mulle kaikki tänne nyt, tai ei ollenkaan. Ja omaa elämää ei parane toisella olla, sillä sinä, suuri ja mahtava D, et odottele, vaikka mikä olisi.

        Disse, toivon mukaan vaan satuilet täällä, etkä oikeasti ole tuollainen irl. Kuka nyt oikeasti laittaisi toiselle ensin haukkumatyylisesti ettei menetä mitään ja sitten viekä itkuhymiönauruja perään kun toinen kysyy. Oli tuo sitten totta tai ei, niin rohkeuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tuo on puhdasta töykeyttä vaan. Huonoa ja epäkypsää käytöstä. Hyi.

        No kyllä tämä ihan totta on. En satuillut mitään... Aikani yritin ihan kolme kertaa saada jotain tapaamista sovittua, mutta aina oli jotain...jopa annoin hänen itse valita ajankohtaa, mutta ei... Niin en mä sille voi mitään, että mun kiinnostus lopahtaa.. Oltiin kirjoiteltu jo toista viikkoa ja sitten kaikki tuntui olevan kivaa ja ihanaa... Mutta en mä jaksa ainakaan piirittää ketään viikkotolkulla... :oD

        Ja oli hänellä itselläänkin siinä mahdollisuus ottaa askelta eteenpäin, mutta ei tapahtunut mitään reiluun pariin viikkoon...

        Enkä mä todellakaan koe menettäneeni mitään...se sanominen livahti vahingossa, kun ei lopettanut sepostustaan siitä, miten pahoillaan on, kun ei olekaan minusta kiinnostunut jne... Ei vaan enää jaksanut sitä shaibaa... Siks livahti tuo sanominen... ja toisaalta se oli vain totuus. Ei mitään muuta.

        Enkä voi sanoa, että tuo naisenkaan käytös kovin hyvää oli...

        Mutta ei kaikkia voi miellyttää, oon sen täälläkin nähnyt. :oD


      • Disse
        J-76 kirjoitti:

        Joop, jokasella on juttuja missä olis petrattavaa. Itsellänikin vaikka miten.

        Juu, täällä kenties kehtaa avautua, sikäli oli hyvä keskuteluketju sekin. Vähän pintaa syvemälle käyvä.

        Tää pötkii nyt tv:n eteen, tulee Holby. 😜
        Palataan.

        Tää pötkii tekee yhden työjutun, kerta ihan on töihin tullutkin. :oD

        Sit ei ois enää paljoa hommia jäljellä tällepäivää. :o)

        Palaillaan...


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No kyllä tämä ihan totta on. En satuillut mitään... Aikani yritin ihan kolme kertaa saada jotain tapaamista sovittua, mutta aina oli jotain...jopa annoin hänen itse valita ajankohtaa, mutta ei... Niin en mä sille voi mitään, että mun kiinnostus lopahtaa.. Oltiin kirjoiteltu jo toista viikkoa ja sitten kaikki tuntui olevan kivaa ja ihanaa... Mutta en mä jaksa ainakaan piirittää ketään viikkotolkulla... :oD

        Ja oli hänellä itselläänkin siinä mahdollisuus ottaa askelta eteenpäin, mutta ei tapahtunut mitään reiluun pariin viikkoon...

        Enkä mä todellakaan koe menettäneeni mitään...se sanominen livahti vahingossa, kun ei lopettanut sepostustaan siitä, miten pahoillaan on, kun ei olekaan minusta kiinnostunut jne... Ei vaan enää jaksanut sitä shaibaa... Siks livahti tuo sanominen... ja toisaalta se oli vain totuus. Ei mitään muuta.

        Enkä voi sanoa, että tuo naisenkaan käytös kovin hyvää oli...

