Narsisti alistaa

Olen samaa mieltä.
Uhri joka tiedostaa että tämä ihminen voi olla narsisti, rupeaa pitämään matalaa profiilia jne. Ja se kannattaa aina.

Kiinnostaa miten narsistiäiti kykenee hoitamaan lastaan ne tärkeät ensimmäiset kolme vuotta jolloin narsismi yleensä kehittyy henkilökohtaisen hoivan ja huolenpidon puuttuessa? Ilmeisesti kaikista lapsista ei sitten kuitenkaan edelleen tule narsisteja, vai onko primäärihoitaja ollut joku muu?

Anonyymi kirjoitti:

Kiinnostaa miten narsistiäiti kykenee hoitamaan lastaan ne tärkeät ensimmäiset kolme vuotta jolloin narsismi yleensä kehittyy henkilökohtaisen hoivan ja huolenpidon puuttuessa? Ilmeisesti kaikista lapsista ei sitten kuitenkaan edelleen tule narsisteja, vai onko primäärihoitaja ollut joku muu?

Lue lisää

En tietenkään ole istunut vieressä, mutta kerron nyt sen millaisen vaikutelman sain erään lapsen ensimmäisistä vuosista,

Lapsen syntymästä asti äiti parhaansa mukaan työnsi lapsen muiden vastuulle. Hän ei voinut tehdä sitä kovin läpinäkyvästi (ulospäin) koska äitiys oli hänelle yksi rooli jolla "päteä", nostaa itseään muiden yläpuolelle ja hakea huomiota. Narsisti äiti on parempi kuin muut äidit. Äitiydellä narsisti polki puolisoaan julmasti. Puolison piti venyä ja jaksaa ja nöyrtyä äitiyden edessä. Äiti tietää kaiken paremmin. Äidin osa on niin raskas, että miehen uhrautumiset eivät ole mitään siihen verrattuna vaikka mies käytännössä uhrasi terveytensä yrittäessään mahdottomia. Ja äitiä ei tietenkään saanut kyseenalaistaa, se on sama kuin solvaisi jumalaa. Erityisen pahan tilanteesta teki, ettei isä kyseenalaistanut edes silloin kun äiti toimillaan asetti lapsen turvallisuuden ja terveyden vaaraan.

Isä siis ole se joka venyi ja jaksoi ja teki parhaansa, uupumiseen saakka. Äiti otti kunnian kaikesta. Äiti isoon ääneen valitteli vauva-ajan raskautta ja kerjäsi sillä sympatiaa sekä huomiota. Lapsi oli äidille näyttelyesine joka puettiin edustavasti ja jota äiti pyöritteli kuin nukkea sylissään, kunnes kyllästyi ja työnsi jollekin toiselle.

Lapsi oli äidille syy olla "kotiäiti". Käytännössä hän hoiti lasta mahdollisimman vähän. Jos muita ei ollut kotona, lapsi istui videoita katsomassa. Äiti ei lapsen kanssa tehnyt koskaan mitään, ellei sitten näytösluonteisesti somea tms. varten. Lapsen elämä alkoi vasta kun sisarukset ja isä tulivat kotiin, tosin näillä oli hoidettavana kotihommatkin. Lapsi oli paljon myös isovanhemmillaan, missä hän sai huomiota, kunnon ruokaa ja tärkeää liikuntaa, mikä kotona jäi vähiin.

Lapsi kiintyi isään koska isä oikeasti oli se tuki ja turva hänen elämässään. Äitiään lapsi tuntui pelkäävän. Leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan edes puhunut äidistään. Lapsen puheissa oli vain isä ja sisarukset, aivan kuin äitiä ei olisikaan.

Lapsesta ei käsittääkseni tullut narsistia. Arka, hiljainen ja tunteitaan piilotteleva kyllä. Kaverisuhteita ei juurikaan ole. Äiti on pitänyt roolinsa elämän elämän määräävänä tekijänä, eihän lapsi muunlaisesta tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

En tietenkään ole istunut vieressä, mutta kerron nyt sen millaisen vaikutelman sain erään lapsen ensimmäisistä vuosista,

Lapsen syntymästä asti äiti parhaansa mukaan työnsi lapsen muiden vastuulle. Hän ei voinut tehdä sitä kovin läpinäkyvästi (ulospäin) koska äitiys oli hänelle yksi rooli jolla "päteä", nostaa itseään muiden yläpuolelle ja hakea huomiota. Narsisti äiti on parempi kuin muut äidit. Äitiydellä narsisti polki puolisoaan julmasti. Puolison piti venyä ja jaksaa ja nöyrtyä äitiyden edessä. Äiti tietää kaiken paremmin. Äidin osa on niin raskas, että miehen uhrautumiset eivät ole mitään siihen verrattuna vaikka mies käytännössä uhrasi terveytensä yrittäessään mahdottomia. Ja äitiä ei tietenkään saanut kyseenalaistaa, se on sama kuin solvaisi jumalaa. Erityisen pahan tilanteesta teki, ettei isä kyseenalaistanut edes silloin kun äiti toimillaan asetti lapsen turvallisuuden ja terveyden vaaraan.

Isä siis ole se joka venyi ja jaksoi ja teki parhaansa, uupumiseen saakka. Äiti otti kunnian kaikesta. Äiti isoon ääneen valitteli vauva-ajan raskautta ja kerjäsi sillä sympatiaa sekä huomiota. Lapsi oli äidille näyttelyesine joka puettiin edustavasti ja jota äiti pyöritteli kuin nukkea sylissään, kunnes kyllästyi ja työnsi jollekin toiselle.

Lapsi oli äidille syy olla "kotiäiti". Käytännössä hän hoiti lasta mahdollisimman vähän. Jos muita ei ollut kotona, lapsi istui videoita katsomassa. Äiti ei lapsen kanssa tehnyt koskaan mitään, ellei sitten näytösluonteisesti somea tms. varten. Lapsen elämä alkoi vasta kun sisarukset ja isä tulivat kotiin, tosin näillä oli hoidettavana kotihommatkin. Lapsi oli paljon myös isovanhemmillaan, missä hän sai huomiota, kunnon ruokaa ja tärkeää liikuntaa, mikä kotona jäi vähiin.

Lapsi kiintyi isään koska isä oikeasti oli se tuki ja turva hänen elämässään. Äitiään lapsi tuntui pelkäävän. Leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan edes puhunut äidistään. Lapsen puheissa oli vain isä ja sisarukset, aivan kuin äitiä ei olisikaan.

