Kunnia, hmm, toisenlainen näkemys tai hulluutta...

Laitan nyt tänne Suhteisiin, kun täällä on paljon erilaisia mielipiteitä, enkä jaksa etsiä vähiten väärää kategoriaa.

Mitä kunnia oikeastaan on? Mitä se on kenellekin? Miten miellät sen omassa elämässäsi? Onko tuo näkemys muuttunut vuosien saatossa, jos niin miten?

Omalta kohdaltani esimerkki, joka koskee nimenomaan Suhteet-kategoriaa.

Kun taannoin eroilmoitus tuli, koin varsin nopeasti tärkeäksi hoitaa olennaiset asiat selviksi pikimmiten ja siten, että molempien tahto tulee huomioiduksi, miten vain mahdollista. Omaisuuden osalta koin tärkeäksi, että sen suhteen menetellään mahdollisimman tasapuolisesti, vaikka jättävä osapuoli selvästi pyrki katumaan olemalla haluamatta juuri mitään.

Erilleenmuuton jälkeenkin koin tärkeäksi, että olennaisilta osin pidän toisen ajan tasalla ja tarvittaessa tiedustelen mielipidettään, teen omat ratkaisuni vasta sen jälkeen, molempien tahtoa kunnioittaen, mikäli tarpeen.

Nyt tuon prosessin kalkkiviivat lähenevät, kuten joulukin. On ollut yhteisiä ponnistuksia, joiden sadosta toinen ei enää pääse nauttimaan. Ja taas koen sen tärkeäksi, että toinen saa halutessaan sen mahdollisuuden, joten miksi ei juuri jouluna, ellei tiedusteltaessa erikseen kiellä?

Lopullisen erohakemuksen voisi muistaakseni nyt jo jättää, mutta laitoin asiasta vireillepanon yhteydessä itselleni merkinnän pari viikkoa alle sen "parasta ennen" -päiväystä, sille on siis oma aikansa. Hoidan tuon asian tuolloin, ellei toinen sillä välin sitä omasta puolestaan ole jo hoitanut ja sittenkin tulen varmistamaan hänen tahtonsa, koska koen sen tärkeäksi.

Nyt sitten tuo kaikki kuulostaa itsestäni hiton oudolta, jos asiaa ulkopuolelta tarkkailen. Mutta toisaalta koen, että on itselleni kunnia-asia hoitaa nuo tietyt pienet jutut juuri näin, vaikka helpommallakin voisi päästä.

Tässä on paljon yhtäläisyyksiä sen suhteen, miten olen jokseenkin kaikissa asioissa toiminut aina, siksi asia ihmetyttää, oman mielen toiminta ihmetyttää. Voisihan tuota oikeudenmukaisuudeksikin kutsua, mutten suoraan tuota osaa yhdistää vain siihen. Niinpä annoin sille työnimeksi "kunnia", vaikkei sekään ehkä ole hyvä.

Eli mitä se kunnia nyt oikeastaan on, kenellekin?