        Mutta ei kaikkia voi miellyttää, oon sen täälläkin nähnyt. :oD

        Ok, no tarinasta jäi sellainen kuva, että olit ylpeä sanomestasi. Ehkä se pitää ymmärtää nyt niin, että olet ylpeä siitä, ettet jäänyt roikkumaan toisessa, et niinkään siitä tavasta miten sen toteutit. Muista, vaikka toinen olisi millainen tahansa, niin ei tarvitse itse vajota samalle tasolle. Yhteydenpidon voi itse lopettaa kohteliaasti ja toista kunnioittaen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, no tarinasta jäi sellainen kuva, että olit ylpeä sanomestasi. Ehkä se pitää ymmärtää nyt niin, että olet ylpeä siitä, ettet jäänyt roikkumaan toisessa, et niinkään siitä tavasta miten sen toteutit. Muista, vaikka toinen olisi millainen tahansa, niin ei tarvitse itse vajota samalle tasolle. Yhteydenpidon voi itse lopettaa kohteliaasti ja toista kunnioittaen.

        Sanomisestasi


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        Ok, no tarinasta jäi sellainen kuva, että olit ylpeä sanomestasi. Ehkä se pitää ymmärtää nyt niin, että olet ylpeä siitä, ettet jäänyt roikkumaan toisessa, et niinkään siitä tavasta miten sen toteutit. Muista, vaikka toinen olisi millainen tahansa, niin ei tarvitse itse vajota samalle tasolle. Yhteydenpidon voi itse lopettaa kohteliaasti ja toista kunnioittaen.

        No olisin ihan nätisti lopettanutkin sen siihen...mutta nainen pommitti kokoajan mulle viestiä siitä, miten hän ei osaa kertoa suoraan... ainakin kaksi kertaa sanoin, että se on ihan ookoo, eikä tässä ole mitään ja kaikki on minulla aivan hyvin... Minusta tuntui, että hän koetti saada minussa jonkun itsesäälin tai muun reaktion väkisin... se normaali sanominen, että kaikki on hyvin ja ei jäänyt mitään hampaankoloon ei riittänyt... Piti provotakin että lopetti....tosin vielä kehtas kysyä, että miten niin noin?

        Kyllä mulle jäi kuva naisesta, että joko kuvitteli itsestään liikoja tai sitten oli tottunut saamaan muunlaista kohtelua...

        Ja toisaalta mä olin ylpeäkin, että näpäytin, kun ei normaali sanominen tehonnut... En vajonnut tosiaan samalle tasolle... kyllä minä pidän, että olin kohtelias ihan tarpeeksi kauan. Ja vaikka sanoin, etten menetä hänessä mitään, ei sekään ole oikeasti mitään törkeää. Se voi kuullostaa siltä, mutta ei sitä ole... Oikeastaan jos se kolahtaa ihon alle, ei tarkoitusperät naisella ole ollut puhtaat. :o)


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No olisin ihan nätisti lopettanutkin sen siihen...mutta nainen pommitti kokoajan mulle viestiä siitä, miten hän ei osaa kertoa suoraan... ainakin kaksi kertaa sanoin, että se on ihan ookoo, eikä tässä ole mitään ja kaikki on minulla aivan hyvin... Minusta tuntui, että hän koetti saada minussa jonkun itsesäälin tai muun reaktion väkisin... se normaali sanominen, että kaikki on hyvin ja ei jäänyt mitään hampaankoloon ei riittänyt... Piti provotakin että lopetti....tosin vielä kehtas kysyä, että miten niin noin?

        Kyllä mulle jäi kuva naisesta, että joko kuvitteli itsestään liikoja tai sitten oli tottunut saamaan muunlaista kohtelua...

        Ja toisaalta mä olin ylpeäkin, että näpäytin, kun ei normaali sanominen tehonnut... En vajonnut tosiaan samalle tasolle... kyllä minä pidän, että olin kohtelias ihan tarpeeksi kauan. Ja vaikka sanoin, etten menetä hänessä mitään, ei sekään ole oikeasti mitään törkeää. Se voi kuullostaa siltä, mutta ei sitä ole... Oikeastaan jos se kolahtaa ihon alle, ei tarkoitusperät naisella ole ollut puhtaat. :o)

        Ethän sinä voi tietää, miksi toinen jäi selittelemään. Ehkä oli itsekin sellainen, ettei osannut sanoa ei kiitos, ja ettei halunnut loukata. Tai ehkä oli aiemmin kokenut henkistä tai peräti fyysistä väkivaltaa ja oli jäänyt tuollainen toimintamalli siitä? Minusta vaikuttaa kertomasi perusteella jopa ihan otdennäköiseltä, että nainen pelkäsi jotain reaktiota.