Lapsesta ei käsittääkseni tullut narsistia. Arka, hiljainen ja tunteitaan piilotteleva kyllä. Kaverisuhteita ei juurikaan ole. Äiti on pitänyt roolinsa elämän elämän määräävänä tekijänä, eihän lapsi muunlaisesta tiedä.

Lue lisää

Isä oli varmaan läheisriippuvainen. Englanniksi tästä käsitteestä on aika paljon youtube-videoita (codependency). Hänellä oli ehkä ollut lapsuudessaan narsistinen vanhempi, tai oli muuten tullut jotenkin laiminlyödyksi ja siksi oppinut ehdollista rakkautta. Että vain jos hän alistuu, hoivaa muita ja jättää omat tarpeensa sivuun hän saa jotain.

Onnekasta lapselle, että hänellä kuitenkin oli tällainen isä, joka oli säilyttänyt tunteensa tallella. Ja kuinka tärkeää on, että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia kuin ydinperhe. Isovanhemmat pelastivat esim. minutkin. Vaikka heillä oli itselläänkin paljon ongelmia, ja jonkin verran narsismiakin. Kuitenkin he olivat inhimillisiä, ja välittivät minusta aidosti. Molemmat vanhempani ovat aika pahasti narsistisia.

Äiti lopulta kosti minulle sen, että hänen vanhempansa rakastivat minua niin. Hän yritti lyödä kiilaa välillemme kasvuiässä, mutta onnistui siinä vain veljeni suhteen, jonka kanssa emme teini-iän jälkeen ole olleet puheväleissä. Isovanhemmat eivät koskaan hylänneet minua. Eivät tosin aktiivisesti auttaneetkaan, levittelivät vain käsiään äidin oudon käytöksen edessä ja yrittivät ymmärtää molempia osapuolia. Kun he sitten kuolivat, ensin toinen ja sitten toinen, äiti ilmoitti tekevänsä minut perinnöttömäksi. Hän oli saanut viimeksi kuolleen isovanhempani allekirjoittamaan kuolinpäivänään henkitoreissaan äitini laatiman testamentin, jolla hän lahjoitti omaisuutensa kokonaisuudessaan veljelleni, rintaperillisen eli äitini ohi. Tällä tavalla isovanhempien perintö ei kulkeutuisi suvussa normaalia reittiä äidin jälkeen tasapuolisesti meille lapsenlapsille. Minulla on aikanaan oikeus vaatia lakiosaa äitini omaisuudesta, mutta lakiosani olisi paljon suurempi, jos siihen kuuluisi myös isovanhempieni omaisuus, joka nyt meni äidin muiluttamana suoraan veljelleni. Meidän perheen kohdalla kyse on useistas sadoista tuhansista euroista, jotka veljeni siis saa hänelle lahjana siirretyn isovanhempien omaisuuden muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Isä oli varmaan läheisriippuvainen. Englanniksi tästä käsitteestä on aika paljon youtube-videoita (codependency). Hänellä oli ehkä ollut lapsuudessaan narsistinen vanhempi, tai oli muuten tullut jotenkin laiminlyödyksi ja siksi oppinut ehdollista rakkautta. Että vain jos hän alistuu, hoivaa muita ja jättää omat tarpeensa sivuun hän saa jotain.

Onnekasta lapselle, että hänellä kuitenkin oli tällainen isä, joka oli säilyttänyt tunteensa tallella. Ja kuinka tärkeää on, että lapsella on muitakin läheisiä aikuisia kuin ydinperhe. Isovanhemmat pelastivat esim. minutkin. Vaikka heillä oli itselläänkin paljon ongelmia, ja jonkin verran narsismiakin. Kuitenkin he olivat inhimillisiä, ja välittivät minusta aidosti. Molemmat vanhempani ovat aika pahasti narsistisia.

Äiti lopulta kosti minulle sen, että hänen vanhempansa rakastivat minua niin. Hän yritti lyödä kiilaa välillemme kasvuiässä, mutta onnistui siinä vain veljeni suhteen, jonka kanssa emme teini-iän jälkeen ole olleet puheväleissä. Isovanhemmat eivät koskaan hylänneet minua. Eivät tosin aktiivisesti auttaneetkaan, levittelivät vain käsiään äidin oudon käytöksen edessä ja yrittivät ymmärtää molempia osapuolia. Kun he sitten kuolivat, ensin toinen ja sitten toinen, äiti ilmoitti tekevänsä minut perinnöttömäksi. Hän oli saanut viimeksi kuolleen isovanhempani allekirjoittamaan kuolinpäivänään henkitoreissaan äitini laatiman testamentin, jolla hän lahjoitti omaisuutensa kokonaisuudessaan veljelleni, rintaperillisen eli äitini ohi. Tällä tavalla isovanhempien perintö ei kulkeutuisi suvussa normaalia reittiä äidin jälkeen tasapuolisesti meille lapsenlapsille. Minulla on aikanaan oikeus vaatia lakiosaa äitini omaisuudesta, mutta lakiosani olisi paljon suurempi, jos siihen kuuluisi myös isovanhempieni omaisuus, joka nyt meni äidin muiluttamana suoraan veljelleni. Meidän perheen kohdalla kyse on useistas sadoista tuhansista euroista, jotka veljeni siis saa hänelle lahjana siirretyn isovanhempien omaisuuden muodossa.

Lue lisää

Lisään tuohon edelle kirjoittamaani meidän perheen "valituslauluun", että minähän olen siis pienituloinen ja tällähetkellä pienimmän mahdollisen sairauspäivärahan varassa, kohta todennäköisesti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisistä syistä (ahdistuneisuus, traumat).

Viime aikoina äitini teki piirun verran käännöstä asennoitumisessaan, ja kustansi minulle psykoterapiaa, jossa kävin hänen varoillaan Kelan tuen lisäksi. Äidillä oli siinä ilmeisesti hyvä tarkoitus, kuitenkin peitellysti ilmeni, että hän halusi sillä saada minusta vielä viime metreillä "paremman ihmisen"! Itselleen sopivan narsistin orjan siis. Olen kuitenkin valistunut ja aikuinen. En mennyt lankaan. Joten hän ei pidä minusta sen enempää kuin ennenkään! ;)

Veljeäni käy sääliksi, vaikka hänestä melko varakas tuleekin (minuun nähden käytännössä upporikas). Hän on joutunut koko elämänsä elämään äitini suosikkilapsena, minun, tyttären, ollessa syntipukki. Suosikkina hän on joutunut sietämään emotionaalista saalistusta, hyväksikäyttöä. Sitä kutsutaan varsinkin englanninkielisissä piireissä rumemmallakin ilmaisulla, emotionaalinen insesti. Hyvin vaikea itsenäistyä, sellaisesta.

