Narsisti alistaa

Anonyymi

Uhrinsa omaksi kynnysmatokseen..Miksi uhri antaa kaiken tämän tapahtua? Onko uhrin itsetunto heikko?

20

107

    Vastaukset

    • Uhri voi olla myös vahva.
      Tietäen narsistin omat heikkoudet,
      joita hän yrittää peittää.
      Jokin pienenä lapsena koettu
      trauma joka aiheuttaa huonon käytöksen.
      Vain erityisellä vahvuudella voi nähdä
      sellaistenkin yli.

    • Uhrihan ei saata tietää narsismista yleensä mitään, joten hän ei heti totea olevansa narsistin kanssa tekemisissä. Itse olen narsistiäidin lapsi ja en ole ollut mitenkään heikkoitsetuntoinen, mutta vaikka olisit itsetunnoltasi normaali narsisti näyttää sinulle olevansa sinua paljon parempi ja vahvempi. Hän feikkaa ja näyttelee ja hän kääntää huonot ominaisuutensa omassa mielessään vahvuudeksi ja uskoo itse niihin. Jos hänen itsetuntonsa ei riitä on hänellä aina joku hoviväestä jonka itsetunnolla hän ratsastaa uhrinsa yli. Se on hämäävää ,eikä lapsena ainakaan sitä ymmärrä että kaikki on kulissia. Ja jokainen lapsi haluaa uskoa vanhempansa olevan hyviä ja osaavia, luotettavia ja mahtavia. Lapsi siis itse kuvittelee loput kun vanhempi feikkaa alkuun. Viimein uhrin on tunnustettava että vanhempi on jotain aivan muuta kuin aiempi luulo tai usko oli. Lapsi on lojaali vanhemmilleen ja hyväksyy enemmän väärinkäytöstä kuin normaalin sietokyvyn rajoissa kenekään pitäisi.

      • Kiinnostaa miten narsistiäiti kykenee hoitamaan lastaan ne tärkeät ensimmäiset kolme vuotta jolloin narsismi yleensä kehittyy henkilökohtaisen hoivan ja huolenpidon puuttuessa? Ilmeisesti kaikista lapsista ei sitten kuitenkaan edelleen tule narsisteja, vai onko primäärihoitaja ollut joku muu?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kiinnostaa miten narsistiäiti kykenee hoitamaan lastaan ne tärkeät ensimmäiset kolme vuotta jolloin narsismi yleensä kehittyy henkilökohtaisen hoivan ja huolenpidon puuttuessa? Ilmeisesti kaikista lapsista ei sitten kuitenkaan edelleen tule narsisteja, vai onko primäärihoitaja ollut joku muu?

        En tietenkään ole istunut vieressä, mutta kerron nyt sen millaisen vaikutelman sain erään lapsen ensimmäisistä vuosista,

        Lapsen syntymästä asti äiti parhaansa mukaan työnsi lapsen muiden vastuulle. Hän ei voinut tehdä sitä kovin läpinäkyvästi (ulospäin) koska äitiys oli hänelle yksi rooli jolla "päteä", nostaa itseään muiden yläpuolelle ja hakea huomiota. Narsisti äiti on parempi kuin muut äidit. Äitiydellä narsisti polki puolisoaan julmasti. Puolison piti venyä ja jaksaa ja nöyrtyä äitiyden edessä. Äiti tietää kaiken paremmin. Äidin osa on niin raskas, että miehen uhrautumiset eivät ole mitään siihen verrattuna vaikka mies käytännössä uhrasi terveytensä yrittäessään mahdottomia. Ja äitiä ei tietenkään saanut kyseenalaistaa, se on sama kuin solvaisi jumalaa. Erityisen pahan tilanteesta teki, ettei isä kyseenalaistanut edes silloin kun äiti toimillaan asetti lapsen turvallisuuden ja terveyden vaaraan.

        Isä siis ole se joka venyi ja jaksoi ja teki parhaansa, uupumiseen saakka. Äiti otti kunnian kaikesta. Äiti isoon ääneen valitteli vauva-ajan raskautta ja kerjäsi sillä sympatiaa sekä huomiota. Lapsi oli äidille näyttelyesine joka puettiin edustavasti ja jota äiti pyöritteli kuin nukkea sylissään, kunnes kyllästyi ja työnsi jollekin toiselle.