        Miksi sinua harmitti se, että toinen pahoitteli? Ja miksi teet tuollaisia johtopäätöksiä toisesta "ettei tarkoitusperät" olisi olleet puhtaat? Aivan hyvinhän ne on voinut olla. Minähän en nyt tilannetta tunne, mutta jotenkin tuntuu siltä, että saatoit vähän ylireagoida itse tuossa.


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        Ethän sinä voi tietää, miksi toinen jäi selittelemään. Ehkä oli itsekin sellainen, ettei osannut sanoa ei kiitos, ja ettei halunnut loukata. Tai ehkä oli aiemmin kokenut henkistä tai peräti fyysistä väkivaltaa ja oli jäänyt tuollainen toimintamalli siitä? Minusta vaikuttaa kertomasi perusteella jopa ihan otdennäköiseltä, että nainen pelkäsi jotain reaktiota.

        Miksi sinua harmitti se, että toinen pahoitteli? Ja miksi teet tuollaisia johtopäätöksiä toisesta "ettei tarkoitusperät" olisi olleet puhtaat? Aivan hyvinhän ne on voinut olla. Minähän en nyt tilannetta tunne, mutta jotenkin tuntuu siltä, että saatoit vähän ylireagoida itse tuossa.

        Varmaan saatoin ylireagoida, en kiellä... Mutta siihenkin on omat syynsä. Yleensä tiettyyn pisteeseen asti jokainen sietää jotain...

        Enpä lähde miettimään mitkä on naisen syyt.... ei oikeastaan kuulu minulle. Jos on ollut jotain entisiä huonoja kokemuksia, niin kannattaa varmaan päästä niitten yli... Ei se minun vika ole...

        Mutta kaksi (2) kertaa mainitsi, että ei ole pystynyt/osannut sanoa, ettei kiinnosta... ja minä vastasin, että asia on ok, eikä mitään...Niin kolmas kerta saman jankkaamista oli kyllä jo mulle liikaa... Olkoot mikä fobia tahaansa päällä, niin minusta meni liian pitkälle...

        Ja vielä se kysymys loppuun... Hän ei todellakaan ollut kiinnostunut minusta, vaan minun antamasta huomiosta.... Itse jäi sellainen fiilis..


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No ei kaikki osaa sanoa oikeen mitään... odottavat, että mies sanoo jotain.... joistain naiseläjistä se kuulemma pitää mennä niin päin. :oD (kirjoittamaton laki)

        No en mä edes tiedä menikö sillä palko nokkaan? Tais ihan vaan ihmetellä sitä, että miksi en hänessä mitään menettänyt oikeesti? :oD Mutta kun niin jankkasi sitä, että ei osaa sanoa heti jos joku ei kiinnosta jne jankutijankuti..niin paloi jo hihat... sitä töksäsin suoraan tuon...mitä mä menetän ihmisessä, joka ei ole musta kiinnostunut? Tarinakaverin? :oD Onhan täällä vaikka kuinka niitä. :oD

        No se, että ilmoittaa toiselle, että palaampas asiaan jonkin ajan päästä, voi jo helpottaa toista... ja jos ei osaa tarkkaa aikaa sanoa, voi sanoa, että kysäseppäs vaikka huomenna uudelleen varuilta tms. :o)

        Siinäkin voi vastuun siirtää siitä muistamisesta... :oD Sillehän se on tärkeä tieto? :o)

        Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa? Jos on vaikeaa, niin ei sit.. Niin se vielä kysyi, että onks mulla kaikki ookoo, kun en viikkoon kirjoitellut hälle mitään.... no eihän mulla mitään hätää ollut...mutta vissiin minun ois pitänyt olla se joka hänet huomioi aina...??? No en ala sellaiseen ollenkaan... Hän saattoi hakea vain huomiota, mä taas hain ihan ihmistä... :o)

        "Oltiin kirjoiteltu jo toista viikkoa ja sitten kaikki tuntui olevan kivaa ja ihanaa... Mutta en mä jaksa ainakaan piirittää ketään viikkotolkulla... :oD

        Ja oli hänellä itselläänkin siinä mahdollisuus ottaa askelta eteenpäin, mutta ei tapahtunut mitään reiluun pariin viikkoon... "

        "Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa?"