Syntipukki sysätään pois, kuten raamatullisina aikoina oikea pukki, joka lähetettiin erämaahan kuolemaan heimon syntien symbolisena kantajana. Ihminen voi siinä tilanteessa kuitenkin selvitä paremmin kuin se Vanhan testamentin toinen, pyhä pukki, joka siinä tilanteessa uhrattiin jumalille. Niitä oli siis oikeasti kaksi pukkia, toinen uhrattiin ja toinen lähetettiin virallisella "syntipukin" tittelillä vaeltamaan yksin erämaahan. Siitä tuo vertaus...

Anonyymi kirjoitti:

En tietenkään ole istunut vieressä, mutta kerron nyt sen millaisen vaikutelman sain erään lapsen ensimmäisistä vuosista,

Lapsen syntymästä asti äiti parhaansa mukaan työnsi lapsen muiden vastuulle. Hän ei voinut tehdä sitä kovin läpinäkyvästi (ulospäin) koska äitiys oli hänelle yksi rooli jolla "päteä", nostaa itseään muiden yläpuolelle ja hakea huomiota. Narsisti äiti on parempi kuin muut äidit. Äitiydellä narsisti polki puolisoaan julmasti. Puolison piti venyä ja jaksaa ja nöyrtyä äitiyden edessä. Äiti tietää kaiken paremmin. Äidin osa on niin raskas, että miehen uhrautumiset eivät ole mitään siihen verrattuna vaikka mies käytännössä uhrasi terveytensä yrittäessään mahdottomia. Ja äitiä ei tietenkään saanut kyseenalaistaa, se on sama kuin solvaisi jumalaa. Erityisen pahan tilanteesta teki, ettei isä kyseenalaistanut edes silloin kun äiti toimillaan asetti lapsen turvallisuuden ja terveyden vaaraan.

Isä siis ole se joka venyi ja jaksoi ja teki parhaansa, uupumiseen saakka. Äiti otti kunnian kaikesta. Äiti isoon ääneen valitteli vauva-ajan raskautta ja kerjäsi sillä sympatiaa sekä huomiota. Lapsi oli äidille näyttelyesine joka puettiin edustavasti ja jota äiti pyöritteli kuin nukkea sylissään, kunnes kyllästyi ja työnsi jollekin toiselle.

Lapsi oli äidille syy olla "kotiäiti". Käytännössä hän hoiti lasta mahdollisimman vähän. Jos muita ei ollut kotona, lapsi istui videoita katsomassa. Äiti ei lapsen kanssa tehnyt koskaan mitään, ellei sitten näytösluonteisesti somea tms. varten. Lapsen elämä alkoi vasta kun sisarukset ja isä tulivat kotiin, tosin näillä oli hoidettavana kotihommatkin. Lapsi oli paljon myös isovanhemmillaan, missä hän sai huomiota, kunnon ruokaa ja tärkeää liikuntaa, mikä kotona jäi vähiin.

Lapsi kiintyi isään koska isä oikeasti oli se tuki ja turva hänen elämässään. Äitiään lapsi tuntui pelkäävän. Leikki-ikäisenä lapsi ei koskaan edes puhunut äidistään. Lapsen puheissa oli vain isä ja sisarukset, aivan kuin äitiä ei olisikaan.

Lapsesta ei käsittääkseni tullut narsistia. Arka, hiljainen ja tunteitaan piilotteleva kyllä. Kaverisuhteita ei juurikaan ole. Äiti on pitänyt roolinsa elämän elämän määräävänä tekijänä, eihän lapsi muunlaisesta tiedä.

Lue lisää

ai kuinka kuten meillä. lapsia 4. näyttelemistä kaikki tyynni.

Narsistisen vanhemman luota ei voi "lähteä". Ei konkreettisesti eikä tunnetasolla. Itsenäistyvä lapsi tai nuori, eri ikävaiheissa alkaen pikkulapsen tahtoiästä murrosiän kamppailuihin, on narsistiselle vanhemmalle hylkääjä. Hylkääminen on tällaiselle vanhemmalle niin pelottavaa (johtuen tietenkin hänen omassa lapsuudessaan kokemastaan totaalisen hylkäämisen tilanteista), että hän rankaisee lastaan äärimmäisillä keinoilla pelkästä "hylkäämisen" uhasta. Itsenäistyminen, omien mielipiteiden muodostaminen, omien tunteiden esiintuominen, yksilöllistyminen on kaikki narsistiselle vanhemmalle viestiä siitä, että lapsi ei ole enää hänen vallassaan - ja täten hän saattaa jäädä jopa yksin. Sellaista mahdollisuutta, että oltaisiin molemmat itsenäisiä ja toisia kunnioittavia ja vapaan tahdon omaavia yksilöitä, ja silti pysyttäisiin yhteydessä, ei narsistille valitettavasti ole.

Narsistisen vanhemman rangaistus itsenäistyvälle lapselleen voi olla jopa kuolema, tunnetasolla. Aikuinenkin lapsi osaa pelätä tällaista vanhempansa taholta, sillä hänessä on tallella kaikki kehityskerrostumien muistumat. Sitäpaitsi, narsistisen vanhemman alaisena ja hänestä riippuvaisena kasvanut ihminen ei useinkaan löydä aikuisenakaan tuekseen aidosti hänestä välittäviä ihmisiä. Ei siksi, ettei heitä hänen ympäristössään olisi, vaan koska hän ei kykene ottamaan kiintymystä heiltä vastaan. Hän pelkää sitä, koska positiiviset tunneilmaukset narsistisen vanhemman taholta ovat useimmiten pelkkää kietoutumista, hyväksikäyttöä, jossa hänen omat tarpeensa syrjäytetään. Ja koska hän ei myöskään ole koskaan oppinut ilmaisemaan tunteitaan siten, että pystyisi muodostamaan aidon ihmissuhteen kenenkään kanssa. Narsistisen vanhemman aikuinen uhri onkin usein sisäisesti hyvin yksinäinen.