        Lapsi oli äidille syy olla "kotiäiti". Käytännössä hän hoiti lasta mahdollisimman vähän. Jos muita ei ollut kotona, lapsi istui videoita katsomassa. Äiti ei lapsen kanssa tehnyt koskaan mitään, ellei sitten näytösluonteisesti somea tms. varten. Lapsen elämä alkoi vasta kun sisarukset ja isä tulivat kotiin, tosin näillä oli hoidettavana kotihommatkin. Lapsi oli paljon myös isovanhemmillaan, missä hän sai huomiota, kunnon ruokaa ja tärkeää liikuntaa, mikä kotona jäi vähiin.

        Lapsi kiintyi isään koska isä oikeasti oli se tuki ja turva hänen elämässään. Äitiään lapsi tuntui pelkäävän. Leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan edes puhunut äidistään. Lapsen puheissa oli vain isä ja sisarukset, aivan kuin äitiä ei olisikaan.

        Lapsesta ei käsittääkseni tullut narsistia. Arka, hiljainen ja tunteitaan piilotteleva kyllä. Kaverisuhteita ei juurikaan ole. Äiti on pitänyt roolinsa elämän elämän määräävänä tekijänä, eihän lapsi muunlaisesta tiedä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En tietenkään ole istunut vieressä, mutta kerron nyt sen millaisen vaikutelman sain erään lapsen ensimmäisistä vuosista,

        Lapsen syntymästä asti äiti parhaansa mukaan työnsi lapsen muiden vastuulle. Hän ei voinut tehdä sitä kovin läpinäkyvästi (ulospäin) koska äitiys oli hänelle yksi rooli jolla "päteä", nostaa itseään muiden yläpuolelle ja hakea huomiota. Narsisti äiti on parempi kuin muut äidit. Äitiydellä narsisti polki puolisoaan julmasti. Puolison piti venyä ja jaksaa ja nöyrtyä äitiyden edessä. Äiti tietää kaiken paremmin. Äidin osa on niin raskas, että miehen uhrautumiset eivät ole mitään siihen verrattuna vaikka mies käytännössä uhrasi terveytensä yrittäessään mahdottomia. Ja äitiä ei tietenkään saanut kyseenalaistaa, se on sama kuin solvaisi jumalaa. Erityisen pahan tilanteesta teki, ettei isä kyseenalaistanut edes silloin kun äiti toimillaan asetti lapsen turvallisuuden ja terveyden vaaraan.

        Isä siis ole se joka venyi ja jaksoi ja teki parhaansa, uupumiseen saakka. Äiti otti kunnian kaikesta. Äiti isoon ääneen valitteli vauva-ajan raskautta ja kerjäsi sillä sympatiaa sekä huomiota. Lapsi oli äidille näyttelyesine joka puettiin edustavasti ja jota äiti pyöritteli kuin nukkea sylissään, kunnes kyllästyi ja työnsi jollekin toiselle.

        Lapsi oli äidille syy olla "kotiäiti". Käytännössä hän hoiti lasta mahdollisimman vähän. Jos muita ei ollut kotona, lapsi istui videoita katsomassa. Äiti ei lapsen kanssa tehnyt koskaan mitään, ellei sitten näytösluonteisesti somea tms. varten. Lapsen elämä alkoi vasta kun sisarukset ja isä tulivat kotiin, tosin näillä oli hoidettavana kotihommatkin. Lapsi oli paljon myös isovanhemmillaan, missä hän sai huomiota, kunnon ruokaa ja tärkeää liikuntaa, mikä kotona jäi vähiin.

        Lapsi kiintyi isään koska isä oikeasti oli se tuki ja turva hänen elämässään. Äitiään lapsi tuntui pelkäävän. Leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan edes puhunut äidistään. Lapsen puheissa oli vain isä ja sisarukset, aivan kuin äitiä ei olisikaan.