        No huh huh, ikuisuus sai uuden määritteen, se on reilu 2 viikkoa :D

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Varmaan saatoin ylireagoida, en kiellä... Mutta siihenkin on omat syynsä. Yleensä tiettyyn pisteeseen asti jokainen sietää jotain...

        Enpä lähde miettimään mitkä on naisen syyt.... ei oikeastaan kuulu minulle. Jos on ollut jotain entisiä huonoja kokemuksia, niin kannattaa varmaan päästä niitten yli... Ei se minun vika ole...

        Mutta kaksi (2) kertaa mainitsi, että ei ole pystynyt/osannut sanoa, ettei kiinnosta... ja minä vastasin, että asia on ok, eikä mitään...Niin kolmas kerta saman jankkaamista oli kyllä jo mulle liikaa... Olkoot mikä fobia tahaansa päällä, niin minusta meni liian pitkälle...

        Ja vielä se kysymys loppuun... Hän ei todellakaan ollut kiinnostunut minusta, vaan minun antamasta huomiosta.... Itse jäi sellainen fiilis..

        "Jos on ollut jotain entisiä huonoja kokemuksia, niin kannattaa varmaan päästä niitten yli... Ei se minun vika ole..."

        Niin, no sehän saattoi olla hällä tarkoituskin. Mennä eteenpäin. Kokeilla joko siivet taas kantaisivat. Hän ehkä haki ihmistä jolla riittää pitkäjänteisyyttä, lempeyttä ja empatiaa. Tai sitten jotain muuta. Mutta niin tai näin, niin tuskinpa kumpikaan pahaa toiselle tarkoitti. Sehän se vasta olisikin kummallista, jos tutustuisi toiseen vain ollakseen ilkeä (ja ylpeillä sillä) kun ei sovikaan yhteen...

        Hassu irrallinen lause muuten tuo "ei se minun vika ole". Tuskin hän tai kukaan muukaan ventovieras pidä sua syypäänä omiin kokemuksiin elämässä sentään 😄.

        Omasta mielestäni jokaisella on menneisyys ja arpia. Jos lähestyy toista ajatuksella, että tutustuisi, niin olisi hyvä olla varautunut antamaan toiselle aikaa uudessa tilanteessa. Näin minä ajattelen. Mihin tässä kiirettä olisi muutenkaan, valmiissa maailmassa. Nainen on kuin nupullaan oleva kukkanen. Hän vaatii aikaa, lämpöä ja aitoa välittämistä, puhjetakseen kukkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos on ollut jotain entisiä huonoja kokemuksia, niin kannattaa varmaan päästä niitten yli... Ei se minun vika ole..."

        Niin, no sehän saattoi olla hällä tarkoituskin. Mennä eteenpäin. Kokeilla joko siivet taas kantaisivat. Hän ehkä haki ihmistä jolla riittää pitkäjänteisyyttä, lempeyttä ja empatiaa. Tai sitten jotain muuta. Mutta niin tai näin, niin tuskinpa kumpikaan pahaa toiselle tarkoitti. Sehän se vasta olisikin kummallista, jos tutustuisi toiseen vain ollakseen ilkeä (ja ylpeillä sillä) kun ei sovikaan yhteen...

        Hassu irrallinen lause muuten tuo "ei se minun vika ole". Tuskin hän tai kukaan muukaan ventovieras pidä sua syypäänä omiin kokemuksiin elämässä sentään 😄.

        Omasta mielestäni jokaisella on menneisyys ja arpia. Jos lähestyy toista ajatuksella, että tutustuisi, niin olisi hyvä olla varautunut antamaan toiselle aikaa uudessa tilanteessa. Näin minä ajattelen. Mihin tässä kiirettä olisi muutenkaan, valmiissa maailmassa. Nainen on kuin nupullaan oleva kukkanen. Hän vaatii aikaa, lämpöä ja aitoa välittämistä, puhjetakseen kukkaan.