En suostu kynnysmatoks. En en. Mieluimmin kukkana kämmenellä.

Alkoholistit usein narsisteja, koettu ja nöhty on.

Diagnooseja ei pitäisi antaa kenellekään, ei narsismista eikä mistään muustakaan. Psykiatrinen diagnoosi on melkein aina haitta sille joka sen saa. Vaikka ihmisellä olisikin narsistisia ongelmia, hänellä on oikeus ihmisarvoon ja oikeus olla tulematta demonisoiduksi - ainakaan terveydenhuollon taholta.

Ja sanon tämän siis ihmisenä, jonka elämästä suuren osan vakavasti narsistiset henkilöt ovat tuhonneet.

Mielestäni narsismista sinänsä voi kyllä puhua, koska joku sana sille käyttäytymismallille pitää olla. Psykiatriset diagnoosit ovat eri asia; ne ovat leimakirveitä.
anonyymi 13:41

Anonyymi kirjoitti:

Diagnooseja ei pitäisi antaa kenellekään, ei narsismista eikä mistään muustakaan. Psykiatrinen diagnoosi on melkein aina haitta sille joka sen saa. Vaikka ihmisellä olisikin narsistisia ongelmia, hänellä on oikeus ihmisarvoon ja oikeus olla tulematta demonisoiduksi - ainakaan terveydenhuollon taholta.

Ja sanon tämän siis ihmisenä, jonka elämästä suuren osan vakavasti narsistiset henkilöt ovat tuhonneet.

Mielestäni narsismista sinänsä voi kyllä puhua, koska joku sana sille käyttäytymismallille pitää olla. Psykiatriset diagnoosit ovat eri asia; ne ovat leimakirveitä.
anonyymi 13:41

Lue lisää

Olen ehdottomasti samaa mieltä. Hoidetaan diagnoosia eikä ihmistä. Ensisijaisen päämäärän tulisi olla parantaa niiden elämää jotka apua hakevat.

Narsistin "oppikirjatemppu" on kääntää puheillaan pöydät niin että uhri on se joka on syyllinen ja narsisti. Yleensä hänen lähipiirinsä tulee myös nopeasti samaan päätökseen hänen vaikutuksestaan. Sellaisessa työpaikassa esim. pomot eivät voi erottaa totta valheesta. Ja narsisti pyrkii kylvämään käsitystä että uhri on se jonka sanaan ei voi luottaa yms. Mätä omena mädättää koko omenakorin, koska heijastaa omia sairaita näkemyksiään niihin joihin haluaa, mutta itse pääsee aina kuin koira veräjästä puhetaitojensa ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Diagnooseja ei pitäisi antaa kenellekään, ei narsismista eikä mistään muustakaan. Psykiatrinen diagnoosi on melkein aina haitta sille joka sen saa. Vaikka ihmisellä olisikin narsistisia ongelmia, hänellä on oikeus ihmisarvoon ja oikeus olla tulematta demonisoiduksi - ainakaan terveydenhuollon taholta.

Ja sanon tämän siis ihmisenä, jonka elämästä suuren osan vakavasti narsistiset henkilöt ovat tuhonneet.

Mielestäni narsismista sinänsä voi kyllä puhua, koska joku sana sille käyttäytymismallille pitää olla. Psykiatriset diagnoosit ovat eri asia; ne ovat leimakirveitä.
anonyymi 13:41

Lue lisää

Mitä tarkoitat että olet tuhoutunut? Itse olen ptsd takia eläkkeellä, en pystynyt keskittymään mihinkään. Ei uraa, ei perhettä. Terapiansaantiin liittynyt tosi monta mutkaa. Hyväksikäytön takaumia ja kehotuntemuksia vyöryy. Oloni on ollut kauhea lapsuudesta asti.
Mutta: pystyn yhä tuntemaan myötätuntoa, enkä vahingoita muita. En ole muuttunut heidän kaltaisekseen, sillä se olisi tuho.

piilonarssu, ei tuo esille isosti vaan antaa ahdistavan vaikutelman joka saa ajattelemaan jälkikäteen mitä tuo tarkoitti tai miten näin kävi, kuitekin osaa projisoida ja syyllistää. on marttyyri ja hakee erilailla huomiota.

Menestyjät päinvastoin eivät ole useinkaan narsisteja. Menestyjät ottavat paljon riskejä, oppivat muilta ihmisiltä ja kehittävät itseään, johon narsisti ei pysty.

"Hämärrytys tapahtuu.. ." Tässä: minun veljeni, isäni ja osittain äitinikin.

Ja minulla on tosiaan "suu auki" edelleen. Kun ei sitä millään tajua...

Eikä maailmakaan kykene tajuamaan. Huomasin jo nuorena, että perheessäni vallitseva pahuus on asia, joka minun tulee kätkeä. Jos menisin kertomaan siitä jollekin ulkopuoliselle sellaisena kuin se on, minua epäiltäisiin valehtelijaksi ja syytettäisiin vihamieliseksi perhettäni kohtaan.

Jotkut harvat kyllä tajuavat. Silloin kun saan myötätuntoa, tunnen siitä heti niin hirveää syyllisyyttä, kuten aina tunnen kun saan jonkun lahjan. Meillä nimittäin ei juuri annettu ilmaisia lahjoja, tunnetasolla eikä käytännössäkään. Niihin sisältyi aina iso takaisinmaksuvelvollisuus. Melkein on helpompaa kantaa itse syyllisyyttä siitä, että on joutunut perheensä syntipukiksi, ja pitää kaikki se omana tietonaan, kuin ottaa vastaan aitoakaan ymmärrystä silloin kun sitä joltakulta saa. - Rupean silloin heti miettimään, millä tavoin minun pitää "maksaa" tästä ystävällisyydestä... Kotona mikään mitä annoin ei kelvannut. Se oli narsistin syyllistämisstrategia ja keino pitää vallassaan. Etenkin äitini harrasti sitä, hän oli piilonarsisti.
anonyymi 13:41

Anonyymi kirjoitti:

"Hämärrytys tapahtuu.. ." Tässä: minun veljeni, isäni ja osittain äitinikin.

Ja minulla on tosiaan "suu auki" edelleen. Kun ei sitä millään tajua...