        Lapsesta ei käsittääkseni tullut narsistia. Arka, hiljainen ja tunteitaan piilotteleva kyllä. Kaverisuhteita ei juurikaan ole. Äiti on pitänyt roolinsa elämän elämän määräävänä tekijänä, eihän lapsi muunlaisesta tiedä.

        Isä oli varmaan läheisriippuvainen. Englanniksi tästä käsitteestä on aika paljon youtube-videoita (codependency). Hänellä oli ehkä ollut lapsuudessaan narsistinen vanhempi, tai oli muuten tullut jotenkin laiminlyödyksi ja siksi oppinut ehdollista rakkautta. Että vain jos hän alistuu, hoivaa muita ja jättää omat tarpeensa sivuun hän saa jotain.

        Onnekasta lapselle, että hänellä kuitenkin oli tällainen isä, joka oli säilyttänyt tunteensa tallella. Ja kuinka tärkeää on, että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia kuin ydinperhe. Isovanhemmat pelastivat esim. minutkin. Vaikka heillä oli itselläänkin paljon ongelmia, ja jonkin verran narsismiakin. Kuitenkin he olivat inhimillisiä, ja välittivät minusta aidosti. Molemmat vanhempani ovat aika pahasti narsistisia.

        Äiti lopulta kosti minulle sen, että hänen vanhempansa rakastivat minua niin. Hän yritti lyödä kiilaa välillemme kasvuiässä, mutta onnistui siinä vain veljeni suhteen, jonka kanssa emme teini-iän jälkeen ole olleet puheväleissä. Isovanhemmat eivät koskaan hylänneet minua. Eivät tosin aktiivisesti auttaneetkaan, levittelivät vain käsiään äidin oudon käytöksen edessä ja yrittivät ymmärtää molempia osapuolia. Kun he sitten kuolivat, ensin toinen ja sitten toinen, äiti ilmoitti tekevänsä minut perinnöttömäksi. Hän oli saanut viimeksi kuolleen isovanhempani allekirjoittamaan kuolinpäivänään henkitoreissaan äitini laatiman testamentin, jolla hän lahjoitti omaisuutensa kokonaisuudessaan veljelleni, rintaperillisen eli äitini ohi. Tällä tavalla isovanhempien perintö ei kulkeutuisi suvussa normaalia reittiä äidin jälkeen tasapuolisesti meille lapsenlapsille. Minulla on aikanaan oikeus vaatia lakiosaa äitini omaisuudesta, mutta lakiosani olisi paljon suurempi, jos siihen kuuluisi myös isovanhempieni omaisuus, joka nyt meni äidin muiluttamana suoraan veljelleni. Meidän perheen kohdalla kyse on useistas sadoista tuhansista euroista, jotka veljeni siis saa hänelle lahjana siirretyn isovanhempien omaisuuden muodossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Isä oli varmaan läheisriippuvainen. Englanniksi tästä käsitteestä on aika paljon youtube-videoita (codependency). Hänellä oli ehkä ollut lapsuudessaan narsistinen vanhempi, tai oli muuten tullut jotenkin laiminlyödyksi ja siksi oppinut ehdollista rakkautta. Että vain jos hän alistuu, hoivaa muita ja jättää omat tarpeensa sivuun hän saa jotain.

        Onnekasta lapselle, että hänellä kuitenkin oli tällainen isä, joka oli säilyttänyt tunteensa tallella. Ja kuinka tärkeää on, että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia kuin ydinperhe. Isovanhemmat pelastivat esim. minutkin. Vaikka heillä oli itselläänkin paljon ongelmia, ja jonkin verran narsismiakin. Kuitenkin he olivat inhimillisiä, ja välittivät minusta aidosti. Molemmat vanhempani ovat aika pahasti narsistisia.