        Narsistinen luonne ei koskaan näe itsessään vikaa, ja kun asiat ja ihmiset ei hypi narsun pillin mukaan se haluaa kostaa, vaikka sitten olemalla tyly. En ihan varma ole onko dissen kohdalla siitä kyse mutta jos menee herne nenään tuosta kuvaamastaan "viivyttelystä" voisi sitä itse miettiä että miksi niin?

        -harmiseikirj-


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        "Oltiin kirjoiteltu jo toista viikkoa ja sitten kaikki tuntui olevan kivaa ja ihanaa... Mutta en mä jaksa ainakaan piirittää ketään viikkotolkulla... :oD

        Ja oli hänellä itselläänkin siinä mahdollisuus ottaa askelta eteenpäin, mutta ei tapahtunut mitään reiluun pariin viikkoon... "

        "Mutta toisaalta onhan sen toisenkin se raja pidettävä siinä... jos ei toinen anna vastausta oikein milloinkaan, on vejettävä sitten jotain linjaa omista rajoista... Mä tuossa esimerkiksi lopetin yhteydenpidon omalta osalta... Mitä mä alan toista potkimaan hanuriin kokoaikaa?"

        No huh huh, ikuisuus sai uuden määritteen, se on reilu 2 viikkoa :D

        -harmiseikirj-

        No saapahan hänkin nyt sitten rauhassa katsella kiinnostavia ihmisiä. 😀

        Minä en ainakaan lähde kehenkään jonkun kirjoittelun vuoksi pelkästään tutustumaan, kyllä haluan tavata ihmisen ja jos sitä pitäisi odottaa tietämätön aika, skippaan mielellään. 😊


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos on ollut jotain entisiä huonoja kokemuksia, niin kannattaa varmaan päästä niitten yli... Ei se minun vika ole..."

        Niin, no sehän saattoi olla hällä tarkoituskin. Mennä eteenpäin. Kokeilla joko siivet taas kantaisivat. Hän ehkä haki ihmistä jolla riittää pitkäjänteisyyttä, lempeyttä ja empatiaa. Tai sitten jotain muuta. Mutta niin tai näin, niin tuskinpa kumpikaan pahaa toiselle tarkoitti. Sehän se vasta olisikin kummallista, jos tutustuisi toiseen vain ollakseen ilkeä (ja ylpeillä sillä) kun ei sovikaan yhteen...

        Hassu irrallinen lause muuten tuo "ei se minun vika ole". Tuskin hän tai kukaan muukaan ventovieras pidä sua syypäänä omiin kokemuksiin elämässä sentään 😄.

        Omasta mielestäni jokaisella on menneisyys ja arpia. Jos lähestyy toista ajatuksella, että tutustuisi, niin olisi hyvä olla varautunut antamaan toiselle aikaa uudessa tilanteessa. Näin minä ajattelen. Mihin tässä kiirettä olisi muutenkaan, valmiissa maailmassa. Nainen on kuin nupullaan oleva kukkanen. Hän vaatii aikaa, lämpöä ja aitoa välittämistä, puhjetakseen kukkaan.

        No ehkä hän tarvitsee siihen sellaisen, joka tarjoaa sen hänelle. Minä se en ainakaan ollut. Mitä noita tuollaisia edes veivaisin mielessäni???

        Minä olisin ollut jo sen kaksi (2) kertaa sitä mieltä, että niin on ihan hyvä. Mitä tämä nuppu vielä siinä naputtaa? 😂

        No teillä trolleilla on taas kohta mihin tarttua ainakin. 😬


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        Narsistinen luonne ei koskaan näe itsessään vikaa, ja kun asiat ja ihmiset ei hypi narsun pillin mukaan se haluaa kostaa, vaikka sitten olemalla tyly. En ihan varma ole onko dissen kohdalla siitä kyse mutta jos menee herne nenään tuosta kuvaamastaan "viivyttelystä" voisi sitä itse miettiä että miksi niin?