Eikä maailmakaan kykene tajuamaan. Huomasin jo nuorena, että perheessäni vallitseva pahuus on asia, joka minun tulee kätkeä. Jos menisin kertomaan siitä jollekin ulkopuoliselle sellaisena kuin se on, minua epäiltäisiin valehtelijaksi ja syytettäisiin vihamieliseksi perhettäni kohtaan.

Jotkut harvat kyllä tajuavat. Silloin kun saan myötätuntoa, tunnen siitä heti niin hirveää syyllisyyttä, kuten aina tunnen kun saan jonkun lahjan. Meillä nimittäin ei juuri annettu ilmaisia lahjoja, tunnetasolla eikä käytännössäkään. Niihin sisältyi aina iso takaisinmaksuvelvollisuus. Melkein on helpompaa kantaa itse syyllisyyttä siitä, että on joutunut perheensä syntipukiksi, ja pitää kaikki se omana tietonaan, kuin ottaa vastaan aitoakaan ymmärrystä silloin kun sitä joltakulta saa. - Rupean silloin heti miettimään, millä tavoin minun pitää "maksaa" tästä ystävällisyydestä... Kotona mikään mitä annoin ei kelvannut. Se oli narsistin syyllistämisstrategia ja keino pitää vallassaan. Etenkin äitini harrasti sitä, hän oli piilonarsisti.
anonyymi 13:41

Lue lisää

On olemassa myös narsistisia pykopaatteja. Kun henkilö suunnittelee etukäteen pelikuvioita päämääränään vahingoittaa uhriaan henkisesti tai fyysisesti niin se kuulostaa psykopaatin toiminnalta.

Näinpä muuta jos narsisti tekee virhearvion ja suunniteltu uhri ei olekkaan sitä niin sitten vasta se ohraleipä leikkaakin kurkkuun kiinni. Tai mikä pahin virhe niin suunniteltu uhri tietää jo entuudestaan narsistin metkut ja osaa varoa eikä välitä.

Anonyymi kirjoitti:

Näinpä muuta jos narsisti tekee virhearvion ja suunniteltu uhri ei olekkaan sitä niin sitten vasta se ohraleipä leikkaakin kurkkuun kiinni. Tai mikä pahin virhe niin suunniteltu uhri tietää jo entuudestaan narsistin metkut ja osaa varoa eikä välitä.

Lue lisää

Selän takanahan tällaiset toimivat.
Jos metkuja ja muuta toimintaa onkin jatkunut jo vuosien ajan eikä loppua näy, niin miksi tulisi enää edes välittää?

Milloinkahan päästään tästä vertauksesta että alakynteen jäävät olisivat jotenkin heikompia psyykkisesti? Voihan se olla myös niin, että kaikilla ei vain ole niin kovaa tarvetta päsmäröidä ja päteä. Voi olla myös niin, että jotkut ovat vain kilttejä.

Anonyymi kirjoitti:

Milloinkahan päästään tästä vertauksesta että alakynteen jäävät olisivat jotenkin heikompia psyykkisesti? Voihan se olla myös niin, että kaikilla ei vain ole niin kovaa tarvetta päsmäröidä ja päteä. Voi olla myös niin, että jotkut ovat vain kilttejä.

Lue lisää

Ihminen on aina jotenkin vallan puolella. Vahvemman puolella, tiedostamattaan. Se on ehkä jostain evoluutiosta periytynyt piirre, siten säilyy itse paremmin hengissä.

Vaikka tiedettäisiinkin, että narsisti tai muu pahantahtoisesti toimiva ihminen on väärässä, ja ymmärrettäisiin että hän on sisäisesti heikko ja juuri sen vuoksi "isottelee", niin silti ympäristön ihmiset usein jotenkin tahtomattaan ihailevat häntä tai jotain puolia hänessä, ja vaikka tuomitsevatkin hänet moraalisesti, ja vaikka auttaisivatkin uhria, niin näkevät uhrin helposti jollain tavalla heikompana... tuntevat ehkä hienosta halveksuntaa, ainakin silloin, kun heistä vaikuttaa siltä että uhri ei pysty puolustamaan itseään niin paljon kuin pitäisi. Vaikea asennoitua uhrin asemaan, ja ymmärtää kuinka pitkälle voi siinä tilanteessa olla nujerrettu. Vaikea kunnioittaa heikolta näyttäviä selviytymisyrityksiä, vaikka ne tosiasiassa olisivat olosuhteisiin nähden erittäin suurta rohkeutta osoittavia, sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä osoittavia.

On niin hirveän ikävä tunne kun joutuu samaistumaan alistamisen kohteeseen. Sitä tunnetta vastaan puolustaudutaan usein vaistomaisesti syyllistämällä uhria jollain tavoin, joskus hyvin hienovaraisesti vain, tavalla jonka ehkä havaitsee vain uhri itse.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen on aina jotenkin vallan puolella. Vahvemman puolella, tiedostamattaan. Se on ehkä jostain evoluutiosta periytynyt piirre, siten säilyy itse paremmin hengissä.

Vaikka tiedettäisiinkin, että narsisti tai muu pahantahtoisesti toimiva ihminen on väärässä, ja ymmärrettäisiin että hän on sisäisesti heikko ja juuri sen vuoksi "isottelee", niin silti ympäristön ihmiset usein jotenkin tahtomattaan ihailevat häntä tai jotain puolia hänessä, ja vaikka tuomitsevatkin hänet moraalisesti, ja vaikka auttaisivatkin uhria, niin näkevät uhrin helposti jollain tavalla heikompana... tuntevat ehkä hienosta halveksuntaa, ainakin silloin, kun heistä vaikuttaa siltä että uhri ei pysty puolustamaan itseään niin paljon kuin pitäisi. Vaikea asennoitua uhrin asemaan, ja ymmärtää kuinka pitkälle voi siinä tilanteessa olla nujerrettu. Vaikea kunnioittaa heikolta näyttäviä selviytymisyrityksiä, vaikka ne tosiasiassa olisivat olosuhteisiin nähden erittäin suurta rohkeutta osoittavia, sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä osoittavia.

On niin hirveän ikävä tunne kun joutuu samaistumaan alistamisen kohteeseen. Sitä tunnetta vastaan puolustaudutaan usein vaistomaisesti syyllistämällä uhria jollain tavoin, joskus hyvin hienovaraisesti vain, tavalla jonka ehkä havaitsee vain uhri itse.