        Äiti lopulta kosti minulle sen, että hänen vanhempansa rakastivat minua niin. Hän yritti lyödä kiilaa välillemme kasvuiässä, mutta onnistui siinä vain veljeni suhteen, jonka kanssa emme teini-iän jälkeen ole olleet puheväleissä. Isovanhemmat eivät koskaan hylänneet minua. Eivät tosin aktiivisesti auttaneetkaan, levittelivät vain käsiään äidin oudon käytöksen edessä ja yrittivät ymmärtää molempia osapuolia. Kun he sitten kuolivat, ensin toinen ja sitten toinen, äiti ilmoitti tekevänsä minut perinnöttömäksi. Hän oli saanut viimeksi kuolleen isovanhempani allekirjoittamaan kuolinpäivänään henkitoreissaan äitini laatiman testamentin, jolla hän lahjoitti omaisuutensa kokonaisuudessaan veljelleni, rintaperillisen eli äitini ohi. Tällä tavalla isovanhempien perintö ei kulkeutuisi suvussa normaalia reittiä äidin jälkeen tasapuolisesti meille lapsenlapsille. Minulla on aikanaan oikeus vaatia lakiosaa äitini omaisuudesta, mutta lakiosani olisi paljon suurempi, jos siihen kuuluisi myös isovanhempieni omaisuus, joka nyt meni äidin muiluttamana suoraan veljelleni. Meidän perheen kohdalla kyse on useistas sadoista tuhansista euroista, jotka veljeni siis saa hänelle lahjana siirretyn isovanhempien omaisuuden muodossa.

        Lisään tuohon edelle kirjoittamaani meidän perheen "valituslauluun", että minähän olen siis pienituloinen ja tällähetkellä pienimmän mahdollisen sairauspäivärahan varassa, kohta todennäköisesti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisistä syistä (ahdistuneisuus, traumat).

        Viime aikoina äitini teki piirun verran käännöstä asennoitumisessaan, ja kustansi minulle psykoterapiaa, jossa kävin hänen varoillaan Kelan tuen lisäksi. Äidillä oli siinä ilmeisesti hyvä tarkoitus, kuitenkin peitellysti ilmeni, että hän halusi sillä saada minusta vielä viime metreillä "paremman ihmisen"! Itselleen sopivan narsistin orjan siis. Olen kuitenkin valistunut ja aikuinen. En mennyt lankaan. Joten hän ei pidä minusta sen enempää kuin ennenkään! ;)

        Veljeäni käy sääliksi, vaikka hänestä melko varakas tuleekin (minuun nähden käytännössä upporikas). Hän on joutunut koko elämänsä elämään äitini suosikkilapsena, minun, tyttären, ollessa syntipukki. Suosikkina hän on joutunut sietämään emotionaalista saalistusta, hyväksikäyttöä. Sitä kutsutaan varsinkin englanninkielisissä piireissä rumemmallakin ilmaisulla, emotionaalinen insesti. Hyvin vaikea itsenäistyä, sellaisesta.

        Syntipukki sysätään pois, kuten raamatullisina aikoina oikea pukki, joka lähetettiin erämaahan kuolemaan heimon syntien symbolisena kantajana. Ihminen voi siinä tilanteessa kuitenkin selvitä paremmin kuin se Vanhan testamentin toinen, pyhä pukki, joka siinä tilanteessa uhrattiin jumalille. Niitä oli siis oikeasti kaksi pukkia, toinen uhrattiin ja toinen lähetettiin virallisella "syntipukin" tittelillä vaeltamaan yksin erämaahan. Siitä tuo vertaus...


    • Miksi uhri ei lähde pois? Kaikista asetelmista ei ole edes mahdollista häipyä, kuten jos on läheinen sukulaisuus narsistiin. Joskus taas lähteminen vaatisi suuria erityisjärjestelyitä, kuten muutto ja uusien työpaikkojen sekä koulujen etsimiset. Kaikissa elämäntilanteissa moisiin muutoksiin ei ole halua tai edes aitoa mahdollisuutta.

      Työpaikkanarsistin entisenä kohteena en pidä lähtemistä ykkösvaihtoehtona jokaiselle. Neuvojille se kieltämättä on helppo ohje annettavaksi.