        -harmiseikirj-

        Ei viivyttelystä toveri hyvä, vaan samasta mitä sä täällä teet.... jankutat sama koko ajan. Niinkuin se mitään muuttaisi. 😁

        Etene... tee jotain, eläkä vingu vaan. 😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No ehkä hän tarvitsee siihen sellaisen, joka tarjoaa sen hänelle. Minä se en ainakaan ollut. Mitä noita tuollaisia edes veivaisin mielessäni???

        Minä olisin ollut jo sen kaksi (2) kertaa sitä mieltä, että niin on ihan hyvä. Mitä tämä nuppu vielä siinä naputtaa? 😂

        No teillä trolleilla on taas kohta mihin tarttua ainakin. 😬

        En ole trolli, vaikka nimimerkitön olenkin. Ihan vilpittömästi koitin keskustelua tässä käydä, mutta ei se näköjään onnistu, ellei ole kaikesta samaa mieltä kanssasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole trolli, vaikka nimimerkitön olenkin. Ihan vilpittömästi koitin keskustelua tässä käydä, mutta ei se näköjään onnistu, ellei ole kaikesta samaa mieltä kanssasi.

        Kuten tuossa jo aiemmin kirjoitin "Narsistinen luonne ei koskaan näe itsessään vikaa, ja kun asiat ja ihmiset ei hypi narsun pillin mukaan se haluaa kostaa, vaikka sitten olemalla tyly. " :D

        -harmiseikirj-


      • Disse
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole trolli, vaikka nimimerkitön olenkin. Ihan vilpittömästi koitin keskustelua tässä käydä, mutta ei se näköjään onnistu, ellei ole kaikesta samaa mieltä kanssasi.

        En erityisemmin tarvitsekaan tähän mielipiteitä ja näkemyksiä. Mutta jostain kumman syystä kommentoin sika minta kertaa sulle. Kaipasin kai sanoitusta ja ymmärrystä itseltäni toimistanu..,

        Ja kyllä. Olen täysin vakuuttunut omista perusteluistani. 😊👌

        Ja anteeksi trollisyytökseni... mutta mun kimpussa on joitain tiettyjä trollikaisia. 😀 Mutta sinähän tunnut ymmärtävän paljon kaikkea ihmisiltä. 😊


    • Anonyymi

      Tietokone ja ajatus yhdessä kuin sormi ja älypuhelin.

    • Anonyymi

      Oikeasti musiikkikappalekin olisi tuollaiseen, kun yksinhuoltaja työntää lastenvaunuaan, Dingo - Nahkatakkinen tyttö

    • Anonyymi

      Ostavatkohan bmw-kuljettajat ollenkaan vaatteita vai ajelevatko vain isiensä autoilla.

      Tytöt ostavat kai aina hauskoja vaatteita itselleen jos on rahaa, tuli mieleen asiasta kun ostin paitoja niin kassaneiti sanoa: tässä on myös tämä digitaalinen varkaudenesto- juttu muista poistaa se, ja lappunen vielä eli pitää leikata sellainen pois kun otat käyttöön että eivät luule varkaaksi.

      • Anonyymi

        Sanoo ne sen saman naisillekin. Mulla kävi muutama vuosi sitten kerran niin, että Tokmannille sisään mennessä alkoi portti hälyyttään, ja syytä ei millään meinattu löytää. Sit myyjä kekkas mistä oli kyse, ja pyys tsekkaamaan löytyykö housuista kyseinen hälytin. Syy löytyi, ja kyseessä tosiaankin oli tää pois leikattava häläri. Enhän mä sitä osannu leikata pois, kun en ollut koko häläristä edes tietoinen. Varmasti monille on tapahtunut vastaavaa, niin sillä ne siitä kaikkia aina muistuttaa. -ihan sivusta


    • Anonyymi

      Unen pöpperössä kun heräät_

      joku huvittava juttu tyttöjen höpöttelyistäkin juontuu jo mieleen, ajatukset jo aamuvarhainkin huvittavat, kun ei oikeasti ole mitään hengenvaarallisia ja hirviömäisen tärkeitä asioita sinänsä hoidettavana.

      Paitsi tämä Chalton Heston -osajaksio: Suomen kansallinen kivääriyhdistys.