Lue lisää

Ja se on pelko mistä se vallan ihailu johtuu vaikka tietäisi pahantahtoisen ihmisen olevan väärässä. Ihminen pelkää itse joutuvansa silmätikuksi ja erotetuksi laumasta jos on eri mieltä.
Siitä voidaan sitten olla taas montaa mieltä, että onko valta todellisuudessa voimaa jos kuitenkin taustalla on pelko omasta selviytymisestä. Nykyään kun ei tarvitse murehtia selviytymisestä. Voisikin siis sanoa, että vallanhaluiset ihmiset ovat primitiivisiä.

Terveet ihmissuhteet ei perustu valta-asetteluun, joten sulla taitaa olla ongelma itsessäsi.

Anonyymi kirjoitti:

Terveet ihmissuhteet ei perustu valta-asetteluun, joten sulla taitaa olla ongelma itsessäsi.

Minulla ei ole ongelmaa itsessäni, mutta sinulla on kun et ymmärrä lukemaasi.
Et taida ymmärtää pohdiskelun päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Terveet ihmissuhteet ei perustu valta-asetteluun, joten sulla taitaa olla ongelma itsessäsi.

^
:')

Tyypit pohtii ihmisen psykologista luontoa ja tämä kommentoija keskittyy analysoimaan keskustelijoita.

On se fiksu.

Anonyymi kirjoitti:

^
:')

Tyypit pohtii ihmisen psykologista luontoa ja tämä kommentoija keskittyy analysoimaan keskustelijoita.

On se fiksu.

Et voi väittää omia aivoituksiasi yleiseksi totuudeksi. On myös ihmisiä jotka eivät elä vallankäytöstä eivätkä hae sitä toisista.
Eli ei narsistin uhrit ihaile vallankäyttöä sinänsä, miksi ihailisi? Vai oletko itse pimeältä puolelta jos luulet että kaikki on valtataistelua.

Anonyymi kirjoitti:

Et voi väittää omia aivoituksiasi yleiseksi totuudeksi. On myös ihmisiä jotka eivät elä vallankäytöstä eivätkä hae sitä toisista.
Eli ei narsistin uhrit ihaile vallankäyttöä sinänsä, miksi ihailisi? Vai oletko itse pimeältä puolelta jos luulet että kaikki on valtataistelua.

Lue lisää

Luitko aiempaa ketjua ollenkaan. Vastaukseni oli osoitettu edelliselle pohdikselijalle:

"Ihminen on aina jotenkin vallan puolella. Vahvemman puolella, tiedostamattaan. Se on ehkä jostain evoluutiosta periytynyt piirre, siten säilyy itse paremmin hengissä.

Vaikka tiedettäisiinkin, että narsisti tai muu pahantahtoisesti toimiva ihminen on väärässä, ja ymmärrettäisiin että hän on sisäisesti heikko ja juuri sen vuoksi "isottelee", niin silti ympäristön ihmiset usein jotenkin tahtomattaan ihailevat häntä tai jotain puolia hänessä, ja vaikka tuomitsevatkin hänet moraalisesti, ja vaikka auttaisivatkin uhria, niin näkevät uhrin helposti jollain tavalla heikompana... tuntevat ehkä hienosta halveksuntaa, ainakin silloin, kun heistä vaikuttaa siltä että uhri ei pysty puolustamaan itseään niin paljon kuin pitäisi. Vaikea asennoitua uhrin asemaan, ja ymmärtää kuinka pitkälle voi siinä tilanteessa olla nujerrettu. Vaikea kunnioittaa heikolta näyttäviä selviytymisyrityksiä, vaikka ne tosiasiassa olisivat olosuhteisiin nähden erittäin suurta rohkeutta osoittavia, sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä osoittavia.

On niin hirveän ikävä tunne kun joutuu samaistumaan alistamisen kohteeseen. Sitä tunnetta vastaan puolustaudutaan usein vaistomaisesti syyllistämällä uhria jollain tavoin, joskus hyvin hienovaraisesti vain, tavalla jonka ehkä havaitsee vain uhri itse."

Nimenomaan kyse oli siitä, että jotkut kiltit mielletään psyykeeltään heikoiksi, vaikka kyse voi olla siitä että ei halua päsmäröidä tai yleisestä kiltteydestä. :')

Mutta Suoli24:ssa on yleistä ymmärtää tahallaan väärin, jotta pääsee analysoimaan ja päällepäsmäröimään.

Et voi väittää aivoituksiasi yleiseksi totuudeksi minusta. Oletko pimeältä puolelta kun väität internet pohdiskelun kautta tuntevasi minun persoonan? Taitaa sinulla se ongelma olla siellä päässä.

Keskity tuohon, mistä puhuimme äläkä analysoi ihmisten luonteita, keitä et kuitenkaan tunne.

Ja jos väität, että ihminen ei ole vallanhaluinen niin katso maailmalla tapahtuvia tragedioita niin ymmärrät.
Tietenkään KAIKKI eivät ole, mutta ne ketkä ovat vallanhaluisia ovat usein päsmäröimässä.
Ja ymmärrät aivan taatusti yksinkertaisellakin psykologialla, että kukaan järkevä ihminen ei yleistä KAIKKIA samaan nippuun. Nyt oli kyse ihmisen luonteesta noin yleensä, ei siitä että kaikilla nämä pimeät puolet olisivat vallassa.

Anonyymi kirjoitti:

Et voi väittää omia aivoituksiasi yleiseksi totuudeksi. On myös ihmisiä jotka eivät elä vallankäytöstä eivätkä hae sitä toisista.
Eli ei narsistin uhrit ihaile vallankäyttöä sinänsä, miksi ihailisi? Vai oletko itse pimeältä puolelta jos luulet että kaikki on valtataistelua.

Lue lisää

Ja sinulle vielä lisätäkseni :

"Et voi väittää omia aivoituksiasi yleiseksi totuudeksi. On myös ihmisiä jotka eivät elä vallankäytöstä eivätkä hae sitä toisista. "

Olen muuten yksi näistä ihmisistä.
Kannattaa varovaisesti yrittää lukea sanomani uudelleen ja pohtia sitä. Anna sille mahdollisuus.