      • Narsistisen vanhemman luota ei voi "lähteä". Ei konkreettisesti eikä tunnetasolla. Itsenäistyvä lapsi tai nuori, eri ikävaiheissa alkaen pikkulapsen tahtoiästä murrosiän kamppailuihin, on narsistiselle vanhemmalle hylkääjä. Hylkääminen on tällaiselle vanhemmalle niin pelottavaa (johtuen tietenkin hänen omassa lapsuudessaan kokemastaan totaalisen hylkäämisen tilanteista), että hän rankaisee lastaan äärimmäisillä keinoilla pelkästä "hylkäämisen" uhasta. Itsenäistyminen, omien mielipiteiden muodostaminen, omien tunteiden esiintuominen, yksilöllistyminen on kaikki narsistiselle vanhemmalle viestiä siitä, että lapsi ei ole enää hänen vallassaan - ja täten hän saattaa jäädä jopa yksin. Sellaista mahdollisuutta, että oltaisiin molemmat itsenäisiä ja toisia kunnioittavia ja vapaan tahdon omaavia yksilöitä, ja silti pysyttäisiin yhteydessä, ei narsistille valitettavasti ole.

        Narsistisen vanhemman rangaistus itsenäistyvälle lapselleen voi olla jopa kuolema, tunnetasolla. Aikuinenkin lapsi osaa pelätä tällaista vanhempansa taholta, sillä hänessä on tallella kaikki kehityskerrostumien muistumat. Sitäpaitsi, narsistisen vanhemman alaisena ja hänestä riippuvaisena kasvanut ihminen ei useinkaan löydä aikuisenakaan tuekseen aidosti hänestä välittäviä ihmisiä. Ei siksi, ettei heitä hänen ympäristössään olisi, vaan koska hän ei kykene ottamaan kiintymystä heiltä vastaan. Hän pelkää sitä, koska positiiviset tunneilmaukset narsistisen vanhemman taholta ovat useimmiten pelkkää kietoutumista, hyväksikäyttöä, jossa hänen omat tarpeensa syrjäytetään. Ja koska hän ei myöskään ole koskaan oppinut ilmaisemaan tunteitaan siten, että pystyisi muodostamaan aidon ihmissuhteen kenenkään kanssa. Narsistisen vanhemman aikuinen uhri onkin usein sisäisesti hyvin yksinäinen.


    • Kun joutuu useamman narsistin keskelle voi tehdä havaintoja.
      Yleensä kaikki aloittavat hyvällä huumorilla.
      Vuosien varrella huomaa, että kaikilla on narsistisia temppuja.
      Seuraavana tulee yletön itsekehu, jossa tosi asioihin lisätään
      oma erikoinen ja keskeinen rooli.
      Tarinat lisääntyvät vuosien vieriessä.
      Kun urotyöt eivät kiinnosta enää kuulijoita, alkaa
      heidän mollaamisensa.
      Lopulla kaikki mahdolliset temput tehdään kun
      uhri on tullut tarpeeksi tutuksi.

      • En suostu kynnysmatoks. En en. Mieluimmin kukkana kämmenellä.


    • Jooo, aika narsisti on aina intressin vastapuoli, ei itse!

      Olisiko aika kurkata omaankin peiliin, varsinkin elämän takapeiliin? Yksi narsisti halusi muuttaa maalta kaupunkiin saadakseen koronarokotteen nopeammin. Narsisti ei tietenkään halunnut itse kuolla.

      Kaupunkiin Ladalla mennessään hän lauloi narsistisen nostalgian vallassa vanhaa koululaulua: "Mä maalaispoika ooon ja pistän suihketta nenäonteloooon!"

      Suihketta nenään ja turvallisesti väkijoukkoon? Tällaista koronasuojaa tutkijat nyt kehittävät (IS tänään)

      • Alkoholistit usein narsisteja, koettu ja nöhty on.


    • Tapauksessani narsistit, yksi kerrallaan, voittivat loppupelissä fyysisellä voimalla. Olen siis nainen, tekijät isokokoisempia miehiä. Muuta heillä ei ollut, vain fyysinen voima vihansa tukena.