      Jos naurattaa jonkin naisenkin pimpula, kun kukaan ei huoli jos nainen ei ole neitsyt...

    • Anonyymi

      Hahah. Bussissa olin matkalla festareille 10 v sitten ja join siinä siideriä kun nainen edessä kysyi onko minulla myydä sille siideriä. Myin sille eurolla yhden ja siinä alettiin jutella kaikenlaista. Tarjosin sille lisää siideriä ja lopulta muija lähti minun kanssa niille festareille ja sitten jo alettiin seurustelemaan ja siitä on jo yli 10 vuotta. Niin se aika menee nopeasti.

    • Anonyymi

      Todellisessa elämässä rakkaustarinat alkavat siitä kun mies ja nainen juovat viinaa ja kohtaavat yökerhossa tai bileissä.

      Kaikkin selvinpäin tapahtuvat kohtaamiset ovat vain romanttista kuvitelmaa jota ei tapahdu oikeassa elämässä.

      t. viinamies

      • Anonyymi

        Sitä mieltä olet ettei selvinpäin voi löytää ketään. Kaipa mä sitten kuvittelin sen reilun vuoden olevan fantasiaa, minkä seurustelin sairaalan tupakkakopissa selvinpäin tapaamani miehen kanssa. -ihan sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä mieltä olet ettei selvinpäin voi löytää ketään. Kaipa mä sitten kuvittelin sen reilun vuoden olevan fantasiaa, minkä seurustelin sairaalan tupakkakopissa selvinpäin tapaamani miehen kanssa. -ihan sivusta

        Ja me molemmat olimme osastoilla potilaina. -ihan sivusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä mieltä olet ettei selvinpäin voi löytää ketään. Kaipa mä sitten kuvittelin sen reilun vuoden olevan fantasiaa, minkä seurustelin sairaalan tupakkakopissa selvinpäin tapaamani miehen kanssa. -ihan sivusta

        Tupakkaa polttamallakin voi löytää kumppanin.
        Tupakkamies tapaa naisia tupakkakopissa, mutta savuton mies jää yksin.

        t. tupakkamies


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä mieltä olet ettei selvinpäin voi löytää ketään. Kaipa mä sitten kuvittelin sen reilun vuoden olevan fantasiaa, minkä seurustelin sairaalan tupakkakopissa selvinpäin tapaamani miehen kanssa. -ihan sivusta

        Paneskelen samaa naista johon tutustuin 13 vuotiaana, tyttö asui naapurissa ja alettiin seurustelemaan. Erotiin sitten 19 vuotiaana koska menin armeijaan mutta tapasimme uudestaan 10 vuotta myöhemmin baarissa jossa olin ryyppäämässä kaverin kanssa. Ja nyt ollaan oltu 14 vuotta yhdessä. Niin että kyllä baarista helpoiten löytää sen naisen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paneskelen samaa naista johon tutustuin 13 vuotiaana, tyttö asui naapurissa ja alettiin seurustelemaan. Erotiin sitten 19 vuotiaana koska menin armeijaan mutta tapasimme uudestaan 10 vuotta myöhemmin baarissa jossa olin ryyppäämässä kaverin kanssa. Ja nyt ollaan oltu 14 vuotta yhdessä. Niin että kyllä baarista helpoiten löytää sen naisen.

        Ehkä löytääkin helpoiten, mutta ei ole ainoa paikka, ja pointtina olikin tuo selvinpäin tapaaminen. Siitä tuo 15 vuoden takainen suhde on hyvä esimerkki. Vartijalla oli kyllä hauskaa, kun tunnin parin välein kävi tupakalla kierroksiensa lomassa, ja aina vaan me oltiin paikalla. Viimeisen kerran tais meidät löytää kahden aikaan yöllä juttelemasta. Mutta ei meillä muutakaan paikkaa ollut, missä oltaisiin voitu olla, kun olimme eri osastoilla. Huvittavinta oli se, että kahta viikkoa aiemmin olin vannonut mielessäni etten koskaan enää seurustele. Miten sitten kävikään.

        Mutta allekirjoitan kyllä sen, että baarissa tai festareilla pienessä sievässä on helpompi lähestyä itselle tuntematonta, kuin muualla.

        Tupakkamiehelle tiedoksi, että lopetin tammikuussa polttamisen 22 vuoden jälkeen, enkä ole sitä päätöstä katunut. Ainakin polttaminen sai leikkauksien jälkeen liikkeelle polttamattomia aiemmin, ja aika kuluu paremmin, kun näki muitakin ihmisiä kuin pelkät huonekaverinsa. Sitä vain kadun, että miksi aloin polttamaan kolmen kuukauden tauon jälkeen silloin 15 vuotta sitten, eli neljää kuukautta ennen exäni tapaamista. -ihan sivusta


    • Anonyymi

      Joku aika hauska juttu... tosi-typy... elokuvajuttua ja ideoita, aika hauskoja ja jännittäviä ideoita.

    • Anonyymi

      Viinalla löytää pillua se on selkeää, mutta jos haluaa oikeaa ihmistä kumppaniksi niin aina selvinpäin.

      • Anonyymi

        Selvinpäin en löytänyt kumppania vaikka olin kerran 4 vuotta täysin raitis niin ei naiset lähteneet treffeille vaikka kymmeniä naisia pyysin ja kirjoittelin heille deittipalveluissa. Baarista löysin sitten känni-iltana naisen. Ei mun kaveritkaan selvänä naisia saaneet vaan kännissä.


    • No kaikessa lyhykäisyydessään vuoden 2020 rakkaustarinani alkoi 13. tammikuuta ja saaga päättyi lopullisesti 13. lokakuuta 😂 Ei ollut sentään perjantai kumpikaan päivä.

      Välillä oli vähän vuoristorataa ja hengähdystaukoja matkan varrella, ja lokakuussa välimme olivat ekaa kertaa edes jotenkuten kireällä, mutta annoin pölyn laskeutua jonkin aikaa ja viime viikolla juttelin eksäni kanssa vielä. Käytiin asioita halki ja sovittiin että pidetään asialliset kaverivälit, vaikka ei välttämättä kovin paljoa oltaisikaan tekemisissä jatkossa.

    • Anonyymi

      Ei ole mitään romanttista tarinaa jossa mies tulee ratsullaan hakemaan minua. Tuli fillarilla treffeille vesisateessa ihan märkänä. Istuimme kahvilaan juttelemaan. Tykkäsin miehestä ja sen rennoista jutuista mutta tapailimme vielä monta kertaa ennen rakkautta.

    • Rakastuin silmittömästi 2011 ja se ei ollut (ainakaan vielä) onnellinen tarina. Tuskin tulee olemaankaan. Rakkaudeksi se muuttui - yksipuoleiseksi sellaiseksi.. silti yhä vain rakastan.

    • Noo, se alkoi netistä, etäisyydestä johtuen eteni hitaasti ensimmäseksi kohtaamiseksi juna-asemalla ja se oli tajunnanräjäyttävää, uuden vuoden aattoa oli päälle pukkaamassa ja siitäpä tulikin kaikkien aikojen vuodenvaihde, tosin raketit paukkui sisätiloissa kahden ihmisen välillä ja sen tapaamisen jälkeinen eroaminen oli yhtä tuskaa, vaikka yhteisesti olikin lupaus kaikesta, mutta vasta jossain tulevaisuudessa.

      Päättymisestä ei sen ihmeempiä, toinen tarina eikä lasten korville, mutta päättyi se. Sen harvoja kauniita osia oli se, että toiveestani se päättyi samalle juna-asemalle, vaikka eri vuodenaikaan ja valitettavasti eri suuntaan. Mutta siinä oli tiettyä katkeransuloista kauneutta ja siksi toivoin sen siten, toinen ymmärsi ja koki samoin.

      Tuo viimeinen muisto kaivaa piilevää romantikkoa esiin niin, että edelleen nousee vedet silmiin, vaan niin sen kuuluu ollakin, kauneutta eivät erimielisyydetkään pilaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      273
      4532
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      267
      3649
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      162
      1938
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      26
      1839
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      302
      1499
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      1045
    7. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      18
      986
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      124
      938
    9. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      885
    Aihe