Ystäväni olivat useimmiten äitini puolella, koska näkivät hänestä aina pelkän hyvän puolen. Minusta he näkivät sekä hyviä että huonoja puolia, koska olin heille läheinen. Äitini, jota he eivät tunteneet yhtä hyvin, näytti heille vain parhaat puolensa - jotka eivät oikeastaan olleet edes todellisia, vaan suurimmaksi osaksi näyteltyä. Siksi he eivät voineet uskoa, että niin ihana ihminen voisi kohdella minua huonosti. En kertonut heille paljoakaan siitä perhehelvetistä, jossa elin, koska he eivät olisi uskoneet kuitenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni olivat useimmiten äitini puolella, koska näkivät hänestä aina pelkän hyvän puolen. Minusta he näkivät sekä hyviä että huonoja puolia, koska olin heille läheinen. Äitini, jota he eivät tunteneet yhtä hyvin, näytti heille vain parhaat puolensa - jotka eivät oikeastaan olleet edes todellisia, vaan suurimmaksi osaksi näyteltyä. Siksi he eivät voineet uskoa, että niin ihana ihminen voisi kohdella minua huonosti. En kertonut heille paljoakaan siitä perhehelvetistä, jossa elin, koska he eivät olisi uskoneet kuitenkaan.

Lue lisää

Ja koska useimmat ihmiset eivät koskaan voisi kohdella ketään siten kuin narsistinen äitini kohteli minua, niin eivät voi kuvitella sellaista, ja oli täysin mahdotonta odottaa heiltä, että uskoisivat minua. Äitini meni hautaan ympäristönsä rakastamana ja kunnioittamana.

En saanut suutani auki oikeastaan ennen kuin vasta terapeutille. Heitäkin piti olla jonossa kaksi, ennen kuin löysin sellaisen, joka aidosti ymmärsi minua. Ensimmäinen terapeutti oli jos ei narsisti itse niin ainakin jotenkin sinnepäin. Toisen kanssa en vain tullut juttuun, vaikka hän oli asiallinen ja ymmärsi tilannettani periaatteessa. Kolmannen kanssa lähti sujumaan. Vihdoinkin minulla on joku, jolle voi puhua. Silti sanat tuntuvat jäävän kurkkuun, tai roikkumaan johonkin eetteriin, ja minun on vaikea tajuta että voisin ilmaista itseäni ja tulla otetuksi vakavasti. Kestää aikansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja koska useimmat ihmiset eivät koskaan voisi kohdella ketään siten kuin narsistinen äitini kohteli minua, niin eivät voi kuvitella sellaista, ja oli täysin mahdotonta odottaa heiltä, että uskoisivat minua. Äitini meni hautaan ympäristönsä rakastamana ja kunnioittamana.

En saanut suutani auki oikeastaan ennen kuin vasta terapeutille. Heitäkin piti olla jonossa kaksi, ennen kuin löysin sellaisen, joka aidosti ymmärsi minua. Ensimmäinen terapeutti oli jos ei narsisti itse niin ainakin jotenkin sinnepäin. Toisen kanssa en vain tullut juttuun, vaikka hän oli asiallinen ja ymmärsi tilannettani periaatteessa. Kolmannen kanssa lähti sujumaan. Vihdoinkin minulla on joku, jolle voi puhua. Silti sanat tuntuvat jäävän kurkkuun, tai roikkumaan johonkin eetteriin, ja minun on vaikea tajuta että voisin ilmaista itseäni ja tulla otetuksi vakavasti. Kestää aikansa.

Lue lisää

Minä olen saanut ihan tarpeekseni näistä "ihmiset ei usko"- ilmiöistä.
Niin paljon asioita ajautuu todella huonolle tolalle turhaa sen takia.
Tämä "ihmiset ei usko"-ilmiö on kohtuuton.

"popuyhgggh"

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen saanut ihan tarpeekseni näistä "ihmiset ei usko"- ilmiöistä.
Niin paljon asioita ajautuu todella huonolle tolalle turhaa sen takia.
Tämä "ihmiset ei usko"-ilmiö on kohtuuton.

"popuyhgggh"

Lue lisää

Mun mielestä on sadistista olla uskomatta kun joku tosissaan hädissään jotain kertoo. Voihan hätään toki tulla lisukkeeksi ylimääräisiä pelkoja, mutta se on luonnollista tosihädässä.


"ppoiuuyhyh"

Anonyymi kirjoitti:

Mun mielestä on sadistista olla uskomatta kun joku tosissaan hädissään jotain kertoo. Voihan hätään toki tulla lisukkeeksi ylimääräisiä pelkoja, mutta se on luonnollista tosihädässä.


"ppoiuuyhyh"

Lue lisää

Siis se ei m,ene niin, että jos henkilölle tuli ylimääräinen pelko, se kumoaisi kaikki tositapahtumat.

Minua ei uskota siksi, että olen ennakoija, tositapahtumien hädän lisäksi hieman etuajassa ennakkoin edessä olevia vaaroja. Paradoksaalisesti ennakointini takia minua ei uskota alkuunkaan edes jo olemassaolevia faktoja. Ja sitten jos ennakointini on mennyt oikein, halutaan kieltä mitä aiemmin olen sanonut.

"ppuyyhghh"

Anonyymi kirjoitti:

Siis se ei m,ene niin, että jos henkilölle tuli ylimääräinen pelko, se kumoaisi kaikki tositapahtumat.

Minua ei uskota siksi, että olen ennakoija, tositapahtumien hädän lisäksi hieman etuajassa ennakkoin edessä olevia vaaroja. Paradoksaalisesti ennakointini takia minua ei uskota alkuunkaan edes jo olemassaolevia faktoja. Ja sitten jos ennakointini on mennyt oikein, halutaan kieltä mitä aiemmin olen sanonut.

"ppuyyhghh"

Lue lisää

Oikeesti fiksua olis uskoa faktat, ja varautua tulevaan.
Mutta ihmisille puhuminen ei ole onnistunut niin, surullisin seurauksin.

"poiuuhhhh"

Narsistin tunnsitaa erittäin helposti.
Kukaan ei jaksa esittää sellaista vuosikausia mitä ei ole.
Teennäisyyden myöskin huomaa helposti.

Anonyymi kirjoitti:

Narsistin tunnsitaa erittäin helposti.
Kukaan ei jaksa esittää sellaista vuosikausia mitä ei ole.
Teennäisyyden myöskin huomaa helposti.

Tuo on totta.
Samalla se on tuhoisaa uhrille.
Välitettavasti narsistilla ei ole
kelloa kaulassa ja tunnistaminen
tulee liian myöhään,

Anonyymi kirjoitti:

Ja koska useimmat ihmiset eivät koskaan voisi kohdella ketään siten kuin narsistinen äitini kohteli minua, niin eivät voi kuvitella sellaista, ja oli täysin mahdotonta odottaa heiltä, että uskoisivat minua. Äitini meni hautaan ympäristönsä rakastamana ja kunnioittamana.

En saanut suutani auki oikeastaan ennen kuin vasta terapeutille. Heitäkin piti olla jonossa kaksi, ennen kuin löysin sellaisen, joka aidosti ymmärsi minua. Ensimmäinen terapeutti oli jos ei narsisti itse niin ainakin jotenkin sinnepäin. Toisen kanssa en vain tullut juttuun, vaikka hän oli asiallinen ja ymmärsi tilannettani periaatteessa. Kolmannen kanssa lähti sujumaan. Vihdoinkin minulla on joku, jolle voi puhua. Silti sanat tuntuvat jäävän kurkkuun, tai roikkumaan johonkin eetteriin, ja minun on vaikea tajuta että voisin ilmaista itseäni ja tulla otetuksi vakavasti. Kestää aikansa.

Lue lisää

Kun itse jouduin narsistin kanssa tekemisiin, niin olihan se vaikea hahmottaa, mistä oikein on kyse. Luonnollinen reaktio on etsiä vikaa itsestään ja ymmärryksestään. Ehkä ymmärrän väärin. Ehkä tuomitsen liian herkästi. Tuo ihminen on vain erilainen, äänekkäämpi, liioitteleva ja itseään korostava, mutta onko se oikeasti huono asia? Narsistissa on tietynlaista "rohkeutta" jota ensin vähän kadehdinkin. MUTTA, ajan kanssa tuo selitys ei toiminut. Narsisti suoraan valehteli, käytti ihmisiä hyväkseen ja oli ilkeä. Narsisti suuttui herkästi vaikka yritti peitellä sitä. Narsistin kyvyttömyys muiden huomioimiseen puski väkisinkin läpi vaikka hän puheissaan oli kovasti huolehtiva ja välittävä. Teot eivät vain vastanneet sanoja.

Lopulta löysin vastauksen ja voin ihan fyysisesti pahoin kun tajusin ettei tuo ihminen välitä edes omista lapsistaan. Että tuo ihminen saa kylvää tuhoa ympärilleen ja iso osa vain hymistelee tai pistää päänsä pensaaseen. Narsisti huolehtii lapsistaan vain koska olisi noloa jäädä kiinni piittaamattomuudesta lapsiaan kohtaan. Usein on vain hyvää tuuria ettei lapsille satu mitään pahempaa, oma äiti kun ei oikeasti välitä. Ja kun lapsille sattuu, äiti saa siitäkin syyn hakea huomiota, syytellä muita tms. Silloinkin kyse on äidistä, ei oikeasti lapsesta.

Tuollaisten hirviöiden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole helppoa. Ilman omaa kokemusta (se ottaa aikaa) ei voi edes ymmärtää mistä on kyse. On helpompi kieltää kuin hyväksyä, saati yrittää tehdä asialle jotain.

Narsistiselle vanhemmalle on ainakin vaikea tehdä mitään, ellei tapahdu jotain josta on todisteita. Lapset on manipuloitu pitämään vanhemman puolta, valehteleminen perheen asioista on syvällä selkärangassa. Lastensuojeluilmoitusta mietin, mutta tiesin että äiti arvaa tekijän, olihan kyse perheen sisäisistä salaisuuksista jotka vahingossa sain tietooni. Äiti, eikä kukaan perheestä, ikinä myöntäisi mitään. Äiti kävisi ensimmäisenä perheensä kimppuun selvittääkseen, kuka on salaisuudet vuotanut. Ensimmäisen aallon raivosta saisi perhe. Sitten hän kävisi minun läheisteni kimppuun kostaakseen (kyllä, läheisteni kimppuun, ei minun. Narsisti tietää kuinka satuttaa pahiten). Narsistisen äidin kosto sekä omalle perheelleen että koko lähiympäristölleen olisi monin verroin pahempi asia kuin se, mistä ajattelin ilmoittaa. Ja eihän äidin käytös ilmoituksesta muuttuisi, hän vain huolehtisi ettei asiat enää karkaa vääriin korviin. Narsisti on kuin uhmaikäinen kakara: asiaan puuttuminen saa hänet vain toimimaan entistä pahemmin, osoittamaan että häntä ei määräillä.

Tuo lapsille kostaminen on muuten yksi tapa pitää puoliso kurissa. Ja isovanhemmat. Ja kaikki muutkin joilla on normaali tarve suojella lapsia. Siinähän perut menosi ja joustat kun äiti jättää kauhistuneen lapsen pihaan ja häipyy. Tai kun olet järjestänyt aikaa olla lapsen kanssa, äiti viekin lapsen jonnekin muualle. Tai olette sopineet menevänne pulkkamäkeen ja lapsi tuodaankin pelkissä sisävaatteissa. Senkin olen nähnyt, että lähisukulainen peruu lomamatkansa hoitaakseen lasta kun äidillä on pakottavaa menoa. Kun matka on peruttu ja asiat järjestelty, ei mitään menoa enää olekaan. Kyse oli pelkästään pompottelusta, oman egon pullistelusta kiusaa tekemällä koska lähisukulainen oli osoittanut liikaa huomiota väärälle henkilölle.

Ajan kanssa lapsi oppii, ettei kannata olettaa mitään. Et voi tänään kuitenkaan tietää missä huomenna olet ja mitä tekemässä, puhuttiin tai sovittiin mitä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo on totta.
Samalla se on tuhoisaa uhrille.
Välitettavasti narsistilla ei ole
kelloa kaulassa ja tunnistaminen
tulee liian myöhään,

Ei se kaikilla ole tuhoisaa jos osaa olla päästämättä lähelleen ajoissa.

Uhri voi olla sellainen luonne joka haluaa mieluusti antaa anteeksi ja nähdä taas maailman ja oman elämänsä hyvässä valossa. Mutta narsisti tekee niin että hän välillä muuttuu esim. 2-4 viikon ajaksi parhaaksi ystäväksi joka toivoo vain hyvää kaikille. Sitten kun uhri on ikäänkuin unessa, hän vetäisee maton alta paljastaen irvikissan hymyn.