    • Usein se alistuva ovimatto määritellään myös narsistiksi. Ja se tekeekin koko narsismikäsitteestä puhumisen niin vaikeaksi. On vaikea löytää laajempaa pohdintaa aiheesta joka näyttää olevan enemmänkin heijastus yhteiskunnasta kuin yksilön ongelma. Ne ihanteet jotka meillä valitsevat arvostavat vahvoja voittajia, eikä tällainen ihminen välitä jos nimeät tämän narsistiksi. Ja sitten meillä ovat nämä haavoittuvaiset narsistit kynnysmattoina, usein hämmentyneinä siitä miten ovat tilaneeseen joutuneet ja kun rohkenevat hakemaan apua saavat vastaansa diagnoosin joka demonisoi loputkin rippeet itsetunnosta.

      • Diagnooseja ei pitäisi antaa kenellekään, ei narsismista eikä mistään muustakaan. Psykiatrinen diagnoosi on melkein aina haitta sille joka sen saa. Vaikka ihmisellä olisikin narsistisia ongelmia, hänellä on oikeus ihmisarvoon ja oikeus olla tulematta demonisoiduksi - ainakaan terveydenhuollon taholta.

        Ja sanon tämän siis ihmisenä, jonka elämästä suuren osan vakavasti narsistiset henkilöt ovat tuhonneet.

        Mielestäni narsismista sinänsä voi kyllä puhua, koska joku sana sille käyttäytymismallille pitää olla. Psykiatriset diagnoosit ovat eri asia; ne ovat leimakirveitä.
        anonyymi 13:41


      • Anonyymi kirjoitti:

        Diagnooseja ei pitäisi antaa kenellekään, ei narsismista eikä mistään muustakaan. Psykiatrinen diagnoosi on melkein aina haitta sille joka sen saa. Vaikka ihmisellä olisikin narsistisia ongelmia, hänellä on oikeus ihmisarvoon ja oikeus olla tulematta demonisoiduksi - ainakaan terveydenhuollon taholta.

        Ja sanon tämän siis ihmisenä, jonka elämästä suuren osan vakavasti narsistiset henkilöt ovat tuhonneet.

        Mielestäni narsismista sinänsä voi kyllä puhua, koska joku sana sille käyttäytymismallille pitää olla. Psykiatriset diagnoosit ovat eri asia; ne ovat leimakirveitä.
        anonyymi 13:41

        Olen ehdottomasti samaa mieltä. Hoidetaan diagnoosia eikä ihmistä. Ensisijaisen päämäärän tulisi olla parantaa niiden elämää jotka apua hakevat.


    • Menestyjissä ei ole kaikki narsisteja.
      Sairas narsismi tulee hyvin pienenä lapselle.
      Se ei katso onko ihminen syntynyt kultalusikka
      suussa, vai ei.
      Narsisti on paha olipa hän rikas tai köyhä.

    • Hämärrytys tapahtuu pitkällä aikavälillä ja tosi taitavasti. Paskaläjä voi valmistella tekoaan kauan. Ei sitä alussa huomaakaan, kun vasta sitten, kun se alkaa toimimaan.

      Aluksi uhri epäilee järkeään, tämän täytyi olla erehdys. Eihän se tahallaan? Sillä täytyi olla joku oikosulku, nyt sitä kai hävettää kun ei pyydä anteeksi...sama henkilö kun oli niin kiva. Se on aluksi vain niin epäuskottava, sen häpeän puuttuminen.
      Eikä kukaan usko siitä pahaa, kun se ei käyttäydy niin vaan päinvastoin lipevästi lässyttelee sinne tänne ja saa paljon aikaan, täynnä pahuudesta saamaansa energiaa. Psykopaattiset piirteet näkyy juuri siinä ettei mikään järkytä niiden keskittymiskykyä.
      Uhri alkaa murentua, ensin menee keskittymiskyky trauman takia ja jää alisuorittajaksi. Kun on huonossa hapessa, on alttiimpi uudelle haavoittumiselle.
      Seuraava narsisti saattaa olla ulospäin aivan erilainen tai hämää muuten, mutta huomaa varmasti haavoilla olevan.
      Se on niin hienovaraista, osaavat esittää normaalia. Yhtä meistä kavereista.

      • "Hämärrytys tapahtuu.. ." Tässä: minun veljeni, isäni ja osittain äitinikin.

        Ja minulla on tosiaan "suu auki" edelleen. Kun ei sitä millään tajua...

        Eikä maailmakaan kykene tajuamaan. Huomasin jo nuorena, että perheessäni vallitseva pahuus on asia, joka minun tulee kätkeä. Jos menisin kertomaan siitä jollekin ulkopuoliselle sellaisena kuin se on, minua epäiltäisiin valehtelijaksi ja syytettäisiin vihamieliseksi perhettäni kohtaan.

        Jotkut harvat kyllä tajuavat. Silloin kun saan myötätuntoa, tunnen siitä heti niin hirveää syyllisyyttä, kuten aina tunnen kun saan jonkun lahjan. Meillä nimittäin ei juuri annettu ilmaisia lahjoja, tunnetasolla eikä käytännössäkään. Niihin sisältyi aina iso takaisinmaksuvelvollisuus. Melkein on helpompaa kantaa itse syyllisyyttä siitä, että on joutunut perheensä syntipukiksi, ja pitää kaikki se omana tietonaan, kuin ottaa vastaan aitoakaan ymmärrystä silloin kun sitä joltakulta saa. - Rupean silloin heti miettimään, millä tavoin minun pitää "maksaa" tästä ystävällisyydestä... Kotona mikään mitä annoin ei kelvannut. Se oli narsistin syyllistämisstrategia ja keino pitää vallassaan. Etenkin äitini harrasti sitä, hän oli piilonarsisti.
        anonyymi 13:41


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Hämärrytys tapahtuu.. ." Tässä: minun veljeni, isäni ja osittain äitinikin.

        Ja minulla on tosiaan "suu auki" edelleen. Kun ei sitä millään tajua...

        Eikä maailmakaan kykene tajuamaan. Huomasin jo nuorena, että perheessäni vallitseva pahuus on asia, joka minun tulee kätkeä. Jos menisin kertomaan siitä jollekin ulkopuoliselle sellaisena kuin se on, minua epäiltäisiin valehtelijaksi ja syytettäisiin vihamieliseksi perhettäni kohtaan.

        Jotkut harvat kyllä tajuavat. Silloin kun saan myötätuntoa, tunnen siitä heti niin hirveää syyllisyyttä, kuten aina tunnen kun saan jonkun lahjan. Meillä nimittäin ei juuri annettu ilmaisia lahjoja, tunnetasolla eikä käytännössäkään. Niihin sisältyi aina iso takaisinmaksuvelvollisuus. Melkein on helpompaa kantaa itse syyllisyyttä siitä, että on joutunut perheensä syntipukiksi, ja pitää kaikki se omana tietonaan, kuin ottaa vastaan aitoakaan ymmärrystä silloin kun sitä joltakulta saa. - Rupean silloin heti miettimään, millä tavoin minun pitää "maksaa" tästä ystävällisyydestä... Kotona mikään mitä annoin ei kelvannut. Se oli narsistin syyllistämisstrategia ja keino pitää vallassaan. Etenkin äitini harrasti sitä, hän oli piilonarsisti.
        anonyymi 13:41

        On olemassa myös narsistisia pykopaatteja. Kun henkilö suunnittelee etukäteen pelikuvioita päämääränään vahingoittaa uhriaan henkisesti tai fyysisesti niin se kuulostaa psykopaatin toiminnalta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      193
      6814
    2. Sedu Koskinen aikoo järjestää isot juhlat

      Näihin julkkiksiin ei näköjään päde mitkään lait tai korona tartu. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637821.html Kyllä esim. taviksen ylioppilas
      Kotimaiset julkkisjuorut
      109
      5216
    3. Stefu kärähti taas amfetamiinista!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

      Eikö tuolle sekoilulle näy loppua? https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/b3a29a6e-ac7d-460f-bd45-23ee51898a72
      Kotimaiset julkkisjuorut
      55
      3827
    4. Vapaavuorelle tuli kiire - Kaikki yleisötilaisuudet kielletään, mutta mites juottolat?

      Pelimies Vapaavuoren loppupeli Helsingin johdossa meni kimuraiseksi koronakriisin vuoksi. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637875.html "Vapaavuori
      Maailman menoa
      101
